• Vakuuttaminen
• Eläkkeet
• Liitännäislainsäädäntö
• Rahoitus
• Toimintasäännöt

Työkyvyn arviointi ja eläkeasian ratkaiseminen Julkaisuaika: 18.06.2008 Voimassaoloaika: 18.06.2008 - 28.02.2011

Muutokset korvattuun ohjeeseen:

• 1.5.2008 alkaen sovellettavien Ennakkoilmoitus- ja neuvottelumenettelyä koskevien toimintaohjeiden pääasiat on päivitetty kohtaan Ennakkoilmoitus- ja neuvottelumenettely Kansaneläkelaitoksen kanssa.

Yleistä eläkelaitosten työkyvyttömyyseläkeratkaisutoiminnasta

TyEL:n mukainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen sekä kuntoutusmahdollisuuksien arviointi vaatii yleensä monipuolista kokonaisharkintaa. Siinä otetaan huomioon eläkkeenhakijan koko elämänhistoria eli koulutus, työkokemus, ikä ja sosiaaliset seikat sekä vian, vamman tai sairauden aiheuttamat rajoitteet ja rajoitteista huolimatta mahdollisesti jäljellä oleva työkyky.

Jäljellä olevaa työkykyä ja kuntoutusta korostava työkyvyn arviointitapa edellyttää, että ensin tarkastellaan eläkkeenhakijan toimintakykyä ja sen hyödyntämistä työelämässä. Jos hakijan toimintakyky ei riitä hänen ammattinsa vaatimuksiin, selvitetään hänen mahdollisuutensa muihin tehtäviin, tarvittaessa ammatillisen kuntoutuksen keinoin. Tavoitteena on työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien säilyttäminen tai parantaminen. Näin ollen kuntoutus on aina ensisijainen vaihtoehto työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden.

Kuntoutuksen ensisijaisuus

Kuntoutuksen ensisijaisuutta painotetaan siten, että työntekijällä on laissa säädetty oikeus kuntoutukseen tietyin edellytyksin. Tämän lisäksi on säädetty, että työkyvyttömyyseläkkeeseen ei ole oikeutta ilman painavaa syytä ennen kuin oikeus työeläkelakien tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaiseen kuntoutusrahaan on päättynyt. (TyEL 32 § 2 mom.)

Jos työkyvyttömyyseläkeasiaa ensimmäistä kertaa ratkaistaessa asian käsittelyn yhteydessä todetaan, että työkyvyttömyyttä arvioitaessa on yhtälailla eläkkeen hylkäystä ja myöntöä puoltavia tekijöitä siten, että ratkaisu molempiin suuntiin on perusteltavissa ja henkilöllä arvioidaan olevan kuntoutumismahdollisuuksia, kuntoutusta on pidettävä ensisijaisena työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden.

Kuntoutuksen painoarvo lisääntyy TyEL:n voimaantultua entisestään siten, että TyEL:n 50 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan työkyvyttömyyseläkkeen maksaminen voidaan keskeyttää, jos eläkkeensaaja kieltäytyy eläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta tai koulutuksesta ilman pätevää syytä.

Ennen kuin eläkelaitos tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, sen on varmistettava, että työntekijän mahdollisuudet kuntoutukseen on selvitetty. (TyEL 36 §)

Jos eläkehakemus hylätään, eläkelaitoksen on lain mukaan huolehdittava siitä, että hakijalle annetaan tietoja kuntoutusmahdollisuuksista ja että hänet ohjataan hänen kuntoutustarvettaan vastaavaan kuntoutukseen tai muihin palveluihin yhteistyössä niitä järjestävien tahojen kanssa. Lisäksi eläkelaitoksen on noudatettava, mitä kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä annetussa laissa (497/2003) säädetään. (TyEL 53 §)

Kuntoutus

Asiantuntijalääkärin asema eläkeratkaisun tekemisessä

Lääkärin asiantuntemus on työkyvyttömyysratkaisuissa aina välttämätön. TyEL:n 40 §:n mukaan työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden sekä muiden lääketieteellisiä kysymyksiä sisältävien asioiden valmisteluun eläkelaitoksessa on osallistuttava yhden tai useamman laillistetun lääkärin. Eläkelaitoksen lääkäri voi merkitä kannanottonsa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 §:ssä säädettyjä lääkintälaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia.

Kaikissa eläkelaitoksissa työkyvyttömyyseläkehakemuksen ratkaisun valmisteluun osallistuu eläkelainsäädäntöön perehtyneiden toimihenkilöiden lisäksi asiantuntijalääkäri, jolla on yleensä pitkä kokemus työkyvyn arvioinnista ja hyvä vakuutuslääketieteen tuntemus. Ratkaisun valmisteluun osallistuvana asiantuntijalääkärinä ei saa käyttää hakijaa hoitanutta lääkäriä.

Eläkelaitoksen asiantuntijalääkärin rooli ja tehtävät eroavat potilasta hoitavan lääkärin roolista ja tehtävistä. Eläkelaitoksen lääkärin tehtävänä on tehdä asiantuntemuksensa puitteissa kokonaisarvio hakijan työeläkelakien mukaisesta työkyvyn heikkenemisestä ja jäljellä olevasta kyvystä hankkia itselleen ansiotuloja, tarvittaessa työeläkekuntoutuksen keinoin. Asiantuntijalääkärin keskeinen tehtävä on myös suhteuttaa yksittäistapaus kokonaisuuteen, yleiseen ratkaisukäytäntöön ja oikeuskäytäntöön.

Ratkaisun taustaksi eläkelaitos selvittää hakijan työnkuvaa ja työolosuhteita mm. hakijan oman työnkuvauksen, työnantajien selvitysten ja työterveyshuollosta saatujen tietojen pohjalta.

Eläkelaitoksen asiantuntijalääkäri arvioi hakijan työssä jatkamisen mahdollisuuksia vakuutuslääketieteellisestä näkökulmasta. Asiantuntijalääkäri osallistuu päätöksen valmisteluun yhtenä asiantuntijana juristien, eläkkeenlaskijoiden, eläkeratkaisijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa ja toimii eläkehakemuksen käsittelyssä ja ratkaisemisessa siten osana eläkelaitoksen ratkaisuprosessia. Asiantuntijalääkäri ei ole eläkelaitoksen ulkopuolinen tietolähde eikä hänen arviostaan kuulla erikseen asianosaista.

Työkyvyttömyyseläkehakemukset ratkaistaan ensisijaisesti vakuutuslääketieteellisen asiantuntijalausunnon perusteella, jossa työkyvyn arviointi perustuu paitsi lääketieteelliseen selvitykseen myös hakijan työskentelystä ja työn vaatimuksista hankittuun tietoon sekä sosiaalisia seikkoja koskeviin tietoihin. Eläkkeenhakijan työkyvystä tehtävää kokonaisarviota ei voida jakaa lääketieteelliseen ja muuhun arvioon, vaan siihen vaikuttavat sekä lääketieteelliset että muut laissa luetellut seikat.

Työelämän tuntemus ratkaisujen tukena

Työkyvyttömyyden harkintaan on eläkelaitoksissa pyritty saamaan mukaan myös käytännön työelämän tuntemusta. Eläkevakuutusyhtiöissä on työkyvyttömyyseläkeasioiden käsittelyä ja soveltamiskäytännön seuraamista ja ohjaamista varten neuvottelukuntia, joissa ovat edustettuina työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ratkaisuista vastaavien laitoksen omien toimihenkilöiden edustajien lisäksi. Valtiokonttorin vastaavanlaisen työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden neuvottelukunnan toiminnasta on säädetty laissa (VaEL 3 § 4 mom.). Kuntien eläkevakuutukseen perustetaan 1.5.2007 lukien kuntoutus- ja työkyvyttömyysasiain työryhmä. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa ratkaisulinjaa ja käsittelyn oikeellisuutta ja nopeutta valvovat MELAn hallituksen keskuudestaan valitsemat ratkaisutoiminnan valvojat, joissa valtion ohella ovat edustettuina MYEL-vakuutetut.

Eläkesäätiöissä ja -kassoissa työkyvyttömyyseläkehakemukset ratkaistaan eläkesäätiön ja -kassan hallituksessa tai vastaavassa ryhmässä, jossa on sekä työnantajan että työntekijöiden edustajia. Hallitus on joidenkin ratkaisujen osalta voinut siirtää päätösvaltaa säätiön toimihenkilöille.

Rajaratkaisut ja epäselvät tapaukset

Päätösmenettely eläkelaitoksessa voi olla moniportaisempi silloin, kun työkyvyttömyyseläkeoikeutta arvioitaessa on todettavissa yhtä lailla eläkkeen hylkäystä ja myöntöä puoltavia tekijöitä siten, että ratkaisu molempiin suuntiin on perusteltavissa. Tällöin eläkeasiaa voi yhden asiantuntijalääkärin sijasta arvioida toinenkin asiantuntijalääkäri tai asiaa voidaan käsitellä eläkelaitoksen asiantuntijalääkäreiden kokouksessa. Joskus voi olla perusteltua keskustella ratkaisuista kokouksissa, joissa asiantuntijalääkäreiden lisäksi on läsnä myös muita työeläkealan asiantuntijoita, kuten eläkeratkaisijoita ja juristeja.

