• Vakuuttaminen
• Eläkkeet
• Liitännäislainsäädäntö
• Rahoitus
• Toimintasäännöt

Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle Julkaisuaika: 26.05.2005 Voimassaoloaika: 26.05.2005 - 31.03.2008

Työeläkelakeja sovellettaessa on lähtökohtana, että työansion katsotaan kohdistuvan siihen ajankohtaan, jona se maksetaan. Maksuperiaate on siis pääsääntö, josta kuitenkin voidaan tietyissä tilanteissa joutua poikkeamaan. Työansioiden kohdentamisella tarkoitetaan juuri ansioiden kohdistamista muuhun kuin maksamisajankohtaan. Aikaisemmissa soveltamisohjeissa ja soveltamiskäytännössä ansioiden kohdentamista on yleensä nimitetty ansioiden jaksotukseksi. Tässä ohjeessa näillä termeillä tarkoitetaan samaa asiaa. Myös maksuperiaatteesta on aikaisemmissa soveltamisohjeissa toisinaan käytetty nimitystä kassaperiaate.

Kohdentamisen merkitys käytännössä

Vaikka palkan maksamisajankohta ja ansaitsemisajankohta poikkeaisivatkin toisistaan, ei erolla välttämättä ole eläkkeen tai vakuutusmaksun määräytymisen kannalta merkitystä. Tietyissä tilanteissa on kuitenkin tärkeää tietää, minkä ajankohdan mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio otetaan vakuuttamisvelvollisuutta, vakuutusmaksua tai eläkettä määrättäessä huomioon.

Erilaiset karttumisprosentit

Eläkettä karttuu kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista työntekijän iän myötä muuttuvien karttumisprosenttien mukaisesti. Sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 53 vuotta, eläkekarttuma työansioista on 1,5 prosenttia vuodessa. Tätä prosenttia sovelletaan myös niihin työansioihin, joita työntekijä saa työeläkelakien mukaisen tai niitä vastaavan työkyvyttömyys-, työttömyys- tai vanhuuseläkkeen rinnalla. Sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 53 vuotta, on vuotuinen karttumisprosentti 1,9 sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 63 vuotta. Viimeksi mainitun iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alun ja 68 vuoden täyttämiskuukauden lopun väliseltä ajalta työntekijälle karttuu eläkettä 4,5 prosenttia vuodessa työansioiden määrästä.

Käytännössä eläkettä karttuu 1.1.2005 lukien pääsääntöisesti kunkin kalenterivuoden työansioista. Eläkettä laskettaessa työansioita ei saman kalenterivuoden sisällä eritellä sen mukaan, onko se maksettu ennen vai jälkeen 53 vuoden (tai vastaavasti 63 vuoden) täyttämistä, vaan eläkkeen perusteena oleva työansio kyseisen kalenterivuoden eri karttumisajoille määräytyy laskennallisesti eri jaksoihin sisältyvien ansiokuukausien suhteen perusteella. Sen sijaan työansioiden kohdentamisella eri kalenterivuosien ansioksi voi eläkkeen määräytymisen kannalta olla erilaisten karttumisprosenttien vuoksi vaikutusta.

Laskentatekniikasta ja eläkkeen karttumisesta yleisemminkin on annettu tarkempia ohjeita erillisessä ohjeessa Eläkkeen laskentasäännöt 1.1.2005 .

Yli 53-vuotiailla korkeampi työntekijäin eläkemaksu

Myös työntekijän eläkemaksun pidättämisen kannalta voi työansion kohdentamisajankohdalla olla olennainen merkitys. Lain mukaan työntekijäin eläkemaksu pidätetään palkanmaksuhetken tilanteen mukaisesti. Pidätys tulee kysymykseen vain, jos työnantaja palkanmaksuhetken mukaisesti arvioituna on velvollinen järjestämään työntekijälle eläketurvaa. Työntekijäin eläkemaksu on suurempi yli 53-vuotiaille maksettujen työansioiden osalta. Korkeampaa pidätysprosenttia sovelletaan työntekijän 53 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien ( TEL 12 b § ).

Ennen vuotta 2005 voimassa olleet laskentasäännöt

Eläke voi vuoden 2004 jälkeenkin tulla tietyissä tapauksissa laskettavaksi ennen vuotta 2005 voimassaolevia säännöksiä soveltaen. (Ks. erillinen ohje vuoden 2005 eläkeuudistus ja eläkkeen perusteena olevat työansiot .) Tällöin TEL:n mukainen eläke määrätään kustakin työsuhteesta erikseen kyseisen työsuhteen eläkkeen perusteena olevan palkan (eläkepalkan) perusteella. Tätä eläkepalkkaa laskettaessa voi ansioiden kohdentamisella eri kalenterivuosien ansioiksi olla vaikutusta.

Vakuutusmaksun vanhentuminen

Myös vakuutusmaksun vanhentumisen kannalta on merkitystä sillä, mille kalenterivuodelle eläkkeen perusteena oleva työansio kohdennetaan. Vakuutusmaksu määrätään kunkin vuoden työansioista ja maksu on määrättävä kymmenen vuoden kuluessa kunkin kalenterivuoden lopullisen vakuutusmaksun erääntymisestä.

Työansioiden kohdentamista koskevat lain säännökset ja soveltamisohjeet

TEL:ssa, VEL:ssa ja KuEL:ssa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, mille ajalle työstä maksettu vastike tulee eläkettä määrättäessä kohdentaa. TaEL:ssa ja LEL:ssa sen sijaan säädetään työansioiden kohdentamisesta vuositasolla ( TaEL 3 § ja LEL 4 § ). Työansion katsotaan näitä lakeja sovellettaessa kohdistuvan siihen kalenterivuoteen, jona se on maksettu.

Kalenterivuotta lyhyemmällä ajalla tapahtuvasta työansioiden kohdentamisesta ei TaEL:ssa tai LEL:ssakaan ole tarkempia säännöksiä. Käytännössä työansiot kohdennetaan kalenterivuoden sisällä TaEL:a ja LEL:a sovellettaessa työnantajan ilmoituksen mukaisesti, koska eläkkeen määräytymisen kannalta kohdentamisella ei ole merkitystä, jos kyse kuitenkin on saman kalenterivuoden työansioista.

Vuoden 2005 lainmuutoksen yhteydessä ei ollut tarkoitus muuttaa vakiintunutta soveltamiskäytäntöä työansioiden kohdentamisen osalta.

Eläkkeen laskentatekniikan muutos voi kuitenkin aiheuttaa sen, että aiemmat ohjeet ja käytännöt eivät välttämättä sovellu sellaisinaan kaikkiin uusiin tilanteisiin. TEL:n, KuEL:n ja VEL:n mukainen eläke karttuu 1.1.2005 alkaen kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista ( TEL 5 § , KuEL 40 § ja VEL 10 §), joten ansioita ei tämän laskentatekniikan vuoksi ole enää tarpeen kohdentaa erillisiin työ- tai palvelussuhteisiin. KuEL:n ja VEL:n osalta on otettava huomioon myös se, että niissä ei ole TEL:n suojasäännöksen kaltaista voimaantulosäännöstä, joten eläkettä ei ole niiden mukaan tarpeen laskea "vanhalla" tavalla, vaikka palvelussuhde jatkuisi yhdenjaksoisena eläketapahtumaan saakka. VEL:ssa on lisäksi ennen vuotta 2005 ollut nimenomainen säännös, jonka mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio määräytyi maksuajankohdan mukaan (VEL 7 d § sellaisena kuin se oli voimassa ennen 1.1.2005).

