• Vakuuttaminen
  • TyEL-vakuuttaminen
    • Eläkkeen perusteena olevat työansiot
    • TyEL-eläketurvan järjestäminen
    • TyEL-vakuuttamisen edellytykset
    • Työeläkevakuutusmaksu
      • TyEL-vakuutusmaksu ja maksutekniikat
      • Vakuutusmaksun palautus, ansiot alle rajan
      • Yhtiön, yhtiön osakkaan ja konkurssipesän vastuu vakuutusmaksusta
      • Perustevalitus
      • Maksuvapautuksen edellytykset
      • Laiminlyöntikorotuksen määrääminen eri laiminlyöntitilanteissa
    • Työntekijän työeläkevakuutusmaksu
  • YEL-vakuuttaminen
  • Vakuuttaminen kansainvälisessä tilanteissa
  • Valvonta ja tietojen selvittäminen
  • Apurahansaajien ja urheilijoiden vakuuttaminen
  • Yleiset ohjeet
• Eläkkeet
• Liitännäislainsäädäntö
• Rahoitus
• Toimintasäännöt

Työeläkevakuutusmaksu Julkaisuaika: 01.01.2007

Vakuutusmaksun muodostuminen Julkaisuaika: 01.01.2007 Voimassaoloaika: 01.01.2007 - toistaiseksi

TyEL:n mukainen työeläkevakuutusmaksu muodostuu kaikissa eläkeyhtiöissä samoin perustein. Eri työnantajatyyppien (sopimustyönantaja/tilapäinen työnantaja) välillä on kuitenkin eroja niin maksu- ja ilmoitustekniikassa kuin myös työeläkevakuutusmaksun määrässä. Lisäksi sopimustyönantajan kohdalla työnantajan koko, joka arvioidaan työnantajan maksaman kokonaispalkkasumman perusteella, vaikuttaa maksun perusteisiin.

Sekä sopimustyönantajan että tilapäisen työnantajan vakuutusmaksun perusteena on työnantajan työntekijälle maksama palkka, jonka perusteella eläke karttuu. Ulkomaan työstä eläkkeen perusteena olevana työansiona pidetään sitä palkkaa, joka vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava tai jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä (vakuutuspalkka). Eläkkeen perusteena olevan työansion määräytyminen on selostettu tarkemmin ohjeistossa Eläkkeen perusteena olevat työansiot .

Työeläkevakuutusmaksu koostuu työnantajan ja työntekijän maksusta. Työnantaja vastaa koko maksun maksamisesta eläkelaitokselle. Työnantaja pidättää työntekijän työeläkevakuutusmaksun työntekijältä palkan maksun yhteydessä. Työntekijän työeläkevakuutusmaksu pidätetään kaikesta sellaisesta palkasta, josta karttuu työntekijän eläkelain mukaista eläketurvaa. Siten maksu pidätetään myös työntekijän eläkelain mukaan vakuutetulle luottamustehtävää hoitavalle henkilölle maksettavasta palkkiosta ja vapaaehtoisesti vakuutetulle ulkomailla työskentelevälle työntekijälle maksettavasta palkasta.

Työntekijän työeläkevakuutusmaksusta on erillinen ohjeisto Työntekijän työeläkevakuutusmaksu .

Tilapäisen työnantajan työeläkevakuutusmaksu

Tilapäisen työnantajan vakuutusmaksu on sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman vakuutusmaksuprosentin mukainen osa työntekijälle maksetusta palkasta, jos vakuutusmaksun suoritus tapahtuu TyEL:n mukaisena eräpäivänä. Tilapäisen työnantajan suorittaman vakuutusmaksu ei ole luonteeltaan ennakkomaksua vaan lopullista vakuutusmaksua.

Sopimustyönantajan työeläkevakuutusmaksu

Sopimustyönantajan työeläkevakuutusmaksu muodostuu vakuutuskauden kuluessa suoritettavasta laskuperusteiden mukaisista ennakkovakuutusmaksuista ja vakuutuskauden lopullisesta työeläkevakuutusmaksusta sekä työeläkevakuutusmaksuun sisällytettävästä laskuperustekorosta. Sekä vakuutusmaksun perusteet että perustekoron vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Sopimustyönantaja, jonka vuotuinen palkkasumma on vähintään 1,5 M€:n, kuuluu laskuperusteiden mukaan ns. maksuluokkamallin piiriin. Tällöin yrityksen TyEL-vakuutusmaksuun vaikuttavat myös sen omien työntekijöiden työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeet. Vakuutusmaksuun sisältyvä työkyvyttömyysmaksu määräytyy yrityksen työkyvyttömyysriskiin perustuvan maksuluokan mukaisesti. Työttömyyseläkkeestä aiheutuu yritykselle eläkekustannus jälkikäteen eläkkeen myöntövuonna.

Jos yrityksen palkkasumma on vähintään 24 M€, määräytyy yrityksen työkykyvyttömyysmaksu kokonaan sen maksuluokan mukaan, johon yritys kuuluu. Kun palkkasumma on 1,5 ja 24 M€:n välillä määräytyy työkyvyttömyysmaksu osin yrityskohtaisen maksuluokan ja osin palkkasumman perusluokan (ns. perustariffin) mukaan.

Tämä merkitsee käytännössä sitä, että sopimustyönantajan, joka ei kuulu maksuluokkamallin piiriin (palkkasumma pienempi kuin 1,5 M€), vuotuisen vakuutusmaksun taso voidaan arvioida kertomalla työnantajan maksamat palkat kyseiselle vuodelle vahvistetulla vakuutusmaksuprosentilla. Vakuutusmaksun tarkka laskeminen edellyttää perustekoron huomioon ottamista.

Sopimustyönantajan ennakkovakuutusmaksu

TyEL:a säädettäessä tarkoituksena oli säilyttää sekä TEL-vuosi-ilmoitustekniikka että LEL:n mukainen kuukausiperusteinen ilmoitustekniikka, jotta näitä tekniikoita käyttämään tottuneille vakuutuksenottajille siirtyminen yhteen uuteen yhteiseen työeläkelakiin sujuisi mahdollisimman joustavasti. TyEA:n 3 § :ssä säädetään vakuutussopimuksen tehneen työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa, minkä ilmoitustekniikan työnantaja valitsee. TyEL:ssa tai TyEA:ssa ei sen sijaan ole säädetty sitä, miten työnantajan tulee suorittaa vakuutusmaksut eläkelaitokselle (millaista maksutekniikkaa työnantaja käyttää). Tätä koskevat määräykset ovat vakuutusehdoissa.

