Hakuohjeet

Sanahaku sisällöstä

Asia

Aihe

Eläkelaji

Voimassaoloaika -

Vain voimassa olevat

Soveltamisaika -

Vastuunjakovuosi -

Säädöslyhenne

Alueellinen kattavuus

Julkaisupäivä -

---

Siirry yleiskirjeeseen Nro

EU-eläke 1408/71 Julkaisuaika: 04.05.2010

Yleistä sosiaaliturvan koordinoinnista Julkaisuaika: 04.05.2010 Voimassaoloaika: 27.08.2008 - toistaiseksi

Tässä ohjeessa käydään läpi yleisiä asioita sosiaaliturvan koordinoinnista EU-/ETA-maiden ja sosiaaliturvasopimusmaiden kesken.

Muutokset aiempaan ohjeeseen "Yleistä sosiaaliturvan koordinoinnista":

• Chilen sopimus on tullut voimaan 1.1.2008.
• Uutta EU-asetusta 883/2004 sovelletaan aikaisintaan vuonna 2010.
• Bulgaria ja Romania ovat liittyneet EU:hun 1.1.2007. EU-säännöksiä sovelletaan myös näiden maiden ja ETA-maiden kesken 1.8.2007 lukien.
• Sveitsin ja Bulgarian sekä Romanian välillä ei vielä sovelleta EU-asetuksia.
• Gibraltar on lisätty taulukkoon Ison-Britannian liitännäisalueena, joka kuuluu EU:hun.
• EU:ssa on käytössä 1.1.2007 lukien 23 virallista kieltä. Iiri, bulgaria ja romania ovat uusia virallisia kieliä.
• Viron kanssa on tehty uusi, suppea sopimus, joka tuli voimaan 1.11.2006. Vanha sopimus on kumottu lukuun ottamatta VII osan määräyksiä.
• Latvian ja Liettuan kanssa tehtyjä sosiaaliturvasopimuksia ei sovelleta maiden liityttyä EU:hun 1.5.2004 lukien. Liettuan sopimus on lakkautettu 13.6.2006.
• Työeläkelainsäädäntö –kappaleeseen on kirjoitettu Eläketurvakeskuksen tehtävistä kansainvälisissä asioissa.
• Muutettu paikoin viittaukset TyEL:iin TEL:n sijasta.
• Lomakeluettelo on poistettu lopusta – mainittu vain mitä eri lomakesarjat eri sosiaaliturva-aloilla koskevat.

Sosiaaliturvan koordinointiin liittyvä lainsäädäntö

Suomen liittymissopimukset

Euroopan talousyhteisön (EY), Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, näiden yhteisöjen jäsenvaltioiden ja Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenvaltioiden välillä tuli 1.1.1994 voimaan Euroopan talousaluetta (ETA) koskeva sopimus . ETA-sopimuksen muodostavat pääsopimus, sopimuksen pöytäkirjat ja liitteet sekä ne EY:n säädökset, joihin viitataan sopimuksen liitteissä (esim. asetus 1408/71).

Suomi allekirjoitti Itävallan ja Ruotsin ohella 24.6.1994 EU:n jäsenvaltioiden kanssa Euroopan unionin liittymissopimuksen. Sopimus tuli voimaan 1.1.1995. Sopimukseen kuuluvat olennaisena osana Suomen liittymisehdot.

Työeläkejärjestelmän asema on määritelty Euroopan unionin liittymissopimuksessa. Sopimuksen liitteessä on lueteltu se lainsäädäntö, joka tuli Suomea sitovaksi Suomen liittyessä Euroopan unioniin.

EU:n liittymissopimus ei enää merkinnyt muutoksia sosiaaliturvan alueelle, koska EU:n sosiaaliturvaa koskevat säännökset tulivat Suomessa sovellettavaksi jo hyväksyttäessä ETA-sopimus.

ETA-sopimus on edelleen voimassa EU-valtioiden ja Norjan, Islannin ja Liechtensteinin välillä. Sosiaaliturvaa koskevat EU-säännökset ovat suurelta osin samat EU- ja ETA-maissa sekä Sveitsissä.

Sosiaaliturvaa koskevat EU-säännökset

Keskeisimmät työeläkejärjestelmässä sovellettavat EU:n sosiaaliturvasäännökset ovat:

• asetus 1408/71 (uudistettu asetus 883/2 004, jota aletaan soveltaa aikaisintaan vuonna 2010)
• täytäntöönpanoasetus 574/72
• asetuksen 1408/71 soveltamista kolmansien valtioiden kansalaisiin koskeva asetus 859/2003
• hallintotoimikunnan päätökset
• hallintotoimikunnan suositukset

Asetukset 1408/71 ja 574/72 muodostavat eri maiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen järjestelmän, joka asiallisesti vastaa monenvälistä sosiaaliturvasopimusta.

Asetuksen virallinen nimi on "Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä". Asetuksesta 1408/71 käytetään jäljempänä myös nimitystä "asetus 1408/71" ja täytäntöönpanoasetuksesta 574/72 nimitystä "täytäntöönpanoasetus". Jäljempänä em. säännöksistä käytetään yhteisnimitystä "EU:n sosiaaliturvasäännökset" tai lyhyemmin "EU-säännökset".

Asetusten määräykset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset. Asetukset ovat suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Niillä on etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden ja niillä on välitön oikeusvaikutus. Asetuksia ei siis ole saatettu erikseen eduskuntalailla Suomessa voimaan, vaan niitä sovelletaan sellaisenaan.

Käsiteltäessä EU-alueella liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvaoikeuksia tulee huomata myös asetus 16 12/68 (Asetus työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella). Sen tavoitteena on turvata työntekijöiden vapaa liikkuvuus muun muassa työntekijöiden elin- ja työoloja parantamalla. Liikkuville työntekijöille turvataan yhdenvertaisesti samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisille työntekijöille.

Asetuksella 1612/68 ei ole suurta merkitystä työeläkejärjestelmän kannalta, mutta Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan soveltamiseen se voi vaikuttaa.

Asetuksen 1408/71 uudistaminen

Asetuksen 1408/71 uudistustyö on meneillään. Asetuksen 1408/71 korvaava asetus 883/04 on jo hyväksytty, mutta sitä aletaan soveltaa vasta, kun uusi toimeenpanoasetus on valmis. Tämä tapahtunee aikaisintaan vuonna 2010.

Uuden asetuksen päätarkoitus on ollut yksinkertaistaa ja lyhentää voimassa olevan asetuksen tekstiä.

Eläkesäännöt tulevat pysymään melko samansisältöisinä kuin 1408/71:ssä. Asetukseen tulee kuitenkin määräyksiä varhaiseläkkeistä ja erilaisten etuuksien yhteensovittamista koskevat osat tulevat muuttumaan.

• Vakuuttamissääntöihin tulee joitakin muutoksia. Pääsääntö on edelleen se, että työntekijät ja yrittäjät vakuutetaan työskentelymaassa. Lähettämisen määräaika pitenee 12 kuukaudesta 24 kuukauteen.
• Oleellinen asia uudessa asetuksessa on se, että asetuksen säännöksissä on lainvalintamääräys myös ei-aktiiveille. Toisin sanoen asetus tulee kattamaan muutkin henkilöt kuin työntekijät ja yrittäjät. Ei-aktiivit kuuluvat asuinvaltionsa lainsäädännön alaisuuteen.

Alue, jolla asetusta 1408/71 sovelletaan

EU-MAAT JA ETA-MAAT, tilanne 1.1.2008

EU-maita ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro. ETA-maita ovat Islanti, Liechtenstein ja Norja. Sveitsi on solminut EU-maiden kanssa sosiaaliturvaa koskevan erillissopimuksen.

Bulgaria ja Romania tuoreimmat jäsenvaltiot

Sosiaaliturvan koordinointisäännöksiä sovelletaan sellaisenaan Suomen ja 1.1.2007 EU:hun liittyneiden Bulgarian ja Romanian välillä. Suomi ei ole ottanut käyttöön siirtymäaikoja liittymisen yhteydessä, joten työvoima voi liikkua vapaasti myös näistä maista. EU-kansalaisten työntekotietojen rekisteröintiä koskevaa lakia ei ole katsottu tarpeelliseksi muuttaa maiden liittyessä unionin jäseniksi. Toivottavaa on, että Bulgarian ja Romanian kansalaisten työntekoa koskevat tiedot ilmoitetaan työvoimatoimistolle. Ulkomaalaisrekisterin työntekotiedot voi rekisteröidä Uudenmaan, Tampereen ja Lappeenrannan työlupayksiköissä sekä Ahvenanmaan työvoimatoimistossa.

Bulgarian ja Romanian kansalaisten on muiden EU- ja ETA-maiden kansalaisten tapaan rekisteröitävä oleskeluoikeutensa, jos maassa oleskelu kestää yli kolme kuukautta. Rekisteröinti tapahtuu paikallispoliisissa.

EU-JÄSENVALTIO ETA-VALTIO	Jäsenvaltion liitännäisalueet, joihin sovelletaan asetusta	Jäsenvaltion liitännäisalueet, joihin ei sovelleta asetusta
Alankomaat	-	Antillit (Curacao, Bonaire, Aruba), St Martinin Alankomaiden puoleinen osa
Espanja	Kanarian saaret Baleaarit (Mallorca, Ibiza, Menorca) Ceuta Melilla	-
Belgia	-	-
Iso-Britannia	Gibraltar Pohjois-Irlanti Hebridit Shetlannin saaret Orkneyn saaret	Guernsey (Alderney , Herm, Jethou), eli Kanaalin saaret Man-saari (sovelletaan sosiaaliturvasopimusta) Anguilla, Pitcairn, Montserrat Antarktiksen alueet Cayman-saaret Etelä Georgia Falklandin saaret Neitsytsaaret Sandwich-saaret St. Helena Turks & Caico -saaret
Norja	-	Huippuvuoret (Svalbard), Jan Mayen, Norkse biland (näillä alueilla ei sovelleta myöskään pohjoismaista sopimusta)
Portugali	Azorit Madeira	-
Ranska	Guadeloupe Martinique Ranskan Guayana Réunion St Martin (Ranskan puoleinen osa)	Ranskan Polynesia Miquelon, Mayotte, Sait Pierre Uusi Kaledonia Wallis & Futuna arktiset alueet
Ruotsi	Gotlanti Öölanti	-
Suomi	Ahvenanmaa	-
Tanska	-	Färsaaret ja Grönlanti (sovelletaan kuitenkin pohjoismaista sopimusta)

Työ EU:n ulkopuolella ja asetuksen soveltaminen

Joissakin tilanteissa asetus voi tulla sovellettavaksi, vaikka työ tehtäisiin EU:n alueen ulkopuolella. EY-tuomioistuin on ottanut kantaa asetuksen 1408/71:n soveltamiseen EU:n ulkopuolella tehtävän työn osalta tilanteessa, jossa sosiaalivakuutusmaksuja on yritetty periä kahteen eri EU-maahan ( Aldewereld C-60/93 ).

Kyseisessä tapauksessa Alankomaissa asuvan työntekijän lähetti EU:n ulkopuolelle Saksassa toimiva työnantaja. Sekä Saksa että Alankomaat vaativat sosiaaliturvamaksuja. EY-tuomioistuin katsoi, että asetuksen II osaston säännöt sovellettavasta lainsäädännöstä soveltuivat tapaukseen. Koska työntekijä ei työskennellyt asuinvaltiossaan, Alankomailla ei ollut oikeutta periä sosiaaliturvamaksuja, vaan työntekijän läheisemmät liittymäkohdat olivat Saksaan, joka oli työnantajan kotimaa. Saksalla oli näin ollen etusija maksujen perintään EU-alueella.

Aldewereld tuomiolla ei liene vaikutuksia Suomen työeläkejärjestelmään.

Suomen solmimat sosiaaliturvasopimukset

Suomi on solminut alla olevan taulukon mukaiset sosiaaliturvasopimukset. Näiden sosiaaliturvasopimusten määräykset menevät Suomen kansallisen lainsäädännön edelle. Sopimuksilla on merkitystä esimerkiksi määritettäessä, minkä maan eläkelainsäädäntöä sovelletaan, ja kuinka eläkkeet määräytyvät. EU- ja ETA-maiden sekä Sveitsin kanssa solmitut sosiaaliturvasopimukset ovat menettäneet suurelta osin merkityksensä siitä lukien, kun maissa on ryhdytty soveltamaan EU-säännöksiä, Suomessa 1.1.1994 lukien (EU-asetus 1408/71).

Maa	Voimaantulo	Sopimukseen tullut muutoksia tai uusittu sopimus tullut voimaan
Saksan liittotasavalta	1.10.1981	1.8.1998
Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti	1.2.1984	31.12.1992
Itävalta	1.7.1987	1.1.1994
Espanja	1.8.1987	-
Kanada	1.2.1988	1.1.1997
Quebec	1.4.1988	1.9.1998
Luxemburg	1.4.1991	1.2.2002
Kreikka	1.5.1991	-
Yhdysvallat	1.11.1992 (17.5.1968 eläkkeitä koskeva noottien vaihto)	-
Viro	1.10.1997	1.11.2006 1.5.2004 EU-säännöt
Israel	1.9.1999	-
Latvia	1.6.2000	Ei sovelleta, 1.5.2004 EU-säännöt
Liettua	1.8.2001, sopimus lakkautettu 13.6.2006	Ei sovelleta, 1.5.2004 EU-säännöt
Pohjoismainen sopimus	1.11.1956 (ennen pohjoismaista sopimusta on ollut sopimuksia eläkkeistä, vanhuuseläkkeistä 1.12.1949 ja tk-eläkkeistä 1.9.1954 alkaen) Työeläkkeitä sopimus on koskenut 1.1.1969 alkaen.	1.1.1982, 1.1.1994, 1.9.2004
Sveitsi	1.10.1986	-
EU - Sveitsi	1.6.2002	-
Chile	1.1.2008	-

Sosiaaliturvasopimukset EU-/ETA-maiden ja Sveitsin kanssa

Asetus 1408/71 korvaa lähtökohtaisesti henkilöitä ja asioita koskevan soveltamisalansa osalta kaikki eri EU-maiden välillä aikaisemmin tehdyt kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset ja pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen.

Asetuksen 1408/71 8 artiklan mukaan kaksi jäsenvaltioita tai useampi jäsenvaltio voivat kuitenkin tarpeen mukaan tehdä toistensa kanssa sopimuksia, jotka ovat tämän asetuksen periaatteiden ja hengen mukaisia.

Jos jäsenvaltiot ovat halunneet jättää vanhoista sosiaaliturvasopimuksistaan määräyksiä voimaan, nämä määräykset on tullut ilmoittaa asetuksen 1408/71 liitteessä III.

EY-tuomioistuimen päätöksen (Rönfeldt, 227/89) mukaan eläkkeensaajalla on oikeus saada eläkkeensä kahdenvälisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten mukaan laskettuna, jos se on näin laskettuna suurempi, vaikka määräystä ei ole ilmoitettu asetuksen 1408/71 liitteeseen III.

EY-tuomioistuin on myöhemmässä päätöksessään (Thevenon, C-475/93) todennut, että tämä oikeus koskee vain henkilöä, joka on työskennellyt näissä sosiaaliturvasopimusmaissa ennen asetuksen voimaantuloa. Tällä tuomioistuimen omaksumalla periaatteella ei enää ole merkitystä työeläkejärjestelmän kannalta, mutta kansaneläkkeen määräytymiseen säännös voi vaikuttaa.

Pohjoismaat

Pohjoismaiden kesken on ollut sopimus jo vuodesta 1956 ja tätä aiemminkin on ollut voimassa eläkesopimuksia. Työeläkkeitä sopimus on koskenut vuodesta 1969 lähtien.

Sopimusta sovelletaan Pohjoismaiden välillä liikkuviin kansalaisiin, pakolaisiin, valtiottomiin henkilöihin, muihin henkilöihin, joihin sovelletaan tai on sovellettu jonkin Pohjoismaan lainsäädäntöä sekä henkilöihin, joiden oikeus etuuksiin johtuu edellä mainituista henkilöistä.

Pohjoismaisen sopimuksen sisältö rakentuu nykyään asetuksen 1408/71 varaan siten, että sopimuksen määräyksissä viitataan asetuksen määräyksiin. Sopimuksella on sovittu siitä, että Pohjoismaiden välillä liikkuviin henkilöihin sovelletaan asetuksen säännöksiä, vaikka henkilöt eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan. Tällä on merkitystä Islannin ja Norjan osalta, sillä kyseiset maat eivät ole mukana asetuksessa, jolla asetus 1408/71 on ulotettu koskemaan kolmansien valtioiden kansalaisia. Pohjoismaisen sopimuksen johdosta myös kyseisten maiden ja Suomen välillä liikkuviin kolmansien valtioiden kansalaisiin sovelletaan asetusta 1408/71.

Tuorein uusittu pohjoismainen sopimus tuli voimaan 1.9.2004. Suomen työeläkejärjestelmän kannalta uudella sopimuksella ei ole suurta merkitystä, sillä jo aiemmat sopimukset ovat koskeneet kaikkia Pohjoismaissa työskenteleviä/työskennelleitä henkilöitä. Sopimuksen tärkeimmät kohdat ovat seuraavat:

• Sopimuksen 10 artikla mahdollistaa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Islannin työeläkkeiden päällekkäisen tulevan ajan osittamisen työskentelykausien suhteessa.
• Sopimusta sovelletaan myös työelämän ulkopuolella oleviin. Heihin sovelletaan sen Pohjoismaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa he asuvat.
• Sopimuksessa on EU-asetuksia täydentävä määräys perheenjäsenten asemasta. Pohjoismaasta toiseen muuttavan lähetetyn työntekijän, yrittäjän tai virkamiehen mukana seuraavaan perheenjäseneen sovelletaan saman valtion sosiaaliturvalainsäädäntöä kuin työntekijään, yrittäjään tai virkamieheen. Määräys koskee perheenjäseniä, jotka eivät itse työskentele.
• Kolmansien valtioiden kansalaiset: Tanskalla on sopimuksessa kolmansien maiden kansalaisten perhe-etuuksia, kansaneläkkeitä ja työttömyysetuuksia koskevia rajoituksia. Tanska ei ole myöskään mukana kolmansien maiden kansalaisia koskevassa asetuksessa. Kolmansien maiden kansalaisia koskevaa asetusta ei sovelleta myöskään Norjaan eikä Islantiin, joiden kohdalla pohjoismaisella sopimuksella on edelleen merkitystä. (Asiasta on kerrottu tarkemmin kolmansien valtioiden kansalaisia koskevassa yleiskirjeessä ( A 15/200 3.)

Pohjoismaisen sopimuksen toimeenpanosta on olemassa erillinen sopimus.

Muut EU-maat

Viron sopimusta uudistettiin 1.11.2006 lukien siten, että se pitää sisällään vain tiettyjä Suomen kansaneläkkeeseen liittyviä määräyksiä. Vanhan sopimuksen VII osan määräyksiä (23-31 artiklat) sovelletaan edelleen joissakin tapauksissa myös työeläkejärjestelmässä, ellei asetuksessa 1408/71 toisin säädetä. Sopimuksen 28 artiklassa on määräyksiä tuomioistuinten, laitosten ja viranomaisten sosiaaliturvamaksuja ja muita vaateita koskevien päätösten täytäntöönpanosta. Täytäntöönpanokelpoiset asiakirjat tunnustetaan toisessa sopimusvaltiossa. Täytäntöönpanossa noudatetaan kuitenkin sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, jossa täytäntöönpano tapahtuu. Uusi typistetty sopimus lakkaa olemasta voimassa, kun asetuksen 1408/71 korvaavaa asetusta 883/2004 aletaan soveltaa.

Latvian ja Liettuan kanssa solmittuja sosiaaliturvasopimuksia ei sovelleta maiden liityttyä EU:hun 1.5.2004 lukien. Liettuan sopimus on lakkautettu 13.6.2006.

Suomi on sopinut Englannin ja Itävallan kanssa nimenomaisesti, että kahdenvälistä sopimusta ei sovelleta ETA-sopimuksen voimaantulosta 1.1.1994 lukien niihin henkilöihin, joihin sovelletaan asetusta 1408/71. Näin on sovittu, jotta vältetään edellä mainitun edullisuusvertailun tekeminen.

Saksan ja Luxemburgin kanssa on solmittu myös asetuksen 1408/71 artiklan 8 periaatteiden mukaiset sopimukset. Saksan ( yleiskirjeet A 22/98 ja sopimusteksti A 47/97 ) ja Luxemburgin ( yleiskirjeet A 11/2002 ja sopimusteksti A 17/2001 ) sopimukset on uusilla sopimuksilla mukautettu asetusten säännöksiin. Niissä on kuitenkin joitakin erityismääräyksiä, mm. artiklat, jotka mahdollistavat työeläkkeiden päällekkäisen tulevan ajan osittamisen työskentelykausien suhteessa.

Sopimuksissa on määräyksiä myös tuomioistuinten, laitosten ja viranomaisten sosiaaliturvamaksuja ja muita vaateita koskevien päätösten täytäntöönpanosta. Täytäntöönpanokelpoiset asiakirjat tunnustetaan toisessa sopimusvaltiossa. Täytäntöönpanossa noudatetaan kuitenkin sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, jossa täytäntöönpano tapahtuu.

Esimerkki: Sopimusten nojalla on mahdollista periä Suomen työeläkelainsäädännön mukaisia vakuutusmaksuja Saksasta työnantajilta, jotka ovat jättäneet hoitamatta Suomen lainsäädännön mukaiset vakuutusmaksut.

Kreikan ja Espanjan kanssa solmitut sosiaaliturvasopimukset ovat edelleen voimassa, joten niiden kohdalla EY-tuomioistuimen Rönfeldt ja Thevenon – päätöksissä omaksutut periaatteet voivat tulla sovellettaviksi.

Sveitsi

Asetusta 1408/71 sovelletaan myös Sveitsin ja EU/ETA - maiden välillä liikkuviin työntekijöihin.

EU on solminut Sveitsin kanssa sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta EU:n ja Sveitsin välillä (jäljempänä EU-Sveitsi -sopimus). Sopimus tuli vanhojen jäsenvaltioiden osalta voimaan 1.6.2002. Uusien jäsenvaltioiden ja Sveitsin välillä 1408/71 säännöksiä sovelletaan 1.4.2006 lukien. Sitä ei kuitenkaan sovelleta vielä Bulgariaan ja Romaniaan, jotka liittyivät EU:iin 1.1.2007.

EU-Sveitsi -sopimus ei koske kolmansien valtioiden kansalaisia, sillä Sveitsi ei ole mukana asetuksessa, jolla 1408/71 on laajennettu koskemaan kolmansien valtioiden kansalaisia.

Suomen ja Sveitsin kahdenvälisen 1.10.1986 voimaan tulleen sosiaaliturvasopimuksen soveltaminen lakkasi EU-Sveitsi -sopimuksen voimaantulosta lukien siltä osin kuin asetuksella säännellään samaa asiaa.

Kahdenvälisen sopimuksen II osassa on määräyksiä siitä, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan. Vaikka Suomi - Sveitsi sosiaaliturvasopimus koskee lähtökohtaisesti vain Suomen ja Sveitsin kansalaisia, työntekijän lähettämistä koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös kolmansien valtioiden kansalaisiin. Tämän johdosta kahdenvälinen sopimus voi siis tältä osin tulla edelleen sovellettavaksi.

Tarkempia ohjeita asetuksen 1408/71 soveltamisesta Sveitsiin ja vanhan Suomi - Sveitsi sosiaaliturvasopimuksen soveltamisesta on annettu yleiskirjeellä A 22/2002 .

Laki Eläketurvakeskuksesta 19.5.2006/397

Lain 2 §:ssä on lueteltu Eläketurvakeskuksen tehtävät myös kansainvälisissä asioissa. Eläketurvakeskuksen tulee hoitaa ulkomaille lähetettäviä eläkehakemuksia koskevia tehtäviä siten kuin EU:n sosiaaliturva-asetuksessa ja sosiaaliturvasopimuksissa määrätään sekä hoitaa näistä säädöksistä johtuvia muita tehtäviä sosiaali- ja terveysministeriön määräämässä laajuudessa. Eläketurvakeskus ratkaisee hakemuksesta, onko ulkomailla työskentelevään henkilöön sovellettava Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU-asetuksen tai sosiaaliturvasopimusten säännösten mukaan. Eläketurvakeskuksen tulee hoitaa myös yhdyslaitostehtävät, jotka liittyvät eläkeoikeuden siirtämiseen Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä.

Eläketurvakeskus antaa lisäksi asianosaisen pyynnöstä valituskelpoisen päätöksen Suomen työeläkelakien soveltamisesta silloin, kun hän työskentelee EU- ja sopimusmaiden ulkopuolisissa maissa.

Asetuksen 1408/71 yleiset periaatteet

EU:n sosiaaliturvasäännökset vastaavat monenvälistä sosiaaliturvasopimusta.

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yhteisön oikeuden turvaama perusvapaus. EY:n perustamissopimuksen 39 artikla sisältää periaatteen, jonka mukaan työvoiman on voitava liikkua vapaasti jäsenvaltiosta toiseen.

Perustamissopimuksen 42 artiklan mukaisesti EU:ssa tulee olla käytössä järjestelmä, jonka nojalla eri maiden vakuutukseen kuulumisen kaudet huomioidaan muissakin maissa ja jonka nojalla myös etuudet maksetaan maasta toiseen.

Tämän pohjalta asetuksessa 1408/71 määrätään periaatteista, joiden mukaan sosiaaliturvaan liittyvät etuudet maasta toiseen siirryttäessä turvataan ja eri jäsenvaltioista myönnettävät etuudet sovitetaan yhteen eli koordinoidaan.

Asetuksella ei muuteta kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Sen tarkoituksena on ainoastaan määrätä, missä tilanteissa ja miten kansallista lainsäädäntöä sovelletaan eri jäsenvaltioissa liikkuviin henkilöihin.

Sosiaaliturvan yhteensovittamisen ajatuksena on, että työntekijä ei menetä sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksiaan sen vuoksi, että hän liikkuu maasta toiseen.

Vakuuttaminen vain yhdessä maassa

Asetuksella 1408/71 turvataan se, että työntekijä ja itsenäinen ammatinharjoittaja kuuluu liikkuessaan EU/ETA-alueella sekä Sveitsissä vain yhden valtion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Yleensä tämä valtio on työskentelyvaltio. Sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain tähän valtioon, ja etuudet myönnetään tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisina ja kustannuksella. (13 - 17 artikla)

Yhdenvertaisuus

Asetuksessa on omaksuttu yhdenvertaisen kohtelun periaate. Toisen sopimuspuolen kansalaisille taataan samat oikeudet ja asetetaan samat velvoitteet kuin valtion omille kansalaisille, vaikka kansallinen lainsäädäntö edellyttäisi kansalaisuutta. (3 artikla)

Vakuutuskaudet

Kun ratkaistaan, onko henkilö kuulunut sopimusvaltion lainsäädännön piiriin riittävän kauan, jotta hänelle voisi syntyä oikeus etuuksiin kyseisen valtion lain mukaan, otetaan tarvittaessa myös toisessa sopimusvaltiossa täytetyt vakuutuskaudet huomioon. (45 artikla)

Pro rata - eläke

Asetuksessa on myös säännökset siitä, miten vakuutuskausien ja vastaavien kausien pituuden perusteella määräytyvät etuudet lasketaan silloin, kun etuuksia on ansaittu useamman jäsenvaltion lainsäädännön piirissä. (46.2 artikla)

Eksportointi

Vapaan liikkumisen esteiden poistamiseksi asetukseen sisältyvät myös säännökset myönnettyjen etuuksien vapaasta maasta viennistä. Myönnettyä etuutta ei saa yleensä lakkauttaa, keskeyttää tai etuuden määrää vähentää pelkästään sen vuoksi, että etuuden saaja muuttaa jäsenvaltiosta toiseen. (10 artikla)

Asetuksen 1408/71 rakenne

Asetus jakaantuu seitsemään osastoon, joiden lisäksi siinä on kahdeksan liitettä sisältävä liiteosa.

Asetuksen ensimmäinen osasto (artiklat 1 - 12) sisältää yleisiä määräyksiä. Osastossa on mm.

• käsitteiden määrittelyt,
• henkilöllistä ja asiallista soveltamisalaa koskevat määräykset,
• jäsenvaltioiden kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun turvaava määräys,
• asetuksen ja muiden kansainvälisten sosiaaliturvaa koskevien järjestelyiden välistä suhdetta koskevat määräykset,
• asuinmaata koskevien edellytysten syrjäytymistä koskeva määräys sekä
• etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskeva määräys (tarkemmat eläkkeitä koskevat määräykset ovat kolmannen osaston luvussa kolme).

Toisen osaston (artiklat 13 - 17) määräykset koskevat sovellettavan lainsäädännön määrittelyä. Sovellettavan lainsäädännön määrittelystä on annettu tarkempia ohjeita yleiskirjeessä A 48/96 osassa 2 .

Kolmas osasto sisältää eri etuuksien ryhmiä koskevia erityissäännöksiä.

• 1 luku: sairaus ja äitiys
• 2 luku: työkyvyttömyys
• 3 luku: vanhuus ja kuolema
• 4 luku: työtapaturmat ja ammattitaudit
• 5 luku: kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset
• 6 luku: työttömyysetuudet
• 7 luku: perhe-etuudet ja perheavustukset
• 8 luku: etuudet eläkeläisten huollettaville lapsille ja orvoille

Eläkkeen määräytymisestä EU-säännöin on annettu ohjeet " EU-eläkkeen määräytyminen " ja " Vakuutuskaudet ".

Neljännessä ja viidennessä osastossa ovat säännökset sosiaaliturvan hallintotoimikunnasta sekä neuvoa-antavasta komiteasta.

Kuudennessa osastossa on erinäisiä säännöksiä ja seitsemännessä siirtymä- ja loppusäännöksiä.

Asetuksen 574/72 rakenne

Asetus 574/72 sisältää asetuksen 1408/71 toimeenpanoa koskevat määräykset ja sen rakenne seuraa asetuksen 1408/71 rakennetta.

Asetuksen 1408/71 soveltamisala

Asetuksen 1408/71 artiklassa 4 säädetään asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Artiklassa luetellaan seuraavat sosiaaliturvan alat:

• sairaus- ja äitiysetuudet

Suomessa sairaus- ja äitiysetuuksiin luetaan sairausvakuutusjärjestelmän ja kuntoutuksen lisäksi myös koko julkinen terveydenhuoltojärjestelmä.

• työkyvyttömyysetuudet, mukaan lukien ne, joiden tarkoituksena on ansiokyvyn ylläpitäminen tai parantaminen

Työkyvyttömyysetuuksiin kuuluvat mm. kansaneläke- ja työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeet, eläkkeensaajien hoitotuki sekä kuntoutus.

• vanhuusetuudet

Vanhuusetuuksiin kuuluvat työeläke- ja kansaneläkejärjestelmän vanhuuseläkkeet, työttömyyseläke ja työeläkejärjestelmän osa-aikaeläke sekä eläkkeensaajien hoitotuki.

• jälkeen jääneiden etuudet

Jälkeen jääneiden etuuksiin kuuluvat työeläkejärjestelmän ja kansaneläkejärjestelmän perhe-eläkkeet.

• työtapaturma- ja ammattitautietuudet

Työtapaturma- ja ammattitautietuuksiin kuuluvat tapaturma- ja ammattitautilainsäädännön mukaiset korvaukset sekä tähän lainsäädäntöön liittyvä kuntoutus.

• kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset

Kuolemantapauksen johdosta annettaviin avustuksiin kuuluu esimerkiksi tapaturmavakuutuslain nojalla maksettava hautausapu.

• työttömyysetuudet

Työttömyysetuudet tarkoittavat sekä työttömyysturvalain mukaisen perusturvan että ansioperusteisen turvan työttömyysetuuksia.

Työttömyysetuuksiin ei sellaisenaan sovellu etuuksien maastaviennin periaate. Työttömyysetuuksia ei lähtökohtaisesti makseta Suomesta ulkomaille. Ainoastaan tilanteissa, joissa työtön työnhakija lähtee toisen jäsenvaltion alueelle rajoitetuksi määräajaksi (enintään kolmeksi kuukaudeksi) etsimään töitä, säilyy hänen oikeutensa työttömyysetuuksiin lähtömaasta.

• perhe-etuudet

Perhe-etuuksia ovat lapsilisä, lasten kotihoidontuki, elatustuki ja eläkkeensaajan lapsikorotus. Tapauksessa Maaheimo ( C-333/00 ) tuomioistuin totesi, että lasten kotihoidon tuki kuuluu asetuksen 1408/71 soveltamisalaan. Tämän johdosta esim. lähetetyn työntekijän puolison hoitaessa kotona lapsia maksetaan kotihoidontuki myös maihin, joissa sovelletaan asetusta 1408/71.

Asetuksen nojalla on mahdollista määritellä maksuihin perustumattomia erityisetuuksia, joissa on sekä sosiaaliavustuksen että sosiaaliedun piirteitä. Etuuksia ei myönnetä eikä makseta toisiin jäsenvaltioihin. Suomessa tällaisiksi etuuksiksi on asetuksen liitteessä II a luokiteltu

• eläkkeensaajan asumistuki
• työmarkkinatuki
• maahanmuuttajan erityistuki.

Asetuksen soveltaminen Suomen työeläkelainsäädäntöön

Suomalaisen työeläketurvan osalta asetusta sovelletaan sekä yksityisen että julkisen sektorin lakisääteisiin työeläkkeisiin.

Luottamustehtävää hoitavan henkilön eläke ja ulkomaantyön vapaaehtoinen TyEL-eläke määrätään TyEL:n säännösten perusteella ja myös lasketaan kuten TyEL:n mukainen peruseläke. Näin ollen asetusta sovelletaan myös luottamustoimiin ja ulkomaantyön vapaaehtoiseen vakuuttamiseen.

Asetusta sovelletaan julkisen sektorin lisäeläketurvaan sekä yksityisen sektorin vapaaehtoisiin rekisteröityihin lisäetuihin. Katso tarkemmin ohje " EU-eläkkeen määräytyminen " otsikko: "Suurin eläke myönnetään".

Asetuksen 1408/71 henkilöpiiri

Asetuksen piiriin kuuluvilta henkilöiltä edellytetään, että he kuuluvat tai ovat kuuluneet jonkin jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen.

Lisäksi edellytetään, että tilanteen tulee liittyä useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon. Soveltaminen ei kuitenkaan edellytä, että työntekijä tai yrittäjä itse olisi liikkunut maasta toiseen.

Asetusta sovelletaan myös silloin, kun perheenjäsen asuu tai oleskelee toisessa jäsenvaltiossa kuin työntekijä tai yrittäjä.

Kansalaiset

Asetus 1408/71 koskee sellaista EU-maan kansalaista tai EU-maassa asuvaa pakolaista tai valtiotonta henkilöä, johon vakuutettuna työntekijänä tai yrittäjänä sovelletaan yhden tai useamman EU-maan lainsäädäntöä.

Asetusta sovelletaan myös ETA-maiden ja Sveitsin (Sveitsin osalta 1.6.2002 alkaen) kansalaisiin.

Kolmansien valtioiden kansalaiset

1.6.2003 lukien sosiaaliturvan koordinointiasetusta 1408/71 sovelletaan muidenkin kuin EU-/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaisiin.

Edellytyksenä kuitenkin on, että kolmansien valtioiden kansalaiset

• asuvat laillisesti EU:n alueella ja
• ovat tilanteessa, jossa kaikki osatekijät eivät rajoitu yhden jäsenvaltion alueelle.

EU-säännösten soveltamisesta myös näihin henkilöryhmiin on annettu erillinen asetus (859/2003).

Sovellettaessa EU-säännöksiä kansalaisuudella ei ole merkitystä, jos eläkepäätös on annettu ja eläke alkaa 1.6.2003 taikka sen jälkeen (eläketapahtuma on voinut olla ennen kyseistä päivämäärää).

Esimerkki. Venäläinen edunjättäjä oli työskennellyt ja asunut laillisesti Suomessa ja Ranskassa. Myös edunsaajat ovat venäläisiä. Edunjättäjä kuoli työsuhteessa ollessaan 15.6.2003. Perhe-eläke lasketaan EU-säännöin.

Kolmansien valtioiden kansalaisia koskevaa asetusta 859/2003 sovelletaan kaikkiin muihin EU-maihin paitsi Tanskaan. Sitä ei myöskään sovelleta ETA-maihin Norjaan, Islantiin, Liechtensteinin eikä Sveitsiin.

Kuitenkin pohjoismaisen sopimuksen kautta kolmansien maiden kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetusten säännöksiä kaikissa Pohjoismaissa. Tanskalla on kuitenkin sopimuksessa liite, jolla se on rajoittanut perhe-etuuksien, peruseläkkeiden ja työttömiä koskevien säännösten soveltamista kolmansien valtioiden kansalaisiin.

Asetuksen 1408/71 soveltumisesta kolmansien valtioiden kansalaisiin on annettu erillinen yleiskirje A 15/2003.

Myös perhe-eläkettä ja EU-säännöksiä koskevassa ohjeessa A 12/2004 on kerrottu tilanteesta ennen asetuksen laajentumista koskemaan kolmansien maiden kansalaisia.

Pakolaiset ja valtiottomat (kansalaisuudettomat)

Pakolaisen kuuluminen asetuksen soveltamispiiriin edellyttää, että hänet on jossakin EU-/ ETA-maassa hyväksytty pakolaiseksi. Pakolaisella tarkoitetaan pakolaisen oikeusasemaa koskevassa Geneven yleissopimuksessa vuodelta 1951 ja siihen liittyvässä pöytäkirjassa vuodelta 1967 tarkoitettua henkilöä. Valtiottomalla henkilöllä tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan vuoden 1954 New Yorkin yleissopimuksen tarkoittamaa henkilöä.

Asetuksen soveltaminen pakolaisiin ja valtiottomiin edellyttää aina, että pakolainen tai valtioton asuu EU-alueella.

Suomessa pakolaisen tai valtiottoman henkilön aseman voi osoittaa esimerkiksi kopiolla passista tai viisumista. Lisätiedusteluja voi tehdä myös ulkomaalaisvirastoon.

EU-kansalaisten perheenjäsenet

Asetus koskee

• EU-kansalaisten,
• pakolaisten tai valtiottomien ja
• EU-alueella laillisesti asuvien kolmansien valtioiden kansalaisten

perheenjäseniä ja jälkeenjääneitä (edunsaajia) riippumatta näiden kansalaisuudesta sikäli kuin on kysymys etuuksista, joiden saaminen perustuu perheenjäsenyyteen (esimerkiksi perhe-eläke ja lapsilisät).

Esimerkki: Suomessa asuvan ja täällä sekä muussa EU-maassa työskennelleen vietnamilaisen korealainen leski voi saada perhe-eläkettä Suomesta asetuksen mukaisesti.

Edunsaaja EU-/ ETA- kansalainen tai EU-alueella laillisesti asuva kolmannen maan kansalainen

Vaikka itse työntekijä tai yrittäjä ei olisikaan EU-/ ETA -maan kansalainen, EU-säännökset koskevat heidän edunsaajiaan, jos he ovat

• EU-/ETA -maan kansalaisia tai
• pakolaisia tai valtiottomia tai
• EU-alueella laillisesti asuvia kolmansien maiden kansalaisia.

Työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat

Asetusta sovelletaan työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet jonkin jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisalaan.

Asetuksessa työntekijäksi on määritelty henkilö, joka on vakuutettu pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden sosiaaliturvajärjestelmän alan kattaman vakuutustapahtuman varalta. Vastaavasti itsenäisellä ammatinharjoittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka on vastaavalla tavalla vakuutettu itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän alan kattaman vakuutustapahtuman varalta.

Jos on kyse järjestelmästä, joka kattaa kaikki maan asukkaat edellytetään, että henkilö on määritelty työntekijäksi asianomaisen maan lainsäädännössä tai asetuksen liitteessä I. Tällainen kaikki maan asukkaat kattava järjestelmä on esimerkiksi Suomen asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä.

Suomen osalta I liitteessä kohdassa W on todettu, että henkilöä, joka on työeläkejärjestelmää koskevassa lainsäädännössä tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, pidetään asetuksessa tarkoitettuna työntekijänä tai yrittäjänä.

Esimerkiksi Suomeen EU-maasta töihin tulleen työntekijän oikeus sairausvakuutusetuuksin on ratkennut kyseisen liitteen perustella. Jos työntekijä tuli työeläkevakuutettavaksi, sai hän myös sairausvakuutusetuudet Suomesta.

Asumisperusteista sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä on kuitenkin muutettu 1.8.2004 alkaen siten, että asetuksen liitemääräystä työntekijän määrittelystä ei tarvita enää muiden asetuksen kattamien etuuksien kuin kotihoidontuen ja sairaanhoidon osalta. Muiden etuuksien osalta Kansaneläkelaitoksen soveltamassa lainsäädännössä on siis nykyään erillinen määrittely työntekijästä.

Virkamiehet

Asetuksen henkilöpiiriin kuuluu myös virkamies tai henkilö, jota häneen sovellettavan EU-maan lainsäädännön mukaan pidetään virkamiehenä.

Suomessa virkamiehenä pidetään lähtökohtaisesti henkilöä, joka on virkasuhteessa tai työsuhteessa työnantajaan, jonka toiminta rahoitetaan julkisista varoista.

Asetusta sovelletaan myös virkamiesten erityisjärjestelmiin, joita on käytössä useissa EU-maissa tiedote -98 . Suomessa ei ole virkamiesten erityisjärjestelmää.

Assosiaatiosopimukset

EU on tehnyt eräiden kolmansien maiden kanssa ns. assosiaatiosopimuksia (mm. Marokko, Tunisia, Algeria). Sopimuksilla lähennetään näiden maiden ja EU:n välisiä suhteita ja lisätään yhteistyötä.

EY-tuomioistuin on katsonut, että assosiaatiosopimukset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta jäsenmaissa.

Suomi on liittymissopimuksessa sitoutunut liittymään EU:n solmimiin sopimuksiin.

EY-tuomioistuimen mukaan eräät näiden sopimusten määräykset edellyttävät kuitenkin täytäntöönpanosäännöksiä ennen kuin niitä voidaan soveltaa jäsenmaissa. Tällaisiksi sopimusmääräyksiksi on katsottu muun muassa vakuutuskausien hyväksi lukemista koskevat määräykset.

Näin ollen assosiaatiosopimuksilla ei ennen täytäntöönpanosäännösten antamista ole merkitystä EU-eläkkeen tai sovellettavan lainsäädännön määräytymiseen.

Käytettävät kielet

EU:ssä on käytössä 23 virallista kieltä, joista suomi on yksi. Uusia kieliä ovat 1.1.2007 lukien iiri, bulgaria ja romania.

EU-maiden välillä sosiaaliturvan toimeenpanossa tarvittavat lomakkeet on käännetty kaikille EU:n kielille. Jokainen maa voi käyttää omankielisiään lomakkeita.

1.5.2004 Unioniin liittyneiden maiden osalta lomakkeiden päivitys on vielä kesken.

Eläkkeenhakija tai muutoksenhakija saa käyttää omaa äidinkieltään tai mitä tahansa muuta EU:n virallista kieltä.

Esimerkiksi Ruotsissa asuva suomalainen voi täyttää hakemuksensa joko suomeksi tai ruotsiksi taikka millä tahansa muulla EU:n virallisista kielistä.

EY-tuomioistuimen ratkaisu ( Maris C-55/77 ): jäsenvaltioiden viranomaisten, laitosten ja tuomioistuinten on erilaisista tai vastakkaisista määräyksistä huolimatta hyväksyttävä kaikki hakemukset tai muut asiakirjat, jotka koskevat asetuksen toteuttamista ja jotka on tehty toisen jäsenvaltion virallisella kielellä.

Tässä yhteydessä ei voida tehdä eroa kyseisten henkilöiden kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella.

Suomessa eläkelaitokset antavat päätöksensä ja vastineensa joko suomen- tai ruotsin kielellä riippuen siitä, kumman kielinen hakemus on jätetty.

Käännöskulujen korvaaminen

Euroopan yhteisöjen komission yhteydessä toimivan hallintotoimikunnan tehtävänä on huolehtia asetuksen soveltamisessa tarvittavien asiakirjojen kääntämisestä. Eläkelaitos tai Eläketurvakeskus voi käännättää tarvittaessa tänne saapuneet vieraskieliset asiakirjat suomeksi täällä, maksaa käännökset ja periä käännöskustannukset hallintotoimikunnalta.

Kansaneläkelaitos kokoaa tarvittavat tiedot käännöstöiden laskuista kaikilta suomalaisilta vakuutus- ja eläkelaitoksilta, toimittaa yhdistetyn laskun EU:lle ja jakaa EU:lta saadut rahat vakuutus- ja eläkelaitosten kesken. Kustannukset laskutetaan EU:lta vuosineljänneksittäin.

Eläkelaitos ilmoittaa kunkin vuosineljänneksen aikana syntyneet kustannukset Kelaan hallinto-osastolle (Hallinto-osasto/ Käännösyksikkö PL 450, 001 01 Helsinki). Jos EU:n korvaus ei kata kaikkia kuluja, Kela jakaa sen laitosten kesken samassa suhteessa kuin kustannuksia on ilmoitettu kyseisenä ajankohtana (Kelan hallinto-osaston kirje Käännöskustannusten laskuttaminen Euroopan Unionilta 26.5.1995).

Korvaus on nykyään hyvin pieni, vain noin 25 % kustannuksista. Korvaukset maksetaan muutaman vuoden viiveellä.

E-lomakkeet

EU-maiden välillä sosiaaliturvan toimeenpanossa tarvittavat lomakkeet käännetään kaikille EU:n virallisille kielille. Lomakkeet, joilla vakuutettuja koskevia tietoja välitetään maasta toiseen, on jaettu sarjoihin etuustyyppien perusteella mm.

E 100-sarja sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat todistuslomakkeet, lomakkeet sairaus- ja äitiysetuuksien ja hoitoetuuksien saamiseksi

E 200-sarja eläkehakemuslomakkeet ja vakuutuskausilomakkeet

E 300-sarja työttömyyslomakkeet

E 400-sarja perhe-etuuslomakkeet

E 500-sarja työntekijöiden rekisteröimiseen, vakuutusnumerojen ilmoittamiseen, vakuutushistoriaan liittyvät lomakkeet

EU:n teknisessä toimikunnassa hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukaisesti kaikki E-lomakkeet pyritään jatkossa korvaamaan sähköisellä tiedonsiirrolla. Tavoitteena on, että maiden välillä ei lainkaan liikkuisi paperisia E-lomakkeita, vaan kaikki tieto siirtyisi sähköisesti.

Hallintotoimikunta

Euroopan yhteisöjen komission yhteyteen on perustettu siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta (Administrative Commission on Social Security for Migrant Workers eli ADMIN. COM.; Asetus 1408/71 artikla 80).

Hallintotoimikunnassa toimivat jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tarvittaessa asiaa tuntevien neuvonantajien avustamana. Suomesta jäsenenä on kaksi sosiaali- ja terveysministeriön edustajaa.

Hallintotoimikunta käsittelee kaikkia EU-säännöksistä johtuvia tulkintakysymyksiä.

Hallintotoimikunta voi tehdä ehdotuksia komissiolle asetuksen 1408/71 ja muiden EU:n sosiaaliturvasäännösten muuttamisesta. Sosiaaliturva-asetuksen muuttaminen edellyttää kuitenkin kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisyyttä ja yhteispäätösmenettelyä Euroopan parlamentin kanssa.

Päätökset

Hallintotoimikunta tekee päätöksensä yksimielisesti. Jos yksimielisyyttä ei saavuteta, hallintotoimikunnan päätöstä ei synny. Päätökset julkaistaan virallisessa lehdessä ( EY:n virallinen lehti ).

Esimerkki: Vakuuttamissäännösten kannalta merkittävä on Hallintotoimikunnan päätös 181 ( ETK:n tiedote päätöksestä 181 ), jossa kerätään yhteen EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä asioissa Banks C-178/97 ja Fitzwilliam C-292/97 . Päätöksessä selvennetään edellytyksiä sille, ketä voidaan pitää lähettynä työntekijänä tai yrittäjänä ja millaista toimintaa lähettävän yrittäjän tulee harjoittaa lähtömaassaan.

Suositukset

Hallintotoimikunta voi antaa myös suosituksia. Suositukset julkaistaan EY:n virallisessa lehdessä.

Myös suosituksia tulee noudattaa eläke- ja vakuuttamisasioita ratkaistaessa.

Tekninen toimikunta

Hallintotoimikunta on perustanut teknisen toimikunnan, jonka tehtävänä on tehdä ehdotuksia hallintotoimikunnalle siitä, kuinka lomakkeisiin ja muuhun tietojenvaihtoon liittyvät menetelmät saadaan teknisesti toimiviksi. Tätä varten tekninen toimikunta kerää tietoa ja tekee asiaan liittyviä tutkimuksia.

Teknisessä toimikunnassa on Suomen osalta edustajat sekä Eläketurvakeskuksesta että Kansaneläkelaitoksesta.