KuEL:ssa ja VEL:ssa maksamisperiaatteesta on soveltamiskäytännössä pidetty tiukemmin kiinni myös ennen vuotta 2005, mikä johtuu osittain erilaisista säännöksistäkin.

Esimerkki: Valtion eläkelautakunta 29.5.2002 (VELK 97/02)

Esimerkki: Valtion eläkelautakunta 17.10.2001 (VELK 14/01)

KuEL:a ja VEL:a sovellettaessa ansiot on kohdennettu muuhun kuin maksamisajankohtaan vain silloin, jos tilanne muuten johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Siitä voisi olla kysymys esimerkiksi, jos palkan maksussa olisi tapahtunut virhe.

Sen sijaan TEL:a sovellettaessa on maksuperiaatteesta voitu eläkettä määrättäessä poiketa, jos sen soveltaminen olisi aiheuttanut eläkkeen määrän vääristymistä. Sillä tarkoitetaan olennaista muutosta eläkkeen määrään. Maksuperiaate on kuitenkin myös TEL:akin sovellettaessa pääsääntö.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 13.9.1990 (VakO 6791/89)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 11.10.1979 (VakO 3668/78)

Eläketurvakeskuksen aikaisemmat soveltamisohjeet työansioiden kohdentamisesta sisältyvät eläkepalkkaan luettavia ansioita koskevaan yleiskirjeeseen vuodelta 1990 ( Yleiskirje A 8/90 ). Vanhojen soveltamisohjeiden periaatteet voivat erityisesti tulla sovellettavaksi niissä tilanteissa, joissa TEL:n mukainen eläke tulee niin sanotun suojasäännöksen tai muiden voimaantulosäännösten perusteella laskettavaksi ennen vuotta 2005 voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Ansaitsemisvuosi poikkeaa maksamisvuodesta työoikeudellisen työsuhteen jatkuessa

Tulospalkkiot

Erityisesti tulospalkkiot eli niin sanotut bonukset maksetaan yleensä jälkikäteen sen jälkeen, kun on selvillä, ovatko tulospalkkion maksamiseksi asetetut edellytykset täyttyneet (ks. erillinen ohje kannustinjärjestelmien perusteella maksettavista suorituksista). Maksaminen voi siten usein tapahtua eri vuonna kuin, miltä vuosilta tulospalkkio voidaan katsoa ansaituksi. Ratkaistaessa sitä, minkä vuoden työansioksi tulospalkkio tulisi eläkettä määrättäessä kohdentaa, on otettava huomioon, onko työsuhde maksamisajankohtana jo päättynyt.

Tulospalkkio tai mikä tahansa muukin eläkkeen perusteena oleviin työansioihin luettava erä voi tulla maksettavaksi myös työoikeudellisen työsuhteen päättymisen jälkeen. Jos tällainen suoritus katsotaan siitä huolimatta työstä maksetuksi vastikkeeksi, joka saadaan työsuhteen perusteella, on tällöin tosiasiallisesti kysymyksessä takautuva palkan maksaminen. Ansiot on tällöin TEL:a sovellettaessa aina kohdennettava työsuhteen voimassaoloaikaan. TaEL:ssa ja LEL:ssa noudatetaan tällöinkin maksuperiaatetta. Työoikeudellisen työsuhteen päättymisen jälkeen maksettavien työansioiden kohdentamista käsitellään jäljempänä erikseen.

Mitä jäljempänä todetaan tulospalkkion kohdentamisesta ja huomioon ottamisesta eläkkeen perusteena olevana työansiona, voidaan soveltaa myös muihin vastaaviin eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi katsottaviin suorituksiin, joiden maksamisajankohdan voidaan arvioida poikkeavan ansainta-ajasta.

Tulospalkkion kohdentaminen jatkuvaa työsuhdetta vakuutettaessa

Tulospalkkio katsotaan maksuperiaatteen mukaisesti jatkuvaa työsuhdetta vakuutettaessa lähtökohtaisesti maksamisajankohdan työansioksi. LEL:n ja TaEL:n mukaan vakuutettavassa työsuhteessa maksuperiaatteen noudattaminen perustuu suoraan lainsäännökseen, mutta myös muiden työeläkelakien osalta tätä pääsääntöä noudatetaan, jos työsuhde on voimassa ja kuuluu maksamishetkellä edelleen saman työeläkelain piiriin.

Maksuperiaatteesta ei ole syytä poiketa pelkästään sen takia, että eläkkeen karttumisprosentti esimerkiksi samanaikaisen eläkkeen vuoksi olisi maksamisajankohtana pienempi kuin ansaintavuosina.

Eläkelaitoksen aloitteesta työansioita ei tule kohdentaa maksuperiaatteesta poiketen vakuutetun vahingoksi. Näin ollen eläkelaitos ei ilman erityisperusteluja voi siirtää tulospalkkiota ansaitsemisvuosille, jos se epäilee, että tulospalkkion maksamista olisi lykätty sellaiseen ajankohtaan, jolloin työntekijään sovelletaan iän mukaisia suurempia karttumaprosentteja (1,9 % ja 4,5%).

Jos työntekijä kuitenkin on ollut ulkomaantyössä sinä aikana, jolta tulospalkkio voidaan katsoa ansaituksi ja jos työntekijällä ei ole ollut tulospalkkausta käytössä ennen ulkomaan työkomennuksen alkamista, ei tulospalkkiota oteta lainkaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona. Jos sen sijaan työntekijän palkkaukseen on jo ennen ulkomaan työkomennuksen alkamista kuulunut tulospalkkaus, otetaan viimeiseltä ulkomaantyövuodelta tai karttumisajalta ansaitut tulospalkkiot normaalisti maksuperiaatteen mukaisesti huomioon maksamisvuoden eläketyöansiona Suomeen palatessa.

Ulkomaan työkomennuksen ajalta määritettävään vakuutuspalkkaan ei tule sisällyttää sellaisia tulospalkkioita, jotka tulevat maksettavaksi vasta ulkomaankomennuksen päätyttyä (ks. tarkemmin ohje vakuutuspalkan määrittelystä ulkomaantyössä ).

Työsuhteen jatkuessa maksetun tulospalkkion kohdentaminen eläketapahtuman yhteydessä

Työsuhteen jatkuessa maksettu tulospalkkio, jonka voidaan arvioida kertyneen yhtenä tai useampana aikaisempana vuotena, on kuitenkin TEL:n mukaista eläkettä määrättäessä kohdennettava ansainta-ajalleen, jos maksamisvuoden ansiona pitäminen vääristäisi eläkkeen määrää. Eläkkeen määrän vääristymisellä tarkoitetaan olennaista eroa eläkkeen määrässä.

Jos tulospalkkio tulee otettavaksi huomioon maksamisvuoden työansiona, ei ansioiden kohdentaminen ansaintavuodelle /-vuosille yleensä ole tarpeellista, koska tulospalkkio joka tapauksessa tulee otettavaksi huomioon eläkettä laskettaessa.

Tapauskohtaisesti tulee ratkaista, aiheutuuko maksuperiaatteen soveltamisesta eläkkeen määrän vääristymistä eli olennaista muutosta eläkkeen määrään. Mitään tarkkaa prosenttirajaa siitä, kuinka suuren vaikutuksen perusteella työansioita tulisi kohdentaa ansainta-ajalleen, ei ole mahdollista yleisesti määritellä. Vaikutuksen on kuitenkin oltava olennainen, joten aivan vähäisiä vaikutuksia ei kuitenkaan voida pitää eläkkeen määrää vääristävinä eikä sellaisissa tilanteissa ansioita siten tule kohdentaa maksuperiaatteesta poiketen edes eläkkeenhakijan vaatimuksesta.

