• Vakuuttaminen
• Eläkkeet
• Liitännäislainsäädäntö
• Rahoitus
• Toimintasäännöt

Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä Julkaisuaika: 26.05.2005 Voimassaoloaika: 26.05.2005 - 31.12.2006

Tässä ohjeessa kerrotaan, kuinka vakuutuspalkka määritetään käytännössä.

Työnantaja ja työntekijä määrittävät yhdessä vakuutuspalkan

Kun työnantaja ja työntekijä sopivat ulkomaantyötä koskevista työ- ja palkkaehdoista, tulisi heidän samalla yhdessä määritellä, mikä on se TEL:n 7 §:n 5 momentin ansio, jonka perusteella työntekijän eläkettä kertyy ulkomailla työskenneltäessä. Työnantaja ja työntekijä määrittävät siis yhdessä vakuutuspalkan.

Työnantaja ja työntekijä eivät voi keskenään vapaasti sopia vakuutuspalkan määrää, vaan sen tulee olla TEL:n 7 §:n 5 momentin mukainen. Vakuutuspalkkaan kuuluvat vain ne erät ja palkanlisät, jotka Suomessakin kartuttaisivat eläkettä TEL:n 7 §:n 1 - 4 momenttien mukaisesti.

Vakuutuspalkalla pyritään siihen, että eläkkeen perusteena oleviin ansioihin eivät vaikuta kotimaantyöstä poikkeavat palkkaustavat tai -järjestelyt, ulkomaan komennusten erityisolosuhteista aiheutuvat olosuhdelisät ja lähinnä kustannusten korvauksiksi katsottavat suoritukset tai verotuksen taso.

Vakuutuspalkan määrittelyn tulisi tapahtua seuraavalla tavalla:

• Määritetään, kuinka paljon ulkomaantyötä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin. Määrittelyssä tulee huomioida myös palkkaan rinnastettavat erät kuten bonukset ja luontoisedut, joita vastaavan työn palkkaukseen Suomessa liittyy.
• Käydään läpi, onko työ ulkomailla vaativampaa kuin vastaava työ Suomessa tai liittyykö siihen muita erityisvaatimuksia. Tällaiset seikat voivat nostaa vakuutuspalkan määrää. Samoin tulisi pohtia, voiko jokin seikka vaikuttaa alentavasti vakuutuspalkan määrään (katso tarkemmin jäljempänä).
• Pohdinnan tuloksena työnantaja ja työntekijä yhdessä määrittävät, mikä on juuri tämän kyseisen työn vakuutuspalkka.

Vakuutuspalkka määritetään ulkomaantyötä koskevassa sopimuksessa euroina (€/kk).

Työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkan eläkelaitokselle. Ilmoitus tehdään työnantajan vuosi-ilmoituksella, ellei eläkelaitos tarvitse erillistä ilmoitusta vakuutuspalkan määrästä.

Jos vakuutuspalkkaa tarkistetaan kesken komennuksen, tulee tarkistettu vakuutuspalkka ilmoittaa vastaavalla tavalla eläkelaitokselle.

Vakuutuspalkan määrittely kirjallisesti

Ulkomaantyötä koskevat työsopimukset on aina syytä tehdä kirjallisesti. Sopimuksessa tulee aina olla maininta vakuutuspalkan määrästä.

On tärkeää, että työntekijä on tietoinen vakuutuspalkan sisällöstä ja merkityksestä sekä siitä, että esimerkiksi asemamaan erityisolosuhteista johtuvat lisät palkassa eivät kerrytä eläkettä, koska kyseisiä lisiä ei lueta mukaan vakuutuspalkkaan.

Vakuutuspalkka on myös sairausvakuutuslain perusteella maksettavien päivärahojen peruste. Tästä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka kohdassa "Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha". Jos sairauspäivärahan hakija toivoo, että etuuden määrä lasketaan ns. kuuden viimeisen kuukauden tulon perusteella, on Kansaneläkelaitoksen kannalta erittäin tärkeää, että vakuutuspalkka on määritetty kirjallisesti.

