|
|||||||||||||||||
   |
 |
||||||||||||||||
|
Työstä maksettava vastike Julkaisuaika: 26.05.2005 Voimassaoloaika: 26.05.2005 - toistaiseksi
Eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä ( TEL 7 §:n 1 mom. ). Työntekijän kokonaispalkkauksen muodostumista on käsitelty tämän ohjeiston soveltamisohjeessa Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset . PeruspalkkaEläkkeen perusteisiin kuuluu siten ensinnäkin työntekijän saama peruspalkka, joka voi määräytyä työhön käytetyn ajan (esim. kuukausi- tai tuntipalkka) tai työsuorituksen (esim. urakka- tai palkkiopalkka) tai molempien perusteella. Peruspalkka voi koostua työ- tai tehtäväkohtaisesta, suoritusperusteisesta ja henkilökohtaisesta palkanosasta, jotka kaikki otetaan samalla tavalla huomioon eläkettä ja vakuutusmaksuja määrättäessä. Palkkiopalkka koostuu aikapalkasta ja palkkio-osuudesta. Jos palkkioperuste liittyy yrityksen laskentatoimeen, kyseessä on tulospalkkio. Peruspalkka on eläkkeeseen oikeuttavaa työansiota riippumatta siitä, onko se ansaittu säännöllisestä työstä, ylityöstä, hätätyöstä tai esimerkiksi sairausajan palkkana. Myös irtisanomisajan palkka kuuluu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, koska sitä saadessa työsuhde ei ole vielä lakannut. Palkan lisät ja korotuksetTyöntekijän työsuoritukseen perustuva provisio tai bonus on myös työstä maksettua korvausta. Myös erilaiset palkanlisät ja korotukset kuuluvat eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Tällaisia lisiä voivat olla esimerkiksi olosuhdelisä, vuorotyölisä, ilta- ja yötyölisä sekä ylityökorotus, sunnuntaityökorotus, viikkolepokorvaus ja hälytysluonteisesta työstä tai seisokkityöstä maksettava korotus. Eläketyöansiota ovat myös:
TulospalkkiotPeruspalkkausjärjestelmää täydentävät nykyisin yhä useammin erilaiset työpaikka- tai yrityskohtaiset tulos- ja voittopalkkiot. Niiden suuruutta ei yleensä säädellä työ- tai virkaehtosopimuksissa. Tulospalkkioissa maksetun palkkion määrä ei ole suoraan riippuvainen yksittäisen työntekijän tekemästä työstä, vaan palkkio voi määräytyä työntekijäryhmien, työyksiköiden aikaansaannosten perusteella tai jopa koko yrityksen (konsernin) tuloksen perusteella. Tulospalkkioista päättää yleensä yrityksen johto. Voittopalkkioissa puolestaan on kysymys yrityksen saaman voiton jakamisesta yrityksen henkilöstölle. Voittopalkkioista päättävät yleensä yrityksen omistajat. Tulospalkkioita ovat esimerkiksi:
Vaikka tulospalkkion määrä ei olekaan suoraan riippuvainen yksittäisen työntekijän tekemästä työstä, pidetään tulospalkkioita työstä maksettuina vastikkeina eli eläkkeen perusteena olevina työansioina. VoittopalkkiotSen sijaan voittopalkkioissa on yleensä kysymys siitä, että yrityksen omistajat päättävät luopua omasta osuudestaan yrityksen voitosta ja jakaa sen yrityksen työntekijöille. Käteiset voittopalkkiot eivät tietyin edellytyksin kuulu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Tarkempia ohjeita voittopalkkioiden ja muiden yrityskohtaisten kannustin- ja sitouttamisjärjestelmien perusteella maksettujen suoritusten kuulumisesta eläketurvan piiriin annetaan tämän ohjeiston erillisessä ohjeessa . Sillä, onko työntekijöille maksettavaa suoritusta nimitetty tulospalkkioksi vai voittopalkkioksi, ei ole ratkaisevaa merkitystä päätettäessä sen kuulumisesta eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Ratkaisevaa on suorituksen tosiasiallinen luonne. Myös voittopalkkioksi nimetty suoritus voi siten olla tulospalkkausta, joka on otettava eläkkeen perusteena huomioon. Vuosilomaan liittyvät suorituksetVuosilomapalkka sekä lomaltapaluuraha, lomaraha tai muu vastaava etuus ovat eläketyöansiota. Myös työsuhteen päättyessä maksettava lomakorvaus on 1.1.2005 alkaen eläkkeen perusteena olevaa työansiota kaikkien työsuhde-eläkelakien mukaisissa eläkkeissä. Ennen vuotta 2005 se otettiin huomioon vain LEL:n mukaisessa eläkkeessä. Työsuhteen jatkuessa maksettu lomakorvaus on jo aiemminkin ollut eläkkeen perusteena olevaa työansiota kaikkien työeläkelakien mukaan. VuosilomapalkkaVuosilomalain mukaan työntekijällä on oikeus vuosilomaan ja vuosilomapalkkaan. Vuosiloma luetaan työsuhteen jatkumisaikaan ja sen ajalta maksettu palkka työansioihin silloinkin, kun työntekijä jää vuosilomaltansa suoraan eläkkeelle tai työsuhde muutoin päättyy siten, että työntekijä pitää vuosilomansa irtisanomisajan lopussa. Lomakorvaus työsuhteen jatkuessa ja päättyessäTyösuhteen kestäessä työntekijälle, joka sopimuksen mukaisesti on lomanmääräytymisvuoden aikana työssä niin harvoina päivinä tai niin lyhyen ajan, ettei hänelle tästä syystä kerry ainoatakaan täyttä lomanmääräytymiskuukautta tai vain osa kalenterikuukausista on täysiä lomanmääräytymiskuukausia, suoritetaan lomapalkan asemasta lomakorvaus. Myös työsuhteen päättyessä työntekijällä on tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeus lomakorvaukseen yhtä monelta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta kuin hänellä olisi ollut oikeus lomaan. Lomakorvaus otetaan huomioon sen suuruisena kuin se määräytyy lain tai työehtosopimuksen mukaan. Jos työntekijälle on maksettu lomakorvausta enemmän ja jos ylitettä ei voida tulkita työstä maksetuksi vastikkeeksi, kyse on vahingonkorvauksen luonteisesta erästä, jota ei lueta eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Lomakorvaus luetaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin riippumatta siitä, maksetaanko se työsuhteen aikana vai sen päättyessä. Työsuhteen päättyessä maksettava lomakorvaus otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevissa työansioissa, jos työoikeudellinen työsuhde päättyy aikaisintaan 1.1.2005. Sillä ei ole merkitystä, tuleeko työntekijän eläke laskettavaksi vuonna 2005 voimaan tulleiden laskentasääntöjen vai vanhojen sääntöjen mukaan. Sovellettaessa LEL:a otetaan kuitenkin työsuhteen päättyessäkin maksettu lomakorvaus huomioon jo ennen vuotta 2005 päättyneissä työsuhteissa. Samoin TaEL-työsuhteissa, jotka ovat päättyneet ennen vuotta 1998. Esimerkki: TEL:n mukaan vakuutetun työntekijän työsuhde päättyy 31.12.2004 ja lomakorvaus maksetaan vuoden 2005 puolella. Lomakorvausta ei lueta eläkkeen perusteena oleviin ansioihin, koska työoikeudellinen työsuhde on päättynyt ennen lain muuttumista. Esimerkki: TaEL:n/LEL:n mukaan vakuutetun työntekijän työsuhde päättyy 31.12.2004 ja lomakorvaus maksetaan vuoden 2005 puolella. Lomakorvaus luetaan eläkkeen perusteena oleviin ansioihin, koska kyseisiä lakeja sovellettaessa työansion katsotaan kohdistuvan siihen kalenterivuoteen, jona se on maksettu. Katso tarkemmin erillinen soveltamisohje " Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle". Ennen 1.1.2005 TEL:n 7 e §:n 1 momentissa oli erityissäännös siitä, että työsuhteen päättyessä maksettavaa lomakorvausta ei pidetty eläkkeen perusteena olevana työansiona. TaEL:n, KuEL:n ja VEL:n määräykset olivat vastaavanlaiset. LEL:ssa sen sijaan työsuhteen päättyessä maksettu lomakorvaus otettiin huomioon LEL:n mukaista eläkkeen perusteena olevaa palkkaa määrättäessä. Myös TaEL:n piiriin kuuluvissa työsuhteissa luettiin työsuhteen päättyessä maksettu lomakorvaus eläkepalkkaan ennen 1.1.1998 voimaan tullutta niin sanottua lyhyiden työsuhteiden vakuuttamista koskevaa TaEL:n muutosta, jolloin TaEL:n palkkakäsite yhdenmukaistettiin TEL:n säännösten kanssa. Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 11.6.1996 (ETK 11854) Esimerkki: Ks. myös vakuutusoikeuden päätös 2.9.1999 (VakO 11796/97) , jossa tosin oli kysymys toimitusjohtajasta, joka ei ollut työsuhteessa. Vuoden 1997 loppuun voimassa olleen TEL 1 §:n 3 momentin eli niin sanotun ketjutussäännön mukaan, jos työntekijä teki vähintään kahtena (ennen 1.1.1996 vähintään kolmena) peräkkäisenä kalenterikuukautena työtä saman työnantajan palveluksessa alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa, työsuhteiden katsottiin muodostavan TEL:n mielessä yhdenjaksoisesti jatkuneen työsuhteen edellyttäen, että työansio kunakin kalenterikuukautena oli yltänyt TEL:n rajamäärään ja työntekijä oli ollut työssä vähintään 20 tuntia kalenterikuukaudessa. Näissä tilanteissa muodostui vain yksi TEL-työsuhde, vaikka kyse oli työoikeudellisesti erillisistä työsuhteista. Arvioitaessa sitä, ylsikö työansio kunakin kalenterikuukautena TEL:n rajamäärään, otettiin huomioon TEL-työsuhteen jatkuessa maksetut lomakorvaukset. TEL-työsuhteen jatkuessa maksetut lomakorvaukset otettiin huomioon myös eläkepalkkaa laskettaessa. Eläkepalkkaan ei kuitenkaan luettu TEL-työsuhteen päättyessä maksettuja lomakorvauksia. Näissä tilanteissa siis yksittäisten työoikeudellisten (pätkä)työsuhteiden päättyessäkin maksetut lomakorvaukset tuli ottaa huomioon eläketyöansiona, koska TEL:a sovellettaessa korvaukset oli maksettu (ketjutetun) työsuhteen jatkuessa. Ainoastaan ketjutetun TEL-työsuhteen viimeisen työoikeudellisen työsuhteen päättyessä maksettua lomakorvausta ei tullut näissä tilanteissa ottaa eläkepalkassa huomioon. Tarkempia ohjeita tämän ketjutussäännön soveltamisesta on ETK:n yleiskirjeessä A 42/95 "Lyhyiden työsuhteiden ketjutus 1.1.1996 alkaen ja vakuuttamis-velvollisuuden kiertämisen estäminen". Korvaus pitämättä jääneestä säästövapaastaEläkkeen perusteena oleviin työansioihin luetaan mukaan myös korvaus, joka maksetaan säästövapaasta, joka on pitämättä työsuhteen päättyessä. Työntekijä voi säästää osan vuosilomastaan pidettäväksi seuraavalla lomakaudella tai sen jälkeen säästövapaana. Säästövapaa on luonteeltaan vuosilomaa. Työsuhteen päättyessä pitämättä jäänyt säästövapaa korvataan siten kuin vuosilomalaissa säädetään muunkin vuosiloman korvaamisesta. Kysymys on siten työsuhteen päättyessä maksettavaan vuosiloman korvaukseen rinnastettavasta erästä, joka otetaan TEL:a ja TaEL:a sovellettaessa huomioon, jos työoikeudellinen työsuhde päättyy 1.1.2005 jälkeen. Ennen 1.1.2005 päättyneissä työsuhteissa eläkkeen perusteena olevissa ansioissa ei otettu huomioon korvausta säästövapaista, jotka olivat pitämättä työsuhteen päättyessä. Tällöinhän ei myöskään työsuhteen päättyessä maksettua normaalia vuosiloman korvausta otettu huomioon eläketyöansiona. Säästövapaan osalta soveltamiskäytäntö perustui ETK:n vanhaan ohjeeseen: Lakiosaston tiedote 8/92 "pitämättä jääneestä säästövapaasta maksettava korvaus". Säästövapaalla tarkoitetaan siis ainoastaan sellaista vapaata, jonka työntekijä on vuosilomalain tai työehtosopimuksen määräysten perusteella säästänyt hänelle kuuluneesta vuosilomaoikeudesta taikka oikeudesta lomarahaan tai sitä vastaavaan etuuteen. Jos sen sijaan on kysymys työajan lyhentämiseksi sovituista ylimääräisistä vapaapäivistä (niin sanotuista Pekkas-päivistä) taikka arkipyhä- tai vapaavuorokorvauksista, on niiden rahallista korvaamista työsuhteen päättyessä jo ennen vuotta 2005 pidetty eläkkeen perusteena olevana työansiona. Erilaiset lomarahat tai muut niitä vastaavat suorituksetLomaltapaluuraha on työehtosopimuksessa sovittu etuus. Eri alojen työehtosopimuksissa lomaltapaluurahaa vastaavaa etuutta voidaan nimittää lomarahaksi, lomallelähtörahaksi ja lomapalkan korotukseksi. Lomaltapaluuraha tai sitä vastaava korvaus on vastiketta työsopimuksen mukaisesta työstä ja se luetaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Näin myös silloin, kun se maksetaan työsuhteen päättyessä. Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 28.2.1975 (ETK 10362). Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 21.4.1977 (VakO 8640/76) Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös (VakO 3668/78) Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös (ELK 3699/84) TEL:n mukaisen eläkkeen laskentatapa muuttui olennaisesti 1.1.2005 alkaen. TEL-eläkettä ei enää lasketa jokaisen työsuhteen osalta erikseen (lukuun ottamatta tilanteita, joihin sovelletaan TEL:n suojasäännöstä), vaan kunkin kalenterivuoden työansioiden perusteella. Vuoden 2005 eläkeuudistusta on käsitelty tarkemmin tämän ohjeiston soveltamisohjeessa "Vuoden 2005 eläkeuudistus ja eläkkeen perusteena olevat työansiot" sekä kokonaan erillisessä ohjeessa "Eläkkeen laskentasäännöt 1.1.2005 alkaen". Vuonna 2005 voimaantulleiden säännösten mukaan kaikista työsuhteen perusteella saaduista ansioista karttuu eläkettä. Työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä otetaan kuitenkin huomioon vain työkyvyttömyyden alkamista edeltäneen kalenterivuoden päättymiseen mennessä maksetut työansiot, jos eläkkeessä otetaan huomioon tulevan ajan ansio (TEL 6 § ). Sen sijaan työkyvyttömyyden alkamisvuoden jälkeisiltä kalenterivuosilta saadut työansiot otetaan huomioon eläketyöansiona. Tämä on otettava huomioon tulkittaessa aiempia vakuutusoikeuden ja eläkelautakunnan ratkaisuja lomarahan ja lomakorvauksen kuulumisesta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Lomarahaa ja lomakorvausta ei voida ottaa huomioon pidemmältä ajalta kuin muitakaan eläkkeen perusteena olevia työansioita. Työsuhteen päättymiseen liittyvät korvauksetTyöoikeudellinen työsuhde päättyy yleensä työsopimuksen irtisanomisen tai purkamisen taikka työsopimuksen päättymistä koskevan sopimuksen perusteella. Määräaikainen työsuhde päättyy määräaikaisen työsopimuksen mukaisen sopimuskauden päättymiseen. Lisäksi eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa työsuhde voi päättyä työsopimuksen pätemättömäksi tulemisen tai työsopimuksen raukeamisen johdosta. Ks. tarkemmin tämän ohjeiston erillinen soveltamisohje "Työsuhteen perusteella saadut ansiot oikeuttavat eläkkeeseen". Irtisanomisajan palkkaIrtisanomisajan palkka luetaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin riippumatta siitä, onko työntekijä työllistetty irtisanomisaikanaan vai ei. Lakisääteistä pidemmältä irtisanomisajalta maksettu korvaus katsotaan kuitenkin vahingonkorvaukseksi, joka ei kuulu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, jos työntekijällä ei ole työvelvoitetta tänä aikana. Jos työnantaja ja työntekijä kuitenkin ovat työsuhteen kestäessä sopineet, että työsuhde päättyy pitemmän ajan kuin kuuden kuukauden kuluttua ja jos työntekijä myös tosiasiallisesti on työssä tämän pidennetyn ajan päättymiseen saakka, kuuluu koko aika TEL-työsuhdeaikaan ja siltä ajalta maksettu palkka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona. Jos työsuhde irtisanotaan, päättyy toistaiseksi voimassa oleva työsuhde irtisanomisilmoituksen toimittamisesta alkavan irtisanomisajan viimeisenä päivänä. Työsopimuslain (TSL) mukainen irtisanomisaika on sopimuksenvarainen asia. Irtisanomisajasta voidaan sopia sekä työehtosopimuksella että työnantajan ja työntekijän välisellä työsopimuksella. Sopimusoikeutta rajoittavat kuitenkin TSL:n 6 luvun 2 §:ssä säädetyt irtisanomisaikaa koskevat yleiset säännökset. Irtisanomisajan enimmäispituus on kuusi kuukautta. Jos työsuhteessa on sovittu kuutta kuukautta pidemmästä irtisanomisajasta, noudatettavaksi tulee kuuden kuukauden irtisanomisaika. Jos muusta irtisanomisajasta ei ole sovittu työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa, noudatetaan TSL:n 6 luvun 3 §:n mukaista, työsuhteen keston mukaan porrastettua irtisanomisaikaa. Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin irtisanomisajasta riippumatta sopia työsuhteen päättymisestä jonakin tiettynä ajankohtana. Tällöin voidaan myös sopia, että työsuhde jatkuu sopimuksen tekemisen jälkeen kuusi kuukautta pitempäänkin. Tällaisen sopimuksen perusteella ei ole kysymys irtisanomisajan palkasta vaan työsuhteen normaalilta jatkumisajalta maksettavasta palkasta, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena siltä osin kuin se katsotaan työstä maksettavaksi vastikkeeksi. Työnantaja tai työntekijä voi irtisanoessaan työsopimuksen myös yksipuolisesti päättää soveltaa yli kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Edellä mainituissa tilanteissa palkka on eläketyöansiota, jos työntekijällä tosiasiallisesti säilyy työntekovelvollisuus työsuhteen päättymiseen saakka. Irtisanomisaikana työntekijällä on yleensä työntekovelvollisuus ja työnantajalla vastaavasti palkanmaksuvelvollisuus. Kaikissa tapauksissa työntekijällä ei ole työntekovelvollisuutta irtisanomisaikana. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia siitä, että työntekijältä ei vaadita irtisanomisaikana työpanosta, vaikka työnantajalla olisikin palkanmaksuvelvollisuus. Työnantaja voi myös vuosilomalaissa säädetyin edellytyksin sijoittaa irtisanomisajan työntekijän vuosiloman kanssa samaan aikaan, jolloin työntekijällä ei luonnollisestikaan ole työntekovelvollisuutta, mutta työnantajan palkanmaksuvelvollisuus säilyy. Irtisanomisajan palkka luetaan pääsääntöisesti eläkkeen perusteena oleviin työansioihin riippumatta siitä, onko työntekijällä työntekovelvollisuus vai ei, aloittaako työntekijä irtisanomisaikana uuden työsuhteen toiseen työnantajaan tai maksetaanko irtisanomisajan palkka kuukausittaisena vai kertakorvauksena. Tämä koskee kuitenkin vain työsopimuslaissa tarkoitettua enintään kuuden kuukauden pituiselta maksettavaa irtisanomisajan palkkaa. Jos työsuhdetta päätettäessä työntekijälle maksetaan palkkaa yli 6 kuukauden ajalta, on ylimenevän osan eläketyöansioksi lukemisen edellytyksenä työsuhteen jatkuminen ja työntekijän tosiasiallinen työnteko. Lomautetun työntekijän irtisanominen ja irtisanoutuminenJos työnantaja irtisanoo lomautettuna olevan työntekijän työsopimuksen päättymään lomautuksen aikana, työntekijällä ei ole irtisanomisaikaan kohdistuvaa työntekovelvollisuutta. TSL:n 5 luvun 7 §:n mukaan työntekijällä on tällöin kuitenkin oikeus saada irtisanomisajan palkkansa. Aiemmin voimassa olleessa työsopimuslaissa (320/1970, 42 §:n 2 mom.) asia ilmaistiin siten, että silloin, kun lomauttaminen oli tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja irtisanoi työntekijän ennen lomautuksen päättymistä, työnantajan oli korvattava lomautettuna irtisanotulle työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä aiheutunut vahinko. Työsopimuslain uudistamista koskevasta hallituksen esityksestä käy ilmi, että sanamuodon muutoksella ei ole tarkoitettu muuttaa tulkintaa ( HE 157/2000vp , s. 90; "…voimassa olevan lain tavoin…"). Työeläkelakeja sovellettaessa ei lomautettuna olevalle työntekijälle maksettua irtisanomisajan palkkaa ole vanhan työsopimuslain sanamuodon perusteella pidetty työstä maksettuna vastikkeena vaan vahingonkorvauksen luonteisena suorituksena lomautuksen vuoksi saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta. Työntekijällähän ei ole lomautuksen aikana työntekovelvoitetta eikä työnantajalla palkanmaksuvelvoitetta työsuhteen jatkuessa. Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 17.12.1998 (VakO 913/98), jossa tosin oli kysymys työntekijän omasta irtisanoutumisesta. Päätöksestä kuitenkin ilmenee kanta, että lomautuksen kestäessä ei irtisanomisajan palkkaa pidetty työstä maksettuna vastikkeena, joka olisi kuulunut ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona. Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 3.2.1995 (VakO 8872/93). Työeläkelakeja sovellettaessa noudatetaan lomautuksen aikana irtisanotulle työntekijälle maksetun irtisanomisajan palkan osalta edelleen aikaisempaa soveltamiskäytäntöä, jonka mukaan irtisanomisajan palkka ei siinä tilanteessa ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Asiasta on annettu erillisohje välittömästi nykyisen TSL:n voimaantulon yhteydessä: ETK:n lakiosaston tiedote 8/2002 "lomautettuna irtisanotulle työntekijälle maksettu irtisanomisajan palkka ei kuulu eläkepalkkaan". Mikäli lomautus on päättynyt ennen irtisanomista, työnantajalla on normaali irtisanomisajan palkan maksuvelvollisuus ja irtisanomisajan palkka luetaan eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Työsuhde voi lomautuksen kestäessä päättyä myös työntekijän oman irtisanoutumisen vuoksi. Työntekijällä on oikeus lomautuksen aikana irtisanoa työsopimuksensa sen kestosta riippumatta ilman irtisanomisaikaa. Jos lomautuksen päättymisaika on työntekijän tiedossa, tätä oikeutta ei ole lomautuksen päättymistä edeltävän seitsemän päivän aikana. Tällöin työntekijä voi kuitenkin irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksensa normaalia irtisanomisaikaa noudattaen. Jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa päättymään heti, hänellä ei yleensä ole oikeutta saada korvausta menettämästään irtisanomisajan palkasta. Työntekijällä, jonka lomautus on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, on kuitenkin paitsi oikeus irtisanoa työsopimuksensa päättymään heti myös oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa (TSL 5 luvun 7 §). Lomautuksen aikana työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneinä, joten työeläkelakeja sovellettaessa kyseistä korvausta ei pidetä vastikkeena tehdystä työstä vaan vahingonkorvauksen luonteisena suorituksena, jota ei lueta eläkkeen perusteena oleviin työnansioihin. Näin ollen irtisanomisajan palkkaa, johon lomautettuna irtisanotulla työntekijällä on oikeus, ei työeläkelakeja sovellettaessa pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona, päättyipä lomautetun työntekijän työsuhde työntekijän omaan irtisanoutumiseen taikka työnantajan irtisanomiseen. Sopimuksen mukainen enintään 6 kuukauden irtisanomisaikaKoska irtisanomisajasta voidaan TSL:n mukaan pätevästi sopia pysyttäessä 6 kuukauden ylärajan puitteissa, sopimuksen mukainen irtisanomisaika on laillinen. Näin ollen työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa sovittua irtisanomisaikaa noudatetaan myös työeläkevakuuttamisen osalta. Esimerkki: Jos työnantaja ja työntekijä ovat sopineet 6 kuukauden irtisanomisajasta tilanteessa, jossa työsuhteen lyhyyden vuoksi tulisi muutoin sovellettavaksi vain 1 kk:n irtisanomisaika, sovittu 6 kuukauden irtisanomisaika on laillinen myös työeläkelakien mielessä ja irtisanomisajalta maksettu palkka luetaan eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Jos irtisanomisajan pidennyksestä on sovittu työsopimuksessa, voi eläkelaitos epäselvissä tilanteissa tarvittaessa TEL:n 17 §: n nojalla pyytää työnantajalta jäljennöksen työsopimuksesta. Irtisanomisajanpalkkaa ei kuitenkaan lueta mukaan pidemmältä ajalta kuin TSL:n mukainen enimmäispituus (6 