Esimerkkejä aikaisemmasta oikeus- ja soveltamiskäytännöstä, jossa on korostettu maksuperiaatteen ensisijaisuutta :

Vakuutusoikeuden päätös 12.8.1996 (VakO 3114/95)

Vakuutusoikeuden päätös 5.2.1980 (VakO 10475/78)

Esimerkkejä aikaisemmasta oikeus- ja soveltamiskäytännöstä, jossa maksuperiaatteesta on kuitenkin eläketapahtuman yhteydessä poikettu .

Vakuutusoikeuden päätös 21.3.1995 (VakO 8066/93)

Vakuutusoikeuden päätös 13.9.1990 (VakO 6791/89)

Maksuperiaatteesta ei yleensä ole syytä poiketa sellaisessa tilanteessa, jossa työntekijällä on koko työsuhteen ajan ollut käytössä tulospalkkaus, jonka perusteella maksetut tulospalkkiot on työansioita vakuutettaessa otettu huomioon maksamisajankohdan mukaisesti. Jos sellaisessa tilanteessa kuitenkin poikkeuksellisesti viimeisen vuoden tulospalkkio kohdennettaisiin edellisen vuoden työansioksi, tulisi myös edellisinä vuosina maksetut tulospalkkiot kohdentaa ansainta-ajoilleen, jotta minkään kalenterivuoden ansioina ei tulisi otettavaksi huomioon kahta samankaltaisin perustein määräytyvää tulospalkkiota. Tällaisissa tilanteissa tulospalkkioita ja muita vastaavia ansioita tulisi siis kuitenkin kohdentaa maksuperiaatteesta poiketen vain poikkeustapauksissa ja erityisen harkinnan perusteella, koska lähtökohtaisesti maksuperiaatteen noudattamisesta tällaisessa tilanteessa ei aiheudu eläkkeen määrän vääristymistä.

Tietyissä tilanteissa maksuperiaatteen soveltaminen voi aiheuttaa sen, että tulospalkkio ei lainkaan tulisi otetuksi huomioon eläkelaskennassa. Esimerkiksi laskettaessa työkyvyttömyyseläkettä, jonka eläketapahtuma sattuu vuoden 2005 jälkeen, ei oteta huomioon työkyvyttömyyden alkamisvuoden työansioita, jos eläkkeessä tulee otettavaksi huomioon tuleva aika ( TEL 6 § ). Tällöinkin on kuitenkin otettava huomioon, onko työntekijällä ollut aikaisempinakin vuosina käytössä säännöllinen tulospalkkaus, jonka perusteella saadut työansiot on otettu huomioon maksuperiaatteen mukaisesti. Jos eläketapahtumavuoden ansioiden kohdentamiseen ryhdytään, on myös aiempien vuosien ansioita tarvittaessa kohdennettava ansainta-ajoilleen "kaksinkertaisen" huomioon ottamisen välttämiseksi.

Vanhuuseläkkeessä työansioiden huomioon ottaminen päättyy vuoden 2005 säännöksiä sovellettaessa eläkkeen alkamista edeltävän kuukauden loppuun. Käytännössä tulospalkkio voi vanhuuseläkkeen alkamisen vuoksi jäädä kokonaan eläkelaskennan ulkopuolelle vain silloin, kun se maksetaan 68 vuotta täyttäneelle työntekijälle. Sitä nuoremmille työntekijöille työsuhteen jatkuessa vanhuuseläkkeen (tai muunkin eläkkeen) aikana maksetut tulospalkkiot ja muut työansiot kartuttavat eläkettä. Ks. tarkemmin erillinen ohje vanhuuseläkkeen karttuminen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä . Vanhuuseläkkeen aikana työsuhteen jatkuessa saadut tulospalkkiot ja muut työansiot otetaan maksuperiaatteen mukaisesti huomioon eläkkeen aikaisista ansioista kertynyttä eläkettä laskettaessa. Tällöin ei yleensä ole syytä poiketa maksuperiaatteesta sovellettaessa 1.1.2005 alkaen voimaantulleita säännöksiä. Eläkkeen rinnalla kertyneen eläkkeen myöntämisajankohdasta kerrotaan tarkemmin erillisessä ohjeessa vanhuuseläkkeen alkaminen .

Ennen vuotta 2005 voimassa olleita säännöksiä sovellettaessa saattaa maksuperiaatteen noudattaminen aiheuttaa sen, että tulospalkkio ei kuulu eläkepalkan niin sanottujen valintavuosien ansioihin, jolloin se ei tule lainkaan otettavaksi huomioon eläkepalkkaa määrättäessä.

Jos tulospalkkio jäisi kokonaan eläkkeen tai eläkepalkan laskennan ulkopuolelle, tulisi se TEL-eläkettä määrättäessä yleensä kohdentaa ansainta-ajalleen. Työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansiota määrättäessä on tällöin kuitenkin otettava huomioon, ettei tarkasteluajan minkään kalenterivuoden työansiona tulisi ottaa huomioon kahta samaan tulospalkkiojärjestelmään perustuvaa tai eri ajanjaksoilta kertynyttä tulospalkkiota.

Jos työntekijä on ollut tulospalkkion ansainta-ajankohtana ulkomaantyössä , on tulospalkkio tullut määritellä osaksi vakuutuspalkkaa. Tulospalkkiota ei siten siinä tapauksessa voida sellaisenaan kohdentaa ansainta-ajalleen, vaan kysymys on siitä, onko vakuutuspalkka oikein määritelty (ks. tarkemmin ohje vakuutuspalkan määrittelystä ulkomaantyössä ).

Kohdentaminen muita lakeja kuin TEL:a sovellettaessa

LEL:n tai TaEL:n mukaista eläkettä määrättäessä ei työansioiden kohdentaminen ansainta-ajalle ole mahdollista, koska maksuperiaatteesta on näissä laeissa nimenomaisesti säädetty. Myös KuEL:n ja VEL:n osalta noudatetaan maksuperiaatetta, kun työansioita maksetaan palvelussuhteen jatkuessa.

Muita suorituksia, joissa ansioiden kohdentaminen voi tulla kysymykseen

Tulospalkkioiden ohella voivat muutkin suoritukset olla sellaisia, jotka voidaan katsoa ansaituksi ennen maksamisajankohtaa ja jotka sen vuoksi tulee vastaavin perustein tarvittaessa kohdentaa ansainta-ajalleen. Näidenkin osalta on lähtökohtana kuitenkin maksuperiaate eli suoritus katsotaan työoikeudellisen työsuhteen jatkuessa yleensä maksamisvuoden työansioksi. Jos maksuperiaatteesta poiketaan, tulee myös muihin eläkkeen perusteena oleviksi työansioiksi katsottaviin suorituksiin soveltaa samoja ohjeita kuin tulospalkkioihin.

Tantiemilla tarkoitetaan yrityksen omistajalle maksettavaa osuutta yrityksen voitosta. Tantiemi voidaan maksuperiaatteesta poiketen kohdentaa ansaitsemisvuodelle samoin perustein kuin tulospalkkiokin.

Lomaltapaluuraha, lomaraha tai työnantajan työntekijälleen maksama muu vastaava ansaittuun vuosiloma-aikaan liittyvä suoritus lisätään pääsäännön mukaan myös sen vuoden ansioihin, jona se on maksettu. Lomaraha voidaan myös TEL:a sovellettaessa kohdentaa ansaintavuosille, jos maksamisvuonna ei ole maksettu muita eläkkeen perusteena olevia työansioita tai jos se maksetaan työsuhteen päättymisen jälkeen.