Vakuutussopimuksen tehnyt työnantaja voi sopia työeläkevakuutusyhtiön kanssa, hoidetaanko ansiotietojen ilmoittamisen työeläkevakuutusyhtiölle vuosittain vai kuukausittain. Samalla työnantajalla voi olla eri vakuutuksissa erilainen ilmoitustekniikka. Eri vakuutuksissa voi olla erilaisia maksutekniikoita myös silloin, jos vakuutusten ilmoitustekniikat ovat samanlaisia.

Ilmoitustekniikoiden (vuosittainen tai kuukausittainen ilmoittaminen) erilaisesta luonteesta johtuen vakuutusehdoissa määrätään erilaiset oletusmaksutekniikat kummallekin ilmoitusvaihtoehdolle. Vakuutuksenantaja ja vakuutuksenottaja voivat sopia toisenlaisesta maksutekniikasta tai maksun muunlaisesta erääntymisestä vakuutuksenantajan tarjoaman palvelun ja vakuutusehtojen asettamien rajojen puitteissa. Vakuutuksenantajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta hyväksyä muunlaisia maksutekniikoita tai vakuutusmaksun eräpäiviä kuin vakuutusehdoissa on oletusmaksutekniikoiksi ja vakuutusmaksujen erääntymispäiviksi kirjattu.

1.1.2007 voimaantulleet TyEL:n mukaisen vakuutussopimuksen vakuutusehdot

Vuosi-ilmoittaja

Vuosi-ilmoitustekniikkaa käyttävän vakuutuksenottajan oletusmaksutekniikka vastaa ennen 1.1.2007 voimassa ollutta TEL:n mukaista maksutekniikkaa. Vakuutuksenantaja laskee vuotuista ilmoitustekniikkaa käyttävän vakuutuksenottajan ennakkovakuutusmaksun arvioidun vuosiansion perusteella sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan laskettua maksuprosenttia käyttäen. Arvio vuosiansioista muodostetaan pääsääntöisesti työnantajan edellisen vuoden aikana maksamien palkkojen ja vakuutuksenottajan näihin ilmoittamien muutosten perusteella.

Ennakkovakuutusmaksu erääntyy maksettavaksi neljännesvuosittain eräpäivänä, joka on sovitun kalenterikuukauden 20. päivä, ellei maksun erääntymisestä ole toisin sovittu. Ennakkovakuutusmaksu voidaan sopia erääntymään edellä tarkoitettua neljännesvuoden jaksoa aikaisemmin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koko vuoden ennakkovakuutusmaksu voidaan vakuutuksenantajan ja –ottajan niin sopiessa eräännyttää maksettavaksi kerralla ensimmäisen vuosineljänneksen aikana.

Työeläkejärjestelmän maksunsaannin turvaamisen vuoksi ennakkovakuutusmaksua ei sen sijaan voida sopia erääntymään neljännesvuoden jaksoa harvemmin. Siten ennakkovakuutusmaksua ei voida sopia maksettavaksi "takapainotteisesti", eli ennakkovakuutusmaksun ei voida sopia esimerkiksi erääntyvän kerralla keskellä vuotta tai loppuvuodesta. Ennakkovakuutusmaksuja on siis maksettava vähintään neljännesvuosittain.

Kuitenkin jos vakuutuksenottajalla on toimintaa ainoastaan osan vuotta (kausiluonteinen työnantaja), on mahdollista sopia, että ennakkovakuutusmaksut erääntyvät niinä vuosineljänneksinä, joina vakuutuksenottaja maksaa TyEL:n alaista palkkaa.

Kuukausi-ilmoittaja

Kuukausittaista ilmoitustekniikkaa käyttävä vakuutuksenottaja maksaa ennakkovakuutusmaksun kuukausittain eräpäivänä, joka on palkanmaksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 20. päivä, ellei maksun erääntymisestä ole toisin sovittu. Ennakkovakuutusmaksu lasketaan kalenterikuukausittain vakuutuksen piiriin kuuluville työntekijöille maksettujen työntekijän eläkelain alaisten ansioiden perusteella sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan laskettua maksuprosenttia käyttäen.

Lähtökohtana on, että kuukausi-ilmoitustekniikan valinnut vakuutuksenottaja myös suorittaa ennakkovakuutusmaksut kuukausittain. Vakuutuksenantaja voi kuitenkin halutessaan tarjota muitakin maksutapoja, kunhan vakuutusmaksut erääntyvät maksettavaksi vähintään neljännesvuosittain. Tätä harvemmasta ennakkovakuutusmaksun erääntymisestä ei työeläkejärjestelmän maksunsaannin turvaamiseksi voida sopia.

Oletusmaksutekniikoista poiketen vakuutuksenantaja ja vakuutuksenottaja voivat halutessaan sopia esimerkiksi, että vaikka vakuutuksenottaja ilmoittaisi työsuhdetiedot kuukausittain, hänelle laskettaisiin ennakkovakuutusmaksu edellisen vuoden aikana maksettujen palkkojen perusteella. Vastaavasti vakuutuksenantaja ja – ottaja voisivat halutessaan sopia, että vaikka vakuutuksenottaja käyttäisi vuosi-ilmoitustekniikkaa, hän maksaisi työeläkevakuutusmaksut kuukausittain maksamiensa palkkojen perusteella. Vakuutuksenantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta tarjota vakuutuksenottajalle näitä oletusmaksutekniikoista poikkeavia ilmoitus- ja maksutekniikoiden yhdistelmiä.

Sopimustyönantajan lopullinen vakuutusmaksu

Vakuutuskauden päätyttyä lasketaan lopullinen vakuutusmaksu ja sitä verrataan ennakkovakuutusmaksuihin, jotka korkoutetaan laskuperustekorolla lopullisen vakuutusmaksun eräpäivään (seuraavan vuoden kesäkuun 20. päivä). Jos lopullinen vakuutusmaksu on suurempi, on vakuutuksenottajan maksettava erotus. Päinvastaisessa tapauksessa erotus korkoineen käytetään maksamattomien vakuutusmaksujen tai tulevien ennakkovakuutusmaksujen suorittamiseen. Jos vakuutus on päättynyt, erotus palautetaan vakuutuksenottajalle.

