Työeläkelakipalvelu
Julkinen Soveltamisohje
Tulostettu: 21.04.2014
Tarkoitettu työeläkejärjestelmälle

Eläkkeen perusteena olevat työansiot Julkaisuaika:

Työeläkettä kartuttavat työansiot -ohjeiston sisältö Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Työeläkettä kartuttavat työansiot
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Työeläkettä kartuttavat työansiot" verrattuna:

  • Ohjeen nimi on muutettu sen sisältöä paremmin kuvaavaksi. Ohjeessa kerrotaan, mitä eri ohjeita Eläkkeen perusteena olevat työansiot -ohjeistoon sisältyy.
  • Ohjeistoon sisältyvän Työsuhteen perusteella saadut ansiot -ohjeen nimi on muutettu. Uusi nimi on Ansiotyö ja siihen sovellettava eläkelaki.
  • Ohjeistoon sisältyvän Toimitusjohtajalle ja yrityksen osaomistajalle maksetut korvaukset -ohjeen nimi on muutettu. Uusi nimi on Toimitusjohtajaan ja yrityksen osaomistajaan sovellettava eläkelaki ja eläkkeen perusteena olevat työansiot.
  • Muutoksia on tehty ohjeiston muihin ohjeisiin paitsi ulkomaantyön ansioita ennen 1994 koskevaan ohjeeseen.
  • Ohjeistosta on poistettu ohje Vuoden 2005 eläkeuudistus ja eläkkeen perusteena olevat työansiot.

Työeläkettä kartuttavat työansiot -ohjeistossa kerrotaan yleisesti, mitkä ansiot otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Samat ansiot ovat myös työnantajalta ja työntekijöiltä perittävien työeläkevakuutusmaksujen perusteina.

Ohjeistoon sisältyy ohje työansioiden kohdentamisesta tietyn ajankohdan mukaiseksi ansioksi sekä ohjeet ulkomaan työn ajalta huomioon otettavasta eläkkeen perusteena olevasta ansiosta (vakuutuspalkka).

Ohjeistossa ei käsitellä yrittäjän eläketurvan perusteena olevan yrittäjän työtulon määräytymistä ja vahvistamista. Yrittäjän työtulon vahvistamisesta katso ohje YEL-työtulo- YEL-työtulon vahvistaminen .

Tämä ohjeisto koostuu yhdestätoista erillisestä soveltamisohjeesta. Ohjeiden nimet ja niiden sisältämät asiat:

Ansiotyö ja siihen sovellettava eläkelaki Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Työsuhteen perusteella saadut työansiot oikeuttavat eläkkeeseen
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Työsuhteen perusteella saadut työansiot oikeuttavat eläkkeeseen" verrattuna:

  • Ohjeen nimi on muutettu.
  • Tekstiä on ajantasaistettu ja tarkennettu. Pykäläviittaukset on muutettu TyEL:n mukaisiksi.

Työeläkelakien mukaan vakuutetaan ansiotarkoituksessa tehty työ. Toiminta ei kuulu minkään työeläkelain piiriin, jos kysymys ei ole ansiotyöstä.

TyEL

Yksityisten alojen työntekijällä on työsuhteensa perusteella oikeus TyEL:n mukaiseen eläketurvaan (TyEL 4 §). Työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen TyEL:n mukaisen eläketurvan ( TyEL 1 §).

TyEL koskee myös luottamustehtävää hoitavaa henkilöä, jos henkilölle palkkion maksava yksityisoikeudellinen yritys tai yhteisö vakuuttaa hänet tästä luottamustehtävästä TyEL:n mukaan (TyEL 8 §).

TyEL:n mukaan vakuutetaan työntekijän tavoin myös sellainen osakeyhtiössä tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa oleva henkilö, jolla ei ole omistukseen tai äänivaltaan perustuvaa määräävää asemaa (TyEL 7 §).

MEL

MEL:n piiriin kuuluu työntekijä, joka tekee merimieslaissa tarkoitettua työtä ulkomaankauppaliikenteeseen käytettävässä suomalaisessa kauppa-aluksessa tai muussa MEL:n 1 §:ssä luetellussa aluksessa.

YEL ja MYEL

Yksityisellä puolella ansiotyö, jota ei tehdä työsuhteessa, kuuluu yleensä YEL:n tai MYEL:n soveltamisalaan.

Työsuhteessa olematta tehty ansiotyö voi kuitenkin yksityisellä sektorilla jäädä työeläkelakien ulkopuolelle, jos yrittäjäeläkelaeissa säädetyt muut vakuuttamisen edellytykset (ikärajat, työtulon vähimmäismäärä ja toiminnan vähimmäiskesto) eivät täyty.

Katso YEL-vakuuttamisen edellytykset - YEL:n ulkopuolelle jäävä yrittäjätoiminta .

Työ julkisella puolella

Julkisen puolen työeläkelakien (KuEL, VaEL) soveltamisalaan kuuluvat työsuhteessa olevien lisäksi virkasuhteessa olevat henkilöt sekä tietyt toimeksiantosuhteessa olevat henkilöt, jotka eivät ole työ- tai virkasuhteessa valtioon taikka kuntaan tai muuhun kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöön.

Urheilu

Ammattimainen joukkueurheilija on yleensä työsuhteessa, mutta häneen ei sovelleta työeläkelakeja. Hän kuuluu urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain ( 276/2009 ) soveltamisalaan ( TyEL 9 § , YEL 5 §) . Urheilijan tapaturma - ja eläketurvasta kerrotaan ohjeessa Urheilijan vakuuttaminen .

Yhtenäinen palkkakäsite

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota ovat lähtökohtaisesti kaikki suoritukset, jotka työnantaja maksaa työntekijälle vastikkeena työsuhteen perusteella tehdystä työstä.

Yksityisen puolen työsuhde-eläkelaeissa (TyEL, MEL) on vuodesta 2005 lukien ollut samanlainen eläkkeen perusteena olevan työansion käsite.

Julkisen puolen työeläkelakien (KuEL, VaEL) palkkakäsitteet vastaavat pitkälti yksityisen puolen työeläkelakien mukaisia määritelmiä. Myös eläkkeeseen oikeuttavia ansioita ulkomaantyössä (vakuutuspalkkaa) koskevat säännökset ovat samanlaiset.

Työsopimussuhde - työsuhde

Työsuhde määritellään työeläkelakeja sovellettaessa lähtökohtaisesti työsopimuslaissa olevan työsopimussuhteen tunnusmerkistön avulla. Sen mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen sopimuspuoli, työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana, sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään toiselle sopijapuolelle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tätä työsopimuslain määritelmää käytetään myös työeläkelakeja sovellettaessa.

Työsopimuksen muoto

Työsopimuksen tekeminen ei edellytä määrätyn muodon noudattamista. Työsopimuksen voi tehdä suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti. Työsopimuksen sähköinen muoto merkitsee sitä, että sopimus voidaan tehdä faksia tai sähköpostia tai vaikkapa matkapuhelimen tekstiviestiä käyttäen. Työsopimus voi syntyä myös hiljaisesti ilman nimenomaisen sopimuksen tekemistä.

Työsopimuksen tunnusmerkistön pakottavuus

Työsopimuslain mukainen työsopimuksen käsite on pakottavaa oikeutta. Tämä merkitsee sitä, etteivät työnteettäjä ja työnsuorittaja voi eläkelaitoksia sitovasti keskenään sopia siitä, onko kysymyksessä työsuhde vai ei, vaan työsuhteen olemassaolo päätellään sen perusteella, ovatko työsuhteen tunnusmerkit täyttyneet työnsuorittajan tosiasiallisessa työskentelyssä.

Osapuolet eivät voi myöskään sopia laista poiketen siitä, mitä työeläkelakia työntekosuhteeseen sovelletaan.

Työnantaja ja työntekijä eivät voi keskenään sopia laista poiketen myöskään siitä, ettei jotain työsuhteen perusteella maksettavaa ja eläkkeen perusteena olevaan työansioon lain mukaan kuuluvaa suoritusta otettaisi huomioon eläkettä ja työeläkevakuutusmaksuja määrättäessä. Työsuhteen osapuolet eivät siten voi pätevästi sopia esimerkiksi siitä, että tulospalkkiota ei otettaisi lainkaan huomioon työntekijän eläkkeen perusteena.

Tavanomainen harrastustoiminta

Työsopimuslaissa on rajattu työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle tavanomainen harrastustoiminta (TSL 1:2).

Työsopimuslain yksityiskohtaisten perustelujen ( HE 157/2000 vp .) mukaan tavanomaisena harrastustoimintana pidetään muun muassa urheiluseuran piirissä tapahtuvaa vapaaehtoista lasten ja nuorten ohjaamista, sekä muunlaistakin vastaavanlaisessa yhdistystoiminnassa tehtyä työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa.

Työsopimuslain soveltamisalan rajausta koskevat perustelut ovat sovellettavissa kun ratkaistaan, onko suorituksen maksajalla velvollisuutta järjestää suorituksen saajalle lakisääteistä pakollista työeläketurvaa tavanomaisen harrastustoiminnan puitteissa tapahtuvasta työskentelystä.

Tavanomaisen harrastustoiminnan parissa tehtävälle työlle on tunnusomaista se, ettei sitä tehdä ansiotarkoituksessa. Työnteosta suoritettava vastike on tavallisesti pieni ja kulukorvauksen luonteinen. Kun kulukorvauksia maksetaan työn suorittajalle aiheutuneista todellisista kuluista, suurehkokaan korvaus ei sellaisenaan merkitse, että kyseessä olisi työsuhde.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 11.6.2004 (ETK 12378)

Luottamustoimet

Luottamustoimena pidetään TyEL:a sovellettaessa tehtävää, johon henkilö on määräajaksi tai toistaiseksi valittu edustamaan tiettyä yhteisöä, henkilöpiiriä tai asiantuntemusta, ja jossa tehtävässään hän ei ole työ- tai virkasuhteessa eikä toimi yrittäjän eläkelaissa tarkoitettuna yrittäjänä.

Jollei toimikautta ole sovittu tai määrätty, luottamustoimen katsotaan alkaneen sen kalenterikuukauden alusta, jolta luottamustoimeen kuuluvasta tehtävästä ensimmäisen kerran maksetaan palkkiota, sekä päättyneen sen kalenterikuukauden lopussa, jolta viimeksi on maksettu palkkiota.

Luottamustoimelle on tyypillistä se, että siihen valitaan yleensä vaalilla tai otetaan päätöksellä. Luottamustoimi kestää tietyn toimikauden ajan, esimerkiksi yhdistyksen säännöissä määrätyn ajan, eikä luottamustoimeen valittu ole toimikauden aikana erotettavissa muuten kuin hallintotoimin. Luottamustoimessa vastike on yleensä vähäinen, esimerkiksi vain kulukorvaus tai palkkio, jonka ei voida arvioida vastaavan tehtävän vastuullisuutta tai henkilön työmäärää tehtävässä.

Luottamustehtävässä ovat yleensä esimerkiksi:

  • työpaikan pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu
  • yhtiöiden, osuuskuntien ja muiden yritysten toimielinten, kuten hallintoneuvostojen, hallitusten, neuvottelukuntien ja johtokuntien jäsenet
  • etujärjestöjen, mm. työmarkkinajärjestöjen ja toimialayhteisöjen, puheenjohtajat
  • eri harrastusalojen liittojen tai yhdistysten johtokunnissa toimivat henkilöt, kuten yhdistyksen säännöissä tarkoitettu puheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja. Kuitenkin jos esimerkiksi taloudenhoitaja hoitaa yhdistyksen kirjanpidon ja saa tästä normaalitasoisen palkan, kysymyksessä voi olla työsuhde.

Yrityksen hallituksessa voi olla jäseniä, jotka ovat samalla työsuhteessa yritykseen, sekä jäseniä, jotka on nimetty hallitukseen yrityksen ulkopuolelta.

Yksityisoikeudellisen yrityksen tai yhteisön luottamustehtävää hoitava henkilö voidaan vakuuttaa TyEL:n mukaan (TyEL 8 §). Luottamustehtävän vakuuttaminen on vapaaehtoista, jos luottamustehtävää hoitava henkilö ei ole työsuhteessa luottamustoimipalkkion maksajaan. Jos henkilö vakuutetaan luottamustoimensa perusteella, siitä saadut palkkiot rinnastetaan työsuhteessa saatuihin ansioihin.

Silloin kun luottamustehtävää hoitava henkilö on työsuhteessa palkkion maksajaan, eikä luottamustoimen perusteella ole erikseen järjestetty eläketurvaa, luottamustehtävästä saatu palkkio luetaan osaksi henkilön pakollisesti työeläkevakuutettavaa työansiota.

Kunnallisten luottamustoimien osalta eläketurvan järjestäminen on pakollista (KuEL 3 §). KuEL:ssa on kuitenkin nimenomainen säännös siitä, että luottamushenkilön kokouspalkkioita ei pidetä eläkkeen perusteena olevina työansioina. Katso tarkemmin Aakkosellinen luettelo.

Työsuoritusta edellyttävät sopimukset, joista säädetään erillislailla

Työsopimuslain mukaan työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät sellaiset työsuoritusta edellyttävät sopimukset, joista säädetään erikseen lailla (TSL 1:2.3).

Esimerkiksi merimiehet eivät kuulu työsopimuslain soveltamisalaan. He työskentelevät kuitenkin työsuhteessa ja heidän lakisääteinen työeläketurvansa järjestetään merimieseläkelain (MEL) mukaan. Myöskään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa oppisopimuskoulutuksessa oleva henkilö ei kuulu työsopimuslain soveltamisalaan. Hän on kuitenkin työsuhteessa ja kuuluu työsuhde-eläkelain soveltamisalaan.

Lisäksi tiettyjen työntekosopimusten osalta on erillislaissa säädetty, ettei työtä suorittavan henkilön katsota olevan työsuhteessa. Esimerkiksi perhehoitajat ja omaishoitajat eivät erillislakien mukaan ole työsuhteessa kuntaan tai mihinkään muuhunkaan tahoon. He kuitenkin kuuluvat kunnallisen eläketurvan piiriin (KuEL 3 §).

Julkisoikeudelliset palvelussuhteet

Julkisoikeudelliset palvelussuhteet eivät kuulu työsopimuslain soveltamisalaan. Valtion, kuntien ja seurakuntien viranhaltijat kuuluvat kuitenkin yleensä julkisten alojen työeläkelakien (KuEL, VaEL tai KiEL) piiriin.

Työsuhteen alkaminen ja päättyminen

Työsuhde alkaa silloin, kun työntekijä ryhtyy tekemään työsopimuksessa tarkoitettua työtä. Lähtökohtaisesti työsuhde päättyy silloin, kun työn tekeminen ja työntekovelvollisuus päättyvät. Työnteon lopettaminen edellyttää, että työntekijän työvelvoite on lakannut. Työvelvoite voi lakata:

  • työsopimuksen irtisanomisen tai purkamisen
  • työsopimuksen päättymistä koskevan sopimuksen
  • määräaikaisen työsopimuksen mukaisen sopimuskauden päättymisen
  • työsopimuksen pätemättömäksi tulemisen tai
  • määrätyistä erityistilanteista johtuvan työsopimuksen raukeamisen johdosta.

Jos työsopimussuhteen päättämisperustetta ei ole olemassa, työsuhde jatkuu. Työsuhde jatkuu esimerkiksi silloin kun työntekijä on sairauden vuoksi estynyt tekemästä työtä. Myös lomautettuna olevan työntekijän työsuhde jatkuu, mutta työn tekeminen ja palkanmaksu ovat lomautuksen ajan keskeytyneenä.

Eläketyöansio ansaitaan työsuhteen aikana

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota voi olla vain sellainen työansio, joka on ansaittu työsuhteen aikana eli työsuhteen alkamisen ja päättymisen välisenä aikana.

Eläketyöansioon voi kuulua työsuhteen päättymisen jälkeen maksettuja työansioita, jos ne on ansaittu työsuhteen aikana.

Sellaiset työsuhteen perusteella maksetut tai työsuhteeseen liittyvät suoritukset, jotka maksetaan muutoin kuin vastikkeena työstä, eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota silloinkaan kun ne maksetaan työsuhteen aikana.

Katso tarkemmin soveltamisohje Työstä maksettava vastike.

Kaikki työsuhteen aikana ansaitut työansiot eivät kuitenkaan oikeuta eläkkeeseen. Eläkkeeseen eivät oikeuta työkyvyttömyyden alkamisvuoden työansiot, jos työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä tuleva aika on luettu eläkkeeseen oikeuttavaksi (TyEL 63 §) .

KuEL:n 70 §:ssä ja VaEL:n 69 §:ssä on erityissäännös, jonka perusteella eläkettä määrättäessä ei oteta huomioon palvelussuhteen (työ- tai virkasuhteen) eläketapahtumavuoden todellisia työansioita, vaan eläke kertyy eläketapahtumavuodelta sitä edeltäneen vuoden ansioista (ansioiden monistaminen).

Edellytyksenä ansioiden monistamiselle on, että työntekijällä (tai muulla vakuutetulla) on kyseessä olevan lain alaisia työansioita vähintään kolmena peräkkäisenä kalenterivuotena ennen eläketapahtumavuotta kunakin vuonna vähintään 6 000 euroa. Jos eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansiot poikkeavat kahden sitä edeltäneen vuoden keskiansioista yli 10 prosentilla tai jos työntekijällä on eläketapahtumavuonna tiettyjä eläkkeeseen oikeuttavia etuuksia, ansioita ei monisteta. Silloin eläke karttuu eläketapahtumavuodelta eläketapahtumaan mennessä maksetuista ansioista.

Työnantajan vakuuttamisvelvollisuus

Työnantajalla on velvollisuus järjestää työsuhteen tunnusmerkistön täyttävässä työsuhteessa olevalle työntekijälleen työeläketurva.

Työnantajan velvollisuus työeläketurvan järjestämiseen alkaa työntekijän 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta. Työsuhteen jatkuessa vakuuttamisvelvollisuus kestää sen kuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 68 vuotta.

Myös työsopimuslain mukaan toistaiseksi voimassa oleva työsuhde päättyy työntekijän 68 vuoden täyttämiskuukauden lopussa, jolleivät työntekijä ja työnantaja sovi työsuhteen jatkamisesta (työsopimuslain 6 luvun 1a §).

Jos toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleva työntekijä aikoo joustavan vanhuuseläkeiän sallimissa rajoissa jäädä eläkkeelle ennen 68 vuoden iän täyttämistä, esimerkiksi 63-vuotiaana, hänen tulee irtisanoa työsuhteensa päättyväksi eläkkeen alkamiseen.

Toimitusjohtajaan ja yrityksen osaomistajaan sovellettava eläkelaki ja eläkkeen perusteena olevat työansiot Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Toimitusjohtajalle ja yrityksen osaomistajalle maksetut korvaukset
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Toimitusjohtajalle ja yrityksen osaomistajalle maksetut korvaukset" verrattuna:

  • Ohjeen nimi on muutettu.
  • Tekstiä on ajantasaistettu ja tarkennettu. Pykäläviittaukset on muutettu TyEL:n mukaisiksi.
  • Otettu huomioon tuloverolain muutos, joka koskee muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun työpanokseen perustuvan osingon verotusta. Säännös soveltuu osinkoihin, jotka ovat nostettavissa 1.1.2010 tai sen jälkeen. Osakkaalle maksettu osinko ei ole eläkkeen perusteena olevaa ansiota, vaikka se perustuu työpanokseen.
  • Otettu huomioon työeläkelakien yrittäjän määritelmän muutos. Yrittäjänä pidetään osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevää osakasta, joka omistaa yksin yli 30 prosenttia tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia yhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai jolla on muutoin vastaava määräämisvalta. Muutos tuli voimaan 1.1.2011.
  • Ohjeeseen on siirretty tekstiä, joka on aiemmin ollut ohjeessa Aakkosellinen luettelo erilaisista työntekijälle maksetuista suorituksista.
  • Ohjeesta on poistettu tekstiä, joka sisältyy muuhun ohjeistoon. Ohjeistoon on linkki.

TyEL:ä sovelletaan lähtökohtaisesti työsuhteessa tehtyyn työhön. TyEL:n soveltamisala myötäilee työsopimuslain (55/2001) soveltamisalaa. TyEL:n mukaan vakuutetaan kuitenkin myös työtä, jota ei tehdä työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa.

Toimitusjohtajan työoikeudellinen asema

Korkein oikeus on vakiintuneesti katsonut, että osakeyhtiön ja osuuskunnan toimitusjohtajat eivät voi olla työsuhteessa näihin yhteisöihin, vaikka he tekisivätkin työtä näiden lukuun sopimuksen perusteella vastiketta vastaan eli työsopimuslaissa säädettyjen työsopimuksen tunnusmerkkien mukaisissa olosuhteissa. Toimitusjohtajia pidetään yhteisöjen lakisääteisinä toimieliminä, minkä vuoksi he eivät voi olla työsuhteessa edustamaansa yhteisöön.

Isännöitsijä

Isännöitsijä ei ole työoikeudellisessa työsuhteessa asunto-osakeyhtiöön, koska hän on yhtiön lakisääteinen toimielin, josta säädetään asunto-osakeyhtiölaissa.

Asunto-osakeyhtiössä isännöitsijä vastaa toimitusjohtajaa. Hänelle maksetut kokouspalkkiot otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa ja asunto-osakeyhtiö on vakuuttamisvelvollinen, jos isännöitsijällä ei ole TyEL:n 7 §:ssä tarkoitettua omistukseen tai äänivaltaan perustuvaa määräämisvaltaa yhtiössä, eikä häntä siis voida vakuuttaa YEL:n mukaan.

Isännöitsijä voi olla työsuhteessa isännöitsijätoimistoon, jolloin kokouspalkkiot otetaan huomioon tämän työsuhteen eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Kunnan omistaman asunto-osakeyhtiön isännöitsijä voi kuulua KuEL:n piiriin. Kunnallisessa palvelussuhteessa olevalle isännöitsijälle maksettuja kokouspalkkioita ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Katso ohje Aakkosellinen luettelo erilaisista työntekijöille maksettavista suorituksista .

Rekisteröidyn yhdistyksen toimitusjohtaja ja toiminnanjohtaja

Myös muissa yhteisöissä kuin osakeyhtiössä tai osuuskunnassa voi olla toimitusjohtaja. Jos toimitusjohtajan asemasta ei ole säännöksiä näitä yhteisöjä koskevassa lainsäädännössä, toimitusjohtajaa ei pidetä toimielimenä. Tällöin toimitusjohtajan työoikeudellinen asema on arvioitava työsopimuksen tunnusmerkkien avulla. Siten esimerkiksi rekisteröidyn yhdistyksen toimitusjohtaja voi olla työsuhteessa yhdistykseen, koska yhdistyslaissa ei ole säännöksiä, joiden perusteella toimitusjohtaja tulisi katsoa yhdistyksen toimielimeksi.

Aatteellisessa yhdistyksessä ei yleensä ole toimitusjohtajaa vaan toiminnanjohtaja, joka käytännössä huolehtii yhdistyksen juoksevasta hallinnosta. Yhdistyslaissa ei ole säännöksiä myöskään toiminnanjohtajasta, joten hänen työoikeudellinen asemansa yhdistyksessä on arvioitava työsopimuksen tunnusmerkistön perusteella.

Toimitusjohtajaan rinnastettavat johtavassa asemassa olevat

Osakeyhtiöissä ja muissakin yrityksissä voi olla henkilöitä, jotka eivät muodollisesti ole yhtiön toimitusjohtajia, mutta jotka tosiasiallisesti ovat yrityksessä johtavassa asemassa (esim. pääjohtaja, toimialajohtaja). Nämä henkilöt eivät välttämättä ole yrityksen lakisääteisiä toimielimiä, joten heidän työoikeudellinen asemansa on ratkaistava työsopimuksen tunnusmerkistön perusteella. Työeläkelakeja sovellettaessa näihin henkilöihin sovelletaan pääsääntöisesti TyEL:ä lain 7 §:n perusteella.

Toimitusjohtajan työoikeudellisen aseman merkitys käytännössä

Koska osakeyhtiön tai osuuskunnan toimitusjohtajaa tai asunto-osakeyhtiön isännöitsijää ei pidetä työsopimuslaissa tarkoitetussa työsuhteessa olevana, heitä eivät koske työsopimuslain säännökset muun muassa työsuhteen päättämisestä, irtisanomisajoista ja irtisanomisen ajalta maksettavasta palkasta. Toimitusjohtajalla ei myöskään ole oikeutta saada maksamattomia palkkasaataviaan palkkaturvalain nojalla.

Toimitusjohtajan (ja isännöitsijän) oikeudet perustuvat yleensä hänen ja yhteisön välillä solmittuun niin sanottuun johtajasopimukseen. Johtajasopimus tai muun niminen toimisopimus, jolla toimitusjohtajan oikeuksista ja velvollisuuksista hänen edustamassaan yhtiössä on sovittu, on tärkeä tietolähde selvitettäessä toimitusjohtajalle maksettujen korvausten ja suoritusten kuulumista työeläkelakien mukaisen eläketurvan ja vakuuttamisvelvollisuuden piiriin.

Johtavassa asemassa olevia koskeva TyEL:n säännös

TyEL:ä sovellettaessa työntekijään rinnastetaan tietyin edellytyksin osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevä henkilö, vaikka hän ei ole työsopimuslaissa tarkoitetussa työsuhteessa osakeyhtiöön. Edellytykset liittyvät osakeomistukseen ja osakkeiden tuottamaan äänimäärään. ( TyEL 7 § ).

TyEL:n mukaan vakuutetaan myös muussa yhteisössä kuin osakeyhtiössä, esimerkiksi osuuskunnassa, johtavassa asemassa oleva henkilö, jolla on vastaava määräämisvalta.

Säännös ei merkitse sitä, että toimitusjohtaja tai muu johtavassa asemassa oleva henkilö olisi työoikeudellisessa työsuhteessa edustamaansa yhtiöön, vaan sitä, että kyseisen henkilön ja yhtiön välistä oikeussuhdetta tulee eläketurvan järjestämisvelvollisuudesta päätettäessä käsitellä samoin perustein kuin yhtiön ja sen työsuhteisten työntekijöiden välisiä työsuhteita.

Johtava asema

TyEL:n 7 §:n soveltaminen edellyttää, että henkilö on johtavassa asemassa. Toimitusjohtajien lisäksi säännöksen soveltamispiiriin voivat kuulua muun muassa osakeyhtiön hallinto- ja muut toimialajohtajat sekä hallituksen jäsenet silloin, kun he tekevät yhtiössä muuta kuin suoranaisesti hallituksen jäsenyyteen liittyvää työtä.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 29.8.1996 (VakO 8049/95)

Sen sijaan hallituksen varajäsenen ei lähtökohtaisesti katsota asemansa perusteella olevan osakeyhtiössä johtavassa asemassa, joten yhtiössä työskentelevä hallituksen varajäsen kuuluu osakeomistuksesta riippumatta pääsääntöisesti työsuhde-eläkelakien piiriin. Tästä voidaan poiketa, jos hallituksen varajäsen toimii pitkäaikaisesti (yli vuoden ajan) hallituksen varsinaisen jäsenen tilalla tai jos hänellä muutoin on johtava asema yhtiössä. Tarkempia ohjeita hallituksen varajäsenen asemasta työeläkelakeja sovellettaessa on Eläketurvakeskuksen lakiosaston tiedotteessa 9/93.

Jos henkilö omistaa yksin osakeyhtiön koko osakekannan, hänen katsotaan olevan yhtiössä johtavassa asemassa, vaikkei hänellä olisi muodolliseen asemaan perustuvaa määräämisvaltaa yhtiössä.

Esimerkki: ETK:n päätös 6.11.1987 (sov. 1190).

Johtavan aseman määrittelyssä voidaan kiinnittää huomiota siihen, onko henkilöllä oikeus kirjoittaa yhtiön toiminimi. Usein toiminimen kirjoitusoikeus merkitsee tosiasiallista johtavaa asemaa yrityksessä.

Osakeyhtiön toimitusjohtajuuden ja hallituksen jäsenyyden, sekä muun vastaavan aseman lisäksi johtavalla asemalla tarkoitetaan myös vastaavaa tosiasiallista määräämisvaltaa yrityksessä.

Pienissä perheyrityksissä katsotaan yhtiössä työskentelevien omistajaperheenjäsenten yleensä olevan muodollisesta asemasta riippumatta johtavassa asemassa. Tämä omistajaperheenjäsenten vakuuttamiskäytäntö soveltuu lähinnä vain perheyrityksiin, joissa ei perheenjäsenten lisäksi ole palkattua, työsuhteessa olevaa henkilökuntaa. Yleensä tällöin on kysymys aviopuolison yritystoimintaan osallistumisesta niin sanottuna avustavana puolisona.

Esimerkki: ETK:n lausunto 25.11.1999 (sov. 12126)

Katso YEL-vakuuttamisen edellytykset - Ketä pidetään YEL:ssä tarkoitettuna yrittäjänä?

Omistusosuusvaatimus

Vuoden 2011 alusta alkaen yrittäjän määritelmä laajeni. Yrittäjänä pidetään myös sellaista osakeyhtiössä työskentelevää johtavassa asemassa olevaa osakasta, joka omistaa yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeista tai jolla on yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Yrittäjänä pidetään myös muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevää henkilöä, jolla on vastaava määräämisvalta yhteisössä. ( YEL 3 §) ( HE 135/2010 vp .)

TyEL 7 §:n mukaan työntekijään rinnastetaan osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevä osakas, vaikka hän ei ole työsuhteessa osakeyhtiöön, jos:

  • hän omistaa yksin enintään 30 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai hän ja hänen perheenjäsenensä omistavat yhdessä enintään 50 prosenttia yhtiön osakkeista ja tästä hänen oma omistusosuutensa on enintään 30 prosenttia tai
  • hänellä on yksin enintään 30 prosenttia tai hänellä ja hänen perheenjäsenillään on yhdessä enintään 50 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä ja tästä hänen oma äänimääränsä on enintään 30 prosenttia.

Työntekijään rinnastetaan myös muussa yhteisössä johtavassa oleva henkilö, jolla on vastaava määräämisvalta yhteisössä.

Esimerkki: ETK:n lausunto 25.3.1996 sov.11842

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 11.4.2002 (VakO 6081/2000) .

Esimerkki: ETK:n lausunto 8.6.1999 sov. 12095

Katso YEL-vakuuttamisen edellytykset - Ketä pidetään YEL:ssä tarkoitettuna yrittäjänä?

Perheenjäsenen käsite

Perheenjäsenellä tarkoitetaan TyEL:n 7 §:ää sovellettaessa aviopuolisoa ja avopuolisoa, jos avopuolisot asuvat yhteisessä taloudessa avioliiton omaisissa olosuhteissa. Myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoli on perheenjäsen.

Perheenjäseniksi katsotaan myös johtavassa asemassa olevan henkilön kanssa samassa taloudessa asuvat omat ja aviopuolison lapset, lastenlapset, vanhemmat tai isovanhemmat. Ottolapset ja ottovanhemmat rinnastetaan muihin lapsiin ja vanhempiin.

Aviopuolisoa pidetään perheenjäsenenä, vaikka hän asuisi eri osoitteessa.

1.1.2007 alkaen avopuolisoita on pidetty YEL:n omistusosuutta laskettaessa perheenjäseninä riippumatta siitä, onko heillä yhteistä lasta.

Sisaruksia ei pidetä TyEL:n 7 §:ää sovellettaessa perheenjäseninä eikä heidän omistusosuuksiaan oteta huomioon, kun harkitaan määräämisvallan olemassaoloa, vaikka sisarukset asuisivat samassa taloudessa. Myöskään sedät, enot ja tädit taikka kaukaisemmat sukulaiset eivät ole tässä säännöksessä tarkoitettuja perheenjäseniä, vaikka he asuisivat tarkasteltavan henkilön kanssa samassa taloudessa.

Pelkästään perheenjäsenten omistukseen perustuva osakeomistus tai äänimäärä ei merkitse TyEL:n 7 §:ssä tarkoitetun määräämisvallan olemassaoloa, jos tarkasteltava henkilö ei itse omista lainkaan kysymyksessä olevan yhtiön osakkeita (on ns. nollaomistaja). Säännöksessä edellytetään osakkeiden omistamista yhdessä perheenjäsenten kanssa, joten tarkasteltavan henkilön tulee itsekin omistaa vähintään yksi yhtiön osake. Tästä omistusvaatimuksesta voi olla poikkeuksia esimerkiksi silloin, kun yhtiö on alaikäisten lasten omistuksessa ja vanhemmat työskentelevät yhtiössä johtavassa asemassa, tai muussa vastaavassa tilanteessa, jossa tarkasteltavalla henkilöllä muutoin on tosiasiallisesti selvä määräämisvalta yhtiössä.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 2.3.1999 (ELK 2455/98)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 12.6.1998 (ETK 12018)

Välillinen omistus

TyEL:n 7 §:ää sovellettaessa otetaan huomioon myös välillinen omistus.

Määriteltäessä sitä, onko johtavassa asemassa olevalla henkilöllä yksin tai yhdessä perheenjäsenensä kanssa osakkeiden omistukseen tai äänimäärään perustuva määräämisvalta, otetaan huomioon myös osakkeet, joita johtavassa asemassa oleva henkilö omistaa välillisesti toisen yhtiön kautta.

TyEL:n 7 §:n soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko henkilöllä suoraan kysymyksessä olevan yhtiön omien osakkeiden omistukseen tai äänimäärään perustuva määräämisvalta, vai perustuuko määräämisvalta omistukseen jossakin muussa yhtiössä, jolla on oikeus käyttää määräämisvaltaa kysymyksessä olevassa yhtiössä.

Välillinen omistus voi muodostua osakeyhtiöiden lisäksi myös avointen yhtiöiden, kommandiittiyhtiöiden ja osuuskuntien kautta.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 18.6.1991 (VakO 3084/90)

Välillistä omistusta ja yhtiöiden omistusosuuksia määritettäessä on hyvä pitää mielessä, että kuolinpesän omistuksessa olevat osakkeet ovat lesken ja perillisten kesken yhteishallinnossa ja osakkeiden yhteisomistus on jaotonta pesän jakamiseen saakka. Ennen osituksen ja/tai perinnönjaon tekemistä ei ole mahdollista sanoa, kuinka suuri osuus kuolinpesään kuuluvista osakkeista tulee kullekin kuolinpesän osakkaalle.

Avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden yhtiömiehet

Avoimen yhtiön yhtiömiestä tai muun yhteisön sellaista osakasta, joka on henkilökohtaisesti vastuussa yhteisön sitoumuksista (vastuunalainen yhtiömies), ei pidetä työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteessa olevana (TyEL 7 § 2 mom.).

Kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies voi kuulua työsuhde-eläkelain piiriin, jos hänelle maksetaan työskentelyn perusteella eläkkeen perusteena oleviin työansioihin kuuluvia eriä (esim. luontoisetuja) yhtiöstä. Jos palkkaa ei makseta, eli jos äänetön yhtiömies saa yhtiöstä ainoastaan voitto-osuutta tai korkoa, häneen ei sovelleta mitään työeläkelakia.

Toimitusjohtajalle työn päättyessä maksettu korvaus

Ohjeessa Työstä maksettava vastike käsitellään muun muassa irtisanomis- ja lomauttamistilanteissa työntekijälle maksettavien erilaisten suoritusten kuulumista eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Nämä ohjeet perustuvat pitkälti siihen, että työnantaja on työsuhteen päättyessä lain tai työehtosopimuksen mukaan velvollinen maksamaan työntekijälle palkkaa irtisanomisajalta. Myös vuosiloma-ajan palkan maksaminen ja lomakorvauksen maksaminen perustuvat vuosilomalakiin, jota sovelletaan vain työsuhteen osapuoliin.

Työstä maksettava vastike -ohjeen soveltamisohjeet eivät sellaisenaan sovellu toimitusjohtajalle maksettuihin korvauksiin, koska toimitusjohtaja ei ole työsuhteessa. Toimitusjohtajille maksettujen suoritusten osalta on erikseen selvitettävä, mitä toimitusjohtajan ja hänen edustamansa yrityksen välillä on sovittu työskentelyn ehdoista ja työn päättymisestä sekä lomaoikeudesta. Laissa turvattua irtisanomissuojaa tai oikeutta vuosilomaan toimitusjohtajalla ei ole.

Johtajasopimus ratkaisevassa asemassa

Yhtiön toimielimeksi katsottavan toimitusjohtajan työskentelyehdot määräytyvät hänen tekemänsä johtajasopimuksen perusteella. Toimitusjohtajan kohdalla on tavallista, että hänen kanssaan tehtävässä sopimuksessa sovitaan mahdollisuudesta irtisanoa sopimus ilman erityisiä perusteita. Usein tällöin myös sovitaan, että jos yritys on irtisanojana, se maksaa toimitusjohtajalle erityisen erokorvauksen irtisanomisajan palkan sijasta. Osapuolet voivat sopia myös irtisanomisajan noudattamisesta ja irtisanomisajalta maksettavasta palkasta aivan kuin työsuhteessa.

Jos johtajasopimuksessa on sovittu nimenomaisesti irtisanomisajan palkasta, se luetaan eläkkeen perusteena oleviin ansioihin samoin perustein kuin työntekijöillä otetaan huomioon irtisanomisajan palkka.

Vieraskielisissä johtajasopimuksissa irtisanomisajan palkasta saatetaan käyttää erilaisia nimityksiä. Suorituksen nimitys ei kuitenkaan ole ratkaiseva, kun päätetään suorituksen kuulumisesta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Olennaista on selvittää, onko toimitusjohtajalle toimisuhteen päättyessä maksettava suoritus katsottava luonteeltaan vastaavaksi kuin työsuhteessa olevalle työntekijälle työsuhteen päättyessä maksettava irtisanomisajan palkka.

Myös toimitusjohtajalla on irtisanomisaikana periaatteessa työntekovelvollisuus, mutta työnantaja voi yksipuolisesti luopua vaatimasta toimitusjohtajalta työpanosta. Jos irtisanomisajasta on sovittu, toimitaan kuten työntekijöidenkin kohdalla. Huomioon otetaan tällöin sopimuksen mukainen irtisanomisaika, enintään kuitenkin kuuden kuukauden mittaisena, jos toimitusjohtaja ei ole tosiasiallisesti työssä tämän kuuden kuukauden jälkeen.

Kuuden kuukauden enimmäisaikaa noudatetaan toimitusjohtajienkin osalta sen vuoksi, että heidän työeläkevakuuttamisensa TyEL:n mukaan perustuu poikkeussäännökseen (TyEL 7 §), jota on tulkittava suppeasti. Soveltamisalan laajennuksella muihin kuin työsuhteessa oleviin on ollut tarkoitus turvata tietyille henkilöryhmille samankaltainen eläketurva kuin työsuhteessa olevilla. Tarkoitus ei ole ollut saattaa muussa kuin työsuhteessa työtä tekeviä henkilöitä työsuhteisia parempaan asemaan.

Toimitusjohtaja ja yhtiö voivat sopia johtajasopimuksen päättymisestä siten, että sopimussuhde päättyy yli kuuden kuukauden kuluttua sopimisajankohdasta. Toinen osapuoli voi myös vapaaehtoisesti soveltaa kuutta kuukautta pidempää irtisanomisaikaa. Jos toimitusjohtaja on tämän pidennetyn ajan tosiasiallisesti työssä, koko tältä ajalta maksettu palkka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Johtajasopimuksessa sovittu irtisanomisajan palkka tai siihen verrattava suoritus

Johtajasopimuksen perusteella toimisuhteen päättyessä maksettava suoritus, joka tosiasiallisesti on irtisanomisajan palkkaa, otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevissa työansioissa.

Jos nimenomaisesti ei ole sovittu, että kyseessä on irtisanomisajan palkka, suoritus katsotaan vahingonkorvauksen luonteiseksi eräksi, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa ansiossa.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 1.3.1995 (VakO 6271/93).
Tässä tapauksessa vakuutusoikeus on katsonut, että myös toimitusjohtajalla voi olla irtisanomisaika, jos siitä on johtajasopimuksessa nimenomaisesti sovittu.

Irtisanomisajalta maksettava korvaus ei kuitenkaan tässä tapauksessa voinut olla eläkkeen perusteena olevaa työansiota enää sen jälkeen, kun toimitusjohtaja oli siirtynyt toisen yrityksen palvelukseen, jolloin hän ei enää olisi voinut tehdä työtä aiemmassa osakeyhtiössä syystä, joka johtui hänestä itsestään eikä Oy:stä.

Kysymyksessä on yksittäistapaus. Irtisanomisajan arviointi edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa ja erityisesti sen arviointia, onko eroavalla toimitusjohtajalla vielä työntekovelvollisuus aiemmassa yhtiössä. Jos työntekovelvollisuus periaatteessa on olemassa, irtisanomisajaksi katsottavalta ajalta maksettava palkka on johdonmukaista ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 20.3.2002 (sov. 12274). Tässä tapauksessa yhtiön eläkerahastosta maksettua kertakorvausta ei pidetty miltään osin eläkkeen perusteena olevana työansiona, vaikka korvauksen maksamisesta oli sovittu toimitusjohtajan ja yhtiön välillä ja korvaus maksettiin toimitusjohtajalle toimisuhteen päättyessä. Toimitusjohtaja siirtyi suoraan toisen yhtiön palvelukseen, joten kyse ei ollut irtisanomisajan palkasta eikä edes siihen verrattavasta suorituksesta.

Irtisanomisaikaan ja irtisanomisajalta maksettavaan palkkaan viittaa johtajasopimuksessa se, että toimitusjohtaja on toimisuhteen päättyessä sitoutunut olemaan jonkin tietyn ajan yhtiön käytettävissä esimerkiksi erityistehtävissä tai konsultaatioita varten. Jos toimitusjohtajan ei edellytetä olevan enää lainkaan yhtiön käytettävissä sen jälkeen kun toimisuhde päätetään, tämä puoltaa korvauksen katsomista eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumattomaksi toimisuhteen päättymisen yhteydessä maksettavaksi korvaukseksi.

Sillä seikalla, maksetaanko toimitusjohtajalle toimisuhteen päättyessä kertakorvaus vai tietyn ajan jatkuva kuukausittainen korvaus, ei yksinään ole ratkaisevaa merkitystä päätettäessä korvauksen kuulumisesta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Korvauksen maksaminen kertasuorituksena voi merkitä sitä, että toimitusjohtaja on korvauksen maksamisen jälkeen vapautettu kaikista velvollisuuksistaan yhtiötä kohtaan. Tällöin kertakorvausta ei yleensä voi pitää työstä maksettuna vastikkeena, vaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumattomana vahingonkorvauksena. Tätä johtopäätöstä tukee se, jos toimitusjohtajan oikeutta työskennellä muille yrityksille ei ole miltään ajalta kielletty, vaan hän voi välittömästi siirtyä toisen yrityksen palvelukseen.

Jos toimitusjohtajan ja yrityksen välisen sopimuksen perusteella maksettava korvaus voidaan tulkita kilpailunrajoittamisen vuoksi maksetuksi korvaukseksi, korvausta ei oteta huomioon toimitusjohtajan eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Erityisesti toimitusjohtajien osalta on usein kiinnitettävä huomiota työn ja toimisuhteen päättymisestä tehtyyn sopimusjärjestelyyn kokonaisuutena. Se, onko sopimuksen perusteella maksettava korvaus eläkkeen perusteena olevaa työansiota, joudutaan usein ratkaisemaan tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin perusteella.

Toimitusjohtajalle maksettu lomakorvaus

Toimitusjohtajaan ei sovelleta vuosilomalakia, koska hän ei ole työsuhteessa. Näin ollen toimitusjohtajalla ei ole lakiin perustuvaa lomaoikeutta eikä oikeutta loma-ajan palkkaan, lomarahaan tai pitämättömistä lomista maksettavaan korvaukseen, jollei niistä ole johtajasopimuksessa nimenomaisesti sovittu.

Jos lomaoikeudesta ja siihen liittyvistä palkkaeduista ja korvauksista on sovittu toimitusjohtajan ja hänen edustamansa yhtiön välillä, nämä etuudet otetaan huomioon eläkkeen perusteina olevina työansioina samoin perustein kuin työsuhteessa olevilla työntekijöillä.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 2.9.1999 (VakO 11796/97).

Toimitusjohtajalle maksetut tulospalkkiot ja muut kannustimet

Toimitusjohtajan työstään saama kokonaiskorvaus voi sisältää tulospalkkioita ja muiden kannustinjärjestelmien perusteella maksettavia suorituksia. Työeläkelakeja sovellettaessa näitä suorituksia käsitellään toimitusjohtajien ja muiden työsuhde-eläkelakien piiriin kuuluvien henkilöiden osalta samoin periaattein kuin työoikeudellisessa työsuhteessa oleville työntekijöille vastaavin perustein maksettuja suorituksia.

Tarkempia ohjeita eri kannustinjärjestelmien perusteella maksettujen suoritusten kuulumisesta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin on ohjeessa Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset.

Osakeyhtiön vähemmistöosakkaan tai kommandiittiyhtiön äänettömän yhtiömiehen voitto-osuus tai osinko

Osakeyhtiössä työskentelevät vähemmistöosakkaat kuuluvat TyEL:n 7 §:n nojalla TyEL:n soveltamisalaan, vaikka he eivät olisi työoikeudellisessa työsuhteessa yhtiöön. Samaa koskee kommandiittiyhtiön äänetöntä yhtiömiestä.

Varsinkin pienissä ja keskisuurissa yhtiöissä on tavallista, että yhtiössä työskentelevälle osaomistajalle ei verotuksellisista tai muista syistä makseta yhtiöstä lainkaan palkkaa. Vähemmistöosakas voi saada korvauksen yhtiöltä vain voitto-osuutena tai osinkona. Yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona (TyEL 70 § 3 mom. 12 k).

Tuloverolain 33 b §:n mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko on ansiotuloa (verotettavaa palkkaa tai työkorvausta) siltä osin kuin osingon jakoperusteena on osingon saajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Tuloverolain säännös soveltuu osinkoihin, jotka ovat nostettavissa 1.1.2010 tai sen jälkeen. ( HE 47/2009 vp).

Työeläkelakeja sovellettaessa edellä mainittua osakkaalle maksettua osinkoa ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona, vaikka se perustuu työpanokseen. Muun kuin osakkaan (osakkaan intressipiiriin kuuluvan henkilön) työpanokseen perustuva osinko katsotaan sen henkilön TyEL:n mukaiseksi eläketyöansioksi, jonka työpanoksesta on kyse.

Osakeyhtiön vähemmistöosakasta tai kommandiittiyhtiön äänetöntä yhtiömiestä ei vakuuteta minkään työeläkelain mukaan, jos hän ei nosta yhtiöstä sellaista palkkaa, joka voidaan rekisteröidä TyEL:n mukaiseksi työansioksi. Vähemmistöosakkaalla voi kuitenkin olla käytettävissään esimerkiksi autoetu tai jokin muu luontoisetu, joka on työsuhde-eläkelakien mukaista työansiota. Myös pelkkä tulospalkkaus voitto-osuuksien lisäksi tuo vähemmistöosakkaan TyEL-vakuuttamisvelvollisuuden piiriin, vaikka varsinaista säännöllistä rahapalkkaa ei maksettaisi.

Työstä maksettava vastike Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Työstä maksettava vastike
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Työstä maksettava vastike" verrattuna:

  • Tekstiä on ajantasaistettu. Pykäläviittaukset on muutettu TyEL:n mukaisiksi.
  • Tarkennettu ohjeistusta vuosilomaan ja työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten huomioon ottamisesta eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.
  • Tarkennettu ohjeistusta palvelu- ja lahjarahojen huomioon ottamisesta eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.
  • Ohjeeseen on siirretty tekstiä, joka on ollut aiemmin ohjeessa Aakkosellinen luettelo erilaisista työntekijälle maksetuista suorituksesta.
  • Ohjeeseen on lisätty luettelo suorituksista, jotka eivät ole vastiketta työstä ja jotka eivät kuulu eläkkeen perusteena olevaan työansioon (TyEL 70 § 3 momentti).

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Tällainen vastike katsotaan eläkettä kartuttavaksi työansioksi myös silloin, kun sen maksaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä, palkkaturvalaissa (866/1998) tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai muu maksaja (sijaismaksaja). TyEL 70 §

Työntekijän kokonaispalkkauksen muodostumista käsitellään ohjeessa Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset .

Palkka ja sen lisät ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota myös silloin kun ne ovat lähdeverolain alaisia tai kun ne eivät pienuutensa tai muun syyn vuoksi ole ennakonpidätyksen alaisia (esim. opiskelijan palkka tai kotitalouden maksama palkka). Katso tarkemmin ohje Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde .

Peruspalkka

Eläkkeen perusteena oleviin työansioihin kuuluu työntekijän saama peruspalkka, joka voi määräytyä ajan (esimerkiksi kuukausi- tai tuntipalkka) tai työsuorituksen (esimerkiksi urakka- tai palkkiopalkka) tai molempien perusteella.

Peruspalkka voi koostua työ- tai tehtäväkohtaisesta, suoritusperusteisesta ja henkilökohtaisesta palkanosasta, jotka kaikki otetaan samalla tavalla huomioon eläkettä ja vakuutusmaksuja määrättäessä. Palkkiopalkka koostuu aikapalkasta ja palkkio-osuudesta.

Aikapalkka on tunti- tai kuukausipalkka. Urakkapalkka perustuu tehtyyn työmäärään. Osaurakkapalkka koostuu kiinteästä tunti- tai kuukausipalkasta sekä muuttuvasta osasta, jonka suuruus määräytyy tehdyn työmäärän perusteella. Palkkiopalkka muodostuu kiinteästä tunti- tai kuukausipalkkaerästä sekä muuttuvasta osasta, joka määräytyy prosentuaalisesti työtuloksen perusteella. Perusteena palkkiopalkan prosentuaaliselle osuudelle voi olla esimerkiksi raaka-aineen tai energian säästö.

Myös joillakin työaloilla käytössä olevat, niin sanotut urakkapohjat ovat ennakkoon maksettua palkkaa ja ne kuuluvat eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Peruspalkka on eläkkeeseen oikeuttavaa työansiota riippumatta siitä, onko se ansaittu säännöllisestä työstä, ylityöstä, hätätyöstä tai esimerkiksi sairausajan palkkana. Myös irtisanomisajan palkka kuuluu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, koska sitä saataessa työsuhde ei ole vielä päättynyt.

Palkan lisät ja korotukset

Työntekijän työsuoritukseen perustuva provisio tai bonus on työstä maksettua korvausta. Myös erilaiset palkan lisät ja korotukset kuuluvat eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Erilaisia palkan lisiä ja korotuksia ovat esimerkiksi:

  • ikälisä, palvelusvuosikorvaus
  • olosuhdelisä, kalliinpaikanlisä, syrjäseutulisä
  • vuorotyölisä
  • ilta- ja yötyölisä
  • hyvänmiehenlisä
  • ylityökorotus
  • sunnuntaityökorotus
  • viikkolepokorvaus
  • hälytysluonteisesta työtä maksettu korotus
  • seisokkityöstä maksettava korotus.

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota ovat myös:

  • erilaiset varallaolokorvaukset
  • arkipyhä- tai vapaavuorokorvaukset
  • rahana maksetut korvaukset siitä, ettei työajan lyhentämiseksi sovittuja vapaita (pekkasvapaita) ole voitu pitää
  • työntekijälle sopimuksen mukaan tai vakiintuneesti maksetut ylimääräiset palkkaerät (erilaiset lahja- ja juhlarahat, esimerkiksi jouluraha tai 13. kuukauden palkka)

Esimerkki: Työnantaja saattaa maksaa kesken kuukauden eläkkeelle jääville työntekijöilleen koko kuukauden palkan, vaikka työntekijä ei olisi työssä koko kuukautta. Koko palkka katsotaan eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi.

  • määrättyjen palvelusvuosien perusteella maksettu muu kuin tavanomainen korvaus tai lahja
  • sovittu palkka, joka työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi on jäänyt saamatta, jos siitä on saatu luotettava näyttö esimerkiksi konkurssituomiossa tai velkasaneerausohjelmassa.

Ennen työsuhteen päättymistä pitämättä jääneistä vapaavuoroista maksettava korvaus perustuu työehtosopimukseen. Se on vastasuoritusta työsopimuksen mukaisesta työstä ja kuuluu eläketyöansioon.

Tulos- ja voittopalkkiot

Peruspalkkausjärjestelmää voivat täydentää työpaikka- tai yrityskohtaiset tulos- ja voittopalkkiot. Niiden suuruutta ei yleensä säädellä työ- tai virkaehtosopimuksissa.

Tulospalkkioissa maksetun palkkion määrä ei ole suoraan riippuvainen yksittäisen työntekijän tekemästä työstä, vaan palkkio voi määräytyä työntekijäryhmien tai työyksiköiden aikaansaannosten perusteella tai jopa koko yrityksen (konsernin) tuloksen perusteella. Tulospalkkioista päättää yleensä yrityksen johto.

Tulospalkkioita ovat esimerkiksi:

  • ryhmätasolla maksettava bonus
  • yrityksen vuosivoiton perusteella määräytyvä tantieemi
  • tuotantopalkkio ja tuotantolisä.

Vaikka tulospalkkion määrä ei ole suoraan riippuvainen yksittäisen työntekijän tekemästä työstä, tulospalkkioita pidetään työstä maksettuina vastikkeina ja eläkkeen perusteena olevina työansioina.

Voittopalkkioissa on kysymys yrityksen saaman voiton jakamisesta yrityksen henkilöstölle. Yrityksen omistajat päättävät luopua omasta osuudestaan yrityksen voitosta ja jakaa sen yrityksen työntekijöille. Voittopalkkioista päättävät yleensä yrityksen omistajat. Käteiset voittopalkkiot eivät tietyin edellytyksin kuulu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Sillä, onko työntekijöille maksettavaa suoritusta nimitetty tulospalkkioksi vai voittopalkkioksi, ei ole ratkaisevaa merkitystä päätettäessä sen kuulumisesta eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Ratkaisevaa on suorituksen tosiasiallinen luonne. Myös voittopalkkioksi nimetty suoritus voi olla tulospalkkausta, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevissa työansioissa.

Tarkemmat ohjeet voittopalkkioiden ja muiden yrityskohtaisten kannustin- ja sitouttamisjärjestelmien perusteella maksettujen suoritusten kuulumisesta eläketurvan piiriin ovat ohjeessa Kannustinjärjestelmien perusteella maksetut suoritukset.