Työsuhteen päättyessä maksettu lomakorvaus on vuodesta 2005 alkaen myös eläkkeen perusteena olevaa työansiota, jos työoikeudellinen työsuhde päättyy aikaisintaan 1.1.2005. Lomakorvauksen kohdentaminen ansainta-ajalle on mahdollista vastaavasti kuin lomarahan.

Työoikeudellisen työsuhteen päättymisen jälkeen maksetut työansiot

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota voi olla vain sellainen suoritus, joka katsotaan työsuhteen perusteella maksetuksi vastikkeeksi työstä (Ks. Työsuhteen aikana saadut ansiot oikeuttavat eläkkeeseen ). Näin ollen työoikeudellisen työsuhteen päättymisen jälkeen maksettavat suoritukset liittyvät aina johonkin työsuhteeseen, johon ne TEL:a sovellettaessa on kohdennettava. TaEL:n ja LEL:n osalta noudatetaan tällöinkin erityissäännöksen perusteella maksuperiaatetta. KuEL:n ja VEL:n mukaan työansioita ei kohdisteta tiettyyn palvelussuhteeseen, vaan pääsääntöisesti ansiot ovat maksamisvuoden ansioita.

Kun eläkkeen perusteena olevaa työansiota maksetaan työoikeudellisen työsuhteen päättymisen jälkeen, on kysymyksessä tosiasiallisesti palkan taannehtiva maksaminen. Eläkkeeseen vaikuttavia suorituksia, jotka tyypillisesti voivat tulla maksettavaksi jälkikäteen työoikeudellisen työsuhteen jo päätyttyä ovat esimerkiksi :

• suoritukset, joiden luonne on sellainen, että ne aina maksetaan jälkikäteen
  (tulospalkkiot, tantiemit ja muut vastaavat suoritukset),
• suoritukset, jotka ovat jääneet ajallaan maksamatta, ne maksetaan myöhässä tai ovat sijaismaksajan suorituksia
  (palkkaturvalain nojalla maksettu palkka, myöhässä maksettu palkka, tuomioistuimen päätöksellä maksettavaksi määrätty palkka, konkurssituomiossa todettu maksamaton palkkasaaminen, saneerausmenettelyssä leikattu ennen saneerausmenettelyn alkamista erääntynyt palkanosa ja muut vastaavat erät),
• muut työansioiksi luettavat suoritukset ja korvaukset, jotka usein tulevat maksettaviksi vasta työsuhteen päätyttyä
  (lomakorvaus, ylityökorvaukset, korvaus työajan lyhentämisen johdosta annettujen vapaapäivien eli ns. Pekkas-päivien pitämättä jättämisestä, lomaraha).

Tällaisiin suorituksiin ei siis sovelleta maksuperiaatetta, vaan erät kohdennetaan TEL:a sovellettaessa työsuhteen kestoajalle ansaintaperiaatteen mukaisesti. Tällöinkin on kuitenkin otettava huomioon, ettei ansioiden kohdentaminen johda siihen, että jonkin kalenterivuoden työansioina tulisi huomioon otettavaksi kaksi samoin perustein määräytyvää tulospalkkiota tai muuta vastaavaa suoritusta. Myös aiempien kalenterivuosien työansioita on tarvittaessa kohdennettava ansainta-ajoilleen, jotta eläkkeen laskenta ei viimeisen kalenterivuoden ansioiden kohdentamisen vuoksi vääristyisi.

Jos kysymyksessä on palkan taannehtiva maksaminen, voidaan ansiot eläkettä määrättäessä myös KuEL:a sovellettaessa kohdistaa maksuvuodesta poiketen ansaintavuosille.

Esimerkki: Työntekijä on jäänyt 63-vuotiaana vanhuuseläkkeelle 1.4.2005, jolloin hänen työsuhteensa on päättynyt. Hänelle maksetaan tulospalkkio helmikuussa 2006. Tulospalkkio perustuu vuosien 2002-2004 tulostavoitteiden saavuttamiseen. Tulospalkkio tulee ottaa huomioon ainakin TEL-eläkettä laskettaessa, koska työsuhde on päättynyt eläkkeelle jääntiin ja työsuhteen perusteella saadut työansiot on TEL:a sovellettaessa kohdennettava työsuhteen jatkumisaikaan. Jos työsuhde olisi eläkkeelle jäämisestä huolimatta edelleen maksamisajankohtana jatkunut, ei ansioita tulisi kohdentaa, koska niistä karttuu uutta eläkettä, joka myönnetään 68 ikävuoden täytymisen jälkeen.

Esimerkki: TEL:n mukaan vakuutetun työntekijän työsuhde on alkanut 1.5.2004 ja päättynyt 31.12.2004. Viimeinen palkkakausi on ollut 13.12.–26.12.2004 ja sen perusteella on maksettu palkka vuoden 2005 puolella. Palkka tulee tällöin ottaa huomioon vuoden 2004 TEL-ansiona. Työsuhteen päättymisen yhteydessä mahdollisesti maksettu vuosilomankorvaus ei kuulu TEL-ansioon, koska työoikeudellinen työsuhde on päättynyt ennen lain muuttumista 1.1.2005. Jos työntekijä olisi ollut vakuutettuna TaEL:n mukaan, katsottaisiin vuonna 2005 maksettu palkka vuoden 2005 ansioksi ja huomioon otettaisiin myös työsuhteen päättyessä maksettu lomakorvaus.

Minkä vuoden ansioksi työansiot kohdennetaan?

Jos edellytykset maksuperiaatteesta poikkeamiseksi katsotaan olevan olemassa , kohdennetaan työsuhteen jatkuessa maksettu tulospalkkio niille kalenterivuosille, joina sen voidaan arvioida tulleen ansaituksi. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulospalkkio kohdennetaan kokonaan työsuhteen viimeiselle sellaiselle vuodelle, jonka työansiot otetaan huomioon eläkelaskennassa. Jos tulospalkkio voidaan katsoa ansaituksi useampana kalenterivuotena, katsotaan se ansainta-ajan eri kalenterivuosien työansioksi muun selvityksen puuttuessa tasasuuruisina erinä.

Esimerkki: Tulospalkkio maksetaan vuonna 2007. Se perustuu vuosien 2004-2006 tulostavoitteiden saavuttamiseen. Jos tulospalkkio kohdennetaan ansainta-ajalleen, otetaan siitä 1/3 huomioon vuoden 2004 ansiona, 1/3 vuoden 2005 ansiona ja 1/3 vuoden 2006 ansiona, ellei asiassa ole käytettävissä tarkempaa selvitystä, miten tulospalkkio on ansaittu.

Työsuhteen päättymisen jälkeen maksetut suoritukset voidaan käytännössä kohdentaa työsuhteen päättymisvuodelle, jos niitä ei voida selkein perustein kohdentaa aiemmille ansaintavuosille (esim. ylityökorvaukset). Jos päättymisvuoden ansiona pitäminen kuitenkin vääristäisi eläkkeen laskentaa (vrt. edellä olevat ohjeet työsuhteen aikana maksettavista suorituksista), niin ansiot tulee kohdentaa ansainta-ajalleen, jos sellainen on määritettävissä. Kysymys on yksittäistapauksiin liittyvästä harkinnasta, joten yksityiskohtaisia yleisiä soveltamisohjeita ei voida tältä osin antaa.

Esimerkiksi työsuhteen päättymisen jälkeen maksettavaksi tulevat tulospalkkiot on yleensä syytä kohdentaa tulospalkkiojärjestelmän mukaisen ansaintajakson mukaisille kalenterivuosille, erityisesti jos työntekijän eläke voi voimaantulosäännösten perusteella tulla laskettavaksi ennen vuotta 2005 voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Vakuuttamisvelvollisuuden alkamiseen ja päättymiseen liittyviä tilanteita

18 vuoden iän täyttäminen

Vuodesta 2005 alkaen työnantajan vakuuttamisvelvollisuus alkaa kaikkien työsuhteeseen perustuvien työeläkelakien mukaan yhdenmukaisesti. Työntekijälle on järjestettävä työeläketurva hänen 18-vuotispäiväänsä seuraavan kuukauden alkamisesta lukien.