Työsopimuslain 2 luvun 4 §:n mukaan työnantajan tulee aina antaa työntekijälle kirjallinen selvitys työsuhteen keskeisimmistä ehdoista, jos työsopimus on suullinen tai tiedot eivät sisälly kirjallisesti tehtyyn sopimukseen. Jos työntekijän työ tapahtuu ulkomailla ja se jatkuu yli kuukauden, tulee työntekijälle olla mainittu selvitys käytettävissään ennen ulkomaille lähtöä. Selvityksestä on käytävä ilmi mm. palkka tai muu vastike ja ulkomaantyössä myös palkan maksussa käytettävä valuutta.

Työnantajan ja työntekijän tulisi säilyttää ulkomaantyötä koskeva sopimus, jossa vakuutuspalkka on määritetty. Sopimuksella voidaan jälkikäteisesti osoittaa osapuolten yhteinen käsitys vakuutuspalkasta, eli siitä, minkä verran ulkomaantyötä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin palkkaa.

Eläkkeen perusteet vahvistetaan usein vasta eläkepäätöksellä, ja tällöin ulkomaankomennuksesta on voinut kulua jo useita vuosia.

Työntekijä voi esittää eläkelaitokselle selvittämisvaatimuksen eläkkeen perusteena olevista ansioista. Jos kyse on työsuhteesta, jonka päättymisestä on yli viisi vuotta, selvityksen pyytäjän velvollisuus on esittää vaatimuksensa tueksi riittävä selvitys. Vaikka näyttövelvollisuus on työntekijällä, myös eläkelaitos hankkii selvitystä, jos se on kohtuullisin keinoin saatavissa. Selvittämisvelvollisuudesta näissä tilanteissa kerrotaan lisää ohjeessa Työsuhteen selvittämisvelvollisuuden laajuus ja sisältö .

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 7.6.2002 (ETK 12284) Kirjallisesti sovittua ansiota oli muun selvityksen puuttuessa pidettävä TEL:n 7 e §:n 2 momentin mukaisena työansiona.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.6.2001 (ETK 12216) Ulkomaantyön vakuutuspalkasta oli sovittu laissa tarkoitetulla tavalla.

Vakuutuspalkan määrään vaikuttavia seikkoja

Seuraavassa on esitetty tekijöitä, joihin otetaan kantaa vakuutuspalkkaa määritettäessä. Yksittäisiä vastike-eriä ei ulkomaantyössä tule erikseen huomioida eläkkeen perusteena olevissa ansioissa maksuhetkellä.

Työn vaativuus

Jos ulkomaan palkka on kotimaan palkkaa korkeampi esimerkiksi siitä syystä, että työ ulkomailla vaatii erityistietoja tai -taitoja tai on kotimaista työtä vastuullisempaa, otetaan tämä huomioon vakuutuspalkassa.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.6.2001 (ETK 12216) Ulkomaantyön vakuutuspalkassa oli huomioitu ulkomaantyön pidempi työaika ja laajempi vastuu.

Luontoisedut

Ne luontoisedut, jotka kuuluvat Suomessa eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, kuuluvat myös vakuutuspalkkaan, jos ulkomaantyötä vastaavaan työhön Suomessa liittyy vastaavia luontoisetuja.

Esimerkki: Yritys palkkaa työntekijän toimimaan myyntiedustajana Saksassa. Työntekijällä on käytössään auto ja työnantaja järjestää hänelle myös asunnon. Yrityksellä on Suomessakin vastaavissa tehtävissä toimivia myyntiedustajia, joilla on myös autoetu. Asuntoa työnantaja ei ole kuitenkaan heille tarjonnut. Autoetu tulee siis huomioida vakuutuspalkassa, mutta asuntoetua ei.

Luontoisedut huomioidaan enintään verohallituksen Suomessa vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti. Jos luontoiseduille ei ole vahvistettu arvoa, niin kyseiset edut arvioidaan käyvän arvon mukaan.

Työaika

Jos työaika ulkomailla tulee olemaan olennaisesti pitempi kuin normaali työaika Suomessa, tulee tämä huomioida vakuutuspalkkaa nostavana tekijänä arvioitaessa vakuutuspalkan määrää ennen komennusta.