EY-tuomioistuin

Sosiaaliturvan koordinoinnissa tärkeä asema on EY-tuomioistuimen tuomioilla. Tuomioistuin on useassa tapauksessa ottanut kantaa esimerkiksi siihen, mitä kansallista lainsäädäntöä pidetään asetuksen 1408/71 piiriin kuuluvana, ja mitä sosiaaliturvaetuuksia on näin ollen maksettava muihin EU-maihin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on siis keskeinen asema yhteisön oikeuden tulkinnassa ja kehityksessä. EY-tuomioistuimen tulkintakäytäntöä voidaan kuvailla oikeutta luovaksi.

EY-tuomioistuimessa käsiteltävistä asioista erityisen tärkeitä ovat kansallisten tuomioistuinten tekemät ennakkoratkaisupyynnöt.

Sosiaaliturva-asetuksen toimeenpano kuuluu jäsenvaltioiden laitoksille. Jos asetuksen soveltamisesta on erimielisyyttä, voi valittaja viedä asiansa kansalliseen tuomioistuimeen. Kansallinen tuomioistuin voi kysyä EY-tuomioistuimelta, kuinka jotakin asetuksen säännöstä tulee tulkita.

Yksittäiset kansalaiset tai eläkelaitokset eivät siis voi valittaa EY-tuomioistuimeen, mutta ne voivat ehdottaa kansalliselle tuomioistuimelle ennakkoratkaisun pyytämistä EY-tuomioistuimelta.

Muutoksenhausta on kerrottu tarkemmin ohjeessa Muutoksenhaku EU-eläkepäätökseen.

Kansalaisten mahdollisuudet valittaa ja vedota

Muutoksenhaku niissä asioissa, jotka ratkaistaan kansallista ja EU-lainsäädäntöä soveltamalla, tapahtuu noudattamalla normaalia kansallista menettelyä kansallisissa valituselimissä.

Solvit-palvelu ratkoo sekä kansalaisten että yritysten kohtaamia ongelmia, jotka liittyvät EU-lainsäädännön puutteelliseen soveltamiseen tai virheelliseen tulkintaan. Suomessa Solvit-palvelu toimii työ- ja elinkeinoministeriössä, jossa otetaan vastaan sekä kansalaisten että yritysten perusteltuja valituksia. Ongelmia ratkotaan yhteistyössä kulloinkin toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

EY-tuomioistuimessa yksityishenkilöiden asiat tulevat useimmiten käsiteltäväksi ennakkoratkaisumenettelyn kautta. Ennakkoratkaisumenettelystä on kerrottu tässä ohjeessa otsikon "EY-tuomioistuin" alla.

Euroopan ihmisoikeussopimuksella on perustettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) joka valvoo ihmisoikeussopimuksen toteutumista jäsenvaltioissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle valitetaan ihmisoikeuksien loukkauksista. Edellytyksenä on, että kaikki kotimaiset oikeussuojakeinot on käytetty. Ihmisoikeustuomioistuin ei ole osa Euroopan unionia.

Euroopan oikeusasiamiehelle voi kannella tilanteissa, jotka koskevat Euroopan yhteisön toimielinten ja laitosten toiminnan epäkohtia. Oikeusasiamiehen toimivaltuuksiin eivät kuulu kantelut kansallisten viranomaisten hallinnon epäkohdista.

Yksittäinen kansalainen voi tehdä vetoomuksen Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalle . Se valvoo EU:n toimintaa ja on vetoomuksien kautta yhteydessä EU: kansalaisiin. Vetoomuksen voi tehdä asiassa, joka kuuluu unionin toimialaan ja joka koskee vetoomuksen esittäjää laajasti ottaen tai henkilökohtaisesti. Parlamentin vetoomusvaliokunnalle voi kannella myös kansallisen viranomaisen toiminnasta. Vaikka valiokunnalla ei ole valtuuksia suoraan ratkaista asiaa, se voi kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan asianomaisiin.

Euroopan komissiolle voi kannella jäsenvaltiossa harjoitetusta toiminnasta, joka kantelijan mielestä loukkaa yhteisön lakia.

Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen puoleen voi kääntyä, kun epäilee, että viranomainen tai virkamies ei ole noudattanut lakia tai täyttänyt velvollisuuksiaan.

Suomessa myös oikeuskanslerin puoleen voi kääntyä joko omassa asiassaan tai muutenkin, jos katsoo, että viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava henkilö tai yhteisö on menetellyt virheellisesti tai laiminlyönyt velvollisuutensa. Oikeuskanslerin puoleen voi kääntyä myös siinä tapauksessa, että kantelijan mielestä perustuslain takaama perus- tai ihmisoikeus ei ole toteutunut.

Toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset Suomessa

Asetuksen 574/72 liitteissä on nimetty Suomen toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset asetusta sovellettaessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on toimivaltainen viranomainen ja näin ollen asetuksen mukaisesti vastuussa sosiaaliturvajärjestelmistä Suomessa.

Eläketurvakeskuksella on seuraavia EU-säännösten toimeenpanoon liittyviä tehtäviä:

• Suomessa asuvien henkilöiden eläkehakemusten välittäminen ulkomaille (käsittelevänä laitoksena toimiminen)
• työeläkejärjestelmän yhteyselin EU-asioissa
• sovellettavan lainsäädännön määrittäminen, eli sovellettavaa lainsäädäntöä koskevan todistuksen ( E 101 - E 103) antaminen tai hakemuksen hylkääminen lähetettyjä työntekijöiltä, yrittäjiä ja muita vastaavia ryhmiä koskevissa asioissa (toimivaltaisen viranomaisen nimeämä laitos).

Eläkelaitokset ovat eläkeasioiden osalta toimivaltaisia laitoksia. Toimivaltainen laitos on se työeläkelaitos, joka myöntää ja maksaa eläkkeet.

Kansaneläkelaitoksella on seuraavia EU-säännösten toimeenpanoon liittyviä tehtäviä:

• ulkomailla asuvien henkilöiden eläkehakemusten välittäminen (yhdyslaitoksena ja yhteyselimenä toimiminen)
• kansaneläkkeet
• sovellettavan lainsäädännön määritteleminen työntekijän tai yrittäjän työskennellessä Suomessa tai muuttaessa pois Suomesta
• sairaanhoidon kustannusten korvaamiseen liittyvät tehtävät
• työttömyysetuudet (perusturvan osalta)
• perhe-etuudet
• maksuihin perustumattomat erityisetuudet.

Tapaturmavakuutuslaitosten liitto on yhteyselin sekä asuin- ja oleskelupaikan laitos työtapaturmiin ja ammattitauteihin liittyvissä asioissa. TVL toimii välittäjänä muiden maiden asuin- ja oleskelupaikan laitosten ja Suomen laitosten välillä.

Käsitteitä

Vakuuttaminen

Vakuuttamisella tarkoitetaan lakisääteisen työeläketurvan järjestämistä.

Vakuutuskaudet

EU-maiden vakuutuskausitodistuksella eläkeoikeutta tai eläkkeen määrää varten ilmoittamat työskentely- tai asumiskaudet sekä niihin rinnastettavat kaudet. (Katso ohje "Vakuutuskaudet" )

Puhdas kansallinen eläke

Puhtaalla kansallisella eläkkeellä tarkoitetaan Suomen työeläkelainsäädännön mukaan määräytyvää eläkettä, jossa ei ole otettu huomioon Suomen solmimia sosiaaliturvasopimuksia. (Katso ohje "EU-eläkkeen määräytyminen".)

Asetuksen mukainen kansallinen eläke

Asetuksen mukaista kansallista eläkettä laskettaessa sovelletaan Suomen työeläkelainsäädäntöä, mutta ottaen huomioon asetuksen 1408/71 yhteensovittamista koskevat säännökset ja sosiaaliturvasopimukset. (Katso ohje "EU-eläkkeen määräytyminen")

Sosiaaliturvasopimuksen mukainen kansallinen eläke

Sosiaaliturvasopimuksen mukainen kansallinen eläke tarkoittaa eläkettä, joka on laskettu soveltaen Suomen työeläkelainsäädännön lisäksi Suomen solmimaa sosiaaliturvasopimusta.

Teoreettinen eläke

Teoreettinen eläke on asetuksen 1408/71 säännösten mukaan määräytyvä pro rata -eläkkeen pohjaksi laskettava eläkkeen määrä, jota laskettaessa muiden EU-maiden vakuutuskaudet otetaan mukaan ikään kuin ne olisivat työskentelykausia Suomessa. (Katso ohje "EU-eläkkeen määräytyminen")

Pro rata -eläke

Pro rata -eläke on sama suhteellinen osuus teoreettisesta eläkkeestä kuin Suomen eläkelakien alainen eläkkeeseen oikeuttava palvelusaika on eri EU-maiden yhteenlasketusta palvelusajasta. (Katso ohje "EU-eläkkeen määräytyminen")

Tulevan ajan osittaminen

Osittamisella tarkoitetaan tulevan ajan jakamista tulevan ajan eläkkeen myöntävien maiden kesken näiden vakuutuskausien suhteessa. (Katso ohje "EU-eläkkeen määräytyminen".)

Tulevan ajan pro rata -eläke

Tulevan ajan pro rata -eläkkeellä tarkoitetaan asetuksen 1408/71 säännösten mukaan laskettua Suomen vapaakirjaeläkettä, johon asetuksen liitteen VI perusteella liittyy tulevaa aikaa. Tulevan ajan pro rata -eläke menettää merkityksensä 2005 muutosten johdosta niissä tilanteissa, joissa eläketapahtuma on 1.1.2006 tai myöhemmin. (Katso seuraava kappale.)

Tulevan ajan osittaminen 1.1.2006 alkaen

Jos eläketapahtuma on vuonna 2006 tai myöhemmin, sovelletaan tulevan ajan osittamisessa kansallista lainsäädäntöä ja asetuksen säännöksiä. TyEL:n 93 §:n 2 momentissa on säännös kahdesta tai useammasta valtiosta myönnettävästä tulevan ajan eläkkeen päällekkäisyyden estämisestä. Katso ohje "EU-eläkkeen määräytyminen".

LITA-korvaus

Lita-korvauksella tarkoitetaan liikennevakuutuslain tai tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta, päivärahaa tai eläkettä.

Käsittelevä laitos

EU-säännösten mukaisten eläkeasioiden käsittelyyn on nimetty kussakin EU-maassa työntekijän tai yrittäjän asuinmaan käsittelevä laitos tai laitoksia. Ne hoitavat yhteydenpidon ja asiakirjojen välittämisen yhdyslaitoksiin niissä muissa EU-maissa, joissa työntekijä tai yrittäjä on ollut vakuutettuna. Eläketurvakeskus on Suomessa käsittelevä laitos.

Yhdyslaitos

Yhdyslaitoksia ovat ne kaikkien maiden laitokset, jotka hoitavat yhteyksiä ulkomaiden laitosten kanssa.

Tämän lisäksi eläkehakemusten käsittelyä varten on nimetty yhdyslaitokset eri maissa. Ulkomailla asuvan eläkkeenhakijan eläkeasiassa yhdyslaitoksena toimii Suomen osalta Kansaneläkelaitos. Muiden maiden käsittelevät laitokset ovat yhteydessä Kansaneläkelaitokseen ja esimerkiksi lähettävät eläkehakemukset Kansaneläkelaitokselle.

Yhteyselin

Eläketurvakeskus on toimivaltaisen viranomaisen (STM) nimeämä yhteyselin työeläkeasioissa. Eri maiden yhteyselimet voivat suoraan olla yhteydessä toistensa kanssa.

Kansaneläkelaitos on vastaavasti yhteyselin kansaneläkejärjestelmän osalta ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitto työtapaturmien ja ammattitautien osalta.

Teoreettinen laitos

Teoreettisella laitoksella tarkoitetaan Suomessa työeläkelaitosta, joka ratkaisee eläkehakemuksen ja laskee teoreettisen eläkkeen määrän.

Seurannaislaitos

Seurannaislaitos on Suomessa työeläkelaitos, joka ratkaisee teoreettisen laitoksen ohella eläkehakemuksen.

EY-tuomioistuin

EY-tuomioistuimella tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta.

EU-eläkkeen hakeminen ja käsittely Julkaisuaika: 04.05.2010 Voimassaoloaika: 09.01.2009 - toistaiseksi

Yleistä EU-eläkkeen hakemisesta

Oleellisimmat muutokset aiempaan ohjeeseen:

• "EU-hakemuspakettia ei tehdä" -kohtaa on täsmennetty.
• "Lisäselvitykset hakijalta" -kohdassa on päivitetty Norjan ja Espanjan eläkkeen hakemista koskevia kappaleita.
• "Eri eläke-etuuksien hakemusta koskevat erityisohjeet" -kohdassa on päivitetty työttömyyseläke -kohtaa sekä "Erityistä Ruotsin vanhuuseläkkeen hakemisesta" -kohtaa.

Yleiset periaatteet

ETA-sopimuksen tullessa voimaan 1.1.1994 alettiin myös Suomessa soveltaa eläkeasioihin EU:n sosiaaliturvasäännöksiä (asetus 1408/71 ja sen täytäntöönpanoasetus 574/72). Sovellettavat säännökset eivät muuttuneet Suomen EU-jäsenyyden myötä.

Mitä seuraavassa on sanottu EU-maista, koskee myös ETA-maita Islantia, Norjaa ja Liechtensteinia. EU:lla on lisäksi sopimus Sveitsin kanssa ja EU:n sosiaaliturvasäännöksiä sovelletaan tämän sopimuksen perusteella myös Sveitsiin (yleiskirje A 22/2002) . Tässä ohjeessa EU-mailla tarkoitetaan myös Sveitsiä.

Eläkkeen määräytymistä ja eläkehakemusprosessia koskevat EU-säännöt tulevat sovellettavaksi, jos eläkkeenhakija tai edunjättäjä on ollut vakuutettuna asumisen tai työskentelyn perusteella kahdessa tai useammassa EU-maassa. Eläkkeen määräytymistä ja eläkehakemusprosessia koskevia EU-säännöksiä ei sovelleta, jos eläkkeenhakija tai edunjättäjä on ollut vakuutettuna vain yhdessä EU-maassa.

Useimmista EU-maista eläkettä voi saada vain sillä perusteella, että hakija tai edunjättäjä on ollut siellä työssä. Pohjoismaista ja Alankomaista eläkettä voi saada myös maassa asumisen perusteella. Sosiaaliturvasopimusmaista eläkettä voi saada asumisen perusteella Israelista ja Kanadasta.

Sveitsistä, Iso-Britanniasta ja Saksasta vanhuuseläkkeen voi saada puolison tai entisen puolison vakuutuksen perusteella tai maksamalla vapaaehtoisesti vakuutusmaksuja. Itävallassa ja Saksassa avioerotilanteessa voidaan avioliiton aikana kertyneet eläkeoikeudet jakaa puolisoiden kesken.

Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkehakemus koskee automaattisesti kaikkia niitä EU-maita, joissa hakija tai edunjättäjä on ollut vakuutettuna asumisen tai työskentelyn perusteella. Kun haetaan työkyvyttömyys- tai perhe-eläkettä, on hakijan ilmoitettava omasta tai edunjättäjän työskentelystä ja asumisesta toisissa EU-maissa. Käsittelevä laitos toimittaa hakemuksen ko. EU-maihin.

Ainoastaan vanhuuseläkettä ei tarvitse hakea samanaikaisesti kaikista niistä EU-maista, joissa hakija on ollut vakuutettuna. Vanhuuseläkkeen hakemista voidaan lykätä. Suomessa myös työttömyyseläke on EU-säännösten tarkoittama vanhuuseläke. Vanhuuseläkehakemusta ei toimiteta Suomesta toiseen EU-maahan, jollei hakija ilmoita vanhuuseläkelomakkeella hakevansa toisen EU-maan vanhuuseläkettä. Muista Pohjoismaista, esim. Ruotsista vanhuuseläkehakemus toimitetaan yleensä eteenpäin, jollei henkilö ilmoita lykkäävänsä eläkkeen hakemista toisesta EU-maasta.

Muut Pohjoismaat suosittelevat, että vanhuuseläkettä haettaisiin 6 kuukautta tai enintään vuosi ennen vanhuuseläkeikää ko. maassa. Jos hakemus toimitetaan liian aikaisin, on mahdollista, että toinen maa ei vielä pysty käsittelemään eläkehakemusta.

Hakemuksen jättöpaikka

Yleensä hakemus jätetään asuinmaan laitokseen, mutta sen voi jättää myös minkä tahansa muun EU-maan laitokseen. Suomessa hakemus voidaan jättää työeläkelaitokseen, sen palvelupisteeseen, Kelan toimistoon tai Eläketurvakeskukseen.

Asuinmaan laitos on yleensä hakemuksen käsittelevä laitos, jos hakija on ollut asuinmaassaan vakuutettuna. Jos hakemus kuitenkin jätetään jonkun muun EU-maan laitokseen, tämä laitos siirtää hakemuksen käsittelevään laitokseen.

Eläkehakemus tulee vireille ja hakemusprosessi käynnistyy kaikissa EU-maissa kunkin maan lainsäädännön mukaisesti ajankohtana, jolloin hakemus on jätetty jonkin EU-maan laitokseen. Tämä koskee myös tilanteita, joissa yhden EU-maan laitos on toimittanut hakemuksen edelleen käsittelevälle laitokselle toiseen maahan.

EY-tuomioistuin on ratkaisussaan Camera (92/81) katsonut, että hakemuksen jättämisellä muuhun kuin käsittelevään laitokseen on sama vaikutus kuin sen jättämisellä käsittelevään laitokseen. Vastaavasti EY-tuomioistuin on ratkaisussaan Picard (C-335/95) katsonut, että eläkehakemuksen voi jättää minkä tahansa jäsenvaltion laitokselle ja hakemuksen on katsottava tulleen vireille sinä päivänä, kun se jätettiin yhden jäsenvaltion laitokseen. (ks. myös tämän ohjeen kohta hakemuksen virelletulo)

Käsittelevä laitos

Käsittelevä laitos Suomessa on Eläketurvakeskus, joka toimittaa Suomessa asuvien eläkkeenhakijoiden eläkehakemukset toisiin EU-maihin. Käsittelevälle laitokselle kuuluvat yhteydenpitotehtävät hoidetaan Eläketurvakeskuksen ulkomaisten eläkeasiain osastolla (jäljempänä UM-osasto).

Eläketurvakeskus
Ulkomaisten eläkeasiain osasto
00065 Eläketurvakeskus

Käsittelevä laitos hoitaa hakijan puolesta yhteydenpidon niihin muihin EU-maihin, joista eläkettä haetaan. Käsittelevä laitos välittää eläkkeen hakemista koskevat tiedot yhteisesti sovituilla lomakkeilla (E-lomakkeet) niihin EU-maihin, joissa hakija tai edunjättäjä on ollut vakuutettuna ja joista eläkettä haetaan (vanhuuseläke).

Käsittelevä laitos määräytyy seuraavasti:

• Käsittelevä laitos on hakijan asuinmaan laitos, jos hakija on ollut vakuutettuna myös asuinmaassaan.
• Käsittelevä laitos on sen maan laitos, jossa hakija viimeksi on ollut vakuutettuna, jos hakija ei ole ollut vakuutettuna asuinmaassaan tai jos hakija eläkkeen hakemishetkellä asuu jossakin muussa kuin EU-maassa.

Suomalainen henkilö on työskennellyt Suomessa ja viimeksi Ruotsissa ja hän hakee eläkettä asuessaan Australiassa. Käsittelevä laitos on Ruotsissa.

Käsittelevä laitos määräytyy perhe-eläkettä haettaessa edunjättäjän työskentelyn tai asumisen perusteella ja hakijan asumisen perusteella:

• Käsittelevä laitos on hakijan asuinmaan laitos, jos edunjättäjä on ollut vakuutettuna hakijan asuinmaassa.
• Käsittelevä laitos on sen maan laitos, jossa edunjättäjä viimeksi on ollut vakuutettuna, jos hän ei ole ollut vakuutettuna hakijan asuinmaassa tai jos hakija eläkkeen hakemishetkellä asuu jossakin muussa kuin EU-maassa.

Käsittelevän laitoksen määräytymiseen liittyviä eritystilanteista:

• Komennusmaassaan asuva lähetetty työntekijä, joka on kuulunut Suomen lainsäädännön piiriin komennuksen ajan, hakee eläkettä Suomesta. Jos hän Suomen lisäksi on ollut vakuutettuna jossakin toisessa EU-maassa, käsittelevä laitos on asuinmaan laitos, jos hän ollut jossakin vaiheessa tässä maassa vakuutettuna. Jos hän ei ole ollut asuinmaassaan vakuutettuna, käsittelevä laitos on Eläketurvakeskus Suomessa, jossa hakija on viimeksi vakuutettu. Jos hakija ei Suomen lisäksi ole ollut vakuutettuna muussa EU-maassa, kysymyksessä ei ole EU-tilanne.
• Edunjättäjä on vain asunut Espanjassa eläkeläisenä, eikä hän ole koskaan ollut vakuutettuna Espanjassa. Jos edunjättäjä ei Suomen lisäksi ole ollut vakuutettuna muussa EU-maassa, kysymyksessä ei ole EU-tilanne.
• Kreikan lipun alla purjehtivalla laivalla työskentelevä merimies, joka on Kreikassa vakuutettu lippusäännön perusteella, hakee eläkettä. Hän asuu Suomessa, jossa hän on ollut asumisen tai työskentelyn perusteella jossakin vaiheessa vakuutettuna. Käsittelevä laitos on Suomessa Eläketurvakeskus.
• Työkyvyttömyyseläkkeen hakija asuu Ruotsissa, jossa hän on joskus ollut asumisen perusteella vakuutettuna. Eläkkeen hakemishetkellä hän työskentelee Suomessa rajatyöntekijänä. Hakija on täyttänyt Suomen kansallisen työkyvyttömyyseläkehakemuksen sekä U-liitteen ja jättänyt ne Kelan toimistoon. Teoreettinen laitos pyytää E-lomakkeet Kelan ulkomaan yksikön välityksellä Ruotsista, koska Ruotsin vakuutuskassa on käsittelevä laitos.
  
  Pohjoismaissa eläkehakemuksen käsittelevä laitos on hakijan asuinmaan laitos, jos hakija tai edunjättäjä on ollut tässä Pohjoismaassa asumisen tai työskentelyn perusteella vakuutettuna.
  
  Jos em. hakija asuisi Virossa, jossa hän ei ole koskaan työskennellyt, kysymyksessä ei ole EU-tilanne. Virossa ei voi olla asumisen perusteella vakuutettu. Jos hakija puolestaan on työskennellyt Virossa, käsittelevä laitos on Viron sosiaaliturvalaitos.

Kun Suomessa vakuutettuna ollut henkilö asuu toisessa EU-maassa, jossa hän on ollut vakuutettuna, toimii tämän maan vakuutuslaitos käsittelevänä laitoksena eläkehakemusasiassa. Yhteydenpidon Suomesta ulkomaan käsittelevään laitokseen hoitaa myös työeläkelaitosten puolesta Kelan Ulkomaan yksikkö. (ks. tämän ohjeen kohta Kela yhdyslaitoksena)

Eläkkeen hakemisesta sosiaaliturvasopimusmaasta ks. tarkemmin LA tiedote 8/2003 .

Hakemus ja sen liitteet

Eläkettä haetaan ainoastaan asuinmaan kansallisella hakemuksella . Kansallisen hakemuslomakkeen jättämisellä eläkehakemus tulee vireille ja hakemusprosessi käynnistyy kaikissa niissä EU-maissa, joissa hakija on ollut vakuutettuna.

Vanhuuseläkehakemuksessa eläkkeenhakijan on ilmoitettava, hakeeko hän vanhuuseläkettä myös toisesta EU-maasta. Hänen on ilmoitettava myös, mistä ajankohdasta hän haluaa toisen EU-maan vanhuuseläkkeen, jos hän sitä hakee.

Suomessa työeläke- ja kansaneläkejärjestelmän mukaista eläkettä haetaan seuraavilla lomakkeilla:

• Työkyvyttömyyseläkehakemus
• Vanhuuseläkehakemus
• Työttömyyseläkehakemus
• Perhe-eläkehakemus
• Lapsen perhe-eläkehakemus
• Pitkäaikaistyöttömien eläketuki-/vanhuuseläkehakemus

Hakemuksen lisäksi täytetään ulkomailla työskentelyä ja asumista koskeva U-liite. Pelkän U-liitteen täyttäminen ei riitä, vaan hakijan on aina täytettävä myös eläkehakemus. Hakemukseen liitetään myös muut mahdolliset asiakirjat ulkomaan työstä (työtodistukset, vakuuttamiseen liittyvät tositteet, mahdollinen työkirja esim. Viroa, Latviaa, Liettuaa, Romaniaa varten).

Jos U-liitettä ei ole hakemuksen liitteenä, hakemuksen vastaanottaneen laitoksen (teoreettinen/Kela) on pyydettävä hakijaa täyttämään se, jos eläkkeenhakija on hakemuksella ilmoittanut työskentelystä tai asumisesta ulkomailla. U-liitteen pyytänyt laitos toimittaa U-liitteen toiselle laitokselle.

Käsittelevä laitos siirtää kansallisen hakemuksen ja U-liitteen tiedot EU:ssa yhteisesti sovittuihin E-lomakkeisiin (E 202, E 203 tai E 204 sekä E 207) ja lähettää ne toiseen EU-maahan. E-lomakkeisiin liittyy maakohtaisia liitelomakkeita. E-lomakkeet ovat samansisältöisiä kaikilla EU:n kielillä. E-lomakkeen tietojen perusteella tutkitaan hakijan eläkeoikeus kaikissa niissä EU-maissa, joihin E-lomake on lähetetty.

EU:n eläkehakemusliikenteessä käytetään seuraavia lomakkeita:

E 001
tietojen saamista koskeva pyyntö, tietojen vaihto, lomakkeiden pyyntö tai muistutus
E 202
vanhuuseläkehakemus
E 203
perhe-eläkehakemus
E 204
työkyvyttömyyseläkehakemus
E 205
vakuutuskausitodistus
E 207
tiedot vakuutetun vakuutushistoriasta EU-/ETA-maissa, Sveitsissä
E 210
ilmoitus eläkepäätöksestä
E 211
päätösten yhteenveto
E 213
lääkärinlausunto tai kansallinen lääkärinlausunto (Suomi käyttää ensisijaisesti kansallista lääkärinlausuntolomaketta, E 213 -lomake lähetetään ulkomaille vain pyynnöstä. E 213 -lomake löytyy myös Eläketurvakeskuksen nettisivuilta ( www.etk.fi ) lääkäreiden käyttöön.) Joidenkin maiden kanssa on nimenomaisesti sovittu, ettei E 213 -lomaketta käytetä; näitä maita ovat Pohjoismaat, Itävalta, Saksa ja Iso-Britannia.

EU-maiden välisessä hakemusliikenteessä käytetään lähtökohtaisesti samoja lomakkeita myös silloin, kun on kysymys muun kuin EU-/ETA-maan kansalaisesta, koska nämä henkilöt kuuluvat EU:n sosiaaliturvasäännösten soveltamisen piiriin. Tästä on annettu EU-asetus (yleiskirje A 15/2003) , jota ei kuitenkaan sovelleta Tanskaan ja ETA-maihin (Norja, Islanti, Liechtenstein) eikä myöskään Sveitsiin.

Pohjoismaisen sopimuksen perusteella myös ETA-maiden ja Tanskan välillä liikkuviin kolmansien maiden kansalaisiin sovelletaan EU:n sosiaaliturvasäännöksiä kaikissa Pohjoismaissa. Tanska ei kuitenkaan myönnä näissä tilanteissa peruseläkettä toisiin Pohjoismaihin. Hakemusliikenteessä käytetään E-lomakkeita, mutta lomakkeen yläkulmassa oleva E-tunnus korvataan N-tunnuksella.

Teoreettinen laitos ja seurannaislaitos

Teoreettisella laitoksella tarkoitetaan Suomessa työeläkelaitosta, joka ratkaisee eläkehakemuksen ja laskee teoreettisen eläkkeen määrän. Seurannaislaitos on Suomessa työeläkelaitos, joka ratkaisee teoreettisen laitoksen ohella eläkehakemuksen.

Jos VILMA-menettely toteutuu, teoreettinen laitos määräytyy VILMA-sääntöjen mukaan. Tällöin VILMA-laitos antaa päätösyhdistelmän eläkkeenhakijan kaikista VILMAn piiriin kuuluneiden eläkejärjestelmien eläkkeistä.

Jos VILMA-menettely ei toteudu, teoreettinen laitos määräytyy soveltuvin osin samoin kuin VILMA-laitos. Tällöin teoreettinen laitos on esim. se laitos, jossa eläkkeen hakija oli Suomessa viimeksi vakuutettuna. Jos tuleva aika ei liity viimeiseen virka- tai työsuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan, teoreettinen laitos on se eläkelaitos, missä järjestettyyn eläketurvaan tuleva aika liitetään. Kun teoreettista laitosta ei voi aina suoraan määrittää, eläkelaitokset voivat keskenään sopia, mikä laitos ottaa teoreettisen laitoksen tehtävät hoitaakseen.

Lisätietoa VILMA-laitoksen määräytymisestä löytyy VILMA-soveltamisohjeista.

Hakemusprosessi, eläkkeenhakija asuu Suomessa

Hakemus Kelaan

Jos kansallinen eläkehakemus jätetään Kelan toimistoon, se tarkistaa hakijan henkilötiedot väestörekisterikeskuksen tiedoista. Kelan toimisto lähettää hakemuksen ja U-liitteen suoraan teoreettiseen laitokseen sekä Kelan EU-eläkeyksikköön (EU-eläkeyksiköt) .

Jos koneellinen päättely ei onnistu, Kelan toimisto lähettää kansallisen hakemuksen liitteineen Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskuksen rekisteripalveluosaston EL-tiimi virittää hakemuksen EU-hakemukseksi ja siirtää hakemuksen liitteineen teoreettiseen laitokseen ja tarvittaessa jakaa seurannaislaitokseen.

Kelan EU-eläkeyksikkö toimittaa asumiskaudet Eläketurvakeskuksen UM-osastolle.

Joissakin tilanteissa Kelan toimisto lähettää eläkehakemuksen suoraan Eläketurvakeskuksen UM-osastolle. Näin toimitaan, jos työeläkettä ei haeta Suomesta tai sitä on jo haettu Suomen työeläkejärjestelmästä mm. seuraavissa tilanteissa:

• Työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen haetaan Ruotsin vanhuuseläkettä.
• Toisen maan vanhuuseläkettä (työ- tai peruseläkettä) haetaan eri aikaan kuin Suomen työeläkettä.
• Peruseläkettä haetaan pohjoismaisen sopimuksen perusteella silloin, jos henkilö ei ole koskaan ollut töissä.

Tällöin UM-osasto virittää hakemuksen Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin.

Hakemus työeläkejärjestelmään

Kun eläkehakemus jätetään työeläkelaitokseen, sen palvelupisteeseen tai Eläketurvakeskukseen, on seuraavat asiat otettava huomioon:

• Hakemus leimataan saapuneeksi silloin, kun hakemus vastaanotetaan.
• Hakijan henkilötiedot tarkistetaan väestörekisteristä.
• Hakemuksen vastaanottanut työeläkelaitos ratkaisee, mikä on teoreettinen laitos ja sen mukaisesti siirtää hakemuksen ja jakaa sen tarvittaessa seurannaislaitokseen.
• EU-hakemus viritetään Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin.
• Hakemus jaetaan hakijan asuinkunnan Kelan toimistoon ja hakemukseen tai saatteeseen tehdään merkintä siitä, mihin toimistoon hakemus on lähetetty.
• Jos U-liitettä ei ole hakemuksen liitteenä, teoreettinen laitos pyytää hakijaa täyttämään sen, jos eläkkeenhakija on hakemuksella ilmoittanut työskentelystä tai asumisesta ulkomailla.

Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkehakemus toimitetaan aina Kelaan riippumatta työeläkkeen määrästä ja vaikka hakija ei olisikaan erikseen merkinnyt hakemukseen hakevansa myös kansaneläkettä.

Jos perhe-eläkkeen hakija on yli 65-vuotias leski, hakemusta ei toimiteta Kelaan, koska hänellä ei ole enää oikeutta Kelan leskeneläkkeeseen.

Jos haetaan osatyökyvyttömyyseläkettä tai sen ennakkopäätöstä, hakemusta ei toimiteta Kelaan.

Jos Ruotsin sopimuseläkkeitä (avtalspension) koskevia hakemuksia tulee eläkelaitoksille tai Eläketurvakeskukselle Kelasta, kyseiset hakemukset palautetaan Kelan toimistoon. Kela lähettää Ruotsin sopimuseläkkeitä koskevat hakemukset suoraan Ruotsiin asianomaisille sopimuseläkeyhtiöille. Jos hakemusta ei ole jätetty Kelaan, eläkelaitos tai Eläketurvakeskuksen UM-osasto palauttaa hakemuksen hakijalle.

Kela voi ottaa sopimuseläkkeen huomioon kansaneläkkeen määrässä, koska sopimuseläkkeet eivät kuulu asetuksen 1408/71 soveltamisalaan.

Kun hakemus on jätetty eläkelaitokseen eikä Kelan eläkettä ole haettu, Eläketurvakeskuksen UM-osasto pyytää asumiskaudet Kelasta.

Eläkkeen hakemispalvelu (sähköinen hakemus)

Vanhuuseläkettä voi hakea sähköisesti. Sähköistä hakemusta voi käyttää myös haettaessa toisen EU-maan vanhuuseläkettä.

Eläkehakemus ohjautuu viimeiseen laitokseen.

U-liitettä ei kuitenkaan voi täyttää vielä tässä vaiheessa sähköisesti. Näin ollen hakijan täytyy täyttää erikseen U-liite ja lähettää se viimeiseen laitokseen.

Vaikka haetaan pelkästään ulkomaan vanhuuseläkettä, hakemus ohjautuu viimeiseen laitokseen. Tämä toimittaa eläkehakemuksen ja U-liitteen Eläketurvakeskuksen UM-osastolle.

EU-eläkehakemuksen vireilletulo

Suomessa asuvan eläkkeenhakijan eläkehakemus tulee vireille sinä päivänä, kun se on jätetty työeläkelaitokseen, sen palvelupisteeseen, Kelan toimistoon tai Eläketurvakeskukseen.

E 202, 203 ja 204 -lomakkeissa on kohta "hakemuksen jättöpäivä" , johon Eläketurvakeskuksen UM-osasto merkitsee päivän, jolloin hakemus on jätetty em. paikkaan Suomessa ja jolloin hakemus tulee vireille myös muissa EU-maissa. Kunkin EU-maan kansallisen lainsäädännön perusteella määräytyy kuitenkin eläkkeen alkaminen, esimerkiksi myönnetäänkö eläkettä takautuvasti.

Eläkkeen hakemispalvelun kautta lähetetty sähköinen hakemus tulee vireille silloin, kun hakija lähettää sähköisen hakemuksen.

Jos eläkkeenhakija on lykännyt vanhuuseläkkeen hakemista toisesta EU-maasta, UM-osasto merkitsee E 202 -lomakkeeseen hakemuksen jättöpäiväksi sen päivän, jolloin henkilö hakee toisen EU-maan vanhuuseläkettä.

Jos eläkkeenhakija ei Suomen työkyvyttömyyseläkettä tai perhe-eläkettä hakiessaan ole ilmoittanut työskentelystään toisessa EU-maassa ja toisen maan työkyvyttömyyseläkettä haetaan vasta myöhemmin, UM-osasto merkitsee hakemuksen jättöpäiväksi alkuperäisen työkyvyttömyys- tai perhe-eläkkeen hakemisajankohdan.

Tällöin UM-osasto merkitsee E 204 tai E 203 -lomakkeen lisätietoihin syyn hakemuksen viivästymiseen ja päivämäärän, jolloin hakija ilmoitti toisen maan työskentelystä. Tästä menettelystä on sovittu Pohjoismaiden kesken. (Ks. myös hakemuksen vireilletulosta tämän ohjeen kohdasta "Hakemusprosessi, hakija asuu ulkomailla - hakemuksen vireilletulo")

E 204 -lomakkeen lisätiedoissa todetaan esimerkiksi, että hakija ei ole ilmoittanut samanaikaisesti Suomen eläkettä hakiessaan työskentelystään toisessa EU-maassa.

EU-eläkehakemuspaketti

Lähtökohtaisesti EU-hakemusmenettely aloitetaan aina, jos hakija on ilmoittanut hakevansa myös toisen maan eläkettä (vanhuuseläke) tai ilmoittanut työskentelystään tai asumisestaan toisessa EU-maassa (työkyvyttömyys- ja perhe-eläke). Tällöin teoreettinen laitos lähettää Eläketurvakeskuksen UM-osastolle EU-eläkehakemuspaketin (liitettynä 4000 -lähetteeseen), jossa ovat mukana seuraavat asiakirjat:

• Kopio eläkehakemuksesta
• Kopio U-liitteestä
• Kopio lääkärinlausunnosta (kaikki muut paitsi A-todistus)
• Kopio mahdollisesta työnantajakuvauksesta
• Kaikki ulkomaista työskentelyä koskevat asiakirjat
• Sosiaaliviranomaisten tai työttömyyskassan regressivaatimus
• Mahdollinen edunvalvojamääräys
• Eläkelaitoksessa olevat LITA-tiedot
• Eläkepäätös, jos se voidaan antaa samanaikaisesti

UM-osastolla nähdään koneellisesti Kelan etuustiedot ja osittain muut korvaustiedot.

Ennen hakemuspaketin toimittamista Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, teoreettinen laitos tilaa koneellisesti vakuutuskausitodistuksen.

Kun hakemus koskee työkyvyttömyyseläkettä, teoreettinen laitos lähettää asiakirjat UM-osastolle vasta, kun eläkeoikeus on ratkaistu ja eläketapahtumapäivä on tiedossa. Vanhuuseläkehakemus ja sitä koskevat asiakirjat lähetetään UM-osastolle sen jälkeen, kun tiedetään eläketapahtumapäivä ja mahdollinen työskentelyn päättymispäivä.

Teoreettinen laitos lähettää hakijalle tiedotekirjeen, jossa todetaan, että ulkomaan eläkettä koskeva hakemus on toimitettu edelleen UM-osastolle. Tämä on saatettu todeta vaihtoehtoisesti eläkelaitoksen päätöksessä.

Jos EU-eläkehakemuspaketin UM-osastolle lähettämisen jälkeen eläkelaitokseen tulee aineistoa, jolla on vaikutusta eläkehakemuksen ratkaisemiseen tai käsittelyyn, on aineisto toimitettava välittömästi myös UM-osastolle. Tällaista aineistoa on mm. sosiaaliviranomaisen tai työttömyyskassan regressivaatimus, edunvalvojan määräys tai uusi lääkärinlausunto.

EU-hakemuspakettia ei tehdä

EU-eläkehakemuspakettia ei tehdä mm. seuraavissa tilanteissa:

• Jos henkilön eläkehakemus aikaisemmin on hylätty toisessa EU-maassa sen vuoksi, että työskentelyä toisessa maassa on ollut alle 12 kuukautta tai että hakija ei ole ollut vakuutettuna tässä maassa ja/tai toisesta maasta on saatu ns. nollavakuutuskausitodistus ja tämän jälkeen tulee uusi eläkehakemus (esim. vanhuuseläkehakemus, perhe-eläkehakemus tai työkyvyttömyyseläkkeen jatkohakemus/lääkärinlausunto). Tällöin edellytetään myös, että vakuutetulla ei ole uusia vakuutuskausia ko. maassa. Mahdollinen myöhempi eläkehakemus viritetään Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin kansallisena hakemuksena. Uutta lääkärinlausuntoa ja päätöstä ei myöskään toimiteta Eläketurvakeskuksen UM-osastolle.
• Jos vanhuuseläkettä haetaan ainoastaan Suomesta, EU-eläkehakemuspakettia ei tehdä. Kun henkilö myöhemmin hakee ulkomaan vanhuuseläkettä, eläkelaitos toimittaa EU-hakemuspaketin Eläketurvakeskuksen UM-osastolle toiseen maahan toimitettavaksi. Usein hakemus tulee hakijalta tai Kelan kautta suoraan UM-osastolle edelleen toimitettavaksi. Paketin mukaan ei liitetä Suomen vanhuuseläkepäätöstä, mutta todetaan, että Suomesta on annettu vanhuuseläkepäätös aiemmin.
• Jos kysymyksessä on kuntoutustuen jatko, Eläketurvakeskuksen UM-osastolle toimitetaan ainoastaan lääkärinlausunto ja päätös.
• Jos hakija on ollut Norjassa tai Islannissa vain alle 16-vuotiaana tai Tanskassa vain alle 15-vuotiaana, hakemusta ei tarvitse toimittaa näihin maihin. Jos henkilö on ollut Ruotsissa vain alle 16-vuotiaana ja hän on täyttänyt 16 vuotta ennen vuotta 1999, hakemusta ei tarvitse toimittaa Ruotsiin.

Lisäselvitykset hakijalta

Jos henkilö hakee ulkomaan vanhuuseläkettä liian aikaisessa vaiheessa, teoreettinen laitos on yhteydessä hakijaan ja kehottaa häntä hakemaan ulkomaan eläkettä uudelleen noin vuotta ennen haluttua eläkkeen alkamisajankohtaa mm. seuraavissa tilanteissa:

• Henkilö hakee vanhuuseläkettä Suomesta ja ilmoittaa hakemuksella hakevansa ulkomaan eläkettä alkamaan esimerkiksi vasta kahden vuoden päästä. Tällöin hän on vanhuuseläkehakemukselle merkinnyt ajankohdan, josta hän haluaa toisen maan vanhuuseläkkeen.
• Henkilö hakee vanhuuseläkettä liian aikaisessa vaiheessa Norjasta, jossa yleisen järjestelmän "folketrygdenin" mukaisen vanhuuseläkkeen voi saada vasta 67 vuoden iässä.
  
  Eläkeikä Norjassa saattaa olla alempikin kuin 67 vuotta, jolloin hakeminenkin aikaistuu. Alempia eläkeikiä voi olla valtion palveluksessa olevilla (myös ammattikohtaisia eläkeikiä), sairaanhoitajilla (65 v/70 v), merimiesten varhaiseläkejärjestelmään kuuluvilla (60 v - 67 v) sekä kalastajilla (60 v -
  67 v).
  
  Yleistä eläkejärjestelmää hoitava NAV on luvannut välittää edellä mainittuihin ammattiryhmiin kuuluvien eläkehakemukset ao. laitoksille.

Teoreettinen laitos on yhteydessä hakijaan ja selvittää tarkemmin hänen oleskeluaan toisessa EU-maassa, jos hakemuksen ja U-liitteen tietojen perusteella voidaan päätellä, että kysymyksessä ei olekaan EU-eläkehakemus mm. seuraavissa tilanteissa:

• U-liitteen tietojen perusteella voidaan päätellä, että hakija ei ole ollut vakuutettuna maassa, jossa hän on ilmoittanut oleskelleensa (esim. maassa ei esim. ole asumisperusteista järjestelmää tai oleskelu on ollut vain lyhyt turistimatka).
• U-liitteen tai rekisteritietojen perusteella voidaan päätellä, että hakija on ollut toisessa maassa Suomesta lähetetty työntekijä ja koko työskentelyn ajan Suomessa työeläkevakuutettu.

Koska Espanja ei myönnä eläkkeitä pelkän asumisen perusteella, hakemus välitetään Espanjaan vain, jos hakija katsoo olleensa työn perusteella vakuutettu ja pyytää hakemuksen välittämistä eteenpäin. Teoreettisen laitoksen tulee ilmoittaa EU-paketin saatteessa yhteydenotosta hakijaan sekä mainita, että hän nimenomaan haluaa, että hakemus lähetetään Espanjaan. Perhe-eläkehakemukset välitetään aina Espanjaan.

Teoreettinen laitos on hakijaan yhteydessä ja tiedustelee, haluaako hän, että hänen eläkehakemuksensa toimitetaan toiseen maahan myös mm. seuraavissa tilanteissa:

• Henkilö, joka saa/tai hakee Suomesta osa-aikaeläkettä ja hakee vanhuuseläkettä toisesta EU-maasta, hakemusta ei lähetetä ulkomaille, jollei eläkkeenhakija sitä nimenomaan vaadi (ks. ohjeen kohta osa-aikaeläke).
• Henkilö, joka ei koskaan ole hakenut työkyvyttömyyseläkettä toisesta EU-maasta (esim. Virosta sosiaaliturvasopimuksen perusteella), hakee Suomesta kuntoutustuen jatkoa (ks. ohjeen kohta jatkotyökyvyttömyyseläkkeet).
• Suomen työkyvyttömyyseläkehakemus on hylätty ja toinen EU-maa on myöntänyt määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen tai hylännyt sen ja hakija toimittaa uuden lääkärinlausunnon valitusta varten (ks. ohjeen kohta jatkotyökyvyttömyyseläkkeet).

Jos lisäselvitystä hakijan ulkomaan oleskelusta ei saada tai sen perusteella ei voida päätellä, onko kysymyksessä EU-eläkehakemustilanne taikka jos hakija haluaa, että hakemus toimitetaan toiseen EU-maahan, EU-eläkehakemuspaketti toimitetaan Eläketurvakeskuksen UM-osastolle.

Jos EU-hakemuspakettia ei tehdä ja jos hakemuksesta on kuitenkin tehty EU-viritys Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin, teoreettinen eläkelaitos ilmoittaa Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, ettei kysymyksessä ole EU-hakemus. UM-osasto poistaa tapauksen työjonosta. Teoreettinen laitos ilmoittaa myös Kelan EU-eläkeyksikköön siitä, ettei kysymyksessä olekaan EU-hakemus. Tarvittaessa tästä ilmoitetaan myös seurannaislaitokseen.

UM-osasto ilmoittaa asiasta tarvittaessa Eläketurvakeskuksen rekisteripalveluosastolle, joka voi poistaa EU-virityksen hakemusrekisteristä.

Eläketurvakeskuksen toimenpiteet käsittelevänä laitoksena

Eläketurvakeskuksen UM-osasto täyttää työeläkelaitokselta saamansa Suomen eläkehakemuksen ja U-liitteen sekä rekisteritietojen perusteella hakemusta vastaavan E 200 -sarjan hakemuslomakkeen sekä E 207 FIN vakuutushistorialomakkeen. UM-osasto tulostaa työeläkevakuutusta koskevan E 205 FIN -lomakkeen. UM-osasto pyytää Kelan asumiskausista E 205 FIN -lomakkeen, jollei Kelan EU-eläkeyksikkö ole sitä toimittanut.

UM-osasto saa koneellisesti osan Kelan päätöstiedoista, joita tarvitaan esim. työkyvyttömyyseläkehakemuksen täyttämiseksi. Tarvittaessa UM-osasto on yhteydessä hakijaan lisätietojen saamiseksi.

E 202, 203 ja 204 -lomakkeissa on kohta "hakemuksen jättöpäivä" , johon Eläketurvakeskuksen UM-osasto merkitsee päivän, jolloin hakemus on jätetty em. paikkaan Suomessa ja jolloin hakemus tulee vireille myös toisessa EU-maassa. (Ks. tarkemmin edellä kohdasta hakemuksen vireilletulo).

UM-osasto lähettää lomakkeet E 202, E 203 tai E 204, E 205 FIN (työskentely- ja asumiskaudet) ja E 207 sekä mahdolliset lääkärinlausunnot (ei A-lääkärinlausuntoja) toisen EU-maan yhdyslaitokselle. UM-osasto lähettää ulkomaille yleensä täydellisen "EU-eläkehakemuspaketin", jossa ovat mukana kaikki asiakirjat.

Kun toisen EU-maan laitos on saanut EU-eläkehakemuksen liitteineen Suomesta, se vahvistaa oman maansa vakuutuskaudet ja lähettää niistä tiedot lomakkeella E 205 UM-osastolle.

UM-osasto välittää tiedot toisen EU-maan vakuutuskausista edelleen teoreettiselle eläkelaitokselle ja Kelan EU-eläkeyksikköön eläkkeen laskemista varten. Tiedot toimitetaan sitä mukaa kuin ne saadaan.

Käsittelevänä laitoksena Eläketurvakeskuksen UM-osasto ilmoittaa toisten hakemusmenettelyssä mukana olevien EU-maiden vakuutuskausitiedot kaikkiin niihin maihin, joissa hakija on ollut vakuutettuna (esim. Ruotsin tiedot Portugaliin ja päinvastoin), jotta niiden laitokset voivat laskea eläkkeen määrän.

Eläkelaitokset voivat tehdä lisätiedusteluja ulkomaan laitokselle UM-osaston välityksellä. Eläkelaitos voi tehdä lisätiedustelun joko suojatulla sähköpostilla tai täyttämällä E 001 -lomakkeen ja/tai lisätiedustelulomakkeen (ETK 2210, ETK 2211, ETK 2219). UM-osastolla on suojattu sähköposti Försäkringskassaniin Ruotsiin. Suojattu yhteys on luotu myös Viron vakuutuslaitoksen ulkomaanyksikköön (nimetyt henkilöt).

UM-osastolle tulee myös lisäkyselyitä ulkomaiselta yhdyslaitokselta. Jos UM-osasto ei pysty itse vastaamaan näihin lisätiedusteluihin, se välittää tiedustelun hakijalle itselleen vastattavaksi.