Huomattakoon, että vakuutussopimuksen tehnyt työnantaja maksaa aina ilmoitus- ja maksutekniikasta riippumatta ennakkovakuutusmaksua ja vakuutuskauden päättyessä lasketaan lopullinen työeläkevakuutusmaksu ja se erääntyy viimeistään maksettavaksi vakuutusehtojen mukaisesti vakuutuskautta seuraavan vuoden kesäkuun 20. päivä.

Sopimustyönantajan valitsema ilmoitustekniikka vaikuttaa siihen, tuleeko työnantajan erikseen toimittaa vuosi-ilmoitus vuosilaskennan pohjaksi (vuosi-ilmoittaja) vai tehdäänkö vuosilaskenta vakuutuskauden aikana ilmoitettujen tietojen perusteella (kuukausi-ilmoittaja).

TyEL:n 189 § :n perusteella voi eläkelaitos puuttua keinotekoisiin järjestelyihin, joilla on tarkoitus vaikuttaa vakuutusmaksuun ja suurtyönantajan työkyvyttömyysvastuun määräytymiseen tai kiertää niitä koskevia määräyksiä.

Vakuutusmaksun viivästyminen (sopimustyönantaja ja tilapäinen työnantaja)

TyEL:n 164 § :n mukaan maksamatonta työeläkevakuutusmaksua ja laiminlyöntikorotusta korotetaan korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisella viivästyskorolla vakuutusmaksun eräpäivästä maksun suorituspäivään. TyEL:n 159 § :n mukaan työeläkevakuutusmaksu, viivästyskorko ja työeläkevakuutusmaksun korotus (laiminlyöntikorotus) ovat suoraan ulosottokelpoisia. Vastaavat säännökset sisältyvät myös vakuutusehtojen 10 §:ään.

Viivästyskorko on samanlainen suuruudeltaan ja laskentamekaniikaltaan sekä sopimustyönantajan että tilapäisen työnantajan maksuviiveen kohdalla.

Aikasarja viivästyskoron suuruudesta eri vuosina

Aikasarja vakuutusmaksun suuruudesta eri vuosina

Alle TyEL:n rajamäärän jäävistä ansioista maksetun vakuutusmaksun palautus (TyEL 160 §) Julkaisuaika: 01.01.2007 Voimassaoloaika: 01.01.2007 - toistaiseksi

Jos työnantaja on ilmoittanut eläkelaitokselle työansioita, jotka jäävät alle lakisääteisen vakuuttamisvelvollisuuden (41,89 €/kk vuoden 2004 tasossa, 46,08 €/kk vuoden 2007 tasossa), palautetaan näiden ansioiden perusteella perityt vakuutusmaksut hakemuksesta takaisin työnantajalle ( TyEL 160 § ).

Työeläkevakuutusmaksu palautetaan työnantajalle vaatimusvuodelta ja sitä edeltävältä vuodelta. Näissä tilanteissa palautuksen vanhentumisaika on siis lyhyempi kuin aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun yleinen vanhentumisaika. Jos maksut palautetaan työnantajalle, ei ko. ansioiden perusteella kartu eläkettä. Ellei työantaja vaadi maksua palautettavaksi, karttuu työansioiden perusteella eläkettä.

Jos vakuutetulle on jo annettu eläke- tai sito-päätös, on ensin haettava päätöksen poistamista työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta, jotta ansioiden perusteella määrätyt vakuutusmaksut voitaisiin palauttaa työnantajalle. Eläke- tai sito-päätöksellä on jo vahvistettu joko työsuhteesta karttuneen eläkkeen määrä tai eläkeoikeuteen vaikuttavat tiedot.

Jos työnantaja vaatii ja saa vakuutusmaksut takaisin, tulee työnantajan palauttaa työntekijälle tältä pidätetty työntekijän työeläkevakuutusmaksu. TyEL:n 161 §:n 2 momentin mukaan työntekijälle ei palauteta alle 46,08 €:n (vuoden 2007 tasossa) kuukausiansiota pidätettyä työeläkevakuutusmaksua, jos niistä karttuu hänelle eläkettä.

TyEL:n 162 § :ssä on yleissäännös aiheettomasti maksetun vakuutusmaksun palauttamisesta ja palautuksen vanhentumisesta yleisesti. Näitä tilanteita käsitellään ohjeistossa Vanhentuminen TyEL:n mukaan olevassa ohjeessa Aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentuminen .

Vastuu työeläkevakuutusmaksusta Julkaisuaika: 01.01.2007 Voimassaoloaika: 01.01.2007 - toistaiseksi

Työeläkevakuutusmaksu koostuu työnantajan ja työntekijän maksusta. Työnantaja vastaa koko työeläkevakuutusmaksusta eläkelaitokselle riippumatta siitä, onko työnantaja pidättänyt itse tai saanut hyväkseen jonkin toisen tahon (sijaismaksajan) pidättämän työntekijän työeläkevakuutusmaksun ( TyEL 152 § ).

TyEL:n 156 § :n mukaan jos työnantajana on sellainen yhteisö tai yhtymä, jonka velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa kuin omasta velastaan, on tämä yhtiömies tai osakas vastuussa myös työeläkevakuutusmaksusta.

Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen vastuu

Tyypillisesti sellaisia yhteisöjä, joiden velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa kuin omasta velastaan, ovat kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt. Kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ja avoimen yhtiön yhtiömies vastaa yhtiön maksamiin palkkoihin perustuvista vakuutusmaksuista. Tämä yhtiömiehen vastuu perustuu jo henkilöyhtiölain säännöksiin, mutta lisäksi TyEL:n 156 §:ssä on asiasta vielä oma yhtiömiesten vastuuta koskeva säännös. Yhtiömiehen tai vastaavan velkavastuu kohdistuu ajallisesti niihin velkoihin, joiden syntyperusteen aikana hän on ollut kaupparekisterin mukaan yhtiömies, ellei velkoja ole muuten tiennyt hänen eronneen yhtiöstä jo ennen eron merkitsemistä kaupparekisteriin.