Yksittäisiä ylityökorvauksia ei siis tule lisätä vakuutuspalkan päälle.

Ulkomaanlisät ja olosuhdelisät

Vakuutuspalkan määrittelyssä ei tule ottaa huomioon erilaisia ulkomaan- ja olosuhdelisiä.

Palkankorotukset

Yksittäisten komennusten aikaisten palkankorotusten johdosta vakuutuspalkkaa ei muuteta. Jos taas komennukseen liittyvät seikat olennaisesti muuttuvat, voidaan vakuutuspalkkaakin vastaavasti muuttaa. Myös jos ulkomaantyötä vastaavan työn palkkaus Suomessa nousee, voidaan vakuutuspalkkaakin korjata vastaavasti.

Suomen palkkoja nostavat yleiskorotukset huomioidaan vakuutuspalkassa. Katso tarkemmin tämän ohjeen kohta "Yleiskorotukset".

Esimerkki: Jo komennuksesta sovittaessa tiedetään, että työntekijä tulee työskentelemään ulkomailla pitkään ja että vastaavan työn palkkaus Suomessa tulee nousemaan. Vakuutuspalkka voidaan jo alun perin sopia sellaiseksi, että siihen on sisällytetty keskimääräisesti arvioituna ulkomaanvuosien aikainen palkkakehitys Suomessa.

Vuosilomaan liittyvät vastikkeet

Myöskään työsuhteen kestäessä maksettavat lomakorvaukset ym. eivät tule huomioitaviksi eläkkeen perusteena olevina ansioina. Niistä ei siis makseta TEL-maksuja. Lomakorvaukset ym. tulee huomioida jo vakuutuspalkkaa määritettäessä yhtenä osatekijänä.

Työsuhteen päättyessä maksettavista lomakorvauksista ja vakuutuspalkasta on kerrottu ohjeessa Ulkomaantyön ansiot kohdassa "Lomakorvaus".

Merkitystä ei ole sillä, miten vastike tehdystä työstä on nimetty

Jotta ulkomailla tehty työ voi ylipäänsä kuulua Suomen työeläkelainsäädännön alaisuuteen, tulee työntekijän työskennellä työsuhteessa lähettävään työnantajaan. Jos todetaan, että kyseessä on työsuhde ja työntekijä saa työstään vastiketta, tulee tästä työsuhteesta määrittää vakuutuspalkka riippumatta siitä, miten vastike tehdystä työstä on nimetty.

Jos palkka ulkomaantyöstä on maksettu esim. päivärahan nimellä, voidaan vakuutuspalkkasäännöstä kuitenkin soveltaa. Siltä osin kuin päivärahoja ei katsota kustannusten korvauksiksi, tulee nämä lukea mukaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, ja näin ollen ulkomaantyöstä tulee määrittää vakuutuspalkka.

Esimerkki: A oli työskennellyt lähetettynä työntekijänä Namibiassa, ja hänen kuukausipalkaksi oli sovittu 10 000 mk, joka vastasi vastaavan työn palkkausta Suomessa. A:lle oli maksettu n. 10 000 mk kuukaudessa siten, että maksettuun kuukausittaiseen määrään sisältyi sekä palkkaa että päivärahaa. Päivärahan osuus kuukausiansioista oli melko suuri. Tällaisessa tapauksessa A:n vakuutuspalkkana on pidettävä 10 000 mk/kk, sillä tämä vastaa sitä palkkaa, jota Suomessa vastaavasta työstä maksettaisiin. Vakuutuspalkkana ei siis pidetä todellista rahapalkkaa. Sillä, että todellinen palkkaus muodostui osin päivärahoista, ei siis ollut merkitystä eläkkeen perusteena olevissa ansioissa.

Palkkatulon verottomuudella ei ole merkitystä vakuutuspalkkaa määritettäessä.