Epäselvissä tapauksissa eläkelaitos voi lisäksi hankkia hakijan toimintakykyä kartoittavan arvion (esim. PCA-menetelmää käyttäen) saadakseen perusteellisemman selvityksen hakijan toimintakyvystä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksista.

Eläkeasian käsittelytapaan vaikuttavat ratkaisun vaikeus tai merkittävyys. Eläkekäsittelyn tulee johtaa paitsi oikeudenmukaiseen ratkaisuun myös perusteltuun eläkepäätökseen.

Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytykset yleisen määritelmän mukaan

TyEL:n 35 §:n 1 momentin mukaan työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on, että työntekijän työkyky on sairauden, vian tai vamman johdosta heikentynyt vähintään kahdella viidenneksellä yhdenjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Lähtökohta työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiselle on näin ollen aina lääketieteellisesti määritetyn työkyvyn rajoitteen toteaminen. Toinen eläkeoikeuden ehdoton edellytys on se, että työkyvyttömyys on kestänyt tai sen arvioidaan kestävän vähintään vuoden ajan työkyvyttömyyden alusta lukien.

TyEL:n 35 §:n 2 momentin mukaan työkyvyn heikentymistä arvioitaessa on otettava huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota työntekijän voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Tällöin otetaan huomioon myös työntekijän koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat. Jos työkyky vaihtelee, otetaan huomioon työntekijän vuotuinen ansio.

Eläkkeen myöntämisen edellytykseksi ei siis riitä se, että työntekijä on tullut työkyvyttömäksi omaan aikaisempaan työhönsä. TyEL:n työkyvyttömyysmääritelmä lähtee siitä, että vaikka työntekijä ei pysty tekemään enää entistä työtään, hän voi ottaa vastaan jotakin muuta työtä, jonka suorittamista häneltä on kohtuullista edellyttää, kun otetaan huomioon määritelmässä mainitut seikat.

TyEL:n 35 §:n 3 momentissa on lisäksi erityissäännös ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn arvioinnista. Ks. tämän ohjeen kohta Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytykset 60 vuotta täyttäneiden osalta.

Lääketieteellinen selvitys

Työkyvyttömyyseläkkeen hakijan on toimitettava eläkelaitokselle terveydentilastaan laadittu lääkärinlausunto, joka sisältää hoito- tai kuntoutussuunnitelman. Eläkelaitos voi kuitenkin hyväksyä muunkinlaisen lääkärinlausunnon tai sitä vastaavan selvityksen. Eläkelaitos voi myös omalla kustannuksellaan hankkia lääkärinlausunnon, jos hakija on hoidettavana sairaalassa tai siihen on muu erityinen syy. (TyEL 102 § 1)

Työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien arvioinnin lähtökohtana ovat selvitykset hakijan terveydentilasta. Tätä arviota tehtäessä eläkelaitoksella tulee olla käytössään riittävä selvitys hakijan terveydentilasta.

Eläkehakemukseen liitetystä lääkärinlausunnosta (yleensä B-lääkärinlausunto) olisi käytävä ilmi eläkkeenhakijan työkykyyn vaikuttavat sairaudet, kliininen status ja hakijasta tehty toimintakyvyn arvio sekä hoito- tai kuntoutussuunnitelma, jossa tulisi olla arvio siitä, voidaanko hakijan työkyky hoidon tai lääkinnällisen kuntoutuksen avulla tai ammatillisen kuntoutuksen keinoin palauttaa.

Lääkärinlausunnossa oleellista ei siis ole diagnoosia tukevan oireiston kuvaus, vaan oireiston seuraamukset hakijan toimintakykyyn. Koska työkykyä arvioidaan suhteuttamalla työn vaatimukset hakijan toimintakykyyn, lausunnossa tulisi olla arvio siitä, mitä hakijan työ hänen terveydentilaltaan ja suorituskyvyltään vaatii ja mitä haittoja hakijan sairaudesta aiheutuu hakijan työskentelylle.

Jos tarvittavat tiedot ovat puutteelliset, ratkaisua ei voida tehdä saadun selvityksen perusteella. Eläkelaitos voi lähettää puutteellisen lausunnon tai hoito- tai kuntoutussuunnitelman hoitavalle lääkärille täydennettäväksi. Eläkelaitos voi ohjata työntekijän myös työterveyshuoltoon, jos sellainen on työntekijän käytettävissä ja hänen muualta saamansa lääkärinlausunto on puutteellinen. Lisäksi eläkelaitos voi lähettää hakijan erikoislääkärille tutkittavaksi. Koska työkyvyn ja kuntoutusedellytysten arvioinnissa nimenomaan hakijan toimintakyvyn asianmukaisella kuvauksella on tärkeä merkitys, sitä on syytä tähdentää lisäselvityspyynnössä.

Jos hakemuksen liitteenä ei ole hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa tai jos tarvitaan uutta työkyky- ja kuntoutusselvitystä, hakija voidaan lähettää sellaisen laatimiseksi esimerkiksi johonkin kuntoutustutkimusyksikköön. Hakijalle voidaan myöntää joissakin tilanteissa kuntoutustuki hoito- tai kuntoutussuunnitelman valmistelun ajaksi. Edellytyksenä tällöin on, että hakija on työkyvytön ja työkyvyttömyyden arvioidaan kestävän vähintään vuoden.

Hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa ei edellytetä silloin, kun hakija todetaan pysyvästi työkyvyttömäksi ja eläke myönnetään toistaiseksi. Suunnitelmaa ei yleensä hankita myöskään silloin, kun ulkomailla asuvalle henkilölle tulee myönnettäväksi pieni eläke, jossa ei ole tulevan ajan eläkeosuutta.

Työkyvyttömyyseläkehakemuksen ratkaisu perustuu aina lääketieteellisten tutkimusten ja tutkimustulosten pohjalta tehtyyn arvioon sairauksien aiheuttamasta toimintakyvyn heikkenemisestä. Työkyvyttömyyseläkeoikeuden kannalta ratkaisevaa on oireiden yhteisvaikutus hakijan toimintakykyyn ja toimintakyvyn suhde hakijan oman työn tai muiden sellaisten töiden asettamiin vaatimuksiin, joita hänen voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Tämän vuoksi eläkeasian ratkaisijoiden käytettävissä tulee olla tietoa paitsi hakijan nykyisestä työstä ja sen asettamista vaatimuksista myös sellaisista hakijan aikaisemmista töistä, joiden edellyttämien vaatimusten suhteen hänen toimintakykyään voidaan kohtuullisesti arvioida. Näitä tietoja saadaan Työnantajan kuvaus (TAK) –lomakkeesta, hakijalta, lääkärinlausunnosta sekä eläkekäsittelijöiden työnantajille tekemistä tiedusteluista (ks. tarkemmin ohje Työkyvyttömyyseläkehakemuksen valmisteleva käsittely, kohta Selvitys työskentelyolosuhteista).

Käytännössä suuri osa työkyvyttömyyseläkehakemuksista voidaan ratkaista lääketieteellisin perustein. Sosiaalisten seikkojen tutkiminen ei ole tarpeen silloin, kun sairaus, vika tai vamma kaiken todennäköisyyden mukaan aiheuttaa hakijalle työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyden.

Kun eläkeratkaisu ei ole selvä pelkästään lääketieteellisin perustein, työkyky- ja kuntoutusarviossa on otettava huomioon työkyvyttömyysmääritelmässä todetut koulutus, aikaisempi toiminta ja ikä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Jos eläkehakemuksen yhteydessä näistä asioista ei ole esitetty riittävästi selvitystä, esimerkiksi hakijan työn sisällöstä ja sen terveydentilalle asettamista vaatimuksista, eläkelaitos hankkii tarvittavat tiedot.

Koulutus, ikä ja aikaisempi toiminta

Mitä laaja-alaisempi tai monipuolisempi pohjakoulutus ja työhistoria hakijalla on, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on siirtyä uusiin tehtäviin. Nuoremmilla henkilöillä on yleensä vähäisemmälläkin koulutuksella ja työkokemuksella iäkkäämpiä paremmat mahdollisuudet sijoittua uusiin tehtäviin, ainakin kuntoutuksen avulla. Kun iäkkäällä eläkkeenhakijalla on suppea erityisalan koulutus tai ammattitaito ja hän on pitkään työskennellyt samassa tehtävässä, ei häneltä yleensä edellytetä siirtymistä uusiin tehtäviin.