Työoikeudellinen työsuhde voi kuitenkin olla alkanut jo aikaisemmin. Alle 18-vuotiaana tehdyn työn perusteella maksettava työansio voi tulla maksettavaksi vasta 18-vuotispäivän jälkeen. Tällöin on ratkaistava, kuuluuko työansio työnantajan eläkevakuuttamisvelvollisuuden piiriin. Ratkaisua tehtäessä on sovellettava työansion kohdentamisesta yleisesti annettuja ohjeita.

Jos työoikeudellinen työsuhde jatkuu maksamisajankohtana, kuuluu 18-vuotispäivää seuraavan kuukauden alkamisen jälkeen maksettu työansio maksuperiaatteen mukaisesti vakuuttamisvelvollisuuden piiriin. Sitä ennen maksettua työansiota ei oteta eläketurvassa huomioon.

Työsuhteen kuuluminen TEL:n tai TaEL:n piiriin ratkaistaan vasta 18-vuotispäivää seuraavan kuukauden alkamisen jälkeen maksettujen työansioiden perusteella TEA 1 §:n mukaisesti. Myös TEL:n soveltamisen edellytyksenä oleva kuukauden odotusaika lasketaan vasta 18-vuotispäivää seuraavan kuukauden alkamisesta lukien, vaikka työsuhde olisi sitä ennen kestänyt pitkäänkin.

Vaikka työansio voitaisiin katsoa ansaituksi alle 18-vuotiaana, ei työansiota tule jatkuvassa työsuhteessa kohdentaa ansainta-ajalle, koska se merkitsisi työntekijän eläketurvan menetystä.

Jos työoikeudellinen työsuhde on päättynyt ja työntekijälle maksetaan 18-vuotispäivän jälkeen alkavana kalenterikuukautena tämän työsuhteen perusteella ansaittuja työansioita, eivät työansiot kuulu TEL:a sovellettaessa eläketurvan piiriin, koska päättyneessä työsuhteessa työansiot tulee kohdentaa ansainta-ajalle ja ansainta-aika alle 18-vuotiaana ei kartuta eläketurvaa 1.1.2005 alkaen.

Sen sijaan TaEL:ssa ja LEL:ssa 18-vuotispäivää seuraavan kalenterikuukauden alkamisen jälkeen maksettu palkka kuuluu näissäkin tilanteissa maksuperiaatteen mukaisesti eläketurvan ja vakuuttamisvelvollisuuden piiriin, koska maksuperiaatteesta on näissä laeissa nimenomainen säännös. Jos toisaalta työntekijän palkka ja työsuhteen kestoaika alle 18-vuotiaana olisi täyttänyt TEL:n soveltamisen edellytykset, ei työsuhdetta tule vakuuttaa TaEL:ssa pelkästään sen takia, että palkka maksetaan jälkikäteen vasta 18 ikävuoden täyttymisen jälkeen.

Esimerkki: Työsuhde on alkanut 13.2.2005. Työntekijä täyttää 18 vuotta 12.6.2005. Hänelle maksetaan palkkaa
15.6.2005 palkkakaudelta 16.5.–31.5.2005,
1.7.2005 palkkakaudelta 1.6.–15.6.2005 ja
15.7.2005 palkkakaudelta 16.6.–30.6.2005.
Työsuhde päättyy 20.7.2005, jolloin maksetaan lopputili.
Työsuhde tulee vakuuttaa TaEL:ssa, koska se on kestänyt 18-vuotispäivää seuraavan kuukauden alusta lukien alle kuukauden. Eläkkeen perusteena olevaa työansiota ovat 1.7., 15.7. ja 20.7.2005 maksetut palkat, koska ne on maksettu sen jälkeen, kun työsuhde kuuluu työeläkelakien piiriin.

Esimerkki: Jos työsuhde edellisessä esimerkissä olisikin päättynyt jo 30.6.2005, ei työsuhde kuuluisi lainkaan työeläkelakien piiriin edellyttäen, että työntekijän palkka on työsuhteen kestäessä ollut suurempi kuin TEL:n rajamäärä ja kysymys ei ole LEL-alan työsuhteesta. Pelkästään se seikka, että työsuhteen perusteella on maksettu palkkaa 18 vuoden täyttämiskuukauden jälkeen, ei aiheuta työnantajalle TaEL:n mukaista vakuuttamisvelvollisuutta, jos työsuhde ennen mainittua ajankohtaa on ansioiden ja työsuhteen keston osalta täyttänyt TEL:n mukaiset edellytykset. Jos sen sijaan kysymys olisikin LEL-alan työsuhteesta tai TaEL:n edellytykset täyttäneestä työsuhteesta, kuuluisivat 18 vuoden iän täyttämiskuukauden jälkeen maksetut ansiot vakuuttamisvelvollisuuden piiriin.

Esimerkki: Työntekijä täyttää 18 vuotta 13.9.2005, jolloin hän on toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Työsuhde päättyy 15.10.2005. Työntekijään sovelletaan työoikeudellisen työsuhteen pituudesta ja työansioiden määrästä riippumatta TaEL:a (tai työalasta riippuen LEL:a), koska työntekijän 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alkamisen jälkeen työsuhde on kestänyt alle kuukauden. TaEL:n mukaan vakuutetaan maksuperiaatteen mukaisesti vain ne ansiot, jotka on maksettu lokakuussa 2005 tai sen jälkeen.

KuEL:n ja VEL:n soveltamisaloilla 18-vuotispäivää seuraavan kalenterikuukauden alkamisen jälkeen maksettu ansio kuuluu eläketurvan ja ilmoitusvelvollisuuden piiriin, vaikka ansio voitaisiin katsoa ansaituksi ennen mainittua ajankohtaa.

Ennen vuotta 2005 myös alle 18-vuotiaana saadut työansiot olivat eläketurvan ja vakuuttamisvelvollisuuden piirissä sen vuoden jälkeen, jona työntekijä oli täyttänyt 13 vuotta. Näin ollen 14–17-vuotiaalle työntekijälle esimerkiksi joulukuussa 2004 maksettu palkka on kuulunut eläketurvan piiriin. Jos työntekijä on vuoden 2005 alkaessa edelleen alle 18-vuotias, päättyy työnantajan vakuuttamisvelvollisuus vuoden 2004 loppuun. Työsuhteen jatkuessa se tulee uudelleen työeläkelakien piiriin työntekijän 18-vuotispäivää seuraavan kuukauden alussa. Työoikeudellisen työsuhteen jatkuessa alle 18-vuotiaalle 1.1.2005 alkaen maksettu palkka jää siten maksuperiaatteen mukaisesti eläketurvan ja vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle.

Jos työsuhde on alkanut joulukuussa 2004, ei työsuhteen perusteella joulukuussa maksettuja työansioita kuitenkaan oteta TEL:a sovellettaessa huomioon vuoden 2004 ansioina, vaan ansiot siirretään vuodelle 2005. Tämä johtuu siitä, että vuoden 2004 loppuun mennessä karttunut eläkeoikeus lasketaan erikseen ennen vuotta 2005 voimassa olleiden laskentasääntöjen mukaan ja alle kuukauden pituisesta TEL-jaksosta ei tällöin kerry eläkettä. Tarkempia ohjeita tästä niin sanotusta "vanhan" eläkeoikeuden vapaakirjauksesta on erillisessä soveltamisohjeessa ( Vapaakirjaus yksityisalojen eläkelakien mukaan ).

