• Vakuuttaminen
• Eläkkeet
• Liitännäislainsäädäntö
• Rahoitus
• Toimintasäännöt

Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka Julkaisuaika: 26.05.2005 Voimassaoloaika: 26.05.2005 - 31.12.2006

Johdanto

Tässä ohjeessa selostetaan, kuinka ulkomailla työskentelevän työntekijän työansiot määräytyvät laskettaessa työntekijän työeläkkeen suuruutta. Samat ansiot ovat myös työnantajalta ja työntekijältä perittävien vakuutusmaksujen perusteena.

Ohjeessa käytetään ilmaisua vakuutuspalkka, kun tarkoitetaan yllämainittuja ulkomaantyön työansioita.

Erillisissä ohjeissa käydään läpi

• kuinka vakuutuspalkka määritetään ,
• milloin vakuutuspalkkaa ei lainkaan käytetä sekä
• kuinka ulkomaantyön eläkepalkka määräytyi ennen vuotta 1994 .

Työeläkelainsäädännössä on vuodesta 1994 lähtien ollut erillinen säännös vakuutuspalkasta. Vakuutuspalkan perusteella maksetaan nykyisin myös seuraavat maksut ulkomailla työskentelevästä työntekijästä:

• työnantajan työttömyysvakuutusmaksu
• palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu
• tapaturmavakuutusmaksu
• työnantajan sosiaaliturvamaksu
• työntekijän sairausvakuutusmaksu (Vuoden 2006 alusta lähtien vakuutuspalkka on myös sairausvakuutuksen päivärahan perusteena.)

Jäljempänä tässä ohjeessa on kerrottu tarkemmin kyseisistä maksuista ja etuuksista.

Työeläkkeiden laskentatavassa 2005 tapahtuneiden muutosten johdosta on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota vakuutuspalkan oikeaan määrittelyyn. Tämä johtuu siitä, että kaikkien työntekovuosien ansioilla on merkitystä eläkkeen määrää laskettaessa.

Milloin ulkomailla työskentelevälle työntekijälle kertyy eläkettä Suomeen?

Jos työntekijä on lähetetty maahan, jossa ei sovelleta EY:n sosiaaliturva-asetusta tai jonka kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta , työntekijälle kertyy eläkettä Suomen eläkelainsäädännön mukaisesti. Tällöin edellytetään, että työntekijä on suomalaisen työnantajan lähettämä ja että hänet lähetetty saman työnantajan palvelukseen.

Työntekijälle kertyy eläkettä Suomen työeläkelainsäädännön mukaisesti myös, jos työntekijä on lähetetty suomalaisen yrityksen kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvaan ulkomaiseen emo-, tytär- tai sisaryritykseen ja että hänen työsuhteensa suomalaiseen työnantajaan säilyy ulkomailla työskentelyn ajan. Molemmissa edellä kerrotuissa tapauksissa lähetettävän työntekijän tulee lähtiessään kuulua Suomen sosiaaliturvaan (TEL 1 c §) .

Tarkempia ohjeita vakuuttamisesta ei-sopimusmaiden osalta on annettu Eläketurvakeskuksen yleiskirjeissä (Yleiskirje 71/93) ja (Yleiskirje 2/99) .

Jos työntekijä työskentelee EU-/ ETA- maassa, tai maassa, jonka kanssa Suomi on solminut sosiaaliturvasopimuksen, noudatetaan EY:n sosiaaliturva-asetusta (1408/71) tai asianomaista sopimusta. Asetus kattaa eläketurvan lisäksi lähes koko asumisperusteisen sosiaaliturvan.

Pääsääntö on, että työntekijä kuuluu työskentelymaan sosiaaliturvaan. Tästä poikkeuksena ovat kuitenkin lähetetyt työntekijät, jotka voivat kuulua lähtömaansa sosiaaliturvaan.

Jotta lähetetty työntekijä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan edellytetään, että

• työntekijä kuuluu lähtiessään Suomen sosiaaliturvaan,
• työntekijä on Suomesta lähetetty ja
• työskentely ulkomailla on tilapäistä.

Ulkomailla sijaitsevan tytäryhtiön palvelukseen siirtyvää työntekijää ei pidetä lähetettynä työntekijänä EY:n sosiaaliturva-asetusta sovellettaessa. Jos työsuhde emoyhtiöön on voimassa ulkomaan työskentelyn ajan, voidaan työntekijää kuitenkin pitää lähetettynä. Sosiaaliturvasopimusten mukaan myös tytäryhtiön palvelukseen lähetettyä työntekijää voidaan pitää lähetettynä työntekijänä.

EY:n sosiaaliturva-asetuksen mukaan työkomennusta pidetään tilapäisenä, jos se kestää enintään vuoden. Poikkeusluvalla työntekijä voi kuitenkin yleensä säilyä lähettävän maan sosiaaliturvassa viiden vuoden ajan. Sosiaaliturvasopimuksissa raja on yleensä kolme vuotta ja poikkeusluvalla viisi vuotta.

Asetuksella ja sopimuksilla on määrätty poikkeavasti muidenkin työntekijäryhmien kuin lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvasta. Esimerkiksi kuljetusyritysten matkustavasta henkilökunnasta, merimiehistä, kahdessa maassa työskentelevistä työntekijöistä ja virkamiehistä on omat säännöksensä.

Suomen sosiaaliturvaan kuuluvalla työntekijällä tulee olla Eläketurvakeskuksen antama lähetetyn työntekijän todistus tai sosiaaliturvasopimusmaita koskevissa poikkeuslupatilanteissa vastaavansisältöinen päätös Sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Tarkempia ohjeita EY:n sosiaaliturva-asetuksen soveltamisesta on annettu yleiskirjeessä 48/96 osassa 2 (Yleiskirje 48/96).

Suomalainen työnantaja voi myös järjestää työeläkelainsäädännön mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen tilanteissa, joissa pakollinen eläkevakuuttaminen ei tule kyseeseen. Tällöin kuitenkin edellytetään, että työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan työsuhteen alkaessa. Vapaaehtoisesta vakuuttamisesta katso tämän ohjeen kohta "Vapaaehtoinen TEL ja vakuutuspalkka" sekä (Yleiskirje 2/99) .

Ulkomailla työskentelyn aikana työeläkettä kartuttavat työansiot määräytyvät vakuutuspalkan perusteella tämän ohjeen mukaisesti riippumatta siitä, mihin maahan työntekijä on lähetetty.

Vakuutuspalkka

Työntekijän eläkkeen perusteena olevana työansiona ulkomaantyössä pidetään sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä ei Suomessa ole, työansiona pidetään palkkaa, jonka muuten voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä (TEL 7 § 5 mom) .

Vastaavasta työstä maksettavalla palkalla tarkoitetaan palkkaa, jota työntekijä saisi Suomessa samaa tai samanlaista työtä tehdessään. Jos työntekijä on ennen ulkomaankomennusta ollut saman työnantajan palveluksessa Suomessa ulkomaantyötä vastaavissa tehtävissä, otetaan lähtökohdaksi hänen Suomessa tästä työsuhteesta saamansa palkka.

Vastaavasta työstä maksettavalla palkalla tarkoitetaan siis aina vastaavaa työtä Suomessa ja sen palkkausta. Sillä, minkä suuruista palkkaa asemamaassa maksetaan vastaavasta työstä, ei ole merkitystä.

Eläkkeen määrä ei näin ollen riipu siitä, lähetetäänkö työntekijä maahan, jossa työntekijän palkka asuin- tai elinkustannusten taikka verotuksen johdosta määritellään korkeammaksi tai alhaisemmaksi kuin mitä vastaavan työn palkkaus Suomessa olisi. Suomen palkkatason valitseminen lähtökohdaksi vakuutuspalkassa takaa työntekijälle Suomen tasoa vastaavan tasaisen eläkekertymän myös ulkomaankomennuksen aikana.

Esimerkki: Suomalainen emoyritys lähettää kaksi samaa työtä tekevää työntekijäänsä työskentelemään kahteen eri tytäryhtiöön maihin A ja B. Työntekijöiden lähtöpalkka on sama, ja emoyhtiön tavoite on, että nettopalkka myös komennuksen aikana pysyy samana, koska työntekijöiden tehtävät ulkomailla ovat samanlaisia. Maassa A verokanta on 45 % ja maassa B 25 %. Tämän johdosta maassa A työskentelevälle työntekijälle maksetaan suurempaa bruttopalkkaa kuin työntekijälle, joka työskentelee maassa B. Jollei vakuutuspalkka säännöstä käytettäisi, muodostuisi työntekijöiden eläkekertymä ulkomaantyöstä erisuuruiseksi riippuen siitä, työskenteleekö työntekijä maassa A vai maassa B, vaikka työntekijöiden työtehtävät olisivat samanlaisia ja he olisivat saman yhtiön palveluksessa.

Jos ulkomaantyötä vastaavaa työtä Suomessa ei ole, eläkkeen perusteena oleva työansio joudutaan arvioimaan niin, että sen voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.

Vakuutuspalkan suhde todelliseen palkkaan

Ulkomaantyöstä maksettavalla todellisella palkalla mahdollisine lisineen tai etuineen ei ole merkitystä eläkkeen perusteena olevan työansion kannalta. Vakuutuspalkka voi olla pienempi tai suurempi kuin tosiasiallisesti maksettava rahapalkka.

Ulkomainen yritys palkanmaksajana

Ulkomaankomennusta varten laaditaan usein työsopimus niin sanottuna kolmikantasopimuksena lähettävän suomalaisen työnantajan, vastaanottavan yrityksen ja työntekijän välillä.

Kolmikantasopimuksella voidaan sopia, että työntekijä tilapäisesti siirretään ulkomaisen yrityksen käyttöön ja että työntekijällä on oikeus palata suomalaisen yrityksen palvelukseen. Kolmikantasopimuksen sisällöstä riippuu, voidaanko työntekijää pitää Suomesta lähetettynä työntekijänä työeläkelainsäädännössä tarkoitetulla tavalla.

Jos työsuhde lähettävään suomalaiseen työnantajaan säilyy ja lähettävällä työnantajalla on edelleen keskeisiä työnantajalle kuuluvia oikeuksia ja velvoitteita, tulee suomalaisen työnantajan järjestää työeläketurva Suomessa ulkomaankomennuksen ajan.

Merkitystä ei tällöin ole sillä, että ulkomainen yritys maksaa työntekijän palkan tai osa palkasta.

Vakuutuspalkka määräytyy näissäkin tilanteissa tässä ohjeessa tarkoitetulla tavalla.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.2.1997 (ETK 11916)

Suomalaisen yrityksen tulee lähettävänä työnantajana huolehtia eläkemaksun maksamisesta vakuutuspalkan perusteella riippumatta siitä, kuka todellisuudessa maksaa palkan.

Työntekijän eläkemaksu (PTEL)

Työntekijän eläke kertyy vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkka on perusteena myös työnantajan ja työntekijän eläkemaksuille.

Työnantaja pidättää työntekijän osuuden vakuutuspalkan eikä tosiasiallisesti maksetun palkan perusteella.

Jos palkan maksaa ulkomainen yritys, niin sen tulee pidättää vakuutuspalkan perusteella laskettu PTEL-maksu työntekijän palkasta. Työeläkemaksun suorittamisesta eläkelaitokselle vastaa kuitenkin yksin vakuuttamisvelvollinen lähettävä työnantaja.

Jollei työntekijän maksuosuutta ole pidätetty palkanmaksun yhteydessä, ei sitä voida tehdä takautuvasti.

Työntekijän eläkemaksua ja ulkomaantyönansioita käsitellään myös ohjeessa Työntekijän eläkemaksun perusteena oleva TEL-, LEL- ja TaEL-ansio .

Vakuutuspalkan määrittely

Työnantaja ja työntekijä määrittävät vakuutuspalkan yhdessä ennen komennuksen alkua. Vakuutuspalkasta ei voida vapaasti sopia, vaan vakuutuspalkan tulee olla TEL:n 7 §:n 5 momentin mukainen. Vakuutuspalkan määrittelystä on annettu tarkempia ohjeita erillisessä ohjeessa Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä .

Muut eläkelait

Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaissa (LEL) sekä taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmien eläkelaissa (TaEL) on viittaussäännös TEL:n 7 §:ään. Näin ollen vakuutuspalkkasäännöstä sovelletaan myös niihin lähetettyihin työntekijöihin, joiden eläketurva on järjestetty kyseisten lakien mukaisesti. Työnantajan tulee näissä tilanteissa suorittaa LEL- ja TaEL-tilitykset siten, että LEL- ja TaEL-vakuutusmaksut lasketaan vakuutuspalkasta.

Kunnallisen eläkelain 68 §:n 5 momentissa on vakuutuspalkkaa vastaava säännös. Jos siis kunnan työntekijä lähetetään ulkomaille, määräytyvät hänen eläkkeen perusteena olevat ansionsa niiden ansioiden perusteella, joita ulkomaan työtä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin. Kunnallisessa eläkelaissa ei ole ennen 1.1.2005 ollut vastaavaa säännöstä.

Valtion eläkelaissa ei ole vakuutuspalkkaa vastaavaa säännöstä, vaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Vastikkeena ei kuitenkaan pidetä VEL:n 7 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja korvauksia ja etuuksia. Tietyissä ulkomaan työskentelyyn liittyvissä tilanteissa työansioon lisätään kuitenkin kalliinpaikanlisä.

Merimieseläkelain mukainen vakuutusmaksu määräytyy aluksella saadun tulon perusteella (MEL 3 §), joten merimiestenkään kohdalla ei käytetä vakuutuspalkkaa.

Vakuutuspalkka ja työsuhteen päättyminen

Irtisanomiskorvaus

Jos työntekijän työsuhde päättyy irtisanomiseen hänen työskennellessään ulkomailla, eläkkeen perusteena oleviin ansioihin luetaan vakuutuspalkka myös irtisanomisajalta, jos työntekijälle maksetaan tältä ajalta normaalia palkkaa. Tällöin ei merkitystä ole sillä, onko työntekijällä työntekovelvoite vai ei.

Lomakorvaus

Vuoden 2005 alusta lukien työsuhteen päättyessä maksettu lomakorvaus kuuluu eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Koska vakuutuspalkka on kuitenkin ennalta määritetty kiinteä erä, ei työsuhteen päättyessä maksettavaa lomakorvausta lisätä vakuutuspalkan päälle. Sama koskee työsuhteen kestäessä maksettavia lomakorvauksia.

Bonukset

Työsuhteen päättymisen jälkeen maksettavien bonusten huomioimisesta katso ohje Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä kohta "Työsuhteen päättyminen ja bonukset".

Vakuutuspalkka muiden sosiaalivakuutusmaksujen ja etuuksien perusteena

Vakuutuspalkkaa käytetään ulkomaantyössä eläkevakuutusmaksun lisäksi muidenkin sosiaalivakuutusmaksujen perusteena. Tällä on pyritty yksinkertaistamaan yritysten palkkahallintoa. Vakuutuspalkka on myös useiden jäljempänä mainittavien sosiaalivakuutusetuuksien peruste.

Tapaturmavakuutusmaksu

Tapaturmavakuutusmaksu on laskettu ulkomaantyössä vakuutuspalkasta 1.1.1999 alkaen. Vakuutuspalkkana tapaturmavakuuttamisessa käytetään siis työeläkevakuutusta varten ilmoitettua palkkaa. Työnantaja maksaa tapaturmavakuutusmaksun valitsemalleen tapaturmavakuutusyhtiölle.

Vakuutuspalkka ei kuitenkaan vaikuta tapaturmavakuutuslain perusteella maksettaviin korvauksiin.

Ryhmähenkivakuutus

Vakuutuspalkka on myös ryhmähenkivakuutusmaksun perusteena, sillä vakuutusmaksu määräytyy tapaturmavakuutuksen palkkasummasta. Tapaturmavakuutusyhtiö perii ryhmähenkivakuutuksen maksun lakisääteisen tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä ja tilittää sen Työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolille.

Työnantajan on otettava työntekijäin ryhmähenkivakuutus, jos työnantajaa sitova työehtosopimus tätä edellyttää tai jos alalla on tätä edellyttävä valtakunnallinen yleissitova työehtosopimus.

Vakuutuspalkka ei kuitenkaan vaikuta ryhmähenkivakuutuksen korvauksiin.

Työttömyysvakuutusmaksu

Työnantajan ja työntekijän työttömyysvakuutusmaksu määräytyy vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkkaa on alettu soveltaa näiden maksujen perusteena 1.1.1999.

Tapaturmavakuutusyhtiö perii työttömyysvakuutusmaksun lakisääteisen tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä ja tilittää sen Työttömyysvakuutusrahastolle. Työnantaja pidättää työntekijän työttömyysvakuutusmaksun palkanmaksun yhteydessä.

Työnantajan sosiaaliturvamaksu

Vakuutuspalkka on työnantajan sosiaaliturvamaksun peruste 1.1.2004 lähtien, jos Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä työskentelee lähetettynä työntekijänä tai muutoin ulkomailla, ja

• työntekijän eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti yksityisen puolen työeläkelakien mukaan ja
• työntekijä saa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa (työntekijään sovelletaan kuuden kuukauden sääntöä) tai hän on rajoitetusti verovelvollinen.

Suomalaisen lähettävän työnantajan on konsernitilanteissa suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu ulkomaisen yrityksen puolesta. Sosiaaliturvamaksu tilitetään veroviranomaisille kuukausittain.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

Vakuutuspalkka on myös työntekijän sairausvakuutusmaksun peruste 1.1.2004 lähtien, jos Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä työskentelee lähetettynä työntekijänä tai muutoin ulkomailla, ja

• työntekijän eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti yksityisen puolen työeläkelakien mukaan ja
• työntekijä saa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa (työntekijään sovelletaan kuuden kuukauden sääntöä) tai hän on rajoitetusti verovelvollinen.

Suomalainen työnantaja on velvollinen pidättämään sairausvakuutusmaksun ulkomaille lähettämänsä työntekijän palkasta, jos se maksaa työntekijän palkan.

Jos palkanmaksaja on ulkomainen yritys, suomalainen lähettävä yritys antaa vuosi-ilmoituksen, josta kyseisen vuoden palkka ilmenee. Työntekijä on tällaisessa tilanteessa velvollinen itse suorittamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun. Työntekijä suorittaa maksut jälkikäteen yhdellä kertaa jäännösverona verotuksen vahvistamisen jälkeen. Vaihtoehtoisesti työntekijä voi suorittaa maksun ennakontäydennysmaksuna veroviranomaisille.

Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha

Sairausvakuutuslain perusteella maksettavien päivärahojen määrä lasketaan yleensä viimeksi Suomessa toimitetussa verotuksessa vahvistettujen työtulojen mukaan. Jos vakuutetun työtulot ovat välittömästi ennen päivärahakauden alkamista olleet 20 prosenttia suuremmat kuin verotustietojen perusteella laskettu työtulo, päiväraha voidaan hakemuksesta laskea päivärahakautta edeltävien kuuden kuukauden tulojen perusteella.

Ulkomaantyöskentelyyn liittyvissä tilanteissa perusteena on vakuutuspalkka 1.1.2006 alkaen. Vakuutuspalkan määrä vaikuttaa siis seuraaviin etuuksiin:

• sairauspäiväraha
• äitiysraha
• erityisäitiysraha
• isyysraha
• vanhempainraha
• erityishoitoraha
• kuntoutusrahalain mukainen kuntoutusraha.

Esimerkki: Työntekijä on lähetettynä työntekijänä Saksassa vuoden 2004 ja hänelle on määritetty vakuutuspalkka. Vuonna 2006 alkavan äitiyspäivärahan määrä lasketaan vakuutuspalkan perusteella.

Kansaneläkelaitos saa päivärahan perusteena käytettävää vakuutuspalkkaa koskevat tiedot verohallinnolta, joka saa tiedot työnantajan verohallinnolle antamasta vuosi-ilmoituksesta. Vakuutetun tulee itse esittää selvitys kuuden kuukauden tulona käytettävästä vakuutuspalkasta. Tällöin on erityisen tärkeää, että vakuutuspalkan määrästä on esittää kirjallinen työnantajan ja työntekijän välinen sopimus.

Vakuutuspalkka ja vapaaehtoinen TEL

Vaikka Suomen työeläkelakien mukainen eläketurva ei olisi pakollisesti voimassa, voi suomalainen yritys järjestää ulkomailla työskentelevän työntekijän TEL:n mukaisen eläketurvan vapaaehtoisesti seuraavissa tilanteissa:

• suomalaisen yrityksen kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan emo-, tytär- tai sisaryrityksen palvelukseen lähetetty työntekijä
• työntekijä, joka on lähetetty muun sellaisen yrityksen palvelukseen, jossa suomalaisella yrityksellä on määräysvaltaa
• suomalaisen työnantajan ulkomailla paikalta palkkaama työntekijä
• suomalaisen yrityksen kanssa samaan taloudellisen kokonaisuuteen kuuluvan emo-, tytär- tai sisaryrityksen, tai yrityksen, jossa suomalaisella yrityksellä on määräysvaltaa ulkomailla paikalta palkkaama työntekijä
• EY:n sosiaaliturva-asetuksen tai sosiaaliturvasopimusten säännösten johdosta toisessa jäsenvaltiossa tai sopimusmaassa vakuutettava työntekijä

Jotta vapaaehtoinen vakuuttaminen olisi mahdollista, edellytetään, että työntekijä on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan työsuhteen alkaessa.

Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumisella tarkoitetaan, että

• henkilö on vakuutettu Suomen työeläkelakien mukaisesti tai
• häneen sovelletaan Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä (lakia asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta).

Myös vapaaehtoisessa TEL-vakuutuksessa eläkkeen perusteena olevat työansiot muodostuvat vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkka määritetään lähtökohtaisesti samoin kuin, jos lähetetty työntekijä tulisi pakollisesti vakuuttaa Suomessa. Tarkempia ohjeita vakuutuspalkan määrittelystä on annettu erillisessä ohjeessa Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä .

Vakuutuspalkan määrää on kuitenkin mahdollista alentaa jäljempänä tässä ohjeessa kuvatulla tavalla.

Vaikka työnantajana ulkomaantyöskentelyn aikana olisi ulkomainen yritys, on vakuutuksenottajana aina suomalainen henkilö tai yhteisö, joka myös vastaa vakuutusmaksuista. Maksujen perinnässä noudatetaan samaa menettelyä kuin pakollistenkin vakuutusmaksujen perinnässä.

Jos työntekijä irtisanotaan sellaisen ulkomaankomennuksen aikana, jolloin hänelle on järjestetty vapaaehtoinen TEL-vakuutus, tulee irtisanomisajalta maksettava palkka lukea samoin edellytyksin ja samalla tavoin eläkkeen perusteena olevaan ansioon kuin tilanteissa, joissa työntekijä olisi TEL:n mukaisesti pakollisesti vakuutettu. Katso tämän ohjeen kohta "Vakuutuspalkka ja työsuhteen päättyminen".

Työntekijän eläkemaksu (PTEL)

Työntekijän eläkemaksua ei lain mukaan pidätetä työntekijältä, jolle vapaaehtoinen TEL-turva on järjestetty, sillä pidätys tehdään siltä osin kuin työnantaja on velvollinen järjestämään eläketurvaa.

Työntekijä voi kuitenkin antaa suostumuksensa siihen, että työntekijämaksua vastaava osuus pidätetään hänen palkastaan. Työntekijän suostumuksen perusteella maksun voi pidättää myös takautuvasti. Asiasta tulisi sopia ulkomaantyötä koskevassa sopimuksessa.

Vakuutuspalkan alentaminen vapaaehtoisen TEL:n tilanteessa

Vakuutuspalkkaa määrättäessä voidaan ottaa huomioon ulkomaantyön perusteella saatava muu eläketurva. Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin alentaa vain siinä määrin, että työntekijän kokonaiseläketurva säilyy samalla tasolla kuin eläketurva Suomen työeläkelainsäädännön mukaan olisi.

Esimrekki: Lähetetty työntekijä on työskennellyt Ranskassa viisi vuotta, ja säilynyt Suomen sosiaaliturvassa ETK:n myöntämän poikkeusluvan perusteella. Viiden vuoden jälkeen komennus jatkuukin. Työntekijä ei enää voi kuulua pakollisen TEL-turvan piiriin. Työnantajan tulee vakuuttaa työntekijänsä Ranskan lainsäädännön mukaisesti. Työnantaja voi kuitenkin järjestää TEL-turvan vapaaehtoisesti. Määritettäessä vakuutuspalkkaa vapaaehtoiselle TEL:lle voidaan huomioida se turva, joka työntekijälle Ranskaan muodostuu.

Jos eläketurva on virheellisesti järjestetty Suomen lainsäädännön mukaan toisen EU- tai sopimusmaan lisäksi, voidaan Suomen pakollinen TEL-vakuutus takautuvasti muuttaa vapaaehtoiseksi. Tällöin voidaan ulkomaan eläketurvan vaikutus ottaa huomioon, ja vakuutuspalkka määrittää alemmaksi kuin mitä se normaalisti olisi.

Työntekijä tai työnantaja voi hakea työsuhdetietojen sitovuuspäätöstä (SITO-päätöstä) myös vapaaehtoiseen TEL:n perustuvan vakuutuspalkan osalta.

Vapaaehtoisessa TEL-vakuutuksessa vakuutuspalkkaa ei voida myöskään määrätä suuremmaksi kuin miksi se muodostuisi pakollisessa vakuutuksessa.

Jos vakuutuspalkkaa on alennettu ulkomailta kertyvän eläketurvan johdosta, ei tätä alennettua vakuutuspalkkaa voida ilmoittaa verottajalle sotu- ja sava-maksujen perusteeksi. Tällöin verottajalle ja työeläkelaitokselle annetut ilmoitukset poikkeavat toisistaan.

Esimerkki: Suomalainen työnantaja palkkaa Suomen sosiaaliturvaan kuuluvan työntekijän työskentelemään Kiinassa. Työntekijä on työskennellyt Kiinassa jo ennen tätä uutta työsopimusta. Aikaisempi työnantaja on lähettänyt kyseisen työntekijän Suomesta Kiinaan, ja tämän johdosta työntekijä on säilynyt sekä Suomen työeläkelainsäädännön että asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä.

Uusi työnantaja ei voi vakuuttaa tätä paikalta palkattua työntekijää pakollisen TEL:n mukaisesti. Työntekijälle voidaan kuitenkin järjestää TEL-eläketurva vapaaehtoisesti. Tällöin työntekijän vakuutuspalkkaa voidaan alentaa huomioiden Kiinassa työskentelystä kertyvä muu mahdollinen eläketurva. Henkilö säilyy yleensä Suomen asumisperusteisessa sosiaaliturvassa, ja näin ollen hänen työskentelystään tulee maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu. Kyseiset maksut tulee kuitenkin maksaa siitä palkasta, joka vastaisi Suomessa tehtyä työtä, eli alentamattomasta vakuutuspalkasta.