Teoreettisen laitoksen tehtävänä on olla yhteydessä hakijaan, jos on tarvetta selvittää, onko kysymyksessä EU-eläkehakemus. Jos teoreettinen laitos ei kuitenkaan ole ollut yhteydessä hakijaan, UM-osasto voi olla yhteydessä hakijaan ja varmistaa, onko kysymyksessä EU-hakemus ja toimitetaanko hakemus toiseen maahan mm. seuraavissa tilanteissa:

• Henkilö hakee vanhuuseläkettä Suomesta ja ilmoittaa hakemuksella hakevansa ulkomaan eläkettä alkamaan esimerkiksi vasta kahden vuoden päästä. Tällöin hän on vanhuuseläkehakemukselle merkinnyt ajankohdan, josta hän haluaa toisen maan vanhuuseläkkeen.
• Henkilö hakee vanhuuseläkettä liian aikaisessa vaiheessa Norjasta, jossa yleisen järjestelmän "folketrygdenin" vanhuuseläkkeen voi saada vasta 67 vuoden iässä. Ks. kuitenkin kohta "Lisäselvitykset hakijalta", jossa on mainittu mahdollisuuksista saada eläke jo ennen 67 vuoden ikää.
• U-liitteen tietojen perusteella voidaan päätellä, ettei hakija ole ollut vakuutettuna maassa, jossa hän on ilmoittanut oleskelleensa (esim. maassa ei ole asumisperusteista järjestelmää).
• U-liitteen tai rekisteritietojen perusteella voidaan päätellä, että hakija on ollut toisessa maassa Suomesta lähetetty työntekijä ja koko työskentelyn ajan Suomessa työeläkevakuutettu.
• Hakija ei koskaan ole hakenut työkyvyttömyyseläkettä toisesta EU-maasta ja Suomesta haetaan kuntoutustuen jatkoa (esim. Virosta sosiaaliturvasopimuksen perusteella). (ks. ohjeen kohta kuntoutustuen jatkaminen)

UM-osasto tiedustelee hakijalta ko. asioita kirjallisesti.

Jos hakija hyväksyy sen, ettei hakemusta toimiteta toiseen EU-maahan, hakemuksen käsittely keskeytetään. Tällöin UM-osasto päättää hakemuksen käsittelyn ja palauttaa hakemuspaketin teoreettiseen laitokseen. UM-osasto ilmoittaa EU-käsittelyn keskeyttämisestä myös Kelan EU-eläkeyksikköön ja mahdolliseen seurannaislaitokseen.

Kela tai teoreettinen laitos saattaa tarvita kuitenkin vakuutuskausitodistuksen eläkkeen laskentaa varten.

Jos hakija haluaa, että hakemus toimitetaan toiseen EU-maahan, UM-osasto toimittaa hakemuspaketin toiseen EU-maahan.

Kun eläkkeenhakija asuu Suomessa ja Eläketurvakeskus on käsittelevä laitos, käsittelee eläkehakemuksen Ruotsissa Visbyn vakuutuskassa:

Försäkringskassan i Gotland
Utlandsärenden
BOX 1164
SE-621 22 Visby, Sverige

E-posti international.gotland@forsakringskassan.se (ei suojattua yhteyttä eläkelaitosten ja FK:n välillä)
Puh. +46 498 200 700
Fax +46 1011 20 710

Lääketieteelliset lisätutkimukset

Ulkomainen yhdyslaitos voi pyytää lääketieteellistä lisätutkimusta Suomessa asuvasta eläkkeenhakijasta. Eläketurvakeskuksen UM-osasto välittää pyynnön teoreettiseen laitokseen, joka on yhteydessä hakijaan. Pyyntö välitetään teoreettisen laitokseen, vaikka Suomesta työkyvyttömyyseläkehakemus olisi hylätty.

Jos lisätutkimuksia pyydetään sellaisesta eläkkeenhakijasta, joka ei ole ollut Suomessa ollenkaan työeläkevakuutettuna, UM-osasto välittää pyynnön Kelaan.

Kun ulkomainen laitos pyytää lisätutkimusta Suomessa asuvasta henkilöstä, tutkimus toimitetaan EU-säännösten mukaan Suomen lainsäädännössä säädetyn menettelyn mukaisesti.

Teoreettinen laitos maksaa tutkimuskulut ja velkoo ne UM-osaston välityksellä ulkomaan laitokselta, jollei maiden välillä ole sovittu kustannusten korvauksesta luopumisesta. Kustannuksista on luovuttu Pohjoismaiden, Itävallan ja Iso-Britannian kesken. Näissä tapauksissa kustannukset jäävät siis teoreettisen laitoksen vastattavaksi.

Jos ulkomaanlaitos pyytää Suomea täyttämään E 213 -lomakkeen , UM-osasto lähettää pyynnön mukana E 213 -lomakkeen teoreettiseen laitokseen. (E 213 -lomake on viety myös ETK:n nettisivuille lääkäreiden saataville.)

Jos toinen EU-maa pyytää pelkästään lääkärinlausuntoa lomakkeella E 213 eikä varsinaisia lisätutkimuksia, eläkelaitoksen asiantuntijalääkäri voi täyttää lomakkeen E 213 asiakirjoissa olevien lääkärinlausuntojen perusteella, jos asiakirjoissa on lomakkeen täyttämiseen riittävät tiedot.

Jos eläkelaitoksen asiantuntijalääkäri ei voi täyttää lomaketta E 213 asiakirjoissa olevien lääkärinlausuntojen perusteella, tällöin menetellään samoin kuin tilanteessa, jossa ulkomainen laitos pyytää lääketieteellistä lisätutkimusta Suomessa asuvasta henkilöstä.

Jos hakijan oleskelu toisessa EU-maassa on ollut lyhyt, teoreettinen laitos varmistaa Eläketurvakeskuksen UM-osaston välityksellä toisesta EU-maasta ennen E 213 -lomakkeen täyttämistä, onko hakijalla juridista oikeutta eläkkeeseen ko. maasta.

Hakemusprosessi, hakija asuu ulkomailla

Kela yhdyslaitoksena

Kun Suomessa vakuutettuna ollut henkilö asuu toisessa EU-maassa, toimii tämän maan vakuutuslaitos käsittelevänä laitoksena eläkehakemusasiassa. Yhteydenpidon Suomesta ulkomaan käsittelevään laitokseen hoitaa myös työeläkelaitosten puolesta Kelan ulkomaan yksikkö.

Kela
Ulkomaan yksikkö
PL 72, 00381 Helsinki

Kun eläkkeenhakija täyttää asuinmaansa eläkehakemusta, hän ilmoittaa myös omasta tai edunjättäjän työskentelystä tai asumisesta Suomessa.

Asuinmaan käsittelevä laitos lähettää Kelan ulkomaan yksikköön hakemusta vastaavan lomakkeen E 202, E203 tai E204, vakuutuskausitodistuksen E 205 ja hakijan tai edunjättäjän ulkomaan vakuutushistoriaa koskevan lomakkeen E 207 sekä mahdolliset lääkärinlausunnot ja mahdolliset muut asiakirjat.

Kun ulkomailta tulee E-eläkehakemus, Kelan ulkomaan yksikkö tarkistaa hakemuksen, jolloin se toimii seuraavasti:

• Pyytää tarvittaessa suomalaisen henkilötunnuksen väestörekisterikeskuksesta.
• Virittää omaan rekisteriinsä ulkomailta saapuneen hakemuksen EU-hakemukseksi.
• Katsoo päätekyselyn avulla teoreettisen työeläkelaitoksen ja lähettää jäljennökset hakemusasiakirjoista teoreettiselle laitokselle. Jos koneellinen päättely ei onnistu, Kela lähettää kansallisen hakemuksen liitteineen Eläketurvakeskukseen.
• Merkitsee hakemuspaketin oikeaan alanurkkaan ETA/EU-tunnisteen, hakijan nimen ja henkilötunnuksen sekä hakemuksen saapumispäivän.
• Lähettää Suomen vakuutuskausitodistukset ulkomaan käsittelevälle laitokselle (työskentelykausi- ja asumiskausitodistukset).
• Laskee ja antaa päätöksen ulkomailla asuvien kansaneläkkeestä (vanhuuseläke ja perhe-eläke, työkyvyttömyyseläkkeet käsittelee Kelan eläke- ja toimeentuloturvaosasto).
• Jakaa myöhemmin tulleet ulkomaiset vakuutuskausitodistukset teoreettiseen laitokseen.
• Lähettää Suomen eläkepäätökset, myös työeläkepäätökset, ulkomaan käsittelevälle laitokselle (lähtökohtaisesti kaikki päätökset samanaikaisesti).

Jos hakemus on puutteellinen, ulkomaan yksikkö toimii seuraavasti:

• Tekee lisätiedustelun lisätiedustelulomakkeella, suojatulla sähköpostilla tai faksilla.
• Liittää kopion lisätiedustelusta myös teoreettiselle laitokselle lähetettäviin asiakirjoihin, jotta teoreettinen laitos tietää, mitä lisätietoja Kela on pyytänyt ulkomailta.
• Välittää myös hakemuksen käsittelyn yhteydessä tehtävät lisätiedustelut ulkomaille työeläkelaitosten puolesta.

Lisätiedustelulomakkeella pyydetään, että ulkomaan käsittelevä laitos palauttaa lomakkeen täytettynä Kelalle (tällöin Eläketurvakeskuksen palautusosoite yliviivataan). Kelan Ulkomaan yksikkö toimittaa ulkomailta palautuvan lomakkeen tai sen kopion välittömästi teoreettiseen laitokseen.

Teoreettisen laitoksen toimet

Kun Suomessa vakuutettuna ollut henkilö asuu toisessa EU-maassa, teoreettinen laitos saa eläkehakemuslomakkeen Kelan ulkomaan yksikön välityksellä. Teoreettinen laitos toimii tällöin seuraavasti:

• Virittää hakemuksen EU-asiana Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin.
• Tilaa Eläketurvakeskukselta työskentelyyn perustuvan vakuutuskausitodistuksen.
• Jakaa Kelan ulkomaan yksiköstä saamansa E-hakemuksen liitteineen tarvittaessa edelleen seurannaislaitoksille.
• Laskee ja antaa päätöksen työeläkkeestä.
• Lähettää päätöksen kahtena kappaleena Kelan ulkomaan yksikköön

Jos teoreettinen laitos tarvitsee eläkeasian käsittelyssä Kelan pyytämiä lisätietoja, se jää odottamaan niiden saapumista.

Jos teoreettinen laitos tarvitsee muita lisätietoja kuin mitä Kela on jo lisätiedustelulomakkeella pyytänyt, teoreettinen laitos täyttää lomakkeen E 001 ja/tai lisätiedustelulomakkeen, johon teoreettinen laitos merkitsee tarvitsemansa lisätiedot. Lomakkeet teoreettinen laitos lähettää Kelan ulkomaan yksikköön, joka toimittaa ne ulkomaille.

Seurannaislaitokset lähettävät päätöksensä muutoksenhakuohjeineen ja lomakkeen E 210 teoreettiselle laitokselle, joka lähettää ne yhdessä oman päätöksensä ja E 210-lomakkeen kanssa Kelan ulkomaan yksikköön toiseen EU-maahan toimitettavaksi. Ulkomaan yksikkö ei tiedä, mitkä työeläkelaitokset antavat eläkepäätöksen teoreettisen laitoksen lisäksi.

Hakemuksen vireilletulo

Hakemuksen virelletuloajankohta selvitetään E-lomakkeen tietojen perusteella. E 202, 203 ja 204 -lomakkeissa on kohta "hakemuksen jättöpäivä", jonka perusteella hakemuksen vireilletuloajankohta lähtökohtaisesti selvitetään.

Ulkomailta tulevan hakemuksen katsotaan tulleen Suomen työeläkkeen osalta vireille kuitenkin vasta siitä ajankohdasta, kun hakija on ilmoittanut hakevansa myös Suomen eläkettä tai ilmoittanut työskentelystä Suomessa.

Kun toisesta EU-maasta tulee eläkehakemus Suomeen, Kelan ulkomaan yksikkö merkitsee hakemuspaketin saatteen oikeaan alanurkkaan hakemuksen saapumispäivän. Tähän merkitään ensisijaisesti toisen maan ilmoittama hakemuksen jättöpäivä. Jos tätä ei ole ilmoitettu, merkitään E-lomakkeen allekirjoituspäivä. Jos tätäkään ei ole toisesta maasta tulleessa E-lomakkeessa, saatteeseen merkitään hakemuksen Kelaan saapumispäivämäärä.

Työeläkelaitos voi käyttää hakemuksen vireilletuloajankohtana Kelan ilmoittamaa päivämäärää, jollei se ole ristiriidassa tämän ohjeen kanssa.

Koska hakemuksen voi jättää minkä tahansa EU-maan sosiaaliturvalaitokseen, esimerkiksi Ruotsissa asuvat saattavat jättää eläkehakemuksen Suomeen. Hakemuksen katsotaan tuleen vireille silloin, kun se on jätetty Eläketurvakeskukseen, työeläkelaitokseen, sen palvelupisteeseen tai Kelan toimistoon.

Tällöin teoreettinen laitos pyytää E-lomakkeet Kelan ulkomaan yksikön välityksellä Ruotsista.

Lomake on pyydettävä, jos U-liitteen tietojen perusteella arvioidaan, että eläkkeenhakija tai edunjättäjä on ollut vakuutettu myös Ruotsissa. Ruotsiin tulee ilmoittaa samalla hakemuksen vireilletulopäivä. Näin varmistutaan siitä, että saadaan Suomen eläkehakemukseen oikea vireilletuloajankohta.

Eläkkeenhakija on saattanut jättää eläkehakemuksen myös Ruotsiin. Vireilletuloajankohta määräytyy ensiksi jätetyn eläkehakemuksen vireilletuloajankohdan mukaan.

Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkehakemus koskee automaattisesti kaikkia niitä maita, joissa hakija tai edunjättäjä on ollut vakuutettuna asumisen tai työskentelyn perusteella. Näin ollen toisen EU-maan ilmoittamaa hakemuksen jättöpäivää pidetään myös Suomessa hakemuksen vireilletuloajankohtana.

Toisesta EU-maasta tulevassa eläkehakemuksessa voi olla hyvinkin vanha päivämäärä ilmoitettuna hakemuksen jättöpäiväksi.

Jos E 204 -lomakkeen tiedot eivät ole riittäviä vireilletuloajankohdan selvittämiseksi, teoreettinen laitos selvittää Kelan ulkomaan yksikön välityksellä käsittelevän maan laitokselta vireilletuloajankohdan. Tällöin selvitetään, milloin hakija on ilmoittanut hakevansa Suomen työkyvyttömyyseläkettä (ilmoittanut työskentelystään Suomessa).

Jos hakemuksen viivästyminen johtuu siitä, ettei hakija ole ilmoittanut työskentelystään Suomessa, hakemus tulee vireille vasta siitä ajankohdasta, kun hän on ilmoittanut työskentelystään Suomessa ja hakenut Suomen eläkettä. Jos viivästys johtuu toisen EU-maan laitoksen viivästyksestä, hakemuksen on katsottava tulleen vireille samanaikaisesti toisen maan hakemuksen kanssa.

Pohjoismaiden kanssa on sovittu, että E 200-lomakkeeseen tulisi aina merkitä syy, mistä hakemuksen viivästyminen johtuu.

Ruotsin vakuutuskassa voi aloittaa työkyvyttömyyseläkehakemuksen (sjukersättning) käsittelyn viran puolesta (ex officio), jos henkilö saa sairauspäivärahaa ja jos hänen katsotaan olevan työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvytön.

Ruotsin vakuutuskassa merkitsee E 204 -lomakkeeseen "hakemuksen jättöpäiväksi" sen päivän, jolloin vakuutuskassan käsittelijä toteaa, että vakuutuskassalla on tarvittavat tiedot Ruotsin työkyvyttömyyseläkkeen (sjukersättning) myöntämiseksi. Tätä päivää käytetään Suomessa hakemuksen vireilletuloajankohtana.

Jos riittävää selvitystä hakemuksen vireilletulosta ei toisesta maasta saada, E 204 -lomakkeen allekirjoituspäivää tai E 207 -lomakkeessa olevaa toisen EU-maan vakuutuskassan leimauspäivää pidetään vireilletuloajankohtana riippuen siitä, kumpi päivämäärä on aikaisempi.

Vanhuuseläkettä ei tarvitse hakea samanaikaisesti kaikista EU-maista, koska esimerkiksi vanhuuseläkeiät eroavat eri EU-maissa.

Jos vanhuuseläkettä on haettu samanaikaisesti toisesta EU-maasta ja Suomesta, hakemus tulee vireille myös Suomessa E 202 -lomakkeeseen merkittynä hakemuksen jättöpäivänä.

Toisesta EU-maasta tulevassa eläkehakemuksessa voi olla hyvinkin vanha päivämäärä ilmoitettuna hakemuksen jättöpäiväksi. Vanhuuseläkehakemuksissa voi olla hakemuksen jättöpäiväksi merkittynä päivämäärä, jolloin vanhuuseläkettä on haettu ensimmäisen kerran kyseisessä EU-maassa ja jolloin vanhuuseläkettä ei vielä ole haettu Suomesta.

Jos hakemuksen jättöpäivän perusteella voidaan olettaa, että silloin ei vielä ole haettu Suomen vanhuuseläkettä, teoreettinen laitos selvittää tarvittaessa Kelan ulkomaan yksikön välityksellä toisesta EU-maasta, milloin Suomen vanhuuseläkettä koskeva hakemus on jätetty.

Jos hakemuksen viivästyminen johtuu siitä, ettei hakija ole ilmoittanut työskentelystään Suomessa, hakemus tulee vireille vasta siitä ajankohdasta, kun hän on ilmoittanut työskentelystään Suomessa ja hakenut Suomen eläkettä. Jos viivästys johtuu toisen EU-maan laitoksen viivästyksestä, hakemuksen on katsottava tuleen vireille samanaikaisesti toisen maan hakemuksen kanssa.

Pohjoismaiden kanssa on sovittu, että E 200-lomakkeeseen tulisi aina merkitä syy, mistä hakemuksen viivästyminen johtuu.

Jos toisesta EU-maasta ei saada tarvittavaa selvitystä, hakemuksen vireilletulopäivänä käytetään E 202 -lomakkeen allekirjoituspäivää tai E 207 -lomakkeessa olevaa toisen EU-maan vakuutuskassan leimauspäivää pidetään vireilletuloajankohtana riippuen siitä, kumpi päivämäärä on aikaisempi.

Kun hakemus tulee sellaisesta uudesta EU-maasta , jonka kanssa Suomella ei ole ollut sosiaaliturvasopimusta, aikaisin mahdollinen vireilletulopäivä on 1.5.2004. Jos kysymyksessä on Viro, Latvia tai Liettua, joiden kanssa Suomella on ennen EU:n laajentumista ollut sosiaaliturvasopimus, vireilletuloajankohta voi olla ennen 1.5.2004. Koska EU:n laajentumisesta on kuitenkin jo sen verran aikaa, myös näissä tapauksissa teoreettinen laitos selvittää Kelan ulkomaan yksikön välityksellä, milloin Suomen eläkettä on haettu.

Sveitsin EU:n välistä sopimusta sovelletaan 1.6.2002 alkaen. Tätä ennen sovellettiin Suomen ja Sveitsin välistä sosiaaliturvasopimusta. Näin ollen myös Sveitsistä tullut hakemus on periaatteessa voinut tulla vireille ennen ko. ajankohtaa. Tarvittaessa teoreettinen laitos selvittää myös Sveitsistä, milloin Suomen eläkettä on haettu.

Edelleen voi tulla myös hakemuksia, joissa vireilletulopäivä on ennen 1.1.1994 . Vanhojen ohjeiden mukaan joissakin tilanteissa saatettiin vireilletulopäivänä pitää 1.1.1994 tai aikaisempaakin ajankohtaa riippuen sosiaaliturvasopimuksesta. Nämä ohjeet olivat kuitenkin selkeästi siirtymäajankohtaa koskevia ohjeita, joita ei enää voida soveltaa. Jos eläkelaitokseen tulee tällainen vanha hakemus, on toisesta EU-maasta selvitettävä, milloin henkilö on ilmoittanut hakevansa eläkettä Suomesta.

Uusi lääkärintutkimus

Kun eläkkeenhakija asuu ulkomailla, eläkelaitos voi myös pyytää Kelan ulkomaan yksikön välityksellä hakijan oleskelu- tai asuinpaikan laitosta teettämään uuden lääkärintarkastuksen. Toisen maan laitos toimittaa tutkimuksen sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyn menettelyn mukaisesti. Uusia tutkimuksia pyytävä laitos vastaa tutkimuskustannuksista.

Teoreettinen laitos ilmoittaa E 001- ja/tai lisätiedustelulomakkeella Kelan ulkomaan yksikön välityksellä ulkomaan käsittelevälle laitokselle, millaista tutkimusta se pyytää tehtäväksi. Ulkomaan yksikkö välittää tutkimuspyynnön käsittelevälle laitokselle, joka on yhteydessä hakijaan.

Jos eläkelaitos pyytää esimerkiksi Ruotsin paikallista vakuutuskassaa hankkimaan uuden lääkärinlausunnon hakijasta, paikallinen vakuutuskassa hankkii pyydetyn lausunnon.

Pyyntö on aina toimitettava toisen EU-maan käsittelevälle laitokselle eikä hakijalle suoraan.

EU-säännösten mukaisista kustannusten korvaamisesta on luovuttu Pohjoismaiden, Itävallan ja Iso-Britannian kesken. Sen sijaan esimerkiksi Saksa voi periä normaalisti kustannukset Suomen työeläkelaitoksen pyytämistä uusista lääkärintarkastuksista.

Eläketurvakeskuksen neuvontaosaston päätökset

Jollei hakijalla ole työsuhteita Suomessa ansaintajärjestelmässä tai jos hänen työskentelynsä on päättynyt ennen työeläkelakien voimaantuloa, Eläketurvakeskuksen neuvontaosasto antaa hakemukseen hylkäävän päätöksen. Tämä koskee sekä julkisen että yksityisen sektorin työsuhteita.

Myös niissä tilanteissa, joissa hakija on ilmoittanut ainoaksi toiminnakseen MYEL-toiminnan, joka on päättynyt ennen 1.1.1970, antaa Eläketurvakeskuksen neuvontaosasto hylkäävän päätöksen.

Jos hakija ilmoittaa ainoastaan muun kuin yksityisen sektorin palvelusta, eläkehakemus toimitetaan ko. julkisen sektorin laitokseen, vaikka palvelus olisi päättynyt ennen 8.7.1961. Jos hakija tällöin ilmoittaa sekä valtion että kunnan palvelusta, eläkehakemus toimitetaan viimeiseen julkiseen laitokseen eli ainoastaan yhteen laitokseen.

Jos hakija ilmoittaa hakemuksessa sekä julkisen että yksityisen sektorin palvelusta, jotka ovat päättyneet ennen 8.7.1961, hakemusta ei jaeta julkiselle sektorille.

Päätös muutoksenhakuohjeineen, lomake E 210 ja vakuutuskausitodistus E 205 lähetetään Kelan ulkomaan yksikölle toimitettavaksi ulkomaan käsittelevälle laitokselle. Päätös muutoksenhakuohjeineen lähetetään samalla myös hakijalle. Eläketurvakeskuksen neuvontaosasto antaa hylkäävän päätöksen myös julkisen sektorin osalta.

Eri eläke-etuuksien hakemusta koskevat erityisohjeet

Kuntoutustuen jatkaminen

Jatkohakemukseksi riittää Suomessa yleensä pelkkä lääkärinlausunto. Tarvittaessa eläkelaitos voi pyytää hakijalta lisätietoja lomakkeella "Selvitys työkyvystä kuntoutustukea varten". Myös silloin, kun eläkkeen jatkamista haetaan myöhemmin, kuitenkin vuoden kuluessa eläkkeen päättymisestä, hakemukseksi saattaa eläkelaitoksen harkinnan mukaan riittää pelkkä lääkärinlausunto.

Lähtökohtaisesti jatkon hakemiseksi toimitettu lääkärinlausunto (4000 -lähetteen liitteenä) toimitetaan aina Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, joka lähettää lääkärinlausunnon (lomakkeen E 001) liitteenä ulkomaille, jos ulkomaan päätöstä alkuperäiseen hakemukseen ei ole vielä saatu. Samalla ulkomaille toimitetaan Suomen jatkopäätös, jos se on UM-osastolla. Jos päätöstä ei vielä ole, se toimitetaan myöhemmin toiseen maahan. (Ks. myös ohjeen kohta EU-hakemuspakettia ei tehdä)

Toinen EU-maa voi tarvittaessa pyytää täyttämään E 204 -lomakkeen.

Jos UM-osasto on jo saanut ulkomaan päätöksen edellisen hakemuksen perusteella, se täyttää E 204 -lomakkeen. Tällöin UM-osasto ei toimita muuta kuin E 204 hakemuksen ja uudet lääkärinlausunnot toiseen EU-maahan.

Pääsääntöisesti jatkohakemuksen yhteydessä kaikki asiakirjat (yleensä lääkärinlausunto ja/tai jatkopäätös) toimitetaan Eläketurvakeskuksen UM-osaston välityksellä toiseen EU-maahan. Näin toimitaan silloin, kun Suomesta on myönnetty kuntoutustuki ja toinen EU-maa on

• myöntänyt määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen,
• myöntänyt määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen pitemmäksi määräajaksi kuin Suomessa,
• myöntänyt työkyvyttömyyseläkkeen toistaiseksi tai
• hylännyt aiemman työkyvyttömyyseläkehakemuksen (muu kuin juridinen peruste).

Joissakin tilanteessa teoreettisen laitoksen on selvitettävä hakijalta, haluaako hän, että asiakirjat toimitetaan toiseen EU-maahan. Myös Eläketurvakeskuksen UM-osasto voi tarvittaessa olla hakijaan yhteydessä. Hakijaan ollaan yhteydessä mm. seuraavissa tilanteissa:

• Hakija ei koskaan ole hakenut eläkettä toisesta EU-maasta sosiaaliturvasopimusaikana tai ennen maan liittymistä EU:hun.

Esimerkiksi jos henkilö on hakenut Suomen työkyvyttömyyseläkettä, mutta ei Viron eläkettä ennen Viron liittymistä EU:hun 1.5.2004 ja tämän jälkeen tulee työkyvyttömyyseläkkeen jatkohakemus, on jatkon yhteydessä hakijalta tiedusteltava, haluaako hän hakea työkyvyttömyyseläkettä Virosta. Jos hakija on täyttänyt U-liitteen jo ensimmäisen hakemuksen yhteydessä ja siinä on mainittu Viron työskentely, ei tämä riitä hakemukseksi, vaan hakija ohjataan täyttämään työkyvyttömyyseläkehakemus.

• Suomen työkyvyttömyyseläkehakemus on hylätty ja toinen EU-maa on myöntänyt määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen tai hylännyt sen ja hakija toimittaa uuden lääkärinlausunnon valitusta varten. Hakijalta olisi selvyyden vuoksi tarkastettava, onko uusi lääkärinlausunto tarkoitettu vain Suomen valitusta koskevaksi lisäselvitykseksi vai haluaako hakija, että se toimitetaan myös toiseen EU-maahan.

Henkilö voi jättää hakematta määräaikaiseen eläkkeeseen jatkoa seuraavissa tilanteissa:

• Suomi on myöntänyt työkyvyttömyyseläkkeen toistaiseksi ja toisen EU-maan työkyvyttömyyseläke on määräaikainen.
• Toinen EU-maa on myöntänyt työkyvyttömyyseläkkeen toistaiseksi ja Suomesta on myönnetty kuntoutustuki.

Osatyökyvyttömyyseläke (ennakkopäätös)

Osatyökyvyttömyyseläkkeestä voidaan hakea ensin ennakkopäätöstä ja vasta sitten, kun hakija ilmoittaa ottavansa osatyökyvyttömyyseläkkeen, eläkelaitos antaa lopullisen maksupäätöksen.

Eläkehakemus viritetään heti EU-eläkehakemukseksi Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin, mutta hakemusta ei toimiteta Eläketurvakeskuksen UM-osastolle vielä ennakkopäätösvaiheessa. Vasta kun hakija ilmoittaa jäävänsä osatyökyvyttömyyseläkkeelle, lähetetään asiakirjat EU-hakemusta varten UM-osastolle.

Hakemusta ei lähetetä lainkaan UM-osastolle ulkomaille toimitettavaksi, jos ennakkopäätöshakemus hylätään tai hakija ei ota osatyökyvyttömyyseläkettä. Hakijalle on päätöksen yhteydessä tiedotettava siitä, että työkyvyttömyyseläkehakemusta ei toimiteta toiseen EU-maahan. Hakemus toimitetaan toiseen EU-maahan, jos hakija sitä haluaa.

Jos hakemusta ei tällöin toimiteta toiseen maahan ja on tehty EU-viritys Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin, teoreettinen eläkelaitos ilmoittaa Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, ettei kysymyksessä ole EU-hakemus. UM-osasto poistaa tapauksen työjonosta. Tarvittaessa teoreettinen laitos ilmoittaa tästä myös seurannaislaitokseen.

Jos henkilö on alun perin hakenut täyttä työkyvyttömyyseläkettä, mutta hakemus on hylätty ja hänelle on annettu osatyökyvyttömyyseläkkeestä ennakkopäätös, hakemusprosessi käynnistyy normaalisti. EU-hakemuspaketti toimitetaan UM-osastolle sen jälkeen, kun työkyvyttömyyseläkeoikeus on ratkaistu ensimmäisen kerran.

Yksilöllinen varhaiseläke

Yksilöllisen varhaiseläkkeen osalta toimitaan samoin kuin osatyökyvyttömyyseläkkeissä.

Työttömyyseläke

Työttömyyseläke on EU-säännöksissä tarkoitettu vanhuuseläke, joten eläkettä ei tarvitse hakea samanaikaisesti muista EU-maista.

Hakijan on täytettävä U-liite, jos hän on ollut vakuutettuna toisessa EU-maassa. Vaikka eläkettä ei haeta toisesta EU-maasta samanaikaisesti Suomen työttömyyseläkkeen kanssa, työttömyyseläkehakemus ohjaa täyttämään U-liitteen, jos hakija ilmoittaa asuneensa ja/tai työskennelleensä ulkomailla. Jos U-liitettä ei ole hakemuksen liitteenä, hakemuksen vastaanottaneen laitoksen (teoreettinen laitos/Kela) on tarvittaessa pyydettävä hakijaa täyttämään se, jos eläkkeenhakija on hakemuksella ilmoittanut työskentelystä tai asumisesta ulkomailla.

U-liite on pyydettävä, vaikka vanhuuseläkettä ei vielä haettaisikaan toisesta EU-maasta, jos teoreettinen laitos tarvitsee ulkomaan kausia oman eläkkeensä laskentaa varten tai jos samalla haetaan kansaneläkettä Suomesta.

Vaikka vanhuuseläkettä ei vielä haettaisikaan toisesta EU-maasta, teoreettinen laitos pyytää tarvittaessa Eläketurvakeskuksen UM-osaston välityksellä vakuutuskaudet (E 205 -lomakkeen) kaikista niistä EU-maista, joissa hakija on ilmoittanut työskennelleensä. Vakuutuskaudet pyydetään, jos teoreettinen laitos tarvitsee kaudet omaa laskentaansa varten (korotettu karttuma). Tällöin pelkät työskentelykaudet (Ruotsista) riittävät.

Jos eläkelaitos tällöin on tehnyt EU-virityksen Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin, jotta se voisi laskea oman eläkkeen EU-säännöin, sen pitää ilmoittaa Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, ettei kysymyksessä ole EU-hakemus. UM-osasto poistaa tapauksen työjonosta. Teoreettinen laitos ilmoittaa myös Kelan EU-eläkeyksikköön siitä, ettei kysymyksessä olekaan EU-hakemus. Tarvittaessa tästä ilmoitetaan myös seurannaislaitokseen.

Muissa EU-maissa ei ole Suomen työttömyyseläkettä vastaavaa eläkettä. Esimerkiksi Ruotsista vanhuuseläkkeen voi kuitenkin saada joustavasti 61 ikävuodesta alkaen.

Toisen EU-maan vanhuuseläkettä tulisi hakea vasta, kun hakijalle on annettu työttömyyskassan todistus työttömyyseläkkeen hakemista varten. Hakija olisi ohjattava hakemaan toisen maan vanhuuseläkettä vasta siitä ajankohdasta, jolloin Suomen työttömyyseläke alkaa. Tämä sen vuoksi, että myös ulkomainen vanhuuseläke tai varhennettu vanhuuseläke estää työttömyyspäivärahan maksamisen Suomessa. Suomen työttömyyseläkettä voidaan maksaa samanaikaisesti ulkomaisen vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen kanssa.

On tärkeätä muistaa, että jos henkilö ilmoittaa hakevansa eläkettä Ruotsista syntymäpäivästään lähtien, Ruotsi myöntää eläkkeen ko. kuukauden alusta. On ollut tapauksia, joissa tämä on vienyt työttömyyspäivärahakaudesta muutaman päivän ja 500 päivän vaatimus ei ole täyttynyt. Muutkin maat saattavat myöntää oman vanhuuseläkkeensä muusta päivästä kuin seuraavan kuukauden alusta.

Toisen EU-maan työkyvyttömyyseläke ei puolestaan estä työttömyyspäivärahan saamista Suomessa, vaan työkyvyttömyyseläkkeen määrä otetaan huomioon työttömyyspäivärahaa vähentävänä.

Jos ulkomaan työkyvyttömyyseläke on niin suuri, että se vie työttömyyspäivärahan nollille, sillä voi olla samanlaiset vaikutukset kuin ulkomaan vanhuuseläkkeellä.

Jos työttömyyseläkkeen saaja hakee työkyvyttömyyseläkettä, on työkyvyttömyyseläkehakemus toimitettava myös niihin EU-maihin, joissa hakija on ollut vakuutettuna.

Osa-aikaeläke

Osa-aikaeläkehakemuksessa tiedustellaan, onko hakija työskennellyt ulkomailla ja missä maassa. Hakemuksessa hakijaa ei ohjata täyttämään U-liitettä. Eläkelaitos voi tarvittaessa pyytää hakijaa täyttämään U-liitteen.

Jos hakemuksen tietojen perusteella päätellään, että hakija on työskennellyt toisessa EU-maassa, eläkelaitos pyytää tarvittaessa omaa eläkkeen laskentaa varten kyseisen maan vakuutuskaudet (E 205) Eläketurvakeskuksen UM-osaston välityksellä.

Suomen osa-aikaeläkkeen myöntämisen estää, jos henkilö saa työskentelyyn perustuvaa eläkettä toisesta EU-maasta. Jos henkilö, joka saa/tai hakee Suomesta osa-aikaeläkettä, hakee vanhuuseläkettä toisesta EU-maasta, hakemusta ei lähetetä ulkomaille, jollei eläkkeenhakija sitä nimenomaan vaadi.

Jos eläkelaitokseen tulee em. hakemus, eläkelaitos on yhteydessä hakijaan ja varmistaa, haluaako eläkkeenhakija, että hakemus toimitetaan toiseen EU-maahan ja mistä ajankohdasta hän haluaa toisen EU-maan vanhuuseläkkeen. Vanhuuseläkkeen alkamisajankohdan voi määrittää siten, ettei toisen maan vanhuuseläkettä tule maksettavaksi samalle ajalle kuin Suomen osa-aikaeläkettä.

Jos osa-aikaeläkkeen saaja hakee työkyvyttömyyseläkettä, myös toisen EU-maan työkyvyttömyyseläkettä on haettava samanaikaisesti. Jos eläkelaitos myöntää työkyvyttömyyseläkkeen, on se yhteydessä hakijaan ja varmistaa sen, mistä ajankohdasta hän haluaa ulkomaan työkyvyttömyyseläkkeen maksuun. Joissakin tilanteissa toinen EU-maa on hyväksynyt nämä ilmoitukset ja myöntänyt oman eläkkeensä toivotusta ajankohdasta.

Jos Suomen työkyvyttömyyseläkehakemus hylätään, mutta toinen EU-maa myöntää työkyvyttömyyseläkkeen, osa-aikaeläke voidaan lakkauttaa ja mahdollisesti liikaa peritty määrä periä takaisin, jos ulkomaan eläkettä myönnetään samalle ajalle kuin osa-aikaeläkettä on maksettu.

Jos eläkelaitos on hylkäämässä työkyvyttömyyseläkettä, on se yhteydessä hakijaan. Näissä tapauksissa on hyväksytty se, että työkyvyttömyyseläkehakemusta ei toimiteta toiseen EU-maahan, jos hakija suostuu tähän menettelyyn. Tällöin EU-hakemuspakettia ei toimiteta Eläketurvakeskuksen UM-osastolle. Myös Kelan EU-eläkeyksikköön on ilmoitettava EU-hakemusmenettelyn keskeytymisestä.

Eläketuki

Kun vanhuuseläke myönnetään eläketukilain perusteella henkilölle, joka on täyttänyt 62 vuotta, ulkomailta myönnettävä eläke ei vaikuta henkilön oikeuteen saada eläketukilain perusteella vanhuuseläkettä työeläkepuolelta tai kansaneläkepuolelta.

Kun eläketuki myönnetään henkilölle, joka on alle 62 vuotta, ulkomailta myönnetty eläke on eläketuen estävä etuus. Jos henkilö saa ulkomailta eläkettä silloin, kun hän hakee eläketukea, eläketuki hylätään. Jos ulkomainen eläkehakemus (esim. työkyvyttömyyseläkehakemus) on vireillä silloin, kun henkilö hakee eläketukea, Kela ei anna eläketuesta päätöstä ennen kuin ulkomainen eläkeasia on ratkaistu.

Jos henkilö hakee ulkomaista eläkettä eläketuen aikana, eläkkeen myöntäminen johtaa eläketuen lakkauttamiseen ja mahdolliseen takaisinperintään, jos eläkkeen alkamisajankohta menee päällekkäin maksetun eläketuen kanssa.

Näin ollen sellaisten henkilöiden, jotka hakevat vanhuuseläkettä 62 ikä vuoden täytettyään eläketuen jälkeen, tulisi hakea ulkomaista eläkettä alkavaksi vasta eläketuen päättymistä seuraavan kuukauden alusta lukien. Tämä merkitään eläketukihakemukseen.

Vanhuuseläke

Eläkkeenhakija voi päättää, haluaako hän hakea vanhuuseläkettä myös muista EU-maista.

Suomessa asuvan eläkkeenhakijan täytyy ilmoittaa eläkehakemuksessa, hakeeko hän vanhuuseläkettä toisesta EU-maasta ja jos hän hakee toisen EU-maan vanhuuseläkettä, mistä ajankohdasta hän sen haluaa. Eläketurvakeskuksen UM-osasto siirtää tämän päivämäärän toiseen EU-maahan toimitettavaan E 202 -lomakkeeseen kohtaan "hakijan valitsema eläkkeen alkamisajankohta".

Hakijan on täytettävä U-liite, jos hän on ollut vakuutettuna toisessa EU-maassa. Vaikka eläkettä ei haeta toisesta EU-maasta samanaikaisesti Suomen vanhuuseläkkeen kanssa, vanhuuseläkehakemus (VE) ohjaa täyttämään U-liitteen, jos hakija ilmoittaa asuneensa ja/tai työskennelleensä ulkomailla. Jos U-liitettä ei ole hakemuksen liitteenä, hakemuksen vastaanottaneen laitoksen (teoreettinen laitos/Kela) on pyydettävä hakijaa täyttämään se, jos eläkkeenhakija on hakemuksella ilmoittanut työskentelystä tai asumisesta ulkomailla.

U-liite on pyydettävä, vaikka vanhuuseläkettä ei vielä haettaisikaan toisesta EU-maasta, jos teoreettinen laitos tarvitsee ulkomaan kausia oman eläkkeensä laskentaa varten tai jos samalla haetaan kansaneläkettä Suomesta.

Vaikka vanhuuseläkettä ei vielä haettaisikaan toisesta EU-maasta, teoreettinen laitos pyytää tarvittaessa Eläketurvakeskuksen UM-osaston välityksellä vakuutuskaudet (E 205 -lomakkeen) kaikista niistä EU-maista, joissa hakija on ilmoittanut työskennelleensä. Vakuutuskaudet pyydetään, jos teoreettinen laitos tarvitsee kaudet omaa laskentaansa varten (korotettu karttuma). Tällöin pelkät työskentelykaudet (Ruotsista) riittävät.

Jos eläkelaitos tällöin on tehnyt EU-virityksen Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin, jotta se voisi laskea oman eläkkeen EU-säännöin, sen pitää ilmoittaa Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, ettei kysymyksessä ole EU-hakemus. UM-osasto poistaa tapauksen työjonosta. Teoreettinen laitos ilmoittaa myös Kelan EU-eläkeyksikköön siitä, ettei kysymyksessä olekaan EU-hakemus. Tarvittaessa tästä ilmoitetaan myös seurannaislaitokseen.

Jos eläkkeenhakija on ilmoittanut hakevansa toisen EU-maan vanhuuseläkettä, teoreettinen laitos virittää hakemuksen EU-hakemuksena.

Jos eläkkeenhakija haluaa lykätä vanhuuseläkkeen hakemista toisesta EU-maasta, on eläkehakemuksessa ilmoitettava, ettei hän hae toisen EU-maan eläkettä. Yleensä vanhuuseläkettä kannattaa hakea toisesta EU-maasta 6 kuukautta tai enintään vuosi ennen vanhuuseläkeikää ko. EU-maassa.

Kun henkilö myöhemmin hakee ulkomaan vanhuuseläkettä, eläkelaitos toimittaa EU-hakemuspaketin Eläketurvakeskuksen UM-osastolle toiseen maahan toimitettavaksi, jos eläkelaitos vastaanottaa hakemuksen. Eläkelaitos ei myöskään tee mitään viritystä Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteriin, vaan UM-osasto tekee virityksen.

Kun henkilö hakee vanhuuseläkettä ainoastaan Suomen työeläkejärjestelmästä ja hän asuu toisessa EU-maassa , hakemus viritetään aina EU-hakemuksena. Vuoden 2005 säännöksistä johtuen pro rata –laskenta tulee toisessa EU-maassa asuvien osalta aiempaa useammin tehtäväksi (korotettu karttuma, jos työskentelyä toisessa EU-maassa yli 53-vuotiaana.)

Muissa EU-maissa asuville eläkkeenhakijoille ei lähetetä vanhuuseläkehakemusta täytettäväksi.

Jos toisesta EU-maasta tulee Suomeen vanhuuseläkehakemus, jonka perusteella vanhuuseläke voisi tulla myönnettäväksi varhennettuna, hakijalta tiedustellaan, haluaako hän vanhuuseläkkeen varhennettuna Suomesta. Tällöin hakijalle ilmoitetaan, kuinka paljon eläkkeen varhentaminen pienentää eläkettä. Jos eläkkeenhakija ilmoittaa, ettei hän halua varhennettua vanhuuseläkettä, vanhuuseläke myönnetään 63 vuoden iässä.

Erityistä Ruotsin vanhuuseläkkeen hakemisesta

Ruotsissa työeläkkeen vanhuuseläkeikä on joustava 61 ikävuodesta alkaen. Asumisperusteisen takuueläkkeen eläkeikä on 65 vuotta.

Työntekoon perustuva vanhuuseläke, ansaintaeläke (inkomstpension IP)/lisäeläke (tilläggspension) sekä rahastoeläke (premiepension) voivat kuitenkin alkaa aikaisintaan hakemiskuukauden alusta tai, jos hakija ei ole hakiessaan täyttänyt 61 vuotta, sen kuukauden alusta, jona hän täyttää 61 vuotta. Jos henkilö saa työkyvyttömyyseläkettä, joka päättyy 65 vuoden iässä ja hakee siihen suoraan jatkeeksi vanhuuseläkettä, eläke voidaan poikkeuksellisesti myöntää korkeintaan kolme kuukautta takautuvasti. Ansaintaeläkettä/lisäeläkettä ja rahastoeläkettä ei tarvitse hakea samaan aikaan.

Takuueläke (garantipension) voi alkaa aikaisintaan sen kuukauden alusta, jona hakija täyttää 65 vuotta.

Jos henkilöllä on työntekoon perustuva vanhuuseläke jo maksussa, Ruotsin vakuutuskassa ottaa viran puolesta kantaa takuueläkeoikeuteen ja antaa asiasta päätöksen. Erillistä hakemusta ei tarvitse tehdä. Jos vanhuuseläke ei ole maksussa 65-vuotiaana, Försäkringskassan ratkaisee hakemuksesta sekä työskentelyyn perustuvan vanhuuseläkeoikeuden että takuueläkeoikeuden. Pelkkää takuueläkettä ei voi hakea.

Ruotsin vanhuuseläkettä haettaessa, tulisi U –liitteen lisätietoihin merkitä, jos eläkkeenhakija haluaa hakea vain esim. lisäeläkettä/ansaintaeläkettä eikä vielä siinä vaiheessa rahastoeläkettä. Muussa tapauksessa oletuksena on, että hakija haluaa hakea kaikkia eläkkeitä, joihin hänellä hakemishetkellä olisi oikeus.

Työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävä vanhuuseläke

Suomessa työkyvyttömyyseläke muuttuu poikkeustapauksia lukuun ottamatta automaattisesti vanhuuseläkkeeksi eikä vanhuuseläkkeestä anneta erillistä päätöstä. Ruotsissa puolestaan työkyvyttömyyseläkkeen (sjukersättning) jälkeen vanhuuseläkettä on haettava. Tällöin vanhuuseläke voidaan myöntää kolme kuukautta takautuvasti.

Kun Suomessa asuva työkyvyttömyyseläkkeen saaja hakee vanhuuseläkettä Ruotsista, on hänen täytettävä Suomen kansallinen vanhuuseläkehakemus. Kelan toimistoon, työeläkelaitokseen tai työeläkejärjestelmän palveluspisteeseen jätetty vanhuuseläkehakemus toimitetaan suoraan Eläketurvakeskuksen UM-osastolle.

UM-osasto täyttää E 202 -lomakkeen ja toimittaa sen toiseen EU-maahan. Myös uusi E 205 FIN -lomake toimitetaan toiseen EU-maahan, jos vakuutuskaudet ovat muuttuneet. Jos kaudet eivät ole muuttuneet, UM-osasto tekee tästä merkinnän E 202 -lomakkeelle.

Vuoden 2005 alusta lukien eläkettä karttuu myös työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla tehdystä työstä. Näin ollen voi olla mahdollista, että Suomesta annetaan uudesta karttuneesta eläkkeestä uusi päätös. Tällöin E 202 -lomakkeen lisäksi toiseen maahan toimitetaan uusi E 205 FIN -lomake.

Esimerkiksi työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 65 vuoden iässä, jolloin henkilö hakee karttuneen eläkkeen (1.1.2005 alkaen) työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla tehdystä työstä. Hän hakee myös Ruotsin vanhuuseläkettä 65 vuoden iässä. Hän tekee Ruotsin eläkettä koskevan hakemuksen vuotta ennen kuin hän täyttää 65 vuotta. Kelan toimisto toimittaa Ruotsin eläkettä koskevan hakemuksen suoraan UM-osastolle, joka pyytää vakuutuskausitodistuksen pyytämispäivän tasossa.

Kun Ruotsissa asuva työkyvyttömyyseläkkeen saaja hakee Ruotsin vanhuuseläkettä, Ruotsi toimittaa Kelan ulkomaan yksikköön E 202 -lomakkeen (E205 -lomakkeen) tai E 001 -lomakkeen. Ruotsin kanssa on sovittu, että näissä tilanteissa se voisi toimittaa ainoastaan E 001 -lomakkeen.

Ulkomaan yksikkö ei pääsääntöisesti toimita E 001 -lomaketta eläkelaitokseen. Ulkomaan yksikkö ilmoittaa kirjeellä Ruotsiin maksussa olevien työeläkkeiden määrät ja mahdollinen kansaneläkkeen tarkistuspäätös liitetään kirjeeseen.

Kuitenkin jos Suomen työkyvyttömyyseläke on myönnetty kertasuorituksena, Suomen työkyvyttömyyseläkeoikeus on tutkimatta tai Suomessa on uutta eläkettä kartuttavaa työskentelyä, Kelan ulkomaan yksikkö pyytää Ruotsista E 202, E 205 ja E 207 -lomakkeet ja toimittaa ne teoreettiseen laitokseen.

Jos Ruotsista tulee E 202 -lomake, ulkomaan yksikkö toimittaa hakemuksen teoreettiseen laitokseen, joka ilmoittaa Ruotsiin ulkomaan yksikön välityksellä Suomen vanhuuseläkkeen määrän (lomakkeella E 001) ilmoitushetken tasossa. Vanhoja päätöskopioita ei lähetetä Ruotsiin. Tällöin EU-viritys mitätöidään Eläketurvakeskuksen hakemusrekisteristä.

Ulkomaan yksikkö toimittaa aina Ruotsin eläkepäätöksen tiedoksi teoreettiseen laitokseen Eläketurvakeskuksen kautta. Eläketurvakeskus rekisteröi ulkomaan päätöksen.