Sovellettaessa TaEL:a (tai LEL:a) joulukuussa 2004 alkaneeseen työsuhteeseen otetaan joulukuussa maksetut työansiot kuitenkin maksuperiaatteen mukaisesti huomioon vuoden 2004 ansioina.

Se, onko joulukuussa 2004 alkaneeseen työsuhteeseen sovellettava TEL:a vai TaEL:a, ratkaistaan TEA 1 § :n mukaisesti. Jos työntekijä on vuoden 2005 alkaessa edelleen alle 18-vuotias, ei työsuhteeseen voida soveltaa TEL:a, koska työsuhde ei ehdi olla työeläkelakien piirissä vähintään TEL:n 1 §:ssä edellytettyä yhden kuukauden odotusaikaa.

Alle 18-vuotiaan työntekijän joulukuussa 2004 alkaneeseen työsuhteeseen voi siten tulla sovellettavaksi TEL vain, jos työntekijä täyttää 18 vuotta joulukuussa 2004, jolloin hän kuuluu työeläkelakien piiriin myös 1.1.2005 alkaen. Se, sovelletaanko häneen tällöin TEL:a vai TaEL:a ratkaistaan TEA 1 §:n mukaisesti sen mukaan, jatkuuko työsuhde vuoden 2005 puolella kulunut aika mukaan lukien vähintään kuukauden ja onko työntekijän saama työansio ensimmäiseltä kuukauden pituiselta ajanjaksolta vähintään TEL:n rajamäärän suuruinen. Tarkempia ohjeita TEL:n ja TaEL:n soveltamisalojen välisestä rajanvedosta on ETK:n vanhassa soveltamisohjeessa Lyhyiden työsuhteiden vakuuttaminen A 44/97 ja sitä täydentävässä ohjeessa 1.1.1998 tai sen jälkeen alkaneiden TEL-työalojen työsuhteiden vakuuttaminen jälkikäteen . Jos TEL tulee sovellettavaksi, otetaan vajaan kalenterikuukauden (joulukuun) ansiot siis vuoden 2004 eläkeoikeuden vapaakirjauksesta annettujen ohjeiden mukaan huomioon vuoden 2005 työansioina.

68 vuoden iän täyttäminen

Vastaavasti kuin vakuuttamisvelvollisuuden 18 vuoden alaikäraja on myös eläketurvan järjestämisen yläikäraja kaikissa työsuhteeseen perustuvissa työeläkelaeissa 1.1.2005 alkaen yhdenmukaisesti 68 vuotta. Työnantajan vakuuttamisvelvollisuus päättyy viimeistään sen kalenterikuukauden päättyessä, jolloin työntekijä täyttää 68 vuotta.

KuEL koskee kuitenkin vain 1.1.1940 tai sen jälkeen syntyneitä työntekijöitä ja viranhaltijoita. Jos henkilö on syntynyt ennen 1.1.1940, häneen sovelletaan edelleen kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelakia (KVTEL) ja sen perusteella annettua kunnallisen eläkelaitoksen eläkesääntöä (KES). Niiden mukaan ennen 65 vuoden iän täyttämistä alkaneesta palvelussuhteesta karttuu eläkettä ja eläkemaksut peritään niin kauan kuin palvelussuhde jatkuu yhdenjaksoisesti. Jos palvelussuhde on alkanut 65 ikävuoden täyttämisen jälkeen, ei siitä KVTEL:n ja KES:n mukaan kartu eläkettä eikä eläkemaksuja peritä.

Työsopimuslain perusteella työoikeudellinen työsuhde päättyy 1.1.2005 alkaen sen kuukauden päättyessä, jolloin työntekijä täyttää 68 vuotta, elleivät työnantaja ja työntekijä nimenomaisesti sovi työsuhteen jatkamisesta joko toistaiseksi voimassaolevana tai määräaikaisena. Työsopimus voidaan tällöin tehdä myös määräaikaisena, vaikka määräaikaisen työsopimuksen laissa säädetyt edellytykset eivät muutoin täyttyisikään.

Jos työsuhde jatkuu vielä 68-vuotiaana, päättyy työnantajalta kuitenkin velvollisuus järjestää työntekijälle työeläketurvaa syntymäpäiväkuukauden lopussa. Tämän jälkeen maksetut työansiot eivät siten kuulu eläketurvan piiriin, jos työsuhteeseen sovelletaan TaEL:a, LEL:a tai KuEL:a taikka jos TEL:n piiriin kuuluvassa työsuhteessa maksetaan työansioita, joita ei tule kohdentaa ansainta-ajalleen. Tällöin ansioita ei ole mahdollista edes vapaaehtoisesti vakuuttaa lakisääteisessä työeläkejärjestelmässä.

TEL:a sovellettaessa tulee työansio kuitenkin tällöin yleensä maksuperiaatteesta poiketen kohdentaa ansainta-ajalle tai ainakin viimeiselle TEL:n piiriin kuuluneelle kalenterivuodelle, koska maksuperiaatteen noudattaminen aiheuttaisi sen, ettei työansiota otettaisi lainkaan huomioon eläkettä laskettaessa, minkä voidaan yleensä arvioida vääristävän eläkkeen laskentaa.

Esimerkki: TEL:n mukaan vakuutettu työntekijä täyttää 68 vuotta 5.4.2006. Hän ei ole sopinut työnantajansa kanssa mitään työsuhteen jatkamisesta. Hänelle maksetaan kuitenkin 24.6.2006 tulospalkkio, joka perustuu vuosien 2003–2005 tulostavoitteiden saavuttamiseen. Työnantajan velvollisuus eläketurvan järjestämiseen päättyy tässä tapauksessa 30.4.2006, mutta kesäkuussa 2006 maksettava tulospalkkio kuuluu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, koska se voidaan katsoa ansaituksi vakuuttamisvelvollisuuden voimassaoloaikana. Työnantaja on velvollinen maksamaan työeläkevakuutusmaksun myös siltä osin ja toisaalta oikeutettu perimään tulospalkkiosta myös työntekijän eläkemaksun.

Jos sen sijaan työsuhde jatkuu ja sen perusteella maksettu työansio on selkeästi myös ansaittu 68 vuoden iän täyttämiskuukauden jälkeen, ei sellaisia ansioita voida tietenkään kohdentaa TEL:n piiriin kuuluvalle ajalle, joten ne jäävät eläketurvan ulkopuolelle myös TEL:a sovellettaessa.

Työansioiden kohdentaminen iästä riippuvan eläkkeen karttumisprosentin vaihdellessa

Niinä kalenterivuosina, jolloin työntekijä täyttää 53 tai 63 vuotta, jaetaan työansiot eri karttumisprosenttien mukaisiin osiin laskennallisesti kuukauden tarkkuudella.

Jos työsuhde jatkuu koko sen kalenterivuoden, jona karttumisprosentti vaihtuu, vuosityöansio jaetaan 12:lla ja näin saatu keskikuukausiansio kerrotaan eri karttumajaksojen ansiokuukausien lukumäärällä.

Silloin kun työsuhde on jatkunut vain osan vuotta karttumisprosentin vaihtumisvuonna, eri karttumajaksoille kuuluva osuus työansioista lasketaan siten, että kyseisen vuoden ansio jaetaan ansiokuukausien lukumäärällä ja näin saatu keskikuukausiansio kerrotaan eri karttumajaksojen ansiokuukausien lukumäärällä.