Vuosilomaan liittyvät suoritukset

Vuosilomapalkka, lomaltapaluuraha, lomaraha tai muu vastaava etuus on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Vuosilomapalkka

Vuosilomalain mukaan työntekijällä on oikeus vuosilomaan ja vuosilomapalkkaan. Vuosiloma luetaan työsuhteen jatkumisaikaan. Vuosiloman ajalta maksettu palkka luetaan mukaan työansioihin silloinkin, kun työntekijä jää eläkkeelle suoraan vuosilomalta, tai kun työsuhde päättyy niin, että työntekijä on irtisanomisajan lopussa vuosilomalla.

Lomakorvaus

Lomakorvaus luetaan mukaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin riippumatta siitä, maksetaanko se työsuhteen aikana vai sen päättyessä.

Työsuhteen kestäessä työntekijälle maksetaan vuosilomapalkan sijasta lomakorvaus, jos työntekijä on sopimuksen mukaisesti lomanmääräytymisvuoden aikana työssä niin harvoina päivinä tai niin lyhyen ajan, ettei hänelle tästä syystä kerry ainoatakaan täyttä lomanmääräytymiskuukautta tai vain osa kalenterikuukausista on täysiä lomanmääräytymiskuukausia.

Lomakorvaus on eläkkeen perusteena olevaa työansiota sen suuruisena kuin se määräytyy lain tai työehtosopimuksen mukaan. Jos työntekijälle on maksettu lomakorvausta enemmän, ja jos ylitettä ei voida tulkita työstä maksetuksi vastikkeeksi, kysymyksessä on vahingonkorvauksen luonteinen erä, jota ei lueta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Työntekijällä on myös työsuhteen päättyessä oikeus tiettyjen edellytysten täyttyessä lomakorvaukseen yhtä monelta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta kuin hänellä olisi ollut oikeus vuosilomaan.

Lomakorvaus irtisanomisajalta

Työntekijälle karttuu vuosilomaa myös irtisanomisajalta ja hänellä voi olla oikeus lomakorvaukseen irtisanomisajalta. Lomakorvaus luetaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon siltä osin kun se kohdistuu irtisanomisaikana ansaittuun lomaoikeuteen. Irtisanomisaikaa pidemmältä ajalta maksettuja lomakorvauksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Esimerkki: Työntekijä irtisanotaan 10 kuukauden irtisanomisajalla ja hänelle kertyy lomaoikeutta koko siltä ajalta. Lomakorvaus maksetaan työsuhteen päättyessä.

Irtisanomisajan palkkaa ei kuitenkaan lueta mukaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon pidemmältä ajalta kuin TSL:n mukaiselta enimmäisirtisanomisajalta eli kuudelta kuukaudelta, jos työntekijä ei tosiasiallisesti ole työssä irtisanomisaikana. Myöskään lomakorvauksia ei tällöin huomioida tätä pitemmältä ajalta kertyneen vuosiloman osalta.

Jos työntekijä on työssä koko 10 kuukauden ajan, sekä tältä ajalta maksettava palkka että samalta ajalta karttuvasta vuosilomasta työsuhteen päättyessä maksettava korvaus kuuluvat eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Lomakorvaus lomautuksen ajalta

Vuosilomalain 7 §:n mukaan lomautuksen ensimmäiset 30 päivää rinnastetaan työssäoloon kun määritellään vuosilomalain mukaan karttuvia etuuksia. Vuosilomalain nojalla työntekijällä voi olla mainitulta ajalta oikeus vuosilomakorvaukseen, vaikka työntekijällä ei ole työntekovelvoitetta eikä työnantajalla palkanmaksuvelvoitetta. Tällainen vuosilomalain 7 §:n nojalla kertyvä vuosilomakorvaus otetaan huomioon eläketyöansiossa sen suuruisena kuin se vuosilomalain mukaan määräytyy.

Siltä osin kuin työntekijällä mahdollisesti on oikeus lomakorvaukseen työsopimuslain 5 luvun 7 pykälässä tarkoitetun saamatta jääneen irtisanomisajan palkan perusteella, lomakorvausta ei tältä osin lueta mukaan eläketyöansioon. Kyseinen irtisanomisajan palkkaa vastaava suoritus ei ole työstä maksettua vastiketta vaan vahingonkorvauksen luonteinen suoritus, joten sitä eikä sen perusteella kertyvää lomakorvausta ei lueta mukaan eläketyöansioon.

Korvaus pitämättä jääneestä säästövapaasta

Eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluu korvaus, joka maksetaan säästövapaasta, joka on pitämättä työsuhteen päättyessä.

Säästövapaalla tarkoitetaan vapaata, jonka työntekijä on vuosilomalain tai työehtosopimuksen määräysten perusteella säästänyt hänelle kuuluneesta vuosilomaoikeudesta taikka oikeudesta lomarahaan tai sitä vastaavaan etuuteen.

Säästövapaa on luonteeltaan vuosilomaa. Työsuhteen päättyessä pitämättä jäänyt säästövapaa korvataan siten kuin vuosilomalaissa säädetään muunkin vuosiloman korvaamisesta. Kysymys on siten työsuhteen päättyessä maksettavaan vuosiloman korvaukseen rinnastettavasta erästä, joka otetaan TyEL:ä sovellettaessa huomioon.

Erilaiset lomarahat tai muut niitä vastaavat suoritukset

Lomaltapaluuraha on työehtosopimuksessa sovittu etuus. Eri alojen työehtosopimuksissa lomaltapaluurahaa vastaavaa etuutta voidaan nimittää lomarahaksi, lomallelähtörahaksi ja lomapalkan korotukseksi. Lomaltapaluuraha tai sitä vastaava korvaus on vastiketta työsopimuksen mukaisesta työstä ja se luetaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin silloinkin kun se maksetaan työsuhteen päättyessä.

Lomarahaa ja lomakorvausta ei voida ottaa huomioon pidemmältä ajalta kuin muitakaan eläkkeen perusteena olevia työansioita.

Työsuhteen päättymiseen liittyvät suoritukset

Työoikeudellinen työsuhde päättyy yleensä työsopimuksen irtisanomiseen. Työsuhde voi päättyä myös purkamisen tai työsopimuksen päättymistä koskevan sopimuksen perusteella. Määräaikainen työsuhde päättyy määräaikaisen työsopimuksen mukaisen sopimuskauden päättymiseen. Eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa työsuhde voi päättyä myös työsopimuksen pätemättömäksi tulemisen tai työsopimuksen raukeamisen johdosta.

Irtisanomisajan palkka

Työsuhde on irtisanomisaikana voimassa, joten irtisanomisajalta maksettu palkka on eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Asiaan ei vaikuta se, työllistääkö työnantaja työntekijän irtisanomisaikana vai ei, tai se, aloittaako työntekijä irtisanomisaikana työskentelyn toisen työnantajan palveluksessa. Myöskään sillä ei ole merkitystä, maksetaanko irtisanomisajalta tuleva palkka normaalin palkanmaksurytmityksen mukaan esimerkiksi kuukausittain vai vaikkapa kertasuorituksena. Asiaan ei vaikuta myöskään se, kumpi työsopimuksen osapuoli irtisanoo työsopimuksen. Edellä mainitut periaatteet koskevat tällaisenaan vain työsopimuslaissa tarkoitettua enintään kuuden kuukauden mittaista irtisanomisaikaa.

Työsopimuslain mukainen irtisanomisaika on sopimuksenvarainen asia. Irtisanomisajasta voidaan sopia sekä työehtosopimuksella että työnantajan ja työntekijän välisellä työsopimuksella. Näin sovitulta irtisanomisajalta maksettu palkka on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Jos muusta irtisanomisajasta ei ole sovittu työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa, noudatetaan työsopimuslain mukaista, työsuhteen keston mukaan porrastettua irtisanomisaikaa.

Jos irtisanomisajan pidennyksestä on sovittu työsopimuksessa, eläkelaitos voi epäselvissä tilanteissa tarvittaessa pyytää työnantajalta jäljennöksen työsopimuksesta.

Esimerkki: Työnantaja ja työntekijä ovat sopineet kuuden kuukauden irtisanomisajasta tilanteessa, jossa työsuhteen lyhyyden vuoksi tulisi muutoin sovellettavaksi vain yhden kuukauden irtisanomisaika. Irtisanomisajasta voidaan sopia näin. Tällöin työeläkelakeja sovellettaessa sovitulta kuuden kuukauden irtisanomisajalta maksettu palkka luetaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Työsuhde sovittu päättymään kuuden kuukauden irtisanomisaikaa pidemmän ajan kuluttua

Jos työnantaja ja työntekijä ovat työsuhteen kestäessä tai työsuhdetta päätettäessä sopineet, että työsuhde päättyy työsopimuslaissa säädettyä kuuden kuukauden enimmäisirtisanomisaikaa pidemmän ajan kuluttua, sovitulta pidemmältä ajalta maksettu palkka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona, jos työsuhde on voimassa ja työntekijä tekee työtä.

Esimerkki: Työsopimuslain mukaan sovellettava irtisanomisaika on kuusi kuukautta. Työsuhteen osapuolet sopivat, että työsuhde päättyy yhdeksän kuukauden kuluttua. Työnantaja maksaa työntekijälle työsuhteen päättymiseen saakka kuukausittain kuukausipalkkaa vastaavan suorituksen.

Jos työntekijällä on työntekovelvoite ja hän tekee työtä työsuhteen päättymiseen saakka eli koko yhdeksän kuukauden ajan, koko tältä ajalta maksettava palkka otetaan huomioon eläketyöansiossa.

Jos työntekijä ei työskentele lainkaan tai työskentelee enintään työsopimuslain mukaisen kuuden kuukauden mittaisen enimmäisirtisanomisajan verran, eläketyöansiossa otetaan huomioon kuuden kuukauden irtisanomisajalta maksettu palkka. Kuutta kuukautta pidemmältä ajalta maksettu suoritus jää vahingonkorvauksena eläketyöansion ulkopuolelle.

Työnantaja ja työntekijä voivat irtisanomisajasta riippumatta sopia työsuhteen päättymisestä jonakin tiettynä ajankohtana. Tällöin voidaan myös sopia, että työsuhde jatkuu sopimuksen tekemisen jälkeen kuusi kuukautta pitempään. Tällaisen sopimuksen perusteella ei ole kysymys irtisanomisajan palkasta vaan työsuhteen normaalilta jatkumisajalta maksettavasta palkasta.

Työnantaja tai työntekijä voi irtisanoessaan työsopimuksen myös yksipuolisesti päättää soveltaa yli kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Näissä tilanteissa palkka on eläkkeen perusteena olevaa työansiota, jos työntekijällä tosiasiallisesti säilyy työntekovelvollisuus työsuhteen päättymiseen saakka.

Työsuhde sovittu päättymään työsopimuslain mukaista irtisanomisaikaa aiemmin

Työsuhteen osapuolet voivat sopia siitä, että työsuhde päättyy aiemmin kuin mihin ajankohtaan se työsopimuslain mukaisen irtisanomisajan perusteella päättyisi. Eläkkeen perusteena olevassa työansiossa voidaan ottaa huomioon vain suoritukset, jotka on ansaittu työsuhteen kestäessä.

Esimerkki: Työsopimuslain mukaan sovellettava irtisanomisaika olisi kuusi kuukautta, mutta työsuhteen osapuolet sopivat, että työsuhde päättyy jo kolmen kuukauden kuluttua. Työnantaja kuitenkin maksaa työntekijälle kuukausipalkkaa vastaavan suorituksen kuuden kuukauden ajan. Eläketyöansioon luetaan mukaan vain työsuhteen kestoajalta eli kolmelta kuukaudelta saatu palkka.

Työnantaja irtisanoo lomautettuna olevan työntekijän

Jos työnantaja irtisanoo lomautettuna olevan työntekijän työsopimuksen päättymään saman lomautusjakson aikana niin, ettei työntekijä enää palaa työhön, työntekijä ei ole työsuhteen loppuaikana työssä eikä hänellä ole irtisanomisaikaan kohdistuvaa työntekovelvollisuutta eikä hänelle myöskään makseta palkkaa työnteon perusteella.

Työnantajan irtisanoessa lomautettuna olevan työntekijän työsopimuksen, työntekijällä on työsopimuslain (TSL 5:7) mukaan oikeus saada irtisanomisajan palkkansa. Vaikka työsopimuslaissa puhutaan irtisanomisajan palkasta, suoritus ei ole vastiketta työnteosta vaan vahingonkorvauksen luonteinen suoritus, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Tilanne on vastaava myös silloin kun työntekijä on useamman lomautusjakson perusteella yhdenjaksoisesti lomautettuna työsuhteen päättymiseen saakka. Työnteko ja palkanmaksu ovat yhdenjaksoisesti keskeytyneenä työsuhteen päättymiseen saakka. Jos työsuhde tämän yhdenjaksoisen lomautuksen aikana päättyy, työntekijälle työsopimuslain nojalla maksettava irtisanomisajan palkkaa vastaava suoritus jää eläketyöansion ulkopuolelle.

Lomautettuna oleva työntekijä irtisanoutuu

Myös työntekijä voi lomautusaikana irtisanoa työsopimuksen irtisanomisaikaa noudattamatta. Kun työntekijä irtisanoo työsopimuksen päättymään heti, hänellä ei yleensä ole oikeutta saada korvausta menettämästään irtisanomisajasta. Kuitenkin työntekijällä, jonka lomautus on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää (ns. roikkolomautus) on oikeus irtisanoa työsopimuksensa päättymään heti ja myös oikeus saada työsopimuslain nojalla korvauksena irtisanomisajan palkkansa. Irtisanomisajan palkan suuruus määräytyy tällöin sen irtisanomisajan perusteella, jota työnantaja olisi ollut velvollinen noudattamaan irtisanoessaan työsopimuksen.

Vaikka työsopimuslaissa puhutaan irtisanomisajan palkasta, suoritus ei ole vastiketta työnteosta vaan vahingonkorvauksen luonteinen suoritus, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Kyseessä on vahingonkorvauksen luonteinen eläketyöansion ulkopuolinen erä myös silloin kun lomautetun työntekijän työsuhde päättyy työntekijän oman irtisanomisen johdosta.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 17.12.1998 (VakO 913/98), jossa tosin oli kysymys työntekijän omasta irtisanoutumisesta. Päätöksestä kuitenkin ilmenee kanta, että lomautuksen kestäessä ei irtisanomisajan palkkaa pidetty työstä maksettuna vastikkeena, joka olisi kuulunut ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

ETK:n lakiosaston tiedote 8/2002 Lomautettuna irtisanotulle työntekijälle maksettu irtisanomisajan palkka ei kuulu eläkepalkkaan.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 3.2.1995 (VakO 8872/93).

Lomautuksen päättymisen jälkeen työsuhde päättyy irtisanomiseen

Työntekijä palaa työhön kun lomautus päättyy. Kun työsuhde sittemmin päättyy työnantajan irtisanomisen johdosta, irtisanomisajan palkka otetaan normaalisti huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Työsuhde on irtisanomisaikana voimassa.

Erityinen irtisanomisaika

Niissä tilanteissa, joissa työsopimuslaissa on erikseen määritelty irtisanomisaika (esim. saneeraustilanteet, työnantajan konkurssi ja kuolema), eläkkeen perusteena oleviin työansioihin luetaan pääsääntöisesti vain laissa määrätyltä erityiseltä irtisanomisajalta maksettu palkka.

Jos työnantaja maksaa palkkaa yli tällaisen lain mukaisen erityisirtisanomisajan, palkka luetaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin vain, jos työnantaja ja työntekijä ovat sopineet työsuhteen voimassaolosta palkanmaksun ajan ja jos työntekijä tosiasiallisesti on työssä koko sen pidennetyn ajan, jolta palkkaa maksetaan. Jos työntekijä ei ole irtisanomisajan jälkeen työssä, maksettu korvaus on tältä osin eläkkeen perusteena olevan työansion ulkopuolelle jäävää vahingonkorvausta.

Irtisanomisajan palkan nimellä maksettu muu korvaus

Jos olosuhteista käy ilmi, ettei irtisanomisajan palkan nimellä maksettu suoritus (tai osa siitä) todellisuudessa ole irtisanomisajan palkkaa, suoritusta ei lueta mukaan eläketyöansioon. Suoritus saattaa olla muuta työsuhteeseen perustuvaa suoritusta kuin vastiketta tehdystä työstä tai vahingonkorvauksen luonteinen erä.

Tällaisesta tilanteesta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun työntekijä ja työnantaja tekevät sopimuksen työsuhteen päättämisestä ja sen johdosta työntekijälle maksettavista suorituksista. Tällöin on viime kädessä tapauskohtaisesti ratkaistava, onko kysymyksessä irtisanomisaika ilman työntekovelvollisuutta ja tältä irtisanomisajalta maksettu palkka, vai työsuhteen välittömän päättymisen johdosta maksettu korvaus.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 20.4.1998 (VakO 3209/97).

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 7.2.1996 (ELK 2215/95).

Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä työsopimuslain nojalla tai muulla perusteella maksettavat suoritukset eivät ole vastiketta työstä vaan vahingonkorvausta. Tällaisia suorituksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 13.8.1992 (VakO 6611/91).

Työsuhteen päättämissopimukseen perustuva korvaus, kultainen kädenpuristus ja eroraha

Työnantaja ja työntekijä voivat työsopimuslaissa säädetyistä työsuhteen päättymisperusteista riippumatta työsuhteen aikana sopia pätevästi työsuhteen päättymisestä.

Työsuhteen päättämisen yhteydessä saatetaan sopia sekä työsuhteeseen liittyvistä työansioiksi luettavista saatavista, että muista suorituksista, jotka eivät ole vastiketta työstä vaan liittyvät muulla tavoin työsuhteeseen tai työsuhteen päättymiseen.

Lähtökohta on, että työsuhteen päättymisen yhteydessä tehdyssä sopimuksessa selvästi ja nimenomaisesti työansioiksi eritellyt suoritukset (esim. maksamatta olevat palkkasaatavat ja ylityökorvaukset) otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Oleellista on, että sopimuksesta käy yksilöidysti ilmi työansioksi katsottavan suorituksen peruste ja määrä.

Jos työsuhteen päättämistä koskevassa sopimuksessa ei ole lainkaan eritelty suorituksen perusteita, vaan sopimuksessa on sovittu ainoastaan tietyn kertakorvauksen maksamisesta, suoritusta pidetään kokonaisuudessaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumattomana vahingonkorvauksen luonteisena suorituksena.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 11.1.2007 (VakO 2468/2005)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 15.9.2005 (VakO 2961/2004)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 20.4.1998 (VakO 3209/97)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 16.2.1995 (VakO 218/94).

Työnantaja voi maksaa työsuhteen päättyessä myös muuta kuin lakiin perustuvaa korvausta. Tällaista korvausta työsuhteen päättyessä ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona, koska kyse ei ole työsopimuksen perusteella tehdystä työstä maksettavasta vastikkeesta vaan vahingonkorvauksen tai sopimussakon tyyppisestä suorituksesta.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös (ELK 64/83)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 19.1.1995 (VakO 369/94)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 5.2.2001 (ETK 12192)

Toisinaan voi olla vaikeaa ratkaista, onko työnantajan ja työntekijän välillä sovittu työsuhteen päättymisestä johonkin tiettyyn päivään vai irtisanomisajan pidentämisestä, jolloin sopimuksen mukaiselta irtisanomisajalta maksettava irtisanomisajan palkka tulee ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 7.12.1992 (ELK 3291/92).

Erittelemätön kertakorvaus riita-asian yhteydessä

Tuomioistuimessa käsiteltävänä oleva työsuhteen päättämistä ja saatavia koskeva riita-asia saatetaan sopia ennen tuomioistuimen ratkaisua. Jos tällöin on sovittu työntekijälle tulevasta erittelemättömästä kertakorvauksesta, sitä ei yleensä pidetä miltään osin eläkkeen perusteena olevana työansiona, vaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumattomana vahingonkorvauksen luonteisena suorituksena.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 16.5.1997 (ETK 1669).

Kilpailukieltosopimukseen liittyvät korvaus ja sopimussakko

Työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettava korvaus saattaa liittyä kilpailukieltosopimukseen.

Kilpailukieltosopimuksen perusteella työntekijälle maksettu korvaus ei ole työstä maksettua vastiketta, vaan korvaus siitä, että työntekijän sopimus- ja elinkeinonharjoittamisen vapautta väliaikaisesti rajoitetaan entisen työnantajan liike- ja ammattisalaisuussuojan vuoksi. Kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettu korvaus ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Kilpailunkieltosopimukseen voi liittyä työntekijän maksettava vahingonkorvaus tai sen sijasta tuomittava sopimussakko, jos työntekijä tekee uuden työsopimuksen tai harjoittaa ammattiaan tietyn ajan kuluessa. Jos työntekijä solmii uuden työsopimuksen ennen sopimuksen määräaikaa, hän on velvollinen maksamaan korvauksen työnantajalle.

Tällaisessa korvaustilanteessa uusi työnantaja saattaa korvata työntekijälle tämän maksaman kilpailunrajoituskorvauksen. Uuden työnantajan maksamaa korvausta ei lueta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, koska kyse ei ole työsuhteen perusteella tehdystä työstä maksettu vastike.

Odotusajan palkka

Työsopimuslain mukaan työntekijällä on korkolain tarkoittaman viivästyskoron lisäksi oikeus työsuhteen päättyessä niin sanottuun odotusajan palkkaan palkanmaksun tai muun työsuhteesta johtuneen saatavan suorituksen viivästyessä.

Odotusajan palkka ei ole vastiketta työnteosta vaan koron luonteinen suoritus, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevissa työansioissa.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 9.5.1985 (VakO 3098/84).

Toimitusjohtajalle työn päättyessä maksettavat korvaukset

Ohjeet irtisanomisajan palkasta sekä irtisanomiseen ja työsuhteen päättymiseen liittyvistä korvauksista koskevat työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa olevia työntekijöitä. Ohjeita ei voi sellaisenaan soveltaa yhtiön toimielimeksi katsottavaan toimitusjohtajaan, koska toimitusjohtaja ei ole työoikeudellisessa työsuhteessa.

Toimitusjohtajalle työn päättyessä maksettavien korvausten kuulumista eläkkeen perusteena oleviin työansioihin käsitellään tarkemmin ohjeessa Toimitusjohtajaan ja yrityksen osaomistajaan sovellettava eläkelaki ja eläkkeen perusteena olevat työansiot .

Luontoisedut

Luontoisedulla tarkoitetaan työntekijän muussa muodossa kuin rahana saamaa etua, joka on vastiketta työstä. Luontoisetu on osa säännölliseltä työajalta maksettua palkkaa. Kun luontoisetu maksetaan vastikkeena työstä, se on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Luontoisedut otetaan huomioon eläketyöansiossa myös silloin kun työnteko on keskeytyneenä vuorotteluvapaan tai muun palkattoman jakson ajan.

Eläkettä ja vakuutusmaksuja määrättäessä luontoisedut otetaan huomioon verohallituksen vuosittain vahvistamien perusteiden mukaan. Ne luontoisedut, joiden arvoa verohallitus ei vahvista, arvostetaan käypään arvoon. Käyvällä arvolla tarkoitetaan työnantajalle edun antamisesta syntyvien kustannusten määrää.

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota on myös saamatta jääneiden luontoisetujen perusteella maksettu rahakorvaus.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 23.9.1982 (VakO 1368/81)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 3.10.1985 (VakO 1895/84)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 29.3.1984 (VakO 391/83)

Tarkempia tietoja veron ennakonpidätysvelvollisuudesta saa verohallinnon internet-sivustosta www.vero.fi .

Tyypillisiä luontoisetuja ovat:

  • Asuntoetu

Työntekijä voi saada asunnon käytettäväkseen työ- tai virkasuhteeseen liittyvän vuokrasuhteen perusteella tai palkkaan sisältyvänä etuna.

Asuinhuoneen vuokrauksesta annetun lain (481/1995) mukaan työsuhdeasunnolla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteen perusteella vuokralle annettua asuinhuoneistoa, johon työnantajalla on määräämisvalta vuokranantajana, yhteisön jäsenyyden tai osuuden perusteella taikka perustamansa säätiön välityksellä. Työsuhdeasunnon vuokrasuhde voidaan irtisanoa työsuhteen päättyessä. Työsuhdeasunto arvioidaan rahaksi verohallituksen vahvistamien perusteiden mukaan eläketyöansiota määriteltäessä.

Asuntoa ei käsitellä verotuksessa luontoisetuasuntona, jos työnantaja maksaa palkansaajan omistaman tai vuokraaman asunnon yhtiövastikkeen tai vuokran. Näissä tilanteissa työnantajan maksamat suoritukset katsotaan verotuksessa rahapalkaksi, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

  • Autoetu

Työntekijällä tai hänen perheellään voi olla oikeus käyttää yksityisajoihin työnantajan autoa. Autoetu on kysymyksessä myös, jos työnantaja luovuttaa leasingehdoilla vuokraamansa auton työntekijän yksityiskäyttöön.

  • Puhelimen käyttöetu

Työnantaja voi antaa työntekijälle käyttöön puhelimen tai matkapuhelimen ja maksaa perusmaksut sekä kaikista puheluista aiheutuneet kulut.

Pelkästään työtehtäviä varten hankitusta puhelimesta ei synny verotettavaa etuutta.

  • Ravintoetu

Työnantaja voi järjestää ravintoedun ylläpitämässään omassa työpaikkaruokalassa, muun ruokalanpitäjän työnantajan tiloissa ylläpitämässä työpaikkaruokalassa taikka ns. sopimusruokailuna, jossa työnantaja on tehnyt ravitsemusliikkeen kanssa sopimuksen työntekijöiden työpaikkaruokailun järjestämiseksi. Ravintoetu voidaan järjestää myös ns. laitosruokailuna, jolla tarkoitetaan ruokailua, joka on järjestetty potilas-, koululais-, tai muuna vastaavana ruokailuna eikä ensisijassa henkilökuntaa varten. Työnantaja voi tarjota ravintoedun myös antamalla työntekijöille lounasseteleitä tai vastaavina ruokailulipukkeina.

  • Työsuhdematkalippu

Työnantaja voi antaa työntekijälleen henkilökohtaisen matkalipun asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten. Etuus on veronalaiselta osaltaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

  • Muita luontoisetuja voivat olla esimerkiksi työnantajan kustantama vapaa-ajanasunto, moottori- tai purjevene, virkistysmatka, laajakaistaetu sekä kodinhoitoetu.

Vastaava etu, joka saadaan työsuhteen perusteella muutoin kuin vastikkeena työstä, katsotaan henkilökuntaeduksi.

Henkilökuntaedut

Henkilökuntaetuja ei pidetä eläkkeen perusteena olevina työansioina riippumatta siitä, ovatko ne verotuksessa verovapaita vai veronalaisia tuloja ( TyEL 70 § 3 mom. 1 kohta ).

Verotuskäytännössä henkilökuntaedut saattavat osittain olla veronalaista tuloa. Henkilökuntaetuuksien veronalaisuus ei kuitenkaan ratkaise sitä, otetaanko ne huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, vaan työeläkelakeja sovellettaessa kiinnitetään huomiota siihen, onko etuudet tarkoitettu vastikkeeksi työntekijän työpanoksesta.

Katso tarkemmin ohje Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde .

Henkilökuntaedut eivät ole palkkaan rinnastettavia luontoisetuja. Henkilökuntaedut ovat kollektiivisia eli ne koskevat yrityksen koko henkilöstöä tai ainakin sen muussa kuin aivan lyhytaikaisissa työsuhteissa olevia työntekijöitä. Jos etu on annettu vain tietyille henkilöille yrityksessä, kyseessä ei ole henkilökuntaetu, vaan kyse on työstä maksettavasta vastikkeesta ja siten eläkkeen perusteena olevaan työansioon luettavasta etuudesta.

Henkilökuntaetuja tai niiden tyyppisiä etuja ovat muun muassa:

  • työnantajan tuotteista saatavat henkilökunta-alennukset
  • liikennettä harjoittavien yritysten henkilökunnalleen ilmaiseksi tai alennettuun hintaan antamat matkat
  • alennetulla korolla saadut henkilökuntalainat (korkoetu)
  • työnantajan työntekijöille suuntaamat osakeannit, joissa henkilöstön enemmistöllä on oikeus merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan
  • työnantajan tukema työntekijöiden virkistys- ja harrastustoiminta, työnantajan järjestämä ilmainen terveydenhoito tai yhteiskuljetus asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla
  • työnantajan järjestämää työntekijöiden lapsille tarkoitettu päivähoito tai sairaan lapsen hoito.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 18.5.1994 (VakO 5418/93)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 13.6.1985 (VakO 3206/84)

Henkilökuntaetuuksiin rinnastetaan myös bonuslentopisteistä työntekijälle syntyvät etuudet. Niitä ei katsota korvaukseksi työstä, joten ne eivät ole TyEL:n mukaista eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Kustannusten korvaukset

Työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta ei katsota eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi siltä osin kun se on verovapaa. Vastaavasti veronalaiselta osaltaan korvaukset pääsääntöisesti katsotaan palkaksi myös työeläkelakeja sovellettaessa.

Ennakkoperintälain mukaan työnantajan palkansaajalle työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten korvauksia ei pidetä palkkana siltä osin kuin korvaus ei ylitä näiden kustannusten arvioitua määrää. Jos korvaukset ylittävät todelliset kustannukset, ylimenevä osa katsotaan ennakonpidätyksessä palkaksi. Tällöin ylimenevä osa otetaan pääsääntöisesti huomioon myös eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Katso tarkemmin ohje Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde .

Esimerkkejä erilaisista kustannusten korvauksista, joita verohallituksen ennakkoperintää koskevassa vuotuisessa kustannuspäätöksessä vahvistettuihin enimmäismääriin asti ei pääsääntöisesti pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona:

  • Työmatkasta johtuvat päivärahat

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- tai muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

  • Ateriakorvaus

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaiselle ruokailupaikallaan.

  • Matkakustannusten korvaukset

Korvaus työmatkaan liittyvistä matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

  • Kilometrikorvaukset

Korvaus oman kulkuneuvon käyttämisestä työmatkaan. Työmatka määritellään lähtökohtaisesti samoin kuin ennakkoperinnässä. Työmatkalla ei tarkoiteta matkaa kodin ja varsinaisen työpaikan välillä.

  • Muuttokustannusten korvaukset

Työnantajan maksama muuttoraha, jota maksetaan korvaukseksi niistä haitoista, joita syntyy muutettaessa työskentelypaikkakunnalle.

  • Työhön liittyvistä opinnoista maksettavat korvaukset

Työnantajat saattavat tukea työntekijöidensä vapaaehtoista ammatillista kehitystä edistävää opiskelua. Tukea voidaan myöntää esimerkiksi opintojen aiheuttamista kurssi-, kirja- ja asumiskustannuksista.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 23.1.1986 (VakO 985/85)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 19.9.1989 (ETK 11378)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 10.4.2008 (VakO 10286/2005)

Tarkempia tietoja veron ennakonpidätysvelvollisuudesta saa verohallinnon internet-sivustosta www.vero.fi .

Sijaismaksajan maksama suoritus

Sijaismaksajatilanteessa on olemassa taho, jolle kuuluu työnantajan oikeusasemaan sisältyvä vastikkeenmaksamisvelvollisuus, ja jonka sijasta sijaismaksaja maksaa vastikkeen. Jos sellaista tahoa (työnantaja) ei ole, eikä suorituksen maksajaakaan (sijaismaksaja) voi pitää työnantajana, kyse ei ole työsuhteen perusteella maksetusta suorituksesta eikä suoritusta lueta mukaan eläketyöansioon.

Lakiin perustuva sijaismaksajatilanne on kyseessä silloin, kun palkan tai muun vastikkeen maksaa työntekijälle työnantajan sijasta:

  • konkurssipesä
  • palkkaturvalaissa tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai
  • muu maksaja (esim. vakuutusyhtiö tai kunta).

Kunta voi olla sijaismaksaja esimerkiksi silloin, kun se maksaa vapaapalokunnan palveluksessa oleville palomiehille päivystyskorvauksia ja muita vastikkeita palomiesten tekemästä työstä. Palomiesten työnantajana on vapaapalokuntatoimintaa harjoittava yhdistys, mutta käytännön syistä palkanmaksu on usein järjestetty niin, että palomiesten palkkiot maksaa kunta. Näin ollen vapaapalokuntalaisten eläketurva ei määräydy KuEL:n mukaan, vaan TyEL:n mukaan.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 8.4.2003 (ETK 1839)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 3.6.1999 (ETK 12090)

Kunta voi toimia sijaismaksajana myös silloin, kun se maksaa vaikeavammaisen henkilökohtaisen avustajan palkan suoraan avustajalle, joka ei ole työsuhteessa kuntaan. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaan vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta.

Kunta ei siis toimi avustajan työnantajana, mutta käytännön syistä se saattaa usein maksaa palkan suoraan avustajalle.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 29.3.2004 (ELK 3861/03)

Vertaa kuitenkin edellisessä esimerkissä tarkoitettua eläkelautakunnan päätöstä vakuutusoikeuden 4.9.2003 antamaan päätökseen , jossa viittomakielen tulkin ja opettajan ei voitu katsoa työskentelevän työsuhteessa kuulovammaiseen lapseen eikä hänen vanhempiinsa. Tässä tapauksessa kunta ei voinut toimia palkan sijaismaksajana, koska tapauksessa ei ollut todettu lainkaan sellaista työnantajaksi katsottavaa tahoa, jonka puolesta kunta olisi palkan maksanut.

Esimerkki: Työntekijälle syntyy alentuneen työkyvyn vuoksi jatkuvan työsuhteen aikana oikeus liikennevakuutuslain mukaiseen korvaukseen, jota liikennevakuutusyhtiö ryhtyy maksamaan kuukausittaisena korvauksena. Työnantaja ja työntekijä sopivat, että työntekijän palkkaa alennetaan vakuutusyhtiön maksaman korvauksen verran. Vakuutusyhtiö ei tässä tilanteessa toimi sijaismaksajana, vaan se maksaa korvausta liikennevakuutuslain perusteella. Työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus vain sen palkan osalta, joka on sovittu vastikkeeksi työnteosta. Vain työnantajan maksuvelvollisuuden perusteella maksettu palkka on tällaisessa tilanteessa eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Esimerkki: Jos sairausajan palkanmaksu on järjestetty niin, että Kansaneläkelaitoksen tai sairauskassan maksama sairausvakuutuslain mukainen päiväraha maksetaan suoraan työntekijälle, ei Kansaneläkelaitos tai sairauskassa toimi työnantajalle kuuluvan palkanmaksuvelvollisuuden sijaismaksajana, vaan sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan maksajana. Eläkkeen perusteena olevaa työansiota on tällaisessa tilanteessa vain se osa, jonka työnantaja (tai "oikea" sijaismaksaja) maksaa suoraan työntekijälle.

Muun kuin työnantajan maksamat suoritukset

TyEL:n 70 §:n 2 momentissa on nimenomaisesti säädetty eläkkeen perusteena olevassa työansiossa huomioon otettavaksi tietyt työntekijän saamat suoritukset, vaikka niitä ei maksa työnantaja vaan muu taho. Olennaista on, että työnantaja ja työntekijä ovat sopineet näiden suoritusten olevan vastiketta työnteosta.

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota ovat myös:

Palvelu- ja lahjarahat

Palvelu- ja lahjaraha -säännös koskee lähinnä ravintoloiden eteisvahtimestareita, joiden on vakiintuneesti katsottu työskentelevän työsuhteessa ravintolan omistajaan, ja lähetystyöntekijöitä, joilla voi olla erityinen "tukirengastili", jolle yleisö voi lahjoittaa varoja lähetystyöntekijän käytettäväksi.

Joillain muillakin työaloilla, kuten ravintola-alalla, työn luonteeseen liittyy mahdollisuus saada lahjarahoja asiakkailta. Myös palvelurahoja saavien tarjoilijoiden on vakiintuneesti katsottu työskentelevän työsuhteessa ravintolan omistajaan.

Käytännössä palvelu- ja lahjarahat (ns. tipit) muodostavat osan kokonaistulosta. Näiden suoritusten kuuluminen eläkkeen perusteena olevaan työansioon riippuu kuitenkin siitä, mitä on sovittu palkanmääräytymisperusteista eli onko palvelurahojen sovittu olevan vastiketta työsopimuksen perusteella tehtävästä työstä ja osa työnteosta saatavaa kokonaispalkkaa. Eläkkeen perusteena olevaan työansioon luetaan mukaan sellaiset palvelu- ja lahjarahat, joiden on sovittu olevan vastiketta työstä.

Yleisöltä saadut palvelurahat otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa samansuuruisina kuin viimeksi toimitetussa verotuksessa, jollei muuta selvitystä esitetä. Yleisöltä palvelurahaa saavan työntekijän on ilmoitettava työnantajalleen ja tämän edelleen eläkelaitokselle veron perusteena olevan palvelurahan määrä (TyEL 70 § 5 mom.). Työnantaja perii tämän perusteella työntekijältä kuukausittain työntekijän eläkemaksun.

Katso Työntekijän työeläkevakuutusmaksu- Työntekijän työeläkevakuutusmaksun perusteena oleva TyEL-ansio.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 25.8.2000 (VakO4227/99)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätökset 4568/2008/3698 ja 4569/2008/398. Palvelurahaa saaneet eteisvahtimestarit työskentelivät työsuhteessa, vaikka heidän sopimuksensa oli nimetty eteispalveluiden vuokrasopimukseksi.

Jos verotuksessa poiketaan ilmoitetuista ansioiden määristä, voidaan eläkkeen perusteena oleva työansio tarkistaa verotuksessa vahvistetun suuruiseksi, jos verotusta varten ilmoitettuja tietoja voidaan pitää luotettavampina kuin työnantajalle ilmoitettuja.

Jos verotus on kuitenkin toimitettu arvioimalla, katso Vakuutusoikeuden päätös 3.10.1995 (VakO 8027/94) .

Asiakas saattaa maksaa henkilökunnalle tarkoitetun palvelurahan myös maksukortilla. Tällöin palvelurahojen perintä asiakkaalta tapahtuu varsinaisen ostoksen laskutuksen yhteydessä ja raha tulee työnantajayrityksen pankkitilille. Työnantaja tilittää ne myöhemmin työntekijälle. Palvelurahat, jotka ovat vastiketta työstä, ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota riippumatta siitä millä tavalla ne kierrätetään työntekijälle.

Evankelistat ja saarnaajat saattavat työskennellä työsuhteessa ja heidän palkkansa voi koostua seurakuntalaisilta saaduista vapaaehtoisista lahjoista. Myös tällaisista vapaaehtoisista lahjoituksista koostuva vastike työstä on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 13.4.1999 (ETK 12076)

Täydennyspäiväraha

Eläkkeen perusteena olevana työansiona otetaan huomioon myös työntekijän saama täydennyspäiväraha, jos työehtosopimuksessa on sovittu sairaus- taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainloma-ajan palkan maksamisesta työnantajan yhteydessä toimivan työpaikkakassan kautta. Täydennyspäivärahaa maksetaan tällöin laissa säädetyn tai työehto- tai muussa sopimuksessa sovitun palkan sijasta, joten se on työstä maksettavaa vastiketta (TyEL 70 § 2 mom. 2 kohta).

Jos työpaikkakassa maksaa samassa yhteydessä myös sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi katsotaan vain täydennyspäivärahana maksettava osuus (erotus) eli se osuus, joka saadaan, kun kassan maksamasta kokonaiskorvauksesta vähennetään sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan osuus.

Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki

Eläkkeen perusteena olevassa työansiossa otetaan huomioon myös Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukainen yksityisen hoidon tuki taikka muu valtion tai kunnan maksama tuki (TyEL 70 § 2 mom. 3 kohta).

Kansaneläkelaitos voi maksaa suoraan lapsen vanhemman valitsemalle yksityisen päivähoidon tuottajalle hoitorahaa ja tulosidonnaista hoitolisää, joita voidaan pitää perheen hoidon tuottajalle maksamana työsopimuslaissa tarkoitettuna palkkana, jonka tekninen maksaminen tapahtuu Kansaneläkelaitoksen kautta.

Näin ollen työsuhteessa olevan hoitajan eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluu perheen mahdollisesti suoraan hoitajalle maksaman palkan lisäksi Kansaneläkelaitoksen maksama tuki. Eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluu myös kunnan mahdollisesti maksama kuntalisä.

Kansaneläkelaitos tai kunta ei näissä tapauksissa pidätä hoitajalle maksettavasta palkasta työntekijäin eläkemaksua, jota eivät myöskään työnantajat eli hoidettavan lapsen vanhemmat voi periä hoitajalta jälkikäteen. Hoitajan työnantajina toimivat vanhemmat joutuvat kuitenkin tilittämään eläkelaitokselle koko eläkemaksun eli siis myös Kansaneläkelaitoksen tai kunnan maksaman palkan perusteella määräytyvän maksun.

Jos myös vanhemmat maksavat hoitajalle rahapalkkaa Kansaneläkelaitoksen tai kunnan maksaman korvauksen lisäksi, he voivat vähentää maksamastaan osuudesta työntekijän eläkemaksun myös siitä osuudesta hoitajan palkkaa, jonka Kansaneläkelaitos tai kunta maksaa suoraan hoitajalle. Lasten hoitajalta pidätettävä työntekijän eläkemaksu lasketaan siis tässä tapauksessa hoitajan koko palkasta, jonka hän saa Kansaneläkelaitokselta, kunnalta ja lasten vanhemmilta.

Katso myös Eläketurvakeskuksen yleiskirje A 20/97 Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta.

Suoritukset, jotka eivät kuulu eläkkeen perusteena olevaan työansioon

Alla on luettelo niistä suorituksista, jotka eivät TyEL:n 70 §:n 3 momentin mukaan ole vastiketta työstä ja jotka eivät siten kuulu eläkkeen perusteena olevaan työansioon. Kussakin kohdassa myös kerrotaan, missä ohjeessa asiaa käsitellään. TyEL 70 §

Uusi henkilöstörahastolaki ja siitä johtuvat muutokset TyEL:n mukaiseen eläkkeen perusteena olevaan työansioon tulivat voimaan 1.1.2011.

TyEL:n 70 §:n 3 momentin mukaan vastikkeena työstä ei pidetä muun muassa:

1) työnantajalta saatua henkilökuntaetua

Katso tämän ohjeen kohta Henkilökuntaedut

2) korkoetua työsuhteen perusteella saadusta lainasta

Katso tämän ohjeen kohta Henkilökuntaedut

3) etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

4) tuloverolain (1535/1992) 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuva suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

5) palkkiota, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisessa arvopaperipörssissä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana, edellyttäen, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

6) työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta

Katso tämän ohjeen kohta Kustannusten korvaukset

7) työsopimuslain 2 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua odotusajan palkkaa

Katso tämän ohjeen kohta Työsuhteen päättymiseen liittyvät suoritukset

8) työsopimuksen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta

Katso tämän ohjeen kohta Työsuhteen päättymiseen liittyvät suoritukset

9) henkilöstörahastolaissa (934/2010) tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on siirretty henkilöstörahastoon tai henkilöstörahastosta nostettua rahasto-osuutta

10) henkilöstörahastolaissa tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on nostettu henkilöstörahastolain 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona edellyttäen, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

11) eriä, jotka maksetaan työntekijälle yhtiökokouksen päätöksen perusteella voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona edellyttäen, että käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää ja että käteisen palkkion määräytymisperusteet ovat 10 kohdan ja henkilöstörahastolain 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset ja että yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

12) yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa.

Katso ohje Toimitusjohtajalle ja yrityksen osaomistajalle maksetut korvaukset.

Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde" verrattuna:

  • Tekstiä on ajantasaistettu ja tarkennettu. Pykäläviittaukset on muutettu TyEL:n mukaisiksi.
  • Muutettu ohjeistusta vakuutusoikeuden 2.10.2008 antaman päätöksen Dnro 2480/2007 johdosta niin, että kustannusten korvaukset otetaan huomioon eläketyöansiossa siltä osin kuin ne ylittävät verovapaiden kustannusten korvausten määrät, vaikka kustannusten korvauksista on sovittu työehtosopimuksessa.

Ennakonpidätysvelvollisuuden merkitys työeläkelakeja sovellettaessa

Ennakkoperintälain (EPL) mukainen työsuhteen käsite ja ennakonpidätyksen alainen palkka eroavat työeläkelakeja sovellettaessa noudatettavasta työsuhteen ja eläkkeen perusteena olevan työansion käsitteestä.

TyEL:n mukaiseen eläkkeen perusteena olevaan työansioon luetaan lähtökohtaisesti kaikki työsopimuksen perusteella tehdystä työstä saadut vastikkeet. Eläketyöansiota eivät ole sellaiset työsuhteessa tai työsuhteen perusteella maksetut suoritukset, jotka eivät ole vastiketta työnteosta.

Ennakkoperintälain mukaista palkkaa on kaikenlaatuinen palkka ja etuus, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa (EPL 13 §).

Työeläkelakien mukainen eläkkeen perusteena olevan työansion käsite ei ole sidottu ennakonpidätysvelvollisuuteen, eikä ennakonpidätystä koskevilla ratkaisuilla ole sitovaa merkitystä kun ratkaistaan suorituksen kuulumista eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Ennakonpidätyksen alaista palkkaa voivat olla sellaisetkin suoritukset, joita työeläkelakien mukaan tai työeläkelakeja sovellettaessa ei pidetä työstä maksettuna vastikkeena (esim. henkilökuntaetu). Ennakonpidätysvelvollisuus voi koskea myös suoritusta, jota työeläkelakeja sovellettaessa pidetään yrittäjänä tehdystä työstä saatuna korvauksena (esim. yksittäisestä asiantuntijaluennosta saatu kertakorvaus).

Ennakonpidätys on ennakkoperintälaissa (EPL, 1118/1996) tarkoitetun veron ennakkoperinnän toteuttamistapa. Toinen ennakkoperinnän muoto on ennakonkanto. Ennakkoperintä toimitetaan tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitetun veronalaisen tulon ja varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa (1142/2005) tarkoitetun veronalaisen varallisuuden perusteella maksettavaksi määrättävien verojen ja maksujen taikka vakuutetun sairausvakuutusmaksun suorittamiseksi.

Ennakkoperintälain mukainen palkka

Palkan käsite ennakonpidätyksessä on määritelty ennakkoperintälain 13 §:ssä. Sen mukaan palkalla tarkoitetaan:

  • kaikenlaatuista palkkaa, palkkioita, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa
  • kokouspalkkiota, henkilökohtaista luento- ja esitelmäpalkkiota, hallintoelinten jäsenyydestä saatua palkkiota, toimitusjohtajan palkkiota, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostamaa palkkaa sekä luottamustoimesta saatua korvausta.

Ennakkoperintälain mukaista palkkatuloa on kaikenlaatuinen palkka, palkkio, osapalkkio sekä muu etuus ja korvaus, joka suoritetaan virasta tai toimesta tahi sellaisesta työstä, tehtävästä tai palveluksesta, joka työn tai tehtävän antajalle tehdään korvausta vastaan. Ennakkoperintälain mukaiseksi palkaksi katsotaan muun muassa ilman asianmukaista perustetta tapahtuneesta irtisanomisesta suoritettu korvaus ja työsuhdeoption käyttämisestä syntyvä etu.

Palkkaan luetaan myös luontoisedut, jotka arvioidaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla.

Palkasta on työnantajan aina toimitettava ennakonpidätys sekä maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu. Urheilijan palkkiosta on myös aina toimitettava ennakonpidätys.

Ennakkoperintälain mukainen työ- tai käyttökorvaus

Vaikka suoritusta ei ennakkoperintälain mukaan pidetä palkkana, suorituksen maksajalla on kuitenkin ennakonpidätysvelvollisuus sellaisesta suorituksesta, jota pidetään EPL:n 25 §:ssä tarkoitettuna työ- tai käyttökorvauksena, jos saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.

Työkorvauksena pidetään työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana maksettavaa korvausta.

Käyttökorvauksena pidetään tekijänoikeuden, valokuvaan perustuvan oikeuden ja teollisoikeuden, kuten patentin tai tavaramerkin käyttämisestä, käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden myynnistä suoritettavaa korvausta taikka teollisia, kaupallisia ja tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista suoritettua korvausta.

Ennakkoperintärekisteröinnillä ei ole vaikutusta harkittaessa sitä, pidetäänkö maksettua korvausta ennakkoperintälain tarkoittamana palkkana. Rekisteröinti ei siten vapauta ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuudesta silloin, kun maksettu korvaus on palkkaa tai urheilijan palkkiota.

Ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitettuna työkorvauksena pidetään myös tuloverolain 33 b §:n 3 momentin perusteella ansiotulona verotettavaa osinkoa (työpanokseen perustuva osinko), jollei sitä ole pidettävä ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettuna palkkana.

Kustannusten korvaukset

Kustannusten korvaukset ennakonpidätyksessä

Ennakonpidätystä ei toimiteta palkansaajalle maksetuista välittömien kustannusten korvauksesta, jos se ei ylitä kustannusten selvitettyä tai arvioitua määrää. Tällaisina kustannuksina voidaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon:

  • työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot,
  • matka- ja edustusmenot,
  • sekä muut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet menot.

Tarkempia määräyksiä veron ennakonpidätyksessä huomioon otettavista matka- ja muiden kustannusten korvauksista on ennakkoperintäasetuksen (1124/1996) 17 ja 18 §:ssä.

Työmatkakustannuksista maksettavat korvaukset määräytyvät yleensä työ- tai virkaehtosopimuksen perusteella. Korvausten verotus puolestaan ratkaistaan tuloverolain (TVL) ja verohallituksen kustannuspäätöksen perusteella.

Palkansaajalle voidaan ennakonpidätystä toimittamatta maksaa Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta johtuvia matkakustannusten korvauksia sen mukaan kuin verohallitus vuosittain antamassaan kustannuspäätöksessään määrää. Tiedon tästä verohallituksen vuosittaisesta päätöksestä saa esimerkiksi verohallinnon internet-sivustosta www.vero.fi .

Verohallituksen päätöksen perusteet ja määrät ovat verotusta ja veron ennakonpidätystä toimitettaessa sitovia. Näin ollen korvaus, joka on suoritettu lievemmin perustein tai joka ylittää päätöksessä mainitut euromäärät (esim. päivärahan osalta) on kustannuspäätöksestä poikkeavalta osalta saajan veronalaista palkkatuloa.

Kustannusten korvaukset työeläkelakeja sovellettaessa

Työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten korvausta ei lueta eläkkeen perusteena olevaan työansioon siltä osin kuin se on verovapaa. Vastaavasti veronalaiselta osaltaan korvaukset pääsääntöisesti katsotaan palkaksi myös työeläkelakeja sovellettaessa.

Ensisijaisesti kiinnitetään huomiota siihen, pidetäänkö suoritusta ennakkoperinnässä verovapaana. Ennakkoperintää koskevat verotusratkaisut eivät ole lopulliseen verotukseen nähden sitovia, joten lopullinen verotus voi vaikuttaa siihen, otetaanko suoritus huomioon eläketyöansiossa.

Työmatkakustannusten korvauksissa lähtökohtana ovat verohallituksen kustannuspäätöksessä vahvistetut päivärahojen, kilometrikorvausten ja muiden korvausten määrät, jotka työnantaja voi maksaa työntekijälle verovapaasti päätöksessä määriteltyjen edellytysten täyttyessä. Siltä osin kuin työnantaja maksaa työntekijälle verovapaata määrää suurempia kustannusten korvauksia, ylitettä pidetään ennakonpidätyksessä palkkana työeläkelakeja sovellettaessa eläketyöansiona.

Vakuutusoikeus on 2.10.2008 antanut päätöksen Dnro 2480/2007, jonka mukaan suorituksen määritteleminen työehtosopimuksessa kustannusten korvaukseksi ei sellaisenaan merkitse suorituksen jäämistä eläketyöansion ulkopuolelle työeläkelakeja sovellettaessa.

Vakuutusoikeuden päätöksen mukaan työehtosopimuksen määräysten nojalla korvatut kustannukset, jotka oli vuoden 2000 jälkiverotuksessa lisätty eläkettä saavan henkilön tuloon, tuli ottaa työansioina huomioon eläkepalkkaa laskettaessa. Vakuutusoikeus totesi, että siltä osin kuin kustannusten korvaukset ovat määrältään ylittäneet verovapaiden kustannusten korvausten määrät, ne on pääsääntöisesti luettu eläkkeen perusteena olevaan työansioon. Vakuutusoikeus katsoi, että tästä periaatteesta ei voitu tehdä poikkeusta yksinomaan sillä perusteella, että veronalaiset kustannusten korvaukset on maksettu työehtosopimuksen määräysten perusteella. VakO 2.10.2008, 2480/2007 .

Vakuutusoikeuden päätös koskee ennen vuotta 2005 maksettuja suorituksia. Kanta soveltuu kuitenkin myös määriteltäessä myöhemmin maksettujen kustannusten korvausten kuulumista eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Ennen vuotta 2005 voimassa olleen TEL:n 7 e §:n mukaan eläkepalkkaa laskettaessa huomioon otettava työansio on määräytynyt samojen perusteiden mukaan kuin veron ennakkoa pidätettäessä. Siten eläketyöansioon ei ole luettu mukaan esim. työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta siltä osin kuin se on ollut verovapaa.

Vuoden 2005 alusta lukien TEL:n eläkkeen perusteena olevan ansion määrittely ei enää ole ollut sidoksissa veron ennakonpidätykseen. Laista poistettiin viittaus ennakonpidätykseen. Hallituksen esityksestä (HE 39/2004) käy TEL:n 7 §:ää koskevista perusteluista ilmi, ettei tarkoitus kuitenkaan ole ollut muuttaa vakiintunutta soveltamiskäytäntöä vaan tarkentaa lain sanamuoto soveltamiskäytäntöä vastaavaksi. Esityksen perusteluissa todetaan mm., että: ”eläkkeen perusteena olevaan työansioon ei luettaisi työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta siltä osin kuin se on verovapaa".

Vakuutusoikeudessa olleessa tapauksessa kustannusten korvaukset oli maksettu työehtosopimuksen määräysten perusteella kustannuspäätöksen enimmäismääriä suurempina. Työehtosopimuksen perusteella kustannusten korvauksia voidaan maksaa myös lievemmin perustein kuin mitä verohallituksen kustannuspäätöksessä on säädetty. Tällaisten lievemmin perustein maksettujen korvausten huomioon ottamisesta eläketyöansiossa ei ole olemassa vakuutusoikeuden päätöstä. Näin ollen työehtosopimusten perusteella verohallituksen kustannuspäätöstä lievemmin perustein maksettujen suoritusten osalta ohjeistusta ei muuteta vaan edelleen noudatetaan menettelyä, jonka mukaan näitä suorituksia ei lueta mukaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon, vaikka ne verotuksessa katsotaan rahapalkan määrään lisättäväksi veronalaiseksi tuloksi.