Kuntoutus

EU-tilanteessa kuntoutusetuutena maksettavaa kuntoutusrahaa ei pidetä eläkkeenä, koska kuntoutusrahan hakijaa ei pidetä työkyvyttömänä. Näin ollen kuntoutuksen hakeminen ei käynnistä EU-hakemusprosessia.

Jos eläkelaitos ryhtyy kuntouttamaan työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuella olevaa henkilöä, kuntoutuskorotus lasketaan siihen työeläkkeeseen, jota hakija saa Suomesta. Pelkän kuntoutuskorotuksen vuoksi ei käynnistetä EU-hakemusprosessia.

Jos kuitenkin EU-säännöin määräytyneen kuntoutustuen jälkeen myönnetään kuntoutusraha tai kuntoutustuki, johon lisätään kuntoutuskorotus, eläkelaitos lähettää kuntoutusraha- /kuntoutustukipäätöksen (ja lääkärinlausunnon) UM-osastolle. Se puolestaan lähettää päätöksen (ja lääkärinlausunnon) niihin EU-maihin, joissa henkilö on ollut vakuutettuna.

EU-eläkehakemusprosessi on jo käynnistynyt ensimmäisen työkyvyttömyyseläkehakemuksen yhteydessä ja jatkohakemukset lähtökohtaisesti toimitetaan toisiin EU-maihin.

EU-hakemusprosessi käynnistyy myös seuraavissa tilanteissa:

• Hakijan työkyvyttömyyseläkettä ollaan Suomessa hylkäämässä, mutta kuntoutusta sen sijaan oltaisiin myöntämässä, jos henkilö sitä hakee.
• Toisessa EU-maassa työskennellyt henkilö hakee kuntoutusrahakauden jälkeen työkyvyttömyyseläkettä.
• Toisessa EU-maassa työskennellyt henkilö hakee työkyvyttömyyseläkettä niin pian kuntoutusrahan päätymisen jälkeen, että Suomen työkyvyttömyyseläke tulisi myönnettäväksi entisin perustein.

Hakemuksen peruuttaminen

Eläkehakemuksen peruuttaminen ennen kuin eläkepäätös on lainvoimainen aiheuttaa sen, että oikeutta eläkkeen saamiseen ei lainkaan synny. Suomen työeläkelait eivät sisällä säännöksiä eläkehakemuksen peruuttamisesta. Soveltamiskäytännössä on kuitenkin pidetty mahdollisena peruuttaa hakemus , kunnes sen perusteella annettu eläkepäätös on saanut lainvoiman, ts. kunnes valitusaika on kulunut umpeen.

Suomessa työkyvyttömyyseläkkeen määrän osalta muutoksenhakuaika alkaa vasta sen jälkeen, kun hakija vastaanottaa päätösten yhteenvedon (E 211). Näin ollen henkilö on voinut saada Suomesta työkyvyttömyyseläkettä jopa vuosia ennen kuin hänen työkyvyttömyyseläkepäätöksensä tulee lainvoimaiseksi.

Koska työkyvyttömyyseläkehakemus (ja perhe-eläkehakemus) aina koskee kaikkia EU-maita, on EU-tilanteessa ainoastaan kokonaisperuuttaminen mahdollista. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden EU-maan työkyvyttömyyseläkehakemuksen peruuttaminen koskee samalla myös kaikkien muidenkin EU-maiden hakemuksia.

Jos Suomen työkyvyttömyyseläkehakemus on hylätty (lainvoimainen päätös), hakija saattaa pyytää ulkomaan hakemuksen peruuttamista esim. jos hän

• haluaa jatkaa työssä ja karttuma pienenisi
• haluaa siirtyä osa-aikaeläkkeelle
• saa työttömyysturvaetuuksia

Jos toinen maa hyväksyy peruutuksen, tilanne on yleensä hyväksytty Suomessa, vaikkakin Suomen hylkäävä päätös pysyy voimassa. Jos hakemus on jo toimitettu toiseen maahan, teoreettinen laitos ilmoittaa sinne, että eläkkeenhakija haluaa peruuttaa hakemuksen. Samalla selvitetään, miksi hakemus halutaan peruuttaa.

Jos Suomesta työkyvyttömyyseläkettä saava henkilö haluaa peruuttaa työkyvyttömyyseläkehakemuksensa ja EU-hakemuspakettia ei ole vielä toimitettu toiseen EU-maahan, eläkehakemus voidaan peruuttaa. Tällöin Suomen eläkkeen maksaminen keskeytetään ja mahdollisesti maksettu eläke voidaan periä takaisin. Eläkkeensaajalle on selvitettävä peruuttamisen vaikutukset.

Jos EU-hakemuspaketti on Eläketurvakeskuksen UM-osastolla ja hakija ottaa sinne yhteyttä, hakija ohjataan ottamaan yhteyttä teoreettiseen laitokseen.

Jos Suomesta työkyvyttömyyseläkettä saava henkilö haluaa peruuttaa työkyvyttömyyseläkehakemuksensa ja jos EU-hakemuspaketti on jo toimitettu toiseen EU-maahan, teoreettinen laitos ilmoittaa sinne, että eläkkeenhakija haluaa peruuttaa EU-eläkehakemuksen. Suomen eläkkeen maksaminen keskeytetään ja mahdollisesti maksettu eläke voidaan periä takaisin.

Eläkkeensaajalle on selvitettävä peruuttamisen vaikutukset ja neuvottava ottamaan yhteyttä myös Kelaan, jotta hän saa tietää peruuttamisen vaikutuksista Kelan etuuksiin.

Useissa tilanteissa Suomesta työkyvyttömyyseläkettä saava henkilö, joka haluaa peruuttaa työkyvyttömyyseläkehakemuksensa ja jonka EU-hakemuspaketti on jo toimitettu Ruotsiin, ottaa yhteyttä Visbyn kassaan (Försäkringskassan). Yleensä hakija haluaa peruuttaa nimenomaan Ruotsin eläkehakemuksen.

Jos hakija ilmoittaa kirjallisesti haluavansa peruuttaa työkyvyttömyyseläkehakemuksensa, Visbyn kassa lähettää hakijalle kirjeen, jossa hänelle selvitetään peruuttamisen vaikutukset mm. sen, että Suomenkin hakemus saattaa peruuntua. Hakijaa pyydetään myös ottamaan yhteyttä Suomessa Eläketurvakeskuksen UM-osastoon, jonka puolestaan on ohjattava hakija ottamaan yhteyttä teoreettiseen laitokseen.

Teoreettisen laitoksen on selvitettävä hakijalle, mitä hakemuksen peruuttaminen tarkoittaa Suomessa. Suomen eläkkeen maksaminen keskeytetään ja mahdollisesti maksettu eläke voidaan periä takaisin. Jos Visbyn kassa peruuttaa hakemuksen, se ilmoittaa tästä UM-osastolle, joka ilmoittaa peruuttamisesta teoreettiselle laitokselle ja Kelan EU-eläkeyksikköön.

Jos teoreettinen laitos hyväksyy työkyvyttömyyseläkehakemuksen peruutuksen, on tästä ilmoitettava mahdolliselle seurannaislaitokselle, Kelan EU-eläkeyksikköön sekä Eläketurvakeskuksen UM-osastolle. UM-osasto poistaa tapauksen työjonosta. Teoreettinen laitos ilmoittaa myös Kelan EU-eläkeyksikköön siitä, ettei kysymyksessä olekaan EU-hakemus.

EU-eläkkeen määräytyminen Julkaisuaika: 04.05.2010 Voimassaoloaika: 09.01.2009 - toistaiseksi

Keskeisimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "EU-eläkkeen määräytyminen".

• Lisätty Sveitsi tulevan ajan myöntävänä maana.
• Tarkennettu ohjetta siltä osin, että milloin ulkomainen eläke on osa-aikaeläkkeen estävä eläke.
• Tarkennettu korotetun karttuman laskemista koskevaa ohjetta tilanteessa, jolloin Suomen eläkkeessä ei ole tulevaa aikaa.
• Tarkennettu ohjetta siten, että varhennusvähennys ja lykkäyskorotus tehdään sekä kansalliseen että pro rata -eläkkeeseen, joista valitaan suurempi.
• Päivitetty laskuesimerkit varhennettu vanhuuseläke EU-tilanteessa ja työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot tulevan ajan ansiossa EU-tilanteessa. Lisätty laskuesimerkit työkyvyttömyyseläke, jossa vakuutuskaudet otetaan huomioon eläketapahtumakuukauden loppuun ja työkyvyttömyyseläke, jossa mukana palkattomia etuuksia. Lisäksi lisätty kolme esimerkkiä, joissa TyEL-laitos on VILMA-laitos ja mukana on myös julkista palvelua.

EU:n sosiaaliturvasäännökset koordinoivat jäsenmaiden sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvaa koskee EU-asetus 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä sekä sen täytäntöönpanoasetus 574/72.

EU-säännökset vaikuttavat myös Suomen työeläkkeen laskemiseen.

Suomen työeläkelainsäädäntöä koskevat muutokset tulivat voimaan 1.1.2005. Tässä ohjeessa annetaan ohjeet siitä, kuinka eläkkeet määräytyvät EU-säännösten mukaan muutosten voimaantulon jälkeen. Laskettaessa eläkettä EU-säännöin on otettava huomioon eläkkeen määräytymistä kansallisen lainsäädännön mukaan koskevat ohjeet.

Osa vuoden 2005 muutoksista tuli voimaan 1.1.2006. Esimerkiksi tulevan ajan muutoksia sovelletaan työkyvyttömyyseläkkeissä, joissa eläketapahtuma on 1.1.2006 tai sen jälkeen. Perhe-eläke myönnetään pääsääntöisesti vuoden 2005 säännösten mukaisesti, jos edunjättäjän eläkkeen ja perhe-eläkkeen eläketapahtuma on 1.1.2006 tai sen jälkeen. Yhteensovitus tehdään pääsääntöisesti vuoden 2005 säännösten mukaan työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe-eläkkeissä, jos eläketapahtuma on 1.1.2006 tai sen jälkeen. Vuodesta 2007 alkaen yhteensovituksen sijaan käytetään termiä ensisijaisten etuuksien vähentäminen.

Perhe-eläkkeiden määräytymisestä on annettu yleiskirje A 12/2004 . Yleiskirjeen ohjeita noudatetaan soveltuvin osin edelleen laskettaessa EU-perhe-eläkettä. Kuitenkin 2005 voimaantulleet muutokset koskevat osittain myös perhe-eläkettä. Näin ollen tätä ohjetta noudatetaan vuoden 2005 muutosten osalta.

Tässä ohjeessa EU-maalla tarkoitetaan EU- ja ETA-maata sekä Sveitsiä.

Vuoden 2005 säännösten mukaisella eläkkeellä tarkoitetaan myös eläkettä, joka alkaa vuonna 2007 tai myöhemmin.

Eläkkeen määräytymistä koskevat EU-säännökset

Vanhuuseläkkeen määräytymisestä EU-säännöin säädetään asetuksen 1408/71 artikloissa 44 - 51.

Asetuksessa 1408/71 työkyvyttömyyseläkkeet jaetaan A- ja B-tyypin etuuksiin (asetuksen 37 - 43 artiklat). A-tyypin etuudet eivät perustu vakuutus- tai asumiskausiin. B-tyypin etuudet perustuvat vakuutuskausiin. Suomen työkyvyttömyyseläke on B-tyypin etuus. Ruotsin ansioperusteinen työkyvyttömyyseläke, josta käytetään nimitystä ansioperusteinen sairauskorvaus (inkomst relaterad sjukersättning), on A-tyypin etuus.

Jos A-tyypin etuus myönnetään henkilölle, jolla on oikeus myös vakuutus- tai asumiskausiin perustuvaan eläkkeeseen (B-tyypin eläke; asetuksen 40 artikla, esimerkiksi Suomen työeläke), sovelletaan asetuksen 46, 46 a, 46 b ja 46 c artikloja eli vanhuuseläkkeen laskentaa koskevia artikloja.

Yleinen säännös etuuksien yhteensovittamisesta on asetuksen 12 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen 574/72 artiklassa 7. Eläkkeitä koskevat yhteensovitussäännökset ovat asetuksen 46 a - 46 c artikloissa.

EY-tuomioistuin on antanut useita ratkaisuja EU-eläkkeen laskemisesta ja yhteensovittamisesta. Useimmat ratkaisuista ovat kuitenkin menettäneet merkityksensä, koska eläkkeen määräytymistä EU-säännöin ja yhteensovittamista koskevia säännöksiä on EY-tuomioistuimen ratkaisujen jälkeen muutettu.

Myös siirtotyöläisten hallintotoimikunta on antanut päätöksiä ja suosituksia eläkkeen määräytymisestä EU-säännöin sekä vakuutuskausien huomioon ottamisesta.

Eläkkeen laskeminen EU-säännöin

Jos hakija on työskennellyt ainakin kahdessa EU-maassa, eläke lasketaan kahdella tavalla: kansallisena (puhtaan kansallisena tai asetuksen mukaisena kansallisena) ja pro rata -eläkkeenä. Näistä suurempi myönnetään (asetuksen 1408/71 artiklat 46.3 ja 49.1.b.ii). Eläke on laskettava pro rata -eläkkeenä silloinkin, kun toisesta EU-maasta ei vielä haeta vanhuuseläkettä tai toinen maa ei myönnä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkettä, jos eläke on näin laskettuna suurempi.

EY-tuomioistuimen oikeuskäytännön ( C-244/97 Lustig ) ja asetuksen artiklan 49 mukaan eläke on aina laskettava asetuksen mukaisesti kaikkien jäsenvaltioiden vakuutuskaudet huomioon ottaen riippumatta siitä, tarvitaanko toisen EU-maan vakuutuskausia eläkeoikeuden syntymiseen ja myöntääkö toinen EU-maa vielä eläkettä vai ei, jos sillä tavalla tulee suurempi eläke. Asiaa koskee lakiosaston tiedote LA 11/99 .

Puhtaan kansallinen eläke

Puhtaan kansallinen eläke lasketaan ottaen huomioon ainoastaan Suomen kansallinen lainsäädäntö.

Asetuksen mukainen kansallinen eläke

Asetuksen mukaista kansallista eläkettä laskettaessa sovelletaan Suomen työeläkelainsäädäntöä, mutta ottaen huomioon asetuksen 1408/71 yhteensovittamista koskevat säännökset ja sosiaaliturvasopimukset (viimeksi mainittu eläke on sosiaaliturvasopimuksen mukainen kansallinen eläke).

Asetuksen mukaan kansallisen eläkkeen saa yhteensovittaa muun EU-maan työeläkkeen kanssa vain tulevan ajan eläkkeen osalta (asetuksen 46 b.2.b artikla). Näin ollen eläke, jossa tulevan ajan eläke on ositettu Suomen vakuutuskausien suhteessa kaikkien EU-maiden vakuutuskausiin, on asetuksen mukainen kansallinen eläke.

Lisäksi asetuksen mukaan kansallisen eläkkeen yhteensovitusta on rajoitettu siten, että Suomen työeläkkeen vähentäminen liikenne- ja tapaturmaetuuden (LITA-etuus) määrällä voidaan tehdä vain osittaisena, jos toinenkin EU-maa ottaa huomioon saman LITA-etuuden omaa eläkettään vähentävänä (asetuksen 46 c artikla).

Pro rata -eläke

Pro rata -eläke lasketaan siten, että ensin lasketaan Suomen työeläkelakien mukainen eläke ikään kuin hakijan koko työhistoria olisi tapahtunut Suomessa (teoreettinen eläke). Tästä teoreettisesta eläkkeestä lasketaan Suomen eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa vastaava osuus siten, että teoreettinen eläke jaetaan kaikkien EU-maiden laskennassa huomioon otettavilla vakuutuskausilla ja kerrotaan Suomen vakuutuskausilla (=pro rata -eläke eli suhteellinen eläke) (asetuksen 1408/71 artikla 46.2).

Teoreettinen eläke=

(Kaikkien EU-maiden vakuutusaika/Suomen vakuutusaika) x karttunut eläke + tulevan ajan eläke + korotettu karttuma

Pro rata -eläke=

(Suomen vakuutusaika/kaikkien maiden vakuutusaika) x teoreettinen eläke

Suurin eläke myönnetään

Kansallisen lain mukaiset eläkkeet lasketaan erikseen kunkin työeläkejärjestelmän osalta. Niiden yhteismäärää verrataan Suomen eläkejärjestelmistä yhdistettynä laskettavaan EU-säännösten mukaiseen pro rata -eläkkeeseen ja suurempi maksetaan.

Yksityisen sektorin työeläkkeen osalta vertailussa mukana on kansallisen lain mukainen eläke vain perusturvan osalta, koska pro rata -eläkekin on perusturvan mukainen. TEL-lisäeläkkeen osuus lisätään vertailun jälkeen valittuun yksityisen sektorin työeläkkeeseen, siis joko kansallisen lainsäädännön mukaiseen tai pro rata -eläkkeeseen.

Julkisen sektorin osalta myös teoreettisen eläkkeen laskennassa on soveltuvin osin otettava huomioon lisäeläketurvaan liittyvät säännökset.

Kansallinen eläke on yleensä suurempi tai yhtä suuri kuin pro rata -eläke, jos

• muiden EU-maiden vakuutuskausia ei ole tarvittu tulevan ajan ansioiden määrittelyssä,
• eläkkeestä ei vähennetä LITA-etuuden määrää,
• kysymyksessä on tilanne, jossa henkilö ei ole työskennellyt toisessa EU-maassa korotettuun karttumaan oikeutetun ikäisenä tai
• Suomen työeläkettä ei ole myönnetty teoreettisena eläkkeenä.

Teoreettisen eläkkeen laskeva laitos joutuu laskemaan teoreettisen eläkkeen Kelaa varten myös niissä tapauksissa, joissa työeläkejärjestelmästä myönnetään eläke kansallisena sen vuoksi, että se on yhtä suuri tai suurempi kuin pro rata -eläke.

Kelan eläkkeessä vanhuuseläkeikä on edelleen 65 vuotta. Kela huomioi omaa eläkettä laskiessaan työeläkkeistä sen määrän, joka henkilölle on kertynyt 63 vuoden ikään mennessä. Kelalle ilmoitetaan työeläkkeen teoreettinen määrä siten, että teoreettisen eläkkeen laskennassa vakuutuskaudet on huomioitu 63 vuoden ikään saakka.

Teoreettisen eläkkeen ilmoittamisesta Kelalle on annettu ohjeet rekisteriohjepalvelussa.

Korotettu karttuma

Vuoden 2005 alusta eläkettä karttuu 1,5 prosentin sijasta 1,9 prosenttia niistä ansioista, jotka työntekijä on ansainnut 53 ikävuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta sen kuukauden loppuun, jona hän täyttää 63 vuotta.

Eläkettä puolestaan karttuu 4,5 prosenttia niistä ansioista, jotka työntekijä on ansainnut 63 ikävuoden täyttämiskuukautta seuraavan kuukauden alusta sen kuukauden loppuun, jona hän täyttää 68 vuotta.

Vuoden 2005 sääntöjen ja tämän ohjeen mukainen korotettu karttuma lasketaan

• vanhuuseläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on 1.1.2005 tai sen jälkeen ja
• työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on 1.1.2006 tai sen jälkeen.

EU-säännökset edellyttävät muiden EU-maiden vakuutuskausien rinnastamista Suomen vakuutuskausiin. Sen vuoksi eläkkeenhakijalla on oikeus korotettuun karttumaan, jos hän on työskennellyt työntekijänä tai yrittäjänä muussa EU-maassa Suomen korotettuun karttumaan oikeuttavan ikäisenä. Koska oikeus korotettuun karttumaan syntyy asetuksen 1408/71 perusteella, korotus lasketaan ainoastaan teoreettiseen eläkkeeseen, jonka perusteella lasketaan pro rata -eläke.

Kun korotettu karttuma lasketaan teoreettiseen eläkkeeseen ja sen perusteella laskettavaan pro rata -eläkkeeseen, voi pro rata -eläke olla suurempi kuin kansallisesti laskettu eläke. Suomessa eläke on laskettava pro rata -eläkkeenä silloinkin, kun toisesta EU-maasta ei vielä haeta vanhuuseläkettä, jos eläke on näin laskettuna suurempi.

Korotuksen osuus lasketaan teoreettiseen eläkkeeseen erillisenä lisänä. Jos työskentely Suomessa on tapahtunut ennen 1.1.2005, korotuksen osuus liitetään siihen eläkepalkkaan, johon olisi liitetty tuleva aika viimeisen Suomen työsuhteen päättyessä. Myös julkisten eläkejärjestelmien erityissäännökset on otettava korotetussa karttumassa huomioon.

Esimerkki korotetun karttuman laskemisesta, jos työskentelyä on Suomessa ennen 1.1.2005 (työkyvyttömyyseläke).

Jos työskentelyä on ollut Suomessa 1.1.2005 jälkeen, niin ansio, johon korotus liitetään, määritellään Suomen vuosiansioiden perusteella. Suomen työansiot 1.1.2005 alkaen jaetaan Suomen kalenterikuukausilla. Tällöin vajaa vuosi on 12 kuukautta.

Vanhuuseläkkeessä työansiot ja kalenterikuukaudet otetaan kuitenkin huomioon eläketapahtumakuukauden loppuun saakka. Työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe-eläkkeissä työansiot ja kalenterikuukaudet otetaan puolestaan huomioon eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun saakka.

Esimerkki korotetun karttuman laskemisesta, jos työskentelyä on Suomessa 1.1.2005 jälkeen (vanhuuseläke).

Esimerkki korotetun karttuman laskemisesta, jos työskentelyyn sovelletaan eri karttumisprosentteja (vanhuuseläke).

Korotettua karttumaa laskettaessa rinnastetaan Suomen työskentelyyn aika, jolloin henkilö on ollut työskentelyn perusteella vakuutettuna toisessa EU-maassa. Jos toisen EU-maan vakuutuskauden luonnetta (eli onko kysymyksessä työskentely vai esimerkiksi lapsenhoitoaika, työttömyysaika jne.) ei saada selvitettyä, korotetussa karttumassa rinnastetaan toisen EU-maan vakuutusaika, joka on eläkettä kartuttavaa. Tällöin ei kuitenkaan rinnasteta asumisaikaa.

Kun korotettu karttuma lasketaan työkyvyttömyys-, työttömyys- tai perhe-eläkkeeseen, toisen EU-maan rinnastettava työskentely otetaan huomioon enintään Suomen eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun saakka. Jos eläkkeessä ei ole tulevaa aikaa, toisen EU-maan työskentely otetaan huomioon enintään Suomen eläketapahtumakuukauden loppuun. Kun korotusta lasketaan vanhuuseläkkeeseen, rinnastettava työskentely otetaan huomioon enintään Suomen eläketapahtumakuukauden loppuun. Jos työskentely on loppunut ennen em. ajankohtaa, työskentely otetaan huomioon sen päättymisajankohtaan saakka.

Työskentely toisessa maassa korotettuun karttumaan oikeutetun ikäisenä selvitetään eläkehakemuslomakkeiden E 202 - 204 sekä vakuutuskausitodistuksen E 205 tietojen perusteella. Eläkehakemuslomakkeella tulisi olla täytettynä kohta, jossa ilmoitetaan työskentelyn päättymisen ajankohta. Myös toisen EU-maan eläkepäätöstä käytetään työskentelyn selvittämisessä. Lisäksi hakijalta tai toisen EU-maan vakuutuslaitokselta voidaan pyytää lisäselvitystä työskentelystä toisessa EU-maassa.

Eläkettä haetaan Saksasta ja Suomesta 65 vuoden iässä. Jos Saksan eläkkeen laskennassa huomioon otettavia vakuutuskausia on vahvistettu 64 vuoden ikään saakka, korotettua karttumaa laskettaessa Saksan vakuutuskaudet rinnastetaan enintään siihen saakka kuin Saksa on ne vahvistanut.

Jos Ruotsissa ja Suomessa eläkettä haetaan 65 vuoden iässä, Ruotsi ilmoittaa vakuutuskausitodistuksella E 205 kaudet sen vuoden loppuun, jonka verotus on vahvistettu. Jos muun selvityksen perusteella nähdään, että henkilö on jatkanut työskentelyä, korotettua karttumaa laskettaessa Ruotsin vakuutuskaudet rinnastetaan työskentelyn päättymiseen saakka tai Ruotsin eläkkeen alkamiseen saakka, kuitenkin enintään Suomen eläketapahtumakuukauden loppuun saakka.

Myös Norja ilmoittaa vakuutuskausitodistuksella E 205 kaudet sen vuoden loppuun, jonka vuoden verotus on vahvistettu. Näin ollen korotettua karttumaa laskettaessa toimitaan kuten Ruotsin työskentelyn osalta.

Alle vuoden pituiset kaudet toisissa EU-maissa

EU-mailla on oikeus edellyttää eläkkeen saamiseksi, että eläkkeenhakijalla on ainakin yksi vähintään vuoden mittainen vakuutuskausi tässä maassa (asetuksen 1408/71 artikla 48, hallintotoimikunnan päätös 79).

Jos toisen EU-maan lain mukaan oikeutta eläkkeeseen ei synny alle vuoden työskentelyn perusteella, tällainen vakuutuskausi voi oikeuttaa eläkkeeseen Suomessa. Ao. maan eläkeoikeuden saamiseksi vaadittava odotusaika voi olla pidempi kuin vuosi. Jotta toisen EU-maan alle vuoden vakuutuskausi otettaisiin Suomessa huomioon, edellytetään, että ulkomaan vakuutuskausi Suomessa täytettynä oikeuttaa eläkkeeseen.

Toisen EU-maan alle vuoden pituinen vakuutuskausi liitetään teoreettisen eläkkeen vakuutuskausiin, mutta sitä ei oteta mukaan pro rata -eläkkeen jakajaan (asetuksen 48.2 artikla).

Jos hakija on työskennellyt Suomen lisäksi vain yhdessä EU-maassa, jossa työskentelyä on alle vuoden, Suomen teoreettisen eläkkeen laskeva laitos myöntää eläkkeen myös toisen EU-maan alle vuoden vakuutuskaudesta.

Hakija on työskennellyt Saksassa 8 kuukautta, jonka perusteella siellä ei ole syntynyt eläkeoikeutta. Suomessa hän on työskennellyt 360 kuukautta. Suomen työeläke lasketaan ja myönnetään teoreettisena eläkkeenä 368 kuukauden perusteella.

Jos hakija on työskennellyt useassa EU-maassa, alle vuoden vakuutuskausi jakautuu vakuutuskausien pituuksien suhteessa sellaisten työskentelymaiden kesken, joissa työskentelyä on ollut yli vuoden ajan. Tällöin teoreettisen eläkkeen vakuutuskausissa otetaan huomioon kaikki vakuutuskaudet, mutta pro rata -eläkkeen jakajassa vain Suomen ja sellaisen työskentelymaan vakuutuskaudet, jossa työskentely on kestänyt yli vuoden.

EY-tuomioistuimen ratkaisun Malfitano (76/82) mukaan alle vuoden vakuutuskaudet, jotka eivät oikeuta eläkkeeseen siinä maassa, jossa ne on ansaittu, lasketaan eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi siinä jäsenmaassa, jonka odotusaika on täyttynyt. Hakijan ei tarvitse olla eläketapahtumahetkellä vakuutettuna viimeksi mainitussa maassa. Monissa EU-maissa sosiaaliturvan piiriin pääsemiseksi edellytetään vähintään vuoden vakuutusaikaa.

EY-tuomioistuimen ratkaisun Vermaut (55/81) mukaan työntekijältä ei saa periä vakuutusmaksua näistä alle vuoden pituisista kausista siinä maassa, jossa ne otetaan huomioon.

Esimerkki eläkkeen laskemisesta silloin, kun toisessa EU-maassa on työskentelyä alle vuoden.

Esimerkki eläkkeen laskemisesta silloin, kun yhdessä EU-maassa on työskentelyä alle vuoden ja yksi hakemusmenettelyssä mukana oleva maa hylkää työkyvyttömyyseläkehakemuksen.

Eläkkeiden yhteensovitus EU-säännösten mukaan

Asetus 1408/71 jakaa yhteensovitettavat etuudet samanlaisiin ja erilaisiin etuuksiin. Eläkkeiden yhteensovittamista koskevat säännökset ovat asetuksen 46 a - 46 c artikloissa.

Samanlaisia etuuksia ovat vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet, jotka perustuvat saman henkilön vakuutuskausiin. Vastaavasti erilaiset etuudet ovat etuuksia, jotka eivät täytä samanlaisen etuuden määritelmää. Esimerkiksi liikenne- ja tapaturmaetuus eli LITA-etuus on työeläkkeeseen nähden erilainen etuus.

EY-tuomioistuin on useaan otteeseen täsmentänyt käsitteiden sisältöä. Tapauksessa van Gastel (37/86) tuomioistuin toteaa etuuksien olevan samanlaisia kansallisen lainsäädännön ominaispiirteistä riippumatta silloin, kun niiden tarkoitus ja päämäärä, laskemisperusteet ja myöntämisperusteet vastaavat toisiaan.

Tapauksessa Stefanutti (197/85) tuomioistuin katsoi, että etuudet, jotka perustuvat eri henkilöiden työskentelykausiin, eivät ole samanlaisia etuuksia.

Asetus rajoittaa kansallista yhteensovitusta. Samanlaisia etuuksia ei saa pääsääntöisesti yhteensovittaa. Jos kaksi tai useampi EU-maa myöntää eläkkeen, joissa kaikissa on tulevan ajan osuus, voidaan päällekkäiset tulevat ajat yhteensovittaa. Erilaisten etuuksien yhteensovittaminen on tietyin edellytyksin mahdollista.

Jotta toisen EU-maan eläke tai muu etuus voidaan ottaa huomioon yhteensovituksessa, on siitä oltava säännökset kansallisessa lainsäädännössä.

Suomessa asetuksen yhteensovittamista koskevat säännökset tulevat sovellettavaksi,

• kun työeläkkeestä vähennetään LITA-etuus (asetuksen mukaan erilainen etuus) tai
• kun sekä Suomen että toisen EU-maan eläke sisältää tulevan ajan eläkkeen.

Vuoden 2005 lainmuutoksen mukaan kansallisessa lainsäädännössä yhteensovituksesta luovuttiin. Ainoastaan LITA-etuuden vähentäminen työeläkkeestä on mahdollista. TyEL:ssä ei enää käytetä termiä yhteensovitus vaan säädetään ensisijaisten etuuksien vähentämisestä eläkkeestä.

Ensisijaisen etuuden vähentäminen eläkkeestä - Ensisijaisten etuuksien vähentäminen eläkkeestä 1.1.2007 alkaen

TyEL:n 93 §:n 2 momentissa on säännös kahdesta tai useammasta EU-maasta tai sosiaaliturvasopimusmaasta myönnettävästä tulevan ajan eläkkeen päällekkäisyyden estämisestä. Tätä säännöstä sovelletaan, jos eläketapahtuma on vuonna 2006 tai sen jälkeen.

Toinen asetuksessa sallittu tapa estää tulevan ajan päällekkäisyys on sopia siitä sosiaaliturvasopimuksessa (asetuksen 1408/71 artikla 46b.2.b.i). Tällainen sopimus on ilmoitettava asetuksen 1408/71 liitteessä IV. Suomi on ilmoittanut liitteessä Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen, Suomen ja Saksan välisen sosiaaliturvasopimuksen sekä Suomen ja Luxemburgin välisen sosiaaliturvasopimuksen.

Suomessa sopimukset menettävät tulevan ajan eläkkeen osittamisen osalta merkityksensä, koska tulevan ajan osittaminen on mahdollista jo kansallisen lainsäädännön perusteella.

LITA-etuuksien vähentäminen

LITA-etuus vähennetään suoraan työeläkkeestä. Näin ollen työeläkettä jää maksettavaksi, jos sen määrä on suurempi kuin LITA-etuus. Myös ulkomailta maksettavat LITA-etuudet otetaan huomioon vähennyksessä.

EU-säännökset rajoittavat yhteensovittamista, jos sama etuus otetaan huomioon kahdessa tai useammassa EU-maassa.

Jos toisen EU-maan LITA-etuus on ensisijainen kyseisen maan työeläkkeeseen nähden tai jos etuutta ja työeläkettä maksetaan rinnakkain, otetaan LITA-etuus rajoitetusti huomioon Suomen työeläkettä vähennettäessä.

Jos toisen maan LITA-etuus on puolestaan toissijainen kyseisen maan työeläkkeeseen nähden, kuten esimerkiksi Ruotsin tapaturmaetuus (livsränta), etuutta ei oteta huomioon Suomen työeläkettä vähentävänä.

Jos toinen EU-maa ei yhteensovituksessa ota huomioon LITA-etuutta vähentävänä , Suomen työeläkkeestä voidaan täysimääräisesti vähentää sekä Suomesta että toisesta EU-maasta saatava LITA-etuus. Tällöin Suomen työeläke lasketaan kansallisena ja pro rata -eläkkeenä. Siitä eläkkeestä, joka on suurempi, vähennetään LITA-etuuden määrä.

Suomen LITA-etuutta ei oteta huomioon Ruotsin työeläkettä vähentävänä, joten se voidaan ottaa huomioon Suomen työeläkettä vähentävänä täysimääräisesti.

EU-perhe-eläkkeessä LITA-vähennys tehdään edunsaajien eläkkeistä samana suhteellisena osuutena LITA-korvauksesta kuin mitä perhe-eläkkeen edunsaajien osuudet ovat edunjättäjän eläkkeestä. Lopputulos on yleensä sama kuin jos tehtäisiin kokonaisperhe-eläkkeestä LITA-vähennys. LITA-vähennys tehdään siitä eläkkeestä, joka on suurempi (kansallinen tai pro rata -eläke)

Esimerkki LITA-vähennys perhe-eläkkeestä ja vähennetystä leskeneläkkeestä

Kun sama etuus otetaan huomioon kahdessa tai useammassa EU-maassa ja etuutta lasketaan kansallisten säännösten perusteella niin määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa kansallisen lainsäädännön yhteensovittamissäännöksiä, jaetaan niiden maiden lukumäärällä, jotka ottavat saman (erilaisen) etuuden huomioon.

Kun LITA-etuus on suurempi kuin työeläke, jää työeläkettä aina maksettavaksi puolet, jos kaksi maata ottaa huomioon saman etuuden yhteensovituksessa (vastaavasti kolmasosalla, jos yhteensovittavia maita on kolme). Näin yhteensovitettavaa etuutta jää aina maksettavaksi, olipa huomioon otettava etuus kuinka suuri tahansa.

Kun LITA-etuus on pienempi kuin työeläke, vähennetään työeläkkeestä puolet LITA-etuuden määrästä, jos kaksi maata ottaa huomioon saman etuuden yhteensovituksessa (vastaavasti kolmasosalla, jos yhteensovittavia maita on kolme).

Pro rata –eläkettä laskettaessa huomioon otettava erilainen etuus otetaan yhteensovituksessa huomioon vakuutus- ja asumiskausien suhteessa.

Esimerkki LITA-etuuksien yhteensovituksesta silloin, kun LITA-etuus on suurempi kuin työeläke.

Esimerkki LITA-etuuksien yhteensovituksesta silloin, kun LITA-etuus on pienempi kuin työeläke.

Työkyvyttömyyseläke

Työkyvyttömyyseläkkeen määräytymisestä EU-säännöin säädetään asetuksen 1408/71 artiklassa 40, jossa viitataan vanhuuseläkkeen määräytymistä koskeviin artikloihin 44 - 51. Jos hakija on työskennellyt ainakin kahdessa EU-maassa, eläke lasketaan kahdella tavalla:

• kansallisena (puhtaan kansallisena tai asetuksen mukaisena kansallisena) ja
• pro rata -eläkkeenä

Näistä suurempi myönnetään (asetuksen artiklat 46.3 ja 49.1.b.ii).

Esimerkki siitä, kuinka työkyvyttömyyseläke lasketaan kansallisena ja pro rata -eläkkeenä

Esimerkki työkyvyttömyyseläkkeen laskennasta silloin, kun eläkkeessä on mukana palkatonta aikaa (opiskelua ja sairauspäivärahaa)

Esimerkki työkyvyttömyyseläkkeen laskennasta silloin, kun vakuutuskaudet otetaan eläketapahtumakuukauden loppuun (ei tulevaa aikaa)

Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen määräytyy kansallisten säännösten mukaan. EU-maat voivat ilmoittaa asetuksen liitteessä V sellaiset maat, joiden työkyvyttömyyden käsitteen ne hyväksyvät omaansa vastaavaksi (asetuksen 40.4 artikla). Suomi ei ole ilmoittanut liitteessä yhtään maata, joten Suomen työkyvyttömyyseläkeoikeus ratkaistaan aina kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Työkyvyttömyyttä määritettäessä on otettava huomioon kaikki asiakirjat, lääkärinlausunnot ja muut tiedot, jotka eläkelaitos on saanut jäsenvaltioiden laitoksilta (toimeenpanoasetuksen 574/72 artikla 40).

Tulevan ajan edellytys

Työkyvyttömyyseläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on 1.1.2006 tai sen jälkeen, sisältyy aina tulevan ajan eläkkeen osuus, jos sen saamisen edellytykset täyttyvät (tulevan ajan eläke). Se täyttyy, jos hakijalla on vähintään euroa työansioita (vuoden 2008 tasossa) työkyvyttömyyden alkamisvuotta edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden ajalta. Tarvittaessa otetaan huomioon ansiot muissa EU-maissa.

Muista EU-maista ansioita ei selvitetä, jos hakemusasiakirjojen perusteella nähdään, että työskentelyä on toisessa EU-maassa ollut ainakin yhdeltä vuodelta. Epäselvissä tapauksissa hakijalta tai toisen EU-maan vakuutuslaitokselta pyydetään selvitys ansioista.

Tulevan ajan ansio EU-tilanteessa

Tulevan ajan ansio määräytyy pääsääntöisesti eläketapahtumavuotta edeltäneiden viiden viimeisen kalenterivuoden (tarkasteluajan) ansioiden perusteella. Jotta Suomen tulevan ajan eläkettä voitaisiin laskea, on viiden vuoden tarkasteluaikana oltava Suomen eläkelakien mukaan vakuutettuja työansioita. Jos tarkasteluaikana on vain ansioita toisesta EU-maasta ja mahdollisia Suomen sosiaalietuuksia, tulevan ajan eläkkeen määrä on nolla.

Työkyvyttömyyseläke - Tulevan ajan eläkkeen laskenta

Jos kysymys on nuoresta tai siirtymäaikaan sijoittuvasta eläketapahtumasta, sovelletaan näitä tilanteita koskevia erityisäännöksiä.

Kun lasketaan kansallista eläkettä , tarkasteluajan ansiot Suomessa jaetaan kyseiseen aikaan sisältyvien kuukausien (60) lukumäärällä. Jakaja on aina pääsääntöisesti 60, vaikka tarkasteluaikaan sisältyisi vuosia, jolloin henkilö on työskennellyt toisessa EU-maassa. Jos on kyse siirtymäkaudesta tai nuoresta, käytetään jakajaa, jota muutenkin vastaavalla henkilöllä sovellettaisiin.

Kun lasketaan teoreettista ja pro rata -eläkettä ja henkilöllä on tarkasteluaikana eläkettä kartuttavaa vakuutusaikaa toisessa EU-maassa , tarkasteluajan ansiot Suomessa jaetaan tarkasteluaikaan kuuluvien Suomen kuukausien lukumäärällä. Tällöin vajaa vuosi on 12 kuukautta. Näin ollen, jos henkilöllä on yksi ansiokuukausi Suomessa vuoden aikana ja 11 kuukautta toisen EU-maan eläkettä kartuttavaa vakuutusaikaa, jakajassa Suomen kuukausina huomioidaan 12 kuukautta ko. vuodelta.

Kun henkilöllä on tarkasteluaikana eläkettä kartuttavaa vakuutusaikaa toisessa EU-maassa, toisen maan kausien laatuun ei kiinnitetä huomiota. Esimerkiksi jos toinen maa ilmoittaa varusmiespalveluajan eläkettä kartuttavana aikana, otetaan tämä huomioon tarkasteluajassa, jos toinen maa on ilmoittanut jakson eläkettä kartuttavaksi ajaksi.

Esimerkki tulevan ajan ansioiden määräytymisestä silloin, kun henkilö on työskennellyt tarkasteluaikana toisessa EU-maassa.

Esimerkki tulevan ajan ansioiden määräytymisestä silloin, kun henkilö työskennellyt tarkasteluaikana toisessa EU-maassa ja Suomen ansioita on sekä yksityiseltä julkiselta puolelta.

Tarkasteluaikaan voi sisältyä sellaisia vuosia, jolloin henkilöllä ei ole Suomessa ansioita eikä eläkettä kartuttavia vakuutuskausia toisessa EU-maassa. Tällöin Suomen ansiot jaetaan tarkasteluaikaan kuuluvien Suomen kuukausien lukumäärällä lisättynä niillä kuukausilla, joilla Suomen kuukaudet ja muiden EU-maiden eläkettä kartuttavat vakuutuskaudet alittavat 60 kuukautta. Toisin sanoen, jakajana käytettävään Suomen kuukausien lukumäärään lisätään kuukaudet, jolloin henkilöllä ei ole lainkaan eläkettä kartuttavaa vakuutusaikaa missään EU-maassa. Myös tällöin vajaa vuosi on 12 kuukautta.

Esimerkki tulevan ajan ansioiden määräytymisestä silloin, kun tarkasteluaikaan sisältyy sellaisia vuosia, jolloin henkilöllä ei ole Suomessa ansioita eikä eläkettä kartuttavia vakuutuskausia toisessa EU-maassa.

Myös teoreettista ja pro rata -eläkettä laskettaessa tulee ottaa huomioon se, onko kyse siirtymäkaudesta tai nuoresta.

Esimerkki tulevan ajan ansioiden määräytymisestä EU-tilanteessa silloin, kun on kysymyksessä siirtymäkausi.

Esimerkki tulevan ajan ansioiden määräytymisestä EU-tilanteessa silloin, kun työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot otetaan huomioon tulevan ajan ansioissa.

Esimerkki tulevan ajan ansioiden määräytymisestä EU-tilanteessa silloin, kun on kysymyksessä nuori.

Tulevan ajan eläkkeen osittaminen

Asetuksen 1408/71 mukaan kansallisen eläkkeen saa yhteensovittaa muun EU-maan työeläkkeen kanssa tulevan ajan eläkkeen osalta (asetuksen artikla 46b.2.b).

Jos eläketapahtuma on vuonna 2006 tai myöhemmin, sovelletaan tulevan ajan osittamisessa kansallista lainsäädäntöä ja asetuksen säännöksiä. TyEL:n 93 §:n 2 momentissa on säännös kahdesta tai useammasta valtiosta myönnettävästä tulevan ajan eläkkeen päällekkäisyyden estämisestä.

Jos toinen EU-maa myöntää eläkkeen, jossa on tulevan ajan osuus, niin Suomi myöntää tulevan ajan eläkkeen Suomen vakuutuskausien suhteessa eli osittaa tulevan ajan eläkkeen. Kun Suomen tulevan ajan eläke ositetaan vakuutuskausien suhteessa, otetaan huomioon tulevaa aikaa myöntävien EU-maiden eläkettä kartuttavat vakuutuskaudet. Asumiskausia ei oteta huomioon.

Tulevan ajan eläkkeen myöntäminen Suomen vakuutuskausien suhteessa on mahdollista ainoastaan, jos on kysymys päällekkäisistä tulevista ajoista. Tällöin henkilö on tosiasiassa saamassa eläkettä, johon sisältyy tulevaa aikaa, kahdesta tai useammasta EU-maasta.

Eläke myönnetään esimerkiksi Saksasta, Tanskasta ja Suomesta. Tulevan ajan eläkkeen osittamisessa otetaan huomioon vain Suomen ja Saksan vakuutuskaudet, koska Tanskan eläkkeessä ei ole tulevaa aikaa.

Eläkettä haetaan Suomesta, Saksasta ja Norjasta. Suomi ja Norja myöntävät tulevan ajan eläkkeen, mutta Saksa hylkää hakemuksen. Tulevan ajan eläkkeen osittamisessa otetaan huomioon vain Suomen ja Norjan vakuutuskaudet, koska Saksa ei myönnä tulevan ajan eläkettä.

Teoreettisen eläkkeen ja sen perusteella laskettavan pro rata -eläkkeen laskennassa otetaan huomioon kaikkien EU-maiden vakuutuskaudet.

Esimerkki tulevan ajan eläkkeen osittamisesta.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu toiset EU-maat ja niistä myönnettävät etuudet, joissa on mukana tulevan ajan eläkkeen osa.

Ruotsi	Perhe-eläkkeet	Tuleva aika lasketaan siihen vuoteen saakka (till och med), jolloin vakuutettu edunjättäjä olisi täyttänyt 64 vuotta.
Norja	Toistaiseksi myönnettävät työkyvyttömyyseläkkeet ja perhe-eläke	Tuleva aika lasketaan siihen vuoteen asti (till och med), jolloin vakuutettu täyttää 66 vuotta.
Saksa	Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet	Tuleva aika lasketaan 60 vuoden ikään saakka.
Itävalta	Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet	Tuleva aika lasketaan 56 vuoden ja puolen vuoden ikään saakka.
Italia	Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet	Uudessa järjestelmässä tuleva aika lasketaan 60 vuoden ikään saakka. Vanhassa järjestelmässä tuleva aika otetaan miehillä huomioon 65 vuoden ikään saakka ja naisilla 60 vuoden ikään saakka.
Luxemburg	Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet	Tuleva aika otetaan huomioon alle 55 vuoden ikään saakka.
Latvia	Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet	Tuleva aika otetaan huomioon vanhuuseläkeikään saakka, joka on 62 vuotta. Ainoastaan lapsella on perhe-eläkeoikeus.
Liettua	Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet	Tuleva aika otetaan huomioon vanhuuseläkeikään saakka (naisilla 60 vuotta ja miehillä 62,5 vuotta.)
Slovakia	Työkyvyttömyyseläkkeet	Tuleva aika otetaan huomioon vanhuuseläkeikään saakka. (Lapsettomalla naisella nousee 62 vuoteen 2015 mennessä. Lapset alentavat naisen eläkeikää enintään neljällä vuodella. Miehillä 62 vuotta).
Slovenia	Työkyvyttömyys- ja perhe-eläke	Tulevaa aikaa otetaan huomioon 2/3 työkyvyttömyyseläketapahtuman ja 58 ikävuoden täyttämisen välisestä ajasta ja puolet 58 ikävuoden ja 61 (naiset) 63 (miehet) ikävuoden välisestä ajasta.
Islanti	Työkyvyttömyys- ja perhe-eläke	Tulevan ajan osuus voi olla laskennassa mukana.
Sveitsi	Työkyvyttömyys- ja perhe-eläke	Tulevan ajan osuus lasketaan vanhuuseläkeikään saakka.

Työkyvyttömyyseläkkeen alkaminen

Kun muussa EU-maassa asuvalle henkilölle myönnetään Suomen työkyvyttömyyseläke samalle ajalle kuin asuinmaa myöntää päivärahan, tämän toisen maan sairauspäiväraha on vuoden ajan ensisijaista Suomen työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Se siirtää Suomen työkyvyttömyyseläkkeen alkamisaikaa kuitenkin enintään vuodella.

Tarkemmat ohjeet em. asiasta löytyy yleiskirjeestä A 39/95 Ulkomaan päivärahan vaikutus eläkkeen alkamiseen

Vanhuuseläke

Vanhuuseläkkeen määräytymisestä EU-säännöin säädetään asetuksen 1408/71 artikloissa 44 - 51. Vanhuuseläkkeen yhtenä saamisen edellytyksenä on kansallisen lainsäädännön mukaisen vanhuuseläkeiän täyttäminen. Kustakin EU-maasta saa vanhuuseläkkeen ao. maan vanhuuseläkeiässä.

Suomessa vuoden 2005 alusta lukien työntekijällä on pääsääntöisesti oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle valintansa mukaan 63 ja 68 vuoden iän täyttämisen välisenä aikana.

Myös työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi vasta ao. maan vanhuuseläkeiässä, vaikka henkilö jo saisi vanhuuseläkettä toisesta EU-maasta. Kaikissa EU-maissa työkyvyttömyyseläke ei muutu automaattisesti vanhuuseläkkeeksi, vaan sitä on haettava erikseen. Esimerkiksi Ruotsissa työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävää vanhuuseläkettä on haettava.

Mikäli henkilö saa Suomessa työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkettä tai on yksilöllisellä varhaiseläkkeellä, vanhuuseläkettä ei lähtökohtaisesti tarvitse erikseen hakea, vaan eläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta lukien.

Vanhuuseläkkeen määrä

Jos hakija on työskennellyt ainakin kahdessa EU-maassa, eläke lasketaan kahdella tavalla:

• kansallisena (puhtaan kansallisena tai asetuksen mukaisena kansallisena) ja
• pro rata -eläkkeenä.

Näistä suurempi myönnetään (asetuksen 1408/71 artiklat 46.3 ja 49.1.b.ii).