Mitä vanhemmasta eläkkeenhakijasta on kysymys, sitä suuremman merkityksen työkyvyttömyysmääritelmässä mainitut ikä, koulutus ja ammattitaito sekä aikaisempi työ saavat työkyvyn arvioinnissa. Tämän vuoksi sellainenkin sairaus, joka ei tee nuorta henkilöä työkyvyttömäksi työeläkelakien mielessä, saattaa vanhemmalla henkilöllä aiheuttaa työkyvyttömyyden. Pelkät iänmukaiset muutokset terveydentilassa eivät kuitenkaan riitä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen.

Asumisolosuhteet ja saatavissa oleva työ

Työkyvyttömyyseläkeoikeuden arvioinnissa on harkittava, millainen mahdollisuus työntekijällä on saatavissa olevaa työtä tehden hankkia ansiotuloja jäljellä olevalla työkyvyllään. Tällöin on otettava huomioon eläkkeenhakijan asumisolosuhteet ja se, millaista työtä hakijalle olisi saatavissa jäljellä olevalla työkyvyllään.

Arviota tehtäessä tulisi kiinnittää huomiota eläkkeenhakijan tosiasiallisiin työnsaantimahdollisuuksiin, jotta voitaisiin arvioida se työpanos, mihin hakija sairaudestaan huolimatta pystyy. Ratkaisua tehtäessä ei tule ottaa huomioon sellaista työtä, jota hakijalla ei ole todellisia mahdollisuuksia saada, kun otetaan huomioon hänen ikänsä, koulutuksensa ja aikaisempi työkokemuksensa. Toisaalta ei voida edellyttää, että hakijan työkyvylle sopiva työpaikka juuri sillä hetkellä olisi paikkakunnalla avoinna. Riittää, kun työmarkkinoilla ylipäätään on saatavissa hakijalle sopivaa työtä. Työllisyyssuhdanteen vaihteluilla ei saisi olla vaikutusta saatavissa olevan työn arviointiin.

Yleensä saatavissa olevan työn pitää olla hakijan omalla asuinpaikkakunnalla tai lähiseudulla. On olemassa myös työtehtäviä, joita voi tehdä kotona joko kokonaan tai ainakin osittain esim. etätyönä, jos tällainen työskentely muuten soveltuu hakijan olosuhteisiin. Jos kysymyksessä on nuori henkilö, hänen voidaan edellyttää ottavan vastaan työtä asuinpaikkakuntansa tai sen lähiseudun ulkopuoleltakin. Sen sijaan vanhemman henkilön voidaan harvoin edellyttää muuttavan vieraalle paikkakunnalle.

Hakijan ei voida edellyttää muuttavan toiselle paikkakunnalle, jos hänen asumisolosuhteensa muuton takia kohtuuttomasti hankaloituvat. Näin voisi esimerkiksi käydä sellaiselle henkilölle, jonka lapset ovat vielä kouluikäisiä ja puoliso on ansiotyössä.

Työjärjestelyt omalla työpaikalla

Eläkelaitoksen tulisi ennen eläkepäätöksen tekemistä varmistaa, että mahdollisuudet työtehtävien muuttamiseen hakijan työkyvyn kannalta sopiviksi tai sopivan osa-aikatyön järjestämiseen omalla työpaikalla on selvitetty. Yleensä tämä selviää eläkehakemuksen liitteenä olevasta tai myöhemmin hankitusta TAK-lomakkeesta, jossa muutoinkin on eläkeratkaisun kannalta tärkeää tietoa hakijan työskentelystä, työolosuhteista ja sairauspoissaoloista.

TAK-lomakkeen merkitys korostuu myös siten, että työnantaja joutuu lomaketta täyttäessään pohtimaan eläkkeenhakijan tilannetta ja työnantajan omia mahdollisuuksia edistää työntekijänsä terveydentilan säilymistä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksia omalla työpaikallaan, esim. työtehtävien muuttamista tai sijoittumista työnantajan palvelukseen mahdollisen kuntoutuksen jälkeen.

Yrittäjän kohdalla saattaa tulla selvitettäväksi, voisiko yrittäjä jatkaa työtään tuotantoa, työolosuhteita tai työnjakoa muuttamalla. Kohtuullisuusnäkökohdat tulisi tällöin kuitenkin ottaa huomioon.

Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytykset 60 vuotta täyttäneiden osalta

Yleisen työkyvyttömyysmääritelmän mukaan hakijan työkykyä ei arvioida yksinomaan suhteessa hänen omaan ammattiinsa. Tosin, kun arvioidaan henkilön toimintakykyä ja mahdollisuutta vaihtaa toisenlaisiin tehtäviin, ikä, koulutus, ammattitaito ja aikaisempi työ saavat ratkaisukäytännössä sitä suuremman merkityksen, mitä vanhemmasta eläkkeenhakijasta on kysymys.

Vuodesta 2004 lukien on työeläkelakeihin samoin kuin kansaneläkelakiin sisältynyt lisäksi erityissäännös ikääntyneiden työkyvyn arvioinnista. Sen mukaan 60 vuotta täyttäneen henkilön työkyvyttömyyseläkeoikeutta arvioitaessa painotetaan työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta. Tätä TyEL:n 35 §:n 3 momentissa olevaa erityissäännöstä sovelletaan silloin, kun edellytykset työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseksi eivät täyty yleisten työkyvyttömyyseläkeoikeuden myöntämisen edellytysten perusteella.

Työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta painotetaan silloin, kun ansiotyöura on pitkä ja työn aiheuttama rasittuneisuus ja kuluneisuus ikääntymiseen liittyviin tekijöihin yhdistyneenä tekevät työn jatkamisen kohtuuttomaksi (hallituksen esitys 45/2002 vp.). Näin ollen silloin, kun 60 vuotta täyttäneen eläkkeenhakijan ansiotyöura on jäänyt lyhyeksi, hänen työkyvyttömyyseläkeoikeuttaan harkittaessa otetaan huomioon TyEL:n 35 §:n 1 ja 2 momentin mukaiset yleiset edellytykset.

Lähtökohtaisesti TyEL:n 35 §:n 3 momenttiakin sovellettaessa arvioidaan, onko hakijan työkyky alentunut vähintään kahdella viidenneksellä tai kolmella viidenneksellä. Arvioinnissa kuitenkin painotetaan hakijan ammattia pitkän työuran omaavilla. Lisäksi otetaan huomioon rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä ikääntymiseen liittyvät tekijät. Käytännössä 3 momentin mukaisen työkyvyttömyyden alaraja on lähellä yksilöllisen varhaiseläkkeen soveltamiskäytäntöä. Ks. yleiskirje A 20/2004 Työkyvyttömyyseläkkeet, luku 15.

Ansiotyöuran pitkäaikaisuus ja hakijan ikääntyneisyys sekä työn aiheuttama rasittuneisuus ja kuluneisuus

Ansiotyöuran pitkäaikaisuutta harkittaessa lähtökohdaksi otetaan hakijan koko ansiotyöhistoria ennen eläkkeen hakemista. Ulkomailla tehty työ on samassa asemassa kuin työ Suomessa. Työhistoriaan voi sisältyä työttömyydestä, sairaslomista tai lapsenhoidosta johtuvia katkoksia ja työ voi olla kausiluonteista tai osa-aikaista, mutta nämä eivät sellaisenaan merkitse estettä ansiotyöuran katsomiselle pitkäaikaiseksi.

Hakijan ikääntymiseen liittyviä tekijöitä arvioitaessa kiinnitetään huomiota sellaisiin ominaisuuksiin, joilla on merkitystä hakijan omassa työssä ja joiden vuoksi hänen selviytymisensä työssä voi olla vaikeampaa kuin muilla samanikäisillä (esim. tarkkuuden heikentyminen tai fyysisen tai psyykkisen rasituksen sietokyvyn väheneminen). Ennenaikaista vanhenemista voivat edistää esim. vaikeat elämänolosuhteet, vammautuminen ja aikaisemmin koettu pitkäaikainen sairaus.

Työn aiheuttama rasittuneisuus ja kuluneisuus voivat ilmetä tuki- ja liikuntaelinten oireiluna, väsymyksenä tai psyykkisinä oireina ja sairauspoissaolojen lisääntymisenä tai erilaisina ongelmina työpaikalla.

Rasittuneisuutta ja kuluneisuutta arvioitaessa huomion arvoisia seikkoja ovat paitsi työn raskaus ja hankalat työasennot myös esimerkiksi työajan pituus ja epäsäännöllisyys sekä työaikajärjestelyjen rasittavuus. Rasittuneisuutta voivat lisätä myös työhön liittyvät vaikeat ihmissuhdekysymykset, jatkuva kiire työssä, yksintyöskentely jne. Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, ovatko olosuhteet ja työmenetelmät olennaisesti muuttuneet työpaikalla.

Hakijan rasittuneisuutta ja kuluneisuutta kuvaavia seikkoja voidaan saada selville esimerkiksi työtä ja työolosuhteita kuvaavista selvityksistä (hakijalta, TAK-lomakkeesta, työsuojeluvaltuutetulta, työterveyshuollosta, luottamusmieheltä). Ks. tarkemmin ohjeesta Työkyvyttömyyseläkehakemuksen valmisteleva käsittely .

Ammatillinen painotus

60 vuotta täyttäneen eläkkeenhakijan työkyvyttömyyseläkeoikeuden arvioinnissa tarkastellaan hakijan jäljellä olevaa toimintakykyä suhteessa hänen omaan työhönsä. Jos hakija on ollut työttömänä ennen sairauspäivärahakautta, toimintakykyä suhteutetaan pääasiassa siihen työhön, jota hakija on viimeksi tehnyt.

Kun on kysymys osa-aikatyössä olevasta 60 vuotta täyttäneestä henkilöstä, arvioidaan hänen kykyään selviytyä osa-aikatyössä. Jos osa-aikatyöhön siirtymisestä on kulunut vain lyhyehkön aikaa (alle vuoden), työkykyarvioinnin kohteena on hakijan aikaisempi kokoaikatyö. Samoin jos kysymyksessä on jo luopumistuella tai -korvauksella, sukupolvenvaihdos- tai luopumiseläkkeellä tai osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja samanaikaisesti työssä oleva henkilö, tarkastelun kohteena on yleensä työ, jota hakija on eläkkeellä ollessaan tehnyt.

TyEL:n 35 §:n 3 momentin erityissäännöksen perusteella myönnetty eläke on normaali työkyvyttömyyseläke ja siihen sovelletaan kaikkia työkyvyttömyyseläkesäännöksiä. Eläkkeelle siirtymistä edeltää yleensä sairauspäiväraha-aika ja se on ensisijaista työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Tulevan ajan oikeutta eläkkeen myöntämiseksi ei edellytetä, joten hakijan työnteko on saattanut päättyä jo vuosia ennen eläkkeen hakemista. Eläke voidaan myöntää joissakin tilanteissa myös osatyökyvyttömyyseläkkeenä tai määräaikaisena kuntoutustukena. Ennakkopäätöstä eläkeoikeudesta ei voida antaa, ellei kysymyksessä ole osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntäminen.

Täysi työkyvyttömyyseläke vai osatyökyvyttömyyseläke

TyEL:n 35 §:n 1 momentin mukaan työkyvyttömyyseläke myönnetään täytenä eläkkeenä, jos työntekijän työkyky on heikentynyt vähintään kolmella viidesosalla. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke myönnetään osatyökyvyttömyyseläkkeenä.

Työkyvyttömyyseläke on tarkoitettu korvaamaan työkyvyn heikkenemisen vuoksi pois jääneitä ansioita. Näin ollen ratkaisuun osatyökyvyttömyyseläkkeen ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen välillä vaikuttaa olennaisesti se, miten paljon hakija vielä työtä tekemällä ansaitsee tai hänen oletetaan voivan ansaita. Samanasteinen sairaus saattaa siis olla perustana sekä täydessä työkyvyttömyyseläkkeessä että osaeläkkeessä, jos olosuhteet ovat erilaiset.

Täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseksi edellytetään, että työkyky on heikentynyt vähintään kolmella viidesosalla, joten ansioidenkin edellytetään alentuvan vähintään kolmella viidesosalla eli 60 %:lla aikaisemmasta vakiintuneesta keskiansiosta.

Vastaavasti osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on paitsi työkyvyn heikentyminen vähintään kahdella viidesosalla myös ansioiden alentuminen vähintään kahdella viidesosalla eli 40 %:lla aikaisemmasta vakiintuneesta keskiansiosta.

Jos työkyky vaihtelee vuoden mittaan, otetaan huomioon vuotuinen ansio.

Osatyökyvyttömyyseläke voidaan siten myöntää henkilölle, joka osittain vielä jatkaa työntekoa, mutta joka ei sairauden vuoksi pysty enää täyteen työpanokseen. Hän voi toteuttaa työajan vähentämisen päivittäisenä lyhyempänä työaikana tai esimerkiksi siten, että työpäivät ovat normaalin pituisia, mutta vastaavasti vapaata on normaalia pidempiä jaksoja. Osa-aikatyöjärjestelyissä on tärkeää ottaa huomioon henkilön terveydentilan ja työkyvyn asettamat rajoitteet, kun harkitaan työpäivän tai työjaksojen pituutta.

Osatyökyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös silloin, kun hakija ei ole työssä, mutta hänellä olisi sairaudestaan huolimatta työkykyä jäljellä osa-aikaiseen työhön ja myös todellisia työllistymismahdollisuuksia osa-aikatyöhön. Toisaalta ei voida edellyttää, että hakijan työkyvylle sopiva työpaikka juuri sillä hetkellä olisi paikkakunnalla avoinna; riittää, että työmarkkinoilla ylipäätään on saatavissa hakijalle sopivaa osa-aikatyötä. Työkyvyn vaihdellessa otetaan huomioon vuotuiset ansiot.

Työttömyysturvalain mukaan osatyökyvyttömyyseläkettä saava henkilö voi saada vähennettyä työttömyyspäivärahaa osa-aikatyötä hakiessaan (TTL 4 § 3 mom.). Kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke sen sijaan estää työttömyyspäivärahan maksamisen. Kansaneläkelaissa ei ole osatyökyvyttömyyseläkemahdollisuutta.

Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseksi vaadittavan ansiotason alenemisen arviointi

Työkyvyttömyyseläkeoikeutta harkittaessa hakijan ansiotasoa ja sen alenemista tarkastellaan kokonaisuutena, jolloin kaikesta rinnakkaisesta työskentelystä saadut ansiot otetaan huomioon. Enemmistöllä työkyvyttömyyseläkkeen hakijoista työnteko päättyy sairastumisen johdosta kokonaan.

Joidenkin hakijoiden ansiot ovat sairauden johdosta vaihdelleet siinä määrin, että vakiintunutta ansiotasoa ei ole selvästi muodostunut. Tällöin ansiotason laskua voi olla vaikea arvioida. Esimerkiksi psyykkisesti sairailla henkilöillä ansiot saattavat vuoden mittaankin vaihdella suuresti. Hitaasti etenevissä sairauksissa puolestaan ansiot usein alenevat vähitellen, jolloin ratkaisevaa muutosta työkyvyssä ei voida päätellä ansiotason laskun perusteella.

Ansiotason muutoksiin ei voida tukeutua myöskään silloin, kun työntekijä ei ole ollut työssä työkyvyttömyyseläkettä hakiessaan. Erityisenä ongelmana on tällöin sen päätteleminen, onko hakijan poissaolo työelämästä johtunut hänen sairaudestaan vai onko siihen ollut jokin muu syy. Hakijalle myönnetään täysi työkyvyttömyyseläke, jos lääketieteelliset ja sosiaaliset tekijät osoittavat, ettei mahdollisuuksia työskentelyyn ole.

Kun yrittäjän työkykyarviota tehtäessä selvitetään, miten sairaus vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa jatkaa entistä työtään, selvitetään myös, miten yrityksen toiminta on muuttunut: onko toimintaa supistettu, tekevätkö muut osakkaat hakijan työt tai onko palkattu lisätyövoimaa. Nämä seikat ilmenevät yleensä hakemuslomakkeesta.

Yrittäjän hakiessa täyttä työkyvyttömyyseläkettä vaaditaan tarvittaessa lääketieteellisten selvitysten lisäksi riittävä näyttö yrittäjän työpanoksen olennaisesta vähenemisestä tai loppumisesta kokonaan samoin kuin yrityksen toiminnan muutoksista. Näyttö yritystoiminnan päättymisestä on esimerkiksi kauppakirja tai vuokrasopimus, josta käy ilmi yrityksen siirtyminen toisen hallintaan. Perheenjäsenten kesken tehdyissä sisäisissä työjärjestelyissä hakijan näyttövelvollisuus työstä luopumisesta korostuu.

Ansiovertailuperuste

Kun eläkkeenhakija on vielä työssä, mutta hän on sairauden vuoksi siirtynyt toisiin tehtäviin tai osa-aikatyöhön ja ansiotaso on tämän johdosta alentunut, oikeus täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen tai osatyökyvyttömyyseläkkeeseen ratkaistaan vertaamalla hänen nykyistä ansiotasoaan entiseen, palkkakertoimella tarkistettuun vakiintuneeseen keskiansioon. Tätä samaa perustetta joudutaan käyttämään myös silloin, kun myöhemmin arvioidaan eläkkeensaajan työkyvyn muuttumista tai palautumista tai työkyvyttömyyseläkkeen keskeyttämistä (TyEL 47 §).

Vakiintunutta keskiansiota määrättäessä on syytä kiinnittää huomiota hakijan ansiokehitykseen ammatti- tai toimiala huomioon ottaen. Myös työhistorian pituudella on merkitystä samoin kuin sillä, onko työhistoria ollut yhdenjaksoinen vai katkonainen.

Yleensä vakiintuneena keskiansiona voidaan käyttää tulevan ajan ansiota, joka määrätään eläketapahtumavuotta edeltäneiden viiden kalenterivuoden (tarkasteluaika) palkkakertoimella tarkistettujen ansioiden perusteella. Koska tarkasteluajan ansioihin otetaan mukaan myös määrättyjen sosiaalietuuksien ansioperusteet 100-prosenttisesti palkkakertoimella tarkistettuina, eivät esimerkiksi sairauspoissaolot, äitiysloma-aika tai sellainen työttömyysaika, jolta on maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, pienennä näitä ansioita.

Jos tulevan ajan ansio ei vastaa hakijan aikaisemman työhistorian ansiotasoa, vakiintunut keskiansio voidaan määrätä muulla tavoin hänen ansioidensa perusteella. Tarkasteluaikaan on saattanut sisältyä vuosia, jolloin hakija ei ole ollut työssä eikä saanut tänä aikana sellaista sosiaalietuutta, jonka ansioperusteet otetaan huomioon tulevan ajan ansioissa. Hän on myös saattanut olla opiskelemassa tai hän on saanut sellaista sosiaalietuutta, jotka tulevan ajan ansioissa otetaan huomioon 1 047,22 euron kuukausiansioina (vuoden 2004 tasossa). Tällöin vakiintunut keskiansio voidaan määrätä ennen työttömyyttä, opiskeluaikaa tai työstä poissaoloaikaa olleen ansiotason perusteella, esimerkiksi viiden näitä edeltävän vuoden ansioiden keskiansiona.

Jos työuran ansiotaso vaihtelee vuosittain siten, että ansion ei voida katsoa vakiintuneen tietylle tasolle, vakiintuneena keskiansiona voidaan pitää sitä keskiansiota, jonka perusteella hakijan karttunut työkyvyttömyyseläke on määrätty.

Myös silloin, kun hakija on työskennellyt valtaosan työhistoriastaan alalla, jolle urakkatyöt ovat luonteenomaisia, eikä hän ikääntymisen ja sairauksien myötä ole enää viimeisinä vuosina ennen työkyvyttömyyttä kyennyt urakkatöihin ja ansiotaso on tällöin ollut selvästi aikaisempaa alhaisempi, on vakiintuneena keskiansiona syytä käyttää karttuneen eläkkeen perusteena olevaa keskiansiota.

Kuntoutusmahdollisuuksien arviointi eläkeratkaisun yhteydessä

Ennen kuin eläkelaitos tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, sen on varmistettava, että työntekijän mahdollisuudet kuntoutukseen on selvitetty. (TyEL 36 §)

Jos eläkehakemusta ratkaistaessa todetaan, että ilman kuntoutustoimenpiteitä hakijan työkyvyttömyys todennäköisesti jatkuu tai että hakijalla on uhka tulla työkyvyttömäksi lähimmän viiden vuoden kuluessa ja työeläkekuntoutuksen edellytykset hänen kohdallaan täyttyisivät, hakijalle kerrotaan tästä ja kehotetaan hakemaan kuntoutusta. Hakijalle lähetetään kuntoutushakemuslomake (KT-lomake) sekä ammatilliseen kuntoutukseen liittyviä ohjeita. Ammatillista kuntoutusta on haettava omalla lomakkeellaan.

Hylkäävä ratkaisu

Jos eläkelaitos päätyy eläkkeenhakijan työkykyarviossa sille kannalle, ettei työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksiä saadun selvityksen perusteella ole, hakijalle annetaan hylkäyspäätös. Hylkäyspäätös on perusteltava yksilöllisesti.

Perusteluissa esitetään eläkelaitoksen johtopäätökset hakijan työkykyyn vaikuttavista lääketieteellisistä löydöksistä ja niiden vaikutuksesta hakijan työkykyyn. Esimerkiksi sanamuoto ”hoidolla voitaisiin parantaa” ohjaa henkilöä hakemaan parempaa hoitoa sairauteensa.

Eläkkeenhakija on saattanut kieltäytyä hoidosta, vaikka hänen sairautensa olisi käypä hoito -suositusten mukaan periaatteessa parannettavissa. Hoidosta kieltäytymisen syynä voi olla esimerkiksi hakijan lääkekielteisyys tai se, että hoito sisältää riskejä. Pelkästään hoidosta kieltäytymisen perusteella eläkehakemusta ei voi hylätä. Hoidosta kieltäytyminen voi kuitenkin vaikuttaa siihen, että kokonaisarviossa päädytään hylkäykseen, jos sairaus olisi käypä hoito -suositusten mukaan selvästi parannettavissa. Näin voidaan menetellä silloin, kun kysymyksessä on tavanomainen hoito, johon ei sisälly erityisiä riskejä. Tällöin päätöksen perusteluissa voidaan todeta, että hakijan terveydentila voidaan hoidolla parantaa.

Työkyvyttömyyseläkepäätösten perusteluista kerrotaan yleisemmin ohjeessa Työkyvyttömyyseläkkeestä annettavan päätöksen muoto ja perustelut .

Myöntöratkaisu ja eläkkeen kesto

Työkyvyttömyyseläke toistaiseksi

Jos eläkkeenhakija täyttää työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytykset ja on todennäköistä, ettei hän kykene hoidon tai kuntoutuksen avulla palaamaan työelämään, hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläke toistaiseksi. Vaikka eläke on myönnetty toistaiseksi, eläkkeensaajalla on velvollisuus ilmoittaa eläkelaitokselle sellaisista muutoksista, jotka vaikuttavat hänen oikeuteensa saada eläkettä.

Kun työkyvyttömyyseläke myönnetään vanhuuseläkeikää lähellä olevalle henkilölle, se myönnetään useimmiten toistaiseksi.

Jos eläkelaitos on sitä mieltä, että hakijalle tulisi myöntää työkyvyttömyyseläke toistaiseksi, vaikka lääkärinlausunnossa on otettu kantaa määräaikaisen työkyvyttömyyden puolesta, eläkelaitos voi tarvittaessa kuulla hakijaa.

Työkyvyttömyyseläke kuntoutustukena määräajaksi

Jos työntekijän työkyky on heikentynyt määräaikaisesti ainakin vuoden ajan, hänellä on oikeus saada kuntoutustukea työkykynsä palauttamiseksi niin pitkältä ajalta kuin hänen arvioidaan olevan työkyvytön työeläkelakien tarkoittamalla tavoin. (TyEL 44 §)

Kuntoutustukea myönnettäessä eläkelaitoksen on varmistettava, että työntekijälle on laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustuki voidaan myöntää työkyvyttömälle työntekijälle myös hoito- tai kuntoutussuunnitelman valmistelun ajaksi. (TyEL 44 §)

Kuntoutustuki ja sen jatko myönnetään sellaiselle hakijalle, jonka toimintakyky on sairaudesta, viasta tai vammasta johtuen alentunut siten, että häntä on pidettävä TyEL:ssä tarkoitetulla tavalla työkyvyttömänä, kuitenkin siten, että

1) hoidolla tai lääkinnällisellä kuntoutuksella hänen toimintakykyään voidaan todennäköisesti merkittävästi parantaa niin, että hän voi todennäköisesti palata entiseen työtehtäväänsä tai entistä tehtävää vastaavaan työtehtävään myönnetyn kuntoutustukijakson jälkeen; tai

2) ammatillisen kuntoutuksen keinoin hakija voi todennäköisesti jatkaa työelämässä terveydentilalleen sopivassa työssä kuntoutustukijakson jälkeen (ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuuden arvio).

Usein ensimmäistä työkyvyn arviota tehtäessä hakijan sairauden hoito saattaa olla vielä kesken eikä siinä vaiheessa tiedetä, miten hoito tehoaa. Hoitomenetelmät ovat kehittyneet ja aikaisempaa useammissa tapauksissa toimintakyky voi parantua, joten työkyvyttömyyden pysyvyyttä on vaikea arvioida. Tällaisessa tilanteessa hakijalle tulisi myöntää kuntoutustuki. Ellei hoito tehoa ja työkyvyttömyys kuntoutustuen aikana muuttuu pysyväksi, kuntoutustuen päättymisen jälkeen hakijalle myönnetään työkyvyttömyyseläke toistaiseksi.

Ensimmäisen työkyvyn arvion merkitys on tärkeä siitä syystä, että kuntoutustuen jatkohakemusta ei yleensä ole perusteltua hylätä, jos hakijan terveydentila pysyy ennallaan. TyEL:n 44 §:n 2 momentin mukaan työkyvyttömällä työntekijällä on oikeus saada kuntoutustukea työkykynsä palauttamiseksi niin pitkältä ajalta, kuin hänen arvioidaan olevan työkyvytön TyEL:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että eläkelaitoksella on käytössään jo ensimmäistä ratkaisua tehtäessä riittävä selvitys hakijan terveydentilasta sekä huolellisesti laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma.

Kuntoutustukiratkaisua tehtäessä tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, onko esitetty kuntoutussuunnitelma realistinen.

Jos myönteinen kuntoutustukiratkaisu noudattaa hakijalle tehtyä hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa, kuntoutustukipäätös ei edellytä erityistä perustelemista, ellei eläkelaitos halua antaa kuntoutustuen saajalle ohjeita siitä, että häneltä edellytetään tiettyjä aktiivisia toimenpiteitä kuntoutustuen aikana.

Jos sen sijaan eläkelaitoksen ratkaisu työkyvyttömyyden kestosta poikkeaa merkittävästi hoitavan lääkärin arviosta, päätöksen perusteluissa tulisi esittää, minkä vuoksi eläkelaitos on päätynyt erilaiseen ratkaisuun. Näin tulisi menetellä esimerkiksi silloin, kun hoitava lääkäri on ollut sillä kannalla, että hakija on pysyvästi työkyvytön ja eläkelaitos päätyy ratkaisussaan kuntoutustuen myöntämiseen. Perusteluista tulee käydä ilmi, että kuntoutustuki on myönnetty sen vuoksi, että hoidon tai kuntoutuksen oletetaan vielä palauttavan hakijan työkyvyn. Tarvittaessa voidaan todeta, että hakijan tulee hakeutua asianmukaiseen hoitoon tai kuntoutukseen.

Päätös tulee perustella myös silloin, kun kuntoutustuki on myönnetty ammatillisen kuntoutussuunnitelman laatimiseksi tai ammatillisen kuntoutuksen toimeenpanon ajaksi.

Kun myönnetään kuntoutustuki lyhyeksi ajaksi työhön paluun tukemiseksi tai kun on kysymys viimeiseksi tarkoitetusta kuntoutustukipäätöksestä, ratkaisua tulisi perustella siten, että eläkkeensaaja ymmärtää, ettei kuntoutustukea ole tarkoitus jatkaa enää myönnetyn kuntoutustukijakson jälkeen. Tällöin eläkkeensaaja on viimeistään pakotettu harkitsemaan esimerkiksi kuntoutus- tai muita toimenpiteitä, jos hän ei mielestään kykene tai hänellä ei ole mahdollisuutta palata entiseen työhönsä.

Joissakin tapauksissa päätöksen perusteluiden lisäksi voidaan ottaa kuntoutustuen saajaan yhteyttä esimerkiksi puhelimitse ja selvittää, miksi eläkeratkaisuna on määräaikainen kuntoutustuki ja mihin toimenpiteisiin eläkkeensaajan pitäisi jatkossa ryhtyä. Näin voidaan menetellä esimerkiksi silloin, kun kuntoutustuen saajalle on lähetetty kuntoutushakemuslomake, mutta hän ei ole hakenut ammatillista kuntoutusta, vaikka se hänen kohdallaan on katsottu aiheelliseksi.

Jos on todennäköistä, että eläkkeensaaja tulee hakemaan kuntoutustuen jatkoa, eläkkeensaajaa tulisi kuntoutustukipäätöksen yhteydessä ohjeistaa hakemaan mahdollista kuntoutustuen jatkoa ajoissa ja kehottaa häntä tällöin lähettämään eläkelaitokselle uuden lääkärinlausunnon lisäksi huolellisesti täytetty KJ-lomake.

Useita vuosia jatkuva kuntoutustuki on useimmiten perusteltua vain silloin, kun se liittyy ammatilliseen kuntoutukseen, esimerkiksi pitkään koulutukseen. Joissakin tapauksissa sairauden hoitokin voi jatkua pitkään ja edellyttää näin ollen pidempiaikaista kuntoutustukea.

Jos työkyvyttömyys aiheutuu liikennevahingosta tai työtapaturmasta, kuntoutustuen päättymisaika on syytä määrätä samaksi, joksi se on määrätty liikennevakuutus- tai tapaturmavakuutusyhtiön antamassa korvauspäätöksessä. Kuntoutusasian hoitaa tällöin liikenne- tai tapaturmavakuutusyhtiö.

Jos osakuntoutustuen saajaa ryhdytään ammatillisesti kuntouttamaan, voidaan kuntoutustuki maksaa hänelle täytenä kuntoutustukena myös vuotta lyhyemmältä ajalta. (TyEL 30 §)

Kuntoutus- tai hoitosuunnitelman olemassaolo velvoittaa eläkelaitosta seuraamaan sen asianmukaista toteuttamista kuntoutustuen tai kuntoutusrahan saajan kohdalla (hallituksen esitys 118/1995 vp.).

Kuntoutustuen jatko kahden vuoden jälkeen

Kuntoutustuki on tarkoitettu myönnettäväksi silloin, kun hakijan kohdalla ryhdytään aktiivisiin kuntoutustoimiin tai kun hakijan vamman, vian tai sairauden voidaan odottaa paranevan asianmukaisella hoidolla (HE 118/1995). Jos kuntoutustoimenpiteet tai hoito vievät arvioitua pidemmän ajan, kuntoutustukea voidaan tarvittaessa jatkaa. Jos kuntoutus epäonnistuu tai hoito ei tuota odotettua tulosta eikä työkyvyn parantuminen näytä todennäköiseltä, kuntoutustuki muutetaan toistaiseksi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläkkeeksi.

Kuntoutustuen jatkumiselle ei laissa ole säädetty määräaikaa. Kuntoutustuen tarkoitus huomioon ottaen olisi kuitenkin perusteltua rajoittaa perättäisten kuntoutustukien määrää ja pyrkiä tekemään lopullinen ratkaisu työkyvyttömyyseläkeasiassa kohtuullisessa ajassa. Soveltamiskäytännössä voidaan lähteä siitä, että kun henkilön eläkeoikeus tulee uudelleen arvioitavaksi kuntoutustuen jatkuttua noin kaksi vuotta, kuntoutustuen jatkaminen tulee yleensä kysymykseen ainoastaan perustellusta syystä. Perusteltuja syitä ovat mm. se, että sairauden hoito on vielä kesken tai lääkinnällinen tai ammatillinen kuntoutus on kesken.

Jos henkilön työkyky on palautunut, eläkettä ei jatketa ja hakemus hylätään. Jos työkyvyttömyys edelleen jatkuu, hakijalle myönnetään pääsääntöisesti työkyvyttömyyseläke toistaiseksi.

Jos hakija on kieltäytynyt hoidosta, joka esimerkiksi käypä hoito -suositusten mukaan ei sisällä riskejä ja jolla sairaus olisi todennäköisesti parannettavissa, ei hakijalle tulisi myöntää työkyvyttömyyseläkettä.

Kun kuntoutustuen jatkohakemus tulee seuraavan kerran ratkaistavaksi sen jälkeen, kun kuntoutustuki on jatkunut kaksi vuotta, eläke tulisi myöntää toistaiseksi, jos työkyvyttömyys edelleen jatkuu,

• ellei sairauden, vian tai vamman laatu huomioon ottaen ole todennäköistä, että työntekijän toimintakykyä voidaan suunnitellulla hoidolla tai lääkinnällisellä kuntoutuksella merkittävästi vielä parantaa; tai
• ellei hakijan nykyistä työtä voida muokata tai työn vaihtoa tukea terveydentilalle sopivampaan työhön; tai
• ellei kuntoutustukijakson aikana saadun kokemuksen ja tiedon perusteella ole todennäköistä, että työntekijän työ- ja ansiokyky parantuvat siten, että hän voi palata takaisin työelämään.

Ratkaisun tekemiseen tarvittavia tietoja eläkelaitos saa paitsi lääkärinlausunnoista myös eläkkeenhakijan itsensä täyttämästä KJ-lomakkeesta. Jatkohakemuksen yhteydessä eläkelaitoksen tulisikin pääsääntöisesti vaatia hakijalta KJ-lomakkeen täyttämistä saadakseen hakijan ajankohtaisesta tilanteesta sellaista työkyvyn arvioinnin kannalta oleellista selvitystä, mitä lääkärinlausunnossa ei ole.

Kuntoutustuen jatkaminen usean vuoden ajankin voi olla perusteltua silloin, kun sairauden jatkuvuuden todennäköisyyttä on vaikea ennakoida (esim. mielenterveyspotilaiden kohdalla) tai hoidolliset näkökohdat puoltavat kuntoutustuen jatkamista. Myös hakijan iällä on merkitystä, kun arvioidaan, jatketaanko eläkettä kahden vuoden jälkeen kuntoutustukena vai toistaiseksi myönnettävänä työkyvyttömyyseläkkeenä. Nuorilla henkilöillä kuntoutus- ja työllistymismahdollisuudet ovat paremmat kuin vanhemmilla. Lääkinnällinen hoito ja kuntoutuskin todennäköisesti tuottavat heillä paremmin tulosta kuin vanhemmilla henkilöillä.

Kun eläkettä on haettu jatkettavaksi kuntoutustukena ja eläkelaitos olisi myöntämässä työkyvyttömyyseläkkeen toistaiseksi, eläkelaitos voi tarvittaessa kuulla hakijaa ennen eläkepäätöksen antamista. Näin tulisi menetellä ainakin silloin, kun asiakirjojen perusteella näyttää siltä, että hakijan työ- tai virkasuhde on kuntoutustuen aikana ollut vielä voimassa. Myös hakijan sairauden laatu tulisi ottaa huomioon, kun harkitaan pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä haetun kuntoutustuen sijasta. Esimerkiksi syöpäsairaiden kohdalla hoidolliset näkökohdat voivat puoltaa kuntoutustuen jatkamista, lyhyinäkin jaksoina.

Työkyvyttömyyden alkamisajankohta - eläketapahtuma

Työkyvyttömyyseläkkeen tarkoituksena on säilyttää kohtuullinen toimeentulon taso myös silloin, kun työkyvyttömyys estää työnteon jatkamisen joko kokonaan tai osittain. Parhaiten tämä tavoite toteutuu silloin, jos työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansiot vastaavat hakijan vakiintunutta ansiotasoa.

Tuleva aika sisältyy lähtökohtaisesti aina vuoden 2005 säännöin myönnettyihin työkyvyttömyyseläkkeisiin, mutta niissäkin eläketapahtuma-ajankohdalla on vaikutusta siihen, mitkä ansiot otetaan huomioon tulevan ajan asioita määrättäessä.

Työkyvyttömyyseläkkeessä eläketapahtuma on työkyvyttömyyden alkamisajankohta. Työkyvyttömyyden alkamisajankohta perustuu pääasiassa lääketieteellisiin seikkoihin. Lääkärinlausunnosta ilmenevien esitietojen perusteella voidaan pitkälti arvioida sairauden ja työkyvyttömyyden alkamisajankohta.

Työkyvyttömyyden alkamisajankohtaa arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota kuitenkin myös muihin seikkoihin, ennen kaikkea työnteon lopettamisajankohtaan. Kun eläkkeenhakija työskentelee vielä osa-aikaisesti, ansiotason riittävällä alentumisella on ratkaiseva merkitys eläketapahtuma-ajankohtaa määrättäessä.

Silloin, kun työssä olevalle henkilölle myönnetään osatyökyvyttömyyseläke ja hänen kokopäivätyönsä päättyy kuukauden viimeisenä päivänä, eläketapahtumapäivänä voidaan pitää kokopäiväisen työn päättymiskuukauden viimeistä päivää. Tällöin osatyökyvyttömyyseläkkeen maksu voi alkaa samasta ajankohdasta, jona osa-aikatyö alkaa.

Kun työkyvyttömyyden alkamisajankohta on tulkinnanvarainen, tulisi ratkaisu pyrkiä tekemään niin, että myönnettävä eläke olisi oikeassa suhteessa eläkkeenhakijan työhistoriaan ja -ansioihin.

Joissakin tapauksissa voidaan jälkikäteen todeta, että eläkkeenhakijan työnteko on ehkä jo vuosikausia ollut sairauden vuoksi katkonaista. Ansiotaso on tästä syystä voinut olla pitkään aikaisempaa, vakiintunutta ansiotasoa alhaisempi. Lisäksi hakija on terveydentilan heikennyttyä saattanut vaihtaa työpaikkaa tai työtehtäviä entisessä työsuhteessaan ja ansiot ovat tämänkin vuoksi alentuneet. Tällaisissa tapauksissa oikeantasoiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen voidaan päätyä esimerkiksi siten, että työkyvyttömyyden katsotaan alkaneen ajankohtana, josta lukien hakijan ansiotaso on alentunut osatyökyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti. Tällöin eläketapahtumapäivä voidaan viedä vuosiakin taaksepäin edellyttäen, että lääketieteellinen ja työskentelystä saatu selvitys tukevat tällaista ratkaisua. Eläkettä ei kuitenkaan voida maksaa ilman pätevää syytä takautuvasti pidemmältä ajalta kuin hakemista edeltäneeltä kuudelta kuukaudelta (kun eläkkeen maksaminen alkaa 1.1.2007 tai myöhemmin). Työkyvyttömyyseläkkeen alkaminen .

Eri sairaudet

Jos hakija on ollut työkyvytön ensin jonkin sairauden vuoksi alle vuoden ja tämän jälkeen uuden sairauden perusteella niin kauan, että työkyvyttömyys yhteensä jatkuu yli vuoden, työkyvyttömyyden katsotaan jatkuneen yhdenjaksoisesti ja alkaneen silloin, kun ensimmäinen sairaus alkoi.

Työkyvyttömänä tehty työ ja työkokeilu

Joskus eläkehakemus joudutaan hylkäämään sillä perusteella, että ilmeisestä työkyvyttömyydestä huolimatta hakijan työkyvyssä ei voida todeta tapahtuneen hänen työhistoriansa aikana sellaista muutosta, jonka perusteella työeläkelakien mukainen eläketapahtuma voitaisiin todeta. Näissä tapauksissa on usein kysymys henkilöstä, jonka työnteko on ollut kokonaisuudessaan hyvin vähäistä, lyhytaikaista ja ehkä suojatyön tasoista. Työeläkelakien mukaista eläketapahtumaa ei usein voida todeta silloinkaan, kun hakijan työkyvyttömyyden perusteena on jo varhaisaikuisuudessa alkanut persoonallisuushäiriö. Jos hakija on persoonallisuushäiriöstä huolimatta ollut työkykyinen työsuhteissa ollessaan, ei hakijan pelkästään persoonallisuushäiriön perusteella voida katsoa tulleen työkyvyttömäksi. Näytöksi eläketapahtumasta edellytetään muutosta terveydentilassa, tavallisesti muutakin oirediagnoosia.

Kun työkyvyttömyyseläkkeellä ollut työntekijä palaa työhön, mutta työskentelyjakso jää sairauden vuoksi lyhyeksi, voidaan työhön paluun katsoa epäonnistuneen. Työhön paluun epäonnistuminen voi ilmetä esimerkiksi runsaina sairauspoissaoloina. Jos henkilö ei ole selviytynyt työstään, voidaan lyhyehköä työskentelyjaksoa pitää työkokeiluna. Tällaisen työkokeilun jälkeen työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää keskeytyksettä aikaisemman työkyvyttömyyseläkkeen päättymisestä, jos ansaintarajat sen sallivat.

Uusi työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää työskentelyjakson jälkeen myös entisin perustein kuntoutustukena tai toistaiseksi. Entisin perustein myöntöä selostetaan ohjeessa Päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen tai kuntoutusrahan jälkeen uusi työkyvyttömyyseläke .

Vuosina 1944 – 1947 syntyneiden julkisen alan YVEen oikeutettujen henkilöiden eläkehakemusten käsittely

Vuodesta 2004 alkaen yksityisen alan eläkejärjestelmässä on ollut oikeus yksilölliseen varhaiseläkkeeseen (YVEen) ainoastaan vuonna 1943 ja sitä aikaisemmin syntyneillä työntekijöillä. Koska 63 vuotta täyttäneillä ei ole oikeutta YVEen, niitä ei enää vuoden 2007 alusta lukien tule myönnettäväksi.

Sama on tilanne pääsääntöisesti myös julkisen alan eläkejärjestelmissä. Julkisella puolella kuitenkin YVE-oikeus säilyi sellaisilla vuosina 1944 – 1947 syntyneillä viranhaltijoilla ja työntekijöillä, joilla oli oikeus ammatillisen eläkeiän valintaan, mutta jotka jättivät tämän valinnan suorittamatta. YVE:n alaikäraja on vuonna 1947 syntyneillä 59 vuotta ja vuonna 1944 – 1946 syntyneillä 58 vuotta.

Näissä tilanteissa, jos eläkehakemus koskee vain YVEä, julkisen alan eläkelaitos antaessaan hakijalle myönteisen YVE-ennakkopäätöksen ilmoittaa hakijalle, ettei hänellä ole YVE-oikeutta yksityisen alan eläkejärjestelmän piiriin kuuluneesta työskentelystä. Julkisen alan eläkelaitos jakaa eläkehakemuksen yksityisen eläkejärjestelmän viimeiselle laitokselle työkyvyttömyyseläkeasiana tutkittavaksi vasta siinä vaiheessa, kun myönteisen ennakkopäätöksen saanut henkilö on ilmoittanut jäävänsä YVElle.

Jos julkisen alan eläkelaitos myöntää 60 vuotta täyttäneelle, vuonna 1944 - 1947 syntyneelle eläkkeenhakijalle YVEn, yksityisten alojen eläkelaitoksen on työkyvyttömyyseläkeasiaa TyEL:n 35 §:n 3 momentin perusteella ratkaistessaan otettava huomioon julkisen eläkejärjestelmän tekemä ratkaisu sekä se, mitä tässä ohjeessa todetaan TyEL:n 35 §:n 3 momentin soveltamisesta.

On huomattava, että niissä tilanteissa, joissa julkisen alan eläkelaitos on myöntänyt YVEn ja yksityisen alan eläkejärjestelmä työkyvyttömyyseläkkeen, eläkkeiden alkamisajat ovat yleensä erilaiset. Jos eläkkeenhakija on saanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, työkyvyttömyyseläke alkaa vasta sen jälkeen, kun sairausvakuutuslain mukainen ensisijaisuusaika on kulunut. YVEn alkamisaikaan ensisijaisuusaika sen sijaan ei vaikuta. Näin ollen YVE maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä ajalta, jolta henkilölle on maksettu sairauspäivärahaa. Yleensä julkisen alan eläkejärjestelmästä YVEä saavilla on oikeus yksityiseltä alalta vain eläkkeeseen, jossa ei ole tulevan ajan eläkeosuutta.

Työeläke myönnetty ulkomailta

Jos eläkkeenhakijalle on myönnetty pääeläke jostakin EU- tai ETA-maasta tai muusta sellaisesta maasta, jonka kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus, eläkeratkaisu Suomessa tehdään Suomen työkyvyttömyysmääritelmän mukaan. Eläkelaitoksen, joka ratkaisee eläkeoikeuden Suomessa, tulisi kuitenkin seurata pääeläkkeen myöntävän maan ratkaisulinjaa, elleivät erot työkyvyttömyysmääritelmissä johda toisenlaiseen ratkaisuun.

Ennakkoilmoitus- ja neuvottelumenettely Kansaneläkelaitoksen kanssa

Kansaneläkejärjestelmän ja työeläkejärjestelmän välisten perusteettomien ristikkäisten työkyvyttömyyseläkeratkaisujen ehkäisemiseksi on käytössä ns. ennakkoilmoitusmenettely. Ennakkoilmoitusmenettelyn tavoitteena on, että laitokset päätyisivät eläkkeenhakijan työkyvyn arvioinnissa samaan lopputulokseen. Ennakkoilmoitusmenettelyä noudatetaan vain, jos työkyvyttömyyseläkettä haetaan sekä työeläkejärjestelmästä että kansaneläkejärjestelmästä.

Työkyvyttömyysmääritelmät työeläkelaeissa ja kansaneläkelaissa eroavat jossain määrin toisistaan. Määritelmien erilaisuudesta huolimatta pyrkimyksenä on, että ristikkäisiä ratkaisuja ei synny. Eriäviin ratkaisuihin on oltava painavat perusteet.

Ennakkoilmoituksen, neuvottelun ja kuittauksen Kelan kanssa hoitaa ratkaiseva eläkelaitos. Jos ratkaisevia eläkelaitoksia on useampia, ennakkoilmoitus- ja neuvottelumenettelystä huolehtii pääasiallinen laitos.

Kelan ennakkoilmoitusliikenteen hoitaa Kelan eläke- ja toimeentuloturvaosasto.

Ennakkoilmoitusliikenne on sanomamuotoista. ETK toimii tiedonvälittäjänä ja ohjaa Kelan välittämät ennakkoilmoitussanomat oikeaan työeläkelaitokseen. Tiedot välitetään työeläkelaitosten ja Kelan välillä kerran päivässä eränä.

Kun eläkelaitos on muodostanut kantansa eläkkeenhakijan työkykyyn, se antaa ennakkoilmoituksen toisen järjestelmän eläkelaitokselle. Jos ilmoituksen vastaanottanut eläkelaitos päätyy samaan ratkaisuun, se antaa vastauksen, ns. kuittauksen. Vasta tämän jälkeen kumpikin järjestelmä antaa eläkepäätöksensä hakijalle.

Ennakkoilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvat kaikki työkyvyttömyyseläkettä koskevat ensimmäiset ratkaisut tapauksissa, joissa eläkettä on haettu kummastakin eläkejärjestelmästä. Tällöin hylkäävät ratkaisut kuuluvat aina ennakkoilmoitusmenettelyn piiriin. Jos eläkettä on haettu vain toisesta järjestelmästä, ennakkoilmoitusta ei tarvitse tehdä.

Ennakkoilmoitusmenettelyn ulkopuolelle jäävät tietyn suuruiset kuntoutustukien myönteiset jatkopäätökset. Kuntoutustukea koskevat jatkopäätökset, joissa työeläkkeen määrä on vähintään 600 euroa, työeläkelaitos voi antaa ilman ennakkoilmoitusmenettelyä. Kela puolestaan voi antaa päätöksen ilman ennakkoilmoitusmenettelyä niissä kuntoutustukea koskevissa jatkopäätöksissä, joissa työeläkkeen määrä on enintään 200 euroa.

Osatyökyvyttömyyseläkkeen ennakkopäätökset ovat ennakkoilmoitusmenettelyn ulkopuolella silloin, kun eläkettä on haettu vain osatyökyvyttömyyseläkkeenä.

Työeläkelaitos ei anna ennakkoilmoitusta eikä käy neuvotteluja silloin, kun kansaneläkettä on haettu aiheettomasti. Näin on, jos työeläkelaitos voi tietojensa perusteella arvioida, että kansaneläkettä ei selvästikään tule maksettavaksi.

Ulkomailla asuvien työkyvyttömyyseläkeratkaisut jäävät myös ennakkoilmoitusmenettelyn ulkopuolelle.

Työeläkelaitoksen ammatillisen kuntoutuksen perusteella antamista jatkokuntoutustukipäätöksistä ei myöskään anneta ennakkoilmoitusta.

Valitustapaukset jäävät varsinaisen ennakkoilmoitusmenettelyn ulkopuolelle. Niistä ilmoitetaan kuitenkin toiselle järjestelmälle sähköpostitse. Muutoksenhakuelimen muuttuneesta ratkaisusta eläkelaitoksen tulee ilmoittaa toisen järjestelmän eläkelaitokselle mahdollisimman pian.

Jos työeläkelaitoksella esimerkiksi on aihetta epäillä, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisun taustalla on ollut hakijan olosuhteista jotakin sellaista ratkaisevaa tietoa, joka ei käy ilmi asiakirjoista, työeläkelaitos voi tiedustella ratkaisuun vaikuttaneista seikoista lähemmin sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta ja hankkia uutta lisäselvitystä. Uusi lisäselvitys huomioon ottaen oikaisupäätöksen antaminen on mahdollista.

Varsinaisen ennakkoilmoitusmenettelyn ulkopuolella ovat myös sellaiset väliaikaiset päätökset, joissa eläkelaitoksen kanta hakijan työkykyisyyteen on muuttunut sinä aikana, kun valitus on vireillä. Näissäkin tapauksissa toiselle järjestelmälle ilmoitetaan ratkaisusta puhelimitse tai sähköpostin välityksellä ennen päätöksen antamista. Samalla eläkelaitos lähettää toiselle järjestelmälle lääkärinlausunnot taikka tiedot niistä lääkärinlausunnoista ja muista lisäselvityksistä, joihin väliaikainen päätös perustuu.

Ennakkoilmoitusta ei anneta myöskään silloin, kun eläkelaitos ei valituksen johdosta oikaise päätöstään.

Ennakkoilmoitus- ja neuvottelumenettely ei koske muutoksenhakuelimiä. Ennen asian ratkaisemista ne hankkivat kuitenkin tiedon toistensa ratkaisusta.

Niitä henkilöitä, joiden kohdalla muutoksenhakuelimet ovat samoilla selvityksillä päätyneet ristikkäisiin ratkaisuihin, voidaan todennäköisesti pitää ns. rajatapauksina työkyvyn arvioinnin suhteen. Usein ne saattavat olla äänestysratkaisuja. On oletettavaa, että jos toisen järjestelmän muutoksenhakuelimen ratkaisu on jo annettu, ristikkäisen ratkaisun antamista on todennäköisesti pohdittu perusteellisesti. Toisessa järjestelmässä voidaan työkyvyn arvioinnissa painottaa eri seikkoja enemmän kuin toisessa, jolloin ratkaisuissa päädytään eri kannoille. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan myönteisissä ratkaisuissa saattaa esim. olla kysymys henkilöstä, joka kykenisi työhistoriansa mukaiseen työhön, mutta työhistoria on erittäin vähäinen ja muu tausta sellainen, ettei hänellä ole reaalisia mahdollisuuksia sijoittua työhön.