Esimerkki: Työnantaja maksaa työntekijälle työehtosopimuksen perusteella päivärahaa seitsemältä päivältä, joista kahdelta päivältä maksettava päiväraha on veronalaista tuloa. Päivärahat eivät ylitä verohallituksen vahvistamia verovapaita määriä. Koska kustannusten korvauksesta on sovittu työehtosopimuksessa ja koska kustannusten korvaukset eivät ylitä verovapaiden kustannusten korvausten määriä, päivärahat eivät ole miltään osin eläketyöansiota.

Esimerkkejä erilaisista kustannusten korvauksista, joita verohallituksen ennakkoperintää koskevassa vuotuisessa kustannuspäätöksessä vahvistettuihin enimmäisrahamääriin asti ei pääsääntöisesti pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona, on lueteltu ohjeessa Työstä maksettava vastike .

Ennakonpidätyksen alaisia suorituksia, jotka eivät ole eläketyöansiota

Työsuhteen laittomasta irtisanomisesta maksettu korvaus

Ilman asiallista perustetta tapahtuneesta irtisanomisesta suoritettua korvausta pidetään EPL:n mukaisena palkkana (KHO 1988/2290). Tällainen korvaus ei kuitenkaan ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota, koska se ei ole työstä maksettua vastiketta.

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota ei yleisestikään ole työsuhteen päättämisestä maksettava korvaus taikka muu työsuhteeseen liittyvä korvaus tai vahingonkorvaus, vaikka mainitut korvaukset olisivat EPL:n mukaista palkkaa.

Henkilökuntaedut

Henkilökuntaetuja ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, vaikka ne ainakin osittain ovat ennakonpidätyksen alaista palkkaa, jos niitä ei voida pitää tavanomaisina ja kohtuullisina. Henkilökuntaedulla tarkoitetaan työnantajan yleensä koko henkilöstölleen muussa muodossa kuin rahana antamia jatkuviksi tarkoitettuja etuja, jotka eivät ole työsuhteen ehtoja.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 18.5.1994 (VakO 5418/93) .

Korkoetu

Korkoetu työsuhteen perusteella saadusta lainasta ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Jos työnantaja perii työntekijälle antamastaan lainasta tuloverolaissa säädettyä pienempää korkoa, tämä erotus on ennakkoperinnässä palkkaa (TVL 67 §).

Etu työsuhteeseen perustuvasta osakeannista

Etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Ennakkoperinnässä yhteisön henkilöstölle suunnatun osakeannin perusteella saatu vastaava etu on palkkaa siltä osin kuin alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä arvosta.

Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, sitä pidetään koko määrältään sekä eläkkeen perusteena olevana työansiona että EPL:n mukaisena palkkana alennuksen suuruudesta riippumatta.

Työsuhdeoptiot

Työsuhdeoptiojärjestelmässä yritys antaa työntekijöille tai yleensä osalle työntekijöistä eli niin sanotuille avainhenkilöille mahdollisuuden (osto-option) ostaa sovittuna aikana sovittuun hintaan sovitun määrän yrityksen omia tai esimerkiksi konserniyrityksen osakkeita.

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptiolla tarkoitetaan työsuhteeseen perustuvaa oikeutta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen perusteella. Työsuhdeoption perusteella saatu etu on veronalaista ansiotuloa siinä vaiheessa, kun optio käytetään, eli kun sen perusteella saadaan tai hankitaan osakkeita tai osuuksia taikka kun optio luovutetaan. Etu on siinä vaiheessa myös ennakkoperintälain mukaista palkkaa, josta on toimitettava ennakonpidätys.

Tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella eli niin sanottua synteettistä optioetua, ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Työsuhdeoptioista ja muista niihin rinnastettavista osakkeen arvon muutoksen perusteella maksettavista suorituksista kerrotaan tarkemmin ohjeessa Kannustinjärjestelmien perusteella maksetut suoritukset .

Rahana saatu tavanomainen merkkipäivälahja

Työnantajan työntekijän merkkipäivän tai muun vastaavan henkilökohtaisen syyn perusteella antamat tavanomaiset esine- ja rahalahjat eivät ole vastiketta työstä. Nämä lahjat eivät siten ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota, vaikka niitä ennakkoperinnässä pidettäisiin palkkana.

Lahjan tavanomaisuutta arvioidaan samoin perustein kuin veron ennakonpidätyksessä. Merkityksellisiä seikkoja ovat lahjan laatu ja arvo sekä työnantajan lahjojen antamisessa noudattama käytäntö.

Ennakkoperintälain mukaan rahana tai siihen verrattavana suorituksena työnantajalta saatu lahja katsotaan veronalaiseksi palkkatuloksi. Rahaan verrattavana suorituksena pidetään tällöin esimerkiksi yleislahjakorttia, osakkeita ja esinelahjaa, jonka saaja on saanut itse valita. Ennakkoperinnässä ei rahana tai siihen verrattavina suorituksina työnantajalta saatujen merkkipäivälahjojen osalta ole merkitystä sillä, katsotaanko lahja tavanomaiseksi.

Rahana annettujen merkkipäivälahjojen osalta eläkkeen perusteena olevan työansion ja ennakkoperintälain mukaisen palkan käsitteet eroavat. Jos merkkipäivälahja annetaan muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena, ei sitä pidetä palkkana myöskään ennakkoperinnässä.

Ennakkoperintärekisteri

Ennakkoperintärekisteriin merkitään yleensä hakemuksesta se, joka harjoittaa tai todennäköisesti ryhtyy harjoittamaan elinkeinotoimintaa, maataloutta tai muuta tulonhankkimistoimintaa, josta saatua suoritusta ei ole pidettävä palkkana eikä urheilijan palkkiona. Rekisteriin merkintä edellyttää ansiotarkoituksessa harjoitettua tulonhankkimistoimintaa. Toiminnan ei kuitenkaan tarvitse olla jatkuvaa.

Rekisteriin hakeutuminen ei ole pakollista. Työn suorittaja voi pitää tarkoituksenmukaisena, että toimeksiantaja toimittaa ennakonpidätyksen satunnaisesta korvauksesta. Rekisteristä voidaan poistaa tulonhankkimistoiminnan loppumisen taikka veronmaksuihin tai ilmoittamisvelvollisuuteen liittyvien laiminlyöntien vuoksi.

Työn suorittajan mahdollisen rekisteröinnin ennakkoperintärekisteriin voi tarkistaa Internetistä Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän julkisesta tietopalvelusta ( www.ytj.fi ). Palvelu on maksuton ja tietoja voi hakea joko yrityksen nimellä tai Y-tunnuksella. Tarkistaminen on mahdollista myös puhelimitse.

Tarkempia tietoja ennakkoperintärekisteristä ja sen oikeusvaikutuksista veron ennakonpidätyksessä saa verohallinnon Internet-sivustosta ( www.vero.fi ).

Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset" verrattuna:

  • Taekstiä on ajantasaistettu ja tarkennettu. Pykäläviittaukset on muutettu TyEL:n mukaisiksi.
  • Otettu huomioon 1.1.2010 voimaan tulleet säädökset sidotusta pitkäaikaissäästämisestä sekä pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotusta koskevat muutokset.
  • Otettu huomioon tuloverolain muutos, joka koskee muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun työpanokseen perustuvan osingon verotusta. Säännös soveltuu osinkoihin, jotka ovat nostettavissa 1.1.2010 tai sen jälkeen. Osakkaalle maksettu osinko ei ole eläkkeen perusteena olevaa ansiota, vaikka se perustuu työpanokseen.
  • Otettu huomioon 1.1.2011 voimaan tullut henkilöstörahastolain uudistus ja siitä johtuvat muutokset TyEL:n eläkkeen perusteena olevaa työansiota koskeviin säännöksiin.

Työntekijöiden kokonaispalkan muodostuminen

Työsuhteessa olevan työntekijän palkkaus muodostuu yleensä peruspalkasta, joka voi määräytyä työhön käytetyn ajan (tunti-, viikko- tai kuukausipalkka) tai työsuorituksen (esim. urakkapalkka tai palkkiopalkka) tai molempien perusteella. Peruspalkka katsotaan yleensä aina työstä maksettavaksi vastikkeeksi ja se otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Peruspalkkausta täydentävät usein luontoisedut, joilla tarkoitetaan työntekijöille muussa muodossa kuin rahana maksettuja suorituksia. Myös ne ovat yleensä työstä maksettavaa vastiketta, joka kuuluu eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Lisäksi työnantaja voi maksaa työntekijöilleen erilaisia lahjoja joko työntekijän henkilökohtaisen syyn perusteella (merkkipäivälahjat yms.) tai palvelusajan ja työssäoloajan perusteella (määrävuosien perusteella annetut lahjat ja ylimääräiset palkkaerät). Näistä yleensä työntekijän merkkipäivän tai muun vastaavan henkilökohtaisen syyn perusteella annetut tavanomaiset esine- tai rahalahjat eivät kuulu eläkkeen perusteena olevaan työansioon. Myös aloite- ja kehittämispalkkiot kuuluvat tietyin edellytyksin eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Peruspalkkausjärjestelmää voidaan täydentää erilaisilla kannustinjärjestelmillä. Työntekijöiden kannustinjärjestelmiä ovat muun muassa erilaiset tulospalkkiot, joita nimitetään usein myös bonuksiksi. Lyhytaikaisissa vuositulospalkkioissa maksettava suoritus määräytyy vuoden sisäisten tai yhden kokonaisen vuoden tavoitteiden saavuttamisen perusteella. Pitkäaikainen tulospalkkio määräytyy usean vuoden toiminnan perusteella ja se maksetaan tietyn tarkasteluajan jälkeen. Tulospalkkiot otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Tulospalkkioista on pidettävä erillään voittopalkkiot, joiden tarkoituksena on yrityksen voiton osittainen jakaminen yrityksen työntekijöille. Ne eivät perustu ennalta laadittuun suunnitelmaan tai järjestelmään, eikä niiden maksamisesta ole työnantajaa ennalta sitovaa sopimusta. Tällaisia voittopalkkioita ei lueta eläkkeen perusteena oleviin työnasioihin.

Yrityksellä voi myös olla henkilöstörahasto, johon työnantaja maksaa voittopalkkiot, ja josta kukin työntekijä voi tietyn ajan kuluessa nostaa hänelle kuuluvan voittopalkkion. Voittopalkkio ei kuulu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Henkilöstörahaston jäsenelle voittopalkkio voidaan maksaa myös niin sanottuna käteisenä voittopalkkiona, jolloin se ei tietyin edellytyksin kuulu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Vuoden 2011 alusta alkaen yritys voi siirtää henkilöstörahastoon voittopalkkioiden lisäksi tietyin edellytyksin myös tulospalkkiota, sekä erityisiä henkilöstörahaston lisäosia. Henkilöstörahastoon suoritetut ja sieltä nostetut erät eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Myöskään henkilöstörahaston jäsenelle suoraan käteisenä maksetut voittopalkkiotyyppiset suoritukset eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Työntekijöiden kannustinjärjestelmiä ovat myös erilaiset osakepalkkiojärjestelmät, työsuhdeoptiot ja niihin rinnastettavat osakesidonnaiset tulospalkkiojärjestelyt sekä henkilöstölle suunnattu osakeanti. Tietyin edellytyksin nämä järjestelyt eivät kuulu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Peruspalkkausjärjestelmää voidaan täydentää myös eläke-eduilla. Työnantaja voi ottaa tietyille työntekijöilleen säästöhenkivakuutuksen tai yksilöllisen eläkevakuutuksen, jolloin nämä edut ovat osa kyseisen yrityksen kannustinjärjestelmää ja ne tulee ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona. Sen sijaan yrityksen kaikille työntekijöille tai tietylle työntekijäryhmälle (henkilöpiirille) järjestetystä niin sanotusta kollektiivisesta lisäeläkejärjestelystä ei katsota syntyvän sellaista etua, joka olisi otettava eläkettä laskettaessa huomioon työansiona.

Erilaisten kannustimien ja palkkioiden kokonaisuutta havainnollistaa seuraava kaavio:

Työeläkelakeja sovellettaessa ratkaisevaa ei ole se, minkä nimistä palkkiota työnantaja maksaa työntekijöilleen. Tämän vuoksi on selvitettävä kunkin palkkiojärjestelmän ja niiden perusteella työntekijöille annettavien etujen perusteet. Eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi katsotaan lähtökohtaisesti työntekijän työnteostaan saamat vastikkeet.

Tämän ohjeen rakenne

Tässä ohjeessa käsitellään seuraavia työnantajan työntekijöilleen maksamia suorituksia:

  • yksilölliset eläkevakuutukset ja säästöhenkivakuutukset
  • tulospalkkiot ("bonukset"), joissa perusteena ovat ryhmätason tavoitteet
  • voitonjako henkilöstölle
  • henkilöstörahastot
  • käteiset voittopalkkiot
  • osakepalkkiot
  • työsuhdeoptiot ja niihin rinnastettavat osakesidonnaiset tulospalkkiojärjestelyt
  • henkilöstölle suunnatut osakeannit

Eläkevakuutus, säästöhenkivakuutus ja pitkäaikaissäästämissopimus

Työnantaja voi edelleen vapaaehtoisesti täydentää työntekijöiden pakollista eläketurvaa erilaisilla kollektiivisilla ja yksilöllisillä lisäeläkkeillä. Kollektiivinen lisäeläketurva voidaan järjestää eläkesäätiössä, eläkekassassa tai henkivakuutusyhtiöissä. Kollektiiviset lisäeläkejärjestelyt ovat joko etuus- tai maksuperusteisia. (Laki maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa 173/2009).

1.1.2010 tuli voimaan laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä (1183/2009). Samaan aikaan tuloverolakia (TVL) muutettiin niin, että eläkevakuutusten lisäksi myös muihin pitkäaikaissäästämissopimuksiin maksetut maksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia (1251/2009). Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta uusia säännöksiä sovelletaan vasta 18.9.2010 tai sen jälkeen otettuihin vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin.

Pitkäaikaissäästämissopimuksia voivat tehdä vain luonnolliset henkilöt.

Katso www.vero.fi verohallinnon ohjeet pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotuksesta ja työnantajan ottamista vapaaehtoisista eläkevakuutuksista. Verohallitus on keväällä 2010 antanut ohjeet työnantajan ottamien vapaaehtoisten eläkevakuutusten verotuksesta.

Työnantajan ottama kollektiivinen lisäeläke

Jos työnantaja järjestää koko henkilökunnalleen tai tietylle henkilöstönsä ryhmälle lisäeläketurvan (kollektiivinen lisäeläke), työntekijöille ei synny eläkkeen perusteena olevassa työansiossa huomioon otettavaa etua. Myöskään veron ennakonpidätyksessä kollektiivisen lisäeläketurvan maksuja ei pidetä työnantajan työntekijälleen maksamana palkkana.

Kollektiivisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan tuloverolain 96 a §:n mukaan työnantajan työntekijöistä koostuvalle henkilöpiirille järjestämää vapaaehtoista lisäeläketurvaa, jonka henkilöpiiri on määritelty ryhmittäin työalan tai muun siihen verrattavan perusteen mukaan siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin. Kollektiivisena lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan.

Tuloverolain niin sanotun yhden hengen ryhmät kieltävä säännös koskee 1.1.2005 jälkeen tehtyjä kollektiivisia lisäeläkejärjestelyjä. Vanhempiin järjestelyihin sovelletaan edelleen tuloverolain 96 a §:n voimaan tulleessa sovellettuja säännöksiä.

Vaikka TEL:n 11 §:n mukaiset lisäeläkejärjestelyt ovat aina ryhmäkohtaisia, voi jonkin eläkejärjestelyn piiriin tosiasiallisesti kuulua vain yksi yrityksen työntekijä (esimerkiksi toimitusjohtaja). Sellainen rekisteröity lisäeläkejärjestely katsotaan siltikin kollektiiviseksi ja sen perusteella ei synny työntekijälle eläkkeen perusteena olevana työansiona huomioon otettavaa etua. Sen sijaan muissa kuin TEL:n 11 §:n mukaisissa rekisteröidyissä lisäeläkejärjestelyissä eli niin sanotuissa vapaamuotoisissa lisäeläkejärjestelyissä ei pelkästään yhtä työntekijää kerrallaan koskevaa eläkevakuutusta pidetä kollektiivisena eläkevakuutuksena.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että vakuutusyhtiöstä ryhmävakuutuksen nimellä otettua vakuutusta, joka koski kerrallaan vain yhtä työntekijää, oli pidettävä yksilöllisenä vakuutuksena ( KHO 2003:18 ). Asiasta on myös uudempi KHO:n päätös, KHO 12.12.2008/3238 .

Kollektiivisuus edellyttää, että samaan eläkeryhmään kuuluvat etuudet määräytyvät samoin perustein. Myös eläkkeen alkamisiän on määräydyttävä yhtenäisin perustein. Työntekijöillä voi kuitenkin olla oikeus lykätä oman eläkkeensä alkamisaikaa.

Jos vakuutuksessa on työntekijän maksuosuus, sellaisen vakuutetun, joka tulee mukaan järjestelyyn 6.5.2004 tai sen jälkeen, vanhuuseläke saa alkaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta. Jos työnantaja maksaa vakuutusmaksun kokonaan, eläkkeen alkamisaika voi olla alle 60 vuotta myös uusien vakuutettujen osalta. Kollektiiviseen lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan edelleen vanhoja sääntöjä niiden vakuutettujen osalta, jotka olivat vakuutettuina ennen 6.5.2004.

TEL:n mukainen rekisteröity lisäetu on suljettu 31.12.2000. Sen jälkeen uusia lisäeläkejärjestelyjä ei ole voitu rekisteröidä eikä järjestelmiin liittää uusia vakuutettuja. Aiemmin tehdyt lisäeläkejärjestelyt ovat kuitenkin voimassa. ( TyELVpL 32 §:n 5 mom.). Eläketurvakeskuksen hyväksymiin ryhmiin sovelletaan kollektiivisia lisäeläkevakuutuksia koskevia vanhoja säännöksiä.

Koska työnantajan kollektiivisesti järjestämästä lisäeläkevakuutuksesta ei synny työntekijöille eläkkeen perusteena olevaan työansioon luettavaa etua, eläkkeen perusteena olevaa työansiota eivät myöskään ole sellaiset työnantajan tarjoamat edut, jotka työntekijä saa menetetyn lisäeläke-edun korvaukseksi. Työnantaja saattaa esimerkiksi korvata aikaisemman kollektiivisen lisäeläkevakuutuksen tuottaman edun työntekijöille annettavilla ylimääräisillä vapaapäivillä. Jos tällaisten pitämättömien vapaapäivien perusteella työntekijälle maksetaan työsuhteen päättyessä rahamääräinen korvaus, ei korvausta oteta huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Jos työnantaja järjestää lisäeläketurvan vain tietylle osalle yrityksen työntekijöistä, eikä järjestely täytä kollektiivisen lisäeläketurvan kriteerejä, lisäeläketurva on vastiketta työnteosta ja osa työntekijän kokonaispalkkausta, joka kuuluu eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Työnantajan ottama yksilöllinen lisäeläke

Työnantajan ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut ovat työntekijän työeläkkeen perusteena olevaa työansiota siltä osin kuin ne katsotaan verotuksessa työntekijän veronalaiseksi ansiotuloksi.

Tuloverolain 68 §:n mukaan työnantajan maksamat työntekijälleen ottamat työntekijän vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut ovat vakuutetun veronalaista ansiotuloa siltä osin kuin niiden yhteismäärä verovuonna ylittää 8500 euroa.

Jos useampi työnantaja maksaa vakuutusmaksuja, ne lasketaan verotusta toimitettaessa yhteen, ja 8 500 euron yli menevä määrä verotetaan palkkana.

Työnantajan ottamaan yksilölliseen eläkevakuutukseen sovelletaan koko vakuutusajan vakuutuksen ottohetkellä voimassa ollutta eläkkeen alkamisikää.

8 500 euron verovapaiden vakuutusmaksujen edellytyksenä kuitenkin on, että vanhuuseläkettä aletaan maksaa vakuutetulle aikaisintaan hänen saavutettuaan TyEL:n mukaisen vanhuuseläkeiän. 18.9.2009 tai sen jälkeen otettujen vakuutusten verovapaiden vakuutusmaksujen edellytyksenä on, että eläkkeen alkamisaika on TyEL:n mukainen vanhuuseläkeikä, joka on tällä hetkellä 63 vuotta.

Ennen 18.9.2009 otettujen vakuutusten verovapaiden vakuutusmaksujen edellytyksenä oli, että eläkevakuutuksen mukainen eläkkeelle jäämisikä on vähintään 62 vuotta.

Verohallinnon ohjeen mukaan eläke, joka perustuu sellaisiin maksuihin, jotka on maksettu vuosina 2010-2016 ennen 18.9.2009 otetun vapaaehtoisen yksilölliseen eläkevakuutukseen, saadaan nostaa 62 vuoden iästä lukien. Vuodesta 2017 ja sen jälkeen maksettuihin maksuihin perustuva eläke voidaan nostaa työntekijän eläkelain mukaisesta vanhuuseläkeiästä alkaen.

Ennen 6.5.2004 otetuissa yksilöllisissä eläkevakuutuksissa sovelletaan ennen 1.1.2005 voimassa olleiden säännösten mukaisia ikärajoja ilman mitään erityisiä siirtymäsäännöksiä.

Jos työntekijälle tulee veroseuraamuksia työnantajan ottaman yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella ja työnantaja maksaa "liian suurista" vakuutusmaksuista työntekijälle aiheutuneen veron, tällainen työnantajan maksamaa erä on palkkaa, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa ansiossa.

Jos työnantaja maksaa työntekijän ottaman eläkevakuutuksen maksuja, maksun määrä on verotuksessa kokonaan palkkaa. Tällainen suoritus katsotaan vastikkeeksi työstä ja se otetaan huomioon myös eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Vapaaehtoisella yksilöllisellä eläkevakuutuksella tarkoitetaan sellaista vanhuuseläke- ja perhe-eläkevakuutusta sekä niihin liittyvää työkyvyttömyys- ja työttömyysvakuutusta, johon perustuva eläke on tarkoitettu maksettavaksi säännöllisesti toistuvina erinä.

Säästöhenkivakuutus

Työnantajan työntekijälleen ottaman säästöhenkivakuutuksen vakuutusmaksut ovat työntekijän työeläkkeen perusteena olevaa työansiota siltä osin kuin ne katsotaan verotuksessa työntekijän veronalaiseksi ansiotuloksi.

Tuloverolain 68 §:n mukaan työnantajan maksamat työntekijän säästöhenkivakuutuksen maksut ovat vakuutetun veronalaista ansiotuloa siltä osin kuin niiden yhteismäärä verovuonna ylittää 8 500 euroa. Säästöhenkivakuutusta koskevat siis tältä osin 1.1.2010 alkaen samat säännökset kuin yksilöllistä eläkevakuutusta.

Säästöhenkivakuutuksessa on tarkoitus kerryttää vakuutussäästöä asiakkaan (vakuutetun) myöhempään käyttöön, ehkä hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen. Säästöhenkivakuutuksessa vakuutuksenottaja maksaa vakuutukseen vakuutusmaksuja joko jatkuvasti tai yhdellä kerralla. Vakuutusyhtiö sijoittaa itse tai välikäsien kautta vakuutusmaksut tuottavasti ja maksaa sitten yhdellä kertaa säästöpääoman ja sille kertyneet tuotot sovittuna ajankohtana vakuutetulle tai muulle edunsaajalle. Säästöhenkivakuutus eroaa yksilöllisestä eläkevakuutuksesta lähinnä siten, että koko vakuutussumma maksetaan kertasuorituksena eikä toistuvina eläke-erinä.

Vakuutusyhtiön maksama vakuutuskorvaus (säästösumma) ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota, koska se perustuu otettuun vakuutukseen eikä siis ole suoranaista vastiketta työstä.

Jos työnantaja maksaa työsuhteen päättyessä työntekijälle korvauksen suoraan ilman, että maksamiseen liittyisi minkäänlaista vakuutus- tai eläkejärjestelyä, korvauksen kuulumista eläkkeen perusteena olevaan työansioon on arvioitava samoin kuin muitakin työsuhteen päättyessä maksettavia korvauksia.

Jos kysymys ei ole irtisanomisajan palkasta tai muustakaan työstä maksettavaksi vastikkeeksi katsottavasta erästä, pidetään korvausta yleensä eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumattomana korvauksena työsuhteen päättymisestä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 20.3.2002 (ETK 12274)

Pitkäaikaissäästämissopimus

Pitkäaikaissäästämissopimus (PS-sopimus) on säästäjän ja palveluntarjoajan välinen sopimus, johon perustuen säästäjä tekee rahatalletuksia pitkäaikaissäästämistilille. Pitkäaikaissäästämissopimuksen voi tehdä vain luonnollinen henkilö. Varoja voi nostaa kun varoihin oikeutettu on saavuttanut työntekijän eläkelain mukaisen vanhuuseläkeiän. Varat nostetaan vuosittaisina suorituksina eläkkeen tapaan jäljellä olevan eliniän tai pääsääntöisesti vähintään 10 vuoden aikana. PS-tililtä nostetut varat ovat pääomatuloa.

Jos työnantaja maksaa työntekijän tekemän pitkäaikaissäästämissopimuksen maksuja, suoritus katsotaan verotuksessa palkaksi. Tällainen suoritus otetaan huomioon myös eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen ja PS-sopimuksen maksuja saa vähentää verotuksessa yhteensä enintään 5 000 euroa vuodessa. Jos työnantaja on verovuonna maksanut palkansaajalle ottamansa vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja, palkansaajan vähennysoikeus alenee 2 500 euroon. Työnantajan maksaman maksun määrää ei ole mitenkään määritelty, joten pienikin maksu alentaa palkansaajan vähennysoikeuden. Toisaalta, vähennysoikeus ei pienene, vaikka työnantajan ottama eläkevakuutus on voimassa, jos työnantaja ei jonakin vuonna maksa vakuutusmaksuja. Myöskään työnantajan ottama jo loppuun maksettu eläkevakuutus ei vaikuta palkansaajan vähennysoikeuteen.
 
Avoimen yhtiön yhtiömiehelleen ja kommandiittiyhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelleen ottama vapaaehtoinen yksilöllinen eläkevakuutus vaikuttaa vähennysoikeuteen samalla tavalla kuin työnantajan ottama vakuutus (TVL 54 d §). Sama koskee osakeyhtiön osakkaalleen ottamaa vakuutusta, vaikka osakas ei olisi työsuhteessa yhtiöön työntekijän eläkelain 7 §:n mukaan.

Kollektiivisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksu ei pienennä palkansaajan yksilöllisen eläkevakuutuksen tai PS-sopimuksen maksujen vähennysoikeutta, olipa sen maksajana työnantaja tai työntekijä.

Tulospalkkiot

Tulospalkkiolla tarkoitetaan sellaista työnantajan maksamaa palkkiota, joka maksetaan muussa muodossa kuin osakkeina, ja jonka saaminen perustuu työnantajayrityksen tai saman konsernin muun yrityksen omaan toimintaan liittyviin taloudellisiin tai toiminnallisiin tunnuslukuihin perustuvien (tulos)tavoitteiden saavuttamiseen.

Tulospalkkiojärjestelmät ovat kannustejärjestelmiä, joilla pyritään mm. kannustamaan henkilöstöä hyviin suorituksiin, yhteistyöhön, tulokselliseen ja kustannustehokkaaseen toimintaan. Tulospalkkioiden suuruutta ei yleensä säädellä työ- tai virkaehtosopimuksilla, vaan ne perustuvat yritys- tai konsernikohtaisiin palkkiojärjestelmiin.

Järjestelmien ehdot ja palkkioiden maksamisen edellytyksenä olevat tavoitteet sovitaan työnantajan ja työntekijöiden kesken etukäteen. Maksettavien tulospalkkioiden perusteina ovat palkkiojärjestelmän tavoitteiden saavuttaminen ja niiden ylittäminen. Tavoitteet voidaan sitoa taloudellisiin tunnuslukuihin, reaaliprosessiin liittyviin tavoitteisiin, kehitystavoitteisiin tai niiden yhdistelmiin. Tulospalkkauksessa maksetun palkkion määrä ei ole suoraan riippuvainen yksilön tekemästä työstä, vaan palkkion määrä voi määräytyä työntekijäryhmien tai -yksiköiden tai jopa koko yrityksen tai konsernin tuloksen perusteella.

Tulospalkkio on työstä maksettua vastiketta, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa ( TyEL 70 §).

Se, että tulospalkkiot voivat olla rahamääriltään suuria, ei vaikuta niiden luonteeseen. On mahdollista, että työntekijän saama tulospalkkio on yksinään suurempi kuin hänen peruspalkkansa. Käytännössä tulospalkkioilla kuitenkin on yleensä maksimimäärä, joka riippuu työntekijän säännönmukaisesta kuukausi- tai vuosipalkasta.

Eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumisen kannalta ei ole merkitystä myöskään sillä, missä muodossa (paitsi osakkeina) tulospalkkio työntekijöille maksetaan, jos maksaminen kuitenkin perustuu edellä tulospalkkiojärjestelmälle luonteenomaisiin piirteisiin.

Esimerkki: Oy maksaa osalle eri työyksiköissä toimivista työntekijöistään tulospalkkioita, joiden määrä ja suuruus kytkeytyvät asianomaisen työyksikön toiminnan tulokseen.

Palkkio määräytyy kussakin tapauksessa esitettyjen kriteereiden mukaan yksikkökohtaisesti ja yksikölle saatu potti jaetaan sitten eri perustein yksikön henkilökunnan kesken. Tulospalkkiot maksetaan kaikissa yksiköissä seuraavan vuoden helmi–maaliskuun palkanmaksun yhteydessä. Kaikissa kuvatuissa järjestelmissä on määritelty maksimipalkkio, joka on kytketty kunkin henkilön perus- tai
kuukausipalkkaan.

Tulospalkkion suuruus on kytketty kunkin yksikön tulokseen. Palkkiojärjestelmässä on määritelty etukäteen tietyt tulostavoitteet (liikevoitto, budjettitavoite, tuotot), jotka ylittämällä tulospalkkiota (suorituspalkkio, palkkio, bonuskertymä) karttuu sovitun prosentti- tai rahamäärän verran. Tulokseen tai tavoitteeseen pääseminen on selkeästi kiinni yksikön toiminnasta ja toiminnan menestyksellisyydestä. Tähän puolestaan vaikuttaa työntekijöiden työpanos ja onnistuminen työssä. Tämä huomioidaan myös palkkioiden henkilökohtaisissa
jakoperusteissa, joissa kriteereinä mainitaan mm. tulosvastuullisuus, kertyneet asiakastuotot, yhteistyökyky ja työstä saatu palaute.

Työnantaja on ennalta määritellyt palkkion määräytymisperusteet ja henkilökohtaisen tulospalkkion maksimitason. Tällaisilla perusteilla yrityksen eri henkilöstöryhmille maksettavat tulospalkkiot ovat TyEL:n mukaisia eläkkeen perusteena oleviin työansioihin luettavia ansioita.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 7.12.1998 (ETK 12052)

Bonus – monimerkityksinen termi

Tulospalkkioita nimitetään usein myös bonuksiksi. Bonus tai bonuspalkkio on yleinen nimitys erilaisille palkanlisille, eikä termin tarkka sisältö ole vakiintunut. Bonus voidaan maksaa yksittäisen työntekijän työpanoksen perusteella (yksilöbonus) tai se voi perustua tietyn työntekijäryhmän tai jopa koko yrityksen tai konsernin kaikkien työntekijöiden työskentelyyn heidän saavutettuaan bonuksen maksamiselle ennalta asetetun tavoitteen (ryhmäbonus).

Tässä ohjeessa bonuksella tarkoitetaan lähtökohtaisesti ryhmätasolla annettavaa bonusta. Yleensä sellaiset bonukset liittyvät ennakkoon sovittuun järjestelmään, jolloin niitä voidaan nimittää myös tulospalkkioiksi.

Kun bonus-termiä käytetään yksittäisen työntekijän hyvästä työsuorituksesta maksettavasta korvauksesta, on kyseessä (tulospalkkiotakin selvempi) työeläkelakien mukaiseen eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluva, työstä maksettava vastike. Tällainen suoritus voi olla esimerkiksi ylimääräinen kuukausipalkka tai yrityksen myynnin perusteella laskettu provisio, joka maksetaan työntekijän normaalin peruspalkan lisäksi. Tällainen erä voi olla myös tantieemi, jonka suuruus riippuu yrityksen vuosivoitosta ja joka voidaan maksaa vakinaisen palkan lisäksi sellaiselle yrityksen johtoon kuuluvalle henkilölle, jonka katsotaan selvimmin vaikuttaneen yrityksen menestykseen.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 29.1.1991 (ETK 11466 )

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 14.6.1995 (VakO 4977/94)

Tulospalkkion suhde osakepalkkioon

Työnantaja voi maksaa työntekijöilleen palkkiota myös muuna kuin rahasuorituksena. Jos palkitsemisjärjestelmän perusteella työntekijöille annetaan vastikkeetta osakkeita, kyseessä on osakepalkkio, jota käsitellään jäljempänä tässä ohjeessa erikseen.

Osakekurssin muutokseen sidotut palkkiot

Jos tulospalkkiota ei makseta työnantajayrityksen tai saman konsernin omaan toimintaan liittyviin taloudellisiin tai toiminnallisiin tunnuslukuihin perustuvien tavoitteiden saavuttamisen perusteella, vaan palkkion saaminen liitetään yrityksen tai samaan konserniin kuuluvan muun yhtiön osakkeen arvonmuutokseen tietyllä aikavälillä, on kysymys niin sanotusta osakesidonnaisesta tulospalkkausjärjestelmästä (tai osakesidonnaisesta bonusjärjestelmästä). Tällaista järjestelyä nimitetään toisinaan myös synteettiseksi optiojärjestelyksi, koska palkkioiden maksamisessa on tällöin samoja piirteitä kuin työsuhdeoptioiden antamiseen perustuvassa kannustinjärjestelmässä.

Osakesidonnainen palkkio voidaan maksaa rahana tai osakkeina, ja se on siis eri asia kuin osakepalkkio, jolla tässä ohjeessa tarkoitetaan osakkeina tai vastaavassa muodossa annettavia palkkioita.

Osakesidonnaisia palkkiojärjestelmiä (synteettisiä optioita) käsitellään tässä ohjeessa erikseen jäljempänä. Tällaisen kannustinjärjestelmän perusteella maksettavia suorituksia ei pidetä eläkkeen perusteena olevina työansioina, koska tulospalkkion suuruus määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella ( TyEL 70 §).

Voitonjako henkilöstölle

Voitonjaossa henkilöstölle on kysymys siitä, että yrityksen omistajat päättävät yhtiökokouksessa tyytyä pienempään osinkoon antamalla osan voitosta voittopalkkioina koko henkilöstölle. Voittopalkkiot eivät perustu ennalta laadittuun suunnitelmaan tai järjestelmään eikä niiden maksamisesta ole työnantajaa ennalta sitovaa sopimusta.

Voitonjaossa jakoperusteena ei ole työnteko tai tietyn työtavoitteen saavuttaminen, joten tällainen suoritus ei ole työnteosta maksettua vastiketta. Sitä ei oteta huomioon työntekijöiden eläkettä määrättäessä eikä siitä peritä työeläkemaksuja.

Henkilöstörahastot

Vuoden 1990 alusta voimaan tullut henkilöstörahastolaki (814/89) on korvattu 1.1.2011 voimaan tulleella henkilöstörahastolailla ( 934/2010 ). ( HE 44/2010 vp .)

Henkilöstörahastolain mukaan henkilöstörahasto voidaan perustaa kaikenlaisiin yrityksiin sekä valtion ja kunnan virastoihin ja laitoksiin, jos niiden työ- ja virkasuhteessa olevien henkilöiden määrä on vähintään kymmenen.

Henkilöstörahasto on työntekijöiden palkitsemismuoto, joka perustuu yrityksen menestykseen. Yrityksen palveluksessa olevat henkilöt ovat yleensä henkilöstörahaston jäseniä työsuhteensa perusteella. Kullakin jäsenellä on osuus rahaston varoihin.

Yritys maksaa henkilöstörahastoon rahasuorituksia, jotka perustuvat ennalta sovittuihin tavoitteisiin, yrityksen toiminnan kannattavuuteen ja tehokkuuteen. Jäsen voi nostaa rahasto-osuutensa laissa ja säännöissä määrätyin edellytyksin tai jättää varansa rahastoon edelleen sijoitettavaksi.

Vuoden 2011 alusta alkaen henkilöstörahastoon voidaan siirtää voittopalkkioiden lisäksi myös tulospalkkioita, jos ne täyttävät laissa määritellyt henkilöstörahastoerän kriteerit ja koskevat koko henkilöstöä. Rahastoon voidaan siirtää myös erityinen henkilöstörahastoerän lisäosa. Jäsen voi nostaa henkilöstörahasto-osuuksia myös suoraan käteisenä.

Yrityksen henkilöstörahastoon maksamat suoritukset

Yrityksen henkilöstörahastoon maksamat suoritukset eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Myöskään henkilöstörahastoon suoritettuja henkilöstörahastoerien lisäosia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. (TyEL 70 § 3 mom. 9k.)

Henkilöstörahastoon siirrettyjä suorituseriä ei lueta mukaan eläketyöansioon siitä riippumatta, onko etuus maksettu rahastoon voittopalkkion vai tulospalkkion perusteella.

Henkilöstörahastosta nostettu osuus

Henkilöstörahastosta nostettuja osuuksia ei lueta miltään osin eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Merkitystä ei ole sillä, onko rahastosta nostettu etuus perustunut voitto- vai tulospalkkioon.

Verotuksessa nostetusta rahasto-osuudesta 80 prosenttia on veronalaista ansiota.

Henkilöstörahastolain mukainen käteisenä nostettu osuus

Henkilöstörahaston jäsenellä on oikeus nostaa osuutensa suoraan käteisenä, jos se on rahaston sääntöjen mukaan sallittua. Henkilöstörahastolain mukaan käteinen nosto-oikeus koskee sekä henkilöstörahastoerää että sen lisäosaa. Käteisenä nostettava osuus ei tällöin tule rahastoon, vaan työnantaja maksaa sen suoraan jäsenelle.

TyEL:n mukaan vastikkeena työstä ei pidetä henkilöstörahastolaissa tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä tai niiden lisäosia, jotka on nostettu henkilöstörahastolain 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona edellyttäen, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella. ( TyEL 70 § 3 mom. 10 k. ).

Henkilöstörahastolain perusteluissa todetaan, että käteisenä nostettavan palkkion tulee määräytyä voimassa olevien lakien mukaisesti voittopalkkioiden perusteella. Tällaisella palkkiolla tarkoitetaan rahasuoritusta, joka olennaiselta osin määräytyy yrityksen ulkoisen tai sisäisen tuloslaskelman mukaan käyttökatteesta tai toiminnan kannattavuutta mittaavasta tuloslaskelman erästä. Voittopalkkion sisältöön voivat vaikuttaa myös muut yrityksen toiminnan tehokkuutta mittaavat tekijät, kuten tietyt tuotot ja kulut ja toimitusaikataulujen pitävyys. ( HE 44/2010 vp .)

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käteisenä nostettavaa voittopalkkioerää ei jatkossakaan oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa ansiossa. Muu suoraan käteisenä nostettu osuus kuin edellä tarkoitettu voittopalkkiotyyppinen suoritus on jatkossakin eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Sellainen käteisenä nostettu rahastoerä tai sen lisäosa, joka perustuu tulospalkkaukseen, luetaan mukaan eläketyöansioon.

Koska työnantajalle ei saa syntyä lisäkustannusta käteisnoston johdosta, palkansaaja voi saada nostetusta erästä vain sosiaalivakuutusmaksuilla vähennetyn määrän siltä osin kuin kyse on eläkkeen perusteena olevasta ansiosta.

Verotuksessa käteisnosto katsotaan kokonaan palkaksi.

Käteiset voittopalkkiot

TyEL:n 70 §:n 3 momentin 11-kohdan mukaan eläkkeen perusteena olevana työansiona ei pidetä eriä, jotka maksetaan työntekijälle yhtiökokouksen päätöksen perusteella voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona edellyttäen, että:

  • käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle,
  • sillä ei pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää,
  • käteisen palkkion määräytymisperusteet ovat TyEL:n 70 §:n 3 momentin 10 kohdan ja henkilöstörahastolain 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset ja
  • yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä.

TyEL 70 §:n 4 momentin mukaan edellytetään lisäksi, että:

  • voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta,
  • omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen ja
  • asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla.

Seuraavassa käsitellään muutamia edellytyksiä tarkemmin.

Palkkio maksetaan koko henkilöstölle

Voittoa tulee lähtökohtaisesti jakaa koko henkilöstölle. Koko henkilöstöllä tarkoitetaan yrityksen vakinaista tai pitempiaikaista henkilöstöä. Yrityksellä saattaa olla palveluksessaan henkilöitä, joiden työsuhde kestää vain lyhyen ajan, kuten kesälomasijaisia tai lyhytaikaista työtä tekeviä työntekijöitä. Laissa edellytetyn vaatimuksen palkkioiden maksamisesta koko henkilöstölle katsotaan täyttyvän, vaikka käteistä voittopalkkiota ei maksettaisi kesätyöntekijöille tai muille vastaavanlaisessa lyhyessä määräaikaisessa työsuhteessa oleville työntekijöille.

Jos käteinen voittopalkkio maksetaan vain rajatulle henkilöjoukolle tai tietyille yksittäisille työntekijöille (esimerkiksi avainhenkilöille) kysymys ei ole voitonjaosta, vaan lähinnä tulospalkan luonteisesta suorituksesta, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 7.12.1998 (ETK 12052)

Rahamääräisesti suorituksen ei tarvitse olla kaikille yhtä suuri.

Määräytymisperusteet

Käteisen palkkion määräytymisperusteiden tulee olla TyEL:n 70 §:n 3 momentin 10 kohdan ja henkilöstörahastolain 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset.

TyEL:n 70 §:n 3 momentin 10 kohdan mukaan vastikkeena työstä ei pidetä henkilöstörahastolaissa tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on nostettu henkilöstörahastolain 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona edellyttäen, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella.

Lain perusteluissa (HE 44/2010, s. 55) todetaan, että kysymys olisi voimassa olevan lain mukaisista käteisistä voittopalkkioista. Lisäksi todetaan, että palkkion tulisi määräytyä voimassa olevien lakien mukaisesti voittopalkkion perusteella. Tällaisella palkkiolla tarkoitettaisiin rahasuoritusta, joka olennaiselta osin määräytyy yrityksen ulkoisen tai sisäisen tuloslaskelman mukaan käyttökatteesta tai toiminnan kannattavuutta mittaavasta tuloslaskelman erästä. Voittopalkkion sisältöön voisivat edellä sanotun lisäksi vaikuttaa myös muut yrityksen toiminnan tehokkuutta mittaavat tekijät, kuten tietyt tuotot ja kulut ja toimitusaikataulujen pitävyys.

Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossakin käteinen voittopalkkio jää eläketyöansion ulkopuolelle.

Henkilöstörahastolain mukaiset määräytymisperusteet liittyvät myös henkilöstörahastoerän ja sen lisäosan määritelmiin.

Henkilöstörahastolain 2 §:n 2 momentin mukaan henkilöstörahastoerällä tarkoitetaan rahasuoritusta, jonka enimmäismäärä määräytyy yhdenmukaisten periaatteiden mukaan sekä sellaisen kaikkia rahastoon kuuluvia jäseniä koskevan tulos- tai voittopalkkiojärjestelmän mukaan, joka on otettu käyttöön henkilöstörahaston piiriin kuuluvissa yrityksissä ja tulosyksiköissä.

Henkilöstörahastoerän määritelmä on laajempi kuin mitä voittopalkkiojärjestelmä on ollut. Henkilöstörahastoerä sisältää myös tulospalkkiotyyppisiä suorituksia.

Henkilöstörahastoerän enimmäismäärän tulee määräytyä kaikille järjestelmän piiriin kuuluville yhdenmukaisten periaatteiden mukaan. Jos palkkiojärjestelmän mukaan on mahdollista, että eri henkilöstöryhmät saavat samoin perustein määräytyvän suorituksen eri suuruisena, henkilöstörahastoerään voidaan sisällyttää vain se osuus palkkiosta, joka määräytyy yhdenmukaisten periaatteiden mukaan. (HE 44/2010, s. 20)

Henkilöstörahastolain 2 §:n 3 kohdassa puolestaan säädetään henkilöstörahastoerän lisäosasta. Sillä tarkoitetaan rahasuoritusta, josta kukin henkilöstörahaston piiriin kuuluva yritys tai tulosyksikkö voi päättää erikseen ja joka koskee päätöksen tehneessä yrityksessä tai tulosyksikössä määrättyä osaa koko henkilöstä ja jonka enimmäismäärä voi olla vuodessa enintään lisäosaa saavien jäsenten kuukauden palkkasumma tai kunkin jäsenen kuukauden palkka.

Lisäosan perusteille ei ole säädetty erityisiä vaatimuksia. Lisäosan tulee kuitenkin koskea päätöksen tehneen yrityksen tai tulosyksikön koko henkilöstöä. Lisäosan perusteet eivät myöskään saa olla syrjiviä siihen oikeutettujen kesken, vaikka niiden perusteella voi muodostua määrältään erisuuruisia lisäosia. (HE 44/2010, s. 21)

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että TyEL:n mukaisen eläketyöansion ulkopuolelle jää sellainen henkilöstörahastolaissa tarkoitetun henkilöstörahastoerän tai sen lisäosan tavoin määräytyvä suoritus, joka maksetaan käteisenä voittopalkkiona edellyttäen, että kyse on voittopalkkiosta eikä tulospalkkiosta.

Päätös maksamisesta tehdään yhtiökokouksessa

Osakeyhtiössä voitonjaosta päättäminen kuuluu yhtiökokouksen toimivaltaan. Siten myös eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumattoman käteisen voittopalkkion maksamisesta tulee päättää yhtiökokouksessa. Jos palkkion maksamisesta päättää yhtiön toimiva johto (esimerkiksi yhtiön hallitus), palkkioita pidetään palkkaan rinnastettavina etuina, jotka yleensä otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevissa työansioissa. Käteisten voittopalkkioiden käyttöönotto ei kuitenkaan ole yhtiökokouksessa päätettävä asia.

Osuuskunnassa yhtiökokousta vastaa osuuskunnan kokous. Myös osuuskunta voi tehdä päätöksen voitonjaosta (ylijäämän jakamisesta) henkilökunnalle siten, että käteisinä voittopalkkioina jaettavia eriä ei pidetä osuuskunnan työntekijöiden eläkkeen perusteena olevana työansiona. Jos päätöksen kuitenkin tekee osuuskunnan hallitus, viittaa se pikemminkin siihen, että palkkiota pidetään tulospalkkion luonteisena henkilöstön kannustinjärjestelmänä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 10.4.2002 (ETK 12279)

Henkilöyhtiössä ei ole katsottu muodostuvan sellaista erillistä voittoa, joka voisi olla voitonjaon kohteena samalla tavalla kuin osakeyhtiössä tai osuuskunnassa. Siten esimerkiksi kommandiittiyhtiön koko henkilökunnalleen jakamia tasasuuruisia palkkioita, joiden suuruus perustuu yhtiön edellisen tilikauden tulokseen, pidetään työntekijöiden eläkkeen perusteena olevina työansioina.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 28.12.1999 (ETK 12131)

Yhteistoimintamenettelyssä käsitteleminen

Jotta käteinen voittopalkkio voitaisiin katsoa eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumattomaksi eräksi, käteisen voittopalkkion maksaminen henkilöstölle on tullut käsitellä yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa säädetyllä tai muulla vastaavalla tavalla. Jos yritykseen ei sovelleta mainittua lakia, edellytyksen toteutumatta jääminen ei merkitse käteisen voittopalkkion katsomista eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi.

Säännöksen tarkoitus on, että työntekijät saavat tiedon siitä, ettei kyseinen suoritus kartuta työeläkettä. Työnantajan on hyvä tiedottaa työntekijöille käteisten voittopalkkioiden mahdollisesta maksamisesta ja siitä, että suoritus jää eläkkeen perusteena olevan työansion ulkopuolelle ennen sen tilikauden alkamista, jolta voittopalkkio mahdollisesti tulee maksettavaksi. Ennen tilikauden alkamista tapahtuva käsittely ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys sille, että voittopalkkio katsottaisiin eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumattomaksi eräksi.

Käteisen voittopalkkion ja tulospalkkion välistä rajanvetoa

Lähtökohta on, että tulospalkkiot ovat ennalta sovittua vastiketta työnteosta ja eläkkeen perusteena olevaa työansiota, jos niiden maksaminen perustuu yrityksessä työnantajan ja työntekijöiden kesken ennalta sovittuun kannustejärjestelmään. Se, että palkkion maksaminen vahvistetaan lopullisesti vasta yhtiökokouksessa, ei vaikuta suorituksen luonteeseen. Suoritus ei perustu ennalta sovittuun järjestelmään, jos sen maksamisesta päätetään vasta yhtiökokouksessa tilikauden päättymisen jälkeen.

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota on myös sellainen käteisen voittopalkkion nimellä maksettu suoritus, jota ei makseta koko henkilöstölle, vaan ainoastaan niille työntekijöille tai työyksiköille, jotka ovat saavuttaneet ennalta määritellyn tuloksen. Tällöinkin on tosiasiallisesti kysymys tulospalkkauksesta eikä eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuulumattomasta käteisestä voittopalkkiosta.

Työnantajan tulee antaa eläkelaitokselle tarvittaessa riittävä selvitys, jonka perusteella voidaan ratkaista käteisen voittopalkkion kuuluminen eläketyöansioon.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 7.7.1999 (ETK 12106)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 29.1.1991 (ETK 11466)

Osakepalkkiot

Työntekijöille voidaan antaa vastikkeetta työnantajayhtiön, samaan konserniin kuuluvan muun yhtiön tai täysin ulkopuolisen yhtiön osakkeita.

Edellytykset, joiden perusteella osakepalkkioita ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona

TyEL:n 70 §:n 3 momentin 5-kohdan mukaan vastikkeena työstä ei pidetä palkkiota, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisessa arvopaperipörssissä noteerattuina

  • osakkeina,
  • sijoitustalletuksena tai
  • muulla vastaavalla tavalla taikka
  • osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana,

edellyttäen, että:

  • palkkiona saatavan edun arvo riippuu työnantajayhtiön, sen konserniyhtiön tai muuhun samaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana.

Seuraavassa käsitellään tarkemmin joitakin edellytyksiä.

Työnantajayhtiö ja samaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluva yhtiö

Työnantajayhtiöllä tarkoitetaan työntekijöiden työsopimussuhteiden toista osapuolta eli tahoa, jolla on velvollisuus järjestää työntekijöille lakisääteinen eläketurva.

Samaan konserniin kuuluvat sellaiset yhtiöt, joissa jollakin yhtiöllä (emoyhtiöllä) on määräysvalta muihin yhtiöihin (tytäryhtiöt) nähden. Konsernia koskeva määritelmä on osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä ja kirjanpitolain 1 luvun 6 §:ssä. Kirjanpitolaissa tarkoitettuun konserniin voi kuulua myös esimerkiksi rekisteröityjä yhdistyksiä, osuuskuntia ja muita kirjanpitovelvollisia yksiköitä, joissa jollakin yksiköllä on määräysvalta toisiin yksiköihin nähden.

Konsernia vastaava muu taloudellinen yhteenliittymä on esimerkiksi osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001, "osuuspankkilaki" ) 2 luvun 3 §:ssä tarkoitettu osuuspankkien yhteenliittymä. Myös muu samankaltainen erillisten yhteisöjen muodostama kokonaisuus, jonka osien välillä on lainsäädäntöön perustuva riippuvuussuhde, voi olla tässä tarkoitettu muu vastaava taloudellinen yhteenliittymä.

Taloudellisen yhteenliittymän käsitettä tulkitaan osakepalkkioiden yhteydessä samalla tavalla kuin TyEL:n 203 §: n mukaisessa tietojen luovutussäännöksessä.

Arvopaperipörssissä noteeratut osakkeet

Arvopaperipörssillä tarkoitetaan pörssiarvopaperien kaupankäynnin edellytyksiä järjestävää ja ylläpitävää (arvopaperipörssitoiminta) yhteisöä. Katso arvopaperimarkkinalaki 495/1989. Helsingin arvopaperipörssitoimintaa hoitaa OMX-yhtiö. Arvopaperipörssien toimintaa valvoo Suomessa Finanssivalvonta.

TyEL:n 70 §:n 3 momentin 5-kohdassa tarkoitetut osakkeet voivat olla noteerattuina myös ulkomaisessa arvopaperipörssissä, joka on jonkin suomalaista Finanssivalvontaa vastaavan ulkomaisen viranomaisen valvonnan alainen. Työnantajan tulee tarvittaessa esittää eläkelaitokselle selvitys ulkomaan viranomaisen valvonnan piirissä olemisesta.

Jos palkkiona saatavia osakkeita ei noteerata missään edellä tarkoitetussa arvopaperipörssissä, palkkion antamiseen ei voida soveltaa kyseistä TyEL:n säännöstä. Tällöin palkkio kuuluu eläkkeen perusteena olevaan työansioon, jos sen saaminen perustuu yrityksen tai konsernin toimintaan liittyvien tulostavoitteiden saavuttamiseen.

Esimerkki: Osakeyhtiössä on käytössä ylintä johtoa koskeva kannustin- ja sitouttamisjärjestelmä, joka rakentuu yrityksen taloudellisen lisäarvon kasvattamiselle. Työntekijöille maksettavan osakepalkkion määrä on riippuvainen yritykselle kolmivuotiskaudella kertyvän lisäarvon määrästä, jonka laskennan lähtökohtana on konsernin tuloslaskelma, jossa oikaistuun liikevoittoon päästään kohdistamalla operatiivista liikevoittoa vastaavat verot. Yrityksen osakkeita ei noteerata missään julkisessa kauppapaikassa, koska yrityksen koko osakekanta on Suomen valtion 100-prosenttisessa omistuksessa. Sen vuoksi kysymyksessä olevan järjestelmän perusteella työntekijöille maksettavaksi tulevat palkkiot maksetaan kokonaan rahana. Kyseiset palkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Palkkion lupaaminen ja vuoden "odotusaika"

Palkkion lupaamisella tarkoitetaan lähtökohtaisesti sitä ajankohtaa, jolloin työntekijälle ilmoitetaan tietyt ehdot sisältävän palkkiojärjestelmän käyttöön ottamisesta yrityksessä ja työntekijän kuulumisesta kyseisen palkkiojärjestelmän piiriin. Palkkion lupaaminen edellyttää sillä tavoin yksilöityä lupausta, että lupaus voidaan kohdentaa tiettyyn henkilöön.