Kansallisen lain mukainen vanhuuseläke on yhtä suuri kuin pro rata -eläke paitsi, jos eläkkeen hakija on työskennellyt toisessa EU-maassa korotettuun karttumaan oikeuttavan ikäisenä taikka jos hakija ei täytä toisessa EU-maassa vuoden odotusaikaa ja tällainen vakuutuskausi voi oikeuttaa eläkkeeseen Suomessa.

Esimerkki TyEL-laitos on VILMA-laitos ja julkista palvelua

Esimerkki TyEL-laitos on VILMA-laitos, julkista palvelua ja korotettu karttuma

Esimerkki TyEL-laitos on VILMA-laitos, julkista palvelua ja vuorotteluvapaa

Varhennettu vanhuuseläke

Työntekijällä tai yrittäjällä on oikeus saada vanhuuseläke varhennettuna aikaisintaan 62 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Varhennettua vanhuuseläkettä pienennetään 0,6 % jokaiselta kuukaudelta, jolla ikä alittaa 63 vuotta.

Varhennusvähennys tehdään sekä kansalliseen että pro rata -eläkkeeseen, joista valitaan suurempi. Vähennys lasketaan aina riippumatta siitä, missä henkilö asuu silloin, kun hän hakee eläkettä.

Esimerkki varhennetun vanhuuseläkkeen laskemisesta.

Lykätty vanhuuseläke

Hakija voi lykätä eläkkeen hakemista. Lykkäyskorotusta lasketaan eläkkeeseen, jos työntekijä lykkää vanhuuseläkkeen yli 68 vuoden täyttämisen. Tällöin eläkkeeseen lisätään 0,4 prosentin lykkäyskorotus jokaiselta lykkääntyneeltä kuukaudelta seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 68 vuotta.

Lykkäyskorotus tehdään sekä kansalliseen että pro rata -eläkkeeseen, joista valitaan suurempi. Lykkäyskorotus lasketaan aina riippumatta siitä, missä henkilö asuu silloin, kun hän hakee eläkettä.

Kuntoutustuki

Kuntoutustuki lasketaan EU-säännösten mukaan samalla tavalla kuin työkyvyttömyyseläke.

Työeläkekuntoutus

Asetuksessa 1408/71 ei ole kuntoutusta koskevia erityisiä säännöksiä, joten kuntoutusrahaan sovelletaan kansallista lainsäädäntöä asetuksen periaatteita noudattaen.

Työeläkekuntoutus asetuksen 1408/71 tarkoittamana sairausetuutena

Kuntoutusetuuksien katsotaan kuuluvan asetuksen 1408/71 jaottelussa III osaston 1 luvun sairaus- ja äitiysetuudet alle, kuntoutusrahaa, (kuntoutuskorotusta, maksetaan eläkeläiselle) ja kuntoutusavustusta pidetään asetuksen 1408/71 III osaston 1 luvun mukaisina rahaetuuksina. Nämä etuudet siis myönnettäisiin toimivaltaisesta valtiosta.

Luontoisetuuksia puolestaan ovat muut kuin kuntoutukseen liittyvät rahaetuudet. Luontoisetuuksia ovat näin ollen kuntoutuksen keinot. Luontoisetuuksia annetaan yleensä asuin- tai oleskeluvaltion lainsäädännön mukaisesti.

Työeläkejärjestelmässä kuntoutuksen perusetuutena on kuntoutusraha. Kuntoutusrahaa maksetaan vain aktiivisen kuntoutuksen eli kuntoutusohjelman toteuttamisen ajalta. Muulta ajalta mahdollisesti maksettava etuus eli kuntoutusavustus on työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen. Kuntoutusavustukseen ei lisätä 33 prosentin korotusta.

Kuntoutus ohjeisto - Kuntoutus

Kuntoutuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on työskentelystä saatuja ansioita siten, että hänen tulevan ajan ansionsa ovat vähintään 28 249,94 euroa (vuoden 2008 tasossa). Siirtymäkauden ajan (vuoden 2010 loppuun) kuntoutusoikeuden arvioinnissa tulevan ajan tarkasteluaika poikkeaa työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansioiden tarkasteluajasta. Tutkittaessa oikeutta kuntoutukseen, ansioita tarkastellaan hakemusta edeltäneen viiden kalenterivuoden ajalta. Toisesta EU-maasta saatuja ansioita ei tässä oteta huomioon.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan hakijan osalta tulevan ajan ansiot määräytyvät samoin kuin hänen työkyvyttömyyseläkkeessään.

Suomessa työeläkelakien mukaisen ammatillisen kuntoutuksen järjestäminen on tarkoituksenmukaista silloin, kun henkilö on vakiintunut työelämään eikä hänen yhteytensä siihen ole katkennut. Kuntoutujalta edellytetään, että hän on ansainnut työeläketurvaa kohtuullisen pitkään.

Työhistorian pituutta arvioitaessa ei oteta huomioon hakijan työskentelyä toisessa EU-maassa. Vaikka henkilöllä olisi riittävästi tulevan ajan ansioita, työeläkekuntoutus ei ole aina perusteltua silloin, kun henkilö on työskennellyt ja ollut vakuutettuna toisessa EU-maassa pitkänkin aikaa.

Kuntoutusetuuden määrääminen

Vaikka kuntoutusrahan hakija on ollut töissä myös toisessa EU-maassa, kuntoutusraha lasketaan kansallisten säännösten mukaan lasketun työkyvyttömyyseläkkeen perusteella. Tällöin kansallisesti lasketun eläkkeen tulevaa aikaa ei ositeta, eikä pro rata -eläkettä lasketa.

Jos kuntoutuksen hakija on eläkkeellä ja hänen eläkkeensä on laskettu EU/ETA-eläkkeenä, kuntoutuskorotus lasketaan siihen työeläkkeeseen, jota hakija saa Suomesta. Kuntoutuskorotuksen vuoksi ei käynnistetä EU-hakemuskierrosta.

Jos työeläke on laskettu teoreettisena eläkkeenä sen vuoksi, että eläkkeensaajalla on ollut toisessa EU-maassa työskentelyä alle 12 kuukautta, kuntoutuskorotus lasketaan teoreettiseen eläkkeeseen.

Jos toinen EU-maa myöntää tulevan ajan eläkkeen, Suomen tulevan ajan eläke voidaan osittaa siten kuin työkyvyttömyyseläkkeissä (ks. tässä ohjeessa kohta tulevan ajan eläkkeen osittaminen).

Jos kuntoutusraha myönnetään niin pian kuntoutustuen päättymisen jälkeen, että se tulee myönnettäväksi entisin perustein ja jos kuntoutustuessa oli ositettu tulevan ajan eläke, ositus puretaan.

Kun henkilön työkyvyttömyyseläkettä ollaan Suomessa hylkäämässä, mutta kuntoutusta sen sijaan oltaisiin myöntämässä, jos henkilö sitä hakee, työkyvyttömyyseläke voi tulla myönnettäväksi toisesta EU-maasta. Vaikka eläkkeen myöntäjänä on sellainen maa, jonka eläkkeessä on tuleva aika, Suomen kuntoutusrahan tulevaa aikaa ei ositeta, koska kuntoutusraha määräytyy kansallisten säännösten mukaan.

Ohjaus kuntoutuksen hakemiseen muualta

Jos kuntoutushakemus hylätään vähäisen työhistorian vuoksi, hakija on ohjattava selvittämään, onko hänellä mahdollisuuksia saada kuntoutusta muualta, esimerkiksi Kelasta tai työvoimahallinnosta.

Työttömyyseläke

Työttömyyseläkkeen saamiseksi edellytetään , että henkilö on eläketapahtumaa välittömästi edeltäneiden 15 kalenterivuoden aikana ollut työeläkevakuutettu Suomessa vähintään viisi vuotta (tai 5/20). Tähän työskentelyedellytykseen rinnastetaan työskentely toisessa EU-maassa.

Tulevan ajan eläkkeenosa voidaan laskea työttömyyseläkkeeseen vain, jos henkilö on asunut Suomessa ennen eläketapahtumaa vähintään viisi vuotta. Tähän aikaan rinnastetaan vakuutettu asuminen tai työskentely EU-maissa.

Työttömyyseläkkeeseen voidaan laskea tulevan ajan eläkkeenosa vain, jos henkilö on ollut eläketapahtumavuoden ja sitä välittömästi edeltäneiden 10 kalenterivuoden aikana vähintään 12 kuukautta Suomessa vakuutetussa työssä. Se voi olla Suomessa tehtyä tai ulkomailla lähetettynä työntekijänä tehtyä työtä.

Toisin kuin viiden vuoden asumisaikavaatimuksessa, tähän 12 kuukauden työssäoloehtovaatimukseen eivät kelpaa ulkomaiset vakuutuskaudet.

Suomessa asuva työttömyyseläkkeen hakija voi hakea samalla muusta EU-maasta (varhennettua) vanhuuseläkettä tai työkyvyttömyyseläkettä.

Muusta EU-maasta myönnettävä vanhuuseläke tai varhennettu vanhuuseläke saattaa estää työttömyyspäivärahan saamisen. Näin ollen ulkomaan vanhuuseläkettä tulisi hakea vasta sen jälkeen, kun hakijalle on annettu Suomesta todistus työttömyyseläkkeen hakemista varten.

Toisesta valtiosta myönnetty työkyvyttömyyseläke otetaan huomioon työttömyysetuuden määrää vähentävänä.

Työttömyyseläkkeen saadakseen hakijan tulee esittää työttömyyskassan tai Kelan todistus siitä, ettei hänellä enää ole oikeutta työttömyyspäivärahaan, koska hän on saanut päivärahaa sen enimmäismäärän. Muunlainen, esimerkiksi ulkomaisen viranomaisen antama todistus maksetuista työttömyyspäivärahoista ei tässä kelpaa.

Jos henkilölle syntyy Suomessa oikeus saada työttömyyspäivärahaa, Suomen päivärahan 500 päivän enimmäismäärään luetaan myös EU-maista maksetut päivärahat.

Ulkomailla saatujen päivärahojen enimmäismäärään lukemisessa ei edellytetä sitä, että henkilölle on tullut oikeus päivärahaan Suomesta.

Ulkomailla työskennelleen henkilön tulisi ottaa yhteyttä Kelaan päivärahatodistukseen liittyvissä asioissa.

Jos työttömyyseläkkeen hakijalle myönnetään työkyvyttömyyseläke Norjasta, Islannista, Saksasta tai Luxemburgista ja hänellä on oikeus tulevan ajan työttömyyseläkkeeseen, tuleva aika ositetaan sosiaaliturvasopimuksen säännösten mukaan, jos henkilö on suojattu. Jos taas työttömyyseläkkeensaaja ei ole suojattu, ositus tehdään EU-säännösten ja kansallisen lainsäädännön mukaan. Tällöin osittaminen on mahdollista useampien EU-maiden eläkkeiden kanssa.

Työttömyyseläkkeen saaja on voinut ansaita korotettua karttumaa ulkomaan vakuutuskauden perusteella. Tällöin eläke on laskettava EU-eläkkeenä, vaikka toisesta EU-maasta ei vielä haettaisikaan eläkettä. Hakemus kuitenkin viritetään kansalliseksi hakemukseksi, koska sitä käsitellään ainoastaan Suomessa. Eläketurvakeskus hankkii eläkelaitoksen pyynnöstä näissäkin tilanteissa vakuutuskausitodistuksen, josta selviää korotettuun karttumaan oikeuttavat ulkomaan vakuutuskaudet. Asiaa koskee lakiosaston tiedote.

Ulkomailla olon vaikutus työttömyyseläkkeeseen - Ulkomailla olon vaikutus työttömyyseläkkeeseen

Osa-aikaeläke

Osa-aikaeläke on asetuksessa 1408/71 tarkoitettu vanhuuseläke. Osa-aikaeläke lasketaan kuitenkin ainoastaan kansallisena eläkkeenä. Pro rata -laskentaa ei tehdä. Asetuksessa ei ole varhaiseläkkeitä koskevia säännöksiä, joten osa-aikaeläkkeeseen sovelletaan kansallista lainsäädäntöä asetuksen periaatteita noudattaen.

Osa-aikaeläkkeeseen sovelletaan myös muita osa-aikaeläkkeestä annettuja ohjeita - Osa-aikaeläke

EU-maassa vakuutettu työskentely otetaan osa-aikaeläkkeessä huomioon seuraavasti:

• toisesta EU-maasta maksettava työeläke on estävä eläke,
• työhistoriavaatimukseen kelpaa toisen EU-maan työskentelykaudet,
• 12/18 kuukauden kokoaikatyön vaatimukseen kelpaa toisen EU-maan työskentelykaudet,
• jos eläketapahtuma on ennen vuotta 2006, Suomen työeläkelakien alaista työskentelyä on oltava vähintään kuusi kuukautta ja tulevan ajan oikeus on oltava osa-aikaeläkkeen eläketapahtumahetkellä voimassa olevasta työsuhteesta,
• osa-aikatyö voi tapahtua toisessa EU-maassa,
• vakiintunut ansio ei voi olla toisen EU-maan työhön perustuvaa,
• 75 prosentin enimmäismäärää laskettaessa otetaan huomioon toisessa EU-maassa karttunut eläke.

Estävä eläke

EU:n sosiaaliturvaa koskeva asetus 1408/71 rajoittaa toisesta jäsenvaltiosta maksettavan eläkkeen huomioon ottamista eläkettä määrättäessä. Rajoitus on erilainen, jos eläkkeet perustuvat vakuutuskausiin (samanlaiset etuudet) tai jos ne eivät perustu vakuutuskausiin (erilaiset etuudet).

Koska osa-aikaeläke perustuu ansion alenemaan eikä vakuutuskausiin, sitä koskee erilaisten etuuksien huomioon ottamista koskevat säännökset.

Muusta EU-maasta saatava työeläke on lähtökohtaisesti osa-aikaeläkeoikeuden estävä eläke (asetuksen 46 c.1 ja 46 c.5 artikla). Myös haettu ja myönnetty ulkomainen eläke estää osa-aikaeläkkeen saamisen. Eläkkeen ei tarvitse olla maksussa. Näin ollen keskeytetty eläke on myös osa-aikaeläkkeen estävä eläke.

Lakkautettu ulkomainen eläke ei ole estävä eläke. Myöskään ulkomainen eläke, joka on määrältään enintään Suomen kertasuoritusrajan suuruinen, ei ole osa-aikaeläkkeen estävä etuus. Suomen kertasuoritettuja eläkkeitä ei enää pidetä osa-aikaeläkkeen estävinä eläkkeitä. Eläkkeen hakijan on toimitettava ulkomaisen eläkkeensä määrästä riittävä selvitys osa-aikaeläkettä hakiessaan.

Eläkelaitoksen tulee tiedottaa eläkkeen hakijalle ulkomaan eläkkeen vaikutuksesta osa-aikaeläkkeeseen.

Pitkä työhistoria 5/15 -edellytys

Osa-aikaeläkkeen saamiseksi edellytetään, että henkilöllä on eläketapahtumaa edeltävän 15 vuoden aikana työeläkelakien ja niihin rinnastettavien lakien alaista ansiota vähintään lukua 60 vastaava määrä.

Ulkomailla työskentelevälle työntekijälle voidaan järjestää TyEL:n 150 §:n 2 momentin mukaisissa tilanteissa vapaaehtoinen vakuutus. Vapaaehtoisesti vakuutettu työsuhde luetaan pitkässä työhistoriaedellytyksessä hyväksi.

Asetuksessa 1408/71 artiklassa 45 on säännös, joka velvoittaa rinnastamaan toisen EU-maan työskentelyyn perustuvat vakuutuskaudet Suomen työskentelyaikaan. Toisen EU-maan vakuutuskaudet otetaan aikana huomioon työhistoriaedellytyksessä. Tällöin lukua 60 vastaa 60 kuukautta toisen EU-maan vakuutusaikaa.

Eläketurvakeskuksen UM-osasto hankkii tarvittaessa tiedot ulkomaan työskentelystä sikäläiseltä yhdyslaitokselta (Suomessa asuvat)x. Jos hakija ei ole täyttänyt ulkomaantyöstä ns. U-liitettä, eläkelaitos toimittaa sen hakijalle täytettäväksi.

12/18 -edellytys

Yksityisellä puolella osa-aikaeläkkeen saamiseksi edellytetään, että henkilö on ollut eläkkeen alkamista välittömästi edeltäneiden 18 kuukauden aikana vähintään 12 kuukautta kokoaikaisessa ansiotyössä.

Työskentely muissa EU-maissa otetaan huomioon, kun tarkastellaan 12/18 edellytyksen täyttymistä.

Jos eläketapahtuma on ennen vuotta 2006, työskentely muissa EU-maissa otetaan huomioon 12/18 edellytykseen, jos vähintään kuusi kuukautta on Suomen työeläkelakien alaista työskentelyä. Lisäksi on edellytetty, että tulevan ajan oikeus on osa-aikaeläkkeen eläketapahtumahetkellä ollut voimassa. Tällöin edellytyksenä on myös, että hakijalla on viimeisen kymmenen kalenterivuoden aikana vähintään 12 kuukautta Suomen työeläkelakien alaista työtä.

Ulkomailla työskentelevälle työntekijälle voidaan järjestää TyEL:n 150 §:n 2 momentin mukaisissa tilanteissa vapaaehtoinen vakuutus. Vapaaehtoisesti vakuutettu työsuhde luetaan 12/18 -vaatimuksessa hyväksi.

Eläkkeensaajan on kyettävä osoittamaan, että myös ulkomaantyö täyttää kokoaikatyölle asetetut vaatimukset.

Vakiintunut ansio

Vakiintunut ansio ei voi perustua ulkomaan työhön.

Työntekijän vakiintunut ansio on tulevan ajan ansio, jonka perusteella työkyvyttömyyseläke laskettaisiin, jos työntekijä olisi tullut työkyvyttömäksi osa-aikaeläkkeen alkamishetkellä. Tulevan ajan ansio sisältää viiden eläketapahtumanvuotta edeltäneen vuoden työeläkelakien alaiset ansiot.

Henkilöllä on oltava tarkasteluaikana ansioita Suomessa, jotta hänelle voitaisiin määritellä vakiintunut ansio, jonka perusteella lasketaan osa-aikaeläkkeen määrä. Työskentelyä toisessa EU-maassa ei rinnasteta työskentelyyn Suomessa silloin, kun määritellään vakiintunut ansio.

Jos henkilöllä ei ole tarkasteluaikana lainkaan ansioita Suomessa, osa-aikaeläkkeen määrä on nolla, koska vakiintunutta ansiota ei voida määritellä. Jos henkilöllä on hyvin vähän ansioita Suomessa, on mahdollista, että osa-aikaeläkkeen saaminen estyy sen vuoksi, että osa-aikatyön ansio on suurempi kuin vakiintunut ansio.

Kun eläketapahtuma oli vuonna 2005 (viimeistään 31.12.2005, jolloin eläke alkoi 1.1.2006) vakiintunut ansio määräytyi 31.12.2004 voimassa olleiden sääntöjen mukaan.

Enimmäismäärä

Osa-aikaeläkkeen enimmäismäärä on 75 prosenttia eläketapahtumahetkeen mennessä karttuneesta, LITA-vähennetystä työeläkkeestä. Toisessa EU-maassa vakuutetusta työskentelystä karttunut eläke otetaan myös huomioon.

Jos tietoa toisen EU-maan karttuneesta eläkkeestä ei ole, voidaan enimmäismäärää laskettaessa huomioon otettavana eläkkeenä käyttää sitä eläkettä, joka työntekijälle olisi karttunut, jos hänen toisessa EU-maassa työskentelynsä olisi ollut Suomen työeläkelainsäädännön mukaisesti vakuutettua työskentelyä. Näin ollen lasketaan siis työeläkelakien mukainen teoreettinen eläke ilman tulevaa aikaa ja sitä käytetään tässä eläkkeenä.

Laskentaa varten voidaan siis tarvita vakuutuskaudet toisesta EU-maassa. Jos hakija ei ole täyttänyt ulkomaantyöstä ns. U-liitettä, eläkelaitos toimittaa sen hakijalle täytettäväksi. U-liitteen tietojen perusteella vakuutuskaudet pyydetään toisesta EU-maasta Eläketurvakeskuksen UM-osaston välityksellä (Suomessa asuvat).

Tapauksissa, joissa 75 %:n enimmäismäärä tulee vastaan eikä esim. vakuutuskausia ole saatu, osa-aikaeläke myönnetään väliaikaisella päätöksellä, kunnes toisen EU-maan vakuutuskaudet on saatu.

Osa-aikatyö

Osa-aikatyössä voidaan olla toisessa EU-maassa, jos osa-aikatyö on vakuutettua (joko työskentelymaassa tai Suomessa lähetettynä työntekijänä todistuksella tai poikkeusluvalla).

Jos työskentelymaassa ei ole mahdollista vakuuttaa osa-aikatyötä (esimerkiksi yrittäjävakuutusta ei osa-aikatyön perusteella voi ottaa), voidaan osa-aikatyö kuitenkin hyväksyä vakuuttamattomana.

Osa-aikaeläkkeen saajan ilmoitusvelvollisuus

Koska osa-aikatyössä voidaan olla toisessa EU-maassa, hakijan on näytettävä, että osa-aikatyö täyttää laissa säädetyt edellytykset.

Eläkelaitos valvoo eläkkeensaajan osa-aikatyöskentelyä ulkomailla samoin kuin kotimaassa. Eläkkeensaajaa voidaan esimerkiksi pyytää esittämään verotiedot, joiden perusteella eläkelaitos tarkistaa eläkepäätöksen oikeellisuuden.

Osa-aikaeläkkeen saajan on myös ilmoitettava eläkelaitokseen uudesta eläkkeestä, jonka myöntää toinen EU-maa.

Eläkkeen karttuminen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä

Pääsääntöisesti kaikesta eläkkeen rinnalla tehdystä työstä on karttunut eläkettä 1.1.2005 alkaen vuoden 2005 säännösten mukaisesti 1,5 prosenttia vuodessa riippumatta siitä milloin eläke tai työnteko on alkanut.

Työkyvyttömyyseläkkeen aikana ansaitun eläkkeen saa maksuun hakemuksesta pääsääntöisesti aikaisintaan 63 vuoden iän täyttämisestä lukien, jolloin työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi. Uutta EU-laskentaa ei tehdä, vaikka työkyvyttömyyseläkkeen laskemisessa olisi tarvittu toisen EU-maan vakuutuskausia (pro rata -eläke tai ositettu tuleva aika).

Vanhuuseläkkeen aikaisista työansioista karttuneen eläkkeen saa pääsääntöisesti maksuun aikaisintaan 68 vuoden täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Tällöinkään uutta EU-laskentaa ei tehdä, vaikka eläkkeen laskemisessa olisi tarvittu toisen EU-maan vakuutuskausia.

Uutta EU-laskentaa ei tehdä, koska kysymyksessä ei ole asetuksen 1408/71 artiklan 51 mukainen uudelleen laskeminen eikä uuden eläkkeen myöntäminen, joka johtaisi uudelleen laskemiseen

Suomesta eläkettä saavan henkilön työskentely toisessa EU-maassa ei vaikuta Suomesta myönnetyn työeläkkeen määrään. Korotettua karttumaa ei lasketa, koska Suomessakin työskentely eläkkeen rinnalla kartuttaisi eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa.

Jos Suomeen saapuu vanhuuseläkehakemus E202 ja Suomesta on jo myönnetty työkyvyttömyyseläke, vanhuuseläkettä ei lasketa uudelleen, vaikka henkilö olisi työskennellyt toisessa EU-maassa korotettuun karttumaan oikeutetun ikäisenä.

Jos henkilö saa toisesta EU-maasta (tai muualta ulkomailta) työeläkettä, rinnastetaan tämä ulkomainen eläke Suomen eläkkeeseen. Tällöin sen rinnalla Suomessa tehdystä työstä karttuu uutta eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa.

Kaikissa maissa ei pitkäkestoisen työkyvyttömyyden ajalta maksettavasta etuudesta käytetä termiä eläke. Ruotsissa vuoden 2003 alusta voimaan tulleen Suomen työkyvyttömyyseläkettä vastaavan etuuden nimi on sairauskorvaus (sjukersättning). Ruotsin sairauskorvaus myönnetään sairausvakuutusjärjestelmästä. Sairauskorvaus on kuitenkin pitkäkestoinen etuus, joka voidaan myöntää, jos työkyvyttömyyden arvioidaan jatkuvan yli vuoden ajan. Se korvaa ennen 1.1.2003 myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet (förtidspension, sjukbidrag). Näin ollen se voidaan rinnastaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Ks. myös Ruotsin sairauskorvauksesta tiedote 1/2003 .

Esimerkki eläkkeen karttumisesta työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla.

Esimerkki eläkkeen karttumisesta vanhuuseläkkeen rinnalla.

Eläke entisin perustein

Kun eläke myönnetään entisin perustein, eläkkeen määrä pysyy lähtökohtaisesti samana. Eläkkeen määrään tehdään tarvittaessa indeksitarkistus. Eläkeaikaisia ja eläkejaksojen välissä mahdollisesti olleita työ- tai virkasuhteita taikka yrittäjätoimintaa ei oteta huomioon, kun työkyvyttömyyseläke määräytyy entisin perustein.

Näistä karttunut eläke lisätään vanhuuseläkkeeseen tai uusin perustein myönnettyyn työkyvyttömyyseläkkeeseen. Uutta EU-laskentaa ei tehdä, jos entisin perustein myönnetty työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi tai vanhuuseläke myönnetään entisin perustein.

Jos alkuperäisen työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan eläkettä ei ollut ositettu esimerkiksi sen vuoksi, ettei toinen EU-maa ollut myöntänyt työkyvyttömyyseläkettä, voidaan tulevan ajan eläke osittaa myönnettäessä työkyvyttömyyseläkettä entisin perustein. Osittamisen edellytyksenä on, että toinen maa myöntää eläkkeen, jossa on tulevan ajan eläkkeen osa.

Vakuutuskaudet Julkaisuaika: 04.05.2010 Voimassaoloaika: 09.01.2009 - toistaiseksi

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Vakuutuskaudet":

• Ohjeen järjestystä on muutettu siten, että ensimmäisenä on osio Suomen vakuutuskausitodistus, toisena osio Toisen EU-maan vakuutuskausien huomioon ottaminen, kolmantena osio Päällekkäiset vakuutusajat ja neljäntenä osio Muiden EU-maiden vakuutuskaudet.
• Suomen vakuutuskausitodistus otsikon alla olevasta tekstistä on poistettu vuoden 2005 lakimuutosten siirtymäaikaan kohdistuvia ohjeita. Lisäksi Suomen vakuutuskausitodistuksen muodostumisen sääntöjä on tarkennettu.
• Toisen EU-maan vakuutuskausien huomioon ottaminen otsikon alla olevaa tekstin kappaleiden järjestystä on muutettu. Lisäksi ohjetta on päivitetty siltä osin, kuinka toisen maan kaudet otetaan huomioon silloin, kun Suomen eläkkeessä ei ole tulevaa aikaa.
• Päällekkäisiä vakuutuskausia koskevaan tekstiin on lisätty lista päällekkäisten vakuutuskausien karsimisessa noudatettavasta etusijajärjestyksestä.
• Muiden EU-maiden vakuutuskaudet otsikon alla on sisällöllisesti päivitetty erityisesti Ruotsin, Tanskan ja Saksan kausia. Muiden maiden kohdalla on tehty joitakin pienehköjä täsmennyksiä. Uusina maina on lisätty Islanti, Bulgaria, Portugali ja Romania.
• Suomen vakuutuskausitodistus, toisen maan vakuutuskausien huomioon ottaminen ja päällekkäiset vakuutusajat otsikoiden alla olevia tekstejä on päivitetty.

EU:n sosiaaliturvasäännökset koordinoivat jäsenmaiden sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvaa koskee asetus 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä sekä sen täytäntöönpanoasetus 574/72.

EU-säännökset vaikuttavat myös Suomen työeläkkeen laskemiseen. Jos hakija on työskennellyt ainakin kahdessa EU-maassa, eläke lasketaan kahdella tavalla: kansallisena (puhtaan kansallisena tai asetuksen mukaisena kansallisena) ja pro rata -eläkkeenä. Näistä suurempi myönnetään (asetuksen artiklat 46.3 ja 49.1.b.ii).

Pro rata -eläke lasketaan siten, että ensin lasketaan Suomen työeläkelakien mukainen eläke ikään kuin hakijan koko työhistoria olisi tapahtunut Suomessa (teoreettinen eläke). Tästä teoreettisesta eläkkeestä lasketaan Suomen eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa vastaava osuus siten, että teoreettinen eläke jaetaan kaikkien EU-maiden laskennassa huomioon otettavilla vakuutuskausilla ja kerrotaan Suomen vakuutuskausilla (= pro rata -eläke eli suhteellinen eläke) (asetuksen artikla 46.2).

Teoreettisen eläkkeen ja sen perusteella laskettavan pro rata –eläkkeen laskemiseksi tarvitaan Suomen ja toisen EU-maan vakuutuskausia.

Toisaalta vakuutuskausia tarvitaan eläkeoikeuden syntymiseksi tarvittavien vakuutuskausien täyttämiseksi. Monissa EU-maissa eläkeoikeuden syntymiseksi edellytetään hyvinkin pitkää työskentelyä. Jos täyden vanhuuseläkkeen saamiseksi jossakin muussa EU-maassa edellytetään esimerkiksi 15 vuoden työskentelyä, otetaan eläkeoikeuden syntymiseksi huomioon vakuutuskaudet muista EU-maista.

Asetuksen artiklan 1.r mukaan vakuutuskausi on kausi, jonka aikana henkilö on vakuutettu tietyssä järjestelmässä ja tietyn riskin toteutumisen varalta

Asetuksen 1408/71 artiklan 1.r kohdassa vakuutuskausi on määritelty seuraavasti: "Vakuutuskausilla tarkoitetaan maksukausia tai työskentelykausia tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia, sen mukaan kuin ne on määritelty tai tunnustettu vakuutuskausiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne on täytetty tai niitä pidetään täytettyinä, ja kaikkia kausia, joita käsitellään sellaisina, jos niitä pidetään sanotun lainsäädännön mukaan vakuutuskausia vastaavina. Myös virkamiesten erityisjärjestelmän piirissä täyttyneitä kausia pidetään vakuutuskausina."

Toimeenpanoasetuksen artiklassa 15 annetaan tarkempia määräyksiä vakuutuskausien yhteenlaskemisesta.

Vakuutuskaudet ovat lähtökohtaisesti

• eläkkeen laskennassa huomioon otettavia kausia (eläkettä kartuttavat kaudet),
• ainoastaan vakuutusmaksukausia eläkeoikeutta varten (ei eläkettä kartuttavia kausia) tai
• eläkkeen laskennassa huomioon otettavia kausia ja vakuutusmaksukausia eläkeoikeutta varten.

Eläkkeen laskennassa huomioon otettavilla kausilla tarkoitetaan eläkettä kartuttavia kausia. Kukin EU-maa ilmoittaa eläkkeen laskennassa huomioon otettavat sellaiset vakuutuskaudet, jotka siinä maassa kartuttavat eläkettä. Vakuutusmaksukausilla eläkeoikeutta varten tarkoitetaan puolestaan kausia, joita voidaan tarvita eläkeoikeuden syntymiseksi, mutta niitä ei oteta huomioon eläkkeen laskennassa.

Vakuutuskaudet voivat sisältää pelkästään työskentelyaikaa tai myös siihen rinnastettavia kausia kuten työttömyysaikoja, opiskeluaikoja tai lastenhoitoaikoja riippuen siitä, mitä aikoja ao. maassa katsotaan vakuutusajaksi. Vakuutuskaudet voivat sisältää myös asumisaikaa. Vakuutuskaudet voivat olla myös vapaaehtoiseen vakuuttamiseen perustuvia.

Suomen työeläkejärjestelmässä toisen EU-maan vakuutuskausia tarvitaan lähinnä teoreettisen eläkkeen laskemiseksi. Joissakin tilanteissa toisen EU-maan vakuutuskausia voidaan tarvita myös eläkeoikeuden syntymiseksi. Esimerkiksi osa-aikaeläkeoikeuden saamiseksi otetaan tarvittaessa huomioon toisen EU-maan vakuutuskaudet. Niitä tarvitaan myös mm. asetuksen mukaisen kansallisen eläkkeen tulevan ajan osituksessa.

Tässä ohjeessa EU-maalla tarkoitetaan EU- ja ETA-maata sekä Sveitsiä.

Suomen vakuutuskausitodistus

Eläketurvakeskus valmistaa Suomen työskentelykausia koskevan vakuutuskausitodistuksen, jonka muodostamisesta kerrotaan tässä kohdassa. Kela tekee puolestaan asumiskausia koskevan vakuutuskausitodistuksen, ja myös se toimitetaan aina EU-eläkehakemuksen liitteenä ulkomaille.

Eläkkeen laskennassa ei enää vuoden 2005 uudistuksen jälkeen ole pääsääntöisesti merkitystä työsuhteen kestolla, vaan eläke lasketaan kunakin kalenterivuonna saatujen ansioiden perusteella. Vakuutuskausitodistuksella kaudet kuitenkin toistaiseksi näytetään päivämäärinä ja vuosiansioihin (työ- ja etuusansiot) perustuvaan vakuutuskausitodistukseen siirrytään myöhemmin.

Vakuutuskausitodistukseen kerätään työ- ja yrittäjäsuhteista, eläkesuhteista ja palkattomista ajoista yhtenäisiä katkeamattomia jaksoja. Vakuutuskausitodistusta muodostettaessa on ennen vuotta 2005 otettu työeläkelisässä huomioon työttömyys-, koulutus- ja kuntoutusetuusajat päivinä/vuosi.

Jaksot muodostetaan päällekkäisiä suhteita karsimalla ja peräkkäisiä erillisiä suhteita yhdistelemällä siten, että todistuksella näkyy yhdistetyistä jaksoista alkamis- ja päättymispäivä, jakson tyyppitieto (yrittäjä-, työntekijä-, seka- tai eläkesuhdejakso) ja kyseisen jakson kesto täysinä kuukausina ja ylimenevinä päivinä.

Eläketurvakeskus muodostaa vakuutuskausitodistuksen ansaintarekisterin ja eläkepäätösrekisterin tietojen ja eläkelaitoksen antamien tietojen perusteella. Jos vakuutuskausitodistusta pyytävä (teoreettinen) laitos huomaa, että ansiotietoja puuttuu, laitoksen on ilmoitettava puuttuvat ansiotiedot ansaintarekisteriin ja puuttuvat eläketiedot eläkepäätösrekisteriin ja tarvittaessa pyydettävä muita laitoksia päivittämään puuttuvat tiedot. Julkisista palvelussuhteista Eläketurvakeskus pyytää erillisen selvityksen (KVTEL-suhteista vain, jos henkilölle on annettu eläkepäätös ennen 1.1.1989.).

Eläketurvakeskus vastaa vakuutuskausitodistuksen muodostuksesta rekisteritietojen ja eläkelaitoksen antamien tietojen perusteella. Eläkelaitos vastaa sovelluksen käyttöliittymällä annettujen päivämäärä- ja muiden tietojen oikeellisuudesta.

Vakuutuskausitodistuksen pyytämisestä on erilliset eläkelaitoksen käyttäjän ohjeet, jotka löytyvät Eläketurvakeskuksen ohjepalvelusta.

31.12.2004 saakka työsuhteiden osalta noudatetaan lakikohtaisia vakuuttamisvelvollisuus- ja eläkkeen karttumisikärajoja. Oheisesta taulukosta löytyy vakuuttamisvelvollisuuden ja karttumisen alaikärajat ennen vuotta 2005.

Vakuuttamisvelvollisuus ja eläkkeen karttuminen ennen 1.1.2005

Vakuutuskaudet vuoden 2005 säännösten mukaan

1.1.2005 voimaan tulleiden muutosten mukaisesti työeläkettä karttuu kaikesta vakuutetusta työnteosta 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun. Myös vakuuttamisvelvollisuus noudattaa näitä rajoja.

Näin ollen 1.1.2005 alkaen työskentely otetaan huomioon vakuutuskausissa pääsääntöisesti 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun. Työskentely voi olla vakuutusmaksuaikaa ja/tai eläkettä kartuttavaa aikaa.

Työeläkettä karttuu eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun, jos henkilölle myönnetään tulevan ajan sisältävä työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe-eläke, jonka eläketapahtuma on vuonna 2006 tai sen jälkeen. Vakuutuskausitodistuksella eläkettä kartuttavana aikana otetaan huomioon aika eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun.

Työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe-eläkkeen tuleva aika otetaan pääsääntöisesti huomioon eläketapahtumavuoden alusta 63 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun saakka, jos eläketapahtumapäivä on vuonna 2006 tai sen jälkeen. Eläketapahtumavuoden aikaisista ansioista ei pääsääntöisesti kartu eläkettä. Vakuutuskausitodistuksella eläketapahtumavuoden aikainen työskentely otetaan huomioon vain vakuutusmaksuaikana eläketapahtumapäivää edeltävään päivään asti. Jos henkilöllä ei ole oikeutta tulevaan aikaan, eläkettä karttuu myös eläketapahtumavuoden ansioista. Näissä tilanteissa eläkelaitoksen täytyy ilmoittaa vakuutuskausipyynnön lisätiedoissa ko. kaudet eläkettä kartuttaviksi, jotta ne voidaan Eläketurvakeskuksessa muuntaa eläkettä kartuttaviksi kausiksi (vakuutuskausisovellus tuottaa ko. kaudet ainoastaan vakuutusaikana).

Kaikista eläkkeen aikaisista työansioista karttuu pääsääntöisesti eläkettä 1.1.2005 alkaen.

Työskentely työkyvyttömyyseläkkeiden välillä tai rinnalla 1.1.2005 alkaen otetaan huomioon vakuutuskausitodistuksella eläkettä kartuttavana aikana silloin, kun

• vanhuuseläke myönnetään entisin perustein tai perhe-eläke myönnetään entisin perustein edunjättäjän eläkkeen perusteella ja eläkkeiden välillä on ollut katkos tai
• työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi tai työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnetään perhe-eläke ilman, että eläkkeiden välillä on ollut katkosta tai
• myönnetään eläke uusin perustein. (Jos työskentely on päällekkäistä eläkkeellä oloajan kanssa, työskentely otetaan huomioon eläkeaikana vakuutuskausitodistuksella.)

Edellä mainituissa tilanteissa työskentely otetaan vakuutuskausitodistuksella huomioon eläketapahtumapäivää edeltävään päivään saakka.

Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään entisin perustein, työskentelyä eläkkeen rinnalla tai eläkkeiden välillä ei oteta huomioon vakuutuskausitodistuksella. Vakuutuskaudet päättyvät viimeistään aikaisemman tulevan ajan eläkkeen eläketapahtumapäivän mukaisesti.

Eläkettä karttuu myös eläkkeellä oloajalta eli eläkesuhteesta. Eläkesuhteesta karttuu eläkettä silloin, kun henkilö on ollut sellaisella työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeellä, jota laskettaessa on otettu huomioon tuleva aika tai lepäävä tuleva aika. Lisäksi edellytetään, että eläke päättyy ja tämän jälkeen myönnetään uusi eläke uusin perustein. Vakuutuskausitodistuksella nämä kaudet näkyvät eläkettä kartuttavana aikana. Vanhuuseläkeajalta eläkettä ei kartu, joten se ei voi olla myöskään vakuutusaikaa.

Rinnakkainen eläke- ja työskentelyaika ilmoitetaan vakuutuskausitodistuksella eläkeaikana, jos eläkeaika on eläkettä kartuttavaa aikaa.

Kun leskeneläkkeen vähentäminen tulee tehtäväksi , tarvitaan lesken laskennallista eläkettä laskettaessa myös lesken omia vakuutuskausia.

Jos leski ei ole eläkkeellä, lesken kaudet otetaan huomioon vakuutuskausissa ikään kuin leski olisi tullut työkyvyttömäksi edunjättäjän kuolinpäivänä tai nuorimman lapsen täyttäessä 18 vuotta.

Jos leski on jo eläkkeellä, lesken kaudet vakuutuskausitodistuksella päättyy lesken oman eläkkeen eläketapahtumaa edeltävään päivään.

Eläkettä karttuu 1.1.2005 alkaen myös sellaisilta palkattomilta ajoilta, joilta maksetaan työansioon perustuvaa etuutta. Eläkettä kartuttavia etuuksia ovat muun muassa sairauspäiväraha, äitiys-, isyys- ja vanhempainraha ja ansioperusteinen työttömyyspäiväraha. Eläkettä karttuu myös alle 3-vuotiaan lapsen hoidon ja opiskelun ajalta. Eläkettä kartuttavat etuudet sekä etuudet, joita ei huomioida vakuutuskausissa, on lueteltu vakuutuskausisovelluksen käyttäjäohjeessa.

Palkattomien aikojen etuusansioista karttuu eläkettä, jos henkilöllä on työuran aikana työeläkelakien mukaan vakuutettavia työansioita vähintään 14 124,97 euroa (vuoden 2007 tasossa). Tätä rajamäärää tutkittaessa otetaan huomioon myös muissa EU-maissa ansaitut ansiot, mutta osa ansioista on oltava Suomesta.

Etuusansioiden eläkettä kartuttavat jaksot näkyvät vakuutuskausitodistuksella vuositasolla muunnettuina kuukautta vastaaviksi päivien lukumääräksi, mikäli muiden todistuksella huomioitavien työ- ja eläkesuhteiden yhteenlaskettu päivien lukumäärä jää alle 360 päivän.

Vuosina 2005–2006 ei eläketapahtumavuoden etuusansioista missään tilanteessa kartu eläkettä. Eläketapahtumavuoden palkatonta aikaa ei näin ollen oteta huomioon vakuutuskausitodistuksella. Vuoden 2007 alusta lukien vanhuuseläkettä laskettaessa etuusansiot otetaan huomioon eläkettä kartuttavina samalla tavalla kuin työansiotkin eläketapahtumakuukauden loppuun asti.

Etuusansioista ei kartu eläkettä työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen eläketapahtumavuoden alun ja eläkkeen päättymisen välisenä aikana. Näin ollen näitä kausia ei oteta huomioon myöskään vakuutuskausitodistuksella.

Etuusansioista ei kartu eläkettä myöskään vanhuuseläkkeen aikana. Nämä kaudet eivät näy vakuutuskausitodistuksella.

Palkattomat ajat eläkkeiden välillä otetaan huomioon vakuutuskausitodistuksella, jos työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläke myönnetään uusin perustein ja jos muiden todistuksella huomioitavien työ- ja eläkesuhteiden yhteenlaskettu päivien lukumäärä jää alle 360 päivän kalenterivuoden aikana.

Toisen EU-maan vakuutuskausien huomioon ottaminen

EU-maat ilmoittavat eläkeoikeutta varten ja laskentaa varten sellaisten lakisääteisten järjestelmien mukaisia kausia, jotka kuuluvat asetuksen 1408/71 soveltamisalaan.

Toisen EU-maan vakuutuskaudet otetaan huomioon siten kuin toinen maa on ne ilmoittanut. Näin ollen jos toinen EU-maa ilmoittaa kuukauden eläkettä kartuttavaksi ajaksi, otetaan laskennassa huomioon kuukausi, vaikka todellisuudessa aika olisi esimerkiksi kaksi viikkoa.

Toisen EU-maan ilmoittamien vakuutusaikojen laatuun ei myöskään kiinnitetä huomiota. Em. tilanteissa toisen EU-maan mahdolliset rinnastettavat kaudet (mm. työttömyys- tai lastenhoitoaika) otetaan huomioon samoin kuin työskentely. Samoin jos toinen EU-maa on ilmoittanut esimerkiksi varusmiespalvelusaikaa tai virkamiesten erityisjärjestelmän mukaista aikaa eläkettä kartuttaviksi kausiksi, otetaan ne Suomessa huomion teoreettisen eläkkeen laskennassa. Nämä kaudet otetaan huomioon riippumatta siitä, oikeuttaisiko kyseinen kausi Suomessa eläkkeeseen.

Toisen EU-maan asumiskausia ei kuitenkaan oteta huomioon, vaikka ne olisi ilmoitettu laskennassa huomioon otettaviksi kausiksi.

Kun lasketaan korotettua karttumaa toisen EU-maan työskentelyn perusteella, noudatetaan EU-eläkkeen määräytymistä koskevan ohjeen kohdan korotettu karttuma ohjetta.

Kun toisen maan vakuutuskausia otetaan Suomessa huomioon, sovelletaan Suomen työeläkejärjestelmän aikarajoja, ikärajoja ja vähimmäiskestoja.

Ulkomaisten vakuutuskausien kestolta vaaditaan samaa odotusaikaa kuin mitä vaaditaan eläkkeeseen oikeuttavan työsuhteen tai yrittäjätoiminnan kestolta Suomessa. Teoreettisen eläkkeen laskennassa ei oteta huomioon toisen maan kausia, jotka ovat kestäneet alle kansallisessa laissa säädetyn odotusajan. Suomen työeläkelakien mukaisia ansiorajoja ei mitenkään seurata.

• TEL:n mukaan vähimmäiskesto ennen 1.1.1965 oli kuusi kuukautta, ennen 1.7.1971 neljä kuukautta ja sen jälkeen yksi kuukausi.
• TaEL:n mukaan 1.1.1998 lukien alle kuukaudenkin työskentely on ollut työeläkelakien piirissä. Näin ollen toisen maan kausien kestolla ei ole merkitystä 1.1.1998 lukien.
• KVTEL:n mukaan vähimmäiskesto ennen 1.7.1971 oli neljä kuukautta, jonka jälkeen yksi kuukausi. 1.1.1998 alkaen alle kuukaudenkin jatkunut työskentely on ollut työeläkelakien piirissä. Näin ollen toisen maan kausien kestolla ei ole merkitystä 1.1.1998 lukien.
• VEL:n mukaan vähimmäiskesto ennen 1.1.1967 oli neljä kuukautta, jonka jälkeen yksi kuukausi. Jos henkilöllä on ollut sekä ennen että jälkeen 1.1.1967 VEL-työskentelyä vähintään kuukausi, luetaan myös ennen 1.1.1967 vähintään kuukauden työskentelyjaksot VEL-eläkeajaksi. 1.1.1998 alkaen alle kuukaudenkin jatkunut työskentely on ollut työeläkelakien piirissä (LYVEL). Näin ollen toisen maan kausien kestolla ei ole merkitystä 1.1.1998 lukien.

Ennen 8.7.1961 päättyneitä toisen EU-maan ilmoittamia vakuutuskausia ei oteta huomioon. Aika ennen 1.7.1962 otetaan huomioon puolikkaana, jos työsuhde on ollut voimassa 8.7.1961 tai sen jälkeen.

Toisen EU-maan yrittäjäjaksot otetaan huomioon 1.1.1970 alkaen. Edellytyksenä on YEL:n mukaan, että yrittäjätoiminta on jatkunut vähintään neljä kuukautta yhtäjaksoisesti. Jos toisen EU-maan ilmoittamasta vakuutuskaudesta ei ilmene, onko jakso ennen 1.1.1970 yrittäjätoimintaa, käsitellään sitä työsuhteena.

Toisen EU-maan kaudet otetaan Suomessa huomioon Suomen karttumien ja ikärajojen puitteissa.

31.12.2004 saakka toisen EU-maan työsuhdekausia, jotka ovat täyttyneet ennen henkilön 23 vuoden iän täyttämistä tai 65 vuoden iän täyttämisen jälkeen, ei pääsääntöisesti oteta huomioon.

1.1.2005 alkaen työskentely otetaan huomioon vakuutuskausissa pääsääntöisesti 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun.

Kun lasketaan EU-säännösten mukaista työkyvyttömyys- tai perhe-eläkettä 2005 säännöksin (eläketapahtuma 1.1.2006 tai sen jälkeen), toisen EU-maan kaudet otetaan huomioon enintään eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun. Jos eläkkeessä ei ole tulevaa aikaa, toisen EU-maan kaudet otetaan huomioon enintään Suomen eläketapahtumakuukauden loppuun.

Jos kysymyksessä on vanhuuseläke, toisen EU-maan kaudet otetaan huomioon enintään Suomen eläketapahtumakuukauden loppuun. Vanhuuseläkkeen eläketapahtuma on, kun vanhuuseläkkeen saamisen edellytykset täyttyvät eli eläkeikä on saavutettu, työskentely on päättynyt ja eläkettä on haettu.

Toisen EU-maan vakuutuskaudet, jotka on ilmaistu eri yksikköinä kuin Suomen vakuutuskaudet, muunnetaan kuukausiksi. Toimeenpanoasetuksen 574/72 artiklassa 15 annetaan tarkempia määräyksiä vakuutuskausien muuntamisesta eri yksiköiksi.

Ennen muuntoa otetaan huomioon eri lakien voimaantuloajankohdat, Suomen vähimmäiskestoajat, ikärajat ja poistetaan päällekkäisyydet.

Jos toinen maa ilmoittaa päiviä, ja niitä kuukausiksi muunnettaessa jää irtopäiviä, kerätään näistä eri jaksojen irtopäivistä täysiä kuukausia. Jos tämän jälkeen jää ylimääräisiä päiviä, ei näitä oteta huomioon.