Tulospalkkiot (bonukset)

Tässä ohjeessa tulospalkkioilla eli niin sanotuilla bonuksilla tarkoitetaan yleisesti niitä tulokseen perustuvia palkanlisiä, jotka tulee lukea eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Jotta nämä erät voidaan lukea mukaan vakuutuspalkkaan, tulee siis ensin olla selvää, että vastaavat erät kuuluvat eläkkeen perusteena oleviin ansioihin TEL 7 §:n ja vakiintuneen soveltamiskäytännön nojalla.

Tarkempia ohjeita tulospalkkioiden lukemisesta eläkkeen perusteena oleviin ansioihin on annettu erillisessä ohjeessa Työstä maksettava vastike .

Eläkkeen perusteena oleviin ansioihin Suomessa luettavat bonukset tulee huomioida vakuutuspalkassa, jos vastaavassa työssä Suomessa olisi bonuksia. Jotta bonukset huomioidaan vakuutuspalkassa, tulee siis vastausten seuraaviin kysymyksiin olla myöntäviä:

• Kuuluisivatko bonukset Suomessa eläkkeen perusteena oleviin työansioihin?
• Onko vastaavassa työssä Suomessa käytössä bonuksia?

Jos vastaus edellisiin kysymyksiin oli myöntävä, tulee vakuutuspalkka määrittää sen suuruiseksi, että se pitää sisällään arvioidut bonukset. Tällöin eläkevakuutusmaksut maksetaan aina tämän saman ennakkoon määritetyn vakuutuspalkan perusteella, eikä merkitystä ole sillä, toteutuvatko bonukset vai eivät.

Ennen vuotta 2005 bonusten huomioiminen on käytännössä tapahtunut kahdella vaihtoehtoisella tavalla:

• Vakuutuspalkka määritetään alun perin niin suureksi, että se pitää sisällään arvioidut keskimääräiset bonukset.
• Määritetään vakuutuspalkka ilman bonuksia, ja siihen lisätään todelliset toteutuneet bonukset.

Lain tarkoituksena 2005 lähtien on, että bonukset huomioidaan alun perin osaksi vakuutuspalkkaa. Näin ollen 1.1.2005 lähtien alkavissa komennuksissa ei tule enää lisätä toteutuneita bonuksia vakuutuspalkan päälle. Bonukset tulee aina alun perin määrittää osaksi vakuutuspalkkaa.

Bonusten kohdentaminen

Lähtökohtana on bonusten huomioon ottaminen eläkkeen perusteena olevissa ansioissa maksamisvuoden ansiona. Ongelmia saattaa syntyä, kun henkilö siirtyy välillä ulkomaille työhön, ja ulkomailla työskentelyn ajaksi on määritetty vakuutuspalkka.

Bonukset tulee huomioida keskimääräisinä osaksi kiinteää vakuutuspalkkaa.

Jos henkilöllä on ollut bonuspalkkaus käytössä jo ennen ulkomaantyökomennusta , ei viimeiseltä ulkomaantyövuodelta tai karttumisajalta ansaittua bonusta oteta huomioon työansioissa maksamisvuonna Suomeen palatessa. Sen sijaan Suomessa ansaituista bonuksista, jotka tulevat maksuun ulkomailla oltaessa, maksetaan normaalisti TEL-maksut, koska bonukset kohdistuvat Suomessa oloajalle. Tällöin siis vakuutuspalkka alun alkaen määritetään sen suuruiseksi, että siihen sisältyvät ulkomaankomennuksen aikana kertyvät bonukset, muttei niitä bonuksia, jotka maksetaan ensimmäisenä ulkomaan vuotena, jos ne on ansaittu vielä Suomessa oltaessa.

Kuva 1

Jos bonuspalkkausta ei ole ollut käytössä ennen ulkomaankomennusta , Suomeen paluun jälkeen maksettavia bonuksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevissa työansioissa, koska ne on jo arvioitu osaksi vakuutuspalkkaa koko työkomennuksen ajaksi. Vakuutuspalkka siis määritetään alun perin sen suuruiseksi, että siihen sisältyy ulkomaantyön aikana ansaitut bonukset. Jos Suomeen paluun jälkeen maksetaan ulkomaankomennuksen aikana kertyneitä bonuksia, ei näitä enää kuulu huomioida eläkkeen perusteena olevina ansioina.

Kuva 2

Työsuhteen päättyminen ja bonukset

Jos henkilöllä on ollut bonuspalkkaus käytössä jo ennen ulkomaankomennusta (yllä kuva 1), tulee työsuhteen päättymisen jälkeen maksettavat bonukset kohdentaa ansainta-ajalle. Kohdennuksen johdosta bonukset eivät kuitenkaan tule eläkkeen perusteena oleviksi ansioiksi, koska käytössä on kyseisenä aikana vakuutuspalkka. Vakuutuspalkan päälle ei tule lisätä yksittäisiä eriä, joten bonukset jäävät tällaisessa tilanteessa eläkkeen perusteena olevien ansioiden ulkopuolelle.

Jos vakuutuspalkka on määritetty sellaiseksi, että se sisältää ulkomaan komennuksen aikana ansaittavat bonukset, ei työsuhteen päättymisen jälkeen maksettavia bonuksia myöskään tule huomioida eläkkeen perusteena olevissa ansioissa (yllä kuva 2).

Ansioiden kohdentamisesta on annettu tarkempia ohjeita erillisissä ohjeessa Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle .

Verotuksen vaikutus bonusten huomioimiseen

Vaikka osa bonuksista olisi verovapaita Suomessa ja vain osa verotettaisiin Suomessa, ei tällä ole merkitystä eläkkeen perusteena olevissa työansioissa. Työansiot määräytyvät siis edellä kuvatun mukaisesti riippumatta bonusten verokohtelusta.

Siirtyminen vuoden 2005 säännöksiin

Bonusten osalta ei ole enää vuoden 2005 alusta lukien mahdollista määrittää vakuutuspalkkaa kiinteän suuruisena ja tämän päälle toteutuvia bonuksia, vaan bonukset tulee määritellä osaksi kiinteämääräistä vakuutuspalkkaa.

31.12.2004 jälkeen alkavien komennusten osalta tulee määritellä vakuutuspalkka ja bonukset siten, että bonukset määritellään osaksi kiinteää vakuutuspalkkaa.

Ennen 1.1.2005 alkaneiden ulkomaankomennusten osalta ei kuitenkaan ole tarvetta uudelleen määritellä vakuutuspalkkaa tapauksissa, joissa vakuutuspalkan päälle on sovittu lisättäväksi toteutuneet bonukset. Jos ulkomaan työkomennukseen kuitenkin tulee katko tai komennusta jatketaan, tulisi vakuutuspalkka määritellä uudelleen siten, että bonukset arvioidaan osaksi vakuutuspalkkaa.

Vakuutuspalkan määrään alentavasti vaikuttavat seikat

Harjoittelu

Toisinaan vakuutuspalkka voidaan määritellä alemmaksi kuin mitä vastaavan työn palkkaus Suomessa olisi. Jos työtä tehdään esimerkiksi harjoitteluna, voidaan vakuutuspalkka määrittää pienemmäksi kuin mitä vastaavasta varsinaisesta työstä maksettaisiin.

Esimerkki: Suomalainen yritys lähettää opiskelijan harjoittelijaksi saksalaiselle tehtaalle. Harjoittelija tekee insinöörin tehtäviä vastaavia tehtäviä Saksassa. Koska kyse on kuitenkin harjoittelusta, voidaan vakuutuspalkka määrittää alemmaksi kuin vastaavaa työtä tekevän insinöörin palkkaus Suomessa olisi. Lähtökohtana tulee pitää sitä palkkaa, mitä vastaavasta harjoittelusta Suomessa maksettaisiin.

Au pair

Jos suomalainen perhe palkkaa Suomesta aupairin työskentelemään kotitaloudessaan ulkomailla, voi tällainen henkilö kuulua Suomen työeläkelainsäädännön alaisuuteen lähetettyä työntekijää koskevien edellytysten täyttyessä. Usein ulkomailla olevien aupairien pääasiallinen syy ulkomailla oleskeluun on kielenopiskelu eikä työskentely, mutta Suomen lainsäädännön mukaan aupaireja pidetään kuitenkin yleensä työsuhteessa olevina työntekijöinä.

Myös aupairille tulee määritellä vakuutuspalkka. Vakuutuspalkan määrittelyssä tulee huomioida se, että työ ei vastaa kodinhoitajan työtä Suomessa, vaan ennemmin työtä, jota Suomessa oleva perhe tarjoaa ulkomaiselle aupairille. Tämän vuoksi vakuutuspalkka määritellään vastaamaan Suomessa työskentelevän aupairin kokonaispalkkausta huomioiden siis palkan (taskurahan) lisäksi asumis- ja ateriaetu. Asumis- ja ateriaetu voidaan määrittää verohallituksen Suomessa vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti.

Suomessa ei ulkomaantyötä vastaavaa työtä

Jos ulkomailla suoritettavaa työtä vastaavaa työtä ei ole Suomessa, vakuutuspalkka arvioidaan niin, että sen voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.

Vakuutuspalkan voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä, kun vakuutuspalkan määrittelyssä käytetään lähtökohtana asianomaisesta työstä maksettavaksi sovittua vastiketta. Tällöin selvitetään, mitä eriä Suomessa pidettäisiin eläkkeeseen oikeuttavina työansioina, ja määritetään vakuutuspalkka tämän mukaisesti.

Vakuutuspalkan määrittelyn jälkeen maksettavia yksittäisiä vastike-eriä ei tule enää erikseen huomioida eläkkeen perusteena olevissa ansioissa, vaan eläkkeen perusteena olevat ansiot muodostuvat vakuutuspalkan perustella ulkomailla olon ajan.

Toimitusjohtajat

Jos toimitusjohtaja on toiminut samoissa tehtävissä jo Suomessa, ja hänet lähetetään ulkomaille vastaaviin tehtäviin, voidaan vakuutuspalkka määrittää niiden työansioiden perusteella, joita hänelle jo Suomessa maksettiin.

Jos toimitusjohtaja kuitenkin palkataan vasta lähetettäessä hänet ulkomaille, ei voida katsoa, että toimitusjohtajan tehtävät olisivat sen kaltaisia, että niitä voidaan verrata Suomessa esimerkiksi toisen yrityksen toimitusjohtajan työhön tai siitä maksettavaan ansiotasoon. Toimitusjohtajan tehtävät ovat kussakin yrityksessä omanlaisensa eikä vastaavaa palkkaa tai palkkatasoa voida määritellä yleistäen. Vakuutuspalkka määritellään tällöin sen mukaan, mitä arvioidaan, että toimitusjohtajalle maksettaisiin, jos hän hoitaisi vastaavaa toimitusjohtajan tehtävää Suomessa.

Vakuutuspalkan määrittelyssä yhtenä osatekijänä voidaan tällaisessa erityistilanteessa käyttää asianomaisesta työstä sovittua todellista palkkaa.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 8.6.2000 (ELK 3306/99)

Toimitusjohtajallekin tulee siis määrittää vakuutuspalkka, ja määrittelyn jälkeen ei eläkkeen perusteena olevissa ansioissa tule enää erikseen huomioida yksittäisiä toimitusjohtajalle maksettavia vastike-eriä.

Kehitys- ja lähetystyö

Kehitys- ja lähetystyössä tulee myös määritellä vakuutuspalkka. Vakuutuspalkkaa määritettäessä huomioidaan vastaava työ Suomessa. Yksin se, että kyse on kehitys- tai lähetystyöstä ei oikeuta alentamaan vakuutuspalkan määrää. Jos kyseistä työtä voidaan kuitenkin pitää vapaaehtoistyönä, tulee vakuutuspalkan määrittelyssä huomioida se, mitä vastaavasta vapaaehtoistyöstä Suomessa maksettaisiin.

Jollei Suomessa ole kehitys- tai lähetystyötä vastaavaa työtä, tulee vakuutuspalkan määrittelyssä ottaa huomioon työntekijän todellinen palkkaus.

Esimerkki: Työnantaja tahtoi jälkikäteisesti korottaa vakuutuspalkan määrää työntekijöiden työskennellessä lähetystyössä Afrikassa. Vastaavanlaista lähetystyötä Suomessa ei voitu määrittää, joten vakuutuspalkassa tuli katsoa palkkausta, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä. Tällaisessa tapauksessa edellytetään, että todellistakin palkkausta korjataan vastaavasti, jos vakuutuspalkan määrää halutaan muuttaa. Koska on vaikea löytää Suomessa työtä, joka vastaisi lähetystyötä, voidaan tosiasiallisen palkkauksen muutosta pitää siis viitteenä siitä, että asianomaisen työn vaativuus onkin suurempi, ja korotetun palkan voidaan näin ollen katsoa vastaavan sanottua työtä.

Taulukko vakuutuspalkan määrittelystä

Vakuutuspalkan määrittely jälkikäteisesti

Toisinaan voi ilmetä tilanteita, joissa vakuutuspalkkaa ei ole määritetty ennen komennusta, vaikka vakuutuspalkka tulisikin määrittää työkomennuksen alussa.

Tehtäessä jälkikäteen arviota siitä, mitä vakuutuspalkkana ulkomaantyön aikana olisi tullut pitää, voidaan ongelmallisissa tilanteissa huomioida myös työntekijän saamat todelliset ansiot. Jälkikäteinen arvio ei kuitenkaan saa asettaa työntekijää edullisempaan tai heikompaan asemaan kuin jossa hän olisi ollut, jos arvio vakuutuspalkasta olisi tehty ennen komennuksen alkua.

Näin ollen esimerkiksi bonuskertymät voidaan ottaa huomioon keskimääräisinä. Työsuhteen kestäessä työtehtävissä tapahtuneet muutokset ja niistä johtuvat ansiomuutokset voidaan myös huomioida.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 8.6.2000 (linkki ELK 3306/99)

Jollei vakuutuspalkasta ole mainintaa työntekijän ja työnantajan kesken tehdyssä ulkomaan komennussopimuksessa tai muussa sopimuksessa, eläkelaitos voi arvioida vakuutuspalkan. Apuna arvioinnissa voi käyttää mm. eri työtehtävien keskimääräisiä palkkoja. Vakuutuspalkasta voi tarvittaessa pyytää Eläketurvakeskuksen lausunnon.

Vakuutuspalkan muuttaminen komennuksen aikana

Lähtökohta on, että kun vakuutuspalkka on lain antamien ohjeiden mukaan määritetty, vakuutuspalkkaa ei tulisi muuttaa työsuhteen kestäessä, jollei itse työssä tapahdu muutoksia, jotka antaisivat aihetta vakuutuspalkan uudelleen arviointiin.

Vakuutuspalkka on ennalta määritetty kiinteä erä, johon yksittäisten komennuksen aikaisten palkanmuutosten ei siten tulisi vaikuttaa.

Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin tarkistaa, jos ulkomaan työtä vastaavan työn palkkauksessa tapahtuu muutos. Samoin, jos tehtävät ulkomailla muuttuvat, voidaan vakuutuspalkkaa tarkastaa vastaavasti.

Sen sijaan yksittäiset ulkomaan työsuhteen kestäessä maksettavat yksilölliset palkankorotukset, bonukset tms. eivät vaikuta vakuutuspalkkaan. Tämän vuoksi vakuutuspalkan suuruutta arvioitaessa myös kyseiset erät tulisi etukäteen arvioida tasolle, joka vastaa osapuolten odotuksia komennuksen alkaessa.

Jos vakuutuspalkkaa muutetaan komennuksen aikana, tulisi muutos tehdä kirjallisesti. Näin pyritään välttämään mahdollisia jälkikäteen ilmeneviä epäselvyyksiä.

Työnantajan tulee ilmoittaa muutettu vakuutuspalkka eläkelaitokselle tehtävällä vuosi-ilmoituksella.

Yleiskorotukset

Kun ulkomaantyötä vastaavan työn palkka Suomessa nousee esimerkiksi yleiskorotusten johdosta, on vakuutuspalkkaakin muutettava vastaavasti. Työnantajan tehtävänä on huolehtia siitä, että korotukset on huomioitu vuosi-ilmoituksissa.

Vakuutuspalkan korottamiseen vaikuttava yleiskorotus voi olla myös yhtiön sisäinen yleiskorotus. Sen ei siis tarvitse olla valtakunnallinen tai työehtosopimuksiin sidottu korotus. Merkityksellistä on se, että vastaavan työn palkkaa Suomessa korotetaan.

On myös mahdollista, että työnantaja korottaa vakuutuspalkkaa vuosittain jollain muulla korotussysteemillä, jolla huolehditaan siitä, ettei vakuutuspalkan taso jää jälkeen vastaavan työn palkasta Suomessa.

Komennukseen liittyvät muutokset

Jos työntekijän tehtävät ulkomailla muuttuvat tai komennuksessa tapahtuu muita olennaisia muutoksia, voivat työnantaja ja työntekijä yhdessä määritellä vakuutuspalkan uudelleen komennuksen aikana. Muutoin yksilöllisiä palkankorotuksia ei huomioida.

Olennaisina muutoksina voidaan pitää esimerkiksi seuraavia:

• työntekijän työtehtävät muuttuvat ulkomailla
• työntekijän vastuualue kasvaa
• päivittäinen työaika pitenee merkittävästi

Esimerkki: Itävallan myynnistä vastaava lähetetty työntekijä saa vastuualueekseen myös Sveitsin. Tehtävät ja vastuu saattavat tällöin kasvaa, ja vakuutuspalkkaa tulee myös vastaavasti korottaa.

Mahdollisuus alentaa vakuutuspalkan määrää ulkomaan päällekkäisen eläketurvan johdosta

Kun ulkomaantyö on jatkunut kaksi vuotta, voi työnantaja saada vapautuksen velvollisuudesta vakuuttaa työntekijä Suomen työeläkelainsäädännön mukaisesti. Vaikka työnantaja ei hakisi tai saisi vapautusta, voi hän kuitenkin alentaa vakuutuspalkkaa pakollisessa TEL-vakuutuksessa.

Tällöin edellytetään, että työnantaja on järjestänyt työntekijälle myös muun eläketurvan ulkomailla työskentelyn ajaksi. Tällainen muu eläketurva voi olla työskentelymaan lakisääteinen turva tai esim. Suomessa otettu vapaaehtoinen vakuutus.

Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin alentaa enintään siinä määrin, että työntekijän kokonaiseläketurva säilyy samalla tasolla kuin eläketurva Suomen työeläkelainsäädännön mukaan olisi. Eläkelaitoksen tulee viime kädessä huolehtia eläketurvan tason säilymisestä ja siitä, että alennettu vakuutuspalkka on riittävä. Työnantajan tulee esittää selvitys ulkomailla järjestetystä eläketurvasta.

Alennettu vakuutuspalkka ei siis ole lainmukainen, jos työntekijän kokonaiseläketurvan taso alenee.

Virheellisesti määritetty vakuutuspalkka

Jos selvitetään, että vakuutuspalkka eroaa olennaisesti siitä ansiosta, jota työntekijä saisi Suomessa vastaavasta työstä, vakuutuspalkkaa voidaan pitää virheellisesti määritettynä. Jos Suomessa vastaavasta työstä maksetaankin täysin erilaista palkkaa, tulee vakuutuspalkkaa näin ollen korjata.

Jos vakuutuspalkasta on erimielisyyttä, työntekijä tai työnantaja voi pyytää eläkelaitokselta päätöstä siitä, mitä ulkomaan työskentelyn aikana on käytettävä eläkkeen perusteena olevana työansiona. Eläkelaitoksen tulee antaa asiasta valituskelpoinen päätös.

Työnantajan tulisi huolehtia siitä, että vakuutuspalkka on ulkomaan työsopimuksessa määritetty kirjallisesti. Kirjallinen määrittely auttaa jälkikäteenkin sen selvittämisessä, onko vakuutuspalkka määritetty oikein.