Yhtiömiehen velkajärjestelyllä voi olla vaikutusta yhtiömiehen vastuuseen vakuutusmaksuista.

TyEL:n säännösten perusteella ei ole mahdollista periä TyEL-vakuutusmaksuja suoraa yhtiömiehen eläkkeestä kuittaamalla. Eläkkeeseen voidaan kuitenkin kohdistaa normaali ulosottoperintä.

Yritystoimintaa toiminimenä harjoittavan vastuu

Jos yritystoimintaa harjoitetaan toiminimenä, on vastuu vakuutusmaksuista henkilökohtaisesti yrittäjällä itsellään. Toiminimi ei ole erillinen oikeushenkilö, jolla olisi haltijastaan erillinen varallisuuspiiri.

Osakeyhtiön osakkaan vastuu

Rekisteröidyn osakeyhtiön vakuutusmaksuista eivät osakkaat ole henkilökohtaisesti vastuussa, vaan maksun perintä voi kohdistua vain yhtiöön.

Rekisteröimättömän osakeyhtiön puolesta tehdyistä oikeustoimista vastaavat henkilökohtaisesti kyseisiä oikeustoimia tehneet. Osakeyhtiö voi rekisteröinnin jälkeen ilmoittaa ottavansa vastuun näistä ennen rekisteröimistä tehdyistä toimista, mutta tämä ei poista oikeustoimia tehneiden vastuuta. Vastuuta arvioitaessa on otettava huomioon osakeyhtiölain tarkemmat määräykset siitä, että yhtiön perustamiskirjasta johtuvista tai perustamiskokouksen jälkeen syntyneistä velvoitteista siirtyy vastuu yhtiölle sen jälkeen kun se on rekisteröity. Näissä tapauksissa oikeustoimia tehneiden henkilökohtainen vastuu poistuu.

Konkurssipesän vastuu

Konkurssipesä vastaa niistä vakuutusmaksuista, jotka kohdistuvat konkurssipesän aikaan eli aikaan konkurssin alkamisen jälkeen ( TyEL:n 157 § ). Hallituksen esityksen (HE 45/2005) perusteluiden mukaan pykälään on kirjattu vakiintuneen soveltamiskäytännön mukainen konkurssipesän vastuu työeläkevakuutusmaksuista. Oikeuskäytännön mukaan konkurssipesä vastaa ns. pesän massavelkana niiden palkkojen perusteella määrätystä vakuutusmaksusta, jotka palkat kohdistuvat konkurssin alkamisen jälkeiseen aikaan. Oikeuskäytännössä on myös hyväksytty se, että konkurssipesä voi halutessaan solmia irtisanomisajoista riippumatta uuden vakuutussopimuksen. Toisaalta kuitenkin vanha vakuutussopimus jatkuu ilman erillistä vahvistusta eli vakuutuksenantaja ei voi konkurssin perusteella päättää vakuutusta, jos konkurssipesän palveluksessa on vakuutettavia työntekijöitä.

Muutoksenhaku työeläkevakuutusmaksuun Julkaisuaika: 01.01.2007 Voimassaoloaika: 01.01.2007 - toistaiseksi

Työnantaja voi hakea muutosta eläkelaitoksen määräämään työeläkevakuutusmaksun maksuunpanoon perustevalituksella. Myös työntekijä voi tehdä perustevalituksen työnantajan tekemästä työntekijän työeläkevakuutusmaksun pidätyksestä, jos hän katsoo, että pidätys on ollut lain tai sopimuksen vastainen ( TyEL 131 § ).

TyEL:n säännös vastaa TEL:n perustevalitusta koskevaa säännöstä, josta on annettu ohjeet Eläketurvakeskuksen yleiskirjeessä A 1/2005 Työeläkeasioiden käsittely ja muutoksenhaku. Perustevalitusta käsitellään yleiskirjeen kohdissa 5.4 ja 9.4. Yleiskirjeessä on myös ohjeet siitä, mitkä asiat tulee ratkaista soveltamisasiana ja sitä koskevana valituksena ja mitkä perustevalituksena.

Perustevalitus on tehtävä kirjallisesti ja se on toimitettava työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle viimeistään kahden vuoden kuluessa maksuunpanoa (maksun määräämistä) seuraavan vuoden alusta lukien. Maksuunpanon katsotaan tapahtuneen maksun eräpäivänä. Vakuutusmaksun maksuunpano ei ole sellainen päätös, joka voidaan poistaa TyEL:n 140 § :n perusteella, vakuutusoikeuden ratkaisu VakO 4709/97, annettu 21.9.1998 .

Muutoksenhaun yhteydessä on mahdollista hakea vakuutusmaksujen perinnän täytäntöönpanon, joka on yleensä ulosotto, keskeytystä. Muutoksenhakuelin voi myös itsenäisesti keskeyttää täytäntöönpanon.

TyEL:n 161 § :n mukaan työnantajan on työntekijän vaatimuksesta palautettava aiheettomasti pidättämänsä työntekijän työeläkevakuutusmaksu työntekijälle. Myös muutoksenhakuelin voi perustevalituksen yhteydessä määrätä työnantajan palauttamaan aiheettomasti perityn työntekijän työeläkevakuutusmaksun työntekijälle. Tämä TyEL:n säännös on uusi.

Vakuutuksenottaja saa pyytäessään valituskelpoisen päätöksen hänelle määrätystä laiminlyöntikorotuksesta. Tähän päätöksen ei haeta muutosta perustevalituksella, vaan tavallisella TyEL:n 128 § :ssä tarkoitetulla valituksella TyEL:n 130 § :n mukaisessa määräajassa.

Työntekijän työeläkevakuutusmaksua ja muutoksenhakua siihen on tarkemmin käsitelty ohjeistossa Työntekijän työeläkevakuutusmaksu olevassa ohjeessa Muutoksenhaku työntekijän työeläkevakuutusmaksuun .

Vapautuminen takautuvan työeläkevakuutusmaksun maksamisesta Julkaisuaika: 01.01.2007 Voimassaoloaika: 01.01.2007 - toistaiseksi

Jos työnantajan on oikeuskäytännön muuttumisen tai muun siihen verrattavan erityisen syyn takia järjestettävä takautuvalta ajalta TyEL:n mukainen vakuutus työntekijälle, jonka työsuhdetta ei ole aikaisemmin katsottu tämän lain alaiseksi, Eläketurvakeskus voi TyEL:n 155 § :n mukaan vapauttaa työnantajan tämän hakemuksesta joko kokonaan tai osittain työeläkevakuutusmaksuvelvollisuudesta ajalta ennen tällaisen syyn ilmaantumista.

Maksuvapautus voidaan myöntää mm. silloin, jos työnantaja on vilpittömässä mielessä vakuuttanut työn-tekijänsä väärän lain mukaan ja hänelle on syntynyt tappiota työsuhteiden siirrosta oikean lain piiriin. Tällöin työnantajalle myönnetty vapautus on yleensä vastannut hänen kärsimänsä tappion suuruutta. Tappio on yleisimmin ollut viivästyskoron ja perustekoron erotuksen suuruinen. Vakuutusoikeus on hyväksynyt tämän käytännön päätöksessään ( VakO 3395/84 ), jossa se katsoi, että virheellisen vakuuttamisen johdosta viivästyneille vakuutusmaksuille on perittävä viivästyskorkona perustekoron suuruinen korko. Jos taas työnantaja on hyötynyt työsuhteiden siirrossa oikean lain piiriin (saanut hyväkseen kaikki takautuvat vakuutusmaksut mahdollisesti perustekorkoineen, mutta joutunut maksamaan oikean lain mukaiset vakuutusmaksut vanhentumissäännösten vuoksi lyhyemmältä ajalta), vapautusta ei myönnetä niissäkään tapauksissa, joissa työnantaja on määrätty maksamaan vakuutusmaksuille viivästyskoron suuruinen korko.

Myöhästyneiden vakuutusmaksujen ja/tai niille määrättyjen korkojen maksamisesta voidaan myöntää vapautuksia vain erityisistä syistä. Tällaisina syinä on pidetty mm. sitä, että verotuskäytäntö on muuttunut tai päivärahat on takautuvasti katsottu eläkkeen perusteena olevaksi ansioksi.

Oikeuskäytännön muuttumisen vuoksi Eläketurvakeskus on myöntänyt maksuvapautuksia mm. joukkueurheilijoiden kohdalla. Joukkueurheilijoiden osalta oikeuskäytännön on katsottu muuttuneen, kun vakuutusoikeus otti periaatteellisen kannan joukkueurheilijoiden työeläkevakuuttamiseen 15.9.1994 antamassaan päätöksessä ( VakO 5122/93 ). Tässä päätöksessä vakuutusoikeus katsoi, että urheiluseurassa jääkiekkoa pelannut urheilija oli ollut TEL-työsuhteessa urheiluseuraan. Näin ollen urheiluseuroille on myönnetty vapautuksia joukkueurheilijoiden takautuvista TEL-eläketurvan kustannuksista em. päätöstä edeltävältä ajalta.

Tietämättömyys vakuuttamisvelvollisuudesta ja taloudelliset vaikeudet eivät ole sellaisia syitä, joiden vuoksi työnantajalle voitaisiin myöntää vapautus vakuutusmaksuista. Maksuvapautuksen mahdollistavana muutoksena ei pidetä myöskään sitä, että työskentelyn vakuuttamiseen sovellettava eläkelaki muuttuu vuoden 2007 alusta TEL:stä, LEL:stä tai TaEL:sta TyEL:ksi eikä sitä, että tässä yhteydessä vakuutuksen hoitorutiinit voivat muuttua ja näin ollen työnantajalta saattaa jäädä epähuomiossa jonkin työntekijän työskentely vakuuttamatta.

Maksuvapautusta hakenut työnantaja saa asiasta päätöksen Eläketurvakeskukselta. Maksuvapautusasian käsittely on mahdollista kuitenkin vasta, kun työnantaja on vakuuttanut työntekijänsä. Eläketurvakeskuksen päätöksestä on normaali valitusoikeus työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan ja edelleen vakuutusoikeuteen.

Jos maksuvapautushakemus koskee TyEL:n voimaantuloa edeltävää aikaa, noudatetaan ennen 1.1.2007 voimassa olleita säännöksiä ja ohjeita.

Laiminlyöntikorotus Julkaisuaika: 01.01.2007 Voimassaoloaika: 01.01.2007 - toistaiseksi

Eläkelaitos voi tietyissä tilanteissa korottaa työnantajalta perittävän vakuutusmaksun enintään kaksinkertaiseksi (laiminlyöntikorotus).

Eläkelaitos voi korottaa työnantajalta perittävää vakuutusmaksua, jos työnantaja ei määräajassa järjestä eläketurvaa (ota vakuutusta) tai ei toimita määräajassa vakuuttamista ja vakuutusmaksun määräämistä varten tarpeellisia tietoja ( TyEL:n 163 § ).

Erikseen TyEL:ssä on säädelty ne tilanteet, joissa työnantaja kokonaan laiminlyö vakuuttamisvelvollisuutensa ja vakuuttaminen tapahtuu Eläketurvakeskuksen pakkovakuutuspäätöksen perusteella. Näissäkin tapauksissa eläkelaitoksella on mahdollisuus korottaa vakuutusmaksua ( TyEL:n 186 § ).

Seuraavassa käydään laiminlyöntikorotuksen määrääminen erikseen läpi sopimustyönantajien ja tilapäisten työnantajien osalta sekä TyEL:n 163 §:n että 186 §:n mukaiset laiminlyöntitilanteet ja korotuskäytännöt.

Sopimustyönantaja

Korotus voidaan määrätä seuraavissa tilanteissa:

a) Eläketurvan järjestämisen laiminlyönti

Eläketurvaturvan järjestämisen laiminlyönti (vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti) on kyseessä, jos sopimustyönantaja ei järjestä eläketurvaa työntekijöilleen palkanmaksua seuraavan kuukauden aikana (TyEL:n 163 §:n 1 kohta). Lain tarkoittama ajanjakso on kalenterikuukausi, ei 30 päivän pituinen ajanjakso.

Sopimustyönantaja on siis täyttänyt vakuuttamisvelvollisuutensa, kun on tehnyt (hakemus on tullut vireille) vakuutushakemuksen valitsemaansa eläkelaitokseen palkanmaksua seuraavan kuukauden aikana ( TyEL:n 142 § ).

b) Tietojen antamisen laiminlyönti

Vakuutussopimuksen tehneen työnantajan on vakuutussopimuksen mukaisessa määräajassa ilmoitettava eläkelaitokselle tunnistetietonsa ja vakuutettujen tunniste- ja ansiotiedot ( TyEL:n 144 § ). Asetuksella säädetään tarkemmin tiedoista, jotka työnantajan on ilmoitettava ( TyEA:n 3 § ). Vakuutussopimuksen mukainen määräaika tarkoittaa käytännössä sitä, millaisen ilmoitustekniikan ja siihen liittyvät määräajat työnantaja on valinnut vakuutussopimusta tehdessään. Myös vakuutusehdoissa on määräyksiä tietojen annosta (vakuutusehtojen 11 §).

Jos työnantaja laiminlyö TyEL:n 144 §:n mukaiset velvoitteet (ei toimita tietoja määräajassa tai toimittaa ne vajaina tai virheellisinä), eläkelaitos voi korottaa vakuutusmaksua (TyEL:n 163 § ja vakuutusehtojen 11 §).

Jos työnantaja on laiminlyönyt edellä mainitut ilmoitusvelvoitteensa, eläkelaitos voi laiminlyöntikorotuksen määräämisen lisäksi velvoittaa työnantajan antamaan tiedot ja maksamaan ilmoitettuihin tietoihin perustuvan maksun kuukausittain ( TyEL:n 146 § ).

Eläkelaitos voi korottaa vakuutusmaksua myös silloin, kun työnantaja on laiminlyöntien takia velvoitettu antamaan tiedot kuukausittain, ja työnantaja laiminlyö nämä kuukausittaiset ilmoitukset (TyEL:n 146 §).

Sen sijaan jo määrättyjen ja maksuunpantujen vakuutusmaksujen maksamisen laiminlyönnin perusteella ei maksua voida korottaa, vaikka sen perusteella eläkelaitos voi velvoittaa työnantajan kuukausittaiseen ilmoitus- ja maksuliikenteeseen. Laiminlyöntikorotusta ei myöskään voida määrätä sellaisten laiminlyöntien perusteella, joihin työnantaja on syyllistynyt ollessaan muiden eläkelaitosten asiakas, vaikka tällaisten laiminlyöntien perusteella eläkelaitos voi velvoittaa työnantajan ongelmia ennaltaehkäisevästi kuukausittaiseen ilmoitus- ja maksutekniikkaan.

Tilapäinen työnantaja

Vakuuttamisen laiminlyönti ja tietojen antamisen laiminlyönti

Tilapäisen työnantajan kohdalla vakuuttamisen laiminlyönti ja vakuuttamista varten tarvittavien tietojen antamisen laiminlyönti ovat käytännössä sama asia, koska tilapäinen työnantaja ei erikseen solmi vakuutussopimusta. Näin ollen tilapäinen työnantaja tosiasiassa laiminlyö vakuuttamisvelvollisuutensa, kun ei toimita määräajassa vakuuttamista varten tarvittavia tietoja eläkelaitokseen (TyEL:n 163 §:n 3 kohta, TyEL:n 147 § ). Tilapäisen työnantajan ilmoitusvelvollisuuden sisältö määritellään tarkemmin asetuksessa ( TyEA:n 4 § ).

Jos tilapäinen työnantaja ei ole toimittanut palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 20 päivään mennessä eläkelaitokselle vakuuttamista varten tarvittavia tietoja, eläkelaitos voi korottaa vakuutusmaksua. Tässäkään tapauksessa maksun suorittamisen laiminlyöminen ei ole peruste maksun korottamiselle.

Vaikka työnantaja sinällään täyttäisi laissa tilapäiselle työnantajalle asetetut kriteerit, työnantaja voi kuitenkin tehdä vakuutussopimuksen eläkelaitoksen kanssa. Tällaista sopimuksen tehnyttä työnantajaa kohdellaan sopimustyönantajana myös laiminlyöntitilanteissa.

Perusteet laiminlyöntikorotuksen määräämiseen

Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella TEL:n mukaan määrättävästä laiminlyöntikorotuksesta on ohjeet Eläketurvakeskuksen yleiskirjeessä A 41/96 , Pakkovakuuttaminen ja myöhässä otettu TEL-vakuutus (TEL 15 §). Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva säätely on päättynyt 1.10.2003, mutta on mahdollista, että eläkelaitokset ovat toimineet tuon jälkeenkin näitä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntejä aikaisemmin koskeneen Eläketurvakeskuksen yleiskirjeessä 10/79 , TEL 17 §:n 1 momentin mukaisen vakuutusmaksun korotuksen määrääminen, esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

TyEL:stä tai sen esitöistä ei ilmene eikä muutoinkaan ole syytä muuttaa aikaisempaa korotuskäytäntöä. TyEL:ssa esitetyt laiminlyöntikorotuksen suuruuteen vaikuttavat seikat ovat samoja kuin TEL:n mukaista korotusta määrättäessä.

Laiminlyöntikorotus on laissa säädetty seuraamus (sanktio) siitä, että työnantaja ei ole täyttänyt hänelle laissa säädettyä vakuuttamisvelvollisuutta tai siihen liittyvää ilmoittamisvelvollisuutta ajoissa ja oikein (HE 45/2005 s.109). Laiminlyönti voi täyttää myös työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkit, jolloin siitä voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kaksi ja törkeästä tekomuodosta enintään neljä vuotta (RL:n 29 luku 4 a §).

Lakia sovellettaessa on kaikkia kohdeltava yhdenvertaisesti. Työnantajien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi on tärkeätä, että eläkelaitoksissa noudatettava soveltamiskäytäntö on yhtenäinen. Työnantajalle vakuuttamisen laiminlyömisestä tulevat seuraamukset eivät saa riippua työnantajan eläkelaitoksesta.

Laiminlyöntikorotusta määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiaika, laiminlyönnin toistuvuus ja muut näihin rinnastettavat laiminlyönnin moitittavuuden arviointiin liittyvät seikat (TyEL:n 163 §:n 2 momentti, TyEL:n 186 §:n 5 momentti).

Laiminlyöntien toistuvuus, niiden pituus ja muut laiminlyönnin moitittavuuden arviointiin liittyvät seikat vaikuttavat käytännössä laiminlyöntikorotuksen suuruutta laskettaessa käytettyyn korotusprosenttiin. Korotusprosentti on normaalisti vähintään 10 % (pakkovakuutuksissa 30 %).

Laiminlyöntikorotuksen teknistä laskentaa käydään tarkemmin läpi kohdissa Laiminlyöntikorotus muissa kuin pakkovakuutustilanteissa ja Laiminlyöntikorotus pakkovakuutustilanteissa.

Korotuksesta luopuminen muissa kuin pakkovakuutustilanteissa

Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntitilanteissa korotus on lähtökohtaisesti aina määrättävä, koska myöhästä tehdystä vakuutuksesta ei seuraa muuta sanktiota (viivästyskorkoa) työnantajalle. Jos verrataan kahta työnantajaa, joista toinen tekee vakuutuksen ajallaan, mutta ei kykene maksamaan vakuutusmaksuja eräpäivänä ja toinen laiminlyö koko vakuuttamisen, niin ilman laiminlyöntikorotusta jälkimmäinen työnantaja todellisuudessa selviäisi lakisääteisestä velvoitteesta halvemmalla kuin sen täyttänyt, mutta maksuvaikeuksista kärsivä työnantaja.

Korotuksesta voidaan kuitenkin luopua seuraavissa vakuuttamisen laiminlyöntitilanteissa:

• korotus on 150 euroa tai tätä vähemmän
• työnantajan vakuuttamisvelvollisuus on ollut tulkinnanvarainen esim. työsuhteen olemassaolon tai TyEL:n piiriin kuulumisen edellytysten täyttymisen vuoksi; edellytyksenä tällöin on, että työnantajan perustellun näkemyksen mukaan työskentelyä ei olisi tullut vakuuttaa eläkelakien mukaan
• työnantaja on aikanaan järjestänyt työntekijän eläketurvan väärän lain perusteella (tai työntekijä on erheellisesti vakuuttanut itsensä YEL:n mukaisesti)
• eläkejärjestelmästä on annettu työnantajalle virheellisiä tai puutteellisia tietoja vakuutuksen ottamisesta
• erityiset sosiaaliset syyt puoltavat korotuksesta luopumista, esimerkiksi työnantaja on luonnollinen henkilö, jonka toimintakyky on jo rajoittunut vanhuuden tai sairauden takia, joko siten, että hänen on ollut vaikea huolehtia työnantajalle kuuluvista velvollisuuksista tai hänen on ollut vaikea ymmärtää olevansa työnantaja-asemassa.

Korotuksesta ei voida luopua, jos vakuutuksen ottaminen on viivästynyt, mutta työnantaja on tästä huolimatta pidättänyt ajallaan työntekijän palkasta työntekijän eläkevakuutusmaksun.

Myös työnantajan vuosi-ilmoituksen tai kuukausittaisen ilmoituksen myöhästyessä voi eläkelaitos tapauskohtaisesti luopua laiminlyöntikorotuksesta. Tyypillisesti tällaisia tilanteita ovat seuraavat:

• -häiriöt tietojen välitykseen käytetyssä tietotekniikassa
• -ilmoitusvelvollisen tahon vaihtuminen (esimerkiksi konkurssitilanteet)

Yllä esitetyt kriteerit voivat vaikuttaa myös korotuksen määrää alentavasti laiminlyöntitilanteissa, vaikka korotuksesta ei kokonaan voitaisikaan luopua.

Laiminlyöntikorotuksen suuruus muissa kuin pakkovakuutustilanteissa

a) Laiminlyöntikorotus sopimustyönantajan laiminlyödessä eläketurvan järjestämisen (TyEL:n 163 §:n 1 momentin 1 kohta)

Korotuksen perusteena on laiminlyöntiajalta maksettujen ansioiden perusteella määräytyvä vakuutusmaksu. Laiminlyöntiaikana pidetään aikaa ensimmäisestä palkanmaksukuukaudesta vakuutuksen ottamispäivään.

Laiminlyöntikorotus on edellä kuvatulla tavalla määrätty vakuutusmaksu kerrottuna korotusprosentilla.

Korotusprosentin suuruuteen vaikuttavat aikaisemmin kuvatut seikat. Jos laiminlyönti on ollut toistuvaa tai laiminlyöntiä voidaan pitää muuten törkeänä, tulee korotuksen olla suurempi kuin 10 %. Korotus saa olla enintään korotusajalta määrätyn vakuutusmaksun suuruinen.

b) Laiminlyöntikorotuksen suuruus sopimustyönantajan laiminlyödessä ilmoitusvelvollisuuden (TyEL:n 163 §:n 1 momentin 2 kohta)

Tilanne, jossa korotuksen määrääminen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin takia voi olla aiheellista, on tyypillisesti vuosi-ilmoituksen toimittamisen laiminlyönti, koska tällöin vuosilaskenta ja lopullisen vakuutusmaksun määrääminen vaikeutuu ja muuttuu arvioperusteiseksi. Vuosi-ilmoitustekniikkaa käyttävän työnantajan on toimitettava vuosi-ilmoitus edelliseltä vuodelta seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä (TyEA:n 3 §).

Vuosi-ilmoituksen toimittamisen laiminlyönnistä seuraava korotusprosentti on normaalisti 10 % ensimmäiseltä laiminlyöntikerralta. Seuraavan laiminlyönnin ajalta korotus on 20 % ja jos laiminlyönti on toistuvaa, vakuutusmaksua voidaan korottaa aina 100 %:iin asti. Korotus voi siis olla enintään sen perusteena olevan vakuutusmaksun suuruinen.

Korotuksen peruste on ko. ilmoitusvuoden maksu. Jos vakuutusmaksu perustuu arvioon palkoista, kuten käytännössä usein on silloin, kun työnantaja ei ole tarvittavia tietoja toimittanut, on arvion perusteella määrätty vakuutusmaksu korotuksen perusteena. Perusteena käytetään vakuutusmaksua sellaisena kuin se on vakuutusehtojen mukaisena lopullisena eräpäivänä.