Eri maiden kohdalla on kerrottu tarkemmin, miten eri yksikköinä ilmoitetut vakuutuskaudet muunnetaan kuukausiksi.

Vakuutuskaudet vahvistetaan EU:n siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan hyväksymillä lomakkeilla, jotka on julkaistu erikielisinä Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L 254 16. syyskuu 2006).

Päällekkäiset vakuutusajat

Asetuksen 1408/71 säännökset lähtevät siitä, että henkilö vakuutetaan ainoastaan yhdessä EU-maassa (artikla 13). Tästä säännöstä on ainoastaan yksi poikkeus. Asetuksen liitteessä VII luetellaan ne tilanteet, joissa poiketaan yhdessä maassa vakuuttamisen periaatteesta. Suomella on liitteessä määräys, jonka mukaan Suomessa asuvaan ja täällä yritystoimintaa harjoittava henkilöön sovelletaan Suomessa tehdyn yritystoiminnan osalta Suomen lainsäädäntöä, vaikka yrittäjä samanaikaisesti työskentelee työsuhteessa toisessa EU-maassa. Tällöin hänet vakuutetaan työsuhteen osalta kyseisessä toisessa EU-maassa.

Vakuutuskaudet voivat olla myös päällekkäisiä silloin, kun ne kohdistuvat aikaan, jolloin EU:n sosiaaliturvasäännöksiä ei ole vielä sovellettu, eikä maiden välillä ei ole ollut sosiaaliturvasopimusta. Lisäksi virkamiesten erityisjärjestelmät tulivat asetuksen soveltamisalaan vasta vuonna 1998 EU:n asetuksella (EY-1606/98).

Vakuutuskaudet voivat olla päällekkäisiä myös sen vuoksi, että eri maat ilmoittavat vakuutuskautensa eri yksiköissä. Esimerkiksi Ruotsi ilmoittaa koko vuoden eläkettä kartuttavaksi ajaksi, vaikka henkilö on työskennellyt vain osan vuotta siellä. Jos henkilö on saman vuoden aikana työskennellyt myös Suomessa, ovat Ruotsin ilmoittamat vakuutuskaudet päällekkäisiä Suomen kausien kanssa.

Joidenkin uusien EU-jäsenmaiden vakuutuskaudet voivat olla päällekkäisiä Suomen vakuutuskausien kanssa sen vuoksi, että aiemmin näiden maiden kansalaiset ovat saattaneet olla vakuutettuna ao. maassa, vaikka ovatkin työskennelleet ja olleet vakuutettuna myös jossakin toisessa maassa.

Jos Suomen vakuutusajat ovat päällekkäisiä toisen EU-maan vakuutuskausien kanssa, otetaan rinnakkaiset vakuutusajat huomioon ainoastaan yhteen kertaan pro rata -eläkettä laskettaessa. Jos vakuutuskaudet ovat kokonaan päällekkäisiä, teoreettista eläkettä ei voida laskea.

Päällekkäisten kausien karsimisessa noudatetaan seuraavaa ensisijaisuusjärjestystä:

• Työskentelykausi (pakollinen)
• Rinnasteinen kausi (pakollinen)
• Vapaaehtoinen kausi (voi olla myös työskentelyä)

Näin ollen pakollinen vakuutuskausi on ensisijainen vapaaehtoiseen kauteen nähden. Työskentelykausi on puolestaan ensisijainen rinnastettavaan vakuutuskauteen nähden (toimeenpanoasetuksen 574/72 artikla 15). Tällainen rinnastettava kausi voi olla esimerkiksi lastenhoitoaika tai työttömyyspäivärahakausi taikka eläkkeellä oloaika.

Jos Suomen työskentelykausi on päällekkäinen toisen maan työskentelykauden kanssa, on Suomen kausi ensisijainen toisen maan kauteen nähden. Samoin jos Suomen rinnasteiset kaudet ovat päällekkäisiä toisen maan rinnasteisten kausien kanssa, on Suomen kausi ensisijainen.

Muiden EU-maiden vakuutuskaudet

Pohjoismaat

Ruotsi

Ruotsi ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 SE

• työeläkevakuutuskausina (1. sarake, aina kokonaisia vuosia)
• rinnastettavina kausina (2. sarake, aina kokonaisia vuosia)
• asumiskausina (3. sarake)

Työeläkkeen laskennassa huomioon otettavat kaudet ilmoitetaan yleensä 1. ja 2. sarakkeissa.

1. sarake: Försäkringsperioder som ger rätt till inkomstgrundad pension/sjukersättning, ”Tuloihin perustuvaan eläkkeeseen/sairauskorvaukseen oikeuttavat vakuutuskaudet”

Tässä sarakkeessa ilmoitetaan myös

• 1953 ja sitä ennen syntyneiden ulkomaalaisten työskentelykaudet merillä vuosina 1960 – 1973.
• ennen vuotta 2003 maksettuun työkyvyttömyyseläkkeeseen sisältyvät tulevan ajan vuodet, jos henkilö on saanut ansioihin perustuvaa eläkettä.
• vuodesta 2003 alkaen ansioperusteisen sairauskorvauksen maksuvuodet, jos kokonaisansiot ylittävät maksuvuoden eläkkeeseen oikeuttavan ansiorajan.

2. sarake: Perioder som behandlas som försäkringsperioder, ”Vakuutuskausina pidettävät kaudet”

Tässä sarakkeessa ilmoitetaan rinnastettavat kaudet, joita ovat mm.

• opiskelu- ja asevelvollisuusvuodet
• pienten lasten hoitovuodet
• ne ansioperusteisen sairauskorvauksen maksuvuodet, jolloin kokonaisansiot eivät ylitä maksuvuoden eläkkeeseen oikeuttavaa ansiorajaa.

Huom! 1. sarakkeen kaudet ovat ensisijaisia. 2. sarakkeessa ilmoitetaan vain ne rinnastettavat vuodet, jotka eivät mene päällekkäin 1. sarakkeen vuosien kanssa

Joissakin tapauksissa 1. ja 2. sarakkeissa voidaan ilmoittaa vuodet ”År med omdebitering”, jotka ovat yrittäjätoimintavuosia.

Takuueläkkeen laskemisessa huomioon otettavat kaudet ilmoitetaan 3. sarakkeessa.

3. sarake: Bosättningsperioder som ger rätt till garantiersättning/garantipension, ”Asumiskaudet, jotka oikeuttavat takuukorvaukseen/takuueläkkeeseen”

Tässä sarakkeessa Ruotsi ilmoittaa ne tarkat ajat, jolloin henkilö on ollut vakuutettuna Ruotsin asumisperusteisessä eläketurvassa. Kaudet kertovat yleensä todellisen asumisajan. Jos kyseessä on esimerkiksi Suomessa asuva merimies, joka työskentelee Ruotsin lipun alla kulkevassa laivassa, 3. sarakkeen kaudet kertovat todellisen työskentelyajan. Sama pätee Suomessa asuvaan rajatyöntekijään, joka työskentelee Ruotsissa.

Kohdassa 8.4 Ruotsi täsmentää tarvittaessa, kuinka kaudet otetaan Ruotsissa huomioon.

Esimerkkejä

• ”Åren 1970-2002 är tidigare antagna år för sjukersättning men är nu faktiska år för ålderspension (8.1).”. Tätä fraasia käytetään silloin, kun henkilölle on kertynyt uutta vanhuuseläkeoikeutta ennen v. 2003 myönnetyn tulevan ajan työkyvyttömyyseläkkeen perusteella (förtidspension med antagande).
• ”Bosättningstid är jämställd tid med sjötjänstgöring på svenska fartyg (8.3)”. Tätä fraasia käytetään kun henkilö on työskennellyt Ruotsin lipun alla purjehtivassa laivassa, mutta asunut Suomessa.

Laskettaessa Suomen työeläkettä kaikki kaudet otetaan huomioon riippumatta siitä kuinka ne Ruotsin lainsäädännön mukaan oikeuttavat esim. ainoastaan vanhuuseläkkeeseen.

Ruotsi ilmoittaa työeläkevakuutuskaudet sen vuoden loppuun, johon saakka verotus on vahvistettu. Jos muun selvittelyn perusteella nähdään, että henkilö on jatkanut työskentelyä pidempään, Ruotsin vakuutuskaudet otetaan huomioon työskentelyn päättymisvuoden loppuun saakka tai Ruotsin eläkkeen alkamiseen saakka. Ruotsin kaudet otetaan kuitenkin huomioon enintään Suomen eläketapahtumaan saakka tai tilanteen mukaan eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun saakka (jos eläketapahtuma on 1.1.2006 tai sen jälkeen).

Ruotsi vahvistaa vakuutuskausitodistuksella täysiä vuosia. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Norja

Norja ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 NO

1. sarake: Botid og likestilte perioder tilbakelagt etter norsk trygdelovgivning, ”Norjan sosiaaliturvalainsäädännön mukainen asumisaika tai rinnastettavat kaudet )

Tässä sarakkeessa ilmoitetaan todelliset vakuutuskaudet eli todellinen jäsenyysaika Norjan sosiaaliturvassa, folketrygdenissä. Sarakkeessa ilmoitetut ajat ovat yleensä asumisaikoja, mutta jos henkilö on ollut folketrygdenin jäsen esimerkiksi pelkän työskentelyn perusteella asuessaan toisessa maassa, sarakkeessa näkyvät todelliset työskentelyajat.

2. sarake: År med opptjente pensjonspoäng, ”Eläkepistevuodet”

Tässä sarakkeessa ilmoitetaan vakuutusvuodet palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana (eläkepistevuodet). Niihin voi sisältyä myös rinnastettavia kausia. Eläkepistevuodet huomioidaan kokonaisina vuosina eläkkeen laskennassa, vaikka henkilö olisi todellisuudessa ollut työssä alle vuoden. Eläkepistevuodet ilmoitetaan yleensä kokonaisina vuosina myös kohdassa 8.2 ”Samlet tid etter norsk lovgivning”.

2. sarakkeen kaudet otetaan huomioon työeläkkeen laskennassa.

Jos henkilön todellinen työskentely tai asuminen Norjassa folketrygdenissä vakuutettuna on kestänyt yhteensä alle vuoden, hän ei voi saada eläkettä Norjasta, vaikkakin hänelle on saatettu vahvistaa eläkepisteitä yhdelle tai useammalle vuodelle. Näissä tapauksissa Norja saattaa jättää ”År med opptjente pensjonspoäng”-sarakkeen tyhjäksi.

3. sarake: Sum av hver trygdetidsperiode, ”jokaisen vakuutusjakson summa (vuosina, kuukausina ja päivinä)”. Tässä eläkepistevuodet huomioidaan kokonaisina vuosina, jos todellista jäsenyysaikaa folketrygdenissä on vähintään 12 kuukautta.

Kohta 8.2 Samlet tid etter norsk lovgivning,”Norjan lainssäädännön mukainen kokonaisvakuutusaika”

Kohdassa 8.2 Norja ilmoittaa kokonaisvakuutusajan. Jos henkilön todellinen jäsenyysaika Norjan folketrygdenissä on kestänyt vähintään vuoden, eläkepistevuodet huomioidaan tässä kokonaisina.

Jos henkilön jäsenyysaika on alle 12 kuukautta, tässä näkyy todellinen vakuutusaika, joka siis voi olla asumista, työskentelyä tai kumpaakin. Tämä on se aika, joka näissä tapauksissa otetaan huomioon Suomen teoreettisen eläkkeen EU-laskennassa, jollei eläkepäätöksessä ole erityisesti mainittu työskentelyaika Norjassa. Ko. kauden voi jättää ottamatta huomioon, jos näyttää muun aineiston perusteella siltä, että ko. henkilö ei ole työskennellyt Norjassa, vaan ainoastaan asunut.

Norja ilmoittaa työeläkevakuutuskaudet kuten Ruotsikin sen vuoden loppuun, johon saakka verotus on vahvistettu. Jos muun selvittelyn perusteella nähdään, että henkilö on jatkanut työskentelyä pidempään, Norjan vakuutuskaudet otetaan huomioon työskentelyn päättymisvuoden loppuun saakka tai Norjan eläkkeen alkamiseen saakka. Norjan kaudet otetaan kuitenkin huomioon enintään Suomen eläketapahtumaan saakka tai tilanteen mukaan eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun saakka (jos eläketapahtuma on 1.1.2006 tai sen jälkeen).

Koska Norja vahvistaa vakuutuskausitodistuksella täysiä vuosia, ne muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Tanska

Tanska ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 DK.

Lomakkeella Tanska vahvistaa vain sosiaalilainsäädäntönsä mukaisia asumiskausia "Bopaelsperioder eller dermed ligestillede perioder efter den sociale pensionslovgivning".

Työskentelykaudet selvitetään ATP-husetin antamien tietojen perusteella. Laskennassa otetaan huomioon ATP-husetin maksutietojen perusteella saadut kaudet.

ATP-huset vahvistaa henkilön ATP –maksut 1.4.1964 lukien. Suurin osa Tanskassa työskennelleistä (ml. yrittäjät) on maksanut A-osaan kuuluvia yleisiä ATP-maksuja. B- ja C- ja D -osassa puolestaan ilmoitetaan ATP-maksut, jos henkilö on ollut vakuutettuna tietyllä julkisella alalla.

Jakamalla yksittäisenä vuonna maksettu ATP –maksu ko. vuodelle vahvistetulla ATP:n kuukausimaksulla "gaeldende bidragssats" voidaan arvioida aika, jota maksu vastaa. Maksuosa saadaan ATP-husetin ilmoitukselta. A, B ja C- ja D-osille on vahvistettu eri kuukausimaksut.

Yleiset maksut

Kaudet ja A-osan maksu/(A-sats) Bidrag pr. måned, kr.

01.04.1964 – 30.09.1972 21,60

01.10.1972 – 31.12.1981 36,00

01.01.1982 – 31.12.1987 97,20

01.01.1988 – 31.12.1989145,80

01.01.1990 – 31.12.1995194,40

01.01.1996 – 31.12.2005223,65

01.01.2006 -243,90

Jos henkilöllä on ollut esim. vuonna 1987 maksuja 1069,20 kr, se jaetaan 97,20 kr:lla ja näin saadaan 11 kuukautta vakuutusaikaa. Joissakin ATP-tulosteissa kuukaudet on laskettu valmiiksi.

Jos näin laskemalla saadaan yli 12 kuukautta, otetaan kuitenkin Tanskan kausina huomioon ainoastaan 12 kuukautta.

Julkisten alojen maksut

B-osan maksu/(B-sats) Bidrag pr. måned

01.01.1964 – 31.12.1987 käytetään muunnettaessa A-osan vahvistettuja maksuja. 01.01.1988 lukien maksu on 97,20 kr.

C-osan maksu/(C-sats) Bidrag pr. måned

01.01.1964 – 31.12.1987 käytetään muunnettaessa A-osan vahvistettuja maksuja. 01.01.1988 – 31.12.1995 käytetään B-osan maksuja ja 01.01.1996 lukien C-osan maksuja. 01.01.1996 – 31.12.2005 maksu on 126,45 kr. ja 01.01.2006 lukien 146,70 kr.

D-osan maksu/(D-sats) Bidrag pr. måned

01.01.1964 – 31.12.1987 käytetään muunnettaessa A-osan vahvistettuja maksuja, 01.01.1988 – 31.12.2005 käytetään B-osan maksuja ja 01.01.2006 lukien D-osan maksua, joka on 117,45 kr.

Islanti

Islanti ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 IS.

1. sarake: Lisäeläkkeeseen oikeuttavat työeläkejärjestelmän alaiset kaudet ”Starfstimabil sem veita rétt til viobótar-lifeyrissjóoum”

2. sarake: Peruseläkkeeseen oikeuttavat asumiskaudet ”Búsetutimabil er veita rétt til grunnlifeyris”

3. sarake: työskentelykausien yhteismäärä

4. sarake: asumiskausien yhteismäärä

Islanti ilmoittaa vakuutuskautensa vuosina, kuukausina ja päivinä. Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:llä eli päivät/30. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Lähtökohtaisesti kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia (lukuun ottamatta asumiskausia).

Muut EU-maat ja Sveitsi

Belgia

Belgia ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 BE

• vakuutuskausina "Verzekeringstijdvakken"/"Périodes d’assurance" tai
• rinnastettavina kausina "Gelijkgestelde tijdvakken"/ "Periodes assimilées".

Rinnastettavia kausia ovat mm. asevelvollisuus-, työttömyys- ja työkyvyttömyyskaudet. Kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia.

Belgia ilmoittaa vakuutuskaudet päivinä (6 päivää viikko, 312 päivää vuosi).

Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 26:lla eli päivät/26.

Bulgaria

Bulgaria ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 BG

• vakuutuskausina
• rinnastettavina kausina

Rinnastettavia kausia ovat mm. äitiys- ja lastenhoitoajat, sairaan lapsen hoitoajat, lyhytkestoiset työkyvyttömyysajat, työttömyys- ja asevelvollisuusajat, palkattomat poissaoloajat (30 pv/vuosi) sekä opiskeluajat, joilta henkilö on maksanut itse vakuutusmaksuja. Bulgariassa ei ole asetuksen tarkoittamia asumiskausia.

Bulgaria ilmoittaa vakuutuskautensa vuosina, kuukausina ja päivinä. Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:llä eli päivät/30. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Lähtökohtaisesti kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia.

Espanja

Espanja ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 ES.

• vakuutuskausina
• rinnastettavina kausina

Rinnastettavia kausia ovat mm. lastenhoitoajat.

Lähtökohtaisesti kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia, jollei Espanja ole erityisesti ilmoittanut kausia ainoastaan eläkeoikeutta varten.

Espanja ilmoittaa vakuutuskautensa yleensä päivinä "dias" tai joskus vuosina "anos" ja päivinä "dias" (7 päivää viikko, 360 päivää vuosi).

Joskus Espanja ilmoittaa 365/366 päivää vuodessa.

Muunnettaessa kausia katsotaan, että vuodessa on enintään 360 päivää. Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:llä eli päivät/30.

Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Hollanti

Hollanti ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 NL.

• vakuutuskausina P
• rinnastettavina kausina G
• vapaaehtoisina kausina V

Jos on kysymys yleisen vanhuuseläkelain (AOW) ja yleisen perhe-eläkelain ANV, ennen AWW mukaisista kausista, kaudet ilmoittaa Sociale Verzekeringsbank SVB. SVB:n ilmoittamista kausista ei ilmene, ovatko ne työskentely- ja/tai asumiskausia.

Työskentelykaudet ja kaudet työkyvyttömyyseläkettä varten WIA (WAO, WAZ) tai WAJONG (nuorten työkyvyttömyyseläkettä varten) vahvistaa UWV GAK. Työskentelykaudet työkyvyttömyys- ja perhe-eläkettä varten on eläkelaitoksen pyydettävä erikseen.

Hollannin ilmoittamista kausista otetaan laskennassa huomioon ainoastaan työskentelyaikaa vastaavat kaudet. Työskentelykaudet myös vanhuuseläkkeen laskentaa varten on mahdollista pyytää GAK:sta.

Hollanti ilmoittaa vakuutuskautensa vuosina "jaren", kuukausina "maanden" ja päivinä "dagen" (7 päivää viikko, 30 päivää kuukausi, 12 kuukautta vuosi, 360 päivää vuosi).

Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:llä eli päivät/30. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Irlanti

Irlanti ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 IE

• vakuutuskausina
• rinnastettavina kausina
• vapaaehtoisina kausina V

Kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia.

Irlanti ilmoittaa vakuutuskaudet viikkoina.

Viikot muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne seitsemällä ja jakamalla 30:llä eli (vko x 7)/30, kuten Ison-Britannian kaudet.

Iso-Britannia

Iso-Britannia ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 UK

• vakuutuskausina
• rinnastettavina kausina
• vapaaehtoisina kausina

Kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia.

Iso-Britannia ilmoittaa vakuutuskaudet viikkoina. Yksikin työpäivä viikossa näkyy vakuutusmaksuviikkona. Viikot ilmoitetaan siten, että vuodessa on joko 52 tai 53 viikkoa (joka kuudes vuosi). Muunnettaessa viikkoja kuukausiksi vuodessa on kuitenkin enintään 52 viikkoa.

Viikot muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne seitsemällä ja jakamalla 30:llä eli (vko x 7)/30. Tällöin vuodessa ei voi olla kuitenkaan enemmän kuin 12 kuukautta. Näin ollen viikot on muunnettava kuukausiksi vuositasolla.

Peruseläkkeiden lisäksi Britanniassa on palkansaajien lakisääteinen lisäeläkejärjestelmä, State Second Pension (AP/S2P), joka korvasi sitä edeltäneen SERPS-lisäeläkejärjestelmän huhtikuussa 2002. Työnantaja sekä yksittäinen työntekijä ovat voineet myös korvata lakisääteisen lisäeläketurvan työnantajakohtaisella eläkejärjestelyllä tai henkilökohtaisella eläkkeellä. Näiden järjestelmien tai järjestelyjen mukaisia kausia ei ilmoiteta erikseen E 205 UK –lomakkeella.

Italia

Italia ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 IT.

Lomakkeella E 205 IT on eritelty kaudet eläkeoikeutta ja laskentaa varten, kaudet ainoastaan laskentaa varten ja ainoastaan eläkeoikeutta varten.

Italia ilmoittaa vakuutuskaudet yleensä viikkoina "settimane" tai "ss". Vuodessa Italia ilmoittaa 52 viikkoa.

Viikot muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne seitsemällä ja jakamalla 30:llä eli (vko x 7)/30. Tällöin vuodessa ei voi olla kuitenkaan enemmän kuin 12 kuukautta.

Joskus Italia ilmoittaa vakuutuskaudet kuukausina "mm" (12 kuukautta vuosi), vuosineljänneksinä "tt" (neljä vuosineljännestä vuosi) tai vuosina ”aa” (360 päivää).

Itävalta

Itävalta ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 AT

• vakuutuskausina "Versicherungszeiten" tai
• rinnastettavina kausina "Gleichgestellte Zeiten"
• vapaaehtoisina kausina “Monate der freiwilligen Versicherung”

Työskentelykausien lisäksi muut laskennassa huomioon otettavat kaudet on lomakkeella yleensä tarkoin luokiteltu, kuten Saksan lomakkeella. Lomakkeella on eritelty kaudet eläkeoikeutta varten ja kaudet laskentaa varten.

Jos lomakkeella on vakuutuskausien jälkeen merkintä ”F”, on kyse vapaaehtoisista vakuutuskausista. Jo siinä on merkintä ”FS”, henkilö on itse maksanut vakuutusmaksuja kyseiseltä ajalta, ja ne otetaan huomioon laskennassa, muttei eläkeoikeutta varten. Jos lomakkeella on rinnastettavien kausien jälkeen merkintä ”E”, ne otetaan huomioon eläkeoikeutta varten, muttei laskennassa. Kaivoskausien ilmoittamista varten on E 205 AT lisäsivu.

Itävalta ilmoittaa vakuutuskautensa kuukausina "Monate".

Kreikka

Kreikka ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 GR

• vakuutuskausina
• rinnastettavina kausina
• vapaaehtoisina kausina V

Rinnastettavia kausia ovat esim. lastenhoitoajat, työkyvyttömyys-, sairauspäiväraha-, työttömyyskorvauskaudet sekä asevelvollisuus- ja opiskeluajat.

Kreikassa sosiaaliturvaa hoitaa pääasiassa IKA, mutta siellä on myös muita sosiaaliturvalaitoksia, mm. OGA (erityisesti maanviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden sosiaalivakuutuslaitos), NAT (Kreikan merimiesten eläkekassa) ja TEVE (kauppiaiden ja käsityöläisten sosiaalivakuutuslaitos).

IKA erottelee lomakkeella E 205 GR kaudet, jotka ovat ainoastaan laskennassa huomioon otettavia tai eläkeoikeuden syntymiseksi tarvittavia. Vakuutuskaudet ilmoitetaan päivinä (300 päivää vuosi). Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 25:lla eli päivät/25.

OGA ilmoittaa vakuutuskautensa vuosina. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

NAT Ilmoittaa vakuutuskautensa kuukausina ja päivinä (30 päivää kuukausi). Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:lla eli päivät/30.

TEVE ilmoittaa vakuutuskautensa kuukausina.

Latvia

Latvia ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 LV

• vakuutuskausina
• rinnastettavina kausina (1991 asti)

Latvia ilmoittaa vakuutuskautensa ennen 1996 vuosina, kuukausina ja päivinä ja vuoden 1996 alusta lukien vuosina ja kuukausina. Kaikki lomakkeella ilmoitetut kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia.

Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:llä eli päivät/30. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Liettua

Liettua ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 LT

• vakuutuskausina
• rinnastettavina kausina

Lomakkeella ilmoitetaan myös koodeilla kauden tyyppi, tunnusavaimet: kausi eläkeoikeutta varten tai kausi laskentaa varten jne.

Liettua ilmoittaa vakuutuskautensa vuosina. Vaikka henkilö olisi työskennellyt vain muutamia kuukausia, mutta hänen tulonsa ovat olleet riittävän korkeat, lomakkeella ilmoitetaan yksi vuosi vakuutusaikaa.

Kaikki lomakkeella ilmoitetut kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia.

Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Luxemburg

Luxemburg ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 LU

Kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia.

Luxemburg ilmoittaa kausien yhteismäärän päivinä "Jours" ja kuukausina "Mois" (yleensä kuukausina), (6 päivää viikko, 312 päivää vuosi, karkausvuonna 313 päivää).

Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 26:lla eli päivät/26.

Portugali

Portugali ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 PT tai E 205 P

• vakuutuskausina ”Periodos de seguro”
• rinnastettavina kausina ”Periodos equiparados”

Vuotta 1994 edeltävät vakuutuskaudet ilmoitetaan kuukausina tai vuosina ja vuodesta 1994 lukien vuosina (joissakin versioissa myös päivinä). Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista. E 205 PT –versiossa kaudet on lisäksi jaoteltu kaudet eläkeoikeutta varten ja kaudet laskentaa varten. Kaivoksissa ja niihin verrattavissa yrityksissä työskennelleiden kohdalla on omat tunnuksensa 1 = työskentely maan päällä, 2 = työskentely maan alla, 3 = erittelemätön työskentely.

Puola

Puola ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 PL

• vakuutuskausina "Okresy ubezpieczenia"
• rinnastettavina kausina "Okresy traktowane jako ubezpieczenia"

Rinnastettavia kausia ovat mm. lastenhoito-, työkyvyttömyys- ja opiskeluajat (edellyttää valmistumista). Ne täsmennetään lomakkeen kohdassa 8.3. Vakuutuskausien jälkeen merkitään ”D”, jos kyse on vapaaehtoisista kausista. Lomakkeella on eritelty kaudet eläkeoikeutta varten ja kaudet laskentaa varten. Kaivoskausien ilmoittamista varten on E 205 PL lisäsivu.

Puola ilmoittaa vakuutuskaudet kuukausina ja päivinä.

Ranska

Ranska ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 FR

• vakuutuskausina
• rinnastettavina kausina
• vapaaehtoisina kausina

Rinnastettavia kausia ovat mm. lastenhoitoajat, sairaus-, äitiys-, työtapaturmakorvausajat, työttömyys- ja asevelvollisuusajat. Vakuutuskausien jälkeen merkataan V, jos kyse on vapaaehtoisista kausista.

Kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia (mukaan lukien mm. vuosineljännekset ”Majoration annuités pour mère de famille” (äitiysavustuksen korotus), joita ei ole ilmoitettu ajallisesti mistä – mihin,

Ranska ilmoittaa kaudet vuosineljänneksinä "Trimestres". (6 päivää viikko, 312 päivää vuosi).

Vuosineljännekset muutetaan kuukausiksi kertomalla yhteismäärä kolmella.

Romania

Romania ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 RO

• vakuutuskausina - O
• vapaaehtoisina kausina - F
• rinnastettavina kausina - A

Rinnastettavia kausia ovat esim. lastenhoitoajat, sairaan lapsen hoitoajat, sairausajat, yliopisto-opiskeluajat (edellyttää valmistumista) ja asevelvollisuusajat.

Kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia.

Lisäksi Romanian lainsäädännön mukaan on palvelusaikaa pidentäviä tiettyjä erityiskausia, joilta ei ole maksettu maksuja (esim. poliittisen vainon johdosta).

Saksa

Saksa ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeelle E 205 DE

• vakuutuskausina "Versicherungszeiten" ja
• rinnastettavina kausina "Gleichgestellte Zeiten"
• vapaaehtoisina kausina ”Zeiten freiwilliger Versicherung”

Laskennassa otetaan huomioon työskentelykaudet työntekijänä, yrittäjänä tai virkamiehenä. Lomakkeella järjestelmä ilmoitetaan lyhenteellä AN = työntekijä, SB = yrittäjä, BT = virkamies tai 1.1.2005 lukien BV = ammatilliseen erityisjärjestelmään kuuluva työsuhteinen/yrittäjä. Varsinaisissa lomakkeen sarakkeissa on ao. henkilöryhmien eläkejärjestelmää kuvaava lyhenne, esim. ”ArV” tai ”AV” (työskentely ennen 1.1.2005) ja ”RV” 1.1.2005 lukien. Kaivostyöntekijöiden kaudet ilmoitetaan lyhenteellä ”KnV”. Kohdassa ”Ammatti” ei ole enää jakoa työntekijöihin ja toimihenkilöihin.

Yleiseen järjestelmään, virkamiesten järjestelmään ja ammatillisiin järjestelmiin kuuluvien kaudet ilmoitetaan erillisillä E 205 DE lomakkeilla.

Työskentelyjaksojen lisäksi laskennassa otetaan huomioon vakuutuskausina mm.

• lastenhoitoaikoja "Kindererziehung" (ennen 1.1.1992 yksi vuosi, sen jälkeen kolme vuotta/lapsi)
• vapaaehtoisia maksukausia "Freiwillige Versicherungszeiten",
• rinnastettavia kausia, joita ovat esim. raskausaika "Schwangerschaft", ammattikoulutusaika "Fachschulausbildung" (kolme vuotta) ja työttömyysaika "Arbeitslosigkeit"
• kaavamainen mukaan luettava aika ”Pauschale Anrechnungszeit”, jos merkattu lomakkeelle 8.2
  
  Koulunkäynnin ja korkeakouluopiskelun huomioon ottaminen eläkettä kartuttavina vakuutuskausina poistuu vuoteen 2009 mennessä. Vain yllä mainittu ammattikoulutusaika on jatkossa laskennassa huomioon otettavaa aikaa.

Seuraavia kausia ei oteta laskennassa huomioon:

• henkilö on eronnut, ja puolisoiden kesken on tehty ns. avioerotasaus "Versorgungsausgleich",
• puolisoiden kesken on tehty eläkeoikeuksien jako ”Rentensplitting”,
• henkilö on työskennellyt vähän, eikä hän ole itse tuolloin maksanut vapaaehtoisesti maksuja "Zeiten aufgrund des geringfühigen Beschäftigungsverhältnisses ohne Zuschlag",
• henkilö on hoitanut kotona jatkuvan avun tarpeessa olevaa henkilöä tai lasta 10 vuoden ikään saakka siltä osin kuin se ei ole varsinaista vakuutusaikaa, vaan ns. huomioon otettavaa aikaa "Berücksichtigungszeit"

Lomakkeella on eritelty kaudet oikeuden saamiseksi kaikkien eläkkeiden osalta kohdassa 8.1.1, kaudet laskentaa varten kohdassa 8.2 ja kohdassa 8.1.2 kaudet varhennettua vanhuuseläkettä varten henkilölle, jolla on pitkä työura (35 v.). Samoja numeroita käytetään yleensä myös kohdassa ”Ammatti”, jolloin riveittäin voi seurata miten kaudet kulloinkin Saksassa huomioidaan. Jos kauden kohdalla on esim. merkintä 8.1.2 ja 8.2 (yleisesti esiintyvä merkintä), se otetaan Suomessa huomioon laskennassa. Jos kauden kohdalla on vain 8.1.2, sitä ei Suomessa oteta laskentaa varten huomioon.

Saksa ilmoittaa kautensa kuukausina (Monate).

Slovakia

Slovakia ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 SK

• vakuutuskausina ja
• rinnastettavina kausina.

Lomakkeella on eritelty kaudet eläkeoikeutta varten sekä kaudet laskentaa varten.

Slovakia ilmoittaa kaudet vuosina, kuukausina ja päivinä tai pelkästään vuosina.

Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:llä eli päivät/30. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Slovenia

Slovenia ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 SI

• vakuutuskausina ja
• rinnastettavina kausina.

Lomakkeella on eritelty kaudet eläkeoikeutta varten (kaikki eläkkeet), kaudet ainoastaan vanhuuseläkeoikeutta varten ja kaudet laskentaa varten.

Slovenia ilmoittaa kaudet vuosina, kuukausina ja päivinä.

Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:llä eli päivät/30. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Sveitsi

Sveitsi ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 CH

Schweizerische Ausgleichskasse Genevessä vahvistaa vakuutuskaudet, joita ovat "AHV-kaudet" eli yleisen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutuksen kaudet ja "IV" -kaudet eli työkyvyttömyysvakuutuksen kaudet.

Vakuutuskausilomakkeella on eritelty viisi vakuutusmaksulajia:

• palkansaajien maksut "Beiträge aus Arbeitnehmertätigkeit", "Cotisations de salariés"
• vapaaehtoiset vakuutusmaksut "Beiträge aus freiwilliger Versicherung", "Cotisations d’assurance volontaire"
• yrittäjien maksut "Beiträge aus selbständiger Tätigkeit", "Cotisations de non-salariés"
• ei työssä käyvien maksut "Beiträge Nichterwerbstätiger", "Cotisations de non-actif"
• vakuutuskaudet ilman maksuvelvollisuutta "Versicherungszeiten ohne Beitragspflicht", "Périodes d’assurance san obligation de cotiser". Nämä kaudet koskevat henkilöitä, jotka ovat olleet vakuutettuja aviopuolison maksujen kautta.

Kaikki edellä mainitut kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia.

Pakollista lisäeläkejärjestelmää BVG hallinnoiva Sicherheitsfonds BVG ei vahvista kausia. Jos henkilö kuuluu yleiseen järjestelmään, hän kuuluu myös BVG-järjestelmään.

Sveitsi ilmoittaa kaudet kuukausina "Zahl der Monate" tai "Nombre de mois".

Tsekin tasavalta

Tsekin tasavalta ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 CZ

• vakuutuskausina P
• rinnastettavina kausina N
• vapaaehtoisina kausina D

Rinnastettavia kausia ovat kaudet, joilta ei ole maksettu vakuutusmaksuja mm. korkeakouluopiskelu- ja työttömyyskaudet, kaudet, jolloin henkilön työkyky on alentunut, työkyvyttömyyseläke-, asevelvollisuus-, lastenhoito- ja omaishoitaja-ajat. Asetuksen tarkoittamia asumiskausia ei Tsekin tasavallassa ole.

Lomakkeella on eritelty kaudet eläkeoikeutta varten ja kaudet laskentaa varten.

Tsekin tasavalta ilmoittaa vakuutuskaudet ja niihin rinnastettavat kaudet päivinä "Doby pojisteni a doby postavené jim na roven" (365/366 päivää vuosi).

Muunnettaessa päiviä kuukausiksi vuodessa on enintään 360 päivää. Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:llä eli päivät/30.

Unkari

Unkari ilmoittaa vakuutuskautensa lomakkeella E 205 HU

Kausien tyyppikoodi ilmoitetaan sarakkeessa ”Típus”

• vakuutuskausina 1
• rinnastettavina kausina 3 = muu vakuutustyyppi
• vapaaehtoisina kausina 2

Rinnastettavia kausia ovat mm. kaudet lapsen syntymän johdosta, sairaan lapsen hoidon perusteella, akateemisen koulutuksen perusteella sekä asevelvollisuus- ja siviilipalveluskaudet.

Unkari ilmoittaa vakuutuskautensa vuosina ja päivinä.

Koska Unkarin vuodessa on todistusten mukaan 365 päivää, muunnettaessa päiviä kuukausiksi päivät jaetaan ensin 365:llä ja kerrotaan sitten 360:lla, minkä jälkeen vasta jako 30:llä. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

Lomakkeella on ilmoitettu kaikkien vakuutuskausien yhteismäärä. Nämä kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia. Lisäksi lomakkeella on ilmoitettu kaudet varhennettua vanhuuseläkettä sekä alennettua vanhuuseläkettä varten.

Viro

Viro ilmoitta vakuutuskautensa lomakkeella E 205 EE.

Kaikki kaudet ovat laskennassa huomioon otettavia kausia.

Virossa ei ole rekisteriä, josta ilmenisivät kaikki työskentelykaudet. Sosiaalivakuutusvirastolla on rekisteri, josta ilmenevät vakuutuskaudet 1.1.1999 alkaen. Sitä aikaisemmalta ajalta tarvitaan työkirjoja.

Viro ilmoittaa vakuutuskautensa ennen 31.12.1998 työkirjan tietojen perusteella vuosina, kuukausina ja päivinä. Päivät muunnetaan kuukausiksi siten, että päivät jaetaan 30:llä eli päivät/30. Vuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla ne kahdellatoista.

1.1.1999 lukien Viro ilmoittaa ns. "vakuutusvuosia", "insurance years" (iy). Eläkkeen karttuminen riippuu siitä, kuinka paljon henkilöstä on maksettu sosiaaliveroa (social tax). Näin ollen vakuutuskausitodistuksella voidaan ilmoittaa yksi vakuutusvuosi, vaikka henkilö olisi työskennellyt vain muutamia kuukausia, jos hänen tulonsa ovat olleet riittävän korkeat.

Kokonainen vakuutusvuosi ilmoitetaan luvulla 1,000.

Jos henkilö on työskennellyt vain osan vuodesta, vakuutusaika ilmoitetaan esimerkiksi luvulla 0,512. Tämä vastaa noin kuutta kuukautta, riippuen tuloista. Osavuodet muunnetaan kuukausiksi kertomalla osavuotta vastaava luku kahdellatoista.

Viro vahvistaa kautensa vasta, kun verotus on vahvistettu. Tämän vuoksi noudatetaan samaa ohjeistusta kuin Norjan ja Ruotsin kohdalla:

Viro ilmoittaa työeläkevakuutuskaudet sen vuoden loppuun, johon saakka verotus on vahvistettu. Jos muun selvittelyn perusteella nähdään, että henkilö on jatkanut työskentelyä pidempään, Viron vakuutuskaudet otetaan huomioon työskentelyn päättymisvuoden loppuun saakka tai Viron eläkkeen alkamiseen saakka. Viron kaudet otetaan kuitenkin huomioon enintään Suomen eläketapahtumaan saakka tai tilanteen mukaan eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun saakka (jos eläketapahtuma on 1.1.2006 tai sen jälkeen).

Jos henkilö on kuulunut erityiseen ammattikohtaiseen eläkejärjestelmään tai virkamiesten eläkejärjestelmään, kaudet ilmoitetaan edelleenkin vuosina, kuukausina ja päivinä kalenterivuosittain.

EU-eläkepäätös Julkaisuaika: 04.05.2010 Voimassaoloaika: 23.06.2008 - toistaiseksi

Tässä ohjeessa annetaan ohjeet siitä, milloin kysymyksessä on EU-eläkepäätös, joka myös rekisteröidään eläkepäätösrekisteriin EU-eläkkeenä.

Tässä ohjeessa kerrotaan myös eläkepäätöksen antamista koskevasta menettelystä silloin, kun eläkkeenhakija on ollut vakuutettuna kahdessa tai useammassa EU-maassa sekä päätöksen antamisesta väliaikaisena tai lopullisena. Lisäksi ohjeessa kerrotaan Kelalle ilmoitettavasta teoreettisen eläkkeen määrästä, josta eläkkeensaaja voi halutessaan saada muutoksenhakukelpoisen päätöksen.

Milloin on kysymyksessä EU-eläkepäätös

EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 eläkkeen määräytymistä koskevia säännöksiä sovelletaan silloin, kun henkilö on ollut vakuutettuna kahdessa tai useammassa EU-maassa.

Eläkettä haetaan pääsääntöisesti samanaikaisesti kaikista niistä EU-maista, joissa eläkkeenhakija on ollut vakuutettuna. Työkyvyttömyyseläkettä ja perhe-eläkettä on aina haettava samanaikaisesti kaikista niistä EU-maista, joissa henkilö on ollut vakuutettuna. Vanhuuseläkettä ei tarvitse hakea samanaikaisesti.

Kuntoutustuen jatkopäätös katsotaan EU-eläkepäätökseksi, jos ensimmäinen kuntoutustukipäätös on ollut EU-eläkepäätös.

EU-eläkepäätökseksi katsotaan päätös tilanteessa, jolloin EU-eläkkeen samanaikaista hakemista ja/tai EU-eläkkeen määräytymistä koskevat säännökset tulevat sovellettavaksi.

Lisätietoa:

EU-eläkkeen hakeminen ja käsittely

EU-eläkkeen määräytyminen

EU-eläkepäätökseen haetaan yleensä muutosta vasta sen jälkeen, kun hakijan asuinmaan laitos on tehnyt päätösten yhteenvedon E 211. Joissakin tilanteissa muutoksenhakuoikeus syntyy EU-eläkepäätökseen jo kansallisen päätöksen antamisen jälkeen.

Lisätietoa:

Muutoksenhaku EU-eläkepäätökseen

Eläkkeenhakija asuu Suomessa

Vanhuuseläkettä ei tarvitse hakea samanaikaisesti kaikista EU-maista, joissa eläkkeenhakija on ollut vakuutettuna. Vaikka eläkettä ei olisi haettu useammasta EU-maasta samanaikaisesti, pro rata -eläke kuitenkin lasketaan, jos tiedetään, että pro rata -laskenta johtaisi suurempaan lopputulokseen kuin kansallinen laskenta. Vanhuuseläkkeen osalta tällainen tilanne on silloin, kun vanhuuseläkkeeseen tulee laskettavaksi korotettua karttumaa. Päätös katsotaan EU-eläkepäätökseksi, koska EU-eläkkeen määräytymistä koskevat säännökset tulevat sovellettavaksi. Päätöstä ei kuitenkaan toimiteta muihin EU-maihin.

Jos eläkkeenhakija hakee ainoastaan Suomen vanhuuseläkettä eikä pro rata -eläke olisi suurempi kuin kansallisesti laskettu eläke (korotettua karttumaa ei lasketa), kysymyksessä on kansallinen eläkepäätös. Päätös katsotaan kansalliseksi, koska EU-eläkkeen määräytymistä koskevia säännöksiä ei näissä tilanteissa tarvitse soveltaa. Päätöstä ei toimiteta muihin EU-maihin.

EU-säännösten mukaan (asetuksen 1408/71 artikla 49.1) eläke voidaan laskea kansallisesti, jos vakuutettu ei tiettynä hetkenä täytä etuuden saamisen edellytyksiä kaikissa jäsenvaltioissa, joiden lainsäädännön alainen hän on ollut. Tällöin pro rata -laskentaa ei tarvitse tehdä, jos tiedetään, ettei pro rata -laskenta johtaisi suurempaan lopputulokseen kuin kansallinen laskenta.

Kun henkilö myöhemmin hakee KEL-eläkettä sekä mahdollista ulkomaaneläkettä, Kela saattaa pyytää eläkelaitosta laskemaan teoreettisen eläkkeen määrän, vaikka sitä ei Suomen työeläkettä laskettaessa olisi tarvittu. Jos kysymyksessä on kansallinen työeläkepäätös, Kelalle ilmoitetaan teoreettisen eläkkeen määrä kirjallisesti.

Jos eläkkeenhakija jo saa eläkettä toisesta EU-maasta silloin, kun hän hakee Suomen vanhuuseläkettä, kysymyksessä on EU-eläkepäätös. Jos toinen EU-maa on myöntänyt etuudet kansallisesti, on tämän maan tarkistettava jo aiemmin myöntämänsä etuudet EU-säännösten mukaan lasketuiksi (asetuksen 1408/71 artikla 49.2). EU-eläkkeen määräytymistä koskevat säännökset tulevat sovellettavaksi, vaikka tarkistusta ei tehtäisi sen vuoksi, että sillä ei olisi vaikutusta maksussa olevan eläkkeen määrään. Päätös toimitetaan toiseen EU-maahan.

Jos henkilön eläkehakemus aikaisemmin on hylätty toisessa EU-maassa sen vuoksi, että hakija ei ole ollut vakuutettuna tässä maassa ja/tai toisesta maasta on saatu ns. nollavakuutuskausitodistus ja tämän jälkeen tulee uusi eläkehakemus (esim. vanhuuseläkehakemus, perhe-eläkehakemus tai työkyvyttömyyseläkkeen jatkohakemus/lääkärinlausunto), Suomesta tähän hakemukseen annettava päätös on kansallinen. Tällöin edellytetään myös, että vakuutetulla ei ole uusia vakuutuskausia ko. maassa.

Eläkkeenhakija asuu toisessa EU-maassa

Jos eläkkeenhakija asuu toisessa EU-maassa ja sieltä tulee eläkehakemus Suomeen, työeläkelaitoksen antama päätös on aina EU-eläkepäätös. Vaikka vanhuuseläkettä haetaan ainoastaan Suomesta ja pro rata -eläke ei ole suurempi kuin kansallisesti laskettu eläke, kysymyksessä on EU-eläkepäätös. Tähän tulkintaan on päädytty EU-eläkehakemusprosessin selkeyden vuoksi.

Näissä tilanteissa myös eläkepäätös ja E 210 -lomake toimitetaan toiseen maahan, vaikka vanhuuseläkettä olisi haettu ainoastaan Suomesta.

EU-päätöksenantomenettely

Lomake E 210

Jos käsittelevä laitos on ulkomailla, päätöksestä on ilmoitettava hakijan asuinmaan käsittelevälle laitokselle. Ilmoitus tehdään lomakkeella E 210. Lomakkeen tarkoituksena on helpottaa vieraskielisten päätösten ymmärtämistä. Lomakkeessa on tieto siitä, miten eläke on laskettu, miksi eläkehakemus on mahdollisesti hylätty sekä muutoksenhakua koskeva ohje.

Suomen työeläkelaitos täyttää lomakkeen E 210 ainoastaan silloin, kun hakijan asuinmaan käsittelevä laitos on toisessa EU-maassa. Kukin laitos, jota asia koskee, täyttää lomakkeen E 210 ja lähettää sen sekä jäljennöksen virallisesta päätöksestä käsittelevälle laitokselle. Lisäksi mukaan liitetään ylimääräinen jäljennös jokaiselle muulle laitokselle, jota asia koskee.

Lomakkeelle E 210 kirjoitetaan juridinen tai lääketieteellinen hylkäämisperuste.

E 210-lomakkeessa ilmoitetaan myös, sisältääkö eläke tulevan ajan.

Esimerkissä lomakkeen E 210 täyttöohje on lueteltu ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi fraaseja (myös perhe-eläke), joita voidaan käyttää lomakkeella E 210 silloin, kun käsittelevä laitos on muussa EU-maassa.

Päätösten yhteenveto E 211

EU-eläkehakemuksen perusteella annetusta päätöksestä määräajat muutoksenhakua varten alkavat yleensä vasta sen jälkeen, kun hakija on saanut EU-maiden eläkelaitosten päätöksistä annetun päätösten yhteenvedon E 211. Päätösten yhteenvedon antaa hakijan asuinmaan käsittelevä laitos.

Lisätietoa:

Muutoksenhaku EU-eläkepäätökseen

Yleistä EU-päätöksenantomenettelystä

Päätöksen EU-eläkehakemukseen antavat kaikkien niiden EU-maiden eläkelaitokset, joissa hakija on työskennellyt (tai asunut, jos ao. maasta on oikeus eläkkeeseen asumisen perusteella). Suomessa päätöksen antaa yleensä yksi tai useampi työeläkelaitos sekä Kela.

Kaikkien eläkehakemusprosessissa mukana olevien EU-maiden laitokset lähettävät EU-eläkehakemukseen annetut lopulliset päätökset laskelmineen ja muutoksenhakuohjeineen sekä lomakkeen E 210 hakijan asuinmaan laitokselle (ns. käsittelevä laitos), joka toimittaa kaikki päätökset hakijalle liitettynä päätösten yhteenvetoon E211.

Suomen työeläkelaitos lähettää päätöksen suoraan myös hakijalle, joko muutoksenhakuohjeineen tai ilman riippuen siitä, voiko päätöksestä valittaa kansallisen päätöksen antamisen jälkeen vai vasta päätösten yhteenvedon E 211 jälkeen. Suomen eläkelaitokset alkavat maksaa eläkettä heti päätöksen tehtyään.

Myös useimmat ulkomaan eläkelaitokset lähettävät päätöksensä suoraan myös Suomessa asuvalle hakijalle tiedoksi. Poikkeuksena ovat mm. Norja, Saksa (jotkut laitokset), Hollanti, Italia ja Espanja, jotka lähettävät päätöksen käsittelevälle laitokselle, joka puolestaan toimittaa päätöksen edelleen hakijalle. Kun hakija asuu Suomessa, Eläketurvakeskuksen UM-osasto lähettää kyseiset päätökset hakijalle välittömästi. UM-osasto liittää päätökset myös päätösten yhteenvetoon E 211.