Jos palkkion lupaamisen jälkeen kuluu vähintään yhden vuoden pituinen aika ennen kuin työntekijälle annetaan palkkiojärjestelmän mukainen etuus, jonka arvo määräytyy osakkeiden arvonkehityksen perusteella, palkkio ei kuulu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Vähintään vuoden mittainen odotusaika palkkion lupaamisen ja sen antamisen välillä merkitsee sitä, ettei saatavan edun lopullinen arvo ole määriteltävissä palkkion lupaamishetkellä. Koska saatavan edun lopullinen arvo määräytyy lupaamishetken jälkeen yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella, työntekijän työpanoksella ei voida katsoa olevan välitöntä vaikutusta saatavan edun määrään (HE 45/2005).

Lupausajankohta on viime kädessä määriteltävä tapauskohtaisesti kyseisen palkkiojärjestelmän ehtojen perusteella.

Esimerkki: Yrityksessä on käytössä osakepalkkiojärjestelmä, jonka mukaan henkilökunnalle annetaan tiettyjen tulostavoitteiden saavuttamisen perusteella tietty määrä yrityksen osakkeita.

Osakkeet annetaan työntekijöille vasta vuoden kuluttua siitä, kun mahdollisuudesta saada palkkio on henkilökunnalle tiedotettu. Tulostavoitteet on määritelty samassa yhteydessä kuin henkilökunnalle on tiedotettu osakepalkkiojärjestelmästä. Osakepalkkiojärjestelmän mukainen etuus ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Jos osakkeet annettaisiin työntekijöille ennen kuin vuosi on kulunut siitä kun mahdollisuudesta saada palkkio ja tulostavoitteiden määrittelystä on tiedotettu henkilökunnalle, osakkeiden arvo on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Yrityksessä voi samanaikaisesti olla käytössä useita osakepalkkio-ohjelmia ja henkilöt voivat olla samanaikaisesti mukana useissa eri aikaan alkaneissa osakepalkkio-ohjelmissa. Tällöin kunkin henkilön osalta on erikseen tarkasteltava, onko hänen kohdallaan kulloinkin kyseessä olevassa osakepalkkio-ohjelmassa palkkion lupaamisen ja palkkion saamisen välinen aika vähintään yhden vuoden pituinen.

Jos palkkio annetaan esimerkiksi sijoitustalletuksena, tulee myös sen lopullisen arvon määräytyä edun lupaamisen jälkeisenä vähintään vuoden pituisena aikana jonkin edellä luetellun yrityksen julkisesti noteeratun osakkeen arvon kehityksen perusteella.

Esimerkki: Työntekijälle luvataan tiettyjen tulostavoitteen saavuttamisen perusteella maksaa vuoden kuluttua lupaamisesta tietyn euromäärän suuruinen sijoitustalletus, jolle maksetaan lisäksi vuoden ajalta kertyvä tuotto, joka määräytyy työnantajayhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvan osakeyhtiön julkisesti noteeratun osakkeen arvoa kuvaavan osakeindeksin perusteella. Sijoitustalletus ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Osakkeiden sijasta käteissuoritus

Eläkkeen perusteena olevan työansion ulkopuolelle voi jäädä käteisenä rahana annettava palkkio, joka korvaa palkkiojärjestelmässä muutoin määritellyn osakkeina tai sijoitustalletuksena tms. luvatun palkkion.

Palkkion muuttaminen käteissuoritukseksi ei kuitenkaan saa merkitä palkkiojärjestelmän tosiasiallisen luonteen muuttumista siten, että maksettava palkkio olisi tosiasiallisesti rinnastettavissa tavanomaiseen tulospalkkioon, joka kuuluu eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Jotta käteisenä maksettava suoritus voi kuulua TyEL:n 70 §:n 3 momentin 5-kohdan piiriin, sen arvon on perustuttava osakemarkkinoiden kehitykseen vähintään vuoden mittaisena aikana siitä, kun työntekijöille on luvattu palkkion saaminen.

Syy palkkion maksamiseen osakkeiden sijasta kokonaan rahana voi olla esimerkiksi se, ettei yhtiöllä ole osakkeiden luovutusajankohtana hallinnassaan tarvittavaa määrää omia osakkeita ja ettei yhtiössä ole tehty päätöstä osakepääoman korottamisesta kysymyksessä olevan palkkiojärjestelmän johdosta.

Esimerkki: Yrityksen osakepalkkiojärjestelmän perusteella työntekijöille luvataan tiettyjen tulostavoitteiden saavuttamisen jälkeen tietty määrä osakkeita.

Vuoden kuluttua lupaamisesta työntekijöille kuitenkin maksetaan osakkeiden antamisen sijasta osakkeiden sen hetkistä pörssiarvoa vastaava käteissuoritus. Tällainen käteissuoritus ei kuulu 1.1.2006 alkaen työntekijöiden eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Jos käteissuoritus maksettaisiin alle vuoden kuluttua palkkion lupaamisesta, se olisi otettava huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Osakepalkkion yhteydessä työntekijöille voidaan luvata maksaa tietyn osakemäärän lisäksi käteissuoritus, joka tilitetään osakkeista menevän veron maksamiseksi verohallinnolle ennakonpidätyksenä. Tällainen käteissuoritus otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa samoin kuin sen perusteena oleva osakepalkkio. Käteissuoritusta ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona, jos osakepalkkiotakaan ei oteta eläketyöansiossa huomioon.

Esimerkki: Yrityksen osakepalkkiojärjestelmän perusteella työntekijät saavat tiettyjen tulostavoitteiden saavuttamisen perusteella vuoden kuluttua palkkion lupaamisesta tietyn suuruisen palkkion, josta 40 prosenttia annetaan yrityksen osakkeina ja 60 prosenttia rahana, joka tilitetään ennakonpidätyksenä veroviranomaisille. Tällöin sekä osakkeina että rahana annettava palkkio jäävät eläkkeen perusteena olevan työansion ulkopuolelle.

Työsuhdeoptiot ja niihin rinnastettavat osakesidonnaiset tulospalkkiojärjestelyt

Työsuhdeoptiojärjestelmä on yrityksen työntekijöille kohdistettu kannustin- ja palkitsemisjärjestelmä. Järjestely voi koskea yrityksen koko henkilökuntaa tai olla rajattu esimerkiksi johtavassa asemassa oleviin työntekijöihin tai muihin niin sanottuihin avainhenkilöihin.

Päätös työsuhdeoptiojärjestelyn käyttöön ottamisesta osakeyhtiössä on yleensä tehtävä yhtiökokouksessa.

Työsuhdeoptiojärjestelyssä yritys antaa työntekijöilleen mahdollisuuden (oikeuden) merkitä sovittuun hintaan sovittuna aikana sovitun määrän yrityksen osakkeita. Henkilöt saavat sovitun määrän optio-oikeuksia, joita voidaan käyttää vasta tietyn käyttörajoitusajan jälkeen, jolloin optio-oikeuksien perusteella voidaan merkitä osakkeita tai optiot voidaan myydä.

Eläkkeen perusteena olevana työansiona ei pidetä tuloverolain 66 §: ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka pääosin määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella (TyEL 70 § 3 mom. 4 k.).

Työsuhdeoptiolla tarkoitetaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhteeseen perustuvaa oikeutta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen perusteella. Työsuhdeoption perusteella saatu etu on veronalaista ansiotuloa siinä vaiheessa, kun optio käytetään eli kun sen perusteella saadaan tai hankitaan osakkeita tai osuuksia taikka kun optio luovutetaan. Etu on siinä vaiheessa myös ennakkoperintälain mukaista palkkaa, josta on toimitettava veron ennakonpidätys.

Työsuhdeoptiosta saadun edun arviointi

Työntekijän optio-oikeuden perusteella saaman hyödyn arvo ei ole edusta sovittaessa palkan tavoin selkeästi arvioitavissa, vaan optioedun suuruus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun työntekijä voi käyttää optio-oikeutensa mukaisen oikeuden ostaa työnantajayrityksen osakkeita.

Käytännössä optioiden arvo riippuu yleensä yrityksen osakkeen arvon muutoksista (pörssikurssista). Sellaisissa yrityksissä, joiden osakkeet ovat julkisen noteerauksen kohteena, optiojärjestelmistä tuleva mahdollinen hyöty perustuu yrityksen pörssikurssikehitykseen ja siten optiosta tai muusta yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella saatavasta suorituksesta saatu etu muodostuu täysin osakemarkkinoilla. Työntekijän (tai koko yrityksenkään henkilöstön) työpanoksella ei ole sillä tavoin välitöntä vaikutusta saadun edun määrään, että osakkeen arvonnoususta saatavaa hyötyä voitaisiin pitää vastikkeena työstä.

Työsuhdeoptiojärjestelyjä tai niihin rinnastettavia kannustinjärjestelmiä voi olla myös yrityksissä, joiden osakkeita ei noteerata pörssissä. Myöskään tällaisissa yrityksissä optioista saatavan mahdollisen edun ei voida katsoa olevan niin kiinteästi sidoksissa yrityksen työntekijöiden työpanokseen, että etua olisi pidettävä eläkkeen perusteena olevana työansiona. Näin ollen myös noteeraamattomien osakkeiden arvonnousun perusteella maksettuja suorituksia arvioidaan samalla tavalla kuin pörssiosakkeiden arvonnousuun perustuvia työsuhdeoptioita, vaikka verotuksessa edun arvo määriteltäisiin yrityksen osakkeen matemaattisen arvon perusteella.

Työsuhdeoptioista saatava etu on työntekijöiden työpanokseen nähden siinä määrin irrallinen, ettei optioista saatavaa etua pidetä työeläkelakeja sovellettaessa eläkkeen perusteena olevana huomioon otettavana, työstä maksettuna vastikkeena. Etu muodostuu lähinnä osakkeen kurssikehityksen perusteella. Tämä pätee kuitenkin yleensä vain sellaisissa työsuhdeoptiojärjestelyissä, joissa osakkeen merkintähinta option luovutusajankohtana vastaa osakkeen senhetkistä markkinahintaa tai on sitä korkeampi. Jos sen sijaan merkintähinta jo optiota luovutettaessa alittaa selvästi osakkeen markkinahinnan, työntekijälle syntyy jo luovutusajankohtana selvästi arvioitavissa oleva rahanarvoinen etuus, joka voidaan rinnastaa luovutusajankohtana tapahtuvaan käteissuoritukseen. Tällöin etu syntyy jo oikeutta luovutettaessa eikä vasta sitä käytettäessä.

Siitä, mitä tarkoitetaan osakkeen sovitun merkintähinnan ja osakkeen markkinahinnan selvällä erolla, ei voida antaa tarkkoja ja yksityiskohtaisia ohjeita. Asia on ratkaistava kunkin kannustinjärjestelmän osalta erikseen ottaen huomioon kannustinjärjestelmän tarkoitus ja sitä koskevat ehdot kokonaisuudessaan. Lähtökohtaisesti voitaneen sovitun merkintähinnan kuitenkin katsoa selvästi alittavan osakkeen markkinahinnan, jos merkintähinta optiota luovutettaessa on enintään 50 prosenttia osakkeen senhetkisestä käyvästä arvosta. Tapauksesta riippuen saattaa myös sitä pienempi merkintähinnan ja markkinahinnan välinen ero muodostaa sellaisen edun, joka katsotaan työeläkelakien mukaiseksi työstä maksettavaksi vastikkeeksi. Tämä saattaa tulla kysymykseen erityisesti silloin, jos kannustinjärjestelmän kohderyhmä on rajattu hyvin pieneksi. Tällöin järjestelmää ei voida rinnastaa etuun, joka työntekijöille muodostuu niin sanotusta suunnatusta osakeannista, jossa henkilöstön enemmistöllä on oikeus merkitä työnantajayhtiön osakkeita käypää alempaan hintaan ja joka ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Työsuhdeoptioiden lunastuksesta maksettu korvaus

Työnantaja saattaa lunastaa työntekijöille annetut työsuhdeoptiot ennen kuin työntekijällä on oikeus merkitä optioiden perusteella osakkeita eli ennen optioiden käyttörajoitusjakson päättymistä. Lunastaminen voi tulla kysymykseen myös käyttörajoitusajan päättymisen jälkeen esimerkiksi sen vuoksi, ettei optioita voi käyttää, koska yhtiötä ei ole julkisesti noteerattu pörssissä. Tällöin työnantaja saattaa työsuhdeoptiojärjestelyjen ehtojen mukaan olla velvollinen lunastamaan optiot tai oikeutettu ne vapaaehtoisesti lunastamaan.

Kun työnantaja lunastaa työntekijälle annettuja optioita, lunastushintaa on pidettävä eläkkeen perusteena olevana työansiona, jos se perustuu samanlaisiin taloudellisiin tai toiminnallisiin tunnuslukuihin, jotka yleensä voivat olla tavanomaisen tulospalkkiojärjestelmän perusteena. Esimerkiksi jos lunastushinta riippuu yhtiön oman pääoman kasvu- tai tuottoprosentista, on lunastushinnan maksamista pidettävä tulospalkkiojärjestelmään rinnastettavana korvauksena eikä siis enää optiojärjestelynä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 16.4.2003 (ETK 12342)

Sen sijaan jos työnantaja lunastaa työntekijän optioita ennen käyttörajoitusjakson päättymistä ja jos lunastushinta määräytyy jonkin tietyn päivän tai jakson osakkeen pörssikurssin perusteella, lunastushintaa on pidettävä sellaisena työnantajan maksamana suorituksena, joka ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Tällaisessa tilanteessa optiojärjestely ei siis työnantajan lunastuksesta huolimatta menetä optiojärjestelylle tunnusomaista luonnettaan, vaan työntekijän saama etu on edelleen riippuvainen kohdeosakkeen arvonmuutoksen kehittymisestä option luovutuksen ja sen lunastuksen välillä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 28.5.2004 (ETK 12373)

Osakesidonnainen tulospalkkaus eli synteettinen optiojärjestely

TyEL:n 70 §:n 3 momentin 4 kohdan mukaan työsuhdeoptiosta saadun ohella myöskään muuta sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella, ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Lainkohdassa mainitulla yhtiön osakkeen arvon perusteella määräytyvällä suorituksella tarkoitetaan esimerkiksi niin sanottuja synteettisiä optioita. Tällainen palkitsemisjärjestelmä perustuu tiettyyn määrään yhtiön kuvitteellisia (synteettisiä) osakkeita, joiden kurssi seuraa todellisen, pörssinoteeratun osakkeen kurssia tai muulla tavalla määriteltyä osakkeen käypää arvoa. Työntekijälle maksetaan tietyn ajan kuluttua tällaisen kuvitteellisen osakkeen arvonnousua vastaava hyöty käteissuorituksena.

Synteettinen optiojärjestely, jota toisinaan nimitetään myös osakesidonnaiseksi tulospalkkiojärjestelyksi tai haamuoptiojärjestelyksi, on työntekijän saaman edun kannalta pitkälti samankaltainen kuin työsuhdeoptioihin perustuva palkitsemisjärjestelmä. Myös sen perusteella syntyvän edun voidaan arvioida syntyvän osakemarkkinoilla ilman, että edulla olisi osoitettavissa olevaa yhteyttä yrityksen työntekijöiden työpanokseen.

Työeläkelakeja sovellettaessa synteettisen optiojärjestelyn perusteella saatuja suorituksia käsitellään samalla tavalla kuin työsuhdeoptiojärjestelystä saatua etua optioita käytettäessä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 5.6.2001 (ETK 12206)

Eläkkeen perusteena olevana työansiona ei pidetä muitakaan sellaisia etuja, jotka perustuvat pelkästään työnantajayhtiön tai muun yrityksen osakkeen arvon muutokseen tiettynä aikana.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 30.8.2001 (ETK 12231) . Tässä tapauksessa oli nimenomaan kolmoskohdassa mainittu pitkän aikavälin kannusteohjelma rinnastettava synteettiseen optiojärjestelyyn, jossa työntekijöiden saama etu riippui osakkeen kurssikehityksestä tietyllä aikavälillä. Sen sijaan tapauksen kakkoskohdassa mainitussa virtuaaliosakeohjelmassa työntekijöiden saama etu ei rajoittunut pelkästään osakkeen arvonmuutokseen, vaan he saivat koko kohdeosakkeen arvoa vastaavan käteissuorituksen.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.2.2002 (ETK 12269) . Tässä tapauksessa synteettiseen optiojärjestelyyn rinnastettiin siis nimenomaan osakeindeksoituihin velkakirjoihin suunniteltavaksi aiottu kannustinjärjestelmä, jossa työntekijöille ei muodostunut minkäänlaista oikeutta saada tai merkitä työnantajayhtiön osakkeita.

Osakepalkkion ja synteettisen optiojärjestelyn välistä rajanvetoa

Tulospalkkausjärjestelmän kaltaista osakepalkkiojärjestelmää ei lähtökohtaisesti voida rinnastaa synteettiseen optiojärjestelyyn, jos osakkeiden saaminen perustuu muunlaisiin taloudellisiin tunnuslukuihin kuin yhtiön osakkeen arvonmuutokseen. Työntekijöille voidaan tällöin katsoa syntyvän osakepalkkiojärjestelmän perusteella etua osakkeen kurssikehityksestä riippumatta. Tällaista etua pidetään työeläkelakeja sovellettaessa pääsääntöisesti työstä maksettuna vastikkeena.

Jos osakkeiden saaminen on osakepalkkiojärjestelmässä sidottu yksinomaan osakkeen arvon muuttumiseen siten, että työntekijöille ei tule maksettavaksi yhtään mitään siinä tilanteessa, että järjestelmän tavoitteeksi asetettu osakkeen kurssikehitys ei toteudu, osakepalkkiojärjestelmää pidetään synteettiseen optiojärjestelyyn rinnastettavana kannustinjärjestelmänä. Tällöin järjestelmän perusteella saatuja suorituksia ei oteta eläkkeen perusteena olevassa työansiossa huomioon.

Esimerkki: X Oyj:n osakepalkkiojärjestelmän piiriin kuului konsernin ylintä johtoa ja muita avainhenkilöitä. Järjestelmän perusteella näille maksettiin kolmen vuoden kannustekauden jälkeen palkkioita X Oyj:n
osakekurssin suhteellisen kehityksen perusteella. X Oyj:n osakkeen kurssikehitystä kuvaavaa indeksiä verrattiin muiden samojen toimialojen yritysten osakkeita kuvaaviin indekseihin. Palkkio maksettiin
minimipalkkion suuruisena, jos X Oyj:n osakkeen indeksi oli kehittynyt vähintään yhtä hyvin kuin vertailuindeksi ja maksimipalkkion suuruisena, jos X Oyj:n indeksi oli vähintään 15 prosenttia parempi
kuin vertailuindeksi. Minimipalkkio oli 20 prosenttia maksimipalkkiosta, joka määräytyi työntekijän kuuden kuukauden ajalta lasketun
peruspalkan (rahapalkka + luontoisedut) ja X Oyj:n osakekurssin mukaan. Palkkio maksettiin kolmen kuukauden kuluessa kolmivuotisen kannustekauden päättymisestä pääsääntöisesti osittain (60
prosenttia) rahana ja osittain (40 prosenttia) X Oyj:n osakkeina. Rahana maksetulla osalla katettiin käytännössä kokonaispalkkiosta menevää veroa. Palkkion saaja sitoutui pitämään järjestelmän perusteella saamansa osakkeet omistuksessaan vähintään yhden vuoden ajan. Palkkion maksamisen edellytyksenä oli, että henkilö oli ollut koko
kannustejakson ajan ja oli edelleen maksuhetkellä X-konsernin
palveluksessa. Jos henkilö jäi eläkkeelle ennen maksuajankohtaa, hän sai palveluaikaansa vastaavan osuuden palkkiosta. Jos henkilön työsuhde
X-konsernissa muusta syystä katkesi ennen maksuhetkeä, ei henkilö ollut oikeutettu järjestelmän mukaiseen palkkioon.

Tällaisen osakepalkkiojärjestelmän perusteella työntekijöille maksettuja suorituksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Merkitystä ei ole sillä, maksetaanko palkkiot käteisenä vai X Oyj:n tai
jonkin muun yhtiön osakkeina.

Kysymys on työntekijöiden kannustinjärjestelmästä, jossa työsuhteeseen liittyvän edun saaminen perustuu emoyhtiön osakekurssin kehitykseen. Järjestelmän mukainen minimipalkkio saavutetaan vain, jos X Oyj:n osakkeen kurssikehitystä kuvaava indeksi oli kehittynyt vähintään yhtä hyvin kuin vertailuindeksi. Myös palkkion suuruus oli ainakin osittain riippuvainen X Oyj:n osakkeen arvon kehittymisestä verrattuna muiden vastaavien yritysten osakkeisiin.

Vertaa edellä olevaa esimerkkiä Eläketurvakeskuksen lausuntoon 12157 , jota täydentää Eläketurvakeskuksen lausunto 12404 , joissa tarkoitettu osakepalkkiojärjestelmä oli monilta osin samankaltainen. Osakepalkkion saaminen ei kuitenkaan perustunut tässä tapauksessa osakkeen arvonmuutosta kuvaavaan indeksiin vaan kyseisen Oyj:n sijoitetun pääoman tuottoprosenttiin ja sen kehittymiseen suhteessa saman toimialan muihin yrityksiin. Tässä tapauksessa osakepalkkiojärjestelmän perusteella vastikkeetta saatuja osakkeita pidettiin eläkkeen perusteena olevina työansioina. Vuodesta 2006 alkaen myöskään viimeksi mainitussa lausunnossa tarkoitetun osakepalkkiojärjestelmän perusteella maksettavaa palkkiota ei kuitenkaan pidettäisi eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Henkilöstölle suunnatut osakeannit

Eläkkeen perusteena olevaan työansioon ei lueta työsuhteeseen perustuvaa oikeutta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytössä (TyEL 70 § 3 mom. 3 k.).

Jos oikeus merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan on rajattu koskemaan vain tiettyjä henkilöitä, etua voidaan pitää työstä maksettavana vastikkeena, joka luetaan mukaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Niin sanotusta suunnatusta osakeannista saatua etua ei lähtökohtaisesti ole pidetty eläkkeeseen oikeuttavana työansiona, vaikka sitä pidetään osin veronalaisena ansiotulona ja ennakonpidätyksenalaisena palkkana.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 18.5.1994 (VakO 5418/93)

Kun suunnatusta osakeannista saatava etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä, sitä pidetään työeläkelakeja sovellettaessa henkilökuntaedun tyyppisenä etuna. Henkilökuntaetu on kollektiivinen etu, joka liittyy voimassaolevaan työsuhteeseen, mutta ei ole vastiketta työsuhteen perusteella tehdystä työstä.

Henkilöstölle suunnattua osakeantia vastaava etu voi perustua myös yritys- tai konsernikohtaiseen kannustinjärjestelmään, jonka perusteella työntekijöillä on oikeus saada tietty määrä yrityksen osakkeita vastikkeetta, jos he merkitsevät tietyn määrän osakkeita markkinahintaan. Kokonaisuutena tällaista kannustinjärjestelmää voidaan pitää vaikutukseltaan suunnattuun osakeantietuun rinnastettavana, koska lopputuloksena on, että työntekijä saa tietyn määrän yrityksen osakkeita markkinahintaa (= käypää hintaa) alemmalla hinnalla. Myöskään tällaisen kannustinjärjestelmän perusteella saatua etua ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona, jos yrityksen koko henkilöstö tai ainakin selvä enemmistö on kannustinjärjestelmän soveltamisen piirissä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 30.8.2001 (ETK 12231)

Lisätietoa

Työstä maksettava vastike
Tietoa peruspalkkauksesta ja luontoiseduista.

Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä
Tietoa tulospalkkioiden huomioon ottamisesta ulkomaantyötä vakuutettaessa.

Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde Lisätietoa työsuhdeoptioista.

Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle TyEL:ä sovellettaessa Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle TyEL:a sovellettaessa
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle TyEL:ä sovellettaessa" verrattuna:

  • Tekstiä on ajantasaistettu ja tarkennettu.
  • Ohjeesta on poistettu ohjeet, jotka koskevat TyEL:n voimaan tuloa 1.1.2007 edeltävää aikaa.

Työansion kohdentamisella tarkoitetaan ansioiden kohdentamista muuhun kuin suorituksen maksamisajankohtaan.

Se, minkä ajankohdan mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio otetaan työeläkelakeja sovellettaessa huomion voi vaikuttaa muun muassa vakuuttamisvelvollisuuteen, työeläkevakuutusmaksun ja työntekijän maksuosuuden määräytymiseen sekä eläkkeen karttumiseen.

Työansioiden kohdentamisajankohdalla voi olla merkitystä myös kun ratkaistaan, onko työntekijällä oikeus eläkkeeseen. Esimerkiksi oikeuteen saada työeläkelakien mukaista osa-aikaeläkettä vaikuttaa se, miten paljon henkilö saa osa-aikatyöstä eläkkeen perusteena olevaa työansiota osa-aikaeläkkeen rinnalla.

Tämä ohje koskee vain työansioiden kohdentamista eläkkeen ja vakuutusmaksun suuruutta laskettaessa.

Tässä soveltamisohjeessa ei käsitellä ansioiden kohdentamista ratkaistaessa eläkeoikeuden olemassaoloa ja ansioiden vaikutusta työntekijän oikeuteen saada jotakin eläkettä. Tältä osin asiaa käsitellään eläkelajikohtaisissa soveltamisohjeissa.

Linkkejä ohjeisiin, joissa käsitellään ansioiden vaikutusta eläkeoikeuteen:

Osa-aikaeläkkeen määrän tarkistaminen, keskeyttäminen ja lakkauttaminen

Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytykset

Työttömyyseläke

TyEL:n mukainen eläke määrätään tämän soveltamisohjeen mukaisesti vuosiansioiksi kohdennettujen työansioiden perusteella.

Maksuperiaate on pääsääntö

Työeläkelakeja sovellettaessa lähtökohta on, että työansion katsotaan kohdistuvan siihen ajankohtaan (sille kalenterivuodelle), jona se maksetaan.

TyEL:n 71 §:n mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio katsotaan sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on maksettu (maksuperiaate). Jos työansion katsominen sen maksamisvuoden ansioksi kuitenkin vääristää eläkkeen määrää, työansio voidaan saman lainkohdan mukaan katsoa sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on ansaittu (ansaintaperiaate).

Maksuperiaate on lähtökohta, mutta ei kuitenkaan ehdoton sääntö. Jos maksamisperiaatteen noudattaminen vääristää eläkkeen määrää, ansiot voidaan tietyin edellytyksin kohdentaa ansaintaperiaatteen mukaisesti ansaintavuodelle.

Laissa käytetään termiä "voidaan", joten maksuperiaatteesta poikkeamiseen ja ansaintaperiaatteen soveltamiseen liittyy harkintaa.

Ansaintaperiaatteen soveltaminen edellyttää lähtökohtaisesti eläkkeen määrän vääristymistä. Lain perustelujen (HE 45/2005 vp.) mukaan eläkkeen vääristymisellä tarkoitetaan olennaista eroa eläkkeen määrässä.

Käytännössä yleissääntönä voidaan pitää sitä, ettei ansion kohdentamisella maksuperiaatteesta poiketen ole laissa tarkoitettua olennaista vaikutusta, jos kohdennettava ansio on pienempi kuin eläkkeensaajalle muutoin maksettavan kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä. Kuukausieläkkeen määrää tarkasteltaessa otetaan huomioon kaikki eläkkeensaajalle saman eläketapahtuman perusteella myönnetyt lakisääteiset työeläkkeet.

MEL

MEL:ssa on vastaava säännös kuin TyEL:ssa ( MEL 79 § ). Merimieseläkejärjestelmässä on lisäksi erityissäännös sellaisen työansion kohdentamisesta, joka on ollut nostettavissa kalenterivuoden viimeisenä päivänä, mutta joka on maksettu seuraavan kalenterivuoden tammikuussa ( MEA 1 § ).

VaEL ja KuEL

TyEL:sta poiketen VaEL:ssa ja KuEL:ssa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, mille ajalle työstä maksettu vastike tulee eläkettä määrättäessä kohdentaa. Mainituissa julkisen puolen eläkelaeissa on säädetty, että niiden mukainen eläke karttuu kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista (VaEL 53 § ja KuEL 40 §). Ansioita ei siten näitä eläkelakeja sovellettaessa kohdenneta mihinkään tiettyyn palvelussuhteeseen. Työansion katsotaan kerryttävän eläkettä maksamisvuotenaan.

KuEL:ssa ja VaEL:ssa on myös TyEL:sta poikkeava säännös eläketapahtumavuodelta huomioon otettavista työansioista (KuEL 70 §, VaEL 69 §), jonka mukaan eläketapahtumavuoden todelliset ansiot eivät pääsääntöisesti ole sellaisenaan eläkkeen karttumisen perusteena, vaan eläketapahtumavuoden ansioina käytetään lähtökohtaisesti eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansioita (ansioiden monistaminen). Tämä säännös vähentää käytännössä tilanteita, joissa työansioita olisi KuEL:a tai VaEL:a sovellettaessa tarpeen kohdentaa eläketapahtumavuodelle.

Jos eläketapahtumavuoden ansioina ei KuEL:n 70 §:n 2 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä pidetä aiemmalta vuodelta "monistettuja" ansioita, karttuu KuEL:n mukainen eläke eläketapahtumavuodelta eläketapahtumaan mennessä maksetuista ansioista. KuEL:ssa maksuperiaate on siis tällaisessa tilanteessa säädetty ainoaksi vaihtoehdoksi. KuEL:ssa ei ole TyEL:n 71 §:n kaltaista säännöstä ansioiden kohdentamisesta ansainta-ajalle.

VaEL:n 69 §:n 2 momentissa on valtion eläketurvan osalta vastaava säännös kuin KuEL:n 70 §:n 2 momentissa.

KuEL:n ja VaEL:n osalta on lisäksi otettava huomioon myös se, että niissä tai niiden voimaanpanolaeissa ei ole TEL:n suojaosuuden laskemisen kaltaista voimaantulosäännöstä, joten eläkettä ei ole niiden mukaan tarpeen siirtymäaikanakaan laskea "vanhalla" tavalla, vaikka palvelussuhde jatkuisi yhdenjaksoisena eläketapahtumaan saakka.

Julkisen puolen eläkelaeissa (KuEL, VaEL, VEL) maksuperiaatteesta on soveltamiskäytännössä pidetty tiukemmin kiinni myös ennen vuotta 2007, mikä johtuu osittain erilaisista säännöksistäkin.

KuEL:a ja VEL:a (nykyisin VaEL:a) sovellettaessa ansiot on kohdennettu muuhun kuin maksamisajankohtaan vain silloin, jos tilanne muuten johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Siitä voisi olla kysymys esimerkiksi, jos palkan maksussa olisi tapahtunut virhe tai kyseessä on ollut riidanalainen palkkasaatava.

Esimerkki: Valtion eläkelautakunta 29.5.2002 (VELK 97/02)

Esimerkki: Valtion eläkelautakunta 17.10.2001 (VELK 14/01)

Kohdentamisen merkitys käytännössä

Vaikka palkan maksamisajankohta ja ansaitsemisajankohta poikkeaisivatkin toisistaan, erolla ei välttämättä ole eläkkeen tai vakuutusmaksun määräytymisen kannalta merkitystä. Tietyissä tilanteissa on kuitenkin tärkeää tietää, minkä ajankohdan mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio otetaan vakuuttamisvelvollisuutta, vakuutusmaksua tai eläkettä määrättäessä huomioon.

Ansioiden kohdentamisella voi olla ratkaiseva merkitys myös siltä osin, kuuluuko jokin tietty ansio lainkaan työeläketurvan ja vakuuttamisvelvollisuuden piiriin. Tällöin on lähinnä kyse 18 ja 68 ikävuosien tuntumassa maksettavien suoritusten kuulumisesta TyEL:n mukaisen eläketurvan piiriin. Vakuuttamisvelvollisuuden alkamiseen ja päättymiseen liittyviä tilanteita käsitellään tässä ohjeessa omana kokonaisuutenaan eri kohdassa.

Eläkkeen karttumisprosentti voi olla ansainta- ja maksuajankohtana erilainen

Työansioiden kohdentamisella voi erilaisten karttumisprosenttien vuoksi olla vaikutusta eläkkeen määräytymiseen, jos karttumisprosentti on erisuuruinen ansainta-ajankohtana ja maksamisajankohtana.

Eläkettä karttuu kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista työntekijän iän myötä muuttuvien karttumisprosenttien mukaisesti. Sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 53 vuotta, eläkekarttuma työansioista on 1,5 prosenttia vuodessa. Tätä prosenttia sovelletaan työntekijän iästä riippumatta aina myös niihin työansioihin, joita työntekijä saa työeläkelakien mukaisen tai niitä vastaavan työkyvyttömyys-, työttömyys- tai vanhuuseläkkeen rinnalla. Sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 53 vuotta, on vuotuinen karttumisprosentti 1,9 sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 63 vuotta. Viimeksi mainitun iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alun ja 68 vuoden täyttämiskuukauden lopun väliseltä ajalta työntekijälle karttuu eläkettä 4,5 prosenttia vuodessa työansioiden määrästä.

Eläkettä karttuu kunkin kalenterivuoden työansioista. Eri karttuma-ajoille kuuluva työansio lasketaan kuukauden tarkkuudella. Karttumisprosentit otetaan huomioon niiden kalenterivuoteen sisältyvien kalenterikuukausien lukumäärän suhteessa, joihin karttumisprosentit kohdistuvat. Vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä laskettaessa työansiot otetaan huomioon vanhuuseläkkeen alkamista edeltävän kuukauden loppuun.

Tarkemmat ohjeet asiasta on erillisessä soveltamisohjeistossa Eläkkeen karttuminen .

Kohdentaminen voi vaikuttaa työeläkevakuutusmaksun suuruuteen

Kohdentaminen voi vaikuttaa myös ansiosta perittävään vakuutusmaksuun. Työntekijältä pidätettävä työntekijän työeläkevakuutusmaksu on 53 vuotta täyttäneillä työntekijöillä suurempi kuin sitä nuoremmilla. Maksun suuruus muuttuu 53 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta.

Lain mukaan työntekijän työeläkevakuutusmaksu on lähtökohtaisesti pidätettävä työntekijältä palkan maksamisen yhteydessä, joten työntekijän työeläkevakuutusmaksun suuruus määräytyy yleensä maksuperiaatteen mukaan. Työansioiden kohdentamista työntekijän työeläkevakuutusmaksua pidätettäessä käsitellään tässä ohjeessa omana kokonaisuutenaan toisessa kohdassa.

Kohdentaminen voi vaikuttaa myös työnantajalta perittävään työeläkevakuutusmaksuun, jos ansio maksetaan eri kalenterivuonna kuin jona se on ansaittu. Työeläkevakuutusmaksuprosentti vahvistetaan yleensä kalenterivuosittain erisuuruiseksi. Lisäksi työansion kohdentaminen maksuperiaatteesta poiketen taannehtivasti saattaa aiheuttaa työnantajalle korkoseuraamuksia, koska maksu lasketaan ansaintavuoden prosentilla ja siihen lisätään perustekorko laskun eräpäivään saakka. Myös vuosilaskenta joudutaan tällöin tekemään uudelleen.

TyEL:n voimaanpanolain mukaan määrättävä eläke

Eläke voi 1.1.2007 jälkeen eli TyEL:n voimaan tultuakin tulla tietyissä tapauksissa laskettavaksi ennen vuotta 2005 voimassaolleita säännöksiä soveltaen. Näistä tilanteista on säädetty TyEL:n voimaanpanolaissa (396/2006). Erityisesti vanhat säännökset tulevat sovellettavaksi niin sanottua TEL-suojaosuutta laskettaessa. Viimeistään vuonna 2011 sattuvaan eläketapahtumaan saakka yhdenjaksoisena 1.1.2005 jälkeen jatkuvan TEL-/TyEL-työsuhteen perusteella määräytyvä eläke lasketaan erikseen TyEL:n normaaleilla laskentasäännöillä ja erikseen ennen vuotta 2005 voimassa olleilla TEL:n laskentasäännöillä. Jos jälkimmäisellä tavalla lasketun eläkkeen määrä olisi suurempi, lisätään erotus TyEL:n mukaiseen eläkkeeseen TEL-suojaosuutena.

Tarkempia ohjeita TEL-suojaosuuden laskemisesta on erillisessä soveltamisohjeessa TEL-suojaosuuden laskeminen .

TEL-suojaosuutta määrättäessä eläke on siis laskettava kokonaan ennen vuotta 2005 voimassa olleilla laskentasäännöillä. Eläke määrätään siten työsuhdekohtaisesti kyseisen työsuhteen eläkkeen perusteena olevan palkan (eläkepalkan) perusteella. Eläkepalkkaa laskettaessa työansiot otetaan kuitenkin vuodesta 2007 alkaen huomioon TyEL:n kohdentamissääntöjen ja -käytäntöjen mukaisesti.

TEL-suojaosuus voi tulla laskettavaksi vain sellaiseen TEL/TyEL-työsuhteeseen, joka jatkuu yhdenjaksoisena eläketapahtumaan saakka. Vuodesta 2008 lähtien tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suojasäännöksen piirissä ovat vain vähintään kolme vuotta jatkuneet TEL/TyEL-työsuhteet. Niiden eläkepalkkaa laskettaessa ei vanhojen säännösten mukaan oteta huomioon eläketapahtumavuoden työansioita, joten työsuhteen päätyttyä maksettujen työansioiden kohdentamisella eläketapahtumavuodelle ei ole vaikutusta TEL-suojaosuuden määrään. Sen vuoksi TEL-suojaosuutta laskettaessa ei yleensä ole tarpeen puuttua TyEL:n voimassaoloaikana rekisteröityjen työansioiden kohdentamiseen.

TyEL:n voimaanpanolain mukaan eläke voi tulla laskettavaksi ennen vuotta 2004 voimassa olleiden laskentasääntöjen mukaisesti myös myönnettäessä työttömyyseläke ennen vuotta 1950 syntyneelle niin sanottuihin suojattuihin henkilöryhmiin kuuluvalle työntekijälle tai myönnettäessä ennen vuotta 1947 syntyneelle työntekijälle vanhuuseläke osa-aikaeläkkeen jälkeen.

Myös näissä tilanteissa otetaan työansiot vuodesta 2007 alkaen huomioon TyEL:n kohdentamissääntöjen ja -käytäntöjen mukaisesti, vaikka eläke muutoin määräytyy vanhojen laskentasääntöjen mukaan.

Tarkempia ohjeita on soveltamisohjeessa Vuoden 2004 säännösten soveltaminen työttömyyseläkkeessä ja Osa-aikaeläkkeen muuttuminen muuksi eläkkeeksi .

Ansioiden kohdentaminen vakuuttamisen yhteydessä

Ansiot vakuutetaan maksuperiaatteen mukaisesti

TyEL:n 71 §:n mukaan työansio katsotaan sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on maksettu. Lain mukaan poikkeaminen maksuperiaatteesta on mahdollista vain, jos työansion katsominen sen maksamisvuoden ansioksi vääristää eläkkeen määrää.

Ansioita vakuutettaessa ei ole vielä tiedossa, miten työntekijän eläke määräytyy. Sen vuoksi siinä vaiheessa ei vielä ole edellytyksiä arvioida, aiheutuuko maksuperiaatteen soveltamisesta eläkkeen määrän vääristymistä.

Eläkkeen perusteena olevat työansiot rekisteröidään siis sen kalenterivuoden vuosiansioiksi, jolloin ne maksetaan. Myös ansioiden perusteella perittävä vakuutusmaksu määräytyy lähtökohtaisesti maksamisajankohdan maksuperusteiden mukaisesti. Tämä koskee sekä eläkelaitoksen työnantajalta perimää työeläkevakuutusmaksua että myös työntekijän työeläkevakuutusmaksua, jonka työnantaja pidättää työntekijän palkasta palkanmaksun yhteydessä.

Esimerkki: Työntekijä täyttää 53 vuotta 26.2.2010. Hänelle maksetaan palkka helmikuun aikana tehdyistä työtunneista 10.3.2010. Palkka katsotaan maksamisajankohdan työansioksi, joten työntekijältä pidätettävä työntekijän työeläkevakuutusmaksu määräytyy yli 53-vuotiailta perittävän korotetun maksuprosentin mukaisesti, vaikka palkan ansainta-ajankohta olisikin ennen 53 ikävuoden täyttämistä.

Käytännössä työansiot kohdennetaan maksamisvuoden sisällä vakuuttamisvelvollisen työnantajan ilmoittamalle ajalle. Näin menetellään riippumatta siitä, onko kysymys niin sanottua vuosi-ilmoitustekniikkaa vai kuukausitekniikkaa palkkatietojen ilmoittamisessa käyttävästä työnantajasta, koska ilmoittamistekniikalla tai työnantajan ilmoittamalla kohdeajalla ei voi olla ratkaisevaa merkitystä työntekijän eläketurvaan taikka eläketurvan kustantamiseksi perittäviin vakuutusmaksuihin.

Jos ansiot rekisteröidään muun selvityksen kuin työnantajan ilmoituksen (esim. verotustietojen) perusteella, niin ne lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti kohdennetaan maksamisvuodelle työnantajan ilmoitustekniikasta riippumatta. Jos käytettävistä asiakirjoista kuitenkin selvästi ilmenee, että työnantaja on mennyt konkurssiin tai työsuhteen päättymispäivä muutoin selvästi ja riidattomasti ilmenee asiakirjoista, voidaan työsuhdeaika rekisteröidä sen mukaisesti. Jos työnantaja on kuitenkin itse aiemmin käyttänyt kuukausitekniikkaa, niin ansiot voidaan myös rekisteröidä esimerkiksi joulukuun ansioiksi, jos se havaitaan tarkoituksenmukaiseksi. Käytännössä olennaista on se, että ansiot rekisteröidään maksamisajankohdan mukaiselle kalenterivuodelle.

KuEL-ilmoitusliikenteessä ansiot ilmoitetaan ja eläkemaksu peritään maksamisvuoden/maksuhetken mukaisesti. Ansioita ei kohdisteta mihinkään palvelussuhteeseen, vaan ansiot ilmoitetaan aina vuosiansioina.

Päättyneen työsuhteen ansio

TyEL:a sovellettaessa työansiot rekisteröidään maksuperiaatteen mukaisesti myös siinä tilanteessa, että työsuhde on maksamisajankohtana jo päättynyt. TyEL:n mukaan työansioita ei ole tarpeen kohdentaa siihen työsuhteeseen, jonka perusteella ne maksetaan.

Esimerkki: Henkilön työsuhde Oy:ssä päättyi 17.12.2009. Työnantaja maksoi 21.1.2010 hänelle työsuhteen päättyessä maksettavan lomakorvauksen sekä ylityökorvauksia marras-joulukuun ylitöistä. Työnantaja oli n. sopimustyönantaja, jonka käyttämä eläkelaitos oli 1.1.2010 alkaen vaihtunut vakuutusyhtiö A:sta vakuutusyhtiö B:ksi.

Henkilölle 21.1.2010 maksetut suoritukset rekisteröidään maksuperiaatteen mukaisesti vuoden 2010 vuosiansioiksi. Ansiot rekisteröidään vakuutusyhtiö B:ssä, joka myös perii työnantajalta niitä vastaavan vuoden 2010 maksuperusteiden mukaisen vakuutusmaksun. Työsuhteen päättymisellä ennen maksuajankohtaa ei ole merkitystä.

Jos kuitenkin henkilö jäisi eläkkeelle työsuhteen päätyttyä 1.1.2010 alkaen, tulisi harkita, vääristyykö eläkkeen määrä maksuperiaatteen soveltamisen vuoksi. Ansioiden kohdentamista eläketapahtuman yhteydessä käsitellään tässä ohjeessa erikseen toisessa kohdassa.

Palkkaturvaviranomaisen tai muun sijaismaksajan maksama palkka

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon myös palkka, tulospalkkio tai muu vastike, jonka maksaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä, palkkaturvalaissa tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai muu maksaja (sijaismaksaja). TyEL 70 §.

Myös sijaismaksajan maksamat eläkkeen perusteena oleviin työansioihin kuuluvat suoritukset vakuutetaan ja rekisteröidään maksuperiaatteen mukaisesti, vaikka työsuhde olisi maksamisajankohtana jo ehtinyt päättyä.

Esimerkki: Työvoima- ja elinkeinokeskus on kesäkuussa 2010 palkkaturvalain nojalla maksanut henkilölle maksamattomia palkkoja ja lomakorvauksia joulukuulta vuodelta 2009, irtisanomisajan palkkaa tammikuulta 2010 sekä odotusajan palkkaa. Henkilön työsuhde on päättynyt irtisanomisajan jälkeen 31.1.2010.

Ansiot rekisteröidään maksuperiaatteen mukaisesti kesäkuun 2010 ansioiksi. Odotusajan palkkaa ei rekisteröidä lainkaan, koska se ei ole työstä maksettua vastiketta. Asiaan ei vaikuta se, onko työnantaja ollut ns. sopimustyönantaja vai tilapäistyönantaja.

Maksuperiaatetta sovelletaan palkkaturvana maksettuihin eläkkeen perusteena oleviin työansioihin kuuluviin suorituksiin myös siinä tapauksessa, että työnantajan TyEL-vakuutus olisi jo ehditty päättää työsuhteen päättyessä ennen palkkaturvapäätöstä. Palkkaturvana maksetut suoritukset otetaan tällöinkin huomioon maksamisajankohdan mukaisina ansioina, ja niistä peritään vakuutusmaksu maksamisajankohdan mukaisten maksuperusteiden mukaan.

Ansiot voidaan liittää päättyneeseen vakuutukseen, jos työnantajalla ei ole maksamisajankohtana lainkaan voimassa TyEL-vakuutusta, ja jos ansioiden maksaminen perustuu vakuutuksen voimassaoloaikana tehtyyn työhön.

Edellä mainitussa tilanteessa asiaa ei ole tarpeen käsitellä vakuuttamisen laiminlyöntinä, joka edellyttäisi työnantajan pakkovakuuttamista. Tällainen menettely yksinkertaistaa erityisesti palkkaturvana maksettujen ansioiden vakuuttamista ja rekisteröintiä, sekä edistää TyEL:n joustavaa toimeenpanoa.

Tulospalkkion ja vastaavan suorituksen vakuuttaminen

Tulospalkkiot (bonukset) ovat tyypillisesti sellaisia eläkkeen perusteena oleviin työansioihin kuuluvia suorituksia, jotka maksetaan jälkikäteen sen jälkeen, kun on selvillä, ovatko tulospalkkion maksamiseksi asetetut edellytykset (tulostavoitteet) täyttyneet. Tulospalkkio maksetaan usein eri vuonna kuin miltä se on ansaittu.

Tulospalkkio katsotaan ansioita vakuutettaessa ja rekisteröitäessä maksuperiaatteen mukaisesti maksamisajankohdan mukaiseksi ansioksi, vaikka se perustuu aikaisempien vuosien tulostavoitteiden saavuttamiseen ja siis aikaisempina vuosina tehtyyn työhön.

Tulospalkkio otetaan maksuperiaatteen mukaisesti huomioon silloinkin kun työsuhde, jonka perusteella tulospalkkio maksetaan, on päättynyt ennen tulospalkkion maksamisajankohtaa.

Myös tulospalkkiosta perittävät työeläkevakuutusmaksut työnantajalta ja työntekijältä peritään maksamisajankohdan mukaisesti.

Esimerkki: Tulospalkkauksen piirissä olevan henkilön työsuhde päättyy 30.9.2009. Hänelle maksetaan tämän työsuhteen perusteella maaliskuussa 2010 tulospalkkio, joka perustuu vuosien 2008 ja 2009 tulostavoitteiden toteutumiseen.

Tulospalkkio rekisteröidään maksuperiaatteen mukaisesti maaliskuun 2010 ansioksi, vaikka työsuhde on päättynyt jo aiemmin.

Jos henkilö kuitenkin olisi jäämässä eläkkeelle työsuhteen päättymisen yhteydessä taikka muutoin siten, että maaliskuussa 2010 maksettava tulospalkkio ei tulisi otettavaksi huomioon hänelle siinä yhteydessä myönnettävää eläkettä määrättäessä, työntekijän on tulospalkkion maksamisen jälkeen vaadittava eläkelaitosta oikaisemaan eläkepäätös, jos eläkkeen määrä vääristyisi laissa tarkoitetulla tavalla ilman kyseisen tulospalkkion huomioon ottamista.

Henkilölle ennen maaliskuuta 2010 mahdollisesti myönnetyn eläkkeen määrää tulisi tulospalkkion maksamisen jälkeen oikaista, jos kyseisen tulospalkkion määrä olisi suurempi kuin henkilölle muutoin maksettavan kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä. Eläkkeen määrän vääristyminen voidaan arvioida vasta eläketapahtuman yhteydessä.

Ansioiden kohdentamista eläketapahtuman yhteydessä käsitellään tässä soveltamisohjeessa tarkemmin erikseen toisessa kohdassa.

Tulospalkkioista kerrotaan tarkemmin ohjeessa Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset .

Ulkomaantyökomennuksen vaikutus tulospalkkion ja vastaavan suorituksen kohdentamiseen

Kun työntekijä lähetetään Suomesta ulkomaille työskentelemään tai kun hänet otetaan ulkomailla palvelukseen siten, että hän kuuluu TyEL:n soveltamisalaan, työntekijän eläkkeen perusteena olevana työansiona ei välttämättä pidetä hänelle tosiasiallisesti maksettuja työstä maksettavaksi vastikkeeksi katsottavia suorituksia. TyEL:n mukaan vakuutetussa ulkomaantyössä eläkkeen perusteena oleva työansio määräytyy niin sanotun vakuutuspalkan perusteella ( TyEL 72 § ). Sillä tarkoitetaan sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä Suomessa ei ole, vakuutuspalkkana pidetään sitä palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.

Jos työntekijä on ollut ulkomaantyössä sinä aikana, jolta tulospalkkio voidaan katsoa ansaituksi, ei tosiasiallisesti maksettavaa tulospalkkiota oteta lainkaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona, koska sen katsotaan sisältyvän vakuutuspalkkaan.

Jos ulkomaantyössä olevalle maksetaan sellaisia tulospalkkioita, jotka on ansaittu jo ennen ulkomaan työkomennuksen alkamista, ne otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevina työansioina vakuutuspalkan lisäksi. Vastaavasti viimeiseltä ulkomaantyövuodelta ansaitut tulospalkkiot jäävät maksuperiaatteesta poiketen eläkkeen perusteena olevan työansion ulkopuolelle, vaikka ne maksettaisiin vasta ulkomaantyökomennuksen päätyttyä.

Vakuutuspalkasta ja sen määrittelystä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka ja Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä . Ohjeissa on myös kaaviokuva ulkomaantyön alkamiseen ja päättymiseen liittyvistä tilanteista tulospalkkioita maksettaessa.

Ansioiden kohdentaminen eläketapahtuman yhteydessä

Eläkkeen määrän vääristyminen peruste soveltaa ansaintaperiaatetta maksuperiaatteen sijaan

Eläkkeen perusteena oleva työansio voidaan maksuperiaatteesta poiketen katsoa sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on ansaittu, jos työansion katsominen sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on maksettu, vääristää eläkkeen määrää ( TyEL 71 § ). Tällöin ansiot kohdennetaan ansaintaperiaatteen eikä maksuperiaatteen mukaisesti.

Laissa käytetään termiä "voidaan", joten maksuperiaatteesta poikkeamiseen ja ansaintaperiaatteen soveltamiseen liittyy harkintaa.

Tietyissä tilanteissa eläkkeensaajan kannalta on kohtuullista, että hänen ennen eläkkeelle jääntiään ansaitsemansa ansiot otetaan huomioon alkaneen eläkkeen perusteena eikä maksuperiaatteen mukaisesti vasta eläkkeellä ollessa saatuina eläkeaikaisina ansioina, joista on eläkeoikeus vasta uusin perustein myönnettävää eläkettä laskettaessa (vanhuuseläkeoikeus 68-vuotiaana). Eläkkeen määrä voi joissakin tilanteissa vääristyä, vaikka maksuperiaatteen mukaisesti kohdennettava ansio otettaisiin myöhemmin huomioon uutta eläkettä määrättäessä.

Ansaintaperiaatteen soveltaminen edellyttää lähtökohtaisesti eläkkeen määrän vääristymistä. Lain perustelujen (HE 45/2005 vp.) mukaan eläkkeen vääristymisellä tarkoitetaan olennaista eroa eläkkeen määrässä.

Käytännössä yleissääntönä voidaan pitää sitä, ettei ansion kohdentamisella maksuperiaatteesta poiketen ole laissa tarkoitettua olennaista vaikutusta, jos kohdennettava ansio on pienempi kuin eläkkeensaajalle muutoin maksettavan kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä. Kuukausieläkkeen määrää tarkasteltaessa otetaan huomioon kaikki eläkkeensaajalle saman eläketapahtuman perusteella myönnetyt lakisääteiset työeläkkeet.

Milloin maksuperiaatteesta poikkeaminen tulee harkittavaksi?

Eläkkeen määrää vääristävä seikka voi tulla eläkettä myöntävän laitoksen tietoon eläkkeenhakijan tai eläkkeensaajan ilmoituksen perusteella.

Ilmoitus voidaan tehdä eläkehakemuksella, jos silloin on tiedossa jokin eläketapahtuma-ajankohdan jälkeen maksettu palkkaerä (esim. työsuhteen päättyessä maksettu lopputili), jonka eläkkeenhakija haluaa kohdennettavaksi ennen eläkkeelle jääntiä koskevaan aikaan. Jos palkkaerän (esim. tulospalkkion) määrä ei ole tiedossa eläkehakemusvaiheessa, eläkkeensaaja voi tehdä eläkepäätöksen antamisen ja palkkaerän maksamisen jälkeen kohdentamista koskevan vaatimuksen eläkelaitokselle vapaamuotoisella todistettavalla ilmoituksella tai hakemuksella. Jos eläkepäätös on siinä vaiheessa jo saanut lainvoiman, eläkelaitoksen on käsiteltävä asia TyEL:n 139 §:n mukaisena asiana (lainvoimaisen päätöksen oikaisu uuden selvityksen perusteella).

Myös työnantaja voi ilmoittaessaan eläkelaitokselle ansiotietoja samalla ilmoittaa, että aikaisemmin ilmoitetuissa ansiotiedoissa on virhe (esim. aiemmasta ilmoituksesta on puuttunut lopputili). Erityisesti niin sanottua vuosi-ilmoitustekniikkaa ansioiden ilmoittamisessa käyttävät työnantajat voivat näin korjata aiemmin ilmoittamissaan tiedoissa havaitsemiaan virheitä. Virheellisyys saattaa tulla eläkelaitoksessa esille työnantajan uudemmista ilmoitustiedoista, vaikka työnantaja ei sitä olisi nimenomaisesti virheeksi ilmoittanutkaan.

Jos henkilölle annettu eläkepäätös on edellä tarkoitetun ilmoituksen saapuessa jo tullut lainvoimaiseksi ja jos maksuperiaatteen soveltamisen voidaan arvioida vääristävän päätöksellä myönnetyn eläkkeen määrää, tulee eläkkeensaajalle antaa oikaisupäätös, jolla eläkkeen määrä korjataan aiempaa suuremmaksi.

Milloin maksuperiaatteesta tulisi vanhuuseläkettä laskettaessa poiketa?

Käytännössä kovin pienten ansioerien kohdentamiseen ei ole syytä ryhtyä, koska niillä ei ole lain perusteluissa tarkoitettua olennaista vaikutusta eläkkeen määrään. Yleissääntönä voidaan pitää, ettei ansion kohdentamisella maksuperiaatteesta poiketen ole laissa tarkoitettua olennaista vaikutusta, jos kohdennettava ansio on pienempi kuin eläkkeensaajalle muutoin maksettavan kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä. Kuukausieläkkeen suuruutta arvioitaessa otetaan tällöin huomioon kaikki eläkkeensaajalle saman eläketapahtuman perusteella myönnetyt lakisääteiset työeläkkeet.

Työnantajan ilmoituksen perusteella eläkelaitoksessa voi tulla selvitettäväksi erityisesti tiettyjen työsuhteen päättymiseen liittyvien eläkkeen perusteena oleviin työansioihin kuuluvien suoritusten kohdentaminen. Sellaisia suorituksia voivat olla esimerkiksi työsuhteen päättyessä maksettavat ylityökorvaukset, lomarahat, lomakorvaukset ja pitämättä jääneistä työajan lyhennysvapaista maksettavat korvaukset sekä muut vastaavantyyppiset suoritukset. Näille suorituksille on yhteistä se, että ne on työsopimuslain ja vuosilomalain mukaan maksettava työntekijälle työsuhteen päättyessä, mutta käytännössä sellainen "lopputili" maksetaan yleensä vasta tietyn palkanlaskenta-ajan jälkeen. Sellaiset suoritukset tulisi yleensä kohdentaa ennen eläkkeelle jääntiä saaduiksi ansioiksi, vaikka tosiasiallinen maksuajankohta olisi vasta eläketapahtuman jälkeen.

Tärkeän poikkeuksen yleissäännöstä tekevät siis työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavat ennen työsuhteen päättymisajankohtaa ansaitut niin sanottuun lopputiliin kuuluvat suoritukset, jotka maksetaan työntekijälle työsuhteen päättymiseen liittyvän sovitun palkanlaskenta-ajan kuluessa. Tällaiset lopputiliin kuuluvat suoritukset kohdennetaan ansainta-ajalle lopputilin suuruudesta riippumatta. Tämä johtuu siitä, että työsopimuslain ja vuosilomalain mukaan työntekijällä on oikeus saada kyseisenlaiset suoritukset työsuhteen päättyessä, mutta käytännön syistä suoritukset sovitaan usein maksettavaksi vasta tietyn palkanlaskenta-ajan kuluttua. Palkan laskenta-ajasta voidaan sopia työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa. Jos siitä on sovittu, on lopputili maksettava sovitun ajan kuluessa työsuhteen päättymisestä lukien.

Esimerkki: Henkilö täyttää 63 vuotta 4.12.2009, minkä perusteella hän jää vanhuuseläkkeelle 1.1.2010 alkaen. Hän on työssä koko joulukuun ja työsuhde päättyy 31.12.2009, joka on myös eläketapahtuma-ajankohta. Viimeinen palkanmaksu työsuhteen kestäessä tapahtuu 15.12.2009. Työnantaja maksaa lomakorvaukset ja joulukuun palkan kaikkine lisineen 15.1.2010.

Tällaisessa tilanteessa, joka liittyy eläkkeelle jäämiseen ja jossa työsuhde päättyy eläkkeelle jäämisen johdosta, tulee työsuhteen aikana ansaitut ja työsuhteen päättymisen yhteydessä maksetut ns. lopputiliin kuuluvat ansiot ottaa alkavaa eläkettä määrättäessä huomioon ansaintaperiaatteen mukaisesti, jos maksuajankohta määräytyy työnantajan yleisesti käyttämän ja sovitun palkanlaskenta-ajan mukaisesti. Tammikuussa 2010 maksettavat lomakorvaukset ja työsuhteen jatkumisajalta maksettu säännönmukainen palkka lisineen kohdennetaan vuoden 2009 ansioiksi ja otetaan huomioon 1.1.2010 alkavaa eläkettä määrättäessä.

Esimerkki: 63 vuotta täyttävä henkilö on jäämässä vanhuuseläkkeelle 1.1.2010 alkaen. Eläketapahtuma-ajankohta on 31.12.2009. Viimeinen varsinainen palkanmaksu on tapahtunut 13.9.2009. Lisäksi työnantaja maksaa 18.1.2010 syyskuuhun 2009 saakka kertyneet lomakorvaukset sekä palvelusvuosilisät. Työoikeudellinen työsuhde päättyy 31.12.2009. Lomakorvaukset ja palvelusvuosilisät otetaan tässä tapauksessa huomioon vuoden 2009 ansioina 1.1.2010 alkavaa eläkettä laskettaessa.

Eläkkeen alkamisen jälkeen maksettu työansio on maksuperiaatteen mukaan lähtökohtaisesti eläkeaikaista työansiota lukuun ottamatta työsuhteen päättymiseen liittyvän lopputilin yhteydessä maksettavia suorituksia.

Jos kuitenkin eläkkeen alkamisen jälkeen maksettu työansio selvästi perustuu ennen ensimmäisen eläkkeen alkamista tehtyyn työhön eli jos se selvästi on ansaittu ennen kuin henkilö alun perin jäi eläkkeelle, työansio voidaan kohdentaa ennen eläkkeelle jääntiä saaduksi ansioksi. Kohdentamista ei kuitenkaan tehdä, jos kohdennettava työansio on pienempi kuin maksussa olevan kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä.

Esimerkki: Tulospalkkauksen piirissä oleva henkilö jää 1.11.2009 alkaen vanhuuseläkkeelle täyttäessään 63 vuotta, jolloin hänen työsuhteensa myös päättyy. Hänelle maksetaan maaliskuussa 2010 tulospalkkio, joka perustuu vuosien 2008 ja 2009 tulostavoitteiden toteutumiseen.

Vuonna 2010 maksettava tulospalkkio tulisi ottaa huomioon 1.11.2009 alkaneen eläkkeen perusteena eli kohdentaa se ansainta-ajalleen, jos tulospalkkio on määrältään suurempi kuin henkilölle 1.11.2009 alkaen muutoin maksettavan kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä. Eläkkeen määrän voidaan arvioida siinä tapauksessa vääristyvän. Jos tulospalkkio on pienempi, sitä ei kohdenneta ansainta-ajalleen, vaan se otetaan huomioon maksuperiaatteen mukaisesti eläkeaikaisena työansiona aikaisintaan 68 vuoden iässä myönnettävän vanhuuseläkkeen perusteena.

Jos 1.11.2009 alkanutta eläkettä koskeva eläkepäätös oli tulospalkkion maksamisajankohtana jo lainvoimainen, eläkelaitoksen tulee eläkkeensaajan tai hänen työnantajansa ilmoituksen perusteella tutkia 1.11.2009 alkaneen eläkkeen perusteet uudelleen ja antaa henkilölle tarvittaessa oikaisupäätös, jos ansion kohdentamisen edellytykset edellä esitetyn mukaisesti ovat olemassa.

68 vuoden iän täyttämiskuukauden jälkeen maksettujen työansioiden kohdentaminen

Jos maksuperiaatteen soveltaminen johtaisi siihen, ettei jotakin suoritusta otettaisi lainkaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona, tulee tutkia mahdollisuus kohdentaa suoritus ansainta-ajalleen. Tällöinkin voidaan noudattaa yleissääntöä, jonka mukaan maksuperiaatteesta voidaan poiketa vain, jos kysymys on suorituksesta, joka on suurempi kuin muutoin myönnetyn tai myönnettävän kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä. Aivan vähäisten suoritusten kohdentamiseen ei ole tarpeen ryhtyä, koska pienellä jälkikäteen maksettavalla suorituksella ei välttämättä ole laissa tarkoitettua olennaista vaikutusta kokonaiseläkkeen määrään.

Maksuperiaatteesta voidaan poiketa, jos alle 68-vuotiaana ansaittu työansio maksetaan vasta työntekijän 68 ikävuoden täyttämiskuukauden jälkeen, jolloin työsuhde ei enää kuulu TyEL:n piiriin. Jos työansio maksetaan vasta työntekijän 68 ikävuoden täyttämiskuukauden jälkeen, ei sitä lähtökohtaisesti – maksuperiaatetta sovellettaessa – oteta lainkaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona. Jos ansio kuitenkin on korvausta ennen 68 ikävuoden täyttämistä tehdystä työstä, voidaan se kohdentaa ansainta-ajalleen, jos se edellä todetun yleissäännön mukaan on määrältään huomattava (vähintään viisinkertainen) suhteessa eläkkeensaajalle muutoin maksettavan kuukausieläkkeen määrään.

Esimerkki: Henkilö on ollut yhdenjaksoisessa työsuhteessa Oy:öön 4.7.1996 alkaen. Hän täyttää 68 vuotta 23.12.2009, minkä johdosta työsuhde päättyy. Henkilö hakee eläkettä 1.1.2010 alkaen. Oy maksaa henkilölle vuoden 2009 tulostavoitteiden toteutumisen perusteella tulospalkkion huhtikuussa 2010.

Tulospalkkio voidaan tässä tilanteessa ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona, koska se on selkeästi ansaittu ennen 68 ikävuoden täyttämiskuukauden päättymistä, jos sen määrä on suurempi kuin henkilölle muutoin myönnettävän (myönnetyn) kokonaiskuukausieläkkeen viisinkertainen määrä. Tällöin tulospalkkio myös rekisteröidään ansaintavuoden /-vuosien työansioksi ja sen perusteella peritään ansainta-ajankohdan maksuperusteiden mukaiset työeläkevakuutusmaksut.

Jos huhtikuussa 2010 maksettava tulospalkkio on edellä mainittua pienempi, sitä ei oteta lainkaan huomioon henkilölle myönnettävää eläkettä taikka työnantajalle määrättävää vakuutusmaksua laskettaessa.

Jos henkilön saama eläkepäätös on tulospalkkion maksamisen yhteydessä jo tullut lainvoimaiseksi, tulee eläkelaitoksen saatuaan eläkkeensaajan ilmoituksen asiasta ja tulospalkkion maksamisesta tutkia, täyttyykö maksuperiaatteesta poikkeamisen edellytys ja tarvittaessa antaa henkilölle oikaisupäätös, jolla eläkkeen määrää lisätään.

Katso myös tämän ohjeen kohta Vakuuttamisvelvollisuuden alkamiseen ja päättymiseen liittyviä tilanteita, alakohta 68 vuoden iän täyttäminen.

Maksuperiaatteesta poikkeaminen työkyvyttömyyseläkettä laskettaessa

Työkyvyttömyyseläkettä laskettaessa eläkkeen perusteena olevat työansiot otetaan huomioon karttuneen eläkkeen määrään vaikuttavina ja myös tulevan ajan ansiota määrättäessä (TyEL 76 §). Tulevan ajan ansioon vaikuttavat pääsääntöisesti työkyvyttömyyden alkamisvuotta edeltäneiden viiden kalenterivuoden ansiot (tarkasteluaika). Tietyissä poikkeustilanteissa (esimerkiksi nuorena työkyvyttömäksi tulleiden henkilöiden kohdalla) huomioon otettavaksi voivat tulla myös työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot (TyEL 78 §).

Työkyvyttömyyden alkamisvuonna tosiasiallisesti maksettavia työansioita ei oteta karttunutta eläkettä laskettaessa lainkaan huomioon (TyEL 63 §:n 2 momentti).

Esimerkki: TyEL:n 63 §:n 2 momentin mukaan eläkkeeseen eivät oikeuta työkyvyttömyyden alkamisvuoden työansiot, jos työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä on otettu huomioon tuleva aika. Työkyvyttömyyden alkamisvuoden työansiot eivät tällöin kartuta edes työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävää vanhuuseläkettä eläkeaikaisen karttumisprosentinkaan mukaan.

Työkyvyttömyyden alkamisvuonna maksettavat työansiot voidaan kohdentaa ansainta-ajalle, jos se poikkeaa maksamisvuodesta ja jos työkyvyttömyyden alkamisvuonna maksettavan – kohdentamisharkinnan kohteena olevan – työansion määrä on suurempi kuin ilman sen huomioon ottamista määräytyvän kokonaiskuukausieläkkeen viisinkertainen määrä.

Ansioiden kohdentaminen tällaisessa tilanteessa maksuperiaatteesta poiketen ei siis kuitenkaan tarkoita sitä, että työkyvyttömyyden alkamisvuonna maksettavat ansiot pitäisi aina ja kaikissa tilanteissa kohdentaa ansainta-ajalleen pelkästään sen takia, että työkyvyttömyyden alkamisvuonna tosiasiallisesti maksetuista ansioista ei lain nimenomaisen säännöksen perusteella kerry eläketurvaa.

Työkyvyttömyyseläkettä myönnettäessä työsuhde usein päättyy työkyvyttömyyden alkamisvuonna tai sitä seuraavana vuonna. Työntekijälle voi tällöin tulla maksettavaksi erilaisia suorituksia, jotka ovat vastiketta työkyvyttömyyden alkamisvuonna tehdystä työstä. Sellaisia suorituksia ei ole tarpeen kohdentaa ansainta-ajalleen, koska ne eivät siinä tapauksessa kerryttäisi työntekijälle lainkaan eläkettä.

Esimerkki: Henkilölle on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.2.2008 alkaen maaliskuussa 2007 alkaneen työkyvyttömyyden perusteella. Hänelle maksetaan sittemmin huhtikuussa 2008 tulospalkkio, joka perustuu vuoden 2007 tulostavoitteiden toteutumiseen. Tällaisessa tilanteessa tulospalkkiota ei kohdenneta ansainta-ajalle, koska kohdentaminen merkitsisi sitä, että tulospalkkiota ei otettaisi lainkaan huomioon edes eläkeaikaisena ansiona aikanaan myönnettävää vanhuuseläkettä laskettaessa.

Tällaisessa tilanteessa huhtikuussa 2008 maksettu tulospalkkio rekisteröidään siis maksuperiaatteen mukaisesti ja otetaan huomioon eläkeaikaisena työansiona henkilölle työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävää vanhuuseläkettä laskettaessa.

Esimerkki: Henkilölle on myönnetty työkyvyttömyyseläke helmikuussa 2008 alkaneen työkyvyttömyyden perusteella 1.1.2009 alkaen. Hänen työsuhteensa päättyy eläkkeen alkamisen yhteydessä eli työsuhteen viimeinen voimassaolopäivä on 31.12.2008. Työsuhteen päättyessä hänelle maksetaan tammikuussa 2009 vuodelta 2008 kertyneiden vuosilomapäivien perusteella lomakorvaus. Tällaisessa tilanteessa lomakorvausta ei kohdenneta ansainta-ajalleen eli vuodelle 2008, koska kyseessä on eläketapahtumavuosi, jonka (todellisia) ansioita ei oteta lainkaan huomioon työeläkettä laskettaessa.

Tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa tammikuussa 2009 maksettu lomakorvaus rekisteröidään siis maksuperiaatteen mukaisesti ja otetaan huomioon eläkeaikaisena työansiona henkilölle työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävää vanhuuseläkettä laskettaessa.

Tulevan ajan ansiota laskettaessa ei muutoinkaan ole yleensä aihetta kohdentaa tarkasteluaikaan sisältyvien kalenterivuosien työansioita maksuperiaatteesta poiketen, koska ansaintaperiaatteen soveltaminen jonakin kalenterivuonna maksettuihin työansioihin saattaisi aiheuttaa tarpeen kohdentaa uudelleen kyseisenä ansaintavuonna maksettuja työansioita, mikä sekavoittaa tarpeettomasti tulevan ajan ansion laskentaa.

Kun otetaan huomioon, että tulevan ajan ansion laskennassa otetaan työansiot huomioon suhteellisen pitkältä ajalta, ja että samantyyppisiä eläkkeen perusteena oleviin työansioihin kuuluvia suorituksia (esimerkiksi tulospalkkioita) käsitellään eri kalenterivuosina yleensä johdonmukaisin perustein, ei maksuperiaatteen soveltamisesta voida arvioida aiheutuvan tulevan ajan laskentaan sellaista vääristymää, josta yleensä aiheutuisi olennaista eroa eläkkeen määrään eli TyEL:n 71 §:ssä tarkoitettua eläkkeen vääristymistä.

Ennen vuotta 2005 voimassa olleiden laskentasääntöjen soveltaminen

TEL:n suojaosuutta laskettaessa käytetään 1.1.2007 alkaen TyEL:n mukaisesti eläkkeen perusteena oleviksi työansioiksi rekisteröityjä ansioita. Työsuhteen päättymisvuoden ansioita ei enää vuodesta 2008 lähtien oteta huomioon suojaosuutta laskettaessa, koska suojauksen piiriin kuuluvan TEL-/TyEL-työsuhteen on täytynyt kestää 31.12.2004 jälkeen yhdenjaksoisesti yli 3 vuotta. Sen vuoksi työsuhteen päättymisvuonna ansaittuja työansioita ei TEL-suojaosuutta laskettaessa ole tarpeen kohdentaa ansainta-ajalleen, vaikka ne olisi maksettu eri kalenterivuosina.

Ulkomaantyöstä voi aiheutua erityistilanteita

Jos tulospalkkauksen piirissä ollut työntekijä on ollut tulospalkkion ansainta-ajankohtana TyEL:n mukaisesti vakuutetussa ulkomaantyössä, on tulospalkkio tullut määritellä osaksi vakuutuspalkkaa. Tulospalkkiota ei siten siinä tapauksessa voida sellaisenaan kohdentaa ansainta-ajalleen, vaan kysymys on siitä, onko vakuutuspalkka ollut oikein määritelty.

Katso tarkemmin soveltamisohje Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä .

Minkä vuoden ansioksi työansiot eläketapahtuman yhteydessä kohdennetaan?

Jos edellytykset maksuperiaatteesta poikkeamiseksi katsotaan olevan olemassa, kohdennetaan eläkkeen perusteena oleva työansio niille kalenterivuosille, joina sen voidaan arvioida tulleen ansaituksi (TyEL 71 §). Jos työansio voidaan katsoa ansaituksi useampana kalenterivuotena, katsotaan se ansainta-ajan eri kalenterivuosien työansioksi muun selvityksen puuttuessa tasasuuruisina erinä.

Työansion kohdentaminen kokonaan päättyneen työsuhteen viimeiselle vuodelle ei enää TyEL:n voimassa ollessa ole mahdollista.

Esimerkki: Työntekijälle maksetaan tulospalkkio vuonna 2010. Se perustuu vuosien 2007–2009 tulostavoitteiden saavuttamiseen. Jos tulospalkkio kohdennetaan ansainta-ajalleen, otetaan siitä 1/3 huomioon vuoden 2007 ansiona, 1/3 vuoden 2008 ansiona ja 1/3 vuoden 2009 ansiona, ellei asiassa ole käytettävissä tarkempaa selvitystä siitä, miten tulospalkkio on ansaittu.

Vakuuttamisvelvollisuuden alkamiseen ja päättymiseen liittyviä tilanteita

18 vuoden iän täyttäminen

Työsuhde tulee TyEL:n mukaisen eläketurvan piiriin sitä seuraavan kalenterikuukauden alkamisesta lukien, jona työntekijä täyttää 18 vuotta ( TyEL 4 § ). Pääsääntöisesti työntekijälle karttuu eläkettä eläkkeen perusteena olevista työansioista, jotka hän on ansainnut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 iän täyttämiskuukauden loppuun ( TyEL 63 § ).

Myös vakuuttamisvelvollisuuden ja eläketurvan alkamisajankohdan määrittelyssä noudatetaan maksuperiaatetta. Eläketurvan piiriin kuuluvat ne eläkkeen perusteena olevat työansiot, jotka työntekijälle on maksettu 18 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alkamisen jälkeen. Näistä työansioista työntekijältä pidätetään työntekijän työeläkevakuutusmaksu.

Ennen 18 ikävuoden täyttämiskuukauden päättymistä maksettujen työansioiden perusteella työntekijällä ei ole oikeutta TyEL:n mukaiseen eläketurvaan, eikä häneltä peritä näistä ansioista työntekijän työeläkevakuutusmaksua.

Esimerkki: Henkilö on ollut työsuhteessa Oy:öön 21.7.2007 alkaen. Hän on täyttänyt 18 vuotta 23.9.2007. Työnantaja on maksanut hänelle työsuhteen perusteella palkkaa seuraavasti:

31.7.2007 ajalta 21.7.–31.7.2007,
31.8.2007 ajalta 1.8.–31.8.2007,
30.9.2007 ajalta 1.9.–30.9.2007, sekä
31.10.2007 ajalta 1.10.–31.10.2007.

TyEL-ansioiksi rekisteröidään vain 31.10.2007 maksettu palkka, koska työsuhde on tullut TyEL:n piiriin vasta 1.10.2007 alkaen. Aikaisemmin maksetuista palkoista ei kerry työntekijälle eläketurvaa eikä niistä peritä työeläkevakuutusmaksua. Edellytyksenä lokakuunkin palkan rekisteröimiselle on kuitenkin, että lokakuulta maksettu palkka on suurempi kuin TyEL:n rajamäärä.

Asiaan ei vaikuttaisi, vaikka työntekijän työsuhde olisi päättynyt jo 12.10.2007 eli ennen viimeistä palkanmaksupäivää, koska työsuhteen päättymisellä ei ole vaikutusta työansioiden kuulumiseen eläketurvan piiriin ja niiden rekisteröintiin.

Esimerkki: Henkilö on ollut työsuhteessa Oy:öön 1.9.2008 alkaen. Hän on täyttänyt 18 vuotta 27.9.2008. Hänelle on maksettu tämän työsuhteen perusteella palkkaa seuraavasti:

30.9.2008 ajalta 1.9.–15.9.,
15.10.2008 ajalta 16.9.–30.9.,
31.10.2008 ajalta 1.10.–15.10.

TyEL-ansioiksi rekisteröidään 15.10. ja 31.10. maksetut palkat. Sillä seikalla, että 15.10. maksettu palkka on ansaittu ennen kuin työsuhde on tullut TyEL:n piiriin, ei ole merkitystä, koska maksupäivä on vasta 18 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alkamisen jälkeen. Edellytyksenä ansioiden rekisteröinnille on kuitenkin, että palkka on suurempi kuin TyEL:n rajamäärä tai että työnantaja on vapaaehtoisesti vakuuttanut sitä pienemmän palkan. 30.9. maksettu palkka ei kuulu TyEL:n piiriin, koska se on maksettu samana kalenterikuukautena, jona työntekijä täytti 18 vuotta.

Myös KuEL:n ja VaEL:n soveltamisaloilla 18-vuotispäivää seuraavan kalenterikuukauden alkamisen jälkeen maksettu ansio kuuluu eläketurvan ja ilmoitusvelvollisuuden piiriin, vaikka ansio voitaisiin katsoa ansaituksi ennen mainittua ajankohtaa. Palvelussuhteen päättymispäivällä ei ole vaikutusta työansioiden rekisteröintiin.

68 vuoden iän täyttäminen

TyEL ei koske työsuhdetta sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta ( TyEL 4 § ). Työeläketurvan piiriin kuulumisen yläikäraja (kuten myös 18 vuoden alaikäraja) määräytyy lähtökohtaisesti maksuperiaatteen mukaan eli sen mukaan, milloin työsuhteen perusteella saatu eläkkeen perusteena oleva työansio on maksettu. Työnantajan vakuuttamisvelvollisuus päättyy lähtökohtaisesti viimeistään sen kalenterikuukauden päättyessä, jolloin työntekijä täyttää 68 vuotta.

Työsopimuslain mukaan työoikeudellinen työsuhde päättyy sen kuukauden päättyessä, jolloin työntekijä täyttää 68 vuotta, elleivät työnantaja ja työntekijä nimenomaisesti sovi työsuhteen jatkamisesta.

Jos työsuhde vielä jatkuu työntekijän ollessa 68-vuotis, työnantajan velvollisuus järjestää työntekijälle työeläketurvaa päättyy kuitenkin sen kuun loppuun kun työntekijä täyttää 68 vuotta. Tämän jälkeen maksetut työansiot eivät kuulu työeläketurvan piiriin. Näistä ansioista ei ole mahdollista myöskään järjestää lakisääteistä työeläketurvaa vapaaehtoisesti.

Työntekijän 68 ikävuoden täyttämiskuukauden jälkeen maksetut työansiot tulee kuitenkin kohdentaa ansainta-ajalleen, jos maksuperiaatteen soveltaminen vääristää eläkkeen määrää.

Eläkkeen vääristymistä on käsitelty tässä soveltamisohjeessa omana kokonaisuutenaan kohdassa 68 vuoden iän täyttämiskuukauden jälkeen maksettujen työansioiden kohdentaminen.

Esimerkki: TyEL:n mukaan vakuutettu työntekijä täyttää 68 vuotta 5.4.2008. Hän ei ole sopinut työnantajansa kanssa mitään työsuhteen jatkamisesta. Hänelle maksetaan kuitenkin 24.6.2008 tulospalkkio, joka perustuu vuosien 2005–2007 tulostavoitteiden saavuttamiseen. Työnantajan velvollisuus eläketurvan järjestämiseen päättyy tässä tapauksessa 30.4.2008, mutta kesäkuussa 2008 maksettava tulospalkkio voidaan ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona, jos sen huomiotta jättämisen voidaan arvioida vääristävän eläkkeen määrää, koska kyseisen tulospalkkion voidaan arvioida selvästi perustuvan ennen 30.4.2008 tehtyyn työhön. Maksuperiaatteesta poikkeaminen voi siis tulla harkittavaksi siinä yhteydessä, kun määrätään työntekijälle karttunutta kokonaistyöeläkettä. Jos maksettavan tulospalkkion määrä on suurempi kuin työntekijälle muutoin maksettavan kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä, tulee tulospalkkio ottaa eläkettä laskettaessa huomioon ennen 68 ikävuoden täyttämiskuukauden päättymistä saatuna ansiona. Jos tulospalkkio kohdennetaan ansainta-ajalleen, on työnantaja velvollinen maksamaan työeläkevakuutusmaksun myös siltä osin ja toisaalta oikeutettu perimään tulospalkkiosta myös työntekijän eläkemaksun.

Esimerkki: Henkilö on ollut yhdenjaksoisessa työsuhteessa Oy:öön 4.7.1996 alkaen. Hän täyttää 68 vuotta 23.12.2008, minkä johdosta työsuhde päättyy. Henkilö hakee eläkettä 1.1.2009 alkaen. Oy maksaa hänelle vuoden 2008 tulostavoitteiden toteutumisen perusteella tulospalkkion huhtikuussa 2009.

Tulospalkkio tulee tällaisessa tilanteessa ottaa huomioon 1.1.2009 alkavan eläkkeen perusteena olevana työansiona, koska se selvästi on ansaittu ennen 68 ikävuoden täyttämiskuukauden päättymistä, jos sen määrä on suurempi kuin henkilölle muutoin myönnettävän kokonaistyöeläkkeen (kuukausieläkkeen) viisinkertainen määrä. Tulospalkkio tulee siis siinä tapauksessa kohdentaa ansaintavuoden (2008) työansioksi. Tällöin tulospalkkio otetaan huomioon myös työnantajalle määrättävää vakuutusmaksua koskevassa vuosilaskennassa.

Esimerkki: Henkilö täyttää 68 vuotta 15.12.2008. Hänen työsuhteensa päättyy 31.12.2008 ja hänelle myönnetään vanhuuseläke 1.1.2009 alkaen. Henkilölle maksetaan joulukuussa tehdyn työn perusteella palkka työnantajan yleisen käytännön mukaisen ja sovitun kahden viikon laskenta-ajan kuluttua eli 15.1.2009. Samassa yhteydessä henkilölle maksetaan myös työsuhteen päättyessä maksettava lomakorvaus sekä korvauksia työsuhteen päättyessä pitämättä olleista työajan lyhennysvapaista.

Tällaisessa tilanteessa kaikki 15.1.2009 maksettavat suoritukset (ns. lopputili) tulee ottaa huomioon henkilön 1.1.2009 myönnettävän vanhuuseläkkeen perusteena, vaikka tosiasiallinen maksuajankohta on vasta 68 ikävuoden täyttämiskuukauden jälkeen.

Jos työsuhde jatkuu ja sen perusteella maksettu työansio on selkeästi myös ansaittu 68 vuoden iän täyttämiskuukauden jälkeen, ansioita ei tietenkään voida ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevina työansioina, koska myös ansainta-ajankohta jää eläketurvan ulkopuolelle.

Työansion kohdentaminen työntekijän työeläkevakuutusmaksua pidätettäessä

Työnantaja pidättää työntekijältä työntekijän työeläkevakuutusmaksun maksamastaan palkasta sen maksamisen yhteydessä ja maksaa työeläkevakuutusmaksun kokonaisuudessaan sille eläkelaitokselle, jossa työnantaja on järjestänyt työntekijälleen TyEL:n mukaisen eläketurvan. (TyEL 152 §)

Työntekijän työeläkevakuutusmaksun pidätetään lähtökohtaisesti palkanmaksun yhteydessä. Maksun pidättäminen takautuvasti on mahdollista vain rajoitetusti laissa erikseen mainituin perustein. (TyEL 154 §)

Jos työntekijän työeläkevakuutusmaksu on ilmeisen virheen vuoksi jäänyt palkanmaksun yhteydessä pidättämättä, työnantaja voi pidättää työntekijän työeläkevakuutusmaksun enintään kahden seuraavan palkanmaksun yhteydessä.

Jos työntekijälle ei palkanmaksun yhteydessä ole maksettu työntekijän työeläkevakuutusmaksun pidättämiseen riittävää rahapalkkaa ja hänelle kuitenkin kertyy eläketurvaa, työnantaja voi pidättää työntekijän työeläkevakuutusmaksun vuoden kuluessa seuraavien palkanmaksujen yhteydessä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi suurista optiotuloista aiheutuvan veron ennakonpidätyksen johdosta. Koko rahana maksettava palkka joudutaan tilittämään veron ennakonpidätyksenä valtiolle.

Työntekijän työeläkevakuutusmaksu pidätetään kaikesta sellaisesta palkasta, josta karttuu TyEL-eläketurvaa. Siten maksu pidätetään myös luottamustehtävää hoitavan henkilön palkkiosta ja ulkomailla työskentelevän palkasta.

Työntekijän työeläkevakuutusmaksun suuruus määräytyy yleensä maksuajankohdan mukaan

Koska työntekijän työeläkevakuutusmaksu on pääsääntöisesti pidätettävä palkan maksamisen yhteydessä, työntekijän työeläkevakuutusmaksun suuruus ja sen suorittamisvelvollisuus määräytyvät senhetkisten tietojen perusteella. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun pidättämisessä noudatetaan maksuperiaatetta.

Vaikka eläkkeen perusteena oleva työansio kohdennettaisiin ansainta-ajankohtaan esimerkiksi vakuuttamisvelvollisuuteen liittyvästä ikärajasta johtuen, niin tällöinkin työntekijäin eläkemaksun maksuprosentti määräytyy maksuhetken perusteella.

Esimerkki: Henkilö täyttää 68 vuotta 15.12.2008. Hänelle maksetaan joulukuun 2008 palkka (= ns. lopputili) 15.1.2009. Työnantaja pidättää työntekijäin eläkemaksun vuoden 2009 perusteen mukaisesti. Maksu siis pidätetään ja ansiot kohdennetaan ansainta-ajalle, koska joulukuun 2008 ansiot vielä kartuttavat eläkettä. Työntekijän työeläkevakuutusmaksu määrätään siis kuitenkin vuoden 2009 maksuprosentin perusteella.

Samoin 53 ikävuoden täyttämiskuukauden jälkeen maksettavasta palkasta pidätetään työntekijän työeläkevakuutusmaksu 53 vuotta täyttäneitä koskevan korkeamman pidätysprosentin mukaisesti, vaikka palkka voitaisiin katsoa ansaituksi jo ennen kyseisen iän täyttämiskuukauden päättymistä.

Esimerkiksi, jos työnantaja säännönmukaisesti maksaa palkkoja kahden viikon jaksoissa siten, että kuukauden 1. ja 15. päivänä maksetaan jälkikäteen edellisen kahden viikon ansaittuja palkkoja, pidätetään 53 vuotta palkanmaksuhetkeä edeltävänä kuukautena täyttäneen työntekijän palkasta korotettu maksu.

Työntekijän työeläkevakuutusmaksun maksuprosentti voi vaihdella kalenterivuosittain. Jos esimerkiksi joulukuussa tehdyn työn perusteella maksetaan palkka tammikuussa, palkasta pidätetään työntekijän työeläkevakuutusmaksu tammikuussa voimassa olevan maksuprosentin mukaisesti.

Työntekijän työeläkevakuutusmaksun pidättämisestä ja maksun perusteena olevasta työansiosta on tarkempia ohjeita soveltamisohjeistossa Työntekijän työeläkevakuutusmaksu.

Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka" verrattuna:

  • Ohjeeseen on päivitetty 1.5.2010 voimaan tulleista uusista EU:n sosiaaliturva-asetuksista (asetukset 883/2004 ja 987/2009) johtuvat muutokset.
  • Tekstiä on tarkennettu.

Tässä ohjeessa selostetaan, kuinka ulkomailla työskentelevän työntekijän työansiot määräytyvät laskettaessa työntekijän työeläkkeen suuruutta. Samat ansiot ovat myös työnantajalta ja työntekijältä perittävien vakuutusmaksujen perusteena.

Ohjeessa käytetään ilmaisua vakuutuspalkka, kun tarkoitetaan yllämainittuja ulkomaantyön työansioita.

Erillisissä ohjeissa käydään läpi:

Työeläkelainsäädännössä on vuodesta 1994 lähtien ollut erillinen säännös vakuutuspalkasta. Vakuutuspalkan perusteella maksetaan nykyisin myös seuraavat maksut ulkomailla työskentelevästä työntekijästä:

  • työnantajan työttömyysvakuutusmaksu
  • palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu
  • tapaturmavakuutusmaksu
  • työnantajan sosiaaliturvamaksu
  • työntekijän sairausvakuutusmaksu (vuoden 2006 alusta lähtien vakuutuspalkka on myös sairausvakuutuksen päivärahan perusteena)

Jäljempänä tässä ohjeessa on kerrottu tarkemmin kyseisistä maksuista ja etuuksista.

Työeläkkeiden laskentatavassa vuonna 2005 tapahtuneiden muutosten johdosta on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota vakuutuspalkan oikeaan määrittelyyn. Tämä johtuu siitä, että kaikkien työntekovuosien ansioilla on merkitystä eläkkeen määrää laskettaessa.

Milloin ulkomailla työskentelevälle työntekijälle kertyy eläkettä Suomeen?

Jos työntekijä on lähetetty maahan, jossa ei sovelleta EU:n sosiaaliturva-asetuksia tai jonka kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta, työntekijälle kertyy eläkettä Suomen eläkelainsäädännön mukaisesti. Tällöin edellytetään, että työntekijä on suomalaisen työnantajan lähettämä ja että hänet lähetetty saman työnantajan palvelukseen.

Työntekijälle kertyy eläkettä Suomen työeläkelainsäädännön mukaisesti myös, jos työntekijä on lähetetty suomalaisen yrityksen kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvaan ulkomaiseen emo-, tytär- tai sisaryritykseen ja että hänen työsuhteensa suomalaiseen työnantajaan säilyy ulkomailla työskentelyn ajan. Molemmissa edellä kerrotuissa tapauksissa lähetettävän työntekijän tulee lähtiessään kuulua Suomen sosiaaliturvaan ( TyEL 5 §, TyEL 150 §).

Tarkempia ohjeita vakuuttamisesta ei-sopimusmaiden osalta on annettu Eläketurvakeskuksen ohjeissa Vakuuttaminen ei-sopimusmaissa ja Vapaaehtoinen TyEL-vakuutus ulkomaantyössä.

Jos työntekijä työskentelee EU-/ ETA- maassa, tai maassa, jonka kanssa Suomi on solminut sosiaaliturvasopimuksen, noudatetaan EU:n sosiaaliturva-asetuksia tai asianomaista sopimusta. EU:n sosiaaliturva-asetukset kattavat eläketurvan lisäksi lähes koko asumisperusteisen sosiaaliturvan.

Pääsääntö on, että työntekijä kuuluu työskentelymaan sosiaaliturvaan. Tästä poikkeuksena ovat kuitenkin lähetetyt työntekijät, jotka voivat kuulua lähtömaansa sosiaaliturvaan.

Jotta lähetetty työntekijä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan edellytetään, että

  • työntekijä kuuluu lähtiessään Suomen sosiaaliturvaan,
  • työntekijä on Suomesta lähetetty ja
  • työskentely ulkomailla on tilapäistä.

Ulkomailla sijaitsevan tytäryhtiön palvelukseen siirtyvää työntekijää ei pidetä lähetettynä työntekijänä EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa. Jos työsuhde emoyhtiöön on voimassa ulkomaan työskentelyn ajan, voidaan työntekijää kuitenkin pitää lähetettynä. Sosiaaliturvasopimusten mukaan myös tytäryhtiön palvelukseen lähetettyä työntekijää voidaan pitää lähetettynä työntekijänä.

EU:n sosiaaliturva-asetusten mukaan työkomennusta pidetään tilapäisenä, jos se kestää enintään kaksi vuotta. Poikkeusluvalla työntekijä voi kuitenkin yleensä säilyä lähettävän maan sosiaaliturvassa viiden vuoden ajan. Sosiaaliturvasopimuksissa lähettämistä koskeva aikaraja on kolme vuotta (Kanadan, Quebecin, Israelin ja Chilen kanssa solmituissa sopimuksissa) tai viisi vuotta (USA:n ja Australian kanssa solmituissa sopimuksissa). Myös sosiaaliturvasopimuksissa on poikkeuslupaa koskeva säännös.

Asetuksella ja sopimuksilla on määrätty poikkeavasti muidenkin työntekijäryhmien kuin lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvasta. Esimerkiksi merimiehistä, kahdessa maassa työskentelevistä työntekijöistä ja virkamiehistä on omat säännöksensä.

Jotta työntekijälle karttuisi eläkettä Suomen lainsäädännön mukaan ulkomailla työskenneltäessä, hänellä tulee olla Eläketurvakeskuksen antama todistus siitä, että häneen sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen säännösten perusteella. Eläketurvakeskus on toimivaltainen laitos sopimaan myös poikkeuslupamenettelystä. USA:n sosiaaliturvasopimuksen mukaisissa poikkeuslupatilanteissa toimivaltainen viranomainen on sosiaali- ja terveysministeriö.

Tarkempia ohjeita EU:n sosiaaliturva-asetuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevista säännöksistä ja niiden soveltamisesta on annettu ohjeistossa Vakuuttaminen EU-maissa työskenneltäessä.

Suomalainen työnantaja voi myös järjestää työeläkelainsäädännön mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen tilanteissa, joissa pakollinen eläkevakuuttaminen ei tule kyseeseen. Tällöin kuitenkin edellytetään, että työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan työsuhteen alkaessa. Vapaaehtoisesta vakuuttamisesta katso tämän ohjeen kohta "Vapaaehtoinen TEL ja vakuutuspalkka" sekä ohje Vapaaehtoinen TyEL-vakuutus ulkomaantyössä.

Ulkomailla työskentelyn aikana työeläkettä kartuttavat työansiot määräytyvät vakuutuspalkan perusteella tämän ohjeen mukaisesti riippumatta siitä, mihin maahan työntekijä on lähetetty.

Vakuutuspalkka

Työntekijän eläkkeen perusteena olevana työansiona ulkomaantyössä pidetään sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä ei Suomessa ole, työansiona pidetään palkkaa, jonka muuten voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä ( TyEL 72 § ).

Vastaavasta työstä maksettavalla palkalla tarkoitetaan palkkaa, jota työntekijä saisi Suomessa samaa tai samanlaista työtä tehdessään. Jos työntekijä on ennen ulkomaankomennusta ollut saman työnantajan palveluksessa Suomessa ulkomaantyötä vastaavissa tehtävissä, otetaan lähtökohdaksi hänen Suomessa tästä työsuhteesta saamansa palkka.

Vastaavasta työstä maksettavalla palkalla tarkoitetaan siis aina vastaavaa työtä Suomessa ja sen palkkausta. Sillä, minkä suuruista palkkaa asemamaassa maksetaan vastaavasta työstä, ei ole merkitystä.

Eläkkeen määrä ei näin ollen riipu siitä, lähetetäänkö työntekijä maahan, jossa työntekijän palkka asuin- tai elinkustannusten taikka verotuksen johdosta määritellään korkeammaksi tai alhaisemmaksi kuin mitä vastaavan työn palkkaus Suomessa olisi. Suomen palkkatason valitseminen lähtökohdaksi vakuutuspalkassa takaa työntekijälle Suomen tasoa vastaavan tasaisen eläkekertymän myös ulkomaankomennuksen aikana.

Esimerkki: Suomalainen emoyritys lähettää kaksi samaa työtä tekevää työntekijäänsä työskentelemään kahteen eri tytäryhtiöön maihin A ja B. Työntekijöiden lähtöpalkka on sama, ja emoyhtiön tavoite on, että nettopalkka myös komennuksen aikana pysyy samana, koska työntekijöiden tehtävät ulkomailla ovat samanlaisia. Maassa A verokanta on 45 % ja maassa B 25 %. Tämän johdosta maassa A työskentelevälle työntekijälle maksetaan suurempaa bruttopalkkaa kuin työntekijälle, joka työskentelee maassa B. Jollei vakuutuspalkka säännöstä käytettäisi, muodostuisi työntekijöiden eläkekertymä ulkomaantyöstä erisuuruiseksi riippuen siitä, työskenteleekö työntekijä maassa A vai maassa B, vaikka työntekijöiden työtehtävät olisivat samanlaisia ja he olisivat saman yhtiön palveluksessa.

Jos ulkomaantyötä vastaavaa työtä Suomessa ei ole, eläkkeen perusteena oleva työansio joudutaan arvioimaan niin, että sen voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.

Vakuutuspalkan suhde todelliseen palkkaan

Ulkomaantyöstä maksettavalla todellisella palkalla mahdollisine lisineen tai etuineen ei ole merkitystä eläkkeen perusteena olevan työansion kannalta. Vakuutuspalkka voi olla pienempi tai suurempi kuin tosiasiallisesti maksettava rahapalkka.

Ulkomainen yritys palkanmaksajana

Ulkomaankomennusta varten laaditaan usein työsopimus niin sanottuna kolmikantasopimuksena lähettävän suomalaisen työnantajan, vastaanottavan yrityksen ja työntekijän välillä.

Kolmikantasopimuksella voidaan sopia, että työntekijä tilapäisesti siirretään ulkomaisen yrityksen käyttöön ja että työntekijällä on oikeus palata suomalaisen yrityksen palvelukseen. Kolmikantasopimuksen sisällöstä riippuu, voidaanko työntekijää pitää Suomesta lähetettynä työntekijänä työeläkelainsäädännössä tarkoitetulla tavalla.

Jos työsuhde lähettävään suomalaiseen työnantajaan säilyy ja lähettävällä työnantajalla on edelleen keskeisiä työnantajalle kuuluvia oikeuksia ja velvoitteita, tulee suomalaisen työnantajan järjestää työeläketurva Suomessa ulkomaankomennuksen ajan.

Merkitystä ei tällöin ole sillä, että ulkomainen yritys maksaa työntekijän palkan tai osa palkasta.

Vakuutuspalkka määräytyy näissäkin tilanteissa tässä ohjeessa tarkoitetulla tavalla.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.2.1997 (ETK 11916)

Suomalaisen yrityksen tulee lähettävänä työnantajana huolehtia eläkemaksun maksamisesta vakuutuspalkan perusteella riippumatta siitä, kuka todellisuudessa maksaa palkan.

Työntekijän työeläkevakuutusmaksu

Työntekijän eläke kertyy vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkka on perusteena myös työnantajan ja työntekijän eläkemaksuille.

Työnantaja pidättää työntekijän osuuden vakuutuspalkan eikä tosiasiallisesti maksetun palkan perusteella.

Jos palkan maksaa ulkomainen yritys, niin sen tulee pidättää vakuutuspalkan perusteella laskettu työntekijän työeläkemaksu työntekijän palkasta. Työeläkemaksun suorittamisesta eläkelaitokselle vastaa kuitenkin yksin vakuuttamisvelvollinen lähettävä työnantaja.

Jos työntekijän työeläkevakuutusmaksu on ilmeisen virheen takia jäänyt pidättämättä palkanmaksun yhteydessä, työnantaja voi pidättää edellisen palkanmaksun yhteydessä pidättämättä jääneen maksun enintään kahden seuraavan palkanmaksun yhteydessä.

Työntekijän eläkemaksua ja ulkomaantyönansioita käsitellään myös ohjeiston Työntekijän työeläkevakuutusmaksu ohjeessa Työntekijän työeläkevakuutusmaksun perusteena oleva TyEL-ansio.

Vakuutuspalkan määrittely

Työnantaja ja työntekijä määrittävät vakuutuspalkan yhdessä ennen komennuksen alkua. Vakuutuspalkasta ei voida vapaasti sopia, vaan vakuutuspalkan tulee olla TyEL:n 72 §:n mukainen. Vakuutuspalkan määrittelystä on annettu tarkempia ohjeita erillisessä ohjeessa Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä .

Muut eläkelait

Kunnallisen eläkelain 68 §:n 5 momentissa on vakuutuspalkkaa vastaava säännös. Jos siis kunnan työntekijä lähetetään ulkomaille, määräytyvät hänen eläkkeen perusteena olevat ansionsa niiden ansioiden perusteella, joita ulkomaan työtä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin. Kunnallisessa eläkelaissa ei ole ennen 1.1.2005 ollut vastaavaa säännöstä.

Valtion eläkelain (VaEL) 60 §:ssä on vakuutuspalkkaa vastaava säännös. Jos työntekijä lähetetään Suomesta ulkomaille työskentelemään, eläkkeen perusteena olevana työansiona on pidettävä sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä Suomessa ei ole, työansiona pidetään sitä palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä. Valtion eläkelaissa ei ole ennen 1.1.2007 ollut vastaavaa säännöstä.

Merimieseläkelaissa ei ole vakuutuspalkkaa vastaavaa säännöstä. Merimieseläkelain mukaisena eläkevakuutusmaksun perusteena olevana ansiona otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on sovittu maksettavaksi korvauksena työstä (MEL 78 §).

Vakuutuspalkka ja työsuhteen päättyminen

Irtisanomiskorvaus

Jos työntekijän työsuhde päättyy irtisanomiseen hänen työskennellessään ulkomailla, eläkkeen perusteena oleviin ansioihin luetaan vakuutuspalkka myös irtisanomisajalta, jos työntekijälle maksetaan tältä ajalta normaalia palkkaa. Tällöin ei merkitystä ole sillä, onko työntekijällä työntekovelvoite vai ei.

Uusi kuva

Lomakorvaus

Vuoden 2005 alusta lukien työsuhteen päättyessä maksettu lomakorvaus kuuluu eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Koska vakuutuspalkka on kuitenkin ennalta määritetty kiinteä erä, ei työsuhteen päättyessä maksettavaa lomakorvausta lisätä vakuutuspalkan päälle. Sama koskee työsuhteen kestäessä maksettavia lomakorvauksia.

Bonukset

Työsuhteen päättymisen jälkeen maksettavien bonusten huomioimisesta katso ohje Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä kohta "Työsuhteen päättyminen ja bonukset".

Vakuutuspalkka muiden sosiaalivakuutusmaksujen ja etuuksien perusteena

Vakuutuspalkkaa käytetään ulkomaantyössä eläkevakuutusmaksun lisäksi muidenkin sosiaalivakuutusmaksujen perusteena. Tällä on pyritty yksinkertaistamaan yritysten palkkahallintoa. Vakuutuspalkka on myös useiden jäljempänä mainittavien sosiaalivakuutusetuuksien peruste.

Tapaturmavakuutusmaksu

Tapaturmavakuutusmaksu on laskettu ulkomaantyössä vakuutuspalkasta 1.1.1999 alkaen. Vakuutuspalkkana tapaturmavakuuttamisessa käytetään siis työeläkevakuutusta varten ilmoitettua palkkaa. Työnantaja maksaa tapaturmavakuutusmaksun valitsemalleen tapaturmavakuutusyhtiölle.

Vakuutuspalkka ei kuitenkaan vaikuta tapaturmavakuutuslain perusteella maksettaviin korvauksiin.

Ryhmähenkivakuutus

Vakuutuspalkka on myös ryhmähenkivakuutusmaksun perusteena, sillä vakuutusmaksu määräytyy tapaturmavakuutuksen palkkasummasta. Tapaturmavakuutusyhtiö perii ryhmähenkivakuutuksen maksun lakisääteisen tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä ja tilittää sen Työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolille.

Työnantajan on otettava työntekijäin ryhmähenkivakuutus, jos työnantajaa sitova työehtosopimus tätä edellyttää tai jos alalla on tätä edellyttävä valtakunnallinen yleissitova työehtosopimus.

Vakuutuspalkka ei kuitenkaan vaikuta ryhmähenkivakuutuksen korvauksiin.

Työttömyysvakuutusmaksu

Työnantajan ja työntekijän työttömyysvakuutusmaksu määräytyy vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkkaa on alettu soveltaa näiden maksujen perusteena 1.1.1999.

Tapaturmavakuutusyhtiö perii työttömyysvakuutusmaksun lakisääteisen tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä ja tilittää sen Työttömyysvakuutusrahastolle. Työnantaja pidättää työntekijän työttömyysvakuutusmaksun palkanmaksun yhteydessä.

Työnantajan sosiaaliturvamaksu

Vakuutuspalkka on työnantajan sosiaaliturvamaksun peruste 1.1.2004 lähtien, jos Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä työskentelee lähetettynä työntekijänä tai muutoin ulkomailla, ja

  • työntekijän eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti yksityisen puolen työeläkelakien mukaan ja
  • työntekijä saa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa (työntekijään sovelletaan kuuden kuukauden sääntöä) tai hän on rajoitetusti verovelvollinen.

Suomalaisen lähettävän työnantajan on konsernitilanteissa suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu ulkomaisen yrityksen puolesta. Sosiaaliturvamaksu tilitetään veroviranomaisille kuukausittain.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

Vakuutuspalkka on myös työntekijän sairausvakuutusmaksun peruste 1.1.2004 lähtien, jos Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä työskentelee lähetettynä työntekijänä tai muutoin ulkomailla, ja

  • työntekijän eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti yksityisen puolen työeläkelakien mukaan ja
  • työntekijä saa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa (työntekijään sovelletaan kuuden kuukauden sääntöä) tai hän on rajoitetusti verovelvollinen.

Suomalainen työnantaja on velvollinen pidättämään sairausvakuutusmaksun ulkomaille lähettämänsä työntekijän palkasta, jos se maksaa työntekijän palkan.

Jos palkanmaksaja on ulkomainen yritys, suomalainen lähettävä yritys antaa vuosi-ilmoituksen, josta kyseisen vuoden palkka ilmenee. Työntekijä on tällaisessa tilanteessa velvollinen itse suorittamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun. Työntekijä suorittaa maksut jälkikäteen yhdellä kertaa jäännösverona verotuksen vahvistamisen jälkeen. Vaihtoehtoisesti työntekijä voi suorittaa maksun ennakontäydennysmaksuna veroviranomaisille.

Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha

Sairausvakuutuslain perusteella maksettavien päivärahojen määrä lasketaan yleensä viimeksi Suomessa toimitetussa verotuksessa vahvistettujen työtulojen mukaan. Jos vakuutetun työtulot ovat välittömästi ennen päivärahakauden alkamista olleet 20 prosenttia suuremmat kuin verotustietojen perusteella laskettu työtulo, päiväraha voidaan hakemuksesta laskea päivärahakautta edeltävien kuuden kuukauden tulojen perusteella.

Ulkomaantyöskentelyyn liittyvissä tilanteissa perusteena on vakuutuspalkka 1.1.2006 alkaen. Vakuutuspalkan määrä vaikuttaa siis seuraaviin etuuksiin:

  • sairauspäiväraha
  • äitiysraha
  • erityisäitiysraha
  • isyysraha
  • vanhempainraha
  • erityishoitoraha
  • kuntoutusrahalain mukainen kuntoutusraha.

Esimerkki: Työntekijä on lähetettynä työntekijänä Saksassa vuoden 2004 ja hänelle on määritetty vakuutuspalkka. Vuonna 2006 alkavan äitiyspäivärahan määrä lasketaan vakuutuspalkan perusteella.

Kansaneläkelaitos saa päivärahan perusteena käytettävää vakuutuspalkkaa koskevat tiedot verohallinnolta, joka saa tiedot työnantajan verohallinnolle antamasta vuosi-ilmoituksesta. Vakuutetun tulee itse esittää selvitys kuuden kuukauden tulona käytettävästä vakuutuspalkasta. Tällöin on erityisen tärkeää, että vakuutuspalkan määrästä on esittää kirjallinen työnantajan ja työntekijän välinen sopimus.

Vakuutuspalkka ja vapaaehtoinen TyEL

Vaikka Suomen työeläkelakien mukainen eläketurva ei olisi pakollisesti voimassa, voi suomalainen yritys järjestää ulkomailla työskentelevän työntekijän TyEL:n mukaisen eläketurvan vapaaehtoisesti seuraavissa tilanteissa:

  • suomalaisen yrityksen kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan emo-, tytär- tai sisaryrityksen palvelukseen lähetetty työntekijä
  • työntekijä, joka on lähetetty muun sellaisen yrityksen palvelukseen, jossa suomalaisella yrityksellä on määräysvaltaa
  • suomalaisen työnantajan ulkomailla paikalta palkkaama työntekijä
  • suomalaisen yrityksen kanssa samaan taloudellisen kokonaisuuteen kuuluvan emo-, tytär- tai sisaryrityksen, tai yrityksen, jossa suomalaisella yrityksellä on määräysvaltaa ulkomailla paikalta palkkaama työntekijä
  • EU:n sosiaaliturva-asetuksen tai sosiaaliturvasopimusten säännösten johdosta toisessa jäsenvaltiossa tai sopimusmaassa vakuutettava työntekijä

Jotta vapaaehtoinen vakuuttaminen olisi mahdollista, edellytetään, että työntekijä on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan työsuhteen alkaessa.

Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumisella tarkoitetaan, että

  • henkilö on vakuutettu Suomen työeläkelakien mukaisesti tai
  • häneen sovelletaan Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä (lakia asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta).

Myös vapaaehtoisessa TyEL-vakuutuksessa eläkkeen perusteena olevat työansiot muodostuvat vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkka määritetään lähtökohtaisesti samoin kuin, jos lähetetty työntekijä tulisi pakollisesti vakuuttaa Suomessa. Tarkempia ohjeita vakuutuspalkan määrittelystä on annettu erillisessä ohjeessa Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä .

Vakuutuspalkan määrää on kuitenkin mahdollista alentaa jäljempänä tässä ohjeessa kuvatulla tavalla.

Vaikka työnantajana ulkomaantyöskentelyn aikana olisi ulkomainen yritys, on vakuutuksenottajana aina suomalainen henkilö tai yhteisö, joka myös vastaa vakuutusmaksuista. Maksujen perinnässä noudatetaan samaa menettelyä kuin pakollistenkin vakuutusmaksujen perinnässä.

Jos työntekijä irtisanotaan sellaisen ulkomaankomennuksen aikana, jolloin hänelle on järjestetty vapaaehtoinen TyEL-vakuutus, tulee irtisanomisajalta maksettava palkka lukea samoin edellytyksin ja samalla tavoin eläkkeen perusteena olevaan ansioon kuin tilanteissa, joissa työntekijä olisi TyEL:n mukaisesti pakollisesti vakuutettu. Katso tämän ohjeen kohta "Vakuutuspalkka ja työsuhteen päättyminen".

Työntekijän työeläkevakuutusmaksu

Vapaaehtoisessa TyEL-vakuutuksessa työntekijän työeläkevakuutusmaksu pidätetään työntekijältä samoin kuin lakisääteisessä työeläkevakuutuksessakin.

Ennen 1.1.2007 työntekijältä ei voitu lain nojalla pidättää työntekijän TEL-maksua, jos hänelle oli järjestetty vapaaehtoinen TEL-vakuutus. Työntekijän suostumuksella työntekijämaksua vastaava osuus voitiin kuitenkin pidättää hänen palkastaan.

Vakuutuspalkan alentaminen vapaaehtoisen TyEL:n tilanteessa

Vakuutuspalkkaa määrättäessä voidaan ottaa huomioon ulkomaantyön perusteella saatava muu eläketurva. Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin alentaa vain siinä määrin, että työntekijän kokonaiseläketurva säilyy samalla tasolla kuin eläketurva Suomen työeläkelainsäädännön mukaan olisi.

Esimerkki: Lähetetty työntekijä on työskennellyt Ranskassa viisi vuotta, ja säilynyt Suomen sosiaaliturvassa ETK:n myöntämän poikkeusluvan perusteella. Viiden vuoden jälkeen komennus jatkuukin. Työntekijä ei enää voi kuulua pakollisen TyEL-turvan piiriin. Työnantajan tulee vakuuttaa työntekijänsä Ranskan lainsäädännön mukaisesti. Työnantaja voi kuitenkin järjestää TyEL-turvan vapaaehtoisesti. Määritettäessä vakuutuspalkkaa vapaaehtoiselle TyEL:lle voidaan huomioida se turva, joka työntekijälle Ranskaan muodostuu.

Jos eläketurva on virheellisesti järjestetty Suomen lainsäädännön mukaan toisen EU- tai sopimusmaan lisäksi, voidaan Suomen pakollinen TyEL-vakuutus takautuvasti muuttaa vapaaehtoiseksi. Tällöin voidaan ulkomaan eläketurvan vaikutus ottaa huomioon, ja vakuutuspalkka määrittää alemmaksi kuin mitä se normaalisti olisi.

Työntekijä tai työnantaja voi hakea työsuhdetietojen sitovuuspäätöstä (SITO-päätöstä) myös vapaaehtoiseen TyEL:iin perustuvan vakuutuspalkan osalta.

Vapaaehtoisessa TyEL-vakuutuksessa vakuutuspalkkaa ei voida myöskään määrätä suuremmaksi kuin miksi se muodostuisi pakollisessa vakuutuksessa.

Jos vakuutuspalkkaa on alennettu ulkomailta kertyvän eläketurvan johdosta, ei tätä alennettua vakuutuspalkkaa voida ilmoittaa verottajalle sotu- ja sava-maksujen perusteeksi. Tällöin verottajalle ja työeläkelaitokselle annetut ilmoitukset poikkeavat toisistaan.

Esimerkki: Suomalainen työnantaja palkkaa Suomen sosiaaliturvaan kuuluvan työntekijän työskentelemään Kiinassa. Työntekijä on työskennellyt Kiinassa jo ennen tätä uutta työsopimusta. Aikaisempi työnantaja on lähettänyt kyseisen työntekijän Suomesta Kiinaan, ja tämän johdosta työntekijä on säilynyt sekä Suomen työeläkelainsäädännön että asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä.

Uusi työnantaja ei voi vakuuttaa tätä paikalta palkattua työntekijää pakollisen TyEL:n mukaisesti. Työntekijälle voidaan kuitenkin järjestää TyEL-eläketurva vapaaehtoisesti. Tällöin työntekijän vakuutuspalkkaa voidaan alentaa huomioiden Kiinassa työskentelystä kertyvä muu mahdollinen eläketurva. Henkilö säilyy yleensä Suomen asumisperusteisessa sosiaaliturvassa, ja näin ollen hänen työskentelystään tulee maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu. Kyseiset maksut tulee kuitenkin maksaa siitä palkasta, joka vastaisi Suomessa tehtyä työtä, eli alentamattomasta vakuutuspalkasta.

Ulkomaantyön tilanteet, joissa vakuutuspalkkaa ei käytetä Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Ulkonaantyön tilanteet, joissa vakuutuspalkkaa ei käytetä
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Ulkomaantyön tilanteet, joissa vakuutuspalkkaa ei käytetä" verrattuna:

  • Ohjeeseen on päivitetty 1.5.2010 voimaan tulleista uusista EU:n sosiaaliturva-asetuksista (asetukset 883/2004 ja 987/2009) johtuvat muutokset.
  • Tekstiä on tarkennettu.

Tässä ohjeessa selostetaan niitä ulkomaantyön tilanteita, joissa vakuutuspalkkaa ei käytetä.

Lyhyet työkomennukset

Vakuutuspalkkaa ei erikseen tarvitse määritellä lyhyille alle kuusi kuukautta kestäville työkomennuksille, jos

  • komennuksen ajaksi ei ole sovittu erillistä palkkaa,
  • työntekijän palkka maksetaan edelleen Suomesta normaaliin tapaan lisättynä mahdollisilla verottomilla ulkomaan päivärahoilla ja
  • työntekijän tehtävät ulkomailla vastaavat hänen Suomessa tekemäänsä työtä.

Tällöin työansiot määräytyvät samoin kuin, jos työ tehtäisiin Suomessa. Tarkempia ohjeita Suomessa työansioihin liittyvistä eristä on annettu ohjeessa Työstä maksettava vastike.

Tämä täsmennys on hallituksen esityksessä (HE 39/2004) ja sen tarkoituksena on yksinkertaistaa yritysten palkkahallintoa lyhyissä työkomennuksissa. Vastaavissa tilanteissa myös työnantajan sosiaaliturvamaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu määräytyvät samoin kuin työssä Suomessa.

Jos komennus ennalta arvaamattomasta syystä jatkuu yli kuusi kuukautta, tulee määritellä vakuutuspalkka. Työeläkevakuuttamisessa määrittely voidaan tehdä ajassa eteenpäin, jos vuosi-ilmoitus kuluneelta ajalta on jo annettu. Jollei työnantaja ole vielä ilmoittanut ansioita työeläkelaitokselle, tulee vakuutuspalkka määrittää komennuksen alusta lukien.

Työ useassa eri maassa suomalaiselle työnantajalle, esim. huolto- ja asennustyöt

Jos työntekijä toistuvasti työskentelee ulkomailla suomalaiselle työnantajalle, mutta hänen yksittäiset ulkomaan komennuksena eivät ylitä kuutta kuukautta , ei vakuutuspalkkaa määritetä, jos yllä mainitut lyhyttä komennusta koskevat edellytykset täyttyvät. Tällöin eläkkeen perusteena olevat työansiot muodostuvat samoin kuin Suomessa tehdystä työstä, eli TyEL 70 §:n mukaisesti.

Tarkempia ohjeita Suomessa työansioihin liittyvistä eristä on annettu ohjeessa Työstä maksettava vastike.

Esimerkki: Suomalainen yritys huoltaa paperikoneita eri maissa. Suomalaiset työntekijät työskentelevät kotimaan jaksojen lisäksi eri maissa lyhyitä jaksoja suorittaen paperikoneiden huoltotöitä sen mukaan kuin tarvetta ilmenee. Tässä tilanteessa ei tule erikseen määrittää vakuutuspalkkaa, vaan eläke kertyy Suomeen työntekijän todellisten työansioiden perusteella.

Jos sitä vastoin työntekijä on lähetty ulkomaille, ja työskentelee samalle suomalaiselle työnantajalle useissa maissa, muttei Suomessa, ja työskentely ulkomailla jatkuu yhdenjaksoisesti yli kuusi kuukautta , tulee vakuutuspalkka määrittää. Tässä tapauksessa siis maksujen ja etuuksien peruste on vakuutuspalkka.

Esimerkki: Suomalainen metsäalan yritys on lähettänyt työntekijänsä koulutustehtäviin Ranskaan kahdeksi vuodeksi. Osa työstä tehdään Belgiassa. Työntekijälle tulee määrittää vakuutuspalkka.

Vakuutuspalkkasäännöksen soveltumisen kannalta ei ole merkitystä työskenteleekö työntekijä edellä mainituissa tilanteissa EU-maissa, sopimusmaissa vai maissa, joiden kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta. EU-maissa työskentelevällä työntekijällä tulee esimerkissä kuvatussa tilanteessa olla EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 artiklan 13 perusteella annettu A1-todistus. Todistusta haetaan Eläketurvakeskukselta.

EU:n sosiaaliturva-asetusten sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista säännöksistä ja niiden soveltamisesta on kerrottu tarkemmin ohjeistossa Vakuuttaminen EU-maissa työskenneltäessä.

Kuljetustyöntekijät

Suomalaisen yrityksen palveluksessa olevat kuljettajat kuuluvat yleensä Suomen työeläkelainsäädännön alaisuuteen. Uusissa EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä säännöksiä kuljetustyöntekijöiden vakuuttamisesta, vaan heihin sovelletaan samoja sovellettavaa lainsäädäntöä koskevia säännöksiä kuin muihinkin työntekijöihin, jotka tekevät työtä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa. Vakuuttamisesta useassa EU-maassa työskenneltäessä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Työskentely kahdessa tai useammassa maassa .

Jos kuljettaja ajaa Suomesta käsin ja on ulkomailla kerrallaan alle kuusi kuukautta kestäviä jaksoja, ei vakuutuspalkkaa erikseen tarvitse määrittää, vaan eläkkeen perusteena olevat ansiot määräytyvät samoin kuin Suomessa tehdystä työstä, eli TyEL:n 70 §:n mukaisesti.

Jos kuljettaja sitä vastoin on kuitenkin kerrallaan pidempiä jaksoja poissa Suomesta , tulee määritellä vakuutuspalkka samalla tavoin kuin muille ulkomailla työskenteleville. Eläkelaitokselle ilmoitettava palkka tulisi ennen komennusta määritellä vastaamaan tästä työstä Suomessa maksettavaa palkkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa kyseiselle kuljettajalle Suomessa maksettua palkkaa tai jonkun toisen, Suomessa työskentelevän kuljettajan palkkaa. Jos työnantaja maksaa osan kuljettajan työstä saamasta korvauksesta palkkana ja osan päivärahana, ei palkan muodossa maksettua korvausta voida siis sellaisenaan ilmoittaa eläkkeen perusteena olevaksi palkaksi, jos vastaavasta työstä Suomessa maksettu palkka olisi jotain muuta.

Työ useassa eri EU-maassa ulkomaisille työnantajille

EU:n sosiaaliturva-asetuksen (asetus 883/2004 artikla 13) mukaan työntekijä, joka työskentelee asuinmaansa lisäksi muissakin EU-maissa, tulee vakuuttaa asuinmaassaan

  • jos työstä tehdään huomattava osa asuinmaassa tai
  • henkilö työskentelee useille työnantajille, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa

Tällöin ulkomaisenkin työnantajan tulee suorittaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut työntekijän asuinmaahan.

Kun työtä tehdään kahdessa tai useammassa EU-maassa, ratkaisun sovellettavasta lainsäädännöstä tekee ensi vaiheessa työntekijän asuinmaan laitos. Suomessa vakuutettavalla työntekijällä on tällöin Eläketurvakeskuksen antama EU:n sosiaaliturva-asetuksen mukainen A1-todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä usean maan työskentelyn perusteella.

Ulkomaisen työnantajan ei tule kuitenkaan maksaa eläkevakuutusmaksuja Suomeen vakuutuspalkan perusteella, vaan eläkkeen perusteena olevana työansiona pidetään todellisia ansioita.

Esimerkki: Suomessa asuva lääkäri työskentelee Suomessa suomalaisen työnantajan palveluksessa ja työskentelee loma-aikoinaan lyhyempiä jaksoja Ruotsissa yksityisessä sairaalassa. Ruotsalaisen sairaalan tulee maksaa eläkevakuutusmaksut Suomeen. Maksujen perusteena ei ole vakuutuspalkka, vaan työansiot, jotka Suomessakin kartuttaisivat eläkettä.

Suomessa asuvat ja työskentelevät muusikot vakuutetaan Suomessa myös ulkomaisilla kiertueilla tehdyn työn osalta. Ulkomaisten työnantajien tulee maksaa eläkevakuutusmaksut Suomeen muusikon todellisten ansioiden perusteella.

Vakuuttamisesta useassa EU-maassa työskenneltäessä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Työskentely kahdessa tai useammassa maassa.

Muut eläkelait

Vakuutuspalkkaa ei käytetä kuin TyEL:n, VaEL:n ja KuEL:n mukaisessa ulkomailla työskentelyssä.

Katso tarkemmin ohje Ulkomaantyönansiot, vakuutuspalkka kohta "Muut eläkelait".

Ulkomaantyön eläkepalkka ennen vuotta 1994 Julkaisuaika: 26.05.2005 Voimassaoloaika: 26.05.2005 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 26.05.2005 - toistaiseksi
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Palkka ulkomailla tehdystä työstä

Ennen 1.1.1994 eläkkeen ja vakuutusmaksujen perusteena oleva työansio määrättiin samojen säännösten perusteella riippumatta siitä, tekikö työntekijä työtään kotimaassa vai ulkomailla. Ulkomailla tehdystä työstä maksettu palkka oli lähtökohtaisesti TEL-palkkaa, jos se Suomessa maksettuna olisi ollut ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Vakuutusmaksut suoritettiin siis todellisesta suoritetusta rahapalkasta ja mahdollisista luontoiseduista.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 17.6.1999 (VakO 10602/96) Eläkepalkkaan kuuluvat asuntoetu, autoetu ja ateriaetu.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 17.2.1994 (VakO 3665/93) Merkitystä ei ollut sillä, maksoiko palkan suomalainen vai ulkomainen taho, jos työsuhteen voitiin katsoa olevan lähetetyn työntekijän ja suomalaisen työnantajan väillä.

Eläkepalkkana tuli ottaa huomioon työntekijälle ulkomaantyöstä maksetut todelliset ansiot, joissa olivat mukana esimerkiksi ylityökorvaukset. Sillä seikalla, että työntekijän palkasta ei erityissäännöksen nojalla ollut toimitettu veron ennakonpidätystä, ei ollut merkitystä.

Kulukorvaukset

Selvät kulukorvaukset eivät kuuluneet eläkepalkkaan, kuten:

  • työnantajan maksamat työntekijän lasten koulumatkat
  • työnantajan korvaamat kustannukset lomamatkasta Suomeen

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 27.2.1992 (VakO 1615/91)

Luontoisedut

Luontoisetujen arvo määriteltiin kussakin tapauksessa erikseen. Arvioinnissa ei suoraan noudatettu niitä laskentaperusteita, jotka verohallitus vahvisti Suomen verotusta varten. Luontoisetujen arvo saatettiin arvioida kotimaan verotusarvoja matalammaksi.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 27.2.1992 (VakO 1615/91)

Asuntoedussa on ulkomaantyössä usein kulukorvauksen piirteitä, sillä työntekijälle ei syntyisi vastaavia ylimääräisiä asumiskustannuksia, jos hän työskentelisi Suomessa. Kulukorvauksen luonne asuntoeduissa korostui, jos vastaavaan työhön Suomessa ei liittynyt asuntoetua.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 25.3.1996 (VakO 359/95) Vakuutusoikeus katsoi asumiskustannusten korvauksen kokonaisuudessaan kulukorvaukseksi eikä asuntoedun muodossa suoritetuksi vastikkeeksi työstä. Kysymyksessä oli työskentely paikkakunnalla, jossa vuokrataso oli poikkeuksellisen korkea ja jossa työntekijä ei voinut kustantaa asumistaan kohtuullisella osuudella palkastaan. Tästä syystä työnantaja yleisesti noudattamansa käytännön mukaisesti korvasi asunnon vuokran työntekijälle.

Valuuttakurssimuutokset

Työnantajan tuli vuosi-ilmoituksessaan ilmoittaa ulkomaan valuutassa maksamansa palkat markkamääräisinä. Valuuttojen muuntamiseen tuli käyttää palkan maksupäivän keskikurssia.

Jos työnantaja ei ollut suorittanut markoiksi muuntamista, eläkelaitoksen tuli tehdä se vuosi-ilmoituksen vastaanottamisen yhteydessä. Eläkelaitos käytti muuntamiseen Eläketurvakeskuksen ilmoittamaa edellisen vuoden tammi-, huhti-, heinä-ja lokakuun keskikurssien keskiarvoa. Jos kyseessä oli valuutta, jolle Suomen pankki ei vahvistanut kurssia, muuntaminen tehtiin jonkin suomalaisen liikepankin käyttämien kurssien perusteella.

Kun kyse oli muista valuutoista, esim. Argentiinan pesoista, jouduttiin käyttämään tapauskohtaista harkintaa.

Siirtymäsäännökset

1.1.1994 voimaan tullutta vakuutuspalkkasäännöstä sovelletaan, jos työntekijä on lähetetty ulkomaille 31.12.1993 jälkeen.

Tätä ennen alkaneissa ulkomaankomennuksissa noudatetaan aikaisempaa käytäntöä vakuutuspalkkaa määriteltäessä. Jos kuitenkin 31.12.1993 jälkeen sovitaan uudesta työkomennusjaksosta, voidaan soveltaa uutta vakuutuspalkkasäännöstä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 25.9.1995 (ETK 11803)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 17.6.1999 (VakO 10602/96) Työskentelyä koskevat työsopimukset oli solmittu ennen 1.1.1994, eikä niitä ollut uudistettu tämän jälkeen. Eläkepalkan määräämiseen on sovellettava TEL 7 §:n 5 momentin säännöstä sellaisena kuin se oli voimassa ennen 1.1.1994.

Aakkosellinen luettelo erilaisista työntekijälle maksetuista suorituksista Julkaisuaika: 01.01.2011 Voimassaoloaika: 01.01.2011 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2011 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Aakkosellinen luettelo erilaisista työntekijälle maksetuista suorituksista
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Aakkosellinen luettelo erilaisista työntekijälle maksetuista suorituksista" verrattuna:

  • Tekstiä on ajantasaistettu ja tarkennettu.
  • Pykäläviittaukset on muutettu TyEL:n mukaisiksi.
  • Tekstiä on siirretty kyseistä asiaa käsittelevään ohjeeseen. Ohjeeseen on linkki.

Tässä ohjeessa kerrotaan erilaisista työntekijälle maksettavista suorituksista sekä niiden kuulumisesta eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Ohje on tarkoitettu luettavaksi yhdessä muiden eläkkeen perusteena olevia työansioita koskevien ohjeiden kanssa.

Ohje koskee yksityisen puolen työsuhde-eläkelakeja (TyEL ja MEL), joissa eläkkeen perusteena olevan työansion käsite on ollut sama vuodesta 2005 lukien. Myös KuEL:n ja VaEL:n palkkakäsitteet vastaavat pitkälti yksityisen puolen työeläkelakien mukaisia määritelmiä.

Suorituksen nimike ei yksinään ole ratkaiseva, vaan suorituksen kuuluminen eläkkeen perusteena oleviin työansioihin ratkaistaan suorituksen todellisen luonteen mukaisesti.

Ansioiden kohdentamista käsitellään ohjeessa Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle .

Aloitepalkkiot

Erilaiset aloitepalkkiot otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, jos aloitepalkkiot liittyvät työsopimuksessa sovittuun työhön.

Jotta aloitepalkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota, niiden määräytymisperusteena tulee olla työntekijän työpanos, eivät muut seikat kuten aloitteen aikaansaama rahallinen säästö, aloitteen tärkeys tai idean uutuus. Aloitepalkkion tulee siten liittyä työntekijän normaaliin työhön.

Jos yrityksessä noudatettu aloitetoiminta on täysin irrallinen työntekijöiden työsuorituksista ja jos esimerkiksi jo eläkkeelle jääneetkin voivat osallistua aloitetoimintaan ja saada aloitepalkkioita, ei aloitepalkkioiden yleensä voida katsoa liittyvän siinä määrin työntekijöiden työhön, että kysymys olisi työstä maksetusta vastikkeesta.

Käytännössä aloitepalkkioiden osalta tulee selvittää, millä perusteella niitä maksetaan ja miten palkitut aloitteet käytännössä syntyvät. Jos työntekijät tekevät aloitteita normaalin päivittäisen työnsä yhteydessä, aloitepalkkiota voidaan pitää eläkkeen perusteena olevana työansiona. Jos taas aloitteen tekeminen on pikemminkin rinnastettavissa pitkällistä kehittelytyötä ja suunnittelua edellyttävään keksintöön ja jos korvaus aloitteesta maksetaan esim. aloitteesta saatavan kustannushyödyn muodossa, ei palkkiota pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 9.2.2000 (VakO 11474/98)

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 17.8.1998 (ELK 1233/98) Tässä tapauksessa aloitepalkkioita ei pidetty eläkkeen perusteena olevana työansiona, koska sen suuruus määräytyi lähinnä kustannussäästöjen eikä työntekijän työpanoksen perusteella. Jos aloitepalkkiona olisi maksettu esimerkiksi jokin kiinteämääräinen rahakorvaus, olisi palkkio voitu ottaa huomioon kaivosporarin eläkkeen perusteena olevana työansiona, jos aloite oli syntynyt porarin normaalin työn yhteydessä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 2.7.2003 (ETK12354)
Tässäkin tapauksessa kehittämispalkkioita ei pidetty eläkkeen perusteena olevina työansioina, koska kehittämispalkkion määrä perustuu aloitteen aikaansaamaan kustannushyötyyn tai vastaavaan suureeseen.

Aloitepalkkiot otetaan eläkkeen perusteena olevina työansioina huomioon sen määräisinä kuin työnantaja on ne maksanut. Aloitepalkkio voidaan antaa myös esineen muodossa. Jos esineen arvo on veron ennakonpidätyksen alaista, se on myös eläkkeen perusteena olevaa työansiota, jos muut aloitepalkkion huomioon ottamisen edellytyksen täyttyvät. Vastaavasti, jos esineenä annettu palkkio ei ole veron ennakonpidätyksenalaista palkkaa, ei sitä oteta huomioon myöskään eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Aloitepalkkioiden maksaminen perustuu yleensä yritys- tai konsernikohtaiseen järjestelmään. Työntekijöiden tekemät aloitteet käsitellään yrityksen aloitetoimikunnassa tai vastaavassa muussa toimielimessä. Jos aloitepalkkion kuulumisesta eläketyöansioon on epäselvyyttä, voi aloitetoimikunnan säännöistä olla hyötyä rajatapausten selvittämisessä. Epäselvissä tilanteissa onkin syytä ennen asian ratkaisemista pyytää lisäselvitykseksi ne säännöt tai ehdot, joihin aloitepalkkioiden maksaminen kyseisessä yrityksessä perustuu.

Katso ja vertaa Työsuhdekeksintökorvaukset

Ansionmenetyskorvaukset

Vakuutuksen perusteella maksettavat ansionmenetyskorvaukset

Pakollisten ja vapaaehtoisten vakuutusten perusteella maksettuja ansionmenetyskorvauksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Vakuutuskorvauksia ei oteta huomioon, koska ne eivät ole vastiketta tehdystä työstä, vaan kyse on vahingonkorvauksen luonteisesta erästä.

Lakisääteiset ansionmenetyskorvaukset saattavat kuitenkin kartuttaa eläkettä tiettyjen edellytysten täyttyessä. Katso ohje Sosiaalietuudet eläkelaskennassa.

Ansionmenetyskorvausta voidaan maksaa esimerkiksi sairausvakuutuslain , liikennevakuutuslain tai tapaturmavakuutuslain päivärahana.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 30.8.1982 (ELK 294/82)

Ansionmenetyskorvausta ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, vaikka palkkaa olisi alennettu sosiaalivakuutuskorvauksen vuoksi.

Esimerkki: Henkilö oli työsuhteensa aikana alkanut saada liikennevakuutuslakiin perustuvaa korvausta 40 prosentin työkyvyn alentuman perusteella. Työnantaja oli samasta ajankohdasta lukien maksanut työntekijälle 60 prosenttia hänen aikaisemmasta palkastaan. Työsuhteen päättymisen jälkeen henkilö sai liikennevakuutuskorvausta 100 prosentin työkyvyn alentuman mukaan. Työnantaja oli ilmoittanut työntekijän eläkkeen perusteena olevaksi työansioiksi ainoastaan itse maksamansa ennakonpidätyksenalaisen palkan.

Liikennevakuutuslain nojalla maksettua korvausta ei voida katsoa sellaiseksi työnantajan ja työntekijän väliseen työsopimukseen tai työehtosopimukseen perustuvaksi palkan osaksi, jonka henkilön työnantaja olisi ollut velvollinen suorittamaan. Liikennevakuutuslain nojalla maksettua korvausta ei siten voida ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Työnantajan maksamat ansionmenetyskorvaukset

Jos ansionmenetyskorvauksen nimellä tosiasiallisesti maksetaan palkkaa, kyseinen erä otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 19.9.1989 (ETK 11378)

Katso myös Eläketurvakeskuksen tiedote LA4/87

Opiskeluajalta maksettavat ansionmenetyskorvaukset

Työnantaja saattaa tukea työntekijöidensä vapaaehtoista ammatillista kehitystä edistävää opiskelua. Tukea voidaan myöntää esimerkiksi opintovapaa-ajan ansionmenetyksestä sekä opintojen aiheuttamista kurssi-, kirja- ja asumiskustannuksista.

Jos työnantaja maksaa opiskeluajalta palkkaa, se otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Palkan sijasta työnantaja voi maksaa opiskeluajalta ansionmenetyskorvausta. Jos opiskelun ei voida katsoa liittyvän läheisesti työntekijän tekemään työhön, ei ansionmenetyksestä maksettava korvaus ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Työntekijän tekemään työhön liittyvät esimerkiksi luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoidon tai niitä varten hankitun koulutuksen ajalta maksetut korvaukset.

Muilta osin työnantajan maksamaa opintotukea pidetään kulukorvauksena, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Luottamustoimissa oleville maksettavat ansionmenetyskorvaukset

Ansionmenetyskorvauksia saatetaan maksaa myös luottamustoimissa oleville. Katso Luottamustoimipalkkiot.

Ansiopäiväraha

Ansiopäiväraha eli ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Ansiopäiväraha voi kuitenkin kartuttaa eläkettä tiettyjen edellytysten täyttyessä. Katso ohje Eläkkeen karttuminen työttömyysetuusajoilta.

Apurahat

Apurahoja ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Apuraha ei ole vastiketta tehdystä työstä.

Suuri osa kokopäiväiseen tutkimustoimintaan tai taiteen harjoittamiseen tarkoitetuista työskentelyapurahoista on yksityisten säätiöiden tai rahastojen myöntämiä. Myös valtio myöntää apurahoja vastaaviin tarkoituksiin. Apurahan myöntäminen on vastikkeeton oikeustoimi, jonka perusteella apurahan myöntäjä ei voi vaatia apurahansaajalta vastasuoritusta eikä määrätä tämän työskentelystä. Erityisesti silloin, kun apurahan myöntää yksityinen säätiö tai rahasto, ei apurahaa myöntävän tahon ja apurahaa saavan tieteenharjoittajan tai taiteilijan välisessä oikeussuhteessa voida todeta työsuhteen tunnusmerkkejä, koska apurahansaaja ei tee työtään säätiön tai rahaston johdon ja valvonnan alaisena, ellei tehdystä sopimuksesta tai tosiasiallisista olosuhteista muuta johdu. Pelkällä apurahalla työskentelevät eivät siten yleensä kuulu työntekijöitä koskevien työeläkelakien piiriin.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 15.11.1988 (ELK 1838/88)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 18.9.2000 (ETK 1735)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 6.3.1986 (VakO 5984/84)

Stipendi ja muu apuraha, jotka on saatu opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteellista toimintaa varten ei tuloverolain 82 §:n ole veronalaista tuloa, jos sen yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuvien menojen jälkeen on verovuonna enintään valtion taiteilija-apurahan vuotuinen määrä. Vuonna 2010 tämä määrä on 18 702,60 euroa.

Ennen 1.1.2009 myönnettyihin vähintään viisivuotisiin taiteilija-apurahoihin liittyy VaEL:n mukainen eläketurva. Katso Laki taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista (734/1969) .

Ei-työsuhteessa olevat apurahansaajat MYEL-vakuutuksen piiriin

Vuoden 2009 alusta lukien tietyt apurahansaajat, jotka eivät ole työsuhteessa apurahan myöntäjään, ovat velvollisia ottamaan itselleen MYEL-vakuutuksen, jos vakuuttamisen edellytyksen täyttyvät ( MYEL 8 a ja 8 b § ). Myös vuonna 2009 tai sen jälkeen myönnetyllä valtion taiteilija-apurahalla työskentelevien eläketurva määräytyy MYEL:n mukaisesti.

Katso Apurahansaajan vakuuttaminen - Apurahansaajan vakuuttamisen edellytykset.

Arkipyhäkorvaus

Eläkkeen perusteena olevassa työansiossa otetaan huomioon myös erilaiset palkan lisät ja korotukset, mm. arkipyhäkorvaus.

Katso tarkemmin ohje Työstä maksettava vastike

Asuntoetu

Asuntoetu on luontoisetu, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa riippumatta siitä, annetaanko se rahapalkan lisäksi vai yksinomaan. Asuntoetu arvioidaan rahaksi verohallituksen vahvistamien perusteiden mukaan.

Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) mukaan työsuhdeasunnolla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteen perusteella vuokralle annettua asuinhuoneistoa, johon työnantajalla on määräämisvalta vuokranantajana, yhteisön jäsenyyden tai osuuden perusteella taikka perustamansa säätiön välityksellä.

Jos työnantaja maksaa palkansaajan omistaman tai vuokraaman asunnon yhtiövastikkeen tai vuokran, ei asuntoa käsitellä verotuksessa luontoisetuasuntona. Näissä tilanteissa työnantajan maksamat suoritukset katsotaan verotuksessa rahapalkaksi, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Katso ohje Työstä maksettava vastike.

Ateriakorvaus

Ateriakorvaus ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Ateriakorvauksessa on kyse kustannusten korvauksesta. Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan.

Katso ohje Työstä maksettava vastike.

Autoetu

Autoetu on luontoisetu, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa riippumatta siitä, annetaanko se rahapalkan lisäksi vai yksinomaan. Autoetu arvioidaan rahaksi verohallituksen vahvistamien perusteiden mukaan.

Autoedulla tarkoitetaan sitä, että työntekijällä tai hänen perheellään on oikeus käyttää yksityisajoihin työnantajan autoa. Autoetu on kyseessä myös, jos työnantaja luovuttaa leasingehdoilla vuokraamansa auton työntekijän yksityiskäyttöön.

Katso ohje Työstä maksettava vastike.

Bonus

Bonus tai bonuspalkkio on yleinen nimitys erilaisille palkanlisille, eikä termin tarkka sisältö ole vakiintunut. Bonus voidaan maksaa yksittäisen työntekijän työpanoksen perusteella (yksilöbonus) tai se voi perustua tietyn työntekijäryhmän tai jopa koko yrityksen tai konsernin kaikkien työntekijöiden työskentelyyn heidän saavutettua bonuksen maksamisen edellyttämän ennalta asetetun tavoitteen (ryhmäbonus).

Kun bonuksella palkitaan yksilön työsuoritusta, kyse on eläkkeen perusteena olevasta työansiosta.

Ryhmätasolla annettavat bonukset liittyvät yleensä ennakkoon sovittuun kannustusjärjestelmään, jolloin niitä voidaan nimittää myös tulospalkkioiksi. Myös ryhmäbonukset luetaan yleensä eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Bonus-termiä saatetaan toisinaan käyttää myös yrityksen maksamista voittopalkkio- tai voitonjakoeristä. Tällöin ei pelkän nimityksen perusteella voida ratkaista sitä, kuuluuko maksettava suoritus eläkkeen perusteena olevaan työansioon vai ei.

Bonuksista kerrotaan tarkemmin ohjeessa Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset . Katso myös ohje Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä .

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 14.6.1995 (VakO 4977/94)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 30.3.1995 (ETK 11762)

Bonuspisteillä maksetut lennot

Bonuslentopisteistä syntyvät etuudet eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso ohje Työstä maksettava vastike.

Diplomityö

Diplomityöstä maksettu korvaus on eläkkeen perusteena olevaa työansiota vain, jos diplomityö on tehty työsuhteessa.

Katso Opinnäytetyö.

Edunvalvojan palkkiot

Holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitetuille edunvalvojille maksettuja palkkioita ei yleensä oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Edunvalvoja ei toimi sillä tavoin päämiehensä johdon ja valvonnan alaisena, että hänen voitaisiin työoikeudellisesti katsoa olevan työsuhteessa päämieheensä. Edunvalvojana toimimisen voidaan katsoa olevan lähinnä luottamustehtävä. Palkkion maksaja voi järjestää luottamustoimessa olevalle henkilölle vapaaehtoisesti TyEL:n 8 §:n mukaisen eläketurvan.

Jos edunvalvojana toimii henkilö, joka harjoittaa ansiotarkoituksessa ja ammattimaisesti asianajotoimintaa, myös edunvalvojan työ voi kuulua YEL:n piiriin.

Edunvalvojan määrää maistraatti tai käräjäoikeus. Edunvalvojaksi voidaan määrätä kuka tahansa tehtävään sopiva henkilö, joka antaa tähän suostumuksensa.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 24.8.2000 (ETK 12169)

Yleinen edunvalvoja

Edunvalvojaksi voidaan määrätä myös yleinen edunvalvoja, joka hoitaa tehtävää työnsä puolesta.

Valtio vastaa 1.1.2009 alkaen edunvalvontapalveluiden tuottamisesta. Edunvalvontapalveluiden tuottamista varten maa jaetaan edunvalvonta-alueisiin, joista kuhunkin kuuluu yksi tai useampi kunta. Edunvalvontapalveluiden järjestämisestä edunvalvonta-alueella vastaa valtion oikeusaputoimisto. Tätä varten oikeusaputoimistossa on yleisen edunvalvojan virka tai virkoja. Oikeusaputoimistossa voi olla johtavan yleisen edunvalvojan virka. Oikeusaputoimisto voi myös hankkia palvelut ostamalla ne ulkopuoliselta ( Laki holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä ).

Eläinlääkärin toimenpidepalkkiot

Kunnan eläinlääkärin eläke määräytyy kunnan maksaman virkapalkan lisäksi toimenpidepalkkioista, jotka eläinlääkäri perii eläinten omistajilta ja haltijoilta.
Toimenpidepalkkiot otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona kunnan kullekin eläinlääkärille kalenterivuosittain vahvistaman määrän suuruisena.

Kunta vahvistaa kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä eläinlääkärille eläinlääkintähuoltolain mukaisten palkkioiden määrän seuraavaksi vuodeksi. Palkkioiden enimmäismäärä on 48.747,60 euroa vuonna 2011.

Eläinlääkintähuoltolain mukaan kunnan eläinlääkärillä on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta antamastaan eläinlääkärin avusta ja siihen liittyvistä muista palveluista virkaehtosopimuksessa määrätty palkkio ja matkakustannusten korvausta sekä korvausta käyttämistään lääkkeistä ja tarvikkeista aiheutuvista kustannuksista. Eläkkeeseen oikeuttavia palkkioita ovat vain eläinlääkintähuoltolain mukaiset palkkiot. Muulla perusteella mahdollisesti perityt toimenpidepalkkiot eivät kuulu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin.

Katso tarkemmat ohjeet palkkioiden vahvistamisesta www.keva.fi .

Eläkkeen rinnalla ansaitut työansiot

Eläkkeen perusteena olevassa työansiossa otetaan pääsääntöisesti huomioon kaikki eläkkeen rinnalla työsuhteessa tehdystä työstä maksetut vastikkeet. Näin menetellään riippumatta siitä milloin eläke tai työnteko on alkanut.

Katso ohje Eläkkeen karttuminen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä.

Myös työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtumavuoden jälkeen maksettu sairausajan palkka on työstä maksettua vastiketta, joka otetaan huomioon vanhuuseläkettä määrättäessä. Katso Sairausajan palkka ja sairauspäivärahat.

Työnantajan vakuuttamisvelvollisuus päättyy viimeistään sen kalenterikuukauden päättyessä, jolloin työntekijä täyttää 68 vuotta. Vakuuttamisvelvollisuuden päättymisestä katso tarkemmin ohje Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle .

Eroraha

Eroraha on irtisanomisajan palkan lisäksi maksettava korvaus työsuhteen päättyessä. Eroraha on lakiin perustumaton korvaus, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 19.1.1995 (VakO 369/94)

Katso tarkemmin ohje Työstä maksettava vastike.

Koulutusrahasto ja Valtiokonttori maksoivat tietyin edellytyksin erorahaa työntekijälle, joka oli menettänyt työpaikkansa työnantajan taloudellisten tai tuotannollisten vaikeuksien takia. Tätäkään erorahaa ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, koska kyseessä ei ole työstä maksettu vastike. Tukimuotona erorahajärjestelmä on päättynyt.

Esinelahja

Työnantajan työntekijän merkkipäivän tai muun vastaavan henkilökohtaisen syyn perusteella antamat tavanomaiset esinelahjat eivät ole vastiketta työstä. Nämä lahjat eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansioita silloinkaan, vaikka ne katsottaisiin verotuksessa ennakonpidätyksen alaiseksi palkaksi.

Työnantajan määrättyjen palvelusvuosien perusteella antama esinelahja sen sijaan otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, jos se katsotaan verotuksessa ennakonpidätyksen alaiseksi palkaksi.

Jos työnantaja antaa työntekijälle lahjan määrättyjen palvelusvuosien täyttymisen tai muun työsuhteeseen liittyvän syyn perusteella, lahjaa pidetään yleensä eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Ennakkoperinnässä esimerkiksi pitkäaikaisen palvelun johdosta annettuun lahjaan sovelletaan samoja periaatteita kuin merkkipäivälahjaan. Vähäistä lahjaa ei kuitenkaan oteta huomioon. Vähäisellä lahjalla tarkoitetaan lähinnä jouluna henkilökunnalle esinelahjoina annettavia huomionosoituksia, joiden arvo ei ylitä 100 euroa työntekijää kohti.

Katso ohje Työstä maksettava vastike ja ohje Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde .

Hallintoelinten jäsenyyspalkkiot

Luottamustoimet eivät yleensä kuulu pakollisen työeläkevakuutuksen piiriin. Palkkion maksaja voi TyEL 8 §: ssä säädetyin edellytyksin järjestää luottamustoimessa olevalle eläketurvan vapaaehtoisesti.

Jos työntekijä on työsuhteessa yritykseen, jonka luottamustoimessa hän toimii, työntekijän luottamustoimesta työnantajaltaan saamat palkkiot tulee vakuuttaa samalla kuin työntekijän varsinainen työsuhde. Tällöin luottamustoimipalkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso tarkemmin Luottamustoimipalkkiot.

Henkilökunta-alennukset

Henkilökunta-alennuksia pidetään yleensä henkilökuntaetuina eikä niitä siten oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Katso Henkilökuntaedut.

Henkilökuntaedut

Henkilökuntaetuja ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa riippumatta siitä, ovatko ne verotuksessa verovapaita vai veronalaisia ( TyEL 70 § 3 momentti).

Henkilökuntaedut ovat eri asia kuin luontoisedut, jotka yleensä on tarkoitettu työstä maksettaviksi vastikkeiksi

Henkilökuntaeduilla tarkoitetaan työnantajan työntekijöilleen muussa muodossa kuin rahana antamia, yleensä jatkuviksi tarkoitettavia etuuksia, jotka eivät tavallisesti perustu työsuhteen ehtoihin.

Henkilökuntaedut ovat kollektiivisia eli ne koskevat yrityksen koko henkilöstöä tai ainakin sen muussa kuin aivan lyhytaikaisissa työsuhteissa olevia työntekijöitä. Jos etuus on annettu vain tietyille henkilöille yrityksessä, kyseessä ei ole henkilökuntaetu, vaan kyse on työstä maksettavasta vastikkeesta ja siten eläkkeen perusteena olevaan työansioon luettavasta etuudesta.

Katso tarkemmin ohje Työstä maksettava vastike.

Henkilökuntalaina

Työnantajan alennetulla korolla antamia henkilökuntalainoja pidetään henkilökuntaetuina. Ne eivät siten ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso Henkilökuntaedut.

Henkilöstörahastot

Yrityksen henkilöstörahastolle suorittamia henkilöstörahastoeriä ja jäsenen rahastosta nostamia rahasto-osuuksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Myöskään käteisenä nostettu voittopalkkio-osuus ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Asiasta on säännös TyEL:n 70 §:ssä.

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

Irtisanomisajan palkka sekä irtisanomiseen ja työsuhteen päättymiseen liittyvät korvaukset

Lakisääteiseltä irtisanomisajalta maksettu palkka on yleensä eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Irtisanomisajan palkkaa sekä irtisanomiseen ja työsuhteen päättymiseen liittyviä korvauksia käsitellään ohjeessa Työstä maksettava vastike .

Toimitusjohtajan irtisanomiseen liittyviä korvauksia käsitellään ohjeessa Toimitusjohtajaan ja yrityksen osaomistajaan sovellettava eläkelaki ja eläkkeen perusteena olevat työansiot .

Isännöitsijän palkkiot

Asunto-osakeyhtiössä voi olla isännöitsijä, jos asunto-osakeyhtiön hallitus niin päättää. Käytännössä asunto-osakeyhtiössä isännöitsijä vastaa toimitusjohtajaa osakeyhtiössä. Myöskään isännöitsijä ei ole työoikeudellisessa työsuhteessa asunto-osakeyhtiöön, koska hän on yhtiön lakisääteinen toimielin, josta säädetään asunto-osakeyhtiölaissa.

Isännöitsijälle maksetut kokouspalkkiot otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa ja asunto-osakeyhtiö on vakuuttamisvelvollinen, jos isännöitsijällä ei ole TyEL:n 7 §:ssä tarkoitettua omistukseen tai äänivaltaan perustuvaa määräämisvaltaa yhtiössä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 19.10.2004 (ETK 1879)

Isännöitsijä voi olla työsuhteessa isännöitsijätoimistoon. Tällöin hänen isännöitsijätoimistoon olevan työsuhteensa eläkkeen perusteena olevana työansiona pidetään myös asunto-osakeyhtiön maksamia kokouspalkkioita.

Jos isännöitsijälle maksaa palkkion asunto-osakeyhtiö, joka ei ole isännöitsijän työnantaja, asuntoyhtiötä pidetään sijaismaksajana. Palkanmaksuvelvollisuus kuuluu työnantajana olevalle isännöitsijätoimistolle. Sijaismaksajan maksamat palkkaerät otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 8.12.2000 (ETK 12184)

Vakuutusoikeus on vuonna 2004 antamassaan maksuvapautusasiaa koskevassa päätöksessä katsonut, että ennen 8.12.2000 isännöitsijöiden kokouspalkkioiden vakuuttamisvelvollisuus on ollut tulkinnanvarainen ja tulkinnanvaraisuus on poistunut vasta Eläketurvakeskuksen antamalla lausunnolla.

Vakuutusoikeuden mukaan kyseinen lausunto rinnastuu oikeuskäytännön muuttumiseen ja perusteet TEL:n 15 a §:n mukaisen maksuvapautuksen myöntämiseen ovat olemassa Eläketurvakeskuksen lausunnon antamisajankohtaan asti.

Työnantajan vapauttamisesta takautuvan työeläkevakuutusmaksun maksamisesta säädetään nykyisin TyEL:n 155 §:ssä.

Kunnan omistaman asunto-osakeyhtiön isännöitsijä voi kuulua KuEL:n piiriin. Kunnallisessa palvelussuhteessa olevalle isännöitsijälle maksettuja kokouspalkkioita ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Katso ohje Toimitusjohtajaan ja yrityksen osaomistajaan sovellettava eläkelaki ja eläkkeen perusteena olevat työansiot .

Jouluraha

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota ovat erilaiset lahja- tai juhlarahat, joita työnantaja maksaa työntekijöilleen sopimuksen tai tavan mukaan vakiintuneesti.

Katso ohje Työstä maksettava vastike ja ohje Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde .

Kehittämispalkkiot

Kehittämispalkkiot liittyvät yleensä yritys- tai konsernikohtaisiin palkkiojärjestelmiin. Työntekijöille voidaan maksaa palkkioita esimerkiksi jonkin työnantajaa hyödyttävän aloitteen tai keksinnön perusteella.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 2.7.2003 (ETK12354)

Kehittämispalkkioiden osalta on yleensä syytä selvittää tarkemmin, mihin niiden maksaminen perustuu ja miten maksettava palkkio määräytyy.

Katso Aloitepalkkiot ja Työsuhdekeksintökorvaukset

Keksinnöt

Työsuhdekeksinnöistä maksettava korvaus ei yleensä ole vastiketta työsopimuksen perusteella tehdystä työstä. Näin ollen sitä ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, vaikka korvaus olisi veron ennakonpidätyksen alaista ansiota.

Katso Työsuhdekeksintökorvaukset.

Kilometrikorvaukset

Kilometrikorvauksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Kilometrikorvaus on korvaus oman kulkuneuvon käytöstä työmatkaan.

Katso ohje Työstä maksettava vastike

Kilpailunrajoituskorvaus

Työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettava korvaus saattaa liittyä myös kilpailukieltosopimukseen. Kilpailukieltosopimuksella voidaan tietyin edellytyksin rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsuhteen päättymisen jälkeen uusi työsopimus entisen työnantajan kilpailijan kanssa. Sopimuksella voidaan myös väliaikaisesti rajoittaa entisen työntekijän oikeutta harjoittaa omaa yritystoimintaa, joka kilpailee entisen työnantajan yritystoiminnan kanssa.

Katso ohje Työstä maksettava vastike

Kilpailukieltosopimuksessa työntekijälle sovittu sopimussakko

Kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta, jos työntekijä tekee uuden työsopimuksen tai harjoittaa ammattiaan tietyn ajan kuluessa. Jos työntekijä solmii uuden työsopimuksen ennen sopimuksen määräaikaa, hän on velvollinen maksamaan korvauksen työnantajalle.

Katso ohje Työstä maksettava vastike

Kirjoituspalkkiot

Eläkkeen perusteena olevassa työansiossa otetaan huomioon palkkiot, jotka työntekijä on saanut oman työnantajansa toimittamaan alan julkaisuun tai henkilökuntalehteen kirjoittamistaan artikkeleista.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 2.3.1998 (ETK 11989)

Muihin lehtiin kirjoitetuista artikkeleista maksettuja korvauksia ei oteta huomioon omalta työnantajalta saaduissa eläkkeen perusteena olevissa työansioissa.

Artikkeleita kirjoittavia henkilöitä on työeläkelakeja sovellettaessa yleensä pidetty itsenäisinä yrittäjinä, jos he työskentelevät omissa tiloissaan, omilla välineillään ja valitsemanaan aikana eivätkä saa työstään kiinteämääräistä korvausta vaan ainoastaan artikkelikohtaisia palkkioita.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 3.7.1974 (VakO 933/73)

Kokouspalkkiot

Kokouspalkkioita maksetaan yleensä luottamustoimissa työskenteleville. Luottamustoimet eivät yleensä yksityisellä puolella kuulu pakollisen työeläkevakuutuksen piiriin. Palkkion maksaja voi kuitenkin TyEL 8 § :ssä säädetyin edellytyksin järjestää luottamustoimessa olevalle eläketurvan vapaaehtoisesti.

Jos työntekijä on työsuhteessa yritykseen, jonka luottamustoimessa hän toimii, työntekijän luottamustoimesta työnantajaltaan saamat palkkiot tulee vakuuttaa samalla kuin työntekijän varsinainen työsuhde. Tällöin luottamustoimipalkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso luottamustoimipalkkiot. Katso myös isännöitsijän palkkiot.

Kunnalliset kokouspalkkiot

Kunnalliset luottamustoimet kuuluvat pakollisen KuEL-eläketurvan piiriin. KuEL:ssa on kuitenkin erityissäännös, jonka mukaan kokouspalkkiot eivät kuulu eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Komissio

Työntekijän työsuoritukseen perustuva komissio maksetaan korvauksena työstä ja se otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Komissio tarkoittaa yleensä samaa kuin provisio. Komissiolla tarkoitetaan esim. välittäjän perimää palkkiota toteutuneista (arvopaperi)kaupoista. Palkkio lasketaan tavanomaisesti prosenttiosuutena myynnistä tai voitosta.

Jos komission tai provision saaja ei ole työsuhteessa, ei suorituksia voida ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Katso Provisio.

Konkurssi, konkurssituomiossa todettu maksamaton palkkasaaminen

Konkurssi on menettely, jossa velallisen koko omaisuus käytetään yhdellä kertaa hänen velkojensa maksuksi suhteellisesti kunkin velan suuruuden mukaan. Konkurssimenettelystä säädetään konkurssilaissa (120/2004) . Konkurssiin asettamisesta päättää tuomioistuin.

Jos konkurssipesässä on varoja niin paljon, että niistä riittää velkojille jako-osuutta, pesänhoitaja määrää päivän, johon mennessä velkojien on ilmoitettava hänelle saatavansa konkurssivelalliselta. Jollei velkoja ilmoita saatavaansa määräajassa, hän yleensä menettää oikeutensa jako-osuuteen. Kun konkurssipesä on selvitetty ja pesään kuuluva omaisuus muutettu rahaksi, jäljellä olevat varat jaetaan velkojille.

Ennen konkurssia syntynyt palkkasaatava

Eläkkeen perusteena olevassa työansiossa otetaan huomioon työstä maksettavaksi sovittu palkka, joka on jäänyt saamatta työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi, jos siitä on saatu luotettava näyttö esimerkiksi konkurssituomiossa tai tuomioistuimen vahvistamassa jakoluettelossa. Edellytyksenä on, että saatava on tullut konkurssimenettelyssä hyväksytyksi eli saatavaa ei ole hylätty, jätetty tutkimatta tai riitautettu.

Palkka tai muu vastike, joka on sovittu maksettavaksi korvauksena työstä, on eläkkeen perusteena olevaa työansiota myös silloin, kun sen suorittaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä. Konkurssipesä toimii tällöin sijaismaksajana.

Katso ohje Työstä maksettava vastike kohta Sijaismaksajan maksama suoritus. Katso myös Oikeuden päätöksellä vahvistettu palkkasaatava.

Työntekijän työsuhteesta johtuvat saatavat maksetaan työnantajan konkurssin tai muun maksukyvyttömyystilanteen yhteydessä usein palkkaturvajärjestelmästä. Katso tarkemmin Palkkaturva.

Jos konkurssi raukeaa varojen puutteeseen, ei saatavaa vahvisteta konkurssimenettelyssä. Tällöin palkkasaatavasta tulee esittää muu luotettava näyttö, jotta se voidaan katsoa eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi.

Konkurssin alkamisen jälkeen syntyneet palkkasaatavat

Konkurssipesä voi toimia työnantajana, jos sen puitteissa jatketaan konkurssiin menneen yrityksen toimintaa. Työntekijän työsuhde voi jatkua yhdenjaksoisesti työnantajan konkurssista huolimatta, jos yritystoiminta jatkuu samankaltaisena. Myös konkurssin alkamisen jälkeen syntyneet palkkasaatavat otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Konkurssin alkamisen jälkeen syntyneet palkkasaatavat ovat yleensä konkurssipesän massavelkaa, jotka maksetaan päältäpäin konkurssipesän varoista panttien jälkeen. Massavelalla tarkoitetaan konkurssipesän velkaa eikä konkurssiin menneen yrityksen velkaa. Kyseiset palkkasaatavat eivät tule konkurssituomioon, joten konkurssipesään ollutta työsuhdetta todennettaessa tulee niiden osalta esittää muu luotettava selvitys. Tällaisena selvityksenä pidetään esimerkiksi pesänhoitajan antamaa selvitystä, palkkalaskelmaa tai verotustietoja.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 24.6.1982 (VakO 10540/81)

Erityinen irtisanomisaika

Työnantajan konkurssi- ja saneeraustilanteissa on työsopimuslaissa erikseen määritelty irtisanomisaika. Saneerausmenettelyn sekä työnantajan konkurssin yhteydessä sovellettavista yleisiä irtisanomisaikoja lyhyemmistä erityisistä irtisanomisajoista säädetään työsopimuslain 7 luvussa. Työnantaja saa saneerausmenettelyn yhteydessä irtisanoa työsopimuksen kahden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Työnantajan konkurssin yhteydessä työsopimus on päätettävissä muutoin sovellettavasta irtisanomisajasta ja työsuhteen kestoajasta riippumatta 14 päivän irtisanomisaikaa noudattaen. Eläkkeen perusteena oleviin työansioihin kuuluu laissa määrätyltä erityiseltä irtisanomisajalta maksettu palkka.