kuukautta), koska sen ylittävässä ajassa ei ole TSL:n mukaan enää kyse irtisanomisajasta ja irtisanomisajalta maksettavasta palkasta. Vaikka työsopimuslain mukainen sitova enimmäisirtisanomisaika on 6 kuukautta, voivat työnantaja ja työntekijä sopia työsuhteen päättymisestä myös kuutta kuukautta pitemmän ajan kuluttua sopimisajankohdasta. Tällaisen sopimuksen perusteella ei ole kysymys irtisanomisajan palkasta vaan työsuhteen normaalilta jatkumisajalta maksettavasta palkasta, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena siltä osin kuin se katsotaan työstä maksettavaksi vastikkeeksi. Näin ollen tällainen palkka on eläketyöansiota, jos työntekijällä tosiasiallisesti säilyy työntekovelvollisuus työsuhteen päättymiseen saakka. Esimerkki: Työntekijä ja työnantaja ovat sopineet irtisanomisajaksi 12 kk. Työntekijällä ei ole tänä aikana lainkaan työntekovelvollisuutta eikä hän tosiasiallisesti ole tänä aikana työssä. Eläkkeen perusteena oleviksi ansioiksi luetaan vain kuudelta kuukaudelta maksettu irtisanomisajan palkka. Pidemmältä ajalta maksettu korvaus katsotaan tässä tapauksessa vahingonkorvauksen luonteiseksi eräksi eikä sitä siten lueta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Esimerkki: Työntekijä ja työnantaja ovat sopineet työsuhteen päättymisestä 12 kk:n kuluttua siten, että työntekijällä säilyy koko tämän ajan työntekovelvollisuus ja hän myös tosiasiallisesti jatkaa työntekoa koko mainitun ajan. Tässä tapauksessa työsuhteen koko jatkumisajalta maksettava palkka katsotaan kuuluvaksi eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Irtisanomisajan palkan nimellä maksettu muu korvausJos olosuhteista käy ilmi, ettei irtisanomisajan palkan nimellä maksettu korvaus todellisuudessa olekaan irtisanomisajan palkkaa, vaan osa siitä on esim. vahingonkorvauksen luontoista etuutta, vahingonkorvaukseksi katsottavaa etuutta ei lueta eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Tällaisesta tilanteesta voi olla kysymys silloin, kun työntekijä ja työnantaja tekevät sopimuksen työsuhteen päättämisestä ja sen johdosta työntekijälle maksettavista suorituksista. Tällöin on viime kädessä tapauskohtaisesti ratkaistava, onko kysymyksessä irtisanomisaika ilman työntekovelvollisuutta ja tältä irtisanomisajalta maksettu palkka vai työsuhteen välittömän päättymisen johdosta maksettu korvaus. Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 19.1.1995 (VakO 369/94 ). Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 20.4.1998 (VakO 3209/97). Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 7.2.1996 (ELK 2215/95). Erityinen irtisanomisaikaNiissä tilanteissa, joissa TSL:ssa on erikseen määritelty irtisanomisaika (esim. saneeraustilanteet, työnantajan konkurssi ja kuolema), luetaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin pääsääntöisesti vain laissa määrätyltä irtisanomisajalta maksettu palkka. Jos työnantaja maksaa palkkaa yli tällaisen lain mukaisen erityisirtisanomisajan, se luetaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin vain, jos työnantaja ja työntekijä ovat sopineet työsuhteen voimassaolosta palkanmaksun ajan ja jos työntekijä tosiasiallisesti on työssä koko pidennetyn ajan, jolta palkkaa maksetaan. Mikäli työntekijä ei ole tosiasiallisesti työssä irtisanomisajan jälkeen, katsotaan korvaus siltä osin vahingonkorvauksen luonteiseksi, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena. Liikkeen luovutuksen, saneerausmenettelyn sekä työnantajan konkurssin ja kuoleman yhteydessä sovellettavista yleisiä irtisanomisaikoja lyhyemmistä erityisistä irtisanomisajoista säädetään TSL:n 7 luvussa. Työnantaja saa saneerausmenettelyn yhteydessä irtisanoa työsopimuksen kahden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Työnantajan konkurssin ja kuoleman yhteydessä työsopimus on päätettävissä muutoin sovellettavasta irtisanomisajasta ja työsuhteen kestoajasta riippumatta 14 päivän irtisanomisaikaa noudattaen. Liikkeen luovutuksen yhteydessä työntekijä saa irtisanoa työsopimuksen kuukauden kuluessa siitä, kun hän sai tiedon luovutuksesta. Sen sijaan työnantajalle (luovutuksensaajalle) ei liikkeen luovutuksen osalta ole säädetty erityistä irtisanomisaikaa, vaan työnantajan irtisanomisaika määräytyy työehtosopimuksen tai työsopimuksen taikka viime kädessä TSL:n 6 luvun 2 ja 3 §:n mukaan. Irtisanomisajalta ansaitun lomaoikeuden perusteella maksettu lomakorvausVuosilomakorvaus luetaan 1.1.2005 jälkeen päättyvissä työsuhteissa kaikkien työeläkelakien mukaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin riippumatta siitä, maksetaanko se työsuhteen aikana vai sen päättyessä. Katso tarkemmin Vuosilomaan liittyvät vastikkeet. Työntekijällä voi olla oikeus lomakorvaukseen irtisanomisajalta. Lomakorvaus luetaan mukaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin siltä osin kun se kohdistuu irtisanomisaikana ansaittuun lomaoikeuteen. Irtisanomisaikaa pidemmältä ajalta maksettuja lomakorvauksia sen sijaan ei huomioida eläkkeen perusteena olevissa työansioissa. Aika, jota ei lueta työeläkelakien mukaisen työsuhteen jatkumisaikaan, ei voi myöskään kartuttaa eläkkeen perusteena olevissa työansioissa huomioon otettavaa vuosilomakorvausta. Esimerkki: Työntekijä irtisanotaan 10 kuukauden irtisanomisajalla ja hänelle kertyy lomaoikeutta koko siltä ajalta. Lomakorvaus maksetaan työsuhteen päättyessä. Irtisanomisajanpalkkaa ei kuitenkaan lueta mukaan pidemmältä ajalta kuin TSL:n mukainen enimmäispituus (6 kuukautta), jos työntekijä ei ole tosiasiallisesti irtisanomisaikana työssä. Myöskään