Eläkehakemusprosessissa mukana oleviin EU-maihin toimitetaan myös oikaisupäätökset ja poistetun päätöksen jälkeen annetut uudet päätökset. Samoin päätökset toimitetaan muihin EU-maihin, jos annetaan uusi perhe-eläkepäätös sen vuoksi, että leskeneläkettä vähennetään nuorimman lapsen täyttäessä 18 vuotta tai leskeneläkettä vähennetään uudelleen lesken omassa eläkkeessä tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Myös kuntoutustuen jatkopäätökset ja lääkärinlausunnot toimitetaan pääsääntöisesti muihin eläkehakemusprosessissa mukana oleviin EU-maihin.

Jos hakija asuu Suomessa , teoreettinen työeläkelaitos ja mahdollinen seurannaislaitos lähettävät molemmat omat päätöksensä ja siihen liittyvät asiakirjat suoraan Eläketurvakeskuksen UM-osastolle (käsittelevä laitos). Työeläkelaitos ei täytä lomaketta E 210 silloin, kun käsittelevä laitos Eläketurvakeskuksen UM-osasto.

Jos vanhuuseläkettä on haettu ainoastaan Suomesta, eläkepäätöstä ei toimiteta muihin EU-maihin, vaikka päätös olisi EU-eläkepäätös sen vuoksi, että pro rata -eläkkeenä laskettu eläke on korotetun karttuman vuoksi suurempi kuin kansallisesti laskettu eläke. Päätöstä ei toimiteta myöskään UM-osastolle, jollei eläkkeenhakija jo saa eläkettä toisesta EU-maasta.

Kun Suomen työeläkelaitoksen antama eläkepäätös saapuu UM-osastolle, se toimittaa päätöksen välittömästi ulkomaille tiedoksi, jos ulkomaan päätös ei ole vielä saapunut UM-osastolle. Samoin UM-osasto toimittaa ulkomaan päätöksen välittömästi tiedoksi teoreettiseen työeläkelaitokseen ja Kelalle.

Kun kaikki eläkehakemusprosessissa mukana olevat laitokset ovat toimittaneet eläkepäätöksensä UM-osastolle, se tekee päätösten yhteenvedon E 211. Yhteenveto ja kaikki prosessiin liittyvät asiakirjat lähetetään teoreettiseen laitokseen arkistoitavaksi. Teoreettinen laitos toimittaa yhteenvedon tiedoksi mahdolliselle seurannaislaitokselle. UM-osasto toimittaa yhteenvedon siihen liitettyine päätöksineen tiedoksi myös Kelalle ja kaikille päätöksen antaneille ulkomaan yhdyslaitoksille sekä eläkkeenhakijalle.

Jos hakemus ei koske lainkaan työeläkettä, Eläketurvakeskus arkistoi itse päätösten yhteenvedon silloin, kun se on käsittelevä laitos.

Jos eläkkeenhakija asuu ulkomailla , seurannaislaitos lähettää päätöksensä ja lomakkeen E 210 teoreettisen laitoksen kautta Kelan ulkomaan yksikköön, koska ulkomaan yksikkö ei tiedä, mitkä työeläkelaitokset antavat eläkepäätöksen teoreettisen laitoksen lisäksi.

Vaikka vanhuuseläkettä olisi haettu ainoastaan Suomesta, työeläkepäätökset ja lomake E 210 lähetetään Kelan ulkomaan yksikön kautta muihin EU-maihin.

Työeläkelaitoksen ei tarvitse täyttä kuntoutustuen jatkopäätöksistä lomaketta E 210 (E 001 -lomaketta voi vaihtoehtoisesti käyttää), vaikka päätökset toimitetaan muihin EU-maihin.

Jos Eläketurvakeskuksen neuvontaosasto tai työeläkelaitos on hylännyt eläkehakemuksen Suomessa sen vuoksi, että hakijalla ei ole ollut Suomessa eläkkeeseen oikeuttavia työsuhteita ja tämän jälkeen tulee uusi eläkehakemus (esim. vanhuuseläkehakemus, perhe-eläkehakemus tai työkyvyttömyyseläkkeen jatkohakemus), uutta päätöstä ei anneta. Työeläkelaitos tai neuvontaosasto ilmoittaa toiseen EU-maahan Kelan ulkomaan yksikön kautta E 001-lomakkeella, että henkilöllä ei ole eläkeoikeutta ja että uutta päätöstä ei anneta. E 001-lomakkeeseen voidaan liittää selvyyden vuoksi kopio aikaisemmasta eläkepäätöksestä. Uusi päätös annetaan, jos vakuutetulla on aikaisemman päätöksen jälkeistä uutta eläkettä kartuttavaa työskentelyä Suomessa. Tällöin työeläkkeen käsittelee kyseisen työskentelyn vakuuttanut laitos.

Ruotsissa työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävää vanhuuseläkettä on haettava ja vanhuuseläkkeestä annetaan uusi päätös. Näissä tilanteissa Ruotsissa asuvien hakijoiden osalta saattaa tulla Suomeen vanhuuseläkehakemus. Suomen työeläkelaitos ei anna uutta päätöstä työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävästä vanhuuseläkkeestä, jollei hakijalla ole ollut työskentelyä työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla Suomessa. Tästä menettelystä kerrotaan tarkemmin oheisessa ohjeessa.

Lisätietoa:

Työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävä vanhuuseläke - EU-eläkkeen hakeminen ja käsittely

Jos toisesta EU-maasta tulee vanhuuseläkehakemus niin aikaisessa vaiheessa ennen vanhuuseläkeikää, ettei sitä voida eläkelaitoksessa ottaa käsittelyyn ja hakemus hylätään ennenaikaisena, työeläkelaitos toimittaa toiseen EU-maahan Kelan ulkomaan yksikön kautta E 001-lomakkeella tiedon siitä, ettei eläkettä voi vielä Suomesta saada. E 001 -lomakkeeseen liitetään E 205FIN-lomake ja mahdollinen hakemuksen rauettamisesta annettu päätös.

Kun toisessa EU-maassa oleva käsittelevä laitos on vastaanottanut kaikkien muiden eläkehakemusprosessissa mukana olevien laitosten päätökset, se tekee päätösten yhteenvedon E 211. Käsittelevä laitos lähettää kopion päätösten yhteenvedosta Suomen yhdyslaitokselle Kelalle, joka puolestaan toimittaa kopion Eläketurvakeskukseen.

Eläketurvakeskus rekisteröi kaikki ulkomailta saapuneet päätökset ja yhteenvedot ja lähettää ne sen jälkeen teoreettiselle laitokselle, jos Suomesta on rekisteröity työeläkepäätös.

Suomen eläkelaitos saa tiedon ulkomaan eläkelaitoksen päätöksestä viimeistään päätösten yhteenvedon yhteydessä.

Eläketurvakeskuksen neuvontaosaston päätökset

Jollei hakijalla ole työsuhteita ansaintarekisterissä tai jos hänen työskentelynsä on päättynyt ennen työeläkelakien voimaantuloa, Eläketurvakeskuksen neuvontaosasto antaa hakemukseen hylkäävän päätöksen. Tämä koskee sekä julkisen että yksityisen sektorin työsuhteita.

Lisätietoa:

Eläketurvakeskuksen neuvontaosaston päätöksistä - EU-eläkkeen hakeminen ja käsittely

Päätösten kieli

Eläkkeenhakija tai muutoksenhakija saa käyttää omaa äidinkieltään tai mitä tahansa muuta EU:n virallista kieltä. Eläkepäätös annetaan kuitenkin hakijan hakemuksessa esittämän pyynnön mukaan ainoastaan suomeksi tai ruotsiksi.

EU-eläkepäätösten perusteleminen

Hylkäävät EU-päätökset perustellaan samoin kuin vastaavat kansalliset päätökset.

Myönteisten EU-päätösten perusteluissa mainitaan, että eläkkeen laskentaan on sovellettu EU:n sosiaaliturvasäännöksiä, minkä säännösten mukainen eläke hakijalle on myönnetty ja että hakijalle on myönnetty se eläke, joka on suurempi (kansallinen tai pro rata -eläke).

Jos pro rata ja kansallinen laskenta johtavat yhtä suureen lopputulokseen, perusteluissa mainitaan, että EU-laskennalla ei ole merkitystä eläkkeen suuruuteen.

Jos tuleva aika on ositettu, tämä mainitaan eläkepäätöksessä tai -laskelmassa samoin kuin suhdeluku, jolla tuleva aika on ositettu Suomen ja toisen EU-maan vakuutuskausien perusteella.

Jos eläke lasketaan myös teoreettisena eläkkeenä, eläkepäätöksestä tai sen liitteenä olevasta laskelmasta tulisi käydä ilmi, mitkä muiden EU-maiden vakuutuskaudet ja mitkä Suomen vakuutuskaudet on otettu huomioon teoreettisen ja pro rata -eläkkeen laskennassa.

Päätöksen lakiluettelossa mainitaan myös EU:n sosiaaliturva-asetus (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä. Lisäksi luettelossa tulisi mainita EU:n sosiaaliturva-asetuksen toimeenpanoasetus (ETY) N:o 574/72, jonka artiklan 48 perusteella määräytyy muutoksenhakuaika.

Väliaikainen vai lopullinen päätös

Lopullisella päätöksellä tarkoitetaan normaalisti päätöstä, johon voi hakea muutosta. Väliaikaisella päätöksellä puolestaan tarkoitetaan päätöstä, johon ei voi vielä hakea muutosta.

Tässä ohjeessa lopullisella päätöksellä tarkoitetaan päätöstä, joka rekisteröidään Eläketurvakeskuksen eläkerekisteriin lopullisena, vaikka päätökseen ei olisi vielä muutoksenhakuoikeutta sen vuoksi, että muutoksenhakuoikeus alkaa vasta sen jälkeen, kun hakija vastaanottaa päätösten yhteenvedon E 211.

Päätös rekisteröidään lopullisena, jos ulkomaan vakuutuskausilla ja eläkepäätöksellä ei ole vaikutusta Suomen työeläkkeen määrään. Se rekisteröidään lopullisena myös, jos ulkomaan vakuutuskausilla ja eläkepäätöksellä on merkitystä Suomen työeläkkeen määrään, mutta ulkomaan vakuutuskaudet ja eläkepäätös ovat Suomen eläkettä laskettaessa olleet jo eläkelaitoksen käytössä.

Väliaikaisella päätöksellä tarkoitetaan sellaista päätöstä, jossa ulkomaan vakuutuskaudet tai ulkomainen etuus, joista ei ole tietoa työeläkettä laskettaessa, voisivat vaikuttaa työeläkkeen määrään.

Em. tulkintaan on päädytty, koska EU-muutoksenhakumenettelyn mukaan muutoksenhaku Suomen päätökseen on mahdollista useimmissa tapauksissa vasta sen jälkeen, kun hakija on vastaanottanut päätösten yhteenvedon E 211. Jos eläkelaitos näissä tilanteissa aina rekisteröisi päätöksen väliaikaisena, joutuisi se korjaamaan rekisteröintimerkinnän päätösten yhteenvedon jälkeen, vaikka ulkomaisilla vakuutuskausilla ja eläkepäätöksellä ei olisi merkitystä Suomen eläkkeen määrään.

Eläkepäätökset hakijan asuessa Suomessa

Työeläkelaitos voi pääsääntöisesti antaa välittömästi lopullisen EU-eläkepäätöksen, jos Suomen työeläkkeeseen ei sisälly tulevaa aikaa tai tuleva aika ei tulisi ositettavaksi.

Jos eläkkeeseen tulee laskettavaksi tuleva aika, ulkomaan vakuutuskaudet voivat vaikuttaa työeläkkeen määrään, jos hakija on työskennellyt maassa, jonka työkyvyttömyyseläkkeeseen tai perhe-eläkkeeseen liittyy tulevan ajan eläke. Siksi näissä tilanteissa eläkelaitos ei yleensä voi antaa päätöstään heti lopullisena.

Jotta Suomen työeläkelaitos ei myöntäisi hakijalle liian suurta eläkettä väliaikaisella päätöksellä, toisen tulevan ajan myöntävän maan vakuutuskaudet kannattaa ottaa huomioon arviomääräisenä jo väliaikaista päätöstä annettaessa.

Eläkelaitos ottaa tarvittaessa väliaikaisessa päätöksessä huomioon U-liitteen ja/tai E 505 -vakuutushistoria tietojen perusteella arvioidut vakuutuskaudet laskiessaan asetuksen mukaista kansallista eläkettä, jossa tuleva aika tulisi ositettavaksi. Näin voidaan vähentää takaisinperintää lopullisen päätöksen yhteydessä.

Eläkelaitos antaa lopullisen päätöksen, kun muiden EU-maiden vakuutuskausitiedot ja eläkepäätökset on saatu. Jos kysymyksessä on tulevan ajan osittaminen, eläkelaitos voi yleensä antaa lopullisen päätöksen vasta, kun tieto toisen EU-maan tulevan ajan sisältävästä eläkkeestä on saatu.

Jos EU-laskenta johtaisi mahdollisesti suurempaan lopputulokseen kuin kansallinen laskenta, työeläkelaitos voi antaa päätöksen lopullisena EU-eläkepäätöksenä. Kun EU-laskentaa varten tarvittava tieto saadaan ulkomaan laitokselta, eläkepäätös oikaistaan eläkkeen alkamisesta lukien. Edellä esitetty tilanne voi olla seuraava:

• Jos työkyvyttömyys- tai perhe-eläkkeen hakija on työskennellyt toisessa EU-maassa tulevan ajan tarkastelujakson aikana, voi toisen maan vakuutuskausilla olla merkitystä Suomen työeläkkeen pro rata -eläkkeen määrään ja pro rata eläkkeen määrä voi joissakin tilanteissa olla suurempi kuin kansallisesti lasketun eläkkeen määrä.
• Jos eläkkeeseen tulee laskettavaksi korotettu karttuma, eläkkeen määrä laskettuna EU-säännöin on suurempi kuin kansallisesti lasketun eläkkeen määrä.

Jos eläkelaitos antaa em. tilanteissa lopullisen päätöksen väliaikaisen päätöksen sijasta, on päätöksellä selvitettävä hakijalle, että eläkelaitos tulee oikaisemaan päätöksen, jos toisesta EU-maasta saatavilla tiedoilla on merkitystä eläkkeen määrään.

Tilanteessa, jossa vanhuuseläkettä haetaan ainoastaan Suomesta ja eläkkeeseen mahdollisesti tulisi laskettavaksi korotettu karttuma, muutoksenhaun kannalta on selkeämpää, että päätös annetaan ensin väliaikaisena EU-eläkepäätöksenä ja lopullinen päätös vasta sen jälkeen, kun tarvittavat tiedot mahdollisen korotetun karttuman laskemiseksi on saatu toisesta EU-maasta. Jos korotettua karttumaa ei tule laskettavaksi, annetaan lopullinen eläkepäätös kansallisena.

Hylkäävät päätökset annetaan heti lopullisena, koska ulkomaan vakuutuskausilla ei näissä tilanteissa ole merkitystä.

Eläkepäätökset hakijan asuessa ulkomailla

Eläkehakemuksen liitteenä pitäisi saapua myös hakijan asuinmaan vakuutuskaudet ja muut eläkkeen laskemiseksi tarvittavat hakemustiedot. Siksi Suomen työeläkelaitos voi näissä tilanteissa pääsääntöisesti antaa eläkepäätöksen heti lopullisena.

Jos toisesta EU-maasta tulevan hakemuksen tietojen perusteella ei voida määritellä esim. korotettua karttumaa, päätös voidaan antaa lopullisena, mutta se oikaistaan eläkkeen alkamisesta lukien, jos korotettu karttuma tulee myöhemmin laskettavaksi.

Päätös teoreettisen eläkkeen määrästä

Kelalle ilmoitetun teoreettisen eläkkeen määrästä annetaan eläkkeensaajalle muutoksenhakukelpoinen päätös silloin, kun eläkkeensaaja sitä pyytää.

Eläkepäätös ei ole lainvoimainen eli päätösten yhteenvetoa ei vielä ole annettu:

• Erillistä päätöstä ei tarvitse antaa, jos työeläkepäätöksessä on jo mukana laskelma teoreettisesta eläkkeestä ja jos Kelalle ilmoitettavan teoreettisen eläkkeen määrä on sama.
• Päätös annetaan eläkkeensaajan kirjallisesta pyynnöstä, jos eläkepäätöksessä ei ole laskelmaa teoreettisesta eläkkeestä tai jos Kelalle ilmoitettava teoreettisen eläkkeen määrä ei ole sama kuin laskelmalla. Päätös liitetään päätösten yhteenvetoon.

Eläkepäätös on lainvoimainen:

• Erillistä päätöstä ei tarvitse antaa, jos työeläkepäätöksessä on jo mukana laskelma teoreettisesta eläkkeestä ja jos Kelalle ilmoitettavan teoreettisen eläkkeen määrä on sama.
• Päätös annetaan eläkkeensaajan kirjallisesta pyynnöstä, jos eläkepäätöksessä ei ole laskelmaa teoreettisesta eläkkeestä tai jos Kelalle ilmoitettavan teoreettisen eläkkeen määrä ei ole sama. Eläkkeensaajalla on muutoksenhakuoikeus ainoastaan laskennassa käytettävien vakuutuskausien ja teoreettisen eläkkeen laskennan osalta. Eläkkeen perusteet on jo ratkaistu lainvoimaisella päätöksellä.

Muutoksenhaku EU-eläkepäätökseen Julkaisuaika: 04.05.2010 Voimassaoloaika: 09.01.2009 - toistaiseksi

Yleistä muutoksenhausta

Merkittävimmät muutokset korvattuun ohjeeseen "Muutoksenhaku EU-eläkepäätökseen". Muutokset ovat lähinnä tarkennuksia.

• Tarkennettu ohjetta siitä, milloin muutoksenhaku vanhuuseläkkeissä alkaa päätösten yhteenvedon jälkeen ja milloin kansallisen päätöksen antamisen jälkeen.
• Samansisältöinen päätös toimitetaan hakijalle, Eläketurvakeskuksen UM-osastolle sekä ulkomaiselle yhdyslaitokselle.
• Päätöksessä (vanhuuseläke, perhe-eläke) pitää todeta, jos muutoksenhakuoikeus syntyy vasta päätösten yhteenvedon jälkeen. Eläketurvakeskuksen UM-osasto viittaa eläkelaitoksen päätökseen E 211 lomakkeella (päätösten yhteenveto).
• Työkyvyttömyyseläkepäätöksessä eläkelaitoksen on tarvittaessa rajattava muutoksenhakuoikeus. Eläketurvakeskuksen UM-osasto viittaa eläkelaitoksen päätökseen E 211 lomakkeella (päätösten yhteenveto).

EU-säännökset

Tässä ohjeessa annetaan ohjeet muutoksenhausta EU-eläkepäätökseen.

EU:n sosiaaliturvasäännöksissä (asetus 1408/71) on muutoksenhausta säädetty

• valituksen jättöpaikasta (asetus 1408/71 86 artikla) ja
• muutoksenhakuajan laskemisesta (toimeenpanoasetus 574/72 48 artikla)

Valitusaika EU-säännösten mukaan

EU-eläkehakemuksen perusteella annetusta päätöksestä määräajat muutoksenhakua varten alkavat vasta sen jälkeen, kun hakija on saanut toimeenpanoasetuksen 574/72 artiklassa 48 tarkoitetun EU-maiden eläkelaitosten päätöksistä annetun yhteenvedon (lomake E 211). VakO vahvisti tämän tulkinnan täysistuntoratkaisussaan 5.6.2003.

Eläkehakemuksen käsittelevä laitos liittää päätösten yhteenvetoon kaikkien hakemusmenettelyssä mukana olevien laitosten eläkepäätökset. Päätösten yhteenveto annetaan hakijan omalla EU-kielellä.

Kaikki maat eivät kuitenkaan käytä lomaketta E 211. Esim. Tanska tekee päätösten yhteenvedon ainoastaan, jos sitä pyydetään. Lähtökohtaisesti Suomeen kaikkien maiden pitäisi lähettää E 211, koska emme ole luopuneet minkään maan kanssa sen käytöstä.

Jokaisesta päätösten yhteenvedon liitteenä olevasta päätöksestä valitetaan erikseen.

Määräaika muutoksenhakua varten määräytyy päätösten yhteenvedon liitteenä olevan jäsenvaltion päätöksestä kunkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

Lomakkeella E 211 on kohta, johon käsittelevä laitos merkitsee sen, miten ja missä ajassa kuhunkin liitteenä olevaan päätökseen haetaan muutosta. Näin eläkkeenhakija saa muutoksenhakuohjeet omalla EU-kielellään.

Päätösten tiedoksiantotavat vaihtelevat eri EU-maissa ja kunkin EU-maan käsittelevä laitos antaa päätösten yhteenvedon tiedoksi hakijalle noudattaen omia menettelytapojaan.

Suomen muutoksenhakumenettely

Muutoksenhakumenettely on erilainen riippuen siitä, haetaanko muutosta VILMA-päätösyhdistelmään vai muuhun kuin VILMA-menettelyn piiriin kuuluvaan päätökseen.

Lähtökohta on, että VILMA-laitoksen antamaan päätösyhdistelmään haetaan muutosta noudattaen VILMA-laitoksen muutoksenhakumenettelyä.

Jos hakija on saanut eläkepäätöksen useammasta eläkejärjestelmästä, valitus tehdään kunkin eläkejärjestelmän päätöksestä erikseen. Sama koskee itseoikaisupyyntöä sekä päätöksen poistamista koskevaa hakemusta.

Suomen muutoksenhakua koskevat yleiset ohjeet on annettu yleiskirjeessä Työeläkeasioiden käsittely ja muutoksenhaku A 1/2005 luku 9.

Muutoksenhaku VILMA-menettelyssä - Muutoksenhaku Vilma-menettelyssä

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta - Muutoksenhakuasian käsittely työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa

Muutoksen hakemisesta eläkelaitoksen päätösyhdistelmään ja EU-päätösten yhteenvetoon säädetään TyEL 129 §:ssä, YEL 125 §:ssä, MyEL 104 §:ssä, MEL 126 §:ssä, VaEL 163 §:ssä ja KuEL 155 §:ssä.

Suomen päätösten (tiedoksisaanti) ja valitusaika

Valitusaika on 30 päivää. Päätökseen on haettava muutosta valittamalla viimeistään 30. päivänä sen jälkeen, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä.

Eläketurvakeskus ja eläkelaitos antavat päätöksensä tiedoksi lähettämällä sen vastaanottajalle hänen ilmoittamaansa postiosoitteeseen kirjeellä. Myös työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus antavat päätöksensä tiedoksi tavallisena kirjeenä. Näin ollen myös käsittelevä laitos Suomessa eli Eläketurvakeskus antaa päätösten yhteenvedon tiedoksi kirjeellä.

Jos valituksen yhteydessä ei muuta näytetä, valittajan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on postitettu valittajan ilmoittamaan osoitteeseen.

Valitusaika alkaa kulua päätöksen tiedoksisaannista, kuitenkin niin, että tiedoksisaantipäivää ei lasketa mukaan valitusaikaan. Valitusaika alkaa näin ollen tiedoksisaantipäivää seuraavasta päivästä.

Jos käsittelevä laitos on ulkomailla, postituspäivää ei välttämättä ole merkitty yhteenvetoon. Jos yhteenveto on tällöin annettu tiedoksi saantitodistuksella, voidaan yhteenvedon tiedoksisaantipäivä määrätä sen perusteella. Jollei postituspäivää ole merkitty eikä muutakaan tiedoksisaantipäivää ole ilmoitettu, päätös katsotaan postitetuksi sinä päivänä, jona yhteenveto on tehty (= antopäivä).

Suomen muutoksenhakuelin voi tutkia myöhästyneen valituksen, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä.

Jokainen EU-maa käsittelee valitukset oman lainsäädäntönsä mukaisesti. Myös muiden EU-maiden päätöksiä koskevat määräajat lasketaan päätösten yhteenvedon tiedoksisaannista. Eri maissa on erilaisia säännöksiä siitä, milloin päätösten yhteenvedon tiedoksisaanti katsotaan tapahtuneeksi.

Muiden EU-maiden eläkepäätösten valitusaikaan ei siis sovelleta Suomen 7 päivän tiedoksisaantiaikaa, vaikka ne ovat Suomessa annetun päätösten yhteenvedon liitteenä.

Valituksen jättöpaikka

Päätösten yhteenvedon liitteenä olevista Suomen eläkepäätöksistä valitetaan kuhunkin päätökseen liittyvän muutoksenhakuohjeen mukaisesti Suomen muutoksenhakuelimiin.

EU-säännökset aiheuttavat sen, että valittaja voi jättää minkä tahansa EU-maan eläkepäätöstä koskevan valituksen asuinmaansa vastaavaan laitokseen. Valitukset, jotka on toimitettava tietyssä ajassa ao. valtion laitokselle tai tuomioistuimelle, katsotaan jätetyksi määräajan kuluessa, jos ne on toimitettu määräajassa toisen jäsenvaltion vastaavalle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle (asetus 1408/71 86 artikla).

Suomessa asuva eläkkeenhakija voi siis toimittaa yhteenvedon liitteenä olevaa muun EU-maan eläkepäätöstä koskevan valituksensa niihin paikkoihin, jotka ovat toimivaltaisia vastaanottamaan Suomen työeläkevalituksia, esim. työeläkelaitokselle tai Kelalle. Eläkelaitos toimittaa valituksen käsittelevän laitoksen välityksellä ao. ulkomaan muutoksenhakuelimeen.

Vastaavasti esimerkiksi Ruotsissa asuvan henkilön valitus Suomen eläkepäätöksestä on tullut määräajassa, jos se on saapunut valitusajassa Ruotsin vakuutuskassaan tai muutoksenhakuelimeen.

Kenellä oikeus valittaa

EU-säännöksissä ei ole valitusoikeutta koskevia säännöksiä. Valitusoikeus määräytyy siten kansallisten säännösten mukaan.

Suomessa valitusoikeus on asianosaisella eli sillä, jolla on asiassa välitöntä oikeudellista etua valvottavanaan. Jäsenvaltiolla tai sen eläkelaitoksella ei ole mahdollisuutta valittaa toisen jäsenvaltion vakuutuslaitoksen päätöksestä.

Kieli

EU-maan laitokset ja tuomioistuimet eivät saa jättää tutkimatta niille toimitettuja asiakirjoja sillä perusteella, että ne on kirjoitettu toisen jäsenvaltion virallisella kielellä (asetus 1408/71 84 artikla).

Suomalainen voi siis valittaa muun EU-maan päätöksestä suomeksi. EU-maan tuomioistuin voi tarvittaessa käännättää valitusasiakirjat. Vastaavasti ulkomaalainen voi valittaa Suomen työeläkelaitoksen päätöksestä omalla EU-kielellään. He voivat käyttää myös mitä tahansa muutakin EU:n virallisista kielistä.

Jos Suomen työeläkelaitoksen päätöksestä valitetaan muun EU-maan kielellä, eläkelaitos kääntää itse tai käännättää tarvittaessa valituksen ja sen liitteenä olevat asiakirjat itseoikaisun tutkimiseksi ja laskuttaa kulut EU:lta. Jollei eläkelaitoksen ole tarvinnut kääntää valitusta ja se siirtää valituksen muutoksenhakuelimelle, kääntämisestä huolehtii tarvittaessa muutoksenhakuelin.

Muutoksenhaku EU-eläkepäätökseen

Muutoksenhakuaika EU-eläkehakemuksen perusteella annetusta päätöksestä alkaa pääsääntöisesti vasta sen jälkeen, kun eläkkeenhakija on saanut päätösten yhteenvedon (TyEL:n 129 §:n 2 momentti), jos eläkepäätös on annettu 1.1.2006 tai sen jälkeen (yksityinen sektori) taikka 1.1.2007 tai sen jälkeen (julkinen sektori). Kansaneläkelakiin on tullut vastaava säännös 1.1.2007.

Koska eläkehakemusten käsittely ulkomailla kestää usein yli vuoden, jopa vuosia, on eläkkeenhakijan oikeusturvan kannalta välttämätöntä saada hakea muutosta työkyvyttömyyseläkeoikeudesta jo ennen päätösten yhteenvetoa.

Tämä on tarpeen erityisesti silloin, kun eläkeoikeus on evätty tai eläke on myönnetty osatyökyvyttömyyseläkkeenä, vaikka hakija on hakenut täyttä työkyvyttömyyseläkettä, tai eläke on myönnetty määräajaksi kuntoutustukena, vaikka eläkettä on haettu toistaiseksi.

EY:n sosiaaliturva-asetuksessa 1408/71 ei säädetä työkyvyn arvioinnista, vaan se on puhtaasti kansallista lainsäädäntöä. Näin ollen voidaan EY:n sosiaaliturva-asetuksen estämättä säätää mahdollisuudesta antaa päätös työkyvyttömyyseläkeoikeudesta ja oikeudesta hakea tällaiseen päätökseen muutosta ennen kuin hakija on vastaanottanut päätösten yhteenvedon.

Muutoksenhaku vanhuuseläkepäätökseen

Vanhuuseläkettä ei tarvitse hakea samanaikaisesti kaikista EU-maista, joissa hakija on ollut vakuutettuna.

Eläkkeenhakija asuu Suomessa

Jos vanhuuseläkepäätöstä annettaessa tiedetään, että vanhuuseläkettä haetaan useammasta maasta/ulkomaisesta laitoksesta samasta iästä, määräaika muutoksenhakua varten alkaa vasta sen jälkeen, kun hakijalle on annettu päätösten yhteenveto. Tämä todetaan myös hakijalle toimitettavassa päätöksessä. Hakijalle toimitettavaan päätökseen ei liitetä muutoksenhakuosoitusta. Se liitetään Eläketurvakeskuksen UM-osastolle toimitettavaan päätökseen. UM-osastolle toimitetaan samansisältöinen päätös kuin hakijalle. UM-osasto liittää päätöksen ja muutoksenhakuosoituksen päätösten yhteenvetoon. Muutoksenhaun osalta UM-osasto viittaa eläkelaitoksen päätökseen. Muutoksenhakuaika päätökseen alkaa siitä, kun hakija on vastaanottanut päätösten yhteenvedon.

Jos henkilö hakee samalla hakemuksella Suomen vanhuuseläkettä alkamaan 63 vuoden iästä ja Ruotsin vanhuuseläkettä 65 vuoden iästä, muutoksenhakuosoitus liitetään hakijalle toimitettavaan päätökseen. Määräaika muutoksenhakua varten alkaa kansallisen päätöksen antamisen jälkeen.

Jos vanhuuseläkepäätöstä annettaessa on tiedossa, että eläkettä haetaan ainoastaan Suomen työeläkelaitoksesta, hakijalle toimitettavaan päätökseen liitetään muutoksenhakuosoitus. Määräaika muutoksenhakua varten alkaa kansallisen päätöksen antamisen jälkeen. Eläketurvakeskuksen UM-osastolle ei toimiteta ko. eläkepäätöstä.

Eläkkeenhakija asuu toisessa EU-maassa

Jos toisesta maasta tulevassa E 202 –lomakkeessa on tieto siitä, että vanhuuseläkettä haetaan useammasta maasta/ulkomaisesta laitoksesta samasta iästä, määräaika muutoksenhakua varten alkaa vasta sen jälkeen, kun hakijalle on annettu päätösten yhteenveto. Tämä todetaan myös hakijalle toimitettavassa päätöksessä. Hakijalle toimitettavaan päätökseen ei liitetä muutoksenhakuosoitusta. Se liitetään toisessa maassa olevalle käsittelevälle laitokselle toimitettavaan päätökseen. Toisen maan laitokselle toimitetaan samansisältöinen päätös kuin hakijalle. Lomakkeelle E 210 täytetään muutoksenhakua koskeva ohje oheisen ohjeen mukaisesti Lomakkeen E 210 täyttöohje .

Jos E 202 –lomakkeen tai muiden asiakirjojen perusteella nähdään, että eläkettä haetaan ainoastaan Suomen työeläkelaitoksesta, hakijalle toimitettavaan päätökseen liitetään muutoksenhakuosoitus. Määräaika muutoksenhakua varten alkaa siis kansallisen päätöksen antamisen jälkeen. Tällöin toiseen maahan toimitetaan E 210 –lomakkeella (tai 001 –lomakkeella) tieto päätöksestä sekä päätös ilman muutoksenhakuosoitusta. E 210 –lomakkeesta yliviivataan muutoksenhakua koskeva kohta tai todetaan, että tähän päätökseen ei ole enää muutoksenhakuoikeutta, koska valitusosoitus on liitetty jo kansalliseen päätökseen.

Ruotsin kanssa on sovittu, että myöskään Ruotsin käsittelevä laitos ei tee päätösten yhteenvetoa, jos eläkettä haetaan ainoastaan yhdestä maasta/laitoksesta.

Osatyökyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi

Kun osatyökyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi ja eläkepäätöstä annettaessa tiedetään, että eläkettä on haettu myös toisesta maasta/ulkomaisesta laitoksesta, määräaika muutoksenhakua varten alkaa vasta sen jälkeen, kun hakijalle on annettu päätösten yhteenveto. Jos ulkomaan eläkkeen hakemisesta ei ole tietoa eläkepäätöstä annettaessa, määräaika muutoksenhakua varten alkaa kansallisen päätöksen antamisen jälkeen.

Muutoksenhaku perhe-eläkepäätökseen

Perhe-eläkettä on haettava samanaikaisesti kaikista EU-maista, joissa edunjättäjä on ollut vakuutettuna. Muutoksenhakuaika EU-eläkehakemuksen perusteella annetusta perhe-eläkepäätöksestä alkaa vasta sen jälkeen, kun eläkkeenhakija on saanut päätösten yhteenvedon. Tämä todetaan myös hakijalle toimitettavassa päätöksessä.

Kun annetaan perhe-eläkepäätös, hakijalle toimitettavaan päätökseen ei liitetä muutoksenhakuosoitusta. Se liitetään käsittelevälle laitokselle toimitettavaan päätökseen. Käsittelevälle laitokselle toimitetaan samansisältöinen päätös kuin hakijalle. Jos käsittelevä laitos on Eläketurvakeskuksen UM-osasto, se viittaa muutoksenhakun osalta eläkelaitoksen päätökseen. Määräaika muutoksenhakua varten alkaa vasta sen jälkeen, kun hakijalle on annettu päätösten yhteenveto.

Jos kuitenkin lapselle myönnetään perhe-eläke teoreettisena eläkkeenä, lapseneläkettä koskeva muutoksenhakuosoitus liitetään hakijalle toimitettavaan päätökseen. Määräaika muutoksenhakua varten alkaa siis kansallisen päätöksen antamisen jälkeen. Näissä tilanteissa päätösten yhteenvetoa ei tehdä.

Jos EU-eläkehakemuspaketti on toimitettu Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, mutta UM-osasto ei toimitakaan hakemuspakettia toiseen EU-maahan, hakemuspaketti palautetaan eläkelaitokseen. Eläkelaitos antaa uuden päätöksen ja liittää siihen muutoksenhakuosoituksen. Tällainen tilanne voi olla esim. silloin, kun hakija on ilmoittanut edunjättäjän asuneen tai oleskelleen lyhyen aikaa toisessa EU-maassa, jossa ei ole asumiseen perustuvaa eläkejärjestelmää.

Kun leskeneläkettä vähennetään uudelleen sen vuoksi, että leski jää omalle eläkkeelle tai nuorin lapsi täyttää 18 vuotta, leskelle toimitettavaan päätökseen liitetään muutoksenhakuosoitus, jos päätösten yhteenveto on jo annettu. Määräaika muutoksenhakua varten alkaa siis kansallisen päätöksen antamisen jälkeen. Samoin toimitaan tilanteessa, jossa edunsaajien määrä muuttuu.

Jos päätösten yhteenvetoa ei ole vielä tehty, eläkkeensaajalle toimitettavaan päätökseen ei liitetä muutoksenhakuosoitusta, vaan se liitetään käsittelevälle laitokselle toimitettavaan päätöksen.

Jos kuitenkin ensimmäiseen perhe-eläkepäätökseen on liitetty muutoksenhakuosoitus, se liitetään myös muutospäätökseen riippumatta siitä, onko päätösten yhteenveto tehty.

Muutoksenhaku työkyvyttömyyseläkepäätökseen

Työkyvyttömyyseläkkeitä on haettava samanaikaisesti kaikista EU-maista, joissa eläkkeenhakija on ollut vakuutettuna.

Kun eläkeoikeus on esim. evätty tai eläke on myönnetty osatyökyvyttömyyseläkkeenä, vaikka hakija on hakenut täyttä työkyvyttömyyseläkettä, tai eläke on myönnetty määräajaksi kuntoutustukena, vaikka eläkettä on haettu toistaiseksi, määräaika muutoksenhakua varten työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksistä alkaa kansallisen päätöksen antamisen jälkeen.

Eläkkeen määrän osalta muutoksenhakuaika alkaa kuitenkin vasta sen jälkeen, kun eläkkeenhakija on saanut päätösten yhteenvedon. Jos eläkelaitos antaa juridisen hylyn, muutoksenhakuaika alkaa samoin vasta sen jälkeen, kun eläkkeenhakija on saanut päätösten yhteenvedon.

Kun annetaan työkyvyttömyyseläkepäätös tilanteessa, jossa hakija on ollut vakuutettuna kahdessa tai useammassa EU-maassa, päätökseen liitetään muutoksenhakuosoitus.

Eläkelaitos rajaa päätöksessään muutoksenhakuoikeuden koskemaan vain eläkkeen saamisen edellytyksiä.

Eläkelaitos voi käyttää päätöksessä esim. seuraavaa fraasia: ”Valitusosoituksen mukaisti voitte hakea muutosta työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksistä. Eläkkeen määrään voitte hakea muutosta valittamalla sen jälkeen, kun kaikki hakemusmenettelyssä mukana olevat EU-/ETA-maat ovat antaneet omat päätöksensä ja kun olette vastaanottaneet asuinmaanne eläkelaitoksen (Suomessa Eläketurvakeskuksen) tekemän päätösten yhteenvedon.”

Täysi työkyvyttömyyseläke, kuntoutustuki tai osatyökyvyttömyyseläke

Jos eläkkeenhakijalle myönnetään täysi työkyvyttömyyseläke, kuntoutustuki tai osatyökyvyttömyyseläke, hakijalle toimitettavaan päätökseen liitetään muutoksenhakuosoitus. Lisäksi se liitetään käsittelevälle laitokselle toimitettavaan päätökseen. Eläkelaitos rajaa päätöksessään muutoksenhakuoikeuden koskemaan vain eläkkeen saamisen edellytyksiä. Käsittelevälle laitokselle toimitetaan samansisältöinen päätös kuin hakijalle. Määräaika muutoksenhakua varten eläkkeen määrän osalta alkaa vasta sen jälkeen, kun hakijalle on annettu päätösten yhteenveto.

Jos käsittelevä laitos on Suomessa, päätös toimitetaan Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, joka liittää päätöksen päätösten yhteenvetoon. Muutoksenhaun osalta UM-osasto viittaa eläkelaitoksen antamaan päätökseen.

Jos käsittelevä laitos on toisessa EU-maassa, E 210 –lomakkeella muutoksenhakua koskevassa kohdassa todetaan varsinaisen muutoksenhakufraasin lisäksi, että eläkkeen määrän osalta hakija voi hakea muutosta päätösten yhteenvedon jälkeen. Oheisesta ohjeesta löytyy muutoksenhakua koskeva mallifraasi. Lomakkeen E 210 täyttöohje .

Työkyvyttömyyseläkehakemus hylätään

Jos työkyvyttömyyseläkehakemus hylätään lääketieteellisillä perusteilla , hakijalle toimitettavaan päätökseen liitetään muutoksenhakuosoitus. Määräaika muutoksenhakua varten alkaa siis kansallisen päätöksen antamisen jälkeen.

Jos käsittelevä laitos on Suomessa, päätös toimitetaan ilman muutoksenhakuosoitusta Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, joka liittää päätöksen päätösten yhteenvetoon.

Jos käsittelevä laitos on toisessa EU-maassa, toiseen maahan toimitetaan E 210 –lomakkeella tieto päätöksestä sekä päätöskopio ilman muutoksenhakuosoitusta. E 210 –lomakkeesta yliviivataan muutoksenhakua koskeva kohta tai todetaan, että tähän päätökseen ei ole enää muutoksenhakuoikeutta, koska valitusosoitus on liitetty jo kansalliseen päätökseen.

Työkyvyttömyyseläkkeiden jatkopäätökset

Työkyvyttömyyseläkkeiden jatkopäätösten osalta toimitaan soveltuvin osin samalla tavalla kuin edellä on esitetty.

Jos eläkelaitos hylkää jatkopäätöksen, toimitaan kuten työkyvyttömyyseläkkeen hylkypäätösten osalta on edellä esitetty. Tällöin hakijalle toimitettavaan päätökseen liitetään muutoksenhakuosoitus. Määräaika muutoksenhakua varten alkaa siis kansallisen päätöksen antamisen jälkeen.

Jos eläkelaitos myöntää työkyvyttömyyseläkkeen jatkon, muutoksenhakuosoitus riippuu siitä, onko käsittelevä laitos jo tehnyt päätösten yhteenvedon.

Jos päätösten yhteenveto on jo tehty, hakijalle toimitettavaan päätökseen liitetään muutoksenhakuosoitus. Tällöin hakijalla ei ole enää muutoksenhakuoikeutta eläkkeen määräytymisen perusteisiin, koska ne on jo ratkaistu ensimmäisellä kuntoutustukipäätöksellä. Muutoksenhaku voi koskea ainoastaan eläkeoikeutta. Muutoksenhakuosoitusta ei liitetä käsittelevälle laitokselle toimitettavaan päätökseen.

Jos päätösten yhteenvetoa ei vielä ole tehty, hakijalle toimitettavaan päätökseen liitetään muutoksenhakuosoitus. Lisäksi se liitetään käsittelevälle laitokselle toimitettavaan päätökseen. Päätöksessä muutoksenhakuoikeus rajataan koskemaan vain eläkkeen saamisen edellytyksiä. Määräaika muutoksenhakua varten eläkkeen määrän osalta alkaa vasta sen jälkeen, kun hakijalle on annettu päätösten yhteenveto.

Jos kuitenkin ensimmäiseen kuntoutustukipäätökseen on liitetty muutoksenhakuosoitus ilman muutoksenhakua rajaavaa fraasia, se liitetään myös jatkopäätökseen.

Juridinen hylky

Jos eläkelaitos antaa juridisen hylyn, muutoksenhakuaika alkaa vasta sen jälkeen, kun eläkkeenhakija on saanut päätösten yhteenvedon. Tällöin hakijalle toimitettavaan päätökseen ei liitetä muutoksenhakuosoitusta. Se liitetään käsittelevälle laitokselle toimitettavaan päätökseen.

EU-eläkkeen maksaminen Julkaisuaika: 04.05.2010 Voimassaoloaika: 14.07.2008 - toistaiseksi

Tässä soveltamisohjeessa kerrotaan EU-eläkkeen maksamisesta, takaisinperintämenettelystä, työeläkevakuutusmaksujen perinnästä ja verotuksesta.

Eläkkeen maksaminen ulkomaille

EU-säännökset

Asetuksen 1408/71 artiklan 10 mukaan työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneiden rahaetuuksia, työtapaturma- tai ammattitautieläkkeitä ja kuoleman tapauksen johdosta annettavia avustuksia, joihin on saavutettu oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai takavarikoida sen vuoksi, että etuudensaaja asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen valtion, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee.

Asetuksen 1408/71 piiriin kuuluvalle henkilölle myönnetty eläke on maksettava rajoituksetta hänelle toiseen EU-maahan. Asetuksen 10 artiklan säännös estää eläkkeen maksamisen keskeyttämisen sillä perusteella, että eläkkeensaaja ei enää asu Suomessa, vaan jossakin toisessa EU-maassa.

Työeläkelainsäädäntö

TyEL:n 112 §:n mukaan eläke maksetaan kuukausittain siten, että eläke on eläkepäätöksessä ilmoitettuna eräpäivänä nostettavissa eläkkeensaajan ilmoittamalta tililtä Suomessa toimivassa rahalaitoksessa. Eläke voidaan myös maksaa eläkkeensaajan ulkomailla olevalle tilille.

Työeläke maksetaan lähtökohtaisesti ulkomaille riippumatta henkilön kansalaisuudesta tai asuinmaasta. Osa-aikaeläkkeen maksamiseksi ulkomaille ei ole rajoituksia, jos osa-aikaeläkkeen muut edellytykset täyttyvät. Työttömyyseläke maksetaan vain EU- ja ETA-maihin. EU-säännöksistä johtuen työttömyyseläkkeen maksamista ei keskeytetä, vaikka eläkkeensaaja asuu tilapäisesti toisessa EU-maassa, ETA-maassa tai Sveitsissä tai muuttaa pysyvästi asumaan johonkin näistä maista. Työttömyyseläkettä ei makseta sosiaaliturvasopimusmaassa eikä sosiaaliturvasopimuksettomassa maassa asuvalle, koska tällöin eläkkeensaaja ei ole lain edellyttämällä tavalla työmarkkinoiden käytettävissä. Eläkkeen maksun keskeyttäminen tulee harkittavaksi aina, kun eläkkeensaaja oleskelee tällaisessa maassa yli kuukauden ajan.

Vaikka EU-säännökset estävät eläkkeen maksamisen keskeyttämisen toiseen jäsenvaltioon muuttamisen johdosta, eläkkeensaajalla on velvollisuus tietyissä tilanteissa esittää selvitys eläkkeen saamisen edellytyksistä. TyEL:n 113 §:n mukaan eläkkeen maksaminen voidaan keskeyttää, jos eläkelaitoksella on syytä epäillä, ettei eläkkeensaaja enää täytä eläkkeen saamisen edellytyksiä. Edellytyksenä keskeyttämiselle on, ettei eläkkeensaaja eläkelaitoksen ilmoittamassa kohtuullisessa ajassa esitä eläkelaitoksen pyytämää selvitystä siitä, että hän täyttää edelleen eläkkeen maksamisen edellytykset. Säännöksen tarkoituksena on estää niitä tilanteita, joissa eläkettä maksetaan pitkältäkin ajalta aiheetta esimerkiksi sen vuoksi, ettei tietoa eläkkeensaajan kuolemasta ulkomailta ole välittynyt eläkelaitokselle. Eläkelaitokset lähettävät tässä tarkoituksessa säännöllisin väliajoin ulkomailla asuville eläkkeensaajille kyselyn, jossa eläkkeensaajaa pyydetään vahvistamaan tietonsa.

Eläketurvakeskuksen ulkomaisten eläkeasiain osasto välittää toisiin maihin Suomessa asuvista, ulkomailta eläkettä saavista henkilöistä kuolintiedot. Ruotsin ja Norjan kanssa on henkilötietotodistusten vaihtoa sähköisesti kerran kuussa (ns. E511-E512 liikenne). Tavoitteena on toiseen maahan maksettavien työeläkkeiden liikamaksujen estäminen ja perhe-eläkehakemusten tekemisen nopeuttaminen. Nimi-, osoite- ja kuolintiedoissa tapahtuneet muutokset välitetään sähköisesti työeläkelaitoksille henkilörekisterin hälytyksillä. Ulkomailta saadut tiedot annetaan (sellaisenaan) sähköisesti Kelalle sen vastuulla olevaa täytäntöönpanoa varten. Myös Saksan kanssa on tulossa sähköinen eläkkeensaajien kuolin- ja osoitetietojen vaihto, joka on muodoltaan lähellä sähköistä henkilötietotodistusvaihtoa.

Eläkkeen ulkomaille maksamista koskeva käytäntö

Eläkelaitokset maksavat eläkkeet ulkomaille eläkkeensaajan valitsemaan rahalaitokseen suomalaisen rahalaitoksen välityksellä. Eläke maksetaan päätöksessä mainittuna eräpäivänä suomalaiselle pankkitilille. Ulkomaille siirrosta aiheutuvien välityskustannusten pienentämiseksi eläkkeensaaja voi avata suomalaisessa rahalaitoksessa keräilytilin, jolta eri laitoksista maksetut eläkkeet ohjataan esim. kerran vuodessa ulkomaiseen rahalaitokseen. Keräilytilien suhteen eri rahalaitosten käytännöt kuitenkin vaihtelevat.

Maiden välinen automaattinen maksujen siirto EU-alueella

Eurooppalaiset rahalaitokset EU:n alueella käyttävät yhteistä standardia maiden väliseen automaattiseen maksujen siirtoon. Standardiin kuuluvat asiakkaan kansainvälinen IBAN-tilinumero (International Bank Account Number) ja pankin BIC-koodi (Bank Identifier Code), myös SWIFT-koodi on käytössä. IBAN-numero muodostetaan asiakkaan tilinumerosta, johon lisätään tilinpitäjäpankin ISO-standardin mukainen maakoodi ja kaksimerkkinen tarkiste. Pankin BIC-koodi sisältää pankin nimen, maakoodin ja tunnisteen. Maiden välinen automaattinen maksuliikenne edellyttää, että maksaja ilmoittaa saajan IBAN-muotoisen tilinumeron ja pankin BIC-koodin. Nämä tiedot ovat välttämättömiä edellytyksiä eläkkeen maksamiseksi ulkomaille.