Eläkelaitoksen tulee tapauskohtaisesti harkita onko korotusta syytä periä tilanteissa, joissa työnantaja toimittaa ajoissa vuosi-ilmoituksen, mutta käy ilmi, että sen tiedot ovat puutteelliset. Harkinnassa on erityistä painoa pantava työnantajan tuottamukselle/tahallisuudelle virheen synnyn suhteen sekä virheen merkitykselle vuosilaskennan kokonaistuloksen kannalta.

Eläkelaitos voi korottaa vakuutusmaksua myös silloin, jos työnantaja on sopimuksen perusteella valinnut kuukausi-ilmoitustekniikan tai eläkelaitos on TyEL:n 146 §:n perusteella velvoittanut työnantajaan kuukausi-ilmoittajaksi aikaisempien laiminlyöntien takia ja työnantaja laiminlyö kuukausittaisten ilmoitusten toimittamisen eläkelaitokselle (TyEL:n 163 §, vakuutusehtojen 11 §).

c) Laiminlyöntikorotuksen suuruus tilapäisen työnantajan laiminlyödessä ilmoitusvelvollisuutensa (TyEL:n 163 § 1 momentin 3 kohta)

Tilapäisen työnantajan kohdalla vakuuttaminen ja työskentelyn rekisteröiminen perustuu kokonaan työnantajan tekemiin ilmoituksiin maksetusta työansioista eikä valvonnan tukena ole vakuutussopimussuhdetta. Tästä syystä on tärkeää, että työnantaja täyttää ilmoitusvelvollisuutensa. Laiminlyömällä ilmoitusvelvollisuuden tai ilmoittamalla tiedot puutteellisesti tilapäinen työnantaja siis samalla aina laiminlyö vakuuttamisvelvollisuutensa. Tilapäisen työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta on säädelty TyEL:n 147 §:ssä ja tarkemmin TyEA:n 4 §:ssä.

Tilapäisen työnantajan kohdalla vakuutettavat ansiot ja siten myös vakuutusmaksut ovat pienehköjä. Normaalisti riittävänä seuraamuksena myöhässä ilmoitetusta työsuhteesta (maksetusta palkasta) voidaan pitää tämän perusteella määrätylle vakuutusmaksulle tulevaa viivästyskorkoa, joka lasketaan TyEA:n 4 §:n mukaisesta eräpäivästä lukien.

Laiminlyöntikorotus pakkovakuutustilanteissa

Jos työnantaja ei kehotuksen saatuaankaan täytä vakuuttamisvelvollisuuttaan, antaa Eläketurvakeskus sopimustyönantajan osalta pakkovakuutuspäätöksen ja tilapäisen työnantajan puolesta vakuuttamisilmoituksen eläkelaitokselle (TyEL:n 186 §).

Sopimustyönantajalle pakkovakuutustilanteissa määrätty korotus voi olla enintään vakuutusmaksun suuruinen (TyEL:n 186 §:n 5 momentti). Myös pakkovakuutustilanteissa korotuksen perusteena on laiminlyöntiajalta määrättävä vakuutusmaksu.

Työnantajalle määrättävän laiminlyöntikorotukseen suuruuteen pakkovakuutustilanteissa vaikuttavat samat seikat kuin muissakin laiminlyöntitapauksissa. Vakuutuksen järjestäminen pakkovakuutuksena ilmentää yleensä laiminlyönnin moitittavuutta ja tämän takia korotusprosentti on normaalisti 30 %. Korotusprosentti on suurempi, jos kyseessä on työnantaja, jonka osalta Eläketurvakeskus on jo aiemmin antanut pakkovakuutuspäätöksen tai työnantajan menettely on muuten ollut erityisen moitittavaa

Eläketurvakeskuksen tehdessä tilapäisen työnantajan puolesta vakuuttamisilmoituksen eläkelaitokselle on laiminlyöntikorotuksen perusteena ilmoittamatta jääneiden palkkojen perusteella määrätty vakuutusmaksu. Tilapäisen työnantajan kohdalla korotusprosentti on normaalitilanteessa 30 %. Laiminlyöntien ollessa jatkuvia, voi korotus olla isompi.

Myös pakkovakuutustilanteissa voidaan korotus jättää poikkeuksellisesti määräämättä. Tällaisia tilanteita ovat tyypillisesti seuraavat:

• työnantaja on kuollut ja perikunta on vähävarainen
• työnantaja on vakuuttanut työskentelyn väärän lain mukaisesti (tai työntekijällä on erheellisesti YEL-vakuutus)
• vakuuttamisvelvollisuus on ollut hyvin epäselvä
• tilapäisen työnantajan toimintakyky on rajoittunut.

Vaikka pakkovakuutustilanteissa on yleensä aina perusteltua määrätä laiminlyöntikorotus, voi kuitenkin olla epätarkoituksenmukaista laskea ja periä laiminlyöntikorotusta sellaisilta tilapäisiltä työnantajilta, joiden vakuutusmaksu on hyvin pieni. Tämän takia on mahdollista pakkovakuutustilanteissa luopua alle 50 €:n suuruisista laiminlyöntikorotuksista.

Korotuksesta ei voida luopua pakkovakuutustilanteissa, jos vakuutuksen ottaminen on viivästynyt, mutta työnantaja on tästä huolimatta pidättänyt ajallaan työntekijän palkasta työntekijän eläkevakuutusmaksun.

Muita laiminlyöntikorotukseen liittyviä seikkoja

Myös laiminlyöntikorotukselle lasketaan normaali viivästyskorko laiminlyöntikorotuksen eräpäivästä sen maksupäivään. Laiminlyöntikorotus voidaan myös periä ulosottoteitse ( TyEL:n 159 § ).

Työnantajalla on oikeus pyynnöstä saada valituskelpoinen päätös laiminlyöntikorotuksella korotetusta vakuutusmaksusta (TyEL:n 163 § ja 186 §, vakuutusehtojen 11 §). Tästä päätöksestä voi valittaa normaalin valitusajan puitteissa. Työnantajalla on lisäksi oikeus tehdä normaali perustevalitus korotetusta vakuutusmaksusta ( TyEL:n 132 § ).