Työansioiden jaksotus eri karttumajaksoille myös eläkkeen päättymisvuonna tehdään edellä sanotulla tavalla. Tarkempia ohjeita eläkkeen laskemisesta näissä tilanteissa on erillisessä ohjeessa Eläkkeen laskentasäännöt 1.1.2005 alkaen . Yksityisalojen työeläkelakien kokonaisuudistus (ns. TyEL-hanke) aiheuttaa sen, että kyseiset ohjeet tulevat tarkistettaviksi vuoden 2007 alussa.

Eläkkeen määräytymisen kannalta ei siten ole merkitystä sillä, kohdennetaanko saman kalenterivuoden sisällä maksettu eläketyöansioon kuuluva suoritus 53 ikävuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alkamisen jälkeiseen vai sitä edeltävään aikaan, koska eläkettä määrättäessä saman kalenterivuoden työansiot kohdennetaan eri karttuma-ajoille edellä kerrotun automaattisen laskusäännön perusteella. Myöskään työnantajalle määrättävän vakuutusmaksun maksuunpanon tai vanhentumisen kannalta kohdentamisella ei tässä tapauksessa ole vaikutusta. Näin ollen työansioita vakuutettaessa voidaan näissäkin tilanteissa aina soveltaa maksuperiaatetta.

Työansioita ei ole tule kohdentaa maksuperiaatteesta poiketen myöskään eri kalenterivuosien ansioiksi pelkästään sen vuoksi, että työntekijän iästä riippuva eläkkeen karttumisprosentti on eri vuosina erisuuruinen.

Työansioiden kohdentaminen työntekijän eläkemaksua pidätettäessä

Yleistä työntekijän eläkemaksusta

Eläketurvakeskus on aiemmin vuonna 1993 antanut ohjeet työntekijän eläkemaksun pidättämisestä ( työntekijäin eläkemaksu A 65/93 ). Ohjeisto on uusittu vuoden 2005 alussa. Uusittu ohjeisto aukeaa tästä .

Työntekijän eläkemaksu pidätetään työntekijän saamasta sellaisesta palkasta, joka katsotaan eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi. Pidätyksestä huolehtii työnantaja. Lain mukaan työntekijän eläkemaksu on pidätettävä työntekijältä palkanmaksun yhteydessä siltä osin kuin työnantaja on palkanmaksuhetken mukaisesti arvioituna velvollinen järjestämään työntekijälle eläketurvaa.

Työnantaja on aina velvollinen maksamaan työeläkevakuutusmaksun eläketurvan järjestävälle eläkelaitokselle riippumatta siitä, onko työntekijältä pidätetty työntekijän eläkemaksua vai ei. Työnantajan vastuulla olevaa maksua ei jaeta erillisiin työnantajan ja työntekijän osuuksiin, vaan työeläkevakuutusmaksu on tässä suhteessa työnantajan kannalta jakamaton kokonaisuus. Työntekijän eläkemaksun pidättäminen on siis ainoastaan työnantajan ja työntekijän välinen palkanmaksuun liittyvä asia, jossa työeläkelaitos ei ole asianosainen.

Palkkaturvalaissa on erityissäännös, jonka mukaan palkkaturvasaatava maksetaan 1.1.2005 alkaen työntekijän eläkemaksulla vähennettynä. Aikaisemmin palkkaturvaviranomainen ei pidättänyt työntekijän eläkemaksua palkkaturvalain mukaan maksetuista palkoista.

Vaikka palkkaturvaviranomainen vähentää palkkaturvana maksetusta palkasta työntekijän eläkemaksuosuuden, ei se tilitä tätä osuutta työnantajalle tai työeläketurvasta vastaavalle eläkelaitokselle. Työnantaja on eläkelaitokselle vastuussa koko työeläkemaksun määrästä riippumatta siitä, onko se maksanut palkan itse vai onko palkan maksanut palkkaturvaviranomainen.

Tietyissä tilanteissa palkan sijaismaksajalla ei ole lainkaan velvollisuutta työntekijäin eläkemaksun pidättämiseen. Jos Kansaneläkelaitos maksaa työsuhteessa olevalle lasten hoitajalle lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996) tarkoitettua yksityisen hoidon tukea, pidetään maksettua tukea hoitajan saamana palkkana, jonka teknisluonteinen maksaminen tapahtuu Kansaneläkelaitoksen kautta. Tällaisesta suorituksesta ei kuitenkaan vähennetä työntekijän eläkemaksun osuutta, mutta lasten hoitajan työnantajiksi katsottavat hoidettavan lapsen vanhemmat ovat siitä huolimatta vastuussa koko työeläkemaksun maksamisesta eläkelaitokselle (käytännössä Eteralle, koska kotitalouden teettämä työsuhteessa tapahtuva työ kuuluu TaEL:n soveltamisalaan). Jos myös vanhemmat maksavat hoitajalle rahapalkkaa Kansaneläkelaitoksen maksaman korvauksen lisäksi, voivat he vähentää maksamastaan osuudesta työntekijän eläkemaksun myös siitä osuudesta hoitajan palkkaa, jonka Kansaneläkelaitos maksaa suoraan hoitajalle. Lasten hoitajalta pidätettävä työntekijän eläkemaksu lasketaan siis tässä tapauksessa hoitajan koko palkasta, jonka hän saa Kansaneläkelaitokselta ja lasten vanhemmilta. Katso tarkemmin myös Eläketurvakeskuksen yleiskirje A 20/97 "Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta". Katso myös tämän ohjeiston toinen soveltamisohje: Työstä maksettava vastike , kohta "sijaismaksajan maksama suoritus".

Vuodesta 2005 lähtien työntekijän eläkemaksu on suurempi niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat täyttäneet 53 vuotta. Korkeampaa maksuprosenttia sovelletaan palkansaajilla 53 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alkamisesta lukien. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa erilliset maksuprosentit yli ja alle 53-vuotiaille.

Maksuajankohta yleensä määrää työntekijän eläkemaksun suuruuden

Työntekijän eläkemaksu on siis pidätettävä palkkaa maksettaessa senhetkisten tietojen perusteella. Työnantaja ei voi jälkikäteen pidättää (periä) työntekijän eläkemaksua jo maksamastaan palkkaerästä.

Työntekijän eläkemaksun pidättämisessä noudatetaan yleensä maksuperiaatetta lähes kaikissa tilanteissa. Vaikka työansiot eläkettä ja työnantajalle määrättävää vakuutusmaksua laskettaessa kohdennettaisiin ansainta-ajalle, tulee työntekijän eläkemaksu kuitenkin pidättää työntekijältä pääsääntöisesti maksuajankohdan tietojen mukaisesti. Jos siis palkka maksetaan vasta työntekijän 53 ikävuoden täyttämiskuukautta seuraavan kuukauden alettua, voi työnantaja pidättää työntekijältä korotetun työeläkemaksun.

Työntekijän eläkemaksuprosentti voi myös vuosittain vaihdella. Palkanmaksuajankohta kuitenkin määrää tällöinkin pääsääntöisesti, minkä prosentin mukaan työntekijän eläkemaksu pidätetään.

Esimerkiksi, jos työnantaja säännönmukaisesti maksaa palkkoja kahden viikon jaksoissa siten, että kuukauden 1. ja 15. päivänä maksetaan jälkikäteen edellisen kahden viikon ansaittuja palkkoja, pidätetään 53 vuotta palkanmaksuhetkeä edeltävänä kuukautena täyttäneen työntekijän palkasta korotettu maksu.

Esimerkki: Työntekijän palkkakausi on 2 viikkoa eli työnantaja maksaa säännönmukaisesti työntekijöiden palkkoja kahden viikon välein. Työehtosopimuksessa on sovittu palkan maksamisesta viikon pituisen laskenta-ajan jälkeen. Työntekijä on täyttänyt 53 vuotta 12.4.2005.
Palkkakaudet:
050405 – 180405maksupvm 230405
190405 – 020505maksupvm 070505
030505 – 160505maksupvm 210505
Tässä tapauksessa työnantaja voi pidättää työntekijältä korotetun työntekijäin eläkemaksun 7.5.2005 ja 21.5.2005 maksetuista palkoista. Sen sijaan 23.4.2005 maksetusta palkasta työntekijäin eläkemaksu pidätetään alle 53-vuotiaita koskevan prosentin mukaan.

Työntekijälle, joka on täyttänyt 53 vuotta jo ennen vuotta 2005, vuodenvaihteen 2004–2005 jälkeen säännönmukaisena ja normaalina aikana maksetusta palkasta voidaan aina periä korotettu työntekijän eläkemaksu palkan maksun yhteydessä.

Tulospalkkio maksetaan luonteensa puolesta aina jälkikäteen sen jälkeen, kun on selvillä, ovatko tulospalkkion maksamiselle asetetut edellytykset täyttyneet. Tulospalkkion osalta voidaan siten pitää säännönmukaisena, että se maksetaan taannehtivasti. Sen vuoksi tulospalkkiosta pidätettävä työntekijän eläkemaksu tulee yleensä pidättää maksuajankohtana sovellettavan maksuprosentin mukaan.

Myös voitto-osuus, provisio tai muu vastaavalla tavalla määräytyvä työstä maksettavan vastikkeen osa maksetaan säännönmukaisesti yleensä taannehtivasti sen jälkeen, kun on selvillä, minkä perusteen mukaan suoritusta maksetaan. Työsopimuslain mukaan tällaisen suorituksen palkkakausi voi kuitenkin olla enintään 12 kuukautta.

Maksuajankohtaa voidaan pitää työntekijän eläkemaksun kannalta määräävänä seikkana kuitenkin vain silloin, kun työnantaja maksaa palkkaa normaalin ja säännönmukaisen palkanmaksuaikataulun mukaisesti.

Jos sen sijaan palkkaa maksetaan jälkikäteen muuna kuin palkan normaalina ja säännönmukaisena ajankohtana ja tämä ei johdu työntekijästä riippuvasta syystä, tulee työntekijän eläkemaksu pidättää työntekijältä sen suuruisena kuin se olisi tullut pidättää silloin, jos palkka olisi maksettu ajallaan.

Työsopimuslain lähtökohtana on, että palkka on maksettava kunkin palkanmaksukauden viimeisenä päivänä. Tällöin erääntyvä palkka kattaa kyseiseltä palkanmaksukaudelta ansaitun saamisen. Jos palkan täsmällinen määrä ei ole palkanmaksukauden viimeisenä päivänä tiedossa, voidaan työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa sopia laskenta-ajasta, jonka kuluessa palkka on maksettava työntekijälle. Palkan maksaminen palkanmaksukauden jälkeen edellyttää aina nimenomaista, yksilöityä sopimusta.

Aikapalkka, jonka perusteena on vähintään viikko, erääntyy maksettavaksi kerran kuukaudessa ("kuukausipalkka"). Tällöin palkanmaksukausi on siis yksi kuukausi. Jos työntekijän aikapalkan määräytymisen perusteena on viikkoa lyhyempi aika (tuntipalkka tai päiväpalkka), palkka on maksettava vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Myös suorituspalkkaustyössä palkanmaksukausi on kaksi viikkoa.

Jos työnantaja työsuhteen kestäessä laiminlyö velvollisuutensa maksaa työntekijän saatavan viimeistään eräpäivänä (eli palkanmaksukauden tai erikseen sovitun laskenta-ajan päättyessä), työntekijälle syntyy oikeus vaatia korkolaissa (633/1982) säädettyä viivästyskorkoa saatavan eräpäivästä lukien.

Työsuhteen päättyessä päättyy myös palkanmaksukausi. Työsuhteen kestäessä noudatetusta palkanmaksukaudesta riippumatta työntekijän työsuhteesta johtuvat saatavat erääntyvät työsuhteen päättymispäivänä, jolloin niiden on myös oltava työntekijän käytettävissä. Työsopimuksella tai työehtosopimuksella voidaan kuitenkin tällöinkin sopia laskenta-ajasta. Työsuhteesta johtuvan tai sen vähäisenkin osan suorituksen viivästyessä työsuhteen päättyessä työntekijällä on oikeus saada korkolain mukaisen viivästyskoron lisäksi täysi palkkansa odotuspäiviltä, enintään kuitenkin erääntymispäivää seuraavalta kuudelta kalenteripäivältä. Tämä niin sanottu odotusajan palkka on siis koronluonteinen suoritus, jonka työnantaja on velvollinen työsuhteen päättyessä työntekijälle maksamaan, jos palkkaa ja muuta työstä maksettua vastiketta ei makseta ajallaan.

Palkkaa ei voida työeläkelakeja sovellettaessa pitää normaalina ja säännönmukaisena ajankohtana maksettuna, jos työnantaja on velvollinen maksamaan palkan lisäksi korkolain mukaista viivästyskorkoa tai työsopimuslain 2 luvun 14 §:ssä tarkoitettua odotusajan palkkaa. Työntekijällä ei ole oikeutta odotusajan palkkaan työnantajan suorituksen viivästyessä työsuhteen kestäessä, mutta tällöinkin työnantaja voi olla velvollinen maksamaan erääntyneelle palkan osalle viivästyskorkoa.

Kun työnantaja siis maksaa työntekijälle palkkaa palkanmaksukauden tai erikseen sovitun laskenta-ajan päättymisen jälkeen, työntekijältä tulee periä työntekijän eläkemaksu ikään kuin palkan maksun viivästymistä ei olisi tapahtunut eli siis sen suuruisena kuin työntekijäin eläkemaksu olisi ollut palkan erääntymisajankohtana.

Vastaavasti tuomioistuimen päätöksellä takautuvasti maksettavaksi tuomitusta palkasta tulee pidättää työntekijän eläkemaksu sen suuruisena kuin se olisi määräytynyt kyseisen palkkaerän normaalina erääntymisajankohtana. Työntekijän eläkemaksun pidätys tulee tällöinkin tapahtua palkan tosiasiallisen maksamisen yhteydessä. Palkan maksamisen jo tapahduttua ei työntekijän eläkemaksua voida enää jälkikäteen työntekijältä periä.

Työntekijän eläkemaksu vakuuttamisvelvollisuuden päättyessä työntekijän iän perusteella

Työnantajan velvollisuus järjestää työntekijälle eläketurvaa päättyy sen kuukauden päättyessä, jolloin työntekijä täyttää 68 vuotta. TEL:a sovellettaessa työnantaja on kuitenkin velvollinen järjestämään työntekijälle eläketurvaa niistä työansioista, jotka voidaan katsoa ansaituksi 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä. Sellaiset ansiot katsotaan siten TEL:a sovellettaessa lain 7 §:ssä tarkoitetuiksi eläkkeen perusteena oleviksi työansioiksi. Työnantajalla on oikeus pidättää sellaisistakin ansioista työntekijän eläkemaksu, vaikka palkka tulisi maksettavaksi vasta työntekijän 68 vuoden täyttämiskuukauden jälkeen.

TaEL:a, LEL:a ja KuEL:a sovellettaessa työntekijän eläkemaksua ei kuitenkaan voida työntekijältä pidättää enää sen kuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta. Myöskään työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työeläkemaksua mainitun ajankohdan jälkeen maksettujen palkkojen perusteella.