Viivästyskorotus

Eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä eläkelaitoksen on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus lasketaan viivästysajalta jokaiselta päivältä, ei kuitenkaan ajalta ennen kuin 3 kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona työntekijä on esittänyt eläkelaitokselle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuuden hankkia selvitys (TyEL 115 ja 116 §).

Asetuksen 1408/71 artiklan 86 mukaan eläkehakemus tulee vireille ja hakemusprosessi käynnistyy kaikissa EU-maissa kunkin maan lainsäädännön mukaisesti ajankohtana, jolloin hakemus on jätetty jonkin EU-maan laitokseen.

Asetuksen 1408/71 liitteen VI kohdassa M alakohdassa 3 on todettu, että kun Suomessa oleva laitos Suomen lainsäädännön mukaisesti maksaa korotuksen etuutta koskevaan hakemukseen käsittelyn viivästymisen vuoksi, katsotaan hakemus, joka on kyseistä korotusta koskevan suomalaisen lainsäädännön soveltamista varten jätetty toisen jäsenvaltion laitokselle, jätetyksi sinä päivänä, jolloin kyseinen hakemus tarvittavine liitteineen saapuu Suomessa toimivaltaiseen laitokseen.

Kun Suomen työeläkkeeseen tulee maksettavaksi korotus eläkehakemuksen käsittelyn viivästymisen vuoksi, korotuksen viivästysaikaa lasketaan vasta siitä alkaen, kun viimeinenkin tieto eläkkeen laskemiseen tarvittavista tiedoista on saatu Kelaan tai työeläkelaitokseen.

Ulkomaanvaluutassa maksettavien etuuksien muuntaminen euroiksi

Ulkomaan valuutan määräisiä rahasuorituksia joudutaan muuntamaan euroiksi laskettaessa eläkettä henkilölle, joka saa jotain sosiaalivakuutusetuutta ulkomailta.

Asetuksen 574/72 artiklassa 107 on yksityiskohtaiset säännökset käytettävistä valuuttakursseista. Etuuden maksupäivän virallisen kurssin ohella voi tulla käytettäväksi EU:n virallisessa lehdessä neljännesvuosittain julkaistut Euroopan komission laskemat valuuttojen keskikurssit .

Aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperintä

Eläkkeen maksamisen lähtökohtana on, että eläke maksetaan eläkkeensaajalle itselleen. Vain laissa olevan säännöksen perusteella eläke voidaan maksaa muulle kuin sen saajalle. Regressistä säädetään TyEL:n 118,119,120, 121 ja 123 §:ssä.

Kun henkilölle myönnetään ensisijainen etuus takautuvasti samalle ajalle, jolta hänelle jo on maksettu jotain muuta, toissijaista etuutta, toissijaista etuutta maksaneelle voi tulla regressi- eli takautumisoikeus myöhemmin myönnettyyn ensisijaiseen etuuteen. Regressioikeus koskee aina sellaista eläkettä, joka maksetaan ennen kuin eläkkeen säännöllinen maksu alkaa. Se koskee siis yleensä takautuvasti myönnettyä eläkettä. Takautuvan eläkkeen käsite määräytyy EU-tilanteissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Takautuvan eläkkeen käsitteestä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Yleiset termit ja käytännöt maksettaessa eläkettä muulle kuin eläkkeensaajalle itselleen.

Jos takautuva osa tai muu suoritus ei riitä kattamaan koko liikamaksua, voidaan eläke tietyin edellytyksin vähentää maksussa olevasta eläkkeestä eli kuitata vastaisista eläke-eristä. Aiheettomasti maksetun eläkkeen kuittauksesta säädetään TyEL:n 127 §:ssä.

Asetuksen 574/72 artiklassa 111 on säännökset EU/ETA-maiden sosiaaliturvalaitosten suorittamien aiheettomien suoritusten takaisinperinnästä sekä kuittausmahdollisuudesta.

Eläkkeitä koskevat säännökset

Eläkelaitos voi asetuksen 574/72 artiklan 111 nojalla periä aiheettomasti maksamaansa etua myös toisen EU-maan eläkkeestä. Artiklan 1 kohta koskee eläkkeen perintää muun maan takautuvasta eläkkeestä. Takautuvalla eläkkeellä tarkoitetaan niitä eläke-eriä, jotka ovat erääntyneet ennen säännöllisen eläkkeenmaksun alkamista. Säännöksen mukaan eläkkeen liikamaksun periminen muun maan takautuvasta eläkkeestä on mahdollista kansallisten lakien rajoituksista riippumatta. Tällöin ei edellytetä myöskään ajallista vastaavuutta.

Muita sosiaalivakuutusetuuksia koskevat säännökset

Artiklan 111 kohta 2 koskee myös muiden sosiaalivakuutusetuuksien kuin eläkkeiden perintää muun maan takautuvasta eläkkeestä. Tämän kohdan mukaan perintä on mahdollista vain kansallisessa lainsäädännössä asetettujen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. Asetuksen säännösten ohella sovelletaan kansallisia säännöksiä.

Mainitun artiklan 2 kohta mahdollistaa myös kuittaamisen. Sen mukaan EU-maan laitos voi lainsäädännössään säädetyin edellytyksin ja rajoituksin pyytää toisen EU-maan laitosta vähentämään liikaa maksetun määrän siitä eläkkeestä, jota tämän EU-maan laitos maksaa eläkkeensaajalle. Viimeksi mainittu laitos tekee vähentämisen sen soveltamassa lainsäädännössä tällaiselle vähentämiselle säädetyin edellytyksin ja rajoituksin.

Käytännössä kuittaamista koskevaa säännöstä ei ole sovellettu silloin, kun Suomen työeläkettä on maksettu liikaa. Vastaavasti myöskään toisen EU-maan eläkkeen liikamaksua ei ole katsottu voitavan kuitata Suomen juoksevasta työeläkkeestä. EU:n komission yhteydessä toimivassa siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnassa on keskusteltu liikamaksun perimisestä muiden jäsenmaiden eläkkeistä ja on todettu, että nykyisen säännöksen toimeenpanossa on ollut ongelmia eri jäsenmaissa. Toistaiseksi yhteisistä menettelytavoista ei ole sovittu. Uudessa sosiaaliturva-asetuksessa 884/2004 ja sen toimeenpanoasetuksessa tulee olemaan säännökset etuuksien liikamaksun perimisestä laitosten välillä joko kuittaamalla tai takautuvista eläke-eristä. Kuittaamista koskevia täytäntöönpanosäännöksiä eri jäsenmaiden välillä tullaan arvioimaan uudelleen, kun uudet sosiaaliturva-asetukset tulevat sovellettaviksi.

Toimeentulotukea koskevat säännökset

Artiklan 111 kohta 3 koskee huoltoavun takaisin perintää. Suomen osalta tämä koskee toimeentulotukea. Kohdan säännöstä sovelletaan tilanteeseen, jossa henkilö, johon asetusta sovelletaan, on saanut apua jäsenvaltion alueella aikana, jolloin hänellä on oikeus etuuksiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Apua antanut toimielin voi, jos sillä on laillinen oikeus, pyytää toisen jäsenvaltion laitosta, joka vastaa etuuden suorittamisesta, vähentämään maksetun avun määrästä, jonka viimeksi mainittu maksaa henkilölle.

Suomi perii toisen EU-maan eläkkeestä

EU-eläkehakemuslomakkeeseen merkitään Suomen pyyntö muun EU-maan eläkelaitokselle pidättää takautuva eläke Suomen takautumisvaateen vuoksi (regressi-ilmoitus). Käsittelevä laitos merkitsee regressi-ilmoituksen E-hakemuslomakkeelle.

Työeläkelaitoksen liikaa maksama eläke

• Takautuva eläke

Jos Suomen työeläkelaitos on maksanut eläkettä liian suurena joko myönnettäessä tai tarkistettaessa, liikamaksu voidaan periä takautuvasta eläkkeestä, jonka toinen EU-maa on velvollinen maksamaan eläkkeensaajalle (111 artiklan 1 kohta). Säännös koskee myös tilannetta, jossa Suomen eläkelaitoksen ei olisi pitänyt maksaa eläkettä ollenkaan. Takaisinperintä koskee muun EU-maan koko eläkettä.

Mikäli teoreettinen laitos on maksanut eläkettä liikaa, sen tulee tehdä käsittelevälle laitokselle regressi-ilmoitus erikseen.

Teoreettinen laitos ilmoittaa päätöksessään eläkkeensaajalle takaisinperittävän määrän ja ilmoittaa samalla perivänsä liikamaksun artiklan 111 perusteella muun EU-maan eläkkeensaajalle maksamasta eläkkeestä.

Muut sosiaalivakuutusetuudet

Artiklan 111 kohta 2 koskee myös muiden sosiaalivakuutusetuuksien kuin eläkkeiden perintää muu maan takautuvasta eläkkeestä. Tämän kohdan mukaan perintä on mahdollista vain kansallisessa lainsäädännön asetettujen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. Jos Kela tai työttömyyskassa on maksanut etuuksia eläkkeenhakijalle takautuvasti samalle ajalle kuin hänelle myönnetään eläkettä toisesta maasta, Kela tai työttömyyskassa voi esittää vaateen myönnettyyn takautuvaan eläkkeeseen kyseiselle ajalle.

Regressi voi koskea seuraavia Kelan maksamia etuuksia:

• sairauspäiväraha
• työmarkkinatuki
• työttömyyspäiväraha
• koulutuspäiväraha
• koulutustuki (julkisesta työvoimapalvelusta annettu laki)
• kuntoutusraha

Kelan maksamaa hoitotukea, vammaistukea, opintotukea ja asumistukea ei regressoida. Myöskään aikuiskoulutuksen ajalta maksettavaa verotonta ylläpitokorvausta ei voida regressoida.

Eläketurvakeskuksen ulkomaisten eläkeasiain osasto saa näistä Kelan maksamista etuuksista tiedon koneellisesti.

Regressi voi koskea työttömyyskassojen maksamaa

• työttömyyspäivärahaa
• koulutustukea
• koulutuspäivärahaa

Näitä etuuksia koskevista vaatimuksista tulee ilmoittaa käsittelevälle laitokselle kirjallisesti.

Työttömyyskassojen maksamaa vuorottelukorvausta ei voida regressoida.

• Ruotsin kanta Suomen regressipyyntöihin

Ruotsi on vuonna 2006 muuttanut kantaansa regressiä koskevan artiklan 111 kohdan 2 soveltumisesta suhteessa omaan lainsäädäntöönsä. Ruotsin työkyvyttömyyseläkelainsäädännön mukaan takautuvasta eläkkeestä Ruotsissa kansallisesti vähennetään sairausvakuutus- ja työttömyyspäivärahan määrä ja eläkettä maksetaan vain ylittävältä osalta. Ruotsi on katsonut, että se ei voi maksaa sairaus- ja työttömyyspäivärahaa koskevia regressejä Suomeen. Vastaavasti Ruotsi ei pyydä suomalaisia eläkelaitoksia regressoimaan takautuvaa eläkettä Ruotsin sairaus- tai työttömyyspäivärahan johdosta. Tulkinnan muutoksen johdosta Kela ja työttömyyskassat joutuvat perimään liikaa maksetut määrät suoraan eläkkeensaajalta.

Kunnan sosiaalihuollon maksama toimeentulotuki

Jos kunta on myöntänyt henkilölle toimeentulotukea toimeentulotukilain 23 §:n perusteella ennakkona odotettavissa olevaa eläkettä vastaan, se on mahdollista periä takaisin ulkomaan eläkkeestä. Kuntien on esitettävä käsittelevälle laitokselle erikseen kirjallisesti vaade, jos eläkkeenhakijalle on maksettu toimeentulotukea ja se halutaan periä takaisin ulkomaan eläkkeestä. Kunnan vaateen on perustuttava eläkehakemuksen vireille tulon jälkeiseen aikaan.

Ulkomaan takautuvan eläkkeen maksaminen ja jakaminen

Ulkomaan eläkelaitos maksaa eläkkeen liikamaksua koskevan regressi-ilmoituksen vuoksi koko takautuvan eläkkeen Suomeen käsittelevän laitoksen tilille. Käsittelevä laitos hoitaa liikamaksun jakamisen molemmille eläkejärjestelmille ja muille vaateita esittäneille tahoille. Eläketurvakeskuksen ollessa käsittelevä laitos takautuvasta eläkkeestä maksetaan ensisijaisesti työeläkelaitoksen regressivaatimus. Tämän jälkeen maksamisjärjestys määräytyy seuraavasti:

• Kelan vaade
• Työttömyyskassan vaade
• Kunnan sosiaalilautakunnan vaade
• Eläkkeenhakija

Muun EU-maan laitos perii Suomen työeläkkeestä

Eläkkeet

• Takautuva eläke

Jos toisen EU-maan laitos on maksanut eläkkeensaajalle liikaa eläkettä, se voi periä liikamaksun Suomen takautuvasta eläkkeestä. Asetuksen 574/72 artiklan 111 kohta 1 koskee vain takautuvasta eläkkeestä pidätettävää toisen EU-maan eläkettä, mutta perintää eivät rajoita kansalliset säännökset. Kun kysymys on eläkkeen liikamaksusta, ajallista vastaavuutta ei edellytetä.

Ruotsin sjukersättning (ISA) on etuus, johon sovelletaan artiklan 111 kohdan 1 mukaista, eläkkeitä koskevaa menettelyä.

Muut sosiaalivakuutusetuudet

Artiklan 111 kohta 2 koskee sekä takautuvaa eläkettä että vastaisia eläke-eriä. Sen mukaan työeläkkeestä voidaan periä eläkkeen lisäksi myös muita sosiaalivakuutusetuuksia. Edellytyksenä 2 kohdan mukaan on kuitenkin, että vastaavien etuuksien perintä on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista. Näin ollen muiden sosiaalivakuutusetuuksien perintä koskee vain takautuvaa eläkettä Suomen kansallisen lainsäädännön edellytysten mukaisesti.

TyEL:n 114 §:n 4 momentin mukaan kun työkyvyttömyyseläke maksetaan kertasuorituksena, takautuvaa eläkettä ei makseta sairausvakuutusrahastolle. Näin ollen kertasuorituksena maksettavasta työkyvyttömyyseläkkeestä ei takautuvaa eläkettä makseta myöskään toisen EU-maan vaateen perusteella kyseiseen maahan, koska tämä ei kansallisen lainsäädäntömme perusteella ole mahdollista.

Teoreettinen laitos tarkistaa, että ulkomaan takautumisvaade koskee sellaista etuutta, jonka voi periä Suomen takautuvasta työeläkkeestä. Suomen takautuvasta työeläkkeestä voidaan maksaa ulkomaille yleensä ainoastaan ulkomaan eläkkeen, sairauspäivärahan tai työttömyyspäivärahan liikamaksua sekä ulkomailla odotettavissa olevaa eläkettä vastaan annettua huoltoapua. Suomen lainsäädännön mukaan takautuvasta eläkkeestä ei voida näin ollen periä esimerkiksi muun EU-maan perusteettomasti maksamaa lapsilisää tai tapaturmakorvausta.

Sosiaalihuoltoetuudet

Artiklan 111 kohdan 3 perusteella eläkkeestä voidaan periä sosiaalihuoltoetuus, jota on maksettu samalta ajalta, jolta eläkkeensaajalla on oikeus eläkkeeseen Suomesta. Perintä tapahtuu noudattaen Suomen lainsäädännön edellytyksiä ja rajoituksia.

Suomen lainsäädännön mukaan maksetaan jo annetun sosiaalihuollon korvaamiseksi ainoastaan takautuvaa eläkettä ja edellyttäen, että sosiaalihuoltoa on annettu odotettavissa olevaa eläkettä vastaan. Ennen eläkehakemuksen vireilletuloa annettua sosiaalihuoltoa ei voida korvata muulle EU-maalle Suomen eläkkeestä.

Takautuvan eläkkeen maksaminen toiseen maahan

Takautuvaa eläkettä ei saa maksaa eläkkeensaajalle ennen kuin muun EU-maan takaisinperintävaade on selvitetty, jos E-lomakkeella on ao. kohdassa ilmoitettu vaatimuksesta. Asiasta kerrotaan eläkkeensaajalle päätöksessä ja samalla ilmoitetaan, että menettely perustuu asetuksen 574/72 artiklaan 111.

Takautuvalla eläkkeellä tarkoitetaan myös tässä yhteydessä samaa kuin kansallisessa lainsäädännössä. Toisen EU-maan laitoksen regressioikeus koskee vain sellaista eläkettä, joka maksetaan ennen kuin eläkkeen säännöllinen maksu alkaa.

Toisen EU-maan regressivaade välitetään teoreettiselle laitokselle käsittelevän laitoksen (Kelan ulkomaan yksikkö) kautta.

Kun eläkehakemuksessa on ilmoitettu takautumisvaatimuksesta, mutta sitä ei ole yksilöity, teoreettinen laitos tiedustelee käsittelevän laitoksen (Kelan ulkomaan yksikkö) välityksellä toisen EU-maan laitokselta, mitä etuutta takautumisvaatimus koskee, miltä ajalta etuutta on maksettu sekä tilinumeron, jonne takautuva määrä maksetaan. Takautumisvaateen määrää ei yleensä pyydetä. Teoreettisen laitoksen tulisi lisätietopyynnössään ilmoittaa kohtuullinen aika, johon mennessä vastausta odotetaan sillä uhalla, että muuten takautuva eläke maksetaan hakijalle. Jos vastausta ei ilmoitettuun ajankohtaan mennessä saada, teoreettinen laitos voi maksaa takautuvat erät eläkkeensaajalle.

Ruotsista Suomeen tulevissa eläkehakemuksissa tulisi tarkasti yksilöidä minkä etuuden liikamaksusta on kysymys. Hakemuksessa ei kuitenkaan ole yksilöity liikamaksun määrää, koska tätä ei vakuutuskassa pysty ilmoittamaan ennen kuin myös Suomen kansaneläkkeen määrä on selvinnyt.

Kun regressiä koskeva tarpeellinen tieto on saatu, teoreettinen laitos maksaa koko hyväksymänsä regressivaatimuksen perusteella takautuvan eläkkeen sitä pyytäneelle toisen EU-maan laitokselle. Kun kysymys on muun etuuden kuin eläkkeen liikamaksusta, edellytetään ajallista vastaavuutta.

Jos takautumisvaade koskee sekä sellaista etuutta, joka voidaan maksaa toiseen EU-maahan että sellaista etuutta, jonka liikamaksua ei voida periä työeläkkeestä, teoreettinen laitos pyytää käsittelevän laitoksen (Kelan ulkomaan yksikkö) välityksellä selvityksen sen liikamaksun määrästä, joka voidaan maksaa ulkomaille. Teoreettinen laitos maksaa takautuvasta eläkkeestä toiseen maahan ainoastaan tämän määrän ja loppuosan eläkkeensaajalle.

Takautuvasta eläkkeestä maksetaan ensin kaikki suomalaisten lakien mukaiset takautumissaamiset siten kuin TyEL:n 123 §:n mukaisessa eläkkeen maksamisjärjestyksessä on säädetty. Tästä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Eläkkeen maksamisjärjestys . Jos tämän jälkeen jää takautuvaa eläkettä, se pidätetään toisen EU-maan laitosta varten.

Ulkomaan laitokselle maksettavaan takautuvaan eläkkeeseen ei lasketa viivästyskorotusta (TyEL 115 § 2 momentti).

Teoreettinen laitos maksaa hyväksymänsä regressivaatimuksen perusteella koko takautuvan työeläkkeen sitä pyytäneelle ulkomaan eläkelaitokselle. Seurannaislaitos maksaa koko eläkkeensä eläkkeensaajalle.

Verotus

Ulkomaille muutosta huolimatta eläke yleensä verotetaan Suomessa. Suomen lainsäädännön mukaan suomalaiset eläkkeet verotetaan Suomessa, vaikka eläkkeensaaja asuisi ulkomaillakin.

Ulkomailla asuvien eläkkeistä toimitetaan tulon suuruudesta riippuva ennakonpidätys kuten Suomessa asuvienkin eläkkeistä. Oikeus esim. eläketulovähennykseen ja invalidivähennykseen sekä veroilmoitus- ja verotusmenettely on sama kuin Suomessa asuvilla.

• Verosopimukset

Suomella on yli 60 valtion kanssa verotusta koskeva sopimus. Tavallisesti näissä on sovittu, että Suomesta maksettava eläke verotetaan Suomessa. Näissä tilanteissa muutto ulkomaille ei aiheuta muutosta eläkkeen veroon Suomessa. Eläkkeensaajan tulee tehdä muuttoilmoitus ja ilmoittaa uusi osoitteensa verotoimistoon.

Esimerkiksi Espanjan kanssa Suomella on kuitenkin poikkeava sopimus. Sen mukaan Suomi tietyin edellytyksin Espanjan hyväksi luopuu yksityissektorin eläkkeen verottamisesta. Jos eläke verotetaan vain asuinvaltiossa, eläkkeensaaja voi hakea verosopimuksen soveltamista Pääkaupunkiseudun verotoimistolta.

• Veroilmoitukset

Asuinvaltion veroviranomaisilta saa tiedon, onko Suomen eläkkeestä annettava asuinvaltiossa veroilmoitus. Suomessa ei enää anneta veroilmoituksia tammikuussa. Sen sijaan verovelvolliset saavat tulon ansaitsemisvuotta seuraavan huhtikuun aikana kotiin esitäytetyn veroilmoituksen ja alustavan verotuspäätöksen.

• Sairaanhoitomaksu

Ulkomaille muuttovuotta seuraavan kolmen vuoden aikana henkilölle määrätään Suomessa vakuutetun sairaanhoitomaksu noin 1.5 %. Maksuvelvollisuus poistuu, jos henkilö saa Kelasta todistuksen siitä, että hän ei ole Suomessa vakuutettu ja lisäksi tilanne on se, että Suomi ei EY-sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 perusteella vastaa henkilön sairaanhoitokulujen korvaamisesta uudelle asuinvaltiolle.

Kun Suomesta muuttovuodesta on kulunut kolme täyttä vuotta, sairaanhoitomaksua ei määrätä ETA/Sveitsi -alueen ulkopuolella asuvalle. Sen sijaan ETA/Sveitsi-alueella asuvalle maksu voidaan määrätä, jos Suomi EY-sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 perusteella vastaa henkilön sairaanhoitokulujen korvaamisesta uudelle asuinvaltiolle.

EU-eläkepäätöksen tarkistaminen, oikaiseminen ja poistaminen Julkaisuaika: 04.05.2010 Voimassaoloaika: 01.01.2007 - toistaiseksi

Tässä ohjeessa kerrotaan, missä tilanteissa eläkkeitä tarkistetaan EU-säännösten johdosta. Ohjeessa myös kerrotaan, missä tilanteessa voi tulla mahdolliseksi EU-eläkkeen korjaaminen joko oikaisemalla eläkepäätös tai hakemalla eläkepäätöksen poistamista.

EU-säännöt tarkistuksesta

Milloin Suomen työeläkkeitä tarkistetaan?

Suomen työeläkkeiden tarkistaminen voi tulla kyseeseen seuraavissa tilanteessa:

• Eläkkeensaajalle myönnetään uusi eläke muusta EU-maasta tai muun EU-maan eläke muuttuu tai lakkaa . (Asetus 1408/71 artiklat 49.1-3 sekä 51.2)
• Eläkkeensaaja pyytää maksussa olevan eläkkeensä tarkistamista EU-sääntöjen mukaan lasketuksi eläkkeeksi. (Asetus 1408/71 artikla 94.5-7)

ETA-sopimuksen soveltamisen alkaminen Suomessa 1.1.1994 . Eläke, joka on myönnetty ennen 1.1.1994, voidaan tarkistaa EU-eläkkeeksi.

Uusien jäsenmaiden 1.5.2004 ja Romanian ja Bulgarian 1.1.2007 mukaantulo EU-säännösten piiriin. Eläke, joka on myönnetty ennen 1.5.2004 tai 1.1.2007, voidaan tarkistaa EU-eläkkeeksi.

Kolmansien valtioiden kansalaisten mukaantulo EU-säännösten piiriin 1.6.2003 (yleiskirje 15/2003) . Eläke, joka on myönnetty ennen 1.6.2003, voidaan tarkistaa EU-eläkkeeksi.

Sveitsin mukaantulo 1.6.2002 EU-säännösten piiriin (yleiskirje A 22/2002) . Eläke, joka on myönnetty ennen 1.6.2002, voidaan tarkistaa EU-eläkkeeksi.

• EU:n voimaantulovaiheen suojasäännökset.

Eläkehakemuksen käsittely on jäsenmaassa kesken silloin, kun EU-säännöksiä aletaan soveltaa. (Asetus 574/72 artikla 118.1)

Eläkettä haetaan sellaisen saman eläketapahtuman perusteella, joka on sattunut ennen EU-säännösten soveltumista, ja muista maista eläke on jo myönnetty. ( Asetus 574/72 artiklat 118.2 ja 119.2)

Lapseneläkkeiden tarkistamisessa noudatetaan edelleen lapseneläkkeistä annettua ohjetta (yleiskirje 3/2001) .

Kela tarkistaa omia eläkkeitään pohjoismaisen sopimuksen peruseläkkeitä koskevien säännösten johdosta. Nämä tarkistukset eivät kuitenkaan yleensä aiheuta toimenpiteitä työeläkelaitoksissa. Tämän vuoksi niitä ei käsitellä tässä ohjeessa. Kela hoitaa vertailun, ja ETK:n UM-osasto välittää tarvittavat lomakkeet. Peruseläkkeiden vertailusta on kysymys, jos E 200 -lomakkeella on merkintä NK 18. Näitä hakemuksia ei Kelan pitäisi jakaa työeläkelaitokseen.

Toisessa EU-maassa työskentelyn vaikutus eläkkeeseen

Toisessa EU-maassa työskentelyllä voi olla vaikutusta työeläkkeisiin seuraavissa tilanteissa:

• Henkilö on tullut työkyvyttömäksi/kuollut ollessaan toisessa EU-maassa työssä (eläketapahtuma ennen 1.1.2006) tai hänellä on Suomen työeläkkeen tulevan ajan tarkastelujakson aikana työskentelyä toisessa EU-maassa (eläketapahtuma 1.1.2006 tai sen jälkeen).
• Suomen lisäksi toinenkin jäsenvaltio myöntää eläkkeen, jossa on tulevan ajan osuus, ja Suomen tuleva aika ositetaan.
• Henkilö on työskennellyt toisessa jäsenvaltiossa korotetun karttuman aikana.
• Kun toisen EU-maan työskentelyä on alle vuoden, jolloin se ei oikeuta välttämättä eläkkeeseen siitä maasta, toisen maan alle vuoden kaudet voivat vaikuttaa työeläkkeen määrään.

Lisätietoa:

EU-eläkkeen määräytyminen - EU-eläkkeen määräytyminen

Eläkkeen tarkistaminen uuden EU-eläkkeen vuoksi tai toisen EU-maan eläkkeen muuttuessa tai lakatessa

Jos eläkkeen saajalle myönnetään myöhemmin uuden hakemuksen perusteella toisesta EU-maasta uusi eläke, maksussa oleva Suomen eläke tarkistetaan (asetuksen 1408/71 49.2 artikla). Tällöin Suomen eläke tarkistetaan EU-eläkkeeksi, vaikka se olisi myönnetty ennen kuin EU-säännöksiä alettiin soveltaa.

Suomen työeläke tarkistetaan myös, jos muun EU-maan eläke muuttuu (51.2 artikla) tai lakkaa (49.3 artikla) ja muutoksella on vaikutusta Suomen työeläkkeen määrään.

Yleensä tarkistaminen ei kuitenkaan vaikuttaisi eläkkeen määrään. Tämän vuoksi tarkistaminen tehdään ainoastaan silloin, jos toisen EU-maan eläkkeen myöntämisellä tai muutoksella olisi vaikutusta Suomen työeläkkeen määrään.

Pääsääntöisesti toisen EU-maan eläkkeen myöntämisellä, lakkaamisella tai muuttumisella on vaikutusta silloin, kun toisen maan eläkkeeseen sisältyy tulevan ajan osuus ja myös Suomesta on tulevan ajan osuuden sisältävä eläke. Toisen EU-maan eläkkeen myöntämiseksi katsotaan myös se, jos toinen maa hylkää eläkkeen sillä perusteella, että siellä on ollut työskentelyä alle vuoden.

Suomi maksaa henkilölle vanhuuseläkettä. 67-vuotiaana hän hakee Norjan vanhuuseläkettä. Norja hylkää eläkehakemuksen, koska työskentely Norjassa on kestänyt alle 12 kuukautta. Suomen eläkelaitos tarkistaa eläkepäätöksensä siten, että se ottaa laskennassa huomioon Norjan alle 12 kuukauden työskentelyn. (Asetuksen 1408/71 artikla 48)

Jos Suomen eläke on myönnetty tulevalla ajalla ja toinen EU-maa myöntää vanhuuseläkkeen, Suomen eläkkeen määrä ei muutu. Se ei myöskään muutu, jos toinen EU-maa myöntää työkyvyttömyyseläkkeen, jossa ei ole tulevaa aikaa.

Työkyvyttömyyseläkkeen jatko tai osatyökyvyttömyyseläkkeen muuttuminen täydeksi eläkkeeksi ei myöskään ole uuden hakemuksen perusteella myönnetty uusi eläke, jonka perusteella Suomen eläke tarkistettaisiin.

Toisen EU-maan eläkkeenlajin muutos (esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeestä vanhuuseläkkeeksi) ei aiheuta Suomen työeläkkeen tarkistusta.

Jos taas kyseessä on elinkustannusten noususta tai ansiotason muutoksesta johtuva etuuksien määrän muutos, ei muihin eläkkeisiin tehdä EU-säännösten mukaista uudelleenlaskentaa.

Jos eläkkeen hakija ei ole ilmoittanut ulkomaan työstään samalla, kun hän on hakenut Suomen eläkettä, ulkomaan eläke tulkitaan uuden eläkkeen myönnöksi.

Eläkettä tarkistettaessa eläke lasketaan toisaalta asetuksen mukaisena kansallisena (sosiaaliturvasopimuksen mukaisena kansallisena) ja toisaalta pro rata -eläkkeenä ja näistä myönnetään suurempi. Suomen ja toisen EU-maan työeläkkeiden yhteismäärää ei verrata aikaisemman työeläkkeen määrään. Näin ollen työeläkkeen määrä voi myös pienentyä.

Tulevan ajan eläke

Suomen eläkkeen määrä voi muuttua, jos toinen EU-maa myöntää eläkkeensaajalle myöhemmästä ajankohdasta uuden hakemuksen perusteella eläkkeen, johon liittyy tulevaa aikaa.

Jos tarkistuksessa Suomen tuleva aika ositetaan, työeläkkeiden kokonaismäärä voi pienentyä, koska mitään suojasäännöstä ei näissä tapauksissa sovelleta.

Jos toisen EU-maan eläke lakkaa, voi tällä on vaikutusta Suomen työeläkkeen määrään. Jos Suomen työeläkkeessä on ositettu tuleva aika, Suomen työeläke tarkistetaan osittamattomaksi tulevan ajan eläkkeeksi.

Näin menetellään myös, jos Suomesta on maksussa jatkuva eläke, ja toisesta EU-maasta määräaikainen eläke. Jos eläkkeensaaja ei hae jatkoa ulkomaan eläkkeeseensä, tulee Suomen eläkelaitoksen tarkastaa oma eläkkeensä, ja maksaa koko tuleva ajan eläke.

Tarkistusajankohta

TyEL:n 94 §:n säädetään ensisijaisen etuuden ja muun eläkkeen (LITA-etuus) muutoksen vaikutuksesta eläkkeen määrään. Eläke tarkistetaan siitä ajankohdasta, kun ensisijaisen etuus myönnetään tai sen tai muun eläkkeen määrä muuttuu.

Jos eläkkeen saajan ulkomaisen LITA-etuuden määrä muuttuu, eläke tarkistetaan kuitenkin siitä ajankohdasta, kun teoreettinen laitos saa tiedon ulkomaisen ensisijaisen etuuden myöntämisestä tai muuttumisesta. Tämä säännös ei koske muun ulkomaisen eläkkeen myöntämisen tai muutoksen vaikutusta Suomen eläkkeeseen.

Tulevan ajan osittaminen tai sen muutos tehdään siitä ajankohdasta, kun toinen EU-maa myöntää tulevan ajan eläkkeen tai sen maksaminen lakkaa. Samoin Suomen eläke tarkistetaan siitä ajankohdasta, kun toinen EU-maa hylkää hakijan eläkehakemuksen sillä perusteella, että hänellä on ollut tässä maassa työskentelyä alle 12 kuukautta.

Menettely

Kun eläkelaitos saa tiedon uudesta EU-eläkkeestä tai sen muutoksesta, tulee eläkelaitoksen laskea oma eläkkeensä uudelleen, jos siihen tulisi muutosta. Tähän eläkelaitos tarvitsee ulkomaan vakuutuskaudet.

Eläkelaitos tekee tarkistuksen viranpuolesta. Se ei kuitenkaan anna uutta päätöstä, jos eläkkeen tarkistaminen ei aiheuttaisi muutosta maksussa olevaan eläkkeeseen.

Jos uusi laskenta johtaisi aiempaa eläkettä

• parempaan eläkkeeseen, eläkelaitos antaa asiasta päätöksen ja maksaa korotettua eläkettä toisen maan eläkkeen myönnöstä tai muutoksesta alkaen.
• huonompaan eläkkeeseen, eläkelaitos antaa asiasta päätöksen ja maksaa alempaa eläkettä toisen maan eläkkeen myönnöstä tai muutoksesta alkaen. Tällöin eläkelaitos saattaa joutua perimään takaisin liikaa maksamaansa eläkettä.

Eläkkeensaaja hakee itse tarkistusta/ tarkistushakemukset

Eläke, joka on myönnetty ennen EU-säännösten soveltamista jäsenvaltiossa, voidaan eläkkeensaajan hakemuksesta muuttaa EU-säännösten mukaan määräytyväksi seuraavissa tilanteissa. (Asetus 1408/71 artikla 94.5-7)

• ETA-sopimuksen soveltamisen alkaminen Suomessa 1.1.1994 . Eläke, joka on myönnetty ennen 1.1.1994, voidaan tarkistaa EU-eläkkeeksi.
• Uusien jäsenmaiden 1.5.2004 ja Romanian ja Bulgarian 1.1.2007 mukaantulo EU-säännösten piiriin. Eläke, joka on myönnetty ennen 1.5.2004 tai 1.1.2007, voidaan tarkistaa EU-eläkkeeksi.
• Kolmansien valtioiden kansalaisten mukaantulo EU-säännösten piiriin 1.6.2003. Eläke, joka on myönnetty ennen 1.6.2003, voidaan tarkistaa EU-eläkkeeksi.
• Sveitsin mukaantulo 1.6.2002 EU-säännösten piiriin. Eläke, joka on myönnetty ennen 1.6.2002, voidaan tarkistaa EU-eläkkeeksi.

EU-säännösten mukaan ei saavuteta oikeuksia ajalta ennen päivää, jolloin sitä alettiin soveltaa jäsenvaltiossa (asetuksen 1408/71 artikla 94.1). Näin ollen EU-eläkkeeksi tarkistettua eläkettä maksetaan aikaisintaan edellä listatuista päivämääristä alkaen.

Tällöin tarkistetaan maksussa olevat eläkkeet kaikista niistä maista, joissa henkilö on ollut vakuutettuna; ulkomaiset eläkkeet, Suomen työeläkkeet ja kansaneläke.

Jos eläkkeensaaja pyytää eläkkeensä tarkistamista kahden vuoden kuluessa siitä, kun asetusta alettiin soveltaa, oikeus tarkistettuun määrään on siitä päivästä lukien, kun asetusta alettiin soveltaa. Jos tarkistusta pyydetään myöhemmin, uutta määrää voidaan maksaa tarkistuspyynnön jättämistä seuraavan kuukauden alusta.

Virossa asuva eläkkeensaaja hakee Suomen ja Viron eläkkeidensä tarkistusta asetuksen mukaiseksi 15.8.2005. Oikeus tarkistettuun määrään on siitä lukien, kun asetusta alettiin Virossa soveltaa, eli 1.5.2004.

1.5.2004 tai sen jälkeen EU:hun liittyneiden maiden tarkistukset

Näissä EU-eläkkeiden tarkistuksissa verrataan yksittäisten eläkkeiden määriä ennen ja jälkeen jäseneksi liittymisen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos EU-säännöin laskettu työeläke on suurempi kuin kansallinen eläke, eläkelaitos antaa tarkistuspäätöksensä ja maksaa suurempaa eläkettä.

Menettely tilanteissa, joissa tarkistuksenhakija asuu Suomessa:

Tarkistusta voi hakea vapaamuotoisella allekirjoitetulla kirjeellä tai täyttämällä kansallinen eläkehakemuslomake ja U-liite. Näistä on käytävä selvästi ilmi, että kysymyksessä on tarkistushakemus. Tarkistushakemusta ei viritetä hakemusrekisteriin eläkehakemukseksi, paitsi jos se on välttämätöntä uuden päätöksen antamista varten.

Tarkistushakemus toimitetaan Eläketurvakeskuksen UM-osastolle, joka käsittelevänä laitoksena hoitaa tarkistushakemusten käsittelyn.

UM-osasto lähettää tiedon tarkistushakemuksesta teoreettiselle laitokselle, ulkomaiselle yhdyslaitokselle ja Kelalle. Ulkomaiselle yhdyslaitokselle lähetetään samalla myös Suomen vakuutuskaudet, ja ulkomaista laitosta pyydetään ilmoittamaan tarkistuksen tulos sekä toimittamaan vakuutuskaudet.

Eläkelaitos voi suoraan antaa päätöksen EU-eläkkeestä, jos EU-laskenta johtaa parempaa lopputulokseen kuin kansallinen laskenta. Eläkelaitoksen tulee ilmoittaa tarkistuksen tulos UM-osastolle riippumatta siitä, kumpi laskenta tuottaa paremman eläkkeen.

UM-osasto lähettää Kelalle ulkomaiselta yhdyslaitokselta ja teoreettiselta eläkelaitokselta saamansa tiedot.

Kela antaa tarkistushakemuksen johdosta aina päätöksen.

UM-osasto ilmoittaa hakijalle tarkistuksen tuloksen. Hakija voi halutessaan pyytää päätöstä myös niistä eläkelaitoksista, joiden maksamaan eläkkeen määrään ei ole tullut muutosta.

Menettely tilanteissa, joissa tarkistuksenhakija asuu uusissa jäsenmaissa:

Ulkomailla asuvien tarkistushakemukset, ulkomaiset vakuutuskaudet ja mahdollisesti tarvittavat lisäselvitykset tulevat eläkelaitokseen Kelan Ulkomaan yksikön kautta.

Hakemusta ei viritetä hakemusrekisteriin, paitsi jos se on välttämätöntä uuden päätöksen antamista varten.

Eläkelaitos suorittaa tarkistuslaskelman ja antaa tarvittaessa (eläkkeen määrän noustessa) päätöksen sekä toimittaa tiedon tarkistuksen tuloksesta sekä mahdollisen uuden päätöksensä Kelan ulkomaan yksikköön.

Ennen vuotta 2004 EU:hun liittyneiden maiden tarkistukset

Näissä EU-eläkkeiden tarkistuksissa verrataan kaikkien eläkkeiden yhteismääriä ennen ja jälkeen jäseneksi liittymisen. Työeläkkeen ja kansaneläkkeen tarkistukset tehdään erikseen:

• työeläkkeiden tarkistuksista vastaa UM-osasto
• kansaneläkkeiden uudelleen laskemisista Kela.

Ero menettelyssä verrattuna tarkistuksiin 1.5.2004 alkaen

Tarkistuksenhakija asuu Suomessa:

UM-osasto lähettää tiedon tarkistushakemuksesta ja kerää tarkistuksessa tarvittavat tiedot teoreettiselta laitokselta ja ulkomaisesta yhdyslaitoksesta. Ulkomaiselta yhdyslaitokselta pyydetään eläkkeen määrän kansallisesti ja EU-säännöin laskettuna ja ulkomaiset vakuutuskaudet. Samalla lähetetään Suomen vakuutuskaudet.

UM-osasto lähettää ulkomailta saadut vakuutuskaudet teoreettiselle laitokselle ja pyytää eläkkeen määrän kansallisesti ja EU-säännöin laskettuna.

Kun UM-osasto on saanut kaikki tarvittavat eläkkeiden määrätiedot, se tekee vertailun siitä, onko edullisempaa antaa etuuksien olla maksussa entisten sääntöjen mukaan vai muuttaa ne EU-sääntöjen mukaisiksi.

Jos vertailun perusteella eläkkeiden määrät pysyvät ennallaan tai yhteismäärä pienenee, UM-osasto ilmoittaa asianosaisille (hakija, teoreettinen laitos, ulkomainen yhdyslaitos) tiedon vertailun lopputuloksesta ja siitä että eläkkeiden yhteismäärä ei nousisi EU-säännösten mukaan laskettuna.

Jos kaikkien maksussa olevien eläkkeiden yhteismäärä on EU-säännöin suurempi, UM-osasto ilmoittaa asiasta mukana oleville eläkelaitoksille ja pyytää laitoksia antamaan mahdolliset tarkistuspäätökset. Jos työeläkkeen määrä muuttuisi, teoreettinen laitos antaa tarkistuksen hakijalle uuden EU-päätöksen. Jos Suomen työeläkkeen määrä pysyy ennallaan, UM-osasto ilmoittaa asiasta hakijalle. Tällöin hakija voi halutessaan saada valituskelpoisen päätöksen teoreettisesta eläkelaitoksesta.

Tarkistuksenhakija asuu toisessa EU-maassa:

Teoreettinen laitos toimittaa tiedon työeläkkeen määrästä kansallisesti ja EU-säännöin laskettuna. Kela välittää vertailua varten ulkomaille tiedot Suomen eläkkeiden määristä ja liittää mukaan Suomen vakuutuskausitiedot ja pyytää ilmoittamaan vertailun lopputuloksen.

Ulkomainen käsittelevä laitos ilmoittaa vertailun lopputuloksesta Kelan Ulkomaan yksikköön, joka välittää tiedon teoreettiselle laitokselle mahdollisia toimenpiteitä varten. Jos EU-säännöt tulevat sovellettavaksi ja jos työeläkkeen määrä korottuu, teoreettinen laitos antaa asiasta normaalisti uuden EU-päätöksen.

Eläkehakemuksen käsittely kesken, voimaantulovaiheen suojasäännös

118.1 ja 119.1 artikloissa tarkoitetaan tilannetta, jossa eläkehakemuksen käsittely on kesken sinä ajankohtana, kun asetusta aletaan soveltaa, ja eläke alkaa ennen kuin EU-säännöksiä aletaan soveltaa.

Eläkkeet tulee tällöin viran puolesta laskea EU-eläkkeiksi.

Suojasäännöksellä taataan se, että EU-säännöksiä sovelletaan hakijaan EU-säännösten soveltamisen alkamisesta lukien, jos eläkeasian käsittely on voimaantulovaiheessa vielä kesken. Säännöksellä taataan myös aikaisempien kansallisten sääntöjen mukainen eläke, jos eläkkeiden määrä EU-säännöin laskettuna olisi pienempi.

Artiklan 118 suojasäännöksen soveltamiseksi edellytetään, että

• yhden eläkkeen (esim. Kelan) osalta päätös eläkkeen myöntämisestä annetaan EU-säännösten voimassa ollessa ja
• eläke alkaa ennen kuin asetusta aletaan soveltaa.

Suojasäännöksen mukaan eläkkeet lasketaan ajalle ennen EU-säännösten soveltamista puhtaan kansallisesti ja EU-säännösten soveltamisesta lukein EU-säännöin (asetuksen mukaisena kansallisena ja pro rata -eläkkeenä).

Päätöksen päivämäärällä tarkoitetaan lopullisen myönteisen päätöksen antopäivää. Väliaikaisen päätöksen antamispäivältä ei ole merkitystä suojasäännöksen soveltamisessa. Myöskään hakemuksen vireilletulopäivä ei vaikuta suojasäännöksen soveltamiseen.

Vanhojen suojasäännösten (ennen 2004) kohdalla näissä tilanteissa verrattiin yhteismääriä. Kuitenkaan vuonna 2004 EU:hun liittyneiden maiden osalta yhteismääriä ei enää verrata.

Eläketapahtuma on ennen 1.5.2004. Suomen työeläkepäätös ja Viron eläkepäätös on annettu ennen 1.5.2004. Suomen kansaneläkepäätös eläkkeen myöntämisestä annetaan 1.5.2004 jälkeen. Kaikki eläkkeet ovat alkaneet/alkavat ennen 1.5.2004. Eläkelaitos maksaa mahdollisen suuremman eläkkeen ilman yhteismäärien vertailua.

Eläkelaitos antaa uuden päätöksen, jos eläkkeen määrä muuttuu suojasäännöksen soveltamisen johdosta.

Sama eläketapahtuma ennen EU-sääntöjä, voimaantulovaiheen suojasäännös (artiklat 118.2 ja 119.2)

Kun eläke/eläkkeet on myönnetty kansallisesti tai sosiaaliturvasopimusten perusteella ennen EU-säännösten soveltumista ja jonkin jäsenmaan eläkettä haetaan samaan eläketapahtumaan perustuen EU-säännösten soveltamisen alkamisen jälkeen, kaikkien jäsenmaiden eläkkeet on laskettava viran puolesta uudelleen EU-säännöin.

Lähtökohtaisesti eläketapahtuma voi olla sama kaikkien eläkkeiden kohdalla, myös vanhuuseläkkeiden kohdalla.

Jos joidenkin EU-maiden eläkkeet ovat alkaneet ennen 1.5.2004 ja nyt haetaan sen jäsenvaltion eläkettä, jonka eläke alkaa eläkeiän täyttämisen johdosta myöhemmin kuin 1.5.2004, kysymyksessä ei ole sama eläketapahtuma. Tällöin siirtymäsääntö ei sovellu ja tarkistuksen johdosta yksittäisen eläkkeen määrä voi pienentyä.

Säännöksen soveltaminen ei saa johtaa jo myönnetyn etuuden pienenemiseen. Tässä vertaillaan yksittäisiä eläkkeitä kansallisesti ja EU-säännösten mukaan laskettuna. Yhteismääriä ei siis vertailla. Säännöksen tarkoituksena on estää se, että eläkkeeseen oikeutettu saisi samanaikaisesti eläkkeitä erilaisin oikeudellisin perustein.

Eläkelaitos antaa uuden päätöksen, jos eläkkeen määrä nousee suojasäännöksen soveltamisen johdosta.

Henkilö asuu Virossa. Kaikkien eläkkeiden kohdalla on sama eläketapahtuma ennen 1.5.2004. Suomen työeläkepäätös ja Viron eläkepäätös on annettu ennen 1.5.2004. Eläkkeet on myönnetty kansallisesti /sosiaaliturvasopimuksen mukaisina. Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkepäätös annetaan 1.5.2004 jälkeen ja eläke myönnetään EU-säännöin laskettuna 1.5.2004 lukien. (Ennen 1.5.2004 kansaneläkettä ei ole myönnetty Viroon työkyvyttömyyseläkkeenä).

Kansallisesti/sosiaaliturvasopimuksen mukaan myönnetyn työeläkkeen määrää verrataan EU-säännöin laskettuun työeläkkeen määrään ja suurempi eläke maksetaan 1.5.2004 lukien. Myös Viron eläkettä maksetaan 1.5.2004 lukien EU-säännöin laskettuna, jos se on siten laskettuna suurempi.

Eläkepäätöksen oikaiseminen tai poistaminen

Toisinaan voi jälkikäteisesti tulla ilmi seikkoja, joiden olisi tullut alun perin vaikuttaa Suomen eläkkeen määrään.

Eläkkeen laskennassa tulee huomioida muidenkin maiden vakuutuskaudet ja laskea eläke myös EU-säännöin, vaikka näissä muissa maissa eläkkeen saamisen edellytykset eivät vielä olisikaan täyttyneet. (Asetuksen 1408/71 artikla 49.1).

Suomesta on myönnetty työttömyyseläke, joka on laskettu ottaen huomioon ainoastaan kansalliset säännökset. Myöhemmin henkilö hakee ulkomaan eläkettä, jolloin toisen EU-maan vakuutuskausien perusteella eläkelaitos huomaa, että eläkkeen saaja on työskennellyt korotettuun karttumaan oikeuttavan ikäisenä toisessa maassa. Eläkelaitos oikaisee työttömyyseläkkeen määrän sen myöntämisajankohdasta lukien.

Jos Suomen eläkkeen määrä uusien tietojen perusteella pienenisi, eläkepäätös voidaan korjata alusta lukien hakemalla päätöksen poistamista tai asianomaisen suostumuksella.

Eläkelaitos on antanut lopullisen päätöksen joko virheellisesti (olisi kuulunut antaa väliaikaisena, koska käsittely on kesken toisessa maassa) tai eläke on toisesta maasta myönnetty muutoksenhaun johdosta. Tulevan ajan osittaminen Suomessa on mahdollista ainoastaan siten, että eläkelaitos hakee päätöksen poistamista. Päätös korjