• Vakuuttaminen
• Eläkkeet
  • Eläkelajien yhteiset
  • Kuntoutus
  • Lisäeläketurva
  • Osa-aikaeläke
  • Perhe-eläke
  • Työkyvyttömyyseläke
  • Työttömyyseläke
  • Ulkomaantyö ja eläke
    • EU-eläke 1408/71
    • EU-eläke 883/2004
      • Yleistä
      • EU-eläkkeen määräytyminen
      • Vakuutuskaudet
      • EU-eläkepäätös
      • Muutoksenhaku
      • EU-eläkkeen maksaminen
      • EU-eläkkeen tarkistaminen
      • EU-perhe-eläke
      • EU-eläkkeen hakeminen ja käsittely
    • Lainsäädännön tilapäinen soveltaminen ja etuuksien väliaikainen maksaminen
    • Maksamattomien vakuutusmaksujen perintä ja perusteetta maksettujen etuuksien takaisinperintä
    • Suomen ja Australian välinen sosiaaliturvasopimus
    • Suomen ja Chilen välinen sosiaaliturvasopimus
    • Vakuuttaminen EU-maissa työskenneltäessä
  • Vanhuuseläke
• Liitännäislainsäädäntö
• Rahoitus
• Toimintasäännöt

Yleistä EU:n sosiaaliturva-asetuksista Julkaisuaika: 01.06.2012 Voimassaoloaika: 01.06.2012 - toistaiseksi

Muutokset aiempaan ohjeeseen verrattuna:

• Asetuksia 883/2004 ja 987/2009 sovelletaan 1.4.2012 alkaen Sveitsin ja 1.6.2012 alkaen ETA-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden välillä liikkuviin henkilöihin.

Tässä soveltamisohjeessa kerrotaan yleisiä asioita ja periaatteita sosiaaliturvan koordinoinnista EU-maiden kesken. EU-säännökset ovat muuttuneet uusien EU:n sosiaaliturva-asetusten

• perusasetus 883/2004 sekä
• täytäntöönpanoasetus 987/2009

voimaantulon myötä 1.5.2010.

• Sveitsi soveltaa uusia asetuksia 1.4.2012 alkaen.
• ETA-maat soveltavat uusia asetuksia 1.6.2012 alkaen.

Ohjeessa kerrotaan myös tilanteista, joissa edelleen sovelletaan asetusten 1408/71 ja 574/72 säännöksiä. Tilanteet, joissa asetuksia 1408/71 ja 574/72 vielä sovelletaan, ovat kuitenkin vähentyneet huomattavasti Sveitsin ja ETA-maiden ryhdyttyä soveltamaan uusia sosiaaliturva-asetuksia.

Sosiaaliturvan koordinointiin liittyvä lainsäädäntö

Asetukset 883/2004 ja 987/2009 muodostavat eri maiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan järjestelmän.

Perusasetuksen virallinen nimi on "Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta". Asetuksesta 883/2004 käytetään jäljempänä myös nimitystä perusasetus ja täytäntöönpanopanoasetuksesta 987/2009 nimitystä täytäntöönpanoasetus. Jäljempänä näistä säännöksistä käytetään yhteisnimitystä EU:n sosiaaliturvasäännökset tai EU-asetukset.

EU-asetusten määräykset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset. EU-asetukset ovat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Niillä on etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden ja niillä on välitön oikeusvaikutus. Asetuksia ei siis ole saatettu erikseen eduskuntalailla Suomessa voimaan, vaan niitä sovelletaan sellaisenaan.

Käsiteltäessä EU-alueella liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvaoikeuksia tulee huomata myös asetus 1612/68 (asetus työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella). Sen tavoitteena on turvata työntekijöiden vapaa liikkuvuus muun muassa työntekijöiden elin- ja työoloja parantamalla. Liikkuville työntekijöille turvataan yhdenvertaisesti samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisille työntekijöille.

Sosiaaliturva-asetusten uudistaminen

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen toteutettiin vuonna 1971 neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1408/71 (jäljempänä asetus 1408/71) ja sen täytäntöönpanoasetuksella (ETY) N:o 574/72(jäljempänä asetus 574/72). Näiden asetusten perusteella yhteensovitettiin kansalliset sosiaaliturvalainsäädännöt sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltioista lähtöisin olevat työntekijät voivat saada yhdenvertaisen kohtelun ja sosiaaliturvaetuudet riippumatta siitä, missä he työskentelevät tai asuvat. Nämä periaatteet ovat myös uudessa EU-asetuksessa 883/2004.

Asetusta 1408/71 on muutettu useita kertoja vuoden 1971 jälkeen yhtäältä sen mukauttamiseksi kansallisissa lainsäädännöissä tehtyihin muutoksiin ja toisaalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätösten perusteella. Muutokset ovat monimutkaistaneet yhteisön yhteensovittamissääntöjä.

Vuonna 1998 komissio antoi ehdotuksen asetukseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevien yhteisön sääntöjen yksinkertaistamisesta. Tämän jälkeen komissio antoi ehdotuksen edellä mainitun asetuksen täytäntöönpanoasetukseksi. Uudet EU:n sosiaaliturva-asetukset perustuvat kyseiseen ehdotukseen.

Uusien EU-asetusten tarkoitus on ollut yksinkertaistaa ja selkeyttää sosiaaliturvajärjestelmien koordinaatiosäännöksiä. Uudistusten tarkoitus on ollut entistä paremmin turvata EU-alueella liikkuvan työntekijän oikeus vapaaseen liikkuvuuteen. Uusissa asetuksissa korostetaan jäsenvaltioiden viranomaisten yhteydenpitoa ja yhteistyötä. Yhteistyölle on myös asetettu uusia velvoitteita.

Eläkkeitä koskevat säännökset ovat pysyneet melko samansisältöisinä asetuksessa 883/2004 kuin mitä ne ovat asetuksessa 1408/71. Tarkemmin EU-eläkkeistä uuden asetuksen mukaan katso EU-eläke 883/2004 -ohjeisto.

Vakuuttamissääntöihin on tullut joitakin muutoksia. Pääsääntö on edelleen se, että työntekijät ja yrittäjät vakuutetaan työskentelymaassa. Lähettämisen määräaika on kuitenkin pidentynyt 12 kuukaudesta 24 kuukauteen. Myös muun muassa kahdessa tai useammassa maassa työskentelyä koskien on tullut uusia määritelmiä ja kriteereitä vakuuttamiselle tietyssä jäsenvaltiossa. Lisäksi joitain erityisiä vakuuttamasääntöjä on poistettu. Vakuuttamissäännöistä uusien asetusten mukaan katso tarkemmin Vakuuttaminen EU-maissa työskenneltäessä -ohjeisto.

Uusissa EU-asetuksissa on myös uusi sovellettavaa lainsäädäntöä koskeva säännös, joka koskee niin sanottuja ei-aktiiveja eli henkilöitä, jotka ovat työelämän ulkopuolella. Heihin sovelletaan heidän asuinvaltionsa lainsäädäntöä.

Vanhojen asetusten soveltaminen

Asetuksella 883/2004 kumotaan pääsääntöisesti asetus 1408/71. Asetus 1408/71 pysyy kuitenkin voimassa ja sen oikeusvaikutukset säilyvät seuraavien säädösten osalta (perusasetuksen 90 artikla):

• Neuvoston asetus (EY) N:o 859/2003 asetuksen 1408/71 ja 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia.

Täytäntöönpanoasetuksessa 987/2009 on vastaava säännös (96 artikla), jonka perusteella asetus 987/2009 kumoaa asetuksen 574/72 edellä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Edellä mainittu tarkoittaa, että asetukset 1408/71 ja 574/72 ovat edelleen voimassaolevaa EU-lainsäädäntöä ja niitä sovelletaan tietyissä erityistapauksissa.

Asetuksella 1231/2010 kumotaan asetus 859/2003 (kolmansien maiden kansalaisia koskeva asetus) niiden jäsenvaltioiden välillä, joita asetus 1231/2010 koskee. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:n alueella liikkuviin kolmansien maiden kansalaisiin, joiden toiminta ei rajoitu pelkästään yhteen jäsenvaltioon sovelletaan asetuksia 883/2004 ja 987/2009.

Asetus 1231/2010 ei kuitenkaan sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Tanskaa, eikä sitä sovelleta näihin maihin. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmansien maiden kansalaisiin, jotka liikkuvat EU-maiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä, sovelletaan edelleen asetuksia 1408/71 ja 574/72. Katso tämän ohjeen kohta kolmansien maiden kansalaiset.

Sveitsi ja ETA-maat eivät soveltaneet asetusta 859/2003, eivätkä ne myöskään sovella uutta kolmansien maiden kansalaisia koskevaa asetusta 1231/2010.

Jos tapaukseen edelleen sovelletaan asetuksia 1408/71 ja 574/72 katso ohje Yleistä sosiaaliturvan koordinoinnista. Ohjeessa on yleiset ohjeet em. asetusten soveltamisesta.

Uusien asetusten siirtymä- ja voimaantulosäännökset

Perusasetuksen artiklan 87 kohdassa 8 on säännökset siitä, että henkilöön voidaan tietyin edellytyksin soveltaa edelleen asetuksen 1408/71 mukaan määräytyvää lainsäädäntöä enintään 10 vuoden ajan. Tästä kerrotaan tarkemmin ohjeessa Yleistä vakuuttamisesta EU-maissa.

Perusasetuksen artiklan 87 kohtien 1 ja 3 säännösten mukaan uuden asetuksen perusteella ei kerry oikeuksia sen soveltamispäivää edeltävältä ajalta. Esimerkiksi eläketapahtuma on voinut sattua ennen uusien asetusten soveltamisen alkamispäivää, mutta oikeus eläkkeeseen syntyy vasta asetusten voimaan tultua.

Katso tarkemmin ohjeesta EU-eläkepäätös.

Katso tarkemmin ohjeesta Muutoksenhaku EU-eläkepäätökseen.

EU-asetusten yleiset periaatteet

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yhteisön oikeuden turvaama perusvapaus. Lissabonin sopimuksen 45 artiklan (aikaisemmin EY:n perustamissopimuksen 39 artikla) sisältää periaatteen, jonka mukaan työvoiman on voitava liikkua vapaasti jäsenvaltiosta toiseen.

Lissabonin sopimuksen 48 artiklan (aikaisemmin EY:n perustamissopimuksen 42 artiklan) mukaisesti EU:ssa tulee olla käytössä järjestelmä, jonka perusteella eri maiden vakuutukseen kuulumisen kaudet huomioidaan tarvittaessa muissakin maissa ja jonka perusteella myös etuudet maksetaan maasta toiseen. Tämä säännös on EU:n sosiaaliturva-asetusten oikeudellinen perusta.

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on säännökset seuraavista periaatteista:

• sosiaaliturvaan liittyvät etuudet turvataan EU-maasta toiseen siirryttäessä
• eri maiden vakuutuskaudet lasketaan tarvittaessa yhteen, jotta henkilölle syntyisi oikeus etuuteen
• henkilö vakuutetaan vain yhdessä maassa kerrallaan
• henkilöitä kohdellaan yhdenvertaisesti

EU:n sosiaaliturva-asetuksella ei muuteta kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Asetuksen tarkoituksena on ainoastaan määrätä, missä tilanteissa ja miten kansallista lainsäädäntöä sovelletaan eri jäsenvaltioissa liikkuviin henkilöihin.

Sosiaaliturvan yhteensovittamisen ajatuksena on, että työntekijä ei menetä sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksiaan sen vuoksi, että hän liikkuu maasta toiseen.

EU:n sosiaaliturva-asetukset sisältävät myös hyvän hallintotavan periaatteen. Laitosten on vastattava kaikkiin kyselyihin kohtuullisessa ajassa ja toimitettava asianosaisille henkilöille kaikki tarvittavat tiedot, jotta he voivat käyttää asetuksen mukaisia oikeuksiaan. Jos asetuksen tulkinnassa tai soveltamisessa ilmenee vaikeuksia, laitosten, joita asia koskee, on oltava yhteydessä keskenään ratkaisun löytämiseksi.

EU-asetukset sisältävät joukon mekanismeja, joilla pyritään takaamaan järjestelmän sujuvuus sekä parantamaan jäsenvaltioiden ja niiden laitosten keskinäistä yhteistyötä erityisesti seuraavien elinten avulla:

• Hallintotoimikunta käsittelee kaikkia tulkinnallisia kysymyksiä, jotka johtuvat tämän asetuksen säännöksistä tai mistä tahansa sopimuksesta tai järjestelystä, joka on tehty asetuksen perusteella.
• Hallintotoimikuntaan perustettu tekninen toimikunta kerää asiaan liittyvät tekniset asiakirjat, tutkimukset ja muut vaadittavat tekijät.
• Tilintarkastuslautakunta suorittaa tarvittavat laskelmat, jotta hallintotoimikunta voi tehdä päätöksensä.
• Neuvoa-antava komitea laatii hallintotoimikunnalle lausuntoja ja ehdotuksia.

Hallintotoimikunnassa on hallituksen edustaja kustakin jäsenvaltiosta sekä Euroopan komission edustaja, joka osallistuu kokouksiin neuvoa-antavassa ominaisuudessa. Kyseisellä kokoonpanolla pyritään edistämään jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä ja koordinointia.

Vakuuttaminen vain yhdessä maassa

Työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai työelämän ulkopuolella oleva henkilö kuuluu liikkuessaan EU-alueella vain yhden valtion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Yleensä tämä valtio on työskentelyvaltio. Sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain tähän valtioon, ja etuudet myönnetään tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisina ja kustannuksella. Työelämän ulkopuolella olevaan henkilöön sovelletaan asuinvaltion lainsäädäntöä

Yhdenvertainen kohtelu

Henkilöllä, johon EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan, on oltava samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen valtion kansalaisilla.

Vakuutuskausien yhteenlaskeminen

Kun ratkaistaan, onko henkilö kuulunut jäsenvaltion lainsäädännön piiriin riittävän kauan, jotta hänelle voisi syntyä oikeus etuuksiin kyseisen valtion lain mukaan, otetaan tarvittaessa myös toisessa jäsenvaltiossa täytetyt vakuutuskaudet huomioon.

Etuuksien maastavienti

Myönnettyä etuutta ei saa yleensä lakkauttaa, keskeyttää tai etuuden määrää vähentää pelkästään sen vuoksi, että etuuden saaja muuttaa jäsenvaltiosta toiseen. Perusasetuksessa 883/2004 laajennetaan etuuksien maastaviennin periaatetta kaikkiin rahaetuuksiin erikseen mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Henkilöllinen soveltamisala

EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin sekä pakolaisiin, jotka asuvat jossakin jäsenvaltiossa. Lisäksi edellytetään, että henkilö on tai on ollut yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen. Asetusta sovelletaan myös edellä mainittujen perheenjäseniin ja heidän jälkeensä eläviin eli edunsaajiin.

Asetuksia 1408/71 ja 574/72 sovelletaan edelleen tilanteissa, joissa kolmansien maiden kansalainen liikkuu EU-maiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Näitä asetuksia sovelletaan myös pohjoismaisen sopimuksen perusteella kolmansien maiden kansalaisiin ennen kuin uusi pohjoismainen sopimus tulee voimaan. Sopimuksen mahdollinen voimaantuloaika on vuoden 2013 alussa. Sen jälkeen kolmansien maiden kansalaisiin sovelletaan pohjoismaisen sopimuksen perusteella asetusta 1231/2010.

EU-kansalaisten perheenjäsenet

EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan EU-kansalaisten, pakolaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden perheenjäseniin ja jälkeen eläviin (edunsaajia) riippumatta näiden kansalaisuudesta sikäli kuin on kysymys etuuksista, joiden saaminen perustuu perheenjäsenyyteen (esimerkiksi perhe-eläke ja lapsilisät).

Edunjättäjä ei EU-kansalainen

Vaikka vakuutettu henkilö ei olisikaan EU-maan kansalainen, EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan heidän edunsaajiinsa, jos he ovat EU-maan kansalaisia tai pakolaisia tai kansalaisuudettomia. Lisäksi edellytetään, että edunsaaja asuu jossakin EU-maassa.

Kolmansien maiden kansalaiset

Sosiaaliturvan koordinointiasetuksia 1408/71 ja 574/72 on sovellettu muidenkin kuin EU-/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaisiin (asetus 859/2003) 1.6.2003 lukien (niin sanottuihin kolmansien maiden kansalaisiin).

Asetusta 1408/71 sovellettiin kolmansien maiden kansalaisiin edelleen 1.5.2010 jälkeen. Uusi asetus 1231/2010, jolla laajennettiin asetukset 883/2004 ja 987/2009 koskemaan myös kolmansien maiden kansalaisia tuli kuitenkin voimaan 1.1.2011. Näin ollen asetuksia 883/2004 ja 987/2009 sovelletaan myös kolmansien maiden kansalaisiin, heidän perheenjäseniinsä ja jälkeensä eläviin, joita nämä asetukset eivät yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi koske 1.1.2011 alkaen. Edellytyksenä näiden asetusten soveltamiselle kuitenkin on, että kolmannen maan kansalaisella

• on laillinen asuinpaikka jonkin EU-maan alueella ja
• hän on tilanteessa, jossa kaikki osatekijät eivät rajoitu yhden jäsenvaltion alueelle.

Kolmansien maiden kansalaisia koskevaa asetusta 1231/2010 sovelletaan kaikkiin muihin EU-maihin paitsi Tanskaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Sitä ei myöskään sovelleta ETA-maihin eli Norjaan, Islantiin, Liechtensteinin eikä Sveitsiin.

Kolmansien maiden kansalaisiin, jotka liikkuvat EU-maiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä välillä, sovelletaan edelleen asetuksia 1408/71 ja 574/72.

Pohjoismaisen sopimuksen kautta kolmansien maiden kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetusten säännöksiä kaikissa Pohjoismaissa. Tanskalla on kuitenkin sopimuksessa liite, jolla se on rajoittanut perhe-etuuksien, peruseläkkeiden ja työttömiä koskevien säännösten soveltamista kolmansien valtioiden kansalaisiin. Pohjoismaista sopimusta ollaan uudistamassa. Sen tultua voimaan sovelletaan asetuksia 883/2004 ja 987/2009 myös kolmansien maiden kansalaisiin, jotka liikkuvat pohjoismaiden välillä, mukaan lukien Tanska. Voimaantulon ajankohta on kuitenkin vielä auki.

Asetuksen 1408/71 soveltumisesta kolmansien valtioiden kansalaisiin on annettu erillinen yleiskirje A 15/2003.

Pakolaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt

Pakolaisen kuuluminen EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltamispiiriin edellyttää, että hänet on jossakin EU-maassa hyväksytty pakolaiseksi. Pakolaisella tarkoitetaan pakolaisen oikeusasemaa koskevassa Geneven yleissopimuksessa vuodelta 1951 ja siihen liittyvässä pöytäkirjassa vuodelta 1967 tarkoitettua henkilöä. Kansalaisuudettomalla henkilöllä tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan vuoden 1954 New Yorkin yleissopimuksen tarkoittamaa henkilöä.

EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltaminen pakolaisiin ja kansalaisuudettomiin edellyttää aina, että henkilö asuu EU-alueella.

Suomessa pakolaisen tai kansalaisuudettoman henkilön aseman voi osoittaa esimerkiksi kopiolla passista tai viisumista.

Työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat

Perusasetuksessa (1 artiklan a ja b alakohdat) on määritelty palkkatyö ja itsenäinen ammatinharjoittaminen. Niillä tarkoitetaan toimintaa tai vastaavaa tilannetta, jota pidetään palkkatyönä tai itsenäisenä ammatinharjoittamisena kyseisen EU-maan sosiaaliturvalainsäädännössä.

Virkamiehet

Perusasetuksen (1 artiklan d alakohta) määritelmän mukaisesti virkamiehellä tarkoitetaan henkilöä, jonka katsotaan olevan virkamies tai jota kohdellaan virkamiehenä siinä EU-maassa, johon hänen työnantajanaan toimiva hallinto kuuluu.

Suomessa virkamiehenä pidetään lähtökohtaisesti henkilöä, joka on virkasuhteessa tai työsuhteessa työnantajaan, jonka toiminta rahoitetaan julkisista varoista.

Alueellinen soveltamisala

EU-maita ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro.

ETA-maita ovat Islanti, Liechtenstein ja Norja. Sveitsi on solminut EU-maiden kanssa sosiaaliturvaa koskevan erillissopimuksen.

Perusasetuksen 883/2004 rakenne

Perusasetus jakaantuu seitsemään osastoon, joiden lisäksi siinä on yksitoista liitettä sisältävä liiteosa.

Asetuksen ensimmäinen osasto (artiklat 1 - 10) sisältää yleisiä määräyksiä. Osastossa on mm.

• käsitteiden määrittelyt,
• henkilöllistä ja asiallista soveltamisalaa koskevat määräykset,
• jäsenvaltioiden kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun turvaava määräys,
• asetuksen ja muiden kansainvälisten sosiaaliturvaa koskevien järjestelyiden välistä suhdetta koskevat määräykset,
• asuinmaata koskevien edellytysten syrjäytymistä koskeva määräys sekä
• etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskeva määräys (tarkemmat eläkkeitä koskevat määräykset ovat kolmannen osaston luvussa kolme).

Toisen osaston (artiklat 11 - 16) määräykset koskevat sovellettavan lainsäädännön määrittelyä. Sovellettavan lainsäädännön määrittelystä on annettu tarkempia ohjeita Vakuuttaminen EU-maissa työskenneltäessä -ohjeisto.

Kolmas osasto sisältää eri etuuksien ryhmiä koskevia erityissäännöksiä.

• 1 luku: sairaus ja äitiys
• 2 luku: työkyvyttömyys
• 3 luku: vanhuus ja kuolema
• 4 luku: työtapaturmat ja ammattitaudit
• 5 luku: kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset
• 6 luku: työttömyysetuudet
• 7 luku: perhe-etuudet ja perheavustukset
• 8 luku: etuudet eläkeläisten huollettaville lapsille ja orvoille

Eläkkeen määräytymisestä EU-säännöin katso tarkemmin EU-eläke 883/2004 -ohjeisto.

Neljännessä ja viidennessä osastossa ovat säännökset sosiaaliturvan hallintotoimikunnasta sekä neuvoa-antavasta komiteasta.

Kuudennessa osastossa on erinäisiä säännöksiä ja seitsemännessä siirtymä- ja loppusäännöksiä.

Täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 rakenne

Täytäntöönpanoasetusasetus 987/2009 sisältää perusasetuksen 883/2004 toimeenpanoa koskevat määräykset ja sen rakenne seuraa asetuksen 883/2004 rakennetta. Täytäntöönpanoasetuksessa on kuitenkin myös materiaalisia säännöksiä muun muassa lastenhoitoaikojen huomioon ottamisesta eläkkeen laskennassa.

Perusasetuksen 883/2004 soveltaminen

Perusasetuksen 883/2004 soveltamisalaan kuuluvasta sosiaaliturvalainsäädännöstä säädetään artiklassa 3. Artiklassa luetellaan seuraavat sosiaaliturvan alat:

• sairausetuudet
• äitiys- ja isyysetuudet

Suomessa sairaus-, äitiys- ja isyysetuuksiin luetaan sairausvakuutusjärjestelmän ja kuntoutuksen lisäksi myös koko julkinen terveydenhuoltojärjestelmä.

• työkyvyttömyysetuudet, (mukaan lukien ne, joiden tarkoituksena on ansiokyvyn ylläpitäminen tai parantaminen)

Työkyvyttömyysetuuksiin kuuluvat mm. kansaneläke- ja työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeet, eläkkeensaajien hoitotuki sekä kuntoutus.

• vanhuusetuudet

Vanhuusetuuksiin kuuluvat työeläke- ja kansaneläkejärjestelmän vanhuuseläkkeet, työttömyyseläke ja työeläkejärjestelmän osa-aikaeläke sekä eläkkeensaajien hoitotuki.

• perhe-eläke-etuudet

Perhe-eläke-etuuksiin kuuluvat työeläkejärjestelmän ja kansaneläkejärjestelmän perhe-eläkkeet.

• työtapaturma- ja ammattitautietuudet

Työtapaturma- ja ammattitautietuuksiin kuuluvat tapaturma- ja ammattitautilainsäädännön mukaiset korvaukset sekä tähän lainsäädäntöön liittyvä kuntoutus.

• kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset

Kuolemantapauksen johdosta annettaviin avustuksiin kuuluu esimerkiksi tapaturmavakuutuslain nojalla maksettava hautausapu.

• työttömyysetuudet

Työttömyysetuudet tarkoittavat sekä työttömyysturvalain mukaisen perusturvan että ansioperusteisen turvan työttömyysetuuksia.

Työttömyysetuuksiin ei sellaisenaan sovellu etuuksien maastaviennin periaate. Työttömyysetuuksia ei lähtökohtaisesti makseta Suomesta ulkomaille. Ainoastaan tilanteissa, joissa työtön työnhakija lähtee toisen jäsenvaltion alueelle rajoitetuksi määräajaksi (enintään kolmeksi kuukaudeksi) etsimään töitä, säilyy hänen oikeutensa työttömyysetuuksiin lähtömaasta.

• varhaiseläke-etuudet

Osa-aikaeläke on perusasetuksen määritelmän mukainen varhaiseläke-etuus. Tästä on kerrottu tarkemmin ohjeessa EU-eläkkeen määräytyminen.

• perhe-etuudet

Perhe-etuuksia ovat lapsilisä, lasten kotihoidontuki, elatustuki ja eläkkeensaajan lapsikorotus. Tapauksessa Maaheimo ( C-333/00 ) tuomioistuin totesi, että lasten kotihoidon tuki kuuluu asetuksen 1408/71 soveltamisalaan. Tämän johdosta esimerkiksi lähetetyn työntekijän puolison hoitaessa kotona lapsia maksetaan kotihoidontuki myös maihin, joissa sovelletaan EU-asetuksia.

EU-asetuksissa on määräykset myös niin sanotuista maksuihin perustumattomista erityisetuuksista, joissa on sekä sosiaaliavustuksen että sosiaaliedun piirteitä. Etuuksia ei myönnetä eikä makseta toisiin jäsenvaltioihin. Suomessa tällaisia etuja ovat:

• eläkkeensaajan asumistuki
• työmarkkinatuki
• maahanmuuttajan erityistuki.

Sähköinen tietojenvaihto

Tietojenvaihto jäsenmaiden välillä tapahtuu sähköisesti (täytäntöönpanoasetuksen 4 artikla 2 kohta). Alun perin sähköiseen tietojenvaihtoon siirtymiselle oli asetettu 24 kuukauden mittainen siirtymäaika (1.5.2010 – 30.4.2012). Sähköiseen tietojenvaihtoon tuli siirtyä kaikkien jäsenmaiden välillä viimeistään 1.5.2012. Aikataulu on kuitenkin lykkääntynyt ja tällä hetkellä sähköiseen tiedonvaihtoon on tarkoitus siirtyä 1.5.2014 alkaen.

Pääsääntöisesti siirtymäaikana pitäisi käyttää niin sanottuja paperisia versioita rakenteisista asiakirjoista, joista käytetään englanniksi nimitystä Structured Electronic Document (jäljempänä SED). SEDit on suunniteltu sähköistä tietojenvaihtoa varten.

Siirtymäaikana tietojenvaihto voi kuitenkin vielä tapahtua E-lomakkeilla, jos ne tuotetaan sähköisellä sovelluksella. Lisäksi edellytetään, että liikkuvan työntekijän uusien asetusten mukaiset oikeudet eivät vaarannu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykyisiä E-lomakkeita voidaan käyttää, jos uusien asetusten säännökset eivät ole muuttuneet siten, että niistä aiheutuisi maiden välillä vaihdettaviin tietoihin muutoksia.

Siirtymäaikana on jäsenvaltioiden laitosten kuitenkin hyväksyttävä toisesta maasta tulevat lomakkeet olivat ne sitten uuden muotoisia paperisia SEDejä tai vanhoja E-lomakkeita, vaikka niitä ei olisikaan tuotettu sähköisellä sovelluksella.

Katso tarkemmin ohje EU-eläkkeen hakeminen ja käsittely.

EU-asetuksen soveltaminen Suomen työeläkelainsäädäntöön

Suomalaisen työeläketurvan osalta asetusta sovelletaan sekä yksityisen että julkisen sektorin lakisääteisiin työeläkkeisiin.

Luottamustehtävää hoitavan henkilön eläke ja ulkomaantyön vapaaehtoinen TyEL-eläke määrätään TyEL:n säännösten perusteella ja myös lasketaan kuten TyEL:n mukainen peruseläke. Näin ollen EU-asetuksia sovelletaan myös luottamustoimiin ja ulkomaantyön vapaaehtoiseen vakuuttamiseen.

EU-asetuksia sovelletaan julkisen sektorin lisäeläketurvaan sekä yksityisen sektorin vapaaehtoisiin rekisteröityihin lisäetuihin.

Katso tarkemmin ohje EU-eläkkeen määräytyminen.

Työ EU:n ulkopuolella ja asetuksen soveltaminen

Joissakin tilanteissa EU:n sosiaaliturva-asetus voi tulla sovellettavaksi, vaikka työ tehtäisiin EU:n ulkopuolella. EY-tuomioistuin (nykyisin Unionin tuomioistuin) on ottanut kantaa EU-asetusten soveltamiseen EU:n ulkopuolella tehtävän työn osalta tilanteessa, jossa sosiaalivakuutusmaksuja on yritetty periä kahteen eri EU-maahan ( Aldewereld C-60/93 ).

Kyseisessä tapauksessa Alankomaissa asuvan työntekijän lähetti EU:n ulkopuolelle Saksassa toimiva työnantaja. Sekä Saksa että Alankomaat vaativat sosiaaliturvamaksuja. EY-tuomioistuin katsoi, että asetuksen II osaston säännöt sovellettavasta lainsäädännöstä soveltuivat tapaukseen. Koska työntekijä ei työskennellyt asuinvaltiossaan, Alankomailla ei ollut oikeutta periä sosiaaliturvamaksuja, vaan työntekijän läheisemmät liittymäkohdat olivat Saksaan, joka oli työnantajan kotimaa. Saksalla oli näin ollen etusija maksujen perintään EU-alueella.

Suomen solmimat sosiaaliturvasopimukset

Suomen EU- ja ETA-maiden sekä Sveitsin kanssa solmimat sosiaaliturvasopimukset ovat menettäneet suurelta osin merkityksensä siitä lukien, kun maissa on ryhdytty soveltamaan EU-säännöksiä, Suomessa 1.1.1994 lukien (asetus 1408/71).

Perusasetus 883/2004 korvaa lähtökohtaisesti henkilöitä ja asioita koskevan soveltamisalansa osalta kaikki eri EU-maiden välillä aikaisemmin tehdyt kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset ja pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen.

Asetuksen 883/2004 artiklan 8 mukaan kaksi tai useampi jäsenvaltio voivat kuitenkin tarpeen mukaan tehdä toistensa kanssa sopimuksia, jotka ovat tämän asetuksen periaatteiden ja hengen mukaisia.

Pohjoismaisen sopimuksen sisältö rakentuu nykyään asetuksen 1408/71 varaan siten, että sopimuksen määräyksissä viitataan asetuksen määräyksiin. Sopimuksella on sovittu siitä, että Pohjoismaiden välillä liikkuviin henkilöihin sovelletaan asetuksen säännöksiä, vaikka henkilöt eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan. Tällä on merkitystä Islannin ja Norjan osalta, sillä kyseiset maat eivät ole mukana asetuksessa, jolla asetus 1408/71 on ulotettu koskemaan kolmansien valtioiden kansalaisia. Pohjoismaisen sopimuksen johdosta myös kyseisten maiden ja Suomen välillä liikkuviin kolmansien valtioiden kansalaisiin sovelletaan asetusta 1408/71.

Katso tarkemmin ohjeesta Yleistä sosiaaliturvan koordinoinnista.

Uusi pohjoismainen sopimus, jossa on huomioitu uudet EU:n sosiaaliturva-asetukset, astunee voimaan vuoden 2013 alussa.

Sveitsi

EU ja EU:n jäsenvaltiot ovat solmineet Sveitsin kanssa uuden sopimuksen 31.3.2012 henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta EU:n ja Sveitsin välillä. Asetusta 883/2004 sovelletaan tämän sopimuksen perusteella Sveitsin ja EU-maiden välillä liikkuviin työntekijöihin 1.4.2012 alkaen. Sveitsin ja ETA -maiden välillä liikkuviin henkilöihin sovelletaan uutta asetusta kuitenkin vasta 1.6.2012 alkaen.

• Aiemmin Sveitsiin sovellettiin asetuksia 1408/71 ja 574/72, koska uusien sosiaaliturva-asetusten tullessa voimaan 1.5.2010, Sveitsi ei kuulunut näiden EU-asetusten soveltamisalaan, koska se vaati EU-Sveitsi -sopimuksen uudistamista.

EU-Sveitsi -sopimus ei koske kolmansien valtioiden kansalaisia, sillä Sveitsi ei ole mukana asetuksessa, jolla asetuksen 883/2004 soveltamisalaa on laajennettu koskemaan kolmansien valtioiden kansalaisia.

Suomen ja Sveitsin kahdenvälisen 1.10.1986 voimaan tulleen sosiaaliturvasopimuksen soveltaminen lakkasi EU-Sveitsi -sopimuksen voimaantulosta lukien siltä osin kuin asetuksella säännellään samaa asiaa.

Kahdenvälisen sopimuksen II osassa on määräyksiä siitä, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan. Vaikka Suomi - Sveitsi sosiaaliturvasopimus koskee lähtökohtaisesti vain Suomen ja Sveitsin kansalaisia, työntekijän lähettämistä koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös kolmansien valtioiden kansalaisiin. Tämän johdosta kahdenvälinen sopimus voi tältä osin tulla edelleen sovellettavaksi.

Käytettävät kielet

EU:ssä on käytössä 23 virallista kieltä, joista suomi on yksi.

Eläkkeenhakija tai muutoksenhakija saa käyttää omaa äidinkieltään tai mitä tahansa muuta EU:n virallista kieltä.

Esimerkiksi Ruotsissa asuva suomalainen voi täyttää hakemuksensa joko suomeksi tai ruotsiksi taikka millä tahansa muulla EU:n virallisista kielistä.

Unionin tuomioistuimen ratkaisun ( Maris C-55/77 ) mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten, laitosten ja tuomioistuinten on erilaisista tai vastakkaisista määräyksistä huolimatta hyväksyttävä kaikki hakemukset tai muut asiakirjat, jotka koskevat asetuksen toteuttamista ja jotka on tehty toisen jäsenvaltion virallisella kielellä.

Suomessa eläkelaitokset antavat päätöksensä ja vastineensa joko suomen- tai ruotsin kielellä riippuen siitä, kumman kielinen hakemus on jätetty.

Hallintotoimikunta

Euroopan yhteisöjen komission yhteyteen on perustettu sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä hallintotoimikunta (jäljempänä hallintotoimikunta).

Hallintotoimikunnassa toimivat jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tarvittaessa asiantuntijoiden avustamana. Suomesta jäsenenä on kaksi sosiaali- ja terveysministeriön edustajaa.

Hallintotoimikunta tehtävänä on muun muassa käsitellä kaikkia hallinnollisia ja tulkinnallisia kysymyksiä, jotka johtuvat perusasetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen säännöksistä. Hallintotoimikunnan tehtävänä on lisäksi helpottaa asetusten yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa. Lisäksi sen tehtävänä on edistää jäsenvaltioiden ja niiden laitosten välistä yhteistyötä sosiaaliturvan alalla.

Hallintotoimikunnan päätökset

Hallintotoimikunta tekee päätöksensä perustamissopimuksessa vahvistettujen äänestyssääntöjen mukaisesti ja ne julkaistaan tarpeellisin osin.

Seuraavat työeläkejärjestelmän ja Eläketurvakeskuksen toiminnan kannalta keskeiset hallintotoimikunnan päätökset on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä 24.4.2010 (C 106)

• Päätös N:o A1, tehty 12 päivänä kesäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 mukaista asiakirjojen oikeellisuutta, sovellettavan lainsäädännön määrittämistä ja etuuksien myöntämistä koskevan vuoropuhelu- ja sovittelumenettelyn perustamisesta.
• Päätös N:o A2, tehty 12 päivänä kesäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 12 artiklan, joka koskee toimivaltaisen valtion ulkopuolella tilapäisesti työskenteleviin työkomennukselle lähetettyihin työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettavaa lainsäädäntöä, tulkinnasta.
• Päätös N:o E1, tehty 12 päivänä kesäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 4 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen tiedonvaihtoon sovellettavan siirtymäkauden käytännön järjestelyistä.
• Päätös N:o P1, tehty 12 päivänä kesäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 50 artiklan 4 kohdan, 58 artiklan ja 87 artiklan 5 kohdan tulkinnasta työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläke-etuuksien myöntämistä varten.
• Päätös N:o H1, tehty 12 päivänä kesäkuuta 2009, neuvoston asetuksista (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiin (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 siirtymisen ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan päätösten ja suositusten soveltamisen puitteista.
• Päätös N:o H2, tehty 12 päivänä kesäkuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan perustaman tietojenkäsittelyn teknisen toimikunnan toimintatavoista ja kokoonpanosta.
• Päätös N:o H3, tehty 15 päivänä lokakuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 90 artiklassa tarkoitetusta päivästä, jonka mukaan muuntokurssit määritellään.
• Päätös N:o H5, tehty 18 päivänä maaliskuuta 2010, petosten ja virheiden torjuntaa koskevasta yhteistyöstä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettujen neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 puitteissa.
• Päätös N:o H6, tehty 16 päivänä joulukuuta 2010, asetuksen (EY) N:o 883/2004 6 artiklan mukaisen kausien yhteenlaskemista koskevien tiettyjen periaatteiden soveltamisesta sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen.

Tietojenkäsittelyn tekninen toimikunta

Hallintotoimikunnan yhteyteen on perustettu tietojenkäsittelyn tekninen toimikunta, jonka tehtävänä on tehdä hallintotoimikunnalle ehdotuksia tietojenkäsittelypalvelujen yhteisistä säännöistä.

Teknisessä toimikunnassa on Suomen osalta edustajat sekä Eläketurvakeskuksesta että Kansaneläkelaitoksesta.

Euroopan unionin tuomioistuin

Euroopan unionin tuomioistuin koostuu unionin tuomioistuimesta, unionin yleisestä tuomioistuimesta ja virkamiestuomioistuimesta. Unionin tuomioistuin vastaa Lissabonin sopimuksen voimaantuloa (1.12.2009) edeltänyttä Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta ja unionin yleinen tuomioistuin aikaisempaa yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuinta.

Sosiaaliturvan koordinoinnissa tärkeä asema on unionin tuomioistuimen tuomioilla. Tuomioistuin on useassa tapauksessa ottanut kantaa esimerkiksi siihen, mitä kansallista lainsäädäntöä pidetään EU:n sosiaaliturva-asetuksen kuuluvana, ja mitä sosiaaliturvaetuuksia on näin ollen maksettava muihin EU-maihin. Unionin tuomioistuimella on siis keskeinen asema yhteisön oikeuden tulkinnassa ja kehityksessä.

Muutoksenhausta on kerrottu tarkemmin ohjeessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan unionin tuomioistuin.

Eläketurvakeskuksen tehtävät EU:n sosiaaliturva-asetusten toimeenpanossa

Eläketurvakeskuksen tehtävistä EU:n sosiaaliturva-asetusten toimeenpanemiseksi on säädetty laissa Eläketurvakeskuksesta sekä 1.5.2010 voimaantulevaksi ehdotetussa laissa sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta (HE 34/2010).

• Eläketurvakeskus ratkaisee hakemuksesta, onko ulkomailla työskentelevään henkilöön sovellettava Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU-asetuksen tai sosiaaliturvasopimusten säännösten mukaan. Eläketurvakeskus antaa myös muusta kuin perusasetuksen 16 artiklassa tarkoitetun poikkeuslupa-asian ratkaisusta asianosaisen pyynnöstä valituskelpoisen päätöksen.
• Eläketurvakeskus välittää Suomessa asuvien henkilöiden eläkehakemukset ulkomaille (yhteyslaitoksena toimiminen)
• Eläketurvakeskus on työeläkejärjestelmän yhteyselin EU-asioissa
• Ulkomailta tulevat maksamattomien eläke- ja muiden vakuutusmaksujen perintävaateet toimitetaan Eläketurvakeskuksen kautta ulosottoviranomaisille. Eläketurvakeskus toimittaa eläkkeitä koskevat takaisinperintäpyynnöt ulosottoviranomaisille, jollei Suomessa ole eläkettä maksavaa eläkelaitosta, Eläketurvakeskus on niin sanottu nimetty laitos.
• Eläketurvakeskuksen tulee hoitaa myös yhdyslaitostehtävät, jotka liittyvät eläkeoikeuden siirtämiseen Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä.

Eläkelaitokset ovat eläkeasioiden osalta toimivaltaisia laitoksia. Toimivaltainen laitos on se työeläkelaitos, joka myöntää ja maksaa eläkkeet.

Kansaneläkelaitos sekä Tapaturmalaitosten liitto hoitavat myös EU:n sosiaaliturva-asetusten toimeenpanoon liittyviä tehtäviä.