lomakorvauksia ei tällöin huomioida tätä pidemmältä ajalta kertyneen vuosiloman osalta. Jos sen sijaan työntekijä on työssä koko 10 kuukauden ajan, kuuluu sekä tältä ajalta maksettava palkka että samalta ajalta karttuvasta vuosilomasta työsuhteen päättyessä maksettava korvaus eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Työsuhteen päättämistä koskevan sopimuksen perusteella maksetut korvauksetTyönantaja ja työntekijä voivat työsuhteen aikana pätevästi sopia työsuhteen päättymisestä. Sopimisen edellytyksenä ei ole työsopimuslain päättämisperusteita, irtisanomisaikoja eikä menettelytapoja koskevien säännösten noudattaminen. Sopimuksen sitovuus edellyttää, ettei sitä rasita oikeustoimilaissa säädetty pätemättömyysperuste. Kun työsuhteen päättäminen perustuu molempien osapuolten yhteiseen sopimukseen, työsuhde päättyy sopimuksessa määriteltynä ajankohtana ilman irtisanomisaikaa. Työsuhteen päättämistä koskevan sopimuksen perusteella maksettavat korvaukset eivät yleensä ole työstä maksettavaa vastiketta vaan korvausta työsuhteen päättymisestä. Sopimuksessa voi kuitenkin olla eriteltynä sekä työansioksi katsottavia eriä että sellaisia suorituksia, joiden maksaminen selvästi liittyy työsuhteen päättymiseen. Sellaisessa tilanteessa eläkkeen perusteena olevana työansiona otetaan huomioon esimerkiksi sopimuksessa maksettavaksi sovitut takautuvan ajan ylityökorvaukset tai muut maksamatta olleet palkkasaatavat. Jos kuitenkin työsuhteen päättämistä koskevassa sopimuksessa ei ole lainkaan eritelty siinä todetun korvauksen perusteita vaan sopimuksessa on sovittu ainoastaan tietyn kertakorvauksen maksamisesta, pidetään korvausta kokonaisuudessaan eläketyöansioon kuulumattomana vahingonkorvauksen luonteisena suorituksena. Esimerkki: Työnantaja ja työntekijä sopivat keskenään, että työntekijän työsuhde päättyy 3 kuukauden kuluttua. Työnantaja maksaa tähän asti työntekijälle normaalisti palkkaa. Työsuhteen päättymisen yhteydessä työnantaja maksaa sopimuksen mukaan työntekijälle 3 kuukauden palkkaa vastaavan summan. Eläkkeen perusteena oleviin ansioihin luetaan työnantajan maksama palkka siltä ajalta kun työntekijä on työskennellyt. Työsuhteen päättyessä maksettavaa korvausta ei sen sijaan lueta eläkkeen perusteena oleviin ansioihin, koska kyseessä ei ole irtisanomisajan palkka vaan vahingonkorvaus. Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 20.4.1998 (VakO 3209/97) Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 16.5.1997 (ETK 1669). Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 8.6.1978 (VakO 10708/76). Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 16.2.1995 (VakO 218/94). Toisinaan voi olla vaikeaa ratkaista, onko työnantajan ja työntekijän välillä sovittu työsuhteen päättymisestä johonkin tiettyyn päivään vai irtisanomisajan pidentämisestä, jolloin sopimuksen mukaiselta irtisanomisajalta maksettava irtisanomisajan palkka tulee ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona. Vrt. edellä irtisanomisajan palkan osalta annetut soveltamisohjeet, alaotsikko: "Irtisanomisajan palkan nimellä maksettu muu korvaus". Viime kädessä ratkaisu joudutaan tällöin tekemään tapauskohtaisesti kustakin tapauksessa saatujen selvitysten perusteella. Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 7.12.1992 (ELK 3291/92). Työsuhteen päättämisestä tehdyn sopimuksen sitovuus edellyttää, ettei sitä rasita oikeustoimilaissa tarkoitettu pätemättömyysperuste (esim. sopimukseen taivuttelussa käytetty pakkoa tai petollista viettelyä tai sopimukseen vetoaminen olisi kunnianvastaista tai arvotonta). Jos sopijaosapuolten välillä syntyy erimielisyys päättämistä koskevan sopimuksen olemassaolosta tai ehdoista, näyttövelvollisuus on sillä osapuolella, joka vetoaa työsuhteen päättymisestä sovitun. Työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettava korvaus saattaa liittyä myös TSL:n 3 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun kilpailukieltosopimukseen . Sillä voidaan työnantaja-yrityksen kilpailevan toiminnan väliaikaiseksi estämiseksi rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsuhteen päättymisen jälkeen uusi työsopimus entisen työnantajan kilpailijan kanssa. Sopimuksella voidaan myös väliaikaisesti rajoittaa entisen työntekijän oikeutta harjoittaa omaa yritystoimintaa, joka kilpailee entisen työnantajan yritystoiminnan kanssa. Kilpailukieltosopimus voidaan tehdä vain erittäin painavista syistä ja enintään vuoden pituiseksi ajaksi. Yli kuudeksi kuukaudeksi sopimus voidaan kuitenkin tehdä vain, jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen hänelle kilpailukieltosopimuksesta aiheutuvasta sidonnaisuudesta. Kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettu korvaus ei ole työstä maksettua vastiketta, vaan korvausta siitä, että työntekijän sopimus- ja elinkeinonharjoittamisen vapautta väliaikaisesti rajoitetaan entisen työnantajan liike- ja ammattisalaisuussuojan vuoksi. Näin ollen kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettua korvausta ei oteta huomioon työeläkettä laskettaessa. Laittoman irtisanomisen tai purkamisen johdosta maksettu korvausJos työnantaja on yksipuolisesti irtisanonut sopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, työnantajan on TSL 6 luvun 4 §:n mukaan maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Kyse on tällöin työntekoon liittymättömästä korvauksesta, jota ei pidetä työstä maksettuna vastikkeena ja jota ei sen vuoksi lueta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Vaikka työnantaja siten päättäisi työsuhteen ilman laissa säädettyä asiallista ja painavaa syytä taikka ilman, että työntekijä saisi hyväkseen hänelle lain, työsopimuksen tai työehtosopimuksen perusteella kuuluvaa irtisanomisaikaa, päättyy työsuhde kuitenkin välittömästi työnantajan tekemään irtisanomiseen. Korvaus, joka sen johdosta työntekijälle maksetaan, ei siten enää perustu työntekoon vaan työnantajan virheelliseen menettelyyn työsuhdetta päätettäessä. Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 13.8.1992 (VakO 6611/91). Kun kyseessä on laiton irtisanominen tai työsuhteen laiton purkaminen, työnantaja voi olla velvollinen maksamaan työntekijälle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän lisäksi TSL:n 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettua korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Myöskään näitä korvauksia ei työeläkelakeja sovellettaessa pidetä työstä maksettuina vastikkeina eikä niitä siksi lueta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Lakiin perustumaton korvaus työsuhteen päättyessä, "kultainen kädenpuristus", erorahaTyönantaja voi maksaa työsuhteen päättyessä myös muuta kuin lakiin perustuvaa korvausta. Tällaista korvausta työsuhteen päättyessä ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevissa työansiona, koska kyse ei ole työsopimuksen perusteella tehdystä työstä maksettavasta vastikkeesta vaan vahingonkorvauksen tai sopimussakon tyyppisestä erästä, jota ei lueta eläkkeen perusteena oleviin työnansioihin. Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös (ELK 64/83) Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 19.1.1995 (VakO 369/94) Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 5.2.2001 (ETK 12192) Odotusajan palkkaTyösopimuslain 2 luvun 14 §:n mukaan työntekijällä on korkolain tarkoittaman viivästyskoron lisäksi oikeus työsuhteen päättyessä ns. odotusajan palkkaan palkanmaksun tai muun työsuhteesta johtuneen saatavan suorituksen viivästyessä. Työnantajan velvollisuudella maksaa työntekijälle odotuspäivien palkka pyritään turvaamaan, että työnantaja varmasti suorittaisi työsuhteesta johtuvat saatavat työsuhteen päättyessä. Odotusajan palkkaa pidetään koron luonteisena suorituksena palkan viivästymisestä eikä korvauksena työskentelystä. Näin ollen sitä ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevissa ansioissa. Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 9.5.1985 (VakO 3098/84). Toimitusjohtajalle työn päättyessä maksettavat korvauksetOhjeet irtisanomisajan palkasta sekä irtisanomiseen ja työsuhteen päättymiseen liittyvistä korvauksista koskevat TSL:n alaisia työntekijöitä. Siten niitä ei voida sellaisenaan soveltaa esimerkiksi yhtiön toimielimeksi katsottavan toimitusjohtajan irtisanomisaikaan, koska toimitusjohtaja ei ole työoikeudellisessa työsuhteessa. Toimitusjohtajalla ei ole lain perusteella oikeutta irtisanomisaikaan ja siltä ajalta maksettavaan palkkaan. Sen vuoksi ne tulevat toimitusjohtajan kohdalla kysymykseen vain, jos toimitusjohtajan ja yrityksen välisessä johtajasopimuksessa on sovittu irtisanomisajasta tai muusta sitä vastaavasta työntekosuhteen päättymiseen liittyvästä siirtymäajasta, jonka aikana toimitusjohtajalla on ainakin periaatteessa työntekovelvollisuus yhtiön hyväksi. Jos toimitusjohtajalla on johtajasopimuksen perusteella oikeus irtisanomisaikaan, voidaan irtisanomisajan palkan ja muiden työn päättyessä maksettavien korvausten osalta soveltuvin osin noudattaa tässä soveltamisohjeessa olevia ohjeita työsuhteessa oleville työntekijöille maksettujen suoritusten kuulumisesta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Toimitusjohtajalle työn päättyessä maksettavien korvausten kuulumista eläkkeen perusteena oleviin työansioihin käsitellään tarkemmin erillisessä soveltamisohjeessa Toimitusjohtajalle ja yrityksen osaomistajalle maksetut korvaukset . LuontoisedutLuontoisedulla tarkoitetaan työntekijöille muussa muodossa kuin rahana maksettuja suorituksia. Luontoisetu on osa säännölliseltä työajalta maksettua palkkaa. Kun luontoisetu maksetaan vastikkeena työstä, on se myös eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Luontoisetuja ovat esimerkiksi asunto-, ruoka- ja autoetu. Eläkettä ja vakuutusmaksuja määrättäessä ne otetaan huomioon sen mukaisina kuin ne ovat verotuksen perusteena verohallituksen kunakin vuonna antaman päätöksen perusteella. Luontoisedusta on pidettävä erillään henkilökuntaetu. Henkilökuntaedulla tarkoitetaan työnantajan työntekijöilleen muussa muodossa kuin rahana antamia, yleensä jatkuviksi tarkoitettuja etuuksia, jotka eivät ole työsuhteen ehtoja. Henkilökuntaedut ovat kollektiivisia etuja ja ne eivät ole palkkaan rinnastettavia luontoisetuja. Niitä ei pidetä eläketurvan perusteena olevina työansioina riippumatta siitä, ovatko ne verotuksessa verovapaita vai veronalaisia. Tarkempia ohjeita katso Aakkosellinen luettelo kohdat "luontoisedut" ja "henkilökuntaedut". Sijaismaksajan maksama suoritusPalkka tai muu vastike, joka on sovittu maksettavaksi korvauksena työstä, on eläkkeen perusteena olevaa työansiota myös silloin, kun sen suorittaa työntekijälle työnantajan sijasta:
Palkan tai muun vastikkeen maksajaa sanotaan tällöin sijaismaksajaksi. Tällöin on siis oltava olemassa jokin toinen taho, jolle tosiasiallisesti kuuluu työnantajan oikeusasemaan sisältyvä vastikkeenmaksamisvelvollisuus ja sijaismaksaja maksaa tämän vastikkeen vain todellisen työnantajan sijasta. Jos sellaista tahoa (työnantajaa) ei ole eikä suorituksen maksajaakaan voida pitää työnantajana, ei kysymys voi olla työsuhteen perusteella maksetusta suorituksesta eikä maksettua määrää sen vuoksi pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona. Muu sijaismaksaja voi olla esimerkiksi kunta silloin, kun se maksaa vapaapalokunnan palveluksessa oleville palomiehille päivystyskorvauksia ja muita vastikkeita palomiesten tekemästä työstä. Palomiesten työnantajana on vapaapalokuntatoimintaa harjoittava yhdistys, mutta käytännön syistä palkanmaksu on usein järjestetty niin, että palomiesten palkkiot maksaa kunta. Näin ollen vapaapalokuntalaisten eläketurva ei määräydy KuEL:n mukaan, vaan työsuhteen kestosta ja palkan määrästä riippuen TEL:n tai TaEL:n mukaan. Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 8.4.2003 (ETK 1839) Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 3.6.1999 (ETK 12090) Kunta voi toimia sijaismaksajana myös silloin, kun se maksaa vaikeavammaisen henkilökohtaisen avustajan palkan suoraan avustajalle, joka ei ole työsuhteessa kuntaan. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) 9 §:n mukaan vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta. Kunta ei siis toimi avustajan työnantajana, mutta käytännön syistä se saattaa usein maksaa palkan suoraan avustajalle. Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 29.3.2004 (ELK 3861/03) Vertaa kuitenkin edellisessä esimerkissä tarkoitettua eläkelautakunnan päätöstä vakuutusoikeuden 4.9.2003 antamaan päätökseen , jossa viittomakielen tulkin ja opettajan ei voitu katsoa työskentelevän työsuhteessa kuulovammaiseen lapseen eikä hänen vanhempiinsa. Tässä tapauksessa kunta ei voinut toimia palkan sijaismaksajana, koska tapauksessa ei ollut todettu lainkaan sellaista työnantajaksi katsottavaa tahoa, jonka puolesta kunta olisi palkan maksanut. Työsuhteen olemassaolon välttämättömyyttä sijaismaksajatilanteissa voidaan havainnollistaa seuraavalla kuviolla:
Esimerkki: Työntekijälle syntyy alentuneen työkyvyn vuoksi jatkuvan työsuhteen aikana oikeus liikennevakuutuslain mukaiseen korvaukseen, jota liikennevakuutusyhtiö ryhtyy maksamaan kuukausittaisena korvauksena. Työnantaja ja työntekijä sopivat sen vuoksi, että työntekijän palkkaa alennetaan vakuutusyhtiön maksaman korvauksen verran. Vakuutusyhtiö ei tässä tilanteessa toimi sijaismaksajana vaan se maksaa korvausta liikennevakuutuslain perusteella. Työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus vain sen palkan osalta, joka on sovittu vastikkeeksi työnteosta. Vain työnantajan maksuvelvollisuuden perusteella maksettu palkka on tällaisessa tilanteessa eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Esimerkki: Jos sairausajan palkanmaksu on järjestetty niin, että Kansaneläkelaitoksen tai sairauskassan maksama sairausvakuutuslain mukainen päiväraha maksetaan suoraan työntekijälle, ei Kansaneläkelaitos tai sairauskassa toimi työnantajalle kuuluvan palkanmaksuvelvollisuuden sijaismaksajana vaan sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan maksajana. Eläkkeen perusteena olevaa työansiota on tällaisessa tilanteessa vain se osa, jonka työnantaja (tai "oikea" sijaismaksaja) maksaa suoraan työntekijälle. TEL:n 7 §:n 2 momentissa on säädetty nimenomaisesti, että tietyt työntekijän saamat suoritukset katsotaan eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi, vaikka työnantaja ei niitä tosiasiallisesti työntekijälle maksakaan. Näille erille on yhteistä se, että niiden saamisesta on sovittu työntekijän ja työnantajan välillä ja työntekijä saa ne vastikkeeksi työnteostaan. Näin ollen eläkkeen perusteena olevaa työansiota ovat myös:
Hoitajan työnantajina toimivat vanhemmat joutuvat kuitenkin tilittämään eläkelaitokselle (käytännössä Eteralle, jossa yleensä vakuutetaan kotitalouksien teettämä työsuhdetyö) koko eläkemaksun eli siis myös Kansaneläkelaitoksen tai kunnan maksaman palkan perusteella määräytyvän maksun. Jos myös vanhemmat maksavat hoitajalle rahapalkkaa Kansaneläkelaitoksen tai kunnan maksaman korvauksen lisäksi, voivat he vähentää maksamastaan osuudesta työntekijän eläkemaksun myös siitä osuudesta hoitajan palkkaa, jonka Kansaneläkelaitos tai kunta maksaa suoraan hoitajalle. Lasten hoitajalta pidätettävä työntekijän eläkemaksu lasketaan siis tässä tapauksessa hoitajan koko palkasta, jonka hän saa Kansaneläkelaitokselta, kunnalta ja lasten vanhemmilta. Katso myös tämän ohjeiston toinen soveltamisohje Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle" , alaotsikko" Työansioiden kohdentaminen työntekijän eläkemaksua pidätettäessä" sekä erillinen työntekijän eläkemaksun perusteena olevaa ansiota koskeva soveltamisohje. Katso myös Eläketurvakeskuksen yleiskirje A 20/97 "Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta".
Työeläkelakeja sovellettaessa yksityistä perhepäivähoitajaa pidetään kuitenkin usein itsenäisenä yrittäjänä, jos lasten hoitaminen tapahtuu hoitajan luona ja jos hoitajalla on samanaikaisesti useita lapsia hoidettavanaan. Työsuhteessa olevana perhepäivähoitajaa pidetään vain, jos hänen ja lasten vanhempien välillä on tehty nimenomainen työsopimus ja jos myös työskentelyn tosiasialliset olosuhteet täyttävät työsuhteen tunnusmerkistön. Kun perhepäivähoitaja toimii yrittäjänä, määräytyy hänen eläketurvansa tietenkin hänelle työeläkelaitoksen vakuuttamispäätöksen perusteella vahvistetun YEL-työtulon perusteella eikä Kansaneläkelaitoksen tai kunnan maksamalla tuella ole suoraa vaikutusta eläkkeen tai vakuutusmaksun määrään.
|
||||||||||||||||
| © Eläketurvakeskus Käyttöehdot | |||||||||||||||||
Vakuuttaminen
TyEL-eläketurvan järjestäminen