Katso tarkemmin ohje Työstä maksettava vastike kohta Työsuhteen päättymiseen liittyvät suoritukset.

Korkoetu

Korkoetu työsuhteen perusteella saadusta lainasta ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Veron ennakonpidätyksessä korkoetu voi tietyin edellytyksin olla ainakin osittain palkkaa.

Katso Henkilökuntaedut.

Kotihoidon tuki

Lastaan itse hoitavalle vanhemmalle maksettu lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukainen kotihoidon tuki ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Vanhemmalle voi kuitenkin tiettyjen edellytysten täyttyessä karttua eläkettä alle 3-vuotiaan lapsen hoidon ajalta.

Katso Eläkkeen karttuminen palkattomilta ajoilta - Etuus opiskeluajalta ja alle 3-vuotiaan lapsen hoidon ajalta .

Työsuhteessa olevan hoitajan eläkkeen perusteena olevasta työansiosta kerrotaan kohdassa Yksityisen hoidon tuki.

Lasta voi hoitaa myös yrittäjänä toimiva perhepäivähoitaja. Katso kohta Yksityisen hoidon tuki.

Koulutustuki, koulutuspäiväraha, aikuiskoulutustuki

Vuoden 2010 alusta lukien opiskelijalle maksetaan työvoimakoulutuksen ajalta sitä työttömyysetuutta (työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea), johon opiskelijalla on oikeus työttömänä ollessaan. Työttömyysetuudella voidaan tukea myös päätoimista omaehtoista opiskelua, jos opiskelija on työnhakijana ja hänen työnhakunsa on voimassa.

Ennen vuotta 2010 työttömyyskassat tai Kela maksoivat koulutusetuutena koulutustukea ja koulutuspäivärahaa. Ennen vuotta 2010 alkaneiden työvoimapoliittisten koulutusten ajalta maksetaan edelleen koulutustukea koulutuksen loppuun asti. Ennen lainmuutosta alkaneet koulutuspäivärahat sen sijaan maksetaan vuoden 2010 alusta lukien työttömyysetuutena.

Aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaista aikuiskoulutustukea voi saada omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen osallistuva aikuisopiskelija, joka on työ- tai virkasuhteessa tai toimii yrittäjänä. Tuen myöntää Koulutusrahasto.

Koulutustuet eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Etuudet kartuttavat työeläkettä omien säännöksiensä mukaisesti.

Katso Eläkkeen karttuminen palkattomilta ajoilta - Eläkkeen karttuminen koulutusetuusajoilta ja Eri sosiaalietuuksien määräytyminen

Kultainen kädenpuristus

Työnantaja voi vapaaehtoisesti tai sopimukseen perustuen maksaa työsuhteen päättyessä myös muuta kuin lakiin perustuvaa korvausta. Tällainen korvaus on mm. kertakorvaus irtisanomisesta (kultainen kädenpuristus). Samanlaista korvausta voidaan maksaa myös jollakin muulla nimikkeellä.

Katso ohje Työstä maksettava vastike kohta Työsuhteen päättämistä koskevan sopimuksen perusteella maksetut korvaukset.

Kuntoutusetuudet

Kelan, työeläkelaitoksen tai vakuutusyhtiön maksamat kuntoutusetuudet eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Nämä etuudet voivat kuitenkin kartuttaa eläkettä tiettyjen edellytysten täyttyessä.

Katso Eläkkeen karttuminen palkattomilta ajoilta - Eläkkeen karttuminen kuntoutusajoilta .

Kustannussopimus

Tekijänoikeuslain (404/1961) 31 §:n mukaan tekijä luovuttaa kustannussopimuksella kustantajalle oikeuden painamalla tai senkaltaista menetelmää käyttäen monistaa ja julkaista kirjallisen tai taiteellisen teoksen.

Kustannussopimuksen perusteella maksettuja korvauksia ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona, jollei kysymys tosiasiallisesti ole työsuhteessa tehdystä työstä maksetusta palkasta.

Katso Tekijänoikeuspalkkio.

Kustannusten korvaukset

Kustannusten korvaukset eivät yleensä ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso ohje Työstä maksettava vastike sekä ohje Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde .

Käteinen voittopalkkio

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

Käännöspalkkiot

Jos kielenkääntäjä työskentelee työsuhteessa, käännöspalkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 29.1.1987 (VakO 3464/85)

Työeläkelakeja sovellettaessa kielenkääntäjiä on yleensä pidetty itsenäisinä yrittäjinä silloin, kun he työskentelevät omissa tiloissaan, omilla välineillään ja itse määrääminään aikoina eivätkä he saa tästä työstään säännöllistä aikapalkkaa, vaan tehtäväkohtaisia palkkioita.

Työsuhteen tunnistamisesta katso ohje Ansiotyö ja siihen sovellettava eläkelaki

Lahja

Työntekijälle sopimuksen mukaan tai vakiintuneesti maksetut erilaiset lahja- ja juhlarahat ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota, samoin määrättyjen palvelusvuosien perusteella maksettu muu kuin tavanomainen korvaus tai lahja.

Katso ohje Työstä maksettava vastike ja ohje Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde .

Katso myös esinelahja.

Lisäpäivärahat

Sairauskassan maksamia lisäpäivärahoja pidetään vakuutuskorvauksena, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Lisäpäiväraha on etuus, jota sairauskassa maksaa sen jälkeen, kun jäsenen työehtosopimuksen mukainen oikeus sairausajan palkkaan tai täydennyspäivärahaan on päättynyt.

Katso Sairausajan palkka ja sairauspäivärahat.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 17.2.1983 (VakO 1294/82)

Lomaraha, Lomallelähtöraha, Lomaltapaluuraha, Lomapalkan korotus

Lomaraha tai sitä vastaava korvaus on vastiketta työsopimuksen mukaisesta työstä ja se otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Katso ohje Työstä maksettava vastike sekä Vuosilomaan liittyvät suoritukset.

Luento- ja esitelmäpalkkiot

Luento- ja esitelmäpalkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota vain, jos ne on maksettu työsuhteessa tehdystä työstä. Veron ennakonpidätyksessä ne katsotaan palkaksi.

Yksittäisiä henkilökohtaisia luento- tai esitelmäpalkkioita on työeläkelakeja sovellettaessa yleensä pidetty yrittäjätulona, sillä on katsottu, ettei työsuhteen tunnusmerkistöön kuuluva työnantajan oikeus johtaa ja valvoa työtä täyty tällaisten töiden osalta.

Esimerkiksi yksittäisestä, asiantuntijalta tiettyyn aikaan ja paikkaan tilatusta, luentoesityksestä maksettava palkkio katsotaan yleensä yrittäjätuloksi. Tällöin työhön ei kuulu tiettyjen kurssikokonaisuuksien suunnittelu ja vetäminen, vaan kyseessä on yksittäisen luennoitsijan oman alan asiantuntemukseen perustuvien luentojen pitäminen. Usein yksittäisten asiantuntijaluentojen tai esitelmien pito perustuu toimeksiantotyyppiseen sopimukseen, josta maksetaan korvaus valmiin työn tuloksen tai toimeksiannon toteuttamisen perusteella.

Yrittäjätoimintana voidaan pitää myös laajemmin harjoitettua luennointia esimerkiksi silloin, kun tällainen toiminta on osa luennoitsijan yritystoimintaa. Esimerkiksi konsultointia harjoittavalta yrittäjältä tilatusta luennosta tai koulutuspaketista suoritettava korvaus katsotaan yrittäjätuloksi.

Työsuhteesta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun luento tai luennot ovat osa jonkin oppilaitoksen tai koulutustoimintaa harjoittavan yrityksen opetusohjelmaa. Mitä pidemmästä tai kurssikokonaisuuden kannalta merkityksellisemmästä koulutusjaksosta on kysymys, sitä todennäköisemmin on olemassa sellainen tosiasiallinen kiinteä yhteys kokonaisuuteen, että kysymyksessä on työsuhteessa tehty työ. Kiinteä yhteys voi syntyä esimerkiksi siitä, että luennoitsija suunnittelee yhdessä kurssinjärjestäjän kanssa tiettyyn kurssikokonaisuuteen liittyvän luentosarjan. Mitä tiiviimpi yhteys luennoitsijalla on muuhun kokonaisuuteen, ja mitä enemmän hänen tehtäviinsä kuuluu muutakin kuin luennointia, esimerkiksi harjoitustehtävien tai kokeiden laatimista ja korjausta, sitä lähemmäs työsuhdetta siirrytään.

Luennoitsijan ja koulutusyrityksen välinen yhteistyö luentotilaisuuksien valmistelussa ei kuitenkaan sellaisenaan merkitse, että kyse olisi työsuhteessa tehtävästä työstä. Kyse ei välttämättä ole työnantajan johto- ja valvontaoikeuden käyttämisestä vaan lähinnä tavanomaisesta koulutuskokonaisuuden hallintaan liittyvästä yhteistyöstä.

Luennoitsijat kunta- ja valtiosektorilla

KuEL:a sovelletaan myös sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, jotka eivät ole työsuhteessa kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöön, mutta joille jäsenyhteisö maksaa palkkiota tai vastiketta tehdystä työstä toimeksianto- tai konsulttisopimuksen tai muun järjestelyn perusteella. Jos tällainen toiminta kuitenkin kuuluu sen laajuuden, yhdenjaksoisuuden ja henkilön työpanoksen perusteella YEL:n piiriin tai sitä harjoitetaan yhtiön tai muun yhteisön nimissä, se ei kuulu KuEL:n soveltamispiiriin.

VaEL:ssa on vastaava säännös.

Luontoisedut

Luontoisedut, jotka on maksettu vastikkeena työstä, kuuluvat eläkkeen perusteena olevaan työansioon riippumatta siitä, suoritetaanko niitä rahapalkan lisäksi vai yksinomaan.

Luontoiseduista kerrotaan tarkemmin ohjeessa Työstä maksettava vastike .

Luottamustoimipalkkiot

Luottamustoimet eivät yleensä kuulu pakollisen työeläkevakuutuksen piiriin. Palkkion maksaja voi kuitenkin TyEL:n 8 §: ssä säädetyin edellytyksin järjestää luottamustoimessa olevalle eläketurvan vapaaehtoisesti. Jos luottamustoimi vakuutetaan vapaaehtoisesti, maksetut luottamustoimipalkkiot otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Luottamustoimi yrityksessä, jossa henkilö on samalla työsuhteessa

Jos työntekijä on työsuhteessa yritykseen, jonka luottamustoimessa hän toimii, työntekijän luottamustoimesta työnantajaltaan saamat palkkiot tulee vakuuttaa samalla kuin työntekijän varsinainen työsuhde. Tällöin luottamustoimipalkkiot otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Luottamusmiestoiminnasta voidaan maksaa erillinen palkkio, vaikka luottamusmies hoitaisikin tehtävänsä työajan puitteissa ja saisi vajaaksi jäävältä työajalta normaalin palkan. Luottamusmiestoimen hoitamisesta voidaan maksaa myös ylityökorvaukseen rinnastettava korvaus, kun luottamismiestehtäviä hoidetaan työajan ulkopuolella. Molemmat erät ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota, kun maksajana on työntekijän työnantaja.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 27.10.1981 (VakO 4241/77)

Luottamustoimi yrityksessä, jossa henkilö ei ole samalla työsuhteessa

Jos luottamustoimessa oleva ei ole samanaikaisesti työsuhteessa yritykseen, luottamustoimesta maksettavat palkkiot eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota, jollei palkkioiden maksaja ole järjestänyt työeläkevakuutusta vapaaehtoisesti.

Ansionmenetyskorvauksia ja palkkioita, joita luottamusmies saa muualta kuin omalta työnantajaltaan (esim. ammattiliitolta) ollessaan työnantajansa luottamustoimessa, ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Tällaisten palkkioiden maksaja voi kuitenkin järjestää eläketurvan vapaaehtoisesti.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 12.11.2001 (ETK 1795)

Joissakin poikkeuksellisissa tapauksissa saattaa olla mahdollista, että toisen yrityksen luottamustoimesta saadut palkkiot otetaan huomioon varsinaisen työsuhteen eläkkeen perusteena olevana työansiona, jos luottamustoimen maksajaa voidaan pitää varsinaisen työnantajan sijaismaksajana. Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi konsernitilanteissa.

Kunnalliset luottamushenkilöt

Kunnallisille luottamushenkilöille maksetut ansionmenetyskorvaukset ja määräajalta maksetut erilliset palkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Kunnallisille luottamushenkilöille maksetut kokouspalkkiot eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Lähdeveron alaiset palkkatulot

Palkka ja sen lisät ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota myös silloin, kun ne ovat lähdeverolain alaisia. Edellytyksenä on kuitenkin, että ne maksetaan sellaisesta työstä, joka kuuluu vakuuttaa Suomen työsuhde-eläkelakien mukaan. Tällainen suoritus on esimerkiksi ulkomaisen taiteilijan Suomessa pidetystä esityksestä maksettu korvaus.

Katso ohje Työstä maksettava vastike .

Lähetetyn työntekijän eläkkeen perusteena oleva työansio

Eräissä tilanteissa työntekijän eläke karttuu Suomeen myös ulkomaantyön aikana. Ulkomailla työskentelevän työntekijän eläkkeen perusteena oleva työansio määräytyy vakuutuspalkan perusteella. Ulkomaantyössä eläke ei siis määräydy tosiasiallisesti maksettujen ansioiden mukaan.

Vakuutuspalkkana pidetään sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä ei Suomessa ole, työansiona pidetään sitä palkkaa, jonka muuten voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.

Vakuutuspalkkaa käytetään TyEL:n, KuEL:n ja VaEL:n piiriin kuuluvassa ulkomaantyössä. Katso ohje Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka .

Lääkärin palkkiot

Lääkäri voi harjoittaa tointaan joko yrittäjänä tai työsuhteessa. Potilaiden maksamat palkkiot eivät kuulu eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Katso esimerkki Lääkärin eläketurva .

Katso myös kohta Työpaikkalääkäri.

Matkakustannusten korvaukset

Matkakustannusten korvaukset eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso ohje Työstä maksettava vastike sekä ohje Eläkkeen perusteena olevan työansion ja veron ennakonpidätysvelvollisuuden suhde .

Muuttokustannusten korvaukset

Muuttokustannusten korvaukset eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso ohje Työstä maksettava vastike .

Odotusajan palkka

Odotusajan palkka ei ole vastiketta työnteosta vaan koron luonteinen suoritus, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Työsopimuslain 2 luvun 14 §:n mukaan työntekijällä on korkolain tarkoittaman viivästyskoron lisäksi oikeus työsuhteen päättyessä ns. odotusajan palkkaan palkanmaksun tai muun työsuhteesta johtuneen saatavan suorituksen viivästyessä. Työnantajan velvollisuudella maksaa työntekijälle odotusajan palkka pyritään turvaamaan, että työnantaja suorittaa työsuhteesta johtuvat selvät ja riidattomat saatavat työsuhteen päättyessä.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 9.5.1985 (VakO 3098/84)

Oikeuden päätöksellä vahvistettu palkkasaatava

Oikeuden päätöksellä vahvistettu palkkasaatava otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa siltä osin kun se työnantajan maksamana otettaisiin huomioon.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 28.1.1994 (VakO 4789/93)

Katso ohje Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle TyEL:a sovellettaessa .

Katso myös Konkurssi.

Omaishoidon tuki

Omaishoidon tuki on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Omaishoitajan eläketurva määräytyy KuEL:n mukaisesti, jos hoitaja saa omaishoidon tuesta annetun lain 5 §:n mukaista hoitopalkkiota ja on tehnyt kunnan tai kuntayhtymän kanssa omaishoidon tuesta annetun lain 8 §:n mukaisen hoitosopimuksen. Eläketurva on KuEL:n mukainen, vaikka omaishoidon tuesta sopimuksen tehnyt henkilö ei ole työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa sopimuksen tehneeseen kuntaan, hoidettavaan tai hoidettavan huoltajaan.

Jos hoitaja on ns. vierashoitaja, eli muu kuin hoidettavan omainen tai läheinen, voi kyse olla myös työsuhteesta hoitajan ja kunnan välillä.

Omaishoidon tuella tarkoitetaan vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuvan hoidon tai muun huolenpidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja palveluja, jotka määritellään hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Omaishoidon tukea voidaan antaa, jos henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee hoitoa tai muuta huolenpitoa, joka on mahdollista järjestää hoidettavan kotona sopimalla siitä hänen omaisensa tai muuten läheisen henkilön kanssa ja tarpeellisten palveluiden avulla.

Omaishoitajan eläketurva ennen 1.7.1993 katso tiedote LA10/93 Kotona tapahtuva hoito ja hoitajan eläketurva.

Vertaa Perhehoitajan palkkio, Vammaisen henkilökohtainen avustaja.

Opinnäytetyö, Diplomityö, Pro Gradu -työ

Opinnäytteestä maksettu korvaus on eläkkeen perusteena olevaa työansiota vain, jos opinnäytetyö on tehty työsuhteessa.

Opinnäytetyötä ei useinkaan tehdä työsuhteessa, vaikka jokin yritys saattaa maksaa opinnäytetyön tekijälle palkkion työstä.

Opinnäytetyö kuuluu kiinteästi opiskeluun ja tähtää tutkinnon suorittamiseen. Oppilaitos nimeää yleensä opinnäytetyön tekijää ohjaavan opettajan ja määrittelee opinnäytetyölle asetut vaatimukset. Yleensä opinnäytetyön tekijä saa itse valita työaikansa ja sen, miten ja missä hän työn tekee. Opinnäytetyön tekijä ei siten yleensä ole yrityksen työn johdon ja valvonnan alainen.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 17.7.1997 (ETK 11947)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 21.10.1988 (ETK 1261)

Katso myös Apuraha.

Opintotuki

Kelan maksama opintotuki ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Opiskeluaika voi kuitenkin kartuttaa eläkettä tiettyjen edellytysten täyttyessä. Katso ohje Etuus opiskeluajalta ja alle 3-vuotiaan lapsen hoidon ajalta .

Työnantaja saattaa tukea työntekijöidensä vapaaehtoista ammatillista kehitystä edistävää opiskelua. Tukea voidaan myöntää esimerkiksi opintovapaa-ajan ansionmenetyksestä sekä opintojen aiheuttamista kurssi-, kirja- ja asumiskustannuksista.

Jos työnantaja maksaa opiskeluajalta palkkaa, se otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Jos työnantaja ei maksa palkkaa, mutta maksaa samalta ajalta ansionmenetyskorvausta, jota ei voida tulkita palkaksi ja jos opiskelun ei voida katsoa liittyvän läheisesti työntekijän tekemään työhön, ei ansionmenetyksestä maksettava korvaus ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Työntekijän tekemään työhön liittyvät esimerkiksi luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoidon tai niitä varten hankitun koulutuksen ajalta maksetut korvaukset.

Muilta osin työnantajan maksamaa opintotukea pidetään kulukorvauksena, jota ei oteta huomioon eläketyöansiossa.

Oppisopimus- tai koulutusajan palkka

Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu oppisopimus on työsopimus, joten sen perusteella maksettu palkka on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Muuten kuin oppisopimuskoulutuksena järjestettävä työpaikalla tapahtuva koulutus voidaan järjestää joko siten, että opiskelija ei ole työsopimussuhteessa työnantajaan, tai erikseen niin sovittaessa laatimalla työsopimus. Jos tällaisessa työpaikkakoulutuksessa oleva on tehnyt työsopimuksen työnantajan kanssa, otetaan maksettu palkka huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Optiot

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

Osa-aikatyöstä maksettu korvaus, osa-aikalisä

Osa-aikatyössä työskentelevän henkilön eläkkeen perusteena olevana työansiona otetaan huomioon työnantajan osa-aikatyöstä maksama palkka.

Osa-aikaeläkkeellä olevalle henkilölle karttuu eläkettä sekä osa-aikatyöstä että ansionalenemasta. Vuonna 1953 ja sen jälkeen syntyneille henkilöille ansionalenemasta ei kartu eläkettä. Katso Osa-aikaeläke - Osa-aikaeläkkeen määrä. Työ- ja elinkeinotoimisto, TE-toimisto, voi myöntää ansionvähennyksen korvausta (osa-aikalisää) työntekijälle, joka siirtyy vapaaehtoisesti määräajaksi kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön. Osa-aikalisän myöntämisen edellytyksenä on, että työnantaja palkkaa osa-aikalisäkauden ajaksi TE-toimiston osoittaman, siellä työttömänä työnhakijana olevan henkilön.

Osa-aikalisä ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota, koska se ei ole työnantajan maksamaa palkkaa. Osa-aikalisä ei kartuta eläkettä etuusansionakaan.

Osa-aikaeläkettä ja osa-aikalisää ei voi saada samanaikaisesti.

Osakeanti

Työnantajan työntekijöille suuntaama osakeanti, jossa henkilöstön enemmistöllä on oikeus merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan, katsotaan henkilökuntaeduksi, joka ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Käypä hinta määritellään samoin kuin ennakkoperinnässä

Jos osakeanti koskee vain osaa henkilöstöstä, kysymys ei ole henkilökuntaedusta, vaan työstä maksettavasta vastikkeesta ja siten eläkkeen perusteena olevasta työansiosta. Ennakonpidätyksen alainen etu on silloin eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 18.5.1994 (VakO 5418/93)

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

Osakepalkkio

Osakepalkkio, joka täyttää tietyt edellytykset, ei kuulu eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

Osingot ja voitto-osuudet

Osakeyhtiön vähemmistöosakas

Osakeyhtiön vähemmistöosakkaaseen sovelletaan TyEL:a. Palkkana maksetut suoritukset ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota, jos osakas on työskennellyt yrityksessä.

Osakkaan saamaa voitto-osuutta tai osinkoa ei pidetä eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvana siltäkään osin kuin sitä verotetaan ansiotulona.

Kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies

Kommandiittiyhtiön äänettömään yhtiömieheen sovelletaan TyEL:a. Palkkana maksetut suoritukset ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota, jos äänetön yhtiömies on työskennellyt yrityksessä.

Katso ohje Toimitusjohtajaan ja yrityksen osaomistajaan sovellettava eläkelaki ja eläkkeen perusteena olevat työansiot .

Palkka sekä erilaiset palkan lisät ja korotukset

Pääsääntö on, että eläkkeen perusteena olevaa työansiota määriteltäessä otetaan huomioon palkka tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työsuhteessa tehdystä työstä.

Eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvat myös erilaiset palkan lisät ja korotukset sekä tietyt korvaukset ja muut työnantajalta saadut suoritukset.

Katso tarkemmin ohje Työstä maksettava vastike .

Palkkaturva

Palkkaturvajärjestelmä turvaa työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksamisen työnantajan konkurssin ja muun maksukyvyttömyystilanteen varalta.

Palkkaturvasta huolehtiva viranomainen maksaa palkan tai muun vastikkeen työnantajan sijasta sijaismaksajana. Palkkaturvana maksettavat saatavat maksetaan työntekijän eläkemaksulla ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksulla vähennettynä.

Palkkaturvasta huolehtivat työ- ja elinkeinoministeriö sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset).

Palkkaturvana maksettu vastike työstä on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Palkkaturvana voidaan palkkaturvalain mukaan maksaa kaikki saatavat, jotka työnantaja olisi velvollinen työntekijälleen maksamaan.

Eläkkeen perusteena olevassa työansiossa huomioitava määrä saattaa kuitenkin olla suurempi kuin palkkaturvana maksettu määrä, koska palkkaturvalain mukaan voidaan suorittaa vain palkkasaatavat, jotka ovat erääntyneet aikaisintaan kolme kuukautta ennen palkkaturvahakemuksen jättämistä. Palkka, joka työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi on jäänyt saamatta, otetaan kokonaisuudessaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, jos siitä on saatu luotettava näyttö esimerkiksi konkurssituomiossa.

Palkkaturvana saatetaan maksaa palkan, lomakorvauksen tai provisioiden lisäksi esimerkiksi odotusajan palkkaa, joka ei kuulu eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Työansioissa huomioidaan vain se osuus palkkaturvana maksetusta määrästä, joka on vastiketta työstä.

Sijaismaksajasta kerrotaan tarkemmin ohjeessa Työstä maksettava vastike .

Palveluraha, juomaraha, tippi, ekstra, vapaaehtoinen lahja

Yleisöltä saadut vapaaehtoiset lahjat, palvelurahat ja muut vastaavat suoritukset ovat yleensä eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso ohje Työstä maksettava vastike kohta Muun kuin työnantajan maksamat suoritukset.

Palvelusvuosikorvaus

Palvelusvuosikorvaus on ikälisään verrattava palkanlisä, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Joidenkin työehtosopimusten mukaan työnantaja maksaa työntekijälle palvelusvuosikorvausta, jonka suuruus riippuu työsuhteen kestosta. Työnantajalla voi olla velvollisuus maksaa työoikeudellisen työsuhteen ajalta palvelusvuosikorvausta, vaikka henkilö ei tosiasiallisesti työskentelisikään.

Pekkasvapaat

Rahana maksetut korvaukset siitä, ettei työajan lyhentämiseksi sovittuja vapaita (pekkasvapaita) ole voitu pitää, ovat eläkkeen perusteena olevaa työnansiota.

Katso ohje Työstä maksettava vastike .

Perhehoitajan palkkio

Perhehoitajalain (312/1992) mukaiselle hoitajalle hoitotyöstä maksetut palkkiot ovat yleensä eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Kustannuksista maksettua korvausta ei sen sijaan oteta huomioon.

Perhehoitajaan, joka on tehnyt kunnan kanssa perhehoitajalaissa tarkoitetun toimeksiantosopimuksen, sovelletaan KuEL:a, vaikka perhehoitaja ei ole työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään.

Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa.

Perhehoidon järjestäminen muutoin kuin perhehoitajalaissa tarkoitetulla toimeksiantosopimuksella sekä perhehoitajien asema ennen 1.7.1992 katso tiedote LA10/93 Kotona tapahtuva hoito ja hoitajan eläketurva.

Vertaa Omaishoidon tuki, Vammaisen henkilökohtainen avustaja.

Pro Gradu -työ

Pro gradu -työstä maksettu korvaus on eläkkeen perusteena olevaa työansiota vain, jos pro gradu on tehty työsuhteessa.

Katso Opinnäytetyö.

Provisio

Työntekijän työsuoritukseen perustuva provisio maksetaan korvauksena työstä, joten se otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Erilaisissa myyntitehtävissä palkka koostuu usein pohjapalkasta ja provisiosta tai pelkästään provisiosta. Provisio on yksilön työsuoritukseen perustuvaa palkkaa ja se lasketaan yleensä prosenttiosuutena myynnin arvosta.

Kun provisiopalkkaa maksetaan työsuhteessa tehdystä työstä, eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluu sekä mahdollinen pohjapalkka että provisio, josta on vähennetty kulujen osuus, eli ennakonpidätyksen alainen provision määrä.

Pelkällä provisiopalkalla työskentelevä henkilö voi työskennellä myös itsenäisenä yrittäjänä. Katso esimerkki Edustajan eläketurva.

Puhelimen käyttöetu

Puhelimen käyttöetu on luontoisetu, joka otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa riippumatta siitä, annetaanko se rahapalkan lisäksi vai yksinomaan. Katso ohje Työstä maksettava vastike .

Päivärahat

Työmatkasta saatuja päivärahoja ei yleensä katsota eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi siltä osin kuin ne ovat verovapaita. Katso ohje Työstä maksettava vastike

Työntekijälle itselleen maksettua sairausvakuutuslain (SVL) mukaista päivärahaa ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Jos päiväraha on maksettu työnantajalle ja työnantaja maksaa työntekijälle koko palkan sairausajalta, palkka on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso Sairausajan palkka ja sairauspäivärahat.

Rahalahja

Työntekijälle sopimuksen mukaan tai vakiintuneesti maksetut erilaiset lahja- ja juhlarahat ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso ohje Työstä maksettava vastike .

Katso myös kohta Lahja.

Ravintoetu, ruokaetu

Ravintoetu on luontoisetu, joka on eläkkeen perusteena olevaa työansiota riippumatta siitä, suoritetaanko sitä rahapalkan lisäksi vai yksinomaan. Katso ohje Työstä maksettava vastike .

Rekrytointipalkkio, vinkkipalkkio

Rekrytointipalkkio on yleensä eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Yritys voi maksaa työntekijälleen palkkion siitä, että työntekijä antaa vinkin uuden työntekijän palkkaamiseksi.

Yritys voi maksaa rekrytointiin johtavasta vihjeestä palkkion myös ulkopuoliselle vinkin antajalle. Tällaisen vihjeen antaminen ei yksinään muodosta työsuhdetta osapuolten välille, jollei toisin ole sovittu.

Rojalti, käyttöoikeusmaksu

Rojaltia voidaan pitää eräänlaisena käyttökorvauksena, minkä vuoksi se ei yleensä ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Rojalti on esimerkiksi teoksen tekijälle tai patentin haltijalle maksettava korvaus siitä, että hänen tuotteensa saatetaan julkisuuteen tai käytettäväksi. Käyttökorvauksella tarkoitetaan tekijänoikeuden, valokuvaan perustuvan oikeuden ja teollisoikeuden, kuten patentin tai tavaramerkin käyttämisestä, käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden myynnistä suoritettavaa korvausta. Lisäksi sillä tarkoitetaan teollisia, kaupallisia ja tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista suoritettavaa korvausta. Rojalti maksetaan yleensä määräprosenttina tuloista, esimerkiksi myynnin arvosta tai julkisten esityskertojen perusteella.

Rojaltilla tarkoitetaan nimenomaan sellaisia suorituksia, joissa työntekijällä on työsuhteesta riippumatta oikeus saada korvaus jollakin immateriaalioikeudellisella perusteella.

Rojaltin nimellä maksetut suoritukset voivat tosiasiassa olla myös palkkaa.

Esimerkki: Tietokonepelien suunnittelu- ja myyntitoimintaa harjoittava yritys oli maksanut työntekijöilleen rojaltikorvauksia erään tietokonepelin ja sen lisä- sekä oheistuotteiden myynnistä. Korvauksia oli maksettu niille työntekijöille, jotka olivat osallistuneet pelin kehittämistä koskevaan projektiin. Kyseiseen tietokonepeliin ei sisältynyt sellaisia työntekijöiden tekemiä keksintöjä, jotka olisi suojattu patentilla tai muulla vastaavalla tavalla taikka joihin olisi ollut sovellettava työsuhdekeksintölakia (656/1967) . Työntekijöiden oikeudesta rojaltikorvauksiin oli otettu määräyksiä yhtiön ja työntekijöiden välisiin sopimuksiin. Korvauksia voitiin maksaa myös niille henkilöille, jotka eivät enää olleet yhtiön palveluksessa.

Korvaus, jonka työnantaja maksaa työntekijöille osallistumisesta tietokoneohjelman kehittelytyöhön, on katsottava perustuvan työnantajan ja työntekijöiden välisiin työsuhteisiin ja olevan nimenomaan työntekijöille heidän työsopimusten mukaisista töistään maksettua vastiketta. Sillä, että työntekijöille maksettavia suorituksia nimitetään rojalteiksi, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Suoritukset voitiin rinnastaa sellaisiin työnantajayhtiön tulokseen tai muuhun vastaavaan suureeseen perustuviin tulospalkkausjärjestelmiin, joiden perusteella työntekijöille maksettavat suoritukset myös kuuluvat eläkkeen perusteena oleviin työansioihin. Myös tulospalkkausjärjestelmissä voi työntekijälle tulla maksettavaksi työsuhteen perusteella suorituksia vielä sen jälkeenkin, kun työsuhde työnantajaan jo on päättynyt. Kysymys voi silti olla työsuhteen aikana tehdystä työstä saatavasta vastikkeesta, joka on otettava huomioon eläkkeen perusteena olevassa ansiossa.

Katso myös Tekijänoikeuspalkkiot ja Työsuhdekeksintökorvaukset.

Sairausajan palkka ja sairauspäivärahat

Sairausajan palkka

Sairausajan palkka on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Työntekijällä, joka sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi on kykenemätön työhönsä, on työsopimuslain mukaan oikeus sairausajan palkkaan siihen asti kunnes sairausvakuutuslain mukainen päiväraha alkaa.

Työehtosopimuksen perusteella työntekijällä voi olla oikeus sairausajan palkkaan pitemmältä ajalta kuin työsopimuslain mukaan. Työehtosopimuksella myös sairausajan palkan maksaminen voidaan järjestää eri tavoin.

Esimerkki: Työntekijä tulee työkyvyttömäksi lokakuussa 2009 ja hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläke silloin sattuvan eläketapahtuman perusteella. Työnantaja kuitenkin maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa marras-, joulu-, tammi- ja helmikuulta. Näitä sairausajan palkkoja ei oteta huomioon työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä.

Työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtumavuoden jälkeen vuonna 2010 maksettu sairausajan palkka on kuitenkin työstä maksettua vastiketta, joka otetaan huomioon vanhuuseläkettä määrättäessä.

Sairausajan palkkaa ei voida kohdentaa työkyvyttömyyden alkamista edeltävälle ajalle.

Jos työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa työehtosopimuksen mukaisen maksuvelvoitteen päätyttyä, palkka kuuluu silloinkin eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha (sairauspäiväraha)

Kansaneläkelaitos tai vakuutuskassalaissa tarkoitettu sairauskassa maksaa sairausajalta sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Se maksetaan joko suoraan työntekijälle itselleen tai hänen työnantajalleen, jos työnantaja on maksanut palkkaa sairausajalta.

Sairauspäiväraha maksetaan työntekijälle itselleen

Työntekijälle itselleen maksettua sairauspäivärahaa ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Ajalta, jolta päiväraha maksetaan työntekijälle itselleen, karttuu kuitenkin eläkettä etuuden perusteena olevan työansion perusteella.

Katso Eläkkeen karttuminen palkattomilta ajoilta - Eläkkeen karttuminen lyhytaikaisen työkyvyttömyyden perusteella maksettujen korvausten ajoilta .

Sairauspäiväraha maksetaan työnantajalle, joka maksaa työntekijälle koko palkan sairausajalta

Jos sairauspäiväraha maksetaan työnantajalle ja työnantaja maksaa koko palkan työntekijälle tältä ajalta, koko palkka on eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Tällöin on siis kysymys sairausajan palkan maksamisesta.

Sairauspäiväraha maksetaan työntekijälle itselleen ja työnantaja maksaa palkasta vain päivärahan ylittävän osan

Jos Kansaneläkelaitos tai sairauskassa on maksanut päivärahan sairausajan palkan maksuajalta kokonaan työntekijälle ja työnantaja maksaa työntekijälle palkasta vain sairauspäivärahan ylittävän osan, työnantajan tosiasiallisesti maksama osuus kuuluu eläkkeen perusteena olevaan työansioon ja päiväraha ei kuulu. Työntekijälle itselleen maksettu sairauspäiväraha kartuttaa kuitenkin eläkettä etuusansion muodossa.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 12.6.2002 (ELK 3505/01)

Sairauskassan maksama täydennyspäiväraha

Täydennyspäivärahan maksaminen on eräs sairausajan palkan maksamistapa. Täydennyspäiväraha ei ole sosiaalivakuutusetuus, vaan kyse on siitä, että työnantaja hoitaa sairausajan palkan maksuvelvollisuutensa tällä tavalla.

Täydennyspäiväraha otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Työehtosopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi sairaus- tai äitiysloma-ajan palkan maksamisesta työnantajan yhteydessä toimivan työpaikkakassan kautta täydennyspäivärahana. Kassa maksaa täydennyspäivärahaa säännöissä määrätyn ajan, joka yleensä vastaa työehtosopimuksessa määriteltyä sairausajan palkan maksuaikaa. Sairauskassan jäseninä ovat yleensä tietyn työnantajan palveluksessa olevat tai määrättyyn ammattikuntaan kuuluvat henkilöt. Kassat maksavat jäsenilleen lakisääteisiä sairausvakuutusetuuksia ja niitä täydentäviä lisäetuuksia tai ainoastaan lisäetuuksia.

Jos osa sairausajalta maksettavasta korvauksesta maksetaan sairausvakuutuslain mukaisena päivärahana ja osa täydennyspäivärahana, vain täydennyspäivärahana maksettu osuus on eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Sairauspäivärahana maksettu osuus kartuttaa eläkettä etuusansion perusteella.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 10.5.1977 (VakO 8401/76)

Katso ohje Eläkkeen karttuminen lyhytaikaisen työkyvyttömyyden perusteella maksettujen korvausten ajoilta .

Sairauskassan maksama lisäpäiväraha

Sairauskassan maksamaa lisäpäivärahaa pidetään vakuutuskorvauksena, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Lisäpäiväraha on etuus, jonka sairauskassa maksaa sen jälkeen, kun jäsenen työehtosopimuksen mukainen oikeus sairausajan palkkaan tai täydennyspäivärahaan on päättynyt.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 17.2.1983 (VakO 1294/82)

Sairausraha

Sairausraha on luokiteltavissa samantapaisiin suoritteisiin kuin lisäpäiväraha, eikä sitä siten lasketa eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Työntekijälle voidaan maksaa vapaaehtoisen vakuutuksen perustuvaa sairausrahaa esimerkiksi eläkekassasta.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 29.3.1984 (VakO 749/83)

Saneerausmenettelyssä leikattu palkanosa

Ennen saneerausmenettelyn alkamista erääntynyt leikattu palkanosa on eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Sitä on siis työntekijän koko se palkka, joka on erääntynyt ennen saneerausmenettelyn alkamista.

Taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseksi tai sen edellytysten turvaamiseksi ja velkajärjestelyjen aikaansaamiseksi voidaan ryhtyä saneerausmenettelyyn. Saneerausta käytetään silloin, kun yrityksen voidaan sen avulla odottaa tervehtyvän ja velkojien saavan saatavilleen paremman suorituksen kuin konkurssissa. Saneerausmenettelyssä voidaan sopia esimerkiksi, että työntekijöiden ennen saneerausmenettelyn alkamista erääntyneitä palkkoja leikataan. Saneerausmenettely toteutetaan tuomioistuimen päätöksellä. Velkasaneerausohjelman toimeenpanosta vastaa selvitysmies.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 29.10.1996 (ETK 11883)

Työntekijän työsuhteesta johtuvat saatavat maksetaan työnantajan maksukyvyttömyystilanteen yhteydessä usein palkkaturvajärjestelmästä. Katso tarkemmin Palkkaturva.

Jos työntekijän vastaista palkkaa pienennetään saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen, eläkkeen perusteena olevaa työansiota on vain tosiasiallisesti maksettu palkka. Palkan pienennystä ei siis oteta huomioon.

Katso myös Konkurssi

Sijaismaksaja

Palkka tai muu vastike, joka on sovittu maksettavaksi korvauksena työstä, on eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvaa myös silloin, kun sen suorittaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä, palkkaturvaviranomainen tai muu maksaja.

Sijaismaksajina toimivat yleensä ulosottovirastot, kunnat, kaupungit, Kansaneläkelaitos, työvoima- ja elinkeinokeskukset ja konkurssipesät. Sijaismaksaja voi olla myös esimerkiksi taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen työnantajan takaaja, velkoja tai muu maksaja.

Katso ohje Työstä maksettava vastike kohta Sijaismaksajan maksama suoritus.

Sovinto työsuhderiita-asiassa

Palkkoja tai työsuhteen päättämistä koskeva riita-asia tuomioistuimessa saatetaan sopia ennen tuomioistuimen ratkaisua. Jos tällöin on sovittu työntekijälle tulevasta erittelemättömästä kertakorvauksesta, sitä ei yleensä pidetä miltään osin eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Katso ohje Työstä maksettava vastike kohta Työsuhteen päättymiseen liittyvät suoritukset.

Starttiraha eli työllistämistuki yrittäjäksi ryhtyvälle

Starttiraha ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Starttiraha on aloittavan yrittäjän työllistämistuki. Työ- ja elinkeinotoimisto voi myöntää starttirahaa joko yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle työnhakijalle tai työelämästä, opiskelusta tai kotityöstä kokoaikaiseksi yrittäjäksi siirtyvälle henkilölle.

Starttirahan saaneen henkilön on otettava itselleen yrittäjän eläkelain (YEL) mukainen vakuutus, jos YEL:n piiriin kuulumisen edellytykset täyttyvät.

Jos henkilö ryhtyy harjoittamaan yritystoimintaa sellaisessa yhtiömuodossa, jossa hänellä ei ole TyEL:n 7 §:ssä tarkoitettua johtavaa asemaa ja määräämisvaltaa, häntä pidetään työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteessa olevana. Häntä ei kuitenkaan voida pelkän starttirahan perusteella vakuuttaa TyEL:n mukaisesti, jos hän ei nosta yrityksestä lainkaan sellaista palkkaa, joka katsotaan eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi. Katso ohje Toimitusjohtajalle ja yrityksen osaomistajalle maksetut korvaukset

Stipendi

Stipendejä ei yleensä oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Jos stipendi kuitenkin maksetaan vastikkeena työsuhteessa tehdystä työstä, kyse on itse asiassa palkasta.

Katso Apurahat.

Säästöhenkivakuutus

Työnantajan työntekijälleen ottaman säästöhenkivakuutuksen vakuutusmaksut ovat työntekijän työeläkkeen perusteena olevaa työansiota siltä osin kuin ne katsotaan verotuksessa työntekijän veronalaiseksi ansiotuloksi.

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset .

Katso myös tiedote LA16/94 , Työnantajan työntekijälleen ottama yksilöllinen vapaaehtoinen eläkevakuutus ja säästöhenkivakuutus eläkepalkassa.

Tantiemi

Tantiemi on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Tantiemi on osapalkka, jonka suuruus riippuu yrityksen vuosivoitosta ja joka voidaan maksaa peruspalkan lisäksi. Tantiemi maksetaan yleensä yrityksen johtoon kuuluvalle henkilölle, jonka katsotaan selvimmin vaikuttavan yrityksen menestykseen. Kyseessä on siis erä, jonka perusteena on yksittäisen työntekijän työsuorituksen palkitseminen.

Katso kohta Bonus sekä ohje Työstä maksettava vastike .

Tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukainen ansionmenetyskorvaus

Tapaturma - ja liikennevakuutuslain mukaiset ansionmenetyskorvaukset eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Ansionmenetyskorvausten etuusajat voivat kuitenkin kartuttaa eläkettä tiettyjen edellytysten täyttyessä. Katso ohje Eläkkeen karttuminen lyhytaikaisen työkyvyttömyyden perusteella maksettujen korvausten ajoilta

Työnantaja saattaa maksaa työtapaturman tai liikennevahingon jälkeen sairausajan palkkaa, joka on eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Katso Sairausajan palkka ja sairauspäivärahat.

Tasaerä

Tasaerä ei ole eläkkeen perusteena olevaa ansiota.

Tasaerä on eräänlainen ennakolta maksettu palkkaerä, joka eräiden työehtosopimusten mukaan maksetaan työntekijälle heti työsuhteen alkaessa. Kun työsuhde päättyy, maksettu tasaerä peritään takaisin viimeisen palkanmaksun yhteydessä. Tasaerä ei ole vastiketta työnteosta. Siinä on kyse eräänlaisesta työntekijän velasta työnantajalle ja tämä velka maksetaan pois työsuhteen päättyessä.

Koska tasaerä ei ole tehdystä työstä maksettua palkkaa, sitä ei maksamisvuonna oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Toisaalta sitä ei myöskään vähennetä työsuhteen päättymisvuoden työansioista siitä huolimatta, että työnantaja vähentää sen maksamastaan palkasta.

Vertaa Työhöntulopalkkio.

Tavarantarkastuspalkkio

Tavarantarkastajalle maksettuja palkkioita ei yleensä oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Tavarantarkastajan suorittamaa työtä on pidettävä luonteeltaan sellaisena, ettei tarkastusta pyytäneellä voida katsoa olevan oikeutta tarkastajan tekemän työn johtoon ja valvontaan työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla. Tavarantarkastajaan sovelletaan yrittäjän eläkelakia (YEL), jos toiminta täyttää YEL:n edellytykset kestoajan ja vähimmäistyötulon osalta.

Hyväksytty tavarantarkastaja on Keskuskauppakamarin tavarantarkastajalautakunnan hyväksymä asiantuntija, joka toimii Keskuskauppakamarin valvonnassa. Tavarantarkastaja on puolueeton ja antaa pyynnöstä määrämuotoisen tarkastuskertomuksen tarkastuksen kohteen kunnosta, havaitusta virheestä tai vahingosta taikka määrittää kohteen käyvän arvon.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 30.11.1999 (ETK 12129)

Tehdaspalokunta

Toimintaa yhtiön tehdaspalokunnassa käsitellään yhtenä kokonaisuutena työntekijän yhtiöön olevan varsinaisen työsuhteen kanssa. Palokunnassa tehdystä työstä saadut ansiot otetaan siten huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Katso esimerkki Useamman erillisen rinnakkaisen työn tekeminen saman työnteettäjän lukuun .

Katso myös Vapaapalokunta.

Tekijänoikeuspalkkio ja uusintapalkkio

Lakisääteisiä korvauksia tekijänoikeuksien luovuttamisesta ei yleensä pidetä työsuhteeseen perustuvana palkkana, joten niitä ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Näyttelijälle tai muusikolle maksettua uusintapalkkiota pidetään tekijänoikeuskorvaukseen verrattavana suorituksena, eikä sitäkään siten oteta huomioon työansiossa.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 23.9.1982 (VakO 7192/81)

Tekijänoikeus on yksinomainen oikeus teoksen hyödyntämiseen. Teoksia ovat esimerkiksi muodoltaan itsenäiset ja omaperäiset kirjalliset ja taiteelliset teokset. Teoksia voivat olla mm. kirjoitukset, kuvat, taideteolliset tuotteet ja tietokoneohjelmat. Tekijänoikeuslain (404/1961) mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Tekijänoikeudesta saadaan korvausta, kun oikeus luovutetaan kokonaan, osittain tai joku käyttää suojattua teosta.

Teoksen omistusoikeuden perusteella maksetut korvaukset, esim. taideteoksen kauppahinta, eivät ole tekijänoikeuskorvauksia.

Katso myös Rojalti, Työsuhdekeksintökorvaus ja Kustannussopimus.

Todistelusta maksettavat korvaukset

Lainkäyttöelimissä annetun todistelun johdosta maksettavia korvauksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, koska kyseessä on kustannusten korvaus.

Tulospalkkio

Tulospalkkioita pidetään työstä maksettuna vastikkeena ja siten eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Tulospalkkiona maksetun palkkion määrä ei välttämättä ole suoraan riippuvainen yksittäisen työntekijän tekemästä työstä, vaan palkkio voi määräytyä työntekijäryhmien tai työyksiköiden aikaansaannosten perusteella tai jopa koko yrityksen (konsernin) tuloksen perusteella. Erilaisten työpaikka- tai yrityskohtaisten tulospalkkioiden suuruutta ei yleensä säädellä työ- tai virkaehtosopimuksissa. Tulospalkkioista päättää yleensä yrityksen johto.

Katso Bonus sekä ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset ja ohje Työstä maksettava vastike .

Tuotantopalkkio ja tuotantolisä

Tuotantopalkkio ja tuotantolisä ovat tulospalkkion luonteisia suorituksia ja siten eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso Tulospalkkio.

Työkokeilusta, työharjoittelusta ja työelämävalmennuksesta maksettu korvaus

Työkokeilu, työelämävalmennus ja työharjoittelu työpaikalla ovat julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaisia työmarkkinatoimenpiteitä.

Työharjoittelu tai työkokeilu työmarkkinatuella

Työ- ja elinkeinotoimisto ja työkokeilun tai työharjoittelun järjestäjä tekevät työharjoittelusta tai työkokeilusta määräaikaisen sopimuksen. Harjoittelun tai työkokeilun ajalta maksetaan täysi, tarveharkinnaton työmarkkinatuki.

Työmarkkinatuella työharjoittelussa tai työkokeilussa työpaikalla oleva henkilö ei työskentele työsuhteessa eikä työmarkkinatukea siten oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Työelämävalmennus

Työelämävalmennuksessa olevalle henkilölle maksetaan joko työmarkkinatukea tai työllistämistukea. Työelämävalmennuksessa oleva henkilö ei ole työsuhteessa eikä kumpaakaan tukea oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Muu työharjoittelu

Muu työharjoittelu voi tapahtua myös työsuhteessa, jolloin työstä sovittu vastike kuuluu eläkkeen perusteena olevaan ansioon.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 22.8.1994 (ETK 11721)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 19.7.1983 (ETK 11023)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 30.12.1985 (ETK 11181)

Työhöntulopalkkio, kynnysraha, sign on -palkkio

Työnantajan uudelle työntekijälle maksama ns. työhöntulopalkkio on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Työhöntulopalkkio maksetaan työntekijälle, kun tämä aloittaa työt. Yleensä palkkioon liittyy takaisinmaksuehto, jonka mukaan työntekijän on maksettava osa palkkiosta takaisin, jos hän päättää työsuhteensa ennen sovittua määräaikaa.

Jos työntekijä eroaa ennen määräaikaa ja joutuu maksamaan osan palkkiosta takaisin, eläkkeen perusteena olevaa ansiota tulee tältä osin korjata.

Vertaa Tasaerä.

Työllistämistuki

Työllistämistuella tarkoitetaan työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi ja työmarkkinoille sijoittumisen edellytysten parantamiseksi tarkoitettua tukea, jonka myöntää ja maksaa työvoima- ja elinkeinotoimisto (TE-toimisto). Työllistämistukea voidaan myöntää joko työnantajalle tai TE-toimiston henkilöasiakkaalle.

Työnantajalle tukea myönnetään työntekijän palkkauskustannuksiin (palkkatuki) ja henkilöasiakkaalle toimeentulon turvaamiseksi. Henkilöasiakkaan tukia ovat starttiraha yrittäjäksi ryhtyvälle, työllistämistuki työelämävalmennukseen osallistuvalle työttömälle työnhakijalle, joka ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen ja osa-aikalisä ansiovähennyksen korvaukseksi kokoaikatyöstä vapaaehtoisesti osa-aikatyöhön siirtyvälle työntekijälle.

Tuen myöntämisen edellytykset on kerrottu julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa (1295/2002) .

Palkkatuki

Palkkatuen avulla palkattu työntekijä on työsuhteessa tukea saavaan työnantajaan ja työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijän eläketurvan. Eläkkeen perusteena olevaan työansioon luetaan kokonaispalkka eli palkkatuen ja työnantajan itse maksaman palkan yhteismäärä.

Starttiraha yrittäjäksi ryhtyvälle

Starttiraha ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Katso tarkemmin kohta Starttiraha eli työllistämistuki yrittäjäksi ryhtyvälle.

Työllistämistuki työelämävalmennukseen osallistuvalle työttömälle työnhakijalle

Katso kohta Työkokeilusta, työharjoittelusta ja työelämävalmennuksesta maksettu korvaus.

Osa-aikalisä

Osa-aikalisä ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso kohta Osa-aikatyöstä maksettu korvaus

Katso ohje Eläkkeen karttuminen työttömyysetuusajoilta .

Työntekijän eläkemaksun palautus

Jos työnantaja palauttaa pidättämänsä työntekijän eläkemaksut työntekijälle silloin, kun työnantaja ei joudu maksamaan lainkaan kannatusmaksua eläkesäätiölle, eläkemaksun palautusta ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Vastaava työntekijän eläkemaksun palautus ei voi tulla kysymykseen, jos työnantaja on järjestänyt eläketurvan eläkevakuutusyhtiössä.

Työpaikkalääkäri

Työsuhteessa olevan työpaikkalääkärin työansioon kuuluvat sellaiset palkkiot, jotka työnantaja on maksanut henkilökunnalle annetuista lääkärinpalveluksista. Sopimuksesta riippuen myös työntekijöiden työpaikkalääkärillä käynnistään suoraan lääkärille maksamat palkkiot kuuluvat eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

Työpaikkalääkäri on yleensä työsuhteessa, kun hänellä on vastaanotto yhtiön työntekijöille yhtiön tiloissa. Omissa tiloissaan ja omilla välineillään työskentelevä työpaikkalääkäri on yleensä yrittäjä.

Katso esimerkki Lääkärin eläketurva , johon on linkitetty aikaisempia oikeustapauksia.

Työsuhdekeksintökorvaukset

Työsuhdekeksinnöistä maksettava korvaus ei yleensä ole vastasuoritusta työsopimuksen perusteella tehdystä työstä. Näin ollen sitä ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, vaikka korvaus olisi veron ennakonpidätyksen alaista ansiota.

Immateriaalioikeudellisen periaatteen mukaan patentilla suojattavissa olevan keksinnön tekijällä on lähtökohtaisesti oikeus itse hyödyntää keksintöänsä ja saada sen tuotto hyväkseen. Työsuhdekeksintölaissa on kuitenkin säädetty, että työnantaja voi tietyissä tilanteissa ottaa työntekijänsä tekemän keksinnön oikeudet itselleen. Työntekijälle on tällöin maksettava kohtuullinen korvaus. Usein korvauksen suuruutta määriteltäessä otetaan huomioon keksinnön taloudellinen merkitys työnantajalle. Korvaus voidaan maksaa kertasuorituksena tai jatkuvana ns. rojaltikorvauksena.

Kun työnantaja maksaa työntekijälleen työsuhdekeksintölaissa tarkoitetun kohtuullisen korvauksen, ei kysymys ole varsinaisesta työsopimuksen mukaisen työvelvoitteen täyttämisestä aiheutuvasta vastikkeesta vaan pikemminkin immateriaalioikeudellisin perustein maksetusta korvauksesta, jota ei oteta eläketyöansiossa huomioon.

Tehtyjen keksintöjen lukumäärään perustuvat kiinteämääräiset palkkiot voivat kuitenkin kuulua eläkkeen perusteena oleviin ansioihin sellaisilla työntekijöillä, joiden pääasiallisiin työsopimuksen mukaisiin työtehtäviin kuuluu nimenomaisesti tutkimus- ja tuotekehittelytoiminta sekä patentilla suojattavissa olevien keksintöjen tekeminen. Hyväksyttyjen keksintöjen lukumäärään perustuvalla palkkiojärjestelmällä on tuotekehittelytehtävissä olevien työntekijöiden kohdalla tosiasiallisesti tulospalkkausjärjestelmän piirteitä.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 24.1.2002 (ETK 12263)

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 24.5.1984 (VakO 3608/83)

Työsuhdematkalippu

Työnantajan työntekijälleen antama joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu on veronalaiselta osaltaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Vuonna 2010 työsuhdematkalippu on verovapaata 300 euroon asti. Etuus on verovapaata myös 600 euroa ylittävältä osalta 3400 euroon saakka. Verovapaan edun määrä on enintään 3100 euroa vuonna 2010.

Katso verottajan ohje työsuhdematkalipusta www.vero.fi .

Työsuojelutoimikunnan jäsenyydestä maksetut palkkiot

Työsuojelutoimikunnan jäsenyydestä maksetut palkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota, jos palkkion saaja on työsuhteessa.

Katso Hallintoelinten jäsenyyspalkkiot.

Työttömyyspäiväraha, Työmarkkinatuki

Työttömyysturvalain mukainen työttömyyspäiväraha ja työmarkkinatuki eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Ansiopäivärahan maksuajalta voi kuitenkin karttua eläkettä tiettyjen edellytysten täyttyessä.

Kelan maksama työttömyyspäiväraha ja työmarkkinatuki eivät kartuta ansaittua eläkettä. Ne vaikuttavat kuitenkin tulevan ajan ansioon, jos niitä on maksettu niiden vuosien aikana, jotka ovat mukana tulevan ajan ansiota määrättäessä.

Katso ohje Eläkkeen karttuminen työttömyysetuusajoilta .

Työvaatekorvaukset

Työvaatekorvaukset ovat kustannusten korvausta, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Katso ohje Työstä maksettava vastike

Työvälinekorvaukset

Työvälinekorvaukset ovat kustannusten korvausta, jota ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Katso ohje Työstä maksettava vastike

Täydennyspäiväraha

Täydennyspäiväraha otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Katso tarkemmin Sairauskassan maksama täydennyspäiväraha

Veroton täydennyspäiväraha

Myös veroton täydennyspäiväraha otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Täydennyspäiväraha oli aiemmin voimassa olleen tulo- ja varallisuusverolain (1043/74) mukaan kassan jäsenille verotonta, jos työantajan maksama vakuutusmaksu kassalle ei ylittänyt 75 prosenttia kassan maksuista. Vuoden 1991 jälkeiseltä ajalta maksettavat täydennyspäivärahat ovat veronalaista tuloa.

Ulkomaantyön palkka

Eräissä tilanteissa työntekijän eläke karttuu Suomeen myös ulkomaantyön aikana. Ulkomailla työskentelevän työntekijän eläkkeen perusteena oleva työansio määräytyy yleensä vakuutuspalkan eikä todellisten ansioiden mukaan.

Katso kohta Vakuutuspalkka sekä ohje Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka .

Ulkomaantyön päivärahat

Työmatkasta saatuja päivärahoja ei yleensä katsota eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi siltä osin kuin ne ovat verovapaita. Katso Kustannusten korvaukset.

Urheilijan palkkiot

Urheilijalle maksetut korvaukset eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota, koska työeläkelainsäädäntö ei koske urheilemista.

Laki urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta (276/2009) , tuli voimaan 1.5.2009. Ennen lain voimaantuloa alkaneeseen peli- ja kilpailukauteen ja sattuneisiin tapaturmiin sovelletaan aikaisemman lain säännöksiä.

Katso ohje Urheilijan vakuuttaminen.

Vahingonkorvaukset

Vahingonkorvaukset eivät ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota, koska vahingonkorvaus ei ole vastiketta työstä.

Vahingonkorvaus voi perustua mm. vahingonkorvauslakiin taikka pakolliseen tai vapaaehtoiseen vahinkovakuutukseen. Myös sopimussuhteeseen voi usein liittyä vahingonkorvausvelvollisuus toiselle sopijapuolelle aiheutetusta vahingosta. Vahingonkorvausta voidaan maksaa esimerkiksi työsopimussuhteen laittoman irtisanomisen johdosta.

Vahingonkorvausta ovat myös tasa-arvolain nojalla maksettavat hyvitykset sukupuolen perusteella tapahtuneesta syrjinnästä sekä yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain nojalla maksetut vahingonkorvaukset.

Katso ohje Työstä maksettava vastike .

Vakuutusasiamiehen palkkiot

Vakuutusyhtiöön työsuhteessa olevan henkilön työsuhteeseen voi liittyä velvollisuus myydä muidenkin saman yritysryhmän yhtiöiden vakuutuksia, jolloin työnantajayhtiö maksaa tästä myyntityöstä palkan. Nämä palkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota samoin kuin sellaisetkin myyntipalkkiot, jotka yhtiö maksaa työntekijälle hänen vapaa-aikanaan suorittamastaan yhtiön vakuutusten myynnistä.

Jos palkkion maksaa muu kuin työnantajayhtiö ja muuta maksajaa ei voida pitää sijaismaksajana, palkkioiden kuuluminen eläketyöansioon ratkaistaan sen mukaan täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkit vakuutusasiamiehen ja maksajan välisessä oikeussuhteessa.

Jos vakuutusasiamiehelle maksetaan pelkkää provisiopalkkaa, hänet katsotaan yleensä yrittäjäksi.

Katso esimerkki Useamman erillisen rinnakkaisen työn tekeminen saman työnteettäjän lukuun.

Sijaismaksajan käsitteestä kerrotaan ohjeessa Työstä maksettava vastike .

Vakuutuskorvaukset

Vapaaehtoisen tai pakollisen vahinkovakuutuksen perusteella maksettavia vakuutuskorvauksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Niissä kyse on vahingonkorvauksesta, joka ei ole vastiketta työn teosta.

Myöskään pakollisten ja vapaaehtoisten vakuutusten perusteella maksettuja ansionmenetyskorvauksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Tietyt lakisääteiset ansionmenetyskorvaukset kartuttavat kuitenkin eläkettä. Katso ohje Sosiaalietuudet eläkelaskennassa.

Vakuutuspalkka

Eräissä tilanteissa työntekijän eläke karttuu Suomeen myös ulkomaantyön aikana. Ulkomailla työskentelevän työntekijän eläkkeen perusteena oleva työansio ei kuitenkaan yleensä määräydy todellisten ansioiden mukaan vaan vakuutuspalkan perusteella.

Vakuutuspalkkana pidetään sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä ei Suomessa ole, työansiona pidetään sitä palkkaa, jonka muuten voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.

Vakuutuspalkkaa käytetään TyEL:n, KuEL:n ja VaEL:n piiriin kuuluvassa ulkomaantyössä.

Katso ohje Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka .

Vammaisen henkilön henkilökohtaiselle avustajalle maksettu palkkio

Vammaisen henkilön avustajalle maksettu vastike on yleensä eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen kunnalta tukea, joka perustuu lakiin vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista ( Vammaispalvelulaki 380/87 ).

Vammainen henkilö valitsee ja palkkaa itse henkilökohtaisen avustajansa ja toimii tämän työnantajana. Hän on siten velvollinen järjestämään avustajalleen myös eläketurvan. Kunta suorittaa vammaiselle korvauksen avustajasta aiheutuvista kustannuksista, joihin luetaan myös työnantajan maksettaviksi kuuluvat lakisääteiset maksut ja korvaukset. Tällaisia korvattavia maksuja ovat muun muassa työeläkevakuutusmaksut.

Käytännössä kunta saattaa maksaa myöntämänsä tuen hoitopalkkiona suoraan avustajalle ja pidättää siitä veron ja suorittaa sosiaaliturvamaksun. Tämä ei kuitenkaan vaikuta vammaisen asemaan avustajansa työnantajana. Kuntaa pidetään palkan sijaismaksajana.

Sijaismaksajan käsitteestä kerrotaan ohjeessa Työstä maksettava vastike .

Vammaispalvelulaissa tarkoitettuna vammaisen henkilökohtaisena avustajana voi toimia myös vammaisen perheenjäsen. Myös hän on työsuhteessa vammaiseen tai hänen holhoojaansa, jos hänen kanssaan on tehty työsopimus.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 29.3.2004 (ELK 3861/03)

Kuulovammaisen tulkkauspalvelut

Vaikeavammaisen henkilökohtaisesta avustajasta on pidettävä erillään kuulovammaisen henkilön oikeus saada vammaispalvelulain nojalla korvauksetta tulkkauspalveluja.

Vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaisille henkilöille muun ohella tulkkipalvelut, jos henkilö vammansa tai sairautensa vuoksi välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista.

Kunta voi käytännössä täyttää tämän velvoitteensa palkkaamalla tulkin, ostamalla palvelut tulkilta tai tulkkivälitykseltä tai korvaamalla kuulovammaiselle tulkin käytöstä aiheutuneet kohtuulliset kulut. Kuulovammainen voi myös itse palkata avustajakseen tulkin tai ostaa tulkkipalveluja tulkkivälitykseltä.

Vaikeavammaiselle henkilölle tulkkipalvelut ovat maksuttomia. Vaikeavammaisena pidetään vaikeasti kuulovammaista, kuulo- tai näkövammaista tai puhevammaista henkilöä.

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluiden järjestäminen siirtyi kunnilta Kelan vastuulle 1.9.2010. Tulkkauspalvelun siirron yhteydessä asiakkaiden oikeudet tulkin käyttöön eivät muuttuneet.

Se, mitä työeläkelakia viittomakielen tulkin työskentelyyn sovelletaan, riippuu siitä, keneen työntekijä (tulkki) on työsuhteessa ja täyttääkö työntekijä ja työsuhde sen eläkelain piiriin kuulumisen edellytykset, johon kyseiseen työnantajaan työsuhteessa olevat työntekijät kuuluvat. Näin ollen viittomakielen tulkkeja voi koskea VaEL, KUEL tai TyEL. Tulkki voi kuulua myös YEL:n piiriin.

Katso tarkemmin esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 5.1.1994 (ETK 11651)

Erään vakuutusoikeuden päätöksen mukaan alaikäisen kuulovammaisen henkilön vanhempia ei kuitenkaan voitu pitää kuulovammaisen tulkkina ja opettajana toimineen henkilön työnantajana.

Katso tarkemmin esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 4.9.2003 (VakO 5089/2001 )

Myös Eläkelautakunta on syksyllä 2004 antanut päätöksen, jossa täysi-ikäistä kuulovammaista henkilöä ei pidetty hänen tulkkinaan toimineen henkilön työnantajana. Eläkelautakunta on perustellut ratkaisuaan sillä, että kuulovammaisella oli muun lainsäädännön perusteella oikeus saada tulkkauspalvelut maksutta, joten hän ei ollut velvollinen maksamaan tulkille palkkaa. Kunta ei siten voinut toimia kuulovammaisen palkanmaksuvelvollisuuden sijaismaksajana.

Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta

Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta

Sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 d §:n mukaiseen vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaan toimintaan osallistuvat voivat tehdä työtä työsuhteessa. Jos työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, suojatyö- ja työkeskuksissa työskenteleville vammaisille erinimisinä korvauksina maksettu vastike otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaa toimintaa järjestetään henkilöille, joilla vamman tai sairauden tai muun vastaavan syyn johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista ja jotka tarvitsevat tukitoimia työllistyäkseen avoimille työmarkkinoille.

Esimerkki: Vakuutusoikeuden päätös 11.11.1993 (VakO 7871/92)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 22.10.1992 (ETK 11578)

Vammaisten henkilöiden työtoiminta

Sosiaalihuoltolain 27 e §:n mukaiseen vammaisten henkilöiden työtoimintaan osallistuva henkilö ei ole työsopimuslaissa tarkoitetussa työsuhteessa toiminnan järjestäjään tai palvelun tuottajaan. Näin ollen tällaiselle henkilölle mahdollisesti maksettua korvausta ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Vammaisten henkilöiden työtoiminnalla tarkoitetaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja sitä edistävää toimintaa. Työtoimintaa järjestetään työkyvyttömille henkilöille, joilla vammaisuudesta johtuen ei ole edellytyksiä osallistua edellä mainittuun suojatyöhön ja joiden toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin. Työtoiminta voi olla hyvin monimuotoista eikä sen sisältöä ole määritelty sosiaalihuoltolaissa.

Työtoiminnan järjestäjän on otettava tapaturmavakuutuslain mukainen vakuutus työtoimintaan osallistuville henkilöille.

Vapaaehtoinen eläkevakuutus

Verotuksessa palkkana pidettävät yksilöllisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksut ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

Vapaapalokunta

Palo- ja pelastustoimen tehtäviin kuuluvista harjoituksista, hälytyksistä ja varallaolosta maksettavat ansiot on otettava huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Vapaapalokuntalaisille palkan maksaa yleensä kunta, joka kuitenkaan ei ole heidän työnantajansa. Sijaismaksajan käsitteestä katso tarkemmin ohje Työstä maksettava vastike.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 3.6.1999 (ETK 12090)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 8.4.2003 (ETK 1839)

Velkajärjestely

Katso Saneerausmenettelyssä leikattu palkanosa.

Voitto-osuudet, voitonjakoerät, voittopalkkiot

Jos yhtiökokous päättää jakaa osan osakeyhtiön voitosta työntekijöille, kyseessä ei ole työstä maksettava vastike. Kyse on tällöin siitä, että yrityksen omistajat päättävät tyytyä pienempään osinkoon antamalla osan voitosta koko henkilöstölle.

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset

Vuorottelukorvaus

Työnantaja ei maksa palkkaa vuorotteluvapaalla olevalle työntekijälle. Vapaalla oleva henkilö saa vuorottelukorvauksen, jonka maksaa työttömyyskassa tai Kela. Vuorottelukorvaus ei ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Vuorottelukorvauksen aika kartuttaa eläkettä tiettyjen edellytysten täyttyessä. Katso ohje Sosiaalietuudet eläkelaskennassa .

Vuorotteluvapaa on järjestely, jossa kokoaikatyössä oleva työntekijä siirtyy työnantajansa kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti vuorotteluvapaalle ja työnantaja palkkaa samaksi ajaksi työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevan henkilön. Vapaasta säädetään vuorotteluvapaalaissa .

Vuorotteluvapaalla olevan sijaiseksi palkatulle työntekijälle maksettu palkka on hänen eläkkeen perusteena olevaa työansiotaan.

Vuosilomaan liittyvät suoritukset

Vuosilomapalkka, lomaltapaluuraha, lomaraha tai muu vastaava etuus on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Myös työsuhteen päättyessä maksettava lomakorvaus on eläkkeen perusteena olevaa työansiota, samoin korvaus pitämättä jääneestä säästövapaasta.

Katso ohje Työstä maksettava vastike.

Välimiesoikeuden jäsenten palkkiot

Lainvoimaisessa välitystuomiossa vahvistettua ja maksettavaksi tuomittua palkkiota välimiesoikeuden jäsenelle ei yleensä oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.

Välimiesten ei voida katsoa toimivan tietyn työnantajan johdon ja valvonnan alaisina, joten he eivät ole työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Kysymyksessä on henkilökohtainen luottamustehtävä, joka pääsääntöisesti ei kuulu lakisääteisen työeläketurvan piiriin. Katso Luottamustoimipalkkiot.

Tilanne saattaa olla toinen sellaisissa tapauksissa, joissa välimiestä on pidettävä erikoisasiantuntijana, jonka tehtäviin tavanomaisesti kuuluu välimiesoikeuden jäsenenä toimiminen. Esimerkiksi elinkeinoelämän johonkin erityisalaan perehtyneen asianajajan välimiestehtävistä saamia palkkioita on pidettävä hänen yrittäjätulonaan. Välimiehen katsominen yrittäjäksi on ratkaistava tapauskohtaisesti. Yrittäjän eläkkeen perusteena oleva työtulo määräytyy hänelle vakuutuksen alkaessa vahvistetun YEL:n mukaisen työtulon perusteella.

Vertaa Tavarantarkastuspalkkiot.

Laissa välimiesmenettelystä (967/1992) on säädetty, että välimiehen tehtävään tulee saada henkilön suostumus. Välimiehet käyttävät itsenäisesti tuomiovaltaa ja ratkaisevat riita-asian tuomarin vastuulla. Heiltä edellytetään puolueettomuutta ja riippumattomuutta.

Välimiehet määräävät itse palkkionsa.

Jollei muuta ole sovittu tai määrätty, asianosaiset vastaavat välimiesten palkkioista yhteisvastuullisesti. Välimiehelle tulevan korvauksen on oltava kohtuullinen huomioiden tehtävän vaatima aika, asian vaikeusaste ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Yhteistoimintalain mukaisen toiminnan palkkiot

Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (YT-lain) mukaiset palkkiot ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota, jos palkkion saaja on työsuhteessa palkkion maksajaan.

Jos työpaikalle on perustettu erityinen toimikunta (esim. asuntotoimikunta, ruokalatoimikunta, vapaa-ajantoimikunta ja osastotoimikunta) YT-lain mukaisen yhteistoimintamenettelyn alaisten asioiden käsittelyä varten, toimikunnan jäsenyydestä maksetut palkkiot kuuluvat myös työansioon.

Katso Hallintoelinten jäsenyyspalkkiot.

Yksilöllinen eläkevakuutus

Työnantajan ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut ovat työntekijän työeläkkeen perusteena olevaa työansiota siltä osin kuin ne katsotaan verotuksessa työntekijän veronalaiseksi ansiotuloksi.

Katso ohje Kannustinjärjestelmien perusteella maksettavat suoritukset .

Yksityinen perhepäivähoitaja

Työeläkelakeja sovellettaessa yksityistä perhepäivähoitajaa pidetään usein itsenäisenä yrittäjänä, jos lasten hoito tapahtuu hoitajan luona ja jos hoitajalla on samanaikaisesti useita lapsia hoidettavanaan.

Perhepäivähoitajaa pidetään työsuhteessa olevana, jos hänen ja lasten vanhempien välillä on tehty työsopimus ja jos myös työskentelyn tosiasialliset olosuhteet täyttävät työsuhteen tunnusmerkistön.

Yksityisen hoidon tuki

Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukaan lapsen hoidon järjestämiseksi yksityisessä päivähoidossa maksetaan yksityisen hoidon tukea suoraan vanhemman valitsemalle yksityisen päivähoidon tuottajalle. Päivähoidon tuottaja voi olla yrittäjänä toimiva perhepäivähoitaja, päiväkoti tai henkilö, jonka kanssa tukeen oikeutettu vanhempi on tehnyt kirjallisen työsopimuksen päivähoidosta vähintään yhden kuukauden ajaksi.

Työsuhteessa olevan lapsenhoitajan eläkkeen perusteena olevana työansiona pidetään sekä Kansaneläkelaitoksen suoraan hoitajalle maksaman yksityisen hoidon tuen että perheen mahdollisesti hoitajalle tämän lisäksi maksaman palkan yhteismäärää.

Jos hoitajan palkka on sovittu maksettavaksi niin, että osan siitä muodostaa yksityisen hoidon tuki ja siihen maksettava kunnallinen lisä, myös kunnallinen lisä on eläketyöansiota, vaikka kunta maksaisi sen suoraan työntekijälle. Kunnallisen lisän kunta voi maksaa suoraan tai se voidaan maksaa Kansaneläkelaitoksen kautta.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 4.6.1998 (ETK 12014)

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen päätös 19.8.1996 (ETK 1651)

Kun hoitaja työskentelee työsuhteessa, yksityisen hoidon tukea voidaan luonteensa puolesta pitää tukea hakeneen perheen hoidon tuottajalle maksamana työsopimuslain tarkoittamana palkkana, jonka teknisluonteinen maksatus tapahtuu Kansaneläkelaitoksen kautta.

Kela maksaa yksityisen hoidon tuen suoraan työsuhteiselle hoitajalle ja pidättää siitä veron ennakon. Hoitajan palkannut perhe pidättää ennakon maksamastaan palkkaosuudesta. Perhe maksaa työnantajan ominaisuudessa sosiaaliturvamaksut koko palkkasummasta, myös Kelan maksaman tuen osuudesta.

Kansaneläkelaitos ei pidätä maksamastaan tuesta työntekijän osuutta työeläkemaksusta. Työnantajana oleva perhe vastaa työeläkevakuutusmaksusta sekä itse maksamansa palkan että Kansaneläkelaitoksen maksaman tuen osalta.

Jos perhe maksaa hoitajalle tuen ohella palkkaa, myös tuen perusteella määräytyvä työntekijän maksuosuus peritään tästä palkasta. Jos hoitajan palkkana on vain Kansaneläkelaitoksen maksama tuki, ei työntekijältä voida periä työntekijän eläkemaksua, koska Kansaneläkelaitoksella ei ole oikeutta sitä periä. Tällöin eläkevakuutusmaksu jää kokonaisuudessaan työnantajana olevan vanhemman kustannettavaksi. Työntekijän eläkemaksu pidätetään vastaavasti myös kunnallisen lisän osalta, jonka maksajana voi olla Kansaneläkelaitos tai kunta.

Yksityisen hoidon tuki voidaan maksaa myös suoraan yrittäjänä toimivalle perhepäivähoitajalle. Hänen on otettava itselleen YEL-vakuutus, jos vakuuttamisen edellytykset täyttyvät.

Katso myös ohje A 20/97 Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta .

Lastaan itse hoitavalle vanhemmalle maksetusta kotihoidon tuesta kerrotaan kohdassa Kotihoidon tuki.

Yrityssaneeraus

Katso Saneerausmenettelyssä leikattu palkanosa.

Äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa

Työnantajan maksama palkka äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainvapaa-ajalta on eläkkeen perusteena olevaa työansiota.

Kansaneläkelaitoksen tai työnantajan sairauskassan työntekijälle itselleen maksamaa sairausvakuutuslain (SVL) mukaista äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainpäivärahaa ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Päiväraha-aika kartuttaa kuitenkin työeläkettä.

Katso Eläkkeen karttuminen palkattomilta ajoilta - Eläkkeen karttuminen vanhempainpäiväraha-ajoilta.

Äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainvapaa ajalta maksettu palkka ja päivärahat kuuluvat eläkkeen perusteena olevaan työansioon samalla tavalla kuin sairausajan palkka ja sairauspäivärahat.

Katso tarkemmin Sairausajan palkka ja sairauspäivärahat.

13. kuukauden palkka

Eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvat erilaiset lahja- tai juhlarahat, joita työnantaja suorittaa työntekijöilleen sopimuksen tai tavan mukaan vakiintuneesti.

Katso Lahja, Rahalahja.

Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä Julkaisuaika: 01.01.2012 Voimassaoloaika: 01.01.2012 - toistaiseksi

Lisää infoa Avaa ohje koko näytölle
Voimassaoloaika 01.01.2012 - toistaiseksi
Korvannut ohjeen Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä
Ohje kuuluu ohjeistoihin Eläkkeen perusteena olevat työansiot
Sisällysluettelo Avaa
Linkit Avaa

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Vakuutuspalkan määrittely ulkomaantyössä" verrattuna:

  • Ohjeeseen on päivitetty työeläkeotetta ja otteella näytettävien ansiotietojen selvitysvelvollisuusaikoja koskevat muutokset.

Tässä ohjeessa kerrotaan, kuinka vakuutuspalkka määritetään käytännössä.

Työnantaja ja työntekijä määrittävät yhdessä vakuutuspalkan

Kun työnantaja ja työntekijä sopivat ulkomaantyötä koskevista työ- ja palkkaehdoista, tulisi heidän samalla yhdessä määritellä, mikä on se TyEL:n 72 §:n mukainen ansio, jonka perusteella työntekijän eläkettä kertyy ulkomailla työskenneltäessä. Työnantaja ja työntekijä määrittävät siis yhdessä vakuutuspalkan.

Työnantaja ja työntekijä eivät voi keskenään vapaasti sopia vakuutuspalkan määrästä, vaan sen tulee olla TyEL:n 72 §:n mukainen. Vakuutuspalkkaan kuuluvat vain ne erät ja palkanlisät, jotka Suomessakin kartuttaisivat eläkettä TyEL:n 70 §:n mukaisesti.

Vakuutuspalkalla pyritään siihen, että eläkkeen perusteena oleviin ansioihin eivät vaikuta kotimaantyöstä poikkeavat palkkaustavat tai -järjestelyt, ulkomaan komennusten erityisolosuhteista aiheutuvat olosuhdelisät ja lähinnä kustannusten korvauksiksi katsottavat suoritukset tai verotuksen taso.

Vakuutuspalkan määrittelyn tulisi tapahtua seuraavalla tavalla:

  • Määritetään, kuinka paljon ulkomaantyötä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin. Määrittelyssä tulee huomioida myös palkkaan rinnastettavat erät kuten bonukset ja luontoisedut, joita vastaavan työn palkkaukseen Suomessa liittyy.
  • Käydään läpi, onko työ ulkomailla vaativampaa kuin vastaava työ Suomessa tai liittyykö siihen muita erityisvaatimuksia. Tällaiset seikat voivat nostaa vakuutuspalkan määrää. Samoin tulisi pohtia, voiko jokin seikka vaikuttaa alentavasti vakuutuspalkan määrään (katso tarkemmin jäljempänä).
  • Pohdinnan tuloksena työnantaja ja työntekijä yhdessä määrittävät, mikä on juuri tämän kyseisen työn vakuutuspalkka.

Vakuutuspalkka määritetään ulkomaantyötä koskevassa sopimuksessa euroina (€/kk).

Työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkan eläkelaitokselle . Ilmoitus tehdään työnantajan vuosi-ilmoituksella, ellei eläkelaitos tarvitse erillistä ilmoitusta vakuutuspalkan määrästä.

Jos vakuutuspalkkaa tarkistetaan kesken komennuksen, tulee tarkistettu vakuutuspalkka ilmoittaa vastaavalla tavalla eläkelaitokselle.

Vakuutuspalkan määrittely kirjallisesti

Ulkomaantyötä koskevat työsopimukset on aina syytä tehdä kirjallisesti. Sopimuksessa tulee aina olla maininta vakuutuspalkan määrästä.

On tärkeää, että työntekijä on tietoinen vakuutuspalkan sisällöstä ja merkityksestä sekä siitä, että esimerkiksi asemamaan erityisolosuhteista johtuvat lisät palkassa eivät kerrytä eläkettä, koska kyseisiä lisiä ei lueta mukaan vakuutuspalkkaan.

Vakuutuspalkka on myös sairausvakuutuslain perusteella maksettavien päivärahojen peruste. Tästä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka kohdassa "Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha". Jos sairauspäivärahan hakija toivoo, että etuuden määrä lasketaan ns. kuuden viimeisen kuukauden tulon perusteella, on Kansaneläkelaitoksen kannalta erittäin tärkeää, että vakuutuspalkka on määritetty kirjallisesti.

Työsopimuslain 2 luvun 4 §:n mukaan työnantajan tulee aina antaa työntekijälle kirjallinen selvitys työsuhteen keskeisimmistä ehdoista, jos työsopimus on suullinen tai tiedot eivät sisälly kirjallisesti tehtyyn sopimukseen. Jos työntekijän työ tapahtuu ulkomailla ja se jatkuu yli kuukauden, tulee työntekijälle olla mainittu selvitys käytettävissään ennen ulkomaille lähtöä. Selvityksestä on käytävä ilmi mm. palkka tai muu vastike ja ulkomaantyössä myös palkan maksussa käytettävä valuutta.

Työnantajan ja työntekijän tulisi säilyttää ulkomaantyötä koskeva sopimus, jossa vakuutuspalkka on määritetty. Sopimuksella voidaan jälkikäteisesti osoittaa osapuolten yhteinen käsitys vakuutuspalkasta, eli siitä, minkä verran ulkomaantyötä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin palkkaa.

Eläkkeen perusteet vahvistetaan usein vasta eläkepäätöksellä, ja tällöin ulkomaankomennuksesta on voinut kulua jo useita vuosia.

TyEL:n 75 § :n ja työeläkeotteen antamisesta vuonna 2012 annetun lain 2 §:n mukaan työntekijälle annetaan työeläkeote. Työeläkeotteella näytetään kuudelta otteen antamisvuotta edeltäneeltä kalenterivuodelta mm. eläkkeeseen oikeuttavat työeläkelakien mukaiset ansiot työnantajittain. Jos työntekijä toteaa otteen tiedoissa virheen tai puutteen, otteen lähettänyt eläkelaitos selvittää työntekijän vaatimuksesta tietojen oikeellisuuden. Eläkelaitoksella ei ole velvollisuutta selvittää näitä tietoja takautuvasti pidemmältä ajalta kuin edellä mainitulta kuudelta työeläkeotteen lähettämisvuotta edeltävältä kalenterivuodelta. Menettelystä näissä tilanteissa kerrotaan lisää ohjeiston Työsuhdetietojen ja palkattomien aikojen selvittäminen sekä sito-päätös - ohjeessa Työsuhdetietojen ja palkattomien aikojen selvitysvelvollisuuden jakautuminen.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 7.6.2002 (ETK 12284) Kirjallisesti sovittua ansiota oli muun selvityksen puuttuessa pidettävä TEL:n 7 e §:n 2 momentin mukaisena työansiona.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.6.2001 (ETK 12216) Ulkomaantyön vakuutuspalkasta oli sovittu laissa tarkoitetulla tavalla.

Huomattakoon, että edellä mainituissa tapauksissa on sovellettu ennen vuotta 2007 voimassa olleen TEL:n 10 a §:n säännöstä työsuhdetietojen selvittämisestä.

Vakuutuspalkan määrään vaikuttavia seikkoja

Seuraavassa on esitetty tekijöitä, joihin otetaan kantaa vakuutuspalkkaa määritettäessä. Yksittäisiä vastike-eriä ei ulkomaantyössä tule erikseen huomioida eläkkeen perusteena olevissa ansioissa maksuhetkellä.

Työn vaativuus

Jos ulkomaan palkka on kotimaan palkkaa korkeampi esimerkiksi siitä syystä, että työ ulkomailla vaatii erityistietoja tai -taitoja tai on kotimaista työtä vastuullisempaa, otetaan tämä huomioon vakuutuspalkassa.

Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.6.2001 (ETK 12216) Ulkomaantyön vakuutuspalkassa oli huomioitu ulkomaantyön pidempi työaika ja laajempi vastuu.

Luontoisedut

Ne luontoisedut, jotka kuuluvat Suomessa eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, kuuluvat myös vakuutuspalkkaan, jos ulkomaantyötä vastaavaan työhön Suomessa liittyy vastaavia luontoisetuja.

Esimerkki: Yritys palkkaa työntekijän toimimaan myyntiedustajana Saksassa. Työntekijällä on käytössään auto ja työnantaja järjestää hänelle myös asunnon. Yrityksellä on Suomessakin vastaavissa tehtävissä toimivia myyntiedustajia, joilla on myös autoetu. Asuntoa työnantaja ei ole kuitenkaan heille tarjonnut. Autoetu tulee siis huomioida vakuutuspalkassa, mutta asuntoetua ei.

Luontoisedut huomioidaan enintään verohallituksen Suomessa vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti. Jos luontoiseduille ei ole vahvistettu arvoa, niin kyseiset edut arvioidaan käyvän arvon mukaan.

Työaika

Jos työaika ulkomailla tulee olemaan olennaisesti pitempi kuin normaali työaika Suomessa, tulee tämä huomioida vakuutuspalkkaa nostavana tekijänä arvioitaessa vakuutuspalkan määrää ennen komennusta.

Yksittäisiä ylityökorvauksia ei siis tule lisätä vakuutuspalkan päälle.

Ulkomaanlisät ja olosuhdelisät

Vakuutuspalkan määrittelyssä ei tule ottaa huomioon erilaisia ulkomaan- ja olosuhdelisiä.

Palkankorotukset

Yksittäisten komennusten aikaisten palkankorotusten johdosta vakuutuspalkkaa ei muuteta. Jos taas komennukseen liittyvät seikat olennaisesti muuttuvat, voidaan vakuutuspalkkaakin vastaavasti muuttaa. Myös jos ulkomaantyötä vastaavan työn palkkaus Suomessa nousee, voidaan vakuutuspalkkaakin korjata vastaavasti.

Suomen palkkoja nostavat yleiskorotukset huomioidaan vakuutuspalkassa. Katso tarkemmin tämän ohjeen kohta "Yleiskorotukset".

Esimerkki: Jo komennuksesta sovittaessa tiedetään, että työntekijä tulee työskentelemään ulkomailla pitkään ja että vastaavan työn palkkaus Suomessa tulee nousemaan. Vakuutuspalkka voidaan jo alun perin sopia sellaiseksi, että siihen on sisällytetty keskimääräisesti arvioituna ulkomaanvuosien aikainen palkkakehitys Suomessa.

Vuosilomaan liittyvät vastikkeet

Myöskään työsuhteen kestäessä maksettavat lomakorvaukset ym. eivät tule huomioitaviksi eläkkeen perusteena olevina ansioina. Niistä ei siis makseta TyEL-maksuja. Lomakorvaukset ym. tulee huomioida jo vakuutuspalkkaa määritettäessä yhtenä osatekijänä.

Työsuhteen päättyessä maksettavista lomakorvauksista ja vakuutuspalkasta on kerrottu ohjeessa Ulkomaantyön ansiot, vakuutuspalkka kohdassa "Lomakorvaus".

Merkitystä ei ole sillä, miten vastike tehdystä työstä on nimetty

Jotta ulkomailla tehty työ voi ylipäänsä kuulua Suomen työeläkelainsäädännön alaisuuteen, tulee työntekijän työskennellä työsuhteessa lähettävään työnantajaan. Jos todetaan, että kyseessä on työsuhde ja työntekijä saa työstään vastiketta, tulee tästä työsuhteesta määrittää vakuutuspalkka riippumatta siitä, miten vastike tehdystä työstä on nimetty.

Jos palkka ulkomaantyöstä on maksettu esim. päivärahan nimellä, voidaan vakuutuspalkkasäännöstä kuitenkin soveltaa. Siltä osin kuin päivärahoja ei katsota kustannusten korvauksiksi, tulee nämä lukea mukaan eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, ja näin ollen ulkomaantyöstä tulee määrittää vakuutuspalkka.

Esimerkki: A oli työskennellyt lähetettynä työntekijänä Namibiassa, ja hänen kuukausipalkaksi oli sovittu 10 000 mk, joka vastasi vastaavan työn palkkausta Suomessa. A:lle oli maksettu n. 10 000 mk kuukaudessa siten, että maksettuun kuukausittaiseen määrään sisältyi sekä palkkaa että päivärahaa. Päivärahan osuus kuukausiansioista oli melko suuri. Tällaisessa tapauksessa A:n vakuutuspalkkana on pidettävä 10 000 mk/kk, sillä tämä vastaa sitä palkkaa, jota Suomessa vastaavasta työstä maksettaisiin. Vakuutuspalkkana ei siis pidetä todellista rahapalkkaa. Sillä, että todellinen palkkaus muodostui osin päivärahoista, ei siis ollut merkitystä eläkkeen perusteena olevissa ansioissa.

Palkkatulon verottomuudella ei ole merkitystä vakuutuspalkkaa määritettäessä.

Tulospalkkiot (bonukset)

Tässä ohjeessa tulospalkkioilla eli niin sanotuilla bonuksilla tarkoitetaan yleisesti niitä tulokseen perustuvia palkanlisiä, jotka tulee lukea eläkkeen perusteena oleviin ansioihin. Jotta nämä erät voidaan lukea mukaan vakuutuspalkkaan, tulee siis ensin olla selvää, että vastaavat erät kuuluvat eläkkeen perusteena oleviin ansioihin.

Tarkempia ohjeita tulospalkkioiden lukemisesta eläkkeen perusteena oleviin ansioihin on annettu erillisessä ohjeessa Työstä maksettava vastike .

Eläkkeen perusteena oleviin ansioihin Suomessa luettavat bonukset tulee huomioida vakuutuspalkassa, jos vastaavassa työssä Suomessa olisi bonuksia. Jotta bonukset huomioidaan vakuutuspalkassa, tulee siis vastausten seuraaviin kysymyksiin olla myöntäviä:

  • Kuuluisivatko bonukset Suomessa eläkkeen perusteena oleviin työansioihin?
  • Onko vastaavassa työssä Suomessa käytössä bonuksia?

Jos vastaus edellisiin kysymyksiin oli myöntävä, tulee vakuutuspalkka määrittää sen suuruiseksi, että se pitää sisällään arvioidut bonukset. Tällöin eläkevakuutusmaksut maksetaan aina tämän saman ennakkoon määritetyn vakuutuspalkan perusteella, eikä merkitystä ole sillä, toteutuvatko bonukset vai eivät.

Ennen vuotta 2005 bonusten huomioiminen on käytännössä tapahtunut kahdella vaihtoehtoisella tavalla:

Vakuutuspalkka määritetään alun perin niin suureksi, että se pitää sisällään arvioidut keskimääräiset bonukset.

Määritetään vakuutuspalkka ilman bonuksia, ja siihen lisätään todelliset toteutuneet bonukset.

Lain tarkoituksena 2005 lähtien on, että bonukset huomioidaan alun perin osaksi vakuutuspalkkaa. Näin ollen 1.1.2005 lähtien alkavissa komennuksissa ei tule enää lisätä toteutuneita bonuksia vakuutuspalkan päälle. Bonukset tulee aina alun perin määrittää osaksi vakuutuspalkkaa.

Bonusten kohdentaminen

Lähtökohtana on bonusten huomioon ottaminen eläkkeen perusteena olevissa ansioissa maksamisvuoden ansiona. Ongelmia saattaa syntyä, kun henkilö siirtyy välillä ulkomaille työhön, ja ulkomailla työskentelyn ajaksi on määritetty vakuutuspalkka.

Bonukset tulee huomioida keskimääräisinä osaksi kiinteää vakuutuspalkkaa.

Jos henkilöllä on ollut bonuspalkkaus käytössä jo ennen ulkomaantyökomennusta , ei viimeiseltä ulkomaantyövuodelta tai karttumisajalta ansaittua bonusta oteta huomioon työansioissa maksamisvuonna Suomeen palatessa. Sen sijaan Suomessa ansaituista bonuksista, jotka tulevat maksuun ulkomailla oltaessa, maksetaan normaalisti TyEL-maksut, koska bonukset kohdistuvat Suomessa oloajalle. Tällöin siis vakuutuspalkka alun alkaen määritetään sen suuruiseksi, että siihen sisältyvät ulkomaankomennuksen aikana kertyvät bonukset, muttei niitä bonuksia, jotka maksetaan ensimmäisenä ulkomaan vuotena, jos ne on ansaittu vielä Suomessa oltaessa.

Kuva 1

Jos bonuspalkkausta ei ole ollut käytössä ennen ulkomaankomennusta , Suomeen paluun jälkeen maksettavia bonuksia ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevissa työansioissa, koska ne on jo arvioitu osaksi vakuutuspalkkaa koko työkomennuksen ajaksi. Vakuutuspalkka siis määritetään alun perin sen suuruiseksi, että siihen sisältyy ulkomaantyön aikana ansaitut bonukset. Jos Suomeen paluun jälkeen maksetaan ulkomaankomennuksen aikana kertyneitä bonuksia, ei näitä enää kuulu huomioida eläkkeen perusteena olevina ansioina.

Kuva 2

Työsuhteen päättyminen ja bonukset

Jos henkilöllä on ollut bonuspalkkaus käytössä jo ennen ulkomaankomennusta (yllä kuva 1), tulee työsuhteen päättymisen jälkeen maksettavat bonukset kohdentaa ansainta-ajalle. Kohdennuksen johdosta bonukset eivät kuitenkaan tule eläkkeen perusteena oleviksi ansioiksi, koska käytössä on kyseisenä aikana vakuutuspalkka. Vakuutuspalkan päälle ei tule lisätä yksittäisiä eriä, joten bonukset jäävät tällaisessa tilanteessa eläkkeen perusteena olevien ansioiden ulkopuolelle.

Jos vakuutuspalkka on määritetty sellaiseksi, että se sisältää ulkomaan komennuksen aikana ansaittavat bonukset, ei työsuhteen päättymisen jälkeen maksettavia bonuksia myöskään tule huomioida eläkkeen perusteena olevissa ansioissa (yllä kuva 2).

Ansioiden kohdentamisesta on annettu tarkempia ohjeita erillisissä ohjeessa Eläkkeen perusteena olevien työansioiden kohdentaminen tietylle ajalle .

Verotuksen vaikutus bonusten huomioimiseen

Vaikka osa bonuksista olisi verovapaita Suomessa ja vain osa verotettaisiin Suomessa, ei tällä ole merkitystä eläkkeen perusteena olevissa työansioissa. Työansiot määräytyvät siis edellä kuvatun mukaisesti riippumatta bonusten verokohtelusta.

Siirtyminen vuoden 2005 säännöksiin

Bonusten osalta ei ole enää vuoden 2005 alusta lukien ollut mahdollista määrittää vakuutuspalkkaa kiinteän suuruisena ja tämän päälle toteutuvia bonuksia, vaan bonukset on tullut määritellä osaksi kiinteämääräistä vakuutuspalkkaa.

31.12.2004 jälkeen alkavien komennusten osalta tulee määritellä vakuutuspalkka ja bonukset siten, että bonukset määritellään osaksi kiinteää vakuutuspalkkaa.

Ennen 1.1.2005 alkaneiden ulkomaankomennusten osalta ei kuitenkaan ole tarvetta uudelleen määritellä vakuutuspalkkaa tapauksissa, joissa vakuutuspalkan päälle on sovittu lisättäväksi toteutuneet bonukset. Jos ulkomaan työkomennukseen kuitenkin tulee katko tai komennusta jatketaan, tulisi vakuutuspalkka määritellä uudelleen siten, että bonukset arvioidaan osaksi vakuutuspalkkaa.

Vakuutuspalkan määrään alentavasti vaikuttavat seikat

Harjoittelu

Toisinaan vakuutuspalkka voidaan määritellä alemmaksi kuin mitä vastaavan työn palkkaus Suomessa olisi. Jos työtä tehdään esimerkiksi harjoitteluna, voidaan vakuutuspalkka määrittää pienemmäksi kuin mitä vastaavasta varsinaisesta työstä maksettaisiin.

Esimerkki: Suomalainen yritys lähettää opiskelijan harjoittelijaksi saksalaiselle tehtaalle. Harjoittelija tekee insinöörin tehtäviä vastaavia tehtäviä Saksassa. Koska kyse on kuitenkin harjoittelusta, voidaan vakuutuspalkka määrittää alemmaksi kuin vastaavaa työtä tekevän insinöörin palkkaus Suomessa olisi. Lähtökohtana tulee pitää sitä palkkaa, mitä vastaavasta harjoittelusta Suomessa maksettaisiin.

Au pair

Jos suomalainen perhe palkkaa Suomesta aupairin työskentelemään kotitaloudessaan ulkomailla, voi tällainen henkilö kuulua Suomen työeläkelainsäädännön alaisuuteen lähetettyä työntekijää koskevien edellytysten täyttyessä. Usein ulkomailla olevien aupairien pääasiallinen syy ulkomailla oleskeluun on kielenopiskelu eikä työskentely, mutta Suomen lainsäädännön mukaan aupaireja pidetään kuitenkin yleensä työsuhteessa olevina työntekijöinä.

Myös aupairille tulee määritellä vakuutuspalkka. Vakuutuspalkan määrittelyssä tulee huomioida se, että työ ei vastaa kodinhoitajan työtä Suomessa, vaan ennemmin työtä, jota Suomessa oleva perhe tarjoaa ulkomaiselle aupairille. Tämän vuoksi vakuutuspalkka määritellään vastaamaan Suomessa työskentelevän aupairin kokonaispalkkausta huomioiden siis palkan (taskurahan) lisäksi asumis- ja ateriaetu. Asumis- ja ateriaetu voidaan määrittää verohallituksen Suomessa vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti.

Suomessa ei ulkomaantyötä vastaavaa työtä

Jos ulkomailla suoritettavaa työtä vastaavaa työtä ei ole Suomessa, vakuutuspalkka arvioidaan niin, että sen voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.

Vakuutuspalkan voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä, kun vakuutuspalkan määrittelyssä käytetään lähtökohtana asianomaisesta työstä maksettavaksi sovittua vastiketta. Tällöin selvitetään, mitä eriä Suomessa pidettäisiin eläkkeeseen oikeuttavina työansioina, ja määritetään vakuutuspalkka tämän mukaisesti.

Vakuutuspalkan määrittelyn jälkeen maksettavia yksittäisiä vastike-eriä ei tule enää erikseen huomioida eläkkeen perusteena olevissa ansioissa, vaan eläkkeen perusteena olevat ansiot muodostuvat vakuutuspalkan perustella ulkomailla olon ajan.

Toimitusjohtajat

Jos toimitusjohtaja on toiminut samoissa tehtävissä jo Suomessa, ja hänet lähetetään ulkomaille vastaaviin tehtäviin, voidaan vakuutuspalkka määrittää niiden työansioiden perusteella, joita hänelle jo Suomessa maksettiin.

Jos toimitusjohtaja kuitenkin palkataan vasta lähetettäessä hänet ulkomaille, ei voida katsoa, että toimitusjohtajan tehtävät olisivat sen kaltaisia, että niitä voidaan verrata Suomessa esimerkiksi toisen yrityksen toimitusjohtajan työhön tai siitä maksettavaan ansiotasoon. Toimitusjohtajan tehtävät ovat kussakin yrityksessä omanlaisensa eikä vastaavaa palkkaa tai palkkatasoa voida määritellä yleistäen. Vakuutuspalkka määritellään tällöin sen mukaan, mitä arvioidaan, että toimitusjohtajalle maksettaisiin, jos hän hoitaisi vastaavaa toimitusjohtajan tehtävää Suomessa.

Vakuutuspalkan määrittelyssä yhtenä osatekijänä voidaan tällaisessa erityistilanteessa käyttää asianomaisesta työstä sovittua todellista palkkaa.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 8.6.2000 (ELK 3306/99)

Toimitusjohtajallekin tulee siis määrittää vakuutuspalkka, ja määrittelyn jälkeen ei eläkkeen perusteena olevissa ansioissa tule enää erikseen huomioida yksittäisiä toimitusjohtajalle maksettavia vastike-eriä.

Kehitys- ja lähetystyö

Kehitys- ja lähetystyössä tulee myös määritellä vakuutuspalkka. Vakuutuspalkkaa määritettäessä huomioidaan vastaava työ Suomessa. Yksin se, että kyse on kehitys- tai lähetystyöstä ei oikeuta alentamaan vakuutuspalkan määrää. Jos kyseistä työtä voidaan kuitenkin pitää vapaaehtoistyönä, tulee vakuutuspalkan määrittelyssä huomioida se, mitä vastaavasta vapaaehtoistyöstä Suomessa maksettaisiin.

Jollei Suomessa ole kehitys- tai lähetystyötä vastaavaa työtä, tulee vakuutuspalkan määrittelyssä ottaa huomioon työntekijän todellinen palkkaus.

Esimerkki: Työnantaja tahtoi jälkikäteisesti korottaa vakuutuspalkan määrää työntekijöiden työskennellessä lähetystyössä Afrikassa. Vastaavanlaista lähetystyötä Suomessa ei voitu määrittää, joten vakuutuspalkassa tuli katsoa palkkausta, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä. Tällaisessa tapauksessa edellytetään, että todellistakin palkkausta korjataan vastaavasti, jos vakuutuspalkan määrää halutaan muuttaa. Koska on vaikea löytää Suomessa työtä, joka vastaisi lähetystyötä, voidaan tosiasiallisen palkkauksen muutosta pitää siis viitteenä siitä, että asianomaisen työn vaativuus onkin suurempi, ja korotetun palkan voidaan näin ollen katsoa vastaavan sanottua työtä.

Taulukko vakuutuspalkan määrittelystä

Vakuutuspalkan määrittely jälkikäteisesti

Toisinaan voi ilmetä tilanteita, joissa vakuutuspalkkaa ei ole määritetty ennen komennusta, vaikka vakuutuspalkka tulisikin määrittää työkomennuksen alussa.

Tehtäessä jälkikäteen arviota siitä, mitä vakuutuspalkkana ulkomaantyön aikana olisi tullut pitää, voidaan ongelmallisissa tilanteissa huomioida myös työntekijän saamat todelliset ansiot. Jälkikäteinen arvio ei kuitenkaan saa asettaa työntekijää edullisempaan tai heikompaan asemaan kuin missä hän olisi ollut, jos arvio vakuutuspalkasta olisi tehty ennen komennuksen alkua.

Näin ollen esimerkiksi bonuskertymät voidaan ottaa huomioon keskimääräisinä. Työsuhteen kestäessä työtehtävissä tapahtuneet muutokset ja niistä johtuvat ansiomuutokset voidaan myös huomioida.

Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 8.6.2000 (linkki ELK 3306/99)

Jollei vakuutuspalkasta ole mainintaa työntekijän ja työnantajan kesken tehdyssä ulkomaan komennussopimuksessa tai muussa sopimuksessa, eläkelaitos voi arvioida vakuutuspalkan. Apuna arvioinnissa voi käyttää mm. eri työtehtävien keskimääräisiä palkkoja.

Vakuutuspalkan muuttaminen komennuksen aikana

Lähtökohta on, että kun vakuutuspalkka on lain antamien ohjeiden mukaan määritetty, vakuutuspalkkaa ei tulisi muuttaa työsuhteen kestäessä, jollei itse työssä tapahdu muutoksia, jotka antaisivat aihetta vakuutuspalkan uudelleen arviointiin.

Vakuutuspalkka on ennalta määritetty kiinteä erä, johon yksittäisten komennuksen aikaisten palkanmuutosten ei siten tulisi vaikuttaa.

Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin tarkistaa, jos ulkomaan työtä vastaavan työn palkkauksessa tapahtuu muutos. Samoin, jos tehtävät ulkomailla muuttuvat, voidaan vakuutuspalkkaa tarkastaa vastaavasti.

Sen sijaan yksittäiset ulkomaan työsuhteen kestäessä maksettavat yksilölliset palkankorotukset, bonukset tms. eivät vaikuta vakuutuspalkkaan. Tämän vuoksi vakuutuspalkan suuruutta arvioitaessa myös kyseiset erät tulisi etukäteen arvioida tasolle, joka vastaa osapuolten odotuksia komennuksen alkaessa.

Jos vakuutuspalkkaa muutetaan komennuksen aikana, tulisi muutos tehdä kirjallisesti. Näin pyritään välttämään mahdollisia jälkikäteen ilmeneviä epäselvyyksiä.

Työnantajan tulee ilmoittaa muutettu vakuutuspalkka eläkelaitokselle tehtävällä vuosi-ilmoituksella.

Yleiskorotukset

Kun ulkomaantyötä vastaavan työn palkka Suomessa nousee esimerkiksi yleiskorotusten johdosta, on vakuutuspalkkaakin muutettava vastaavasti. Työnantajan tehtävänä on huolehtia siitä, että korotukset on huomioitu vuosi-ilmoituksissa.

Vakuutuspalkan korottamiseen vaikuttava yleiskorotus voi olla myös yhtiön sisäinen yleiskorotus. Sen ei siis tarvitse olla valtakunnallinen tai työehtosopimuksiin sidottu korotus. Merkityksellistä on se, että vastaavan työn palkkaa Suomessa korotetaan.

On myös mahdollista, että työnantaja korottaa vakuutuspalkkaa vuosittain jollain muulla korotussysteemillä, jolla huolehditaan siitä, ettei vakuutuspalkan taso jää jälkeen vastaavan työn palkasta Suomessa.

Komennukseen liittyvät muutokset

Jos työntekijän tehtävät ulkomailla muuttuvat tai komennuksessa tapahtuu muita olennaisia muutoksia, voivat työnantaja ja työntekijä yhdessä määritellä vakuutuspalkan uudelleen komennuksen aikana. Muutoin yksilöllisiä palkankorotuksia ei huomioida.

Olennaisina muutoksina voidaan pitää esimerkiksi seuraavia:

  • työntekijän työtehtävät muuttuvat ulkomailla
  • työntekijän vastuualue kasvaa
  • päivittäinen työaika pitenee merkittävästi.

Esimerkki: Itävallan myynnistä vastaava lähetetty työntekijä saa vastuualueekseen myös Sveitsin. Tehtävät ja vastuu saattavat tällöin kasvaa, ja vakuutuspalkkaa tulee myös vastaavasti korottaa.

Mahdollisuus alentaa vakuutuspalkan määrää ulkomaan päällekkäisen eläketurvan johdosta

Kun ulkomaantyö on jatkunut kaksi vuotta, voi työnantaja saada vapautuksen velvollisuudesta vakuuttaa työntekijä Suomen työeläkelainsäädännön mukaisesti. Vaikka työnantaja ei hakisi tai saisi vapautusta, voi hän kuitenkin alentaa vakuutuspalkkaa pakollisessa TyEL-vakuutuksessa.

Tällöin edellytetään, että työnantaja on järjestänyt työntekijälle myös muun eläketurvan ulkomailla työskentelyn ajaksi. Tällainen muu eläketurva voi olla työskentelymaan lakisääteinen turva tai esim. Suomessa otettu vapaaehtoinen vakuutus.

Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin alentaa enintään siinä määrin, että työntekijän kokonaiseläketurva säilyy samalla tasolla kuin eläketurva Suomen työeläkelainsäädännön mukaan olisi. Eläkelaitoksen tulee viime kädessä huolehtia eläketurvan tason säilymisestä ja siitä, että alennettu vakuutuspalkka on riittävä. Työnantajan tulee esittää selvitys ulkomailla järjestetystä eläketurvasta.

Alennettu vakuutuspalkka ei siis ole lainmukainen, jos työntekijän kokonaiseläketurvan taso alenee.

Virheellisesti määritetty vakuutuspalkka

Jos selvitetään, että vakuutuspalkka eroaa olennaisesti siitä ansiosta, jota työntekijä saisi Suomessa vastaavasta työstä, vakuutuspalkkaa voidaan pitää virheellisesti määritettynä. Jos Suomessa vastaavasta työstä maksetaankin täysin erilaista palkkaa, tulee vakuutuspalkkaa näin ollen korjata.

Jos vakuutuspalkasta on erimielisyyttä, työntekijä tai työnantaja voi pyytää eläkelaitokselta päätöstä siitä, mitä ulkomaan työskentelyn aikana on käytettävä eläkkeen perusteena olevana työansiona. Eläkelaitoksen tulee antaa asiasta valituskelpoinen päätös.

Työnantajan tulisi huolehtia siitä, että vakuutuspalkka on ulkomaan työsopimuksessa määritetty kirjallisesti. Kirjallinen määrittely auttaa jälkikäteenkin sen selvittämisessä, onko vakuutuspalkka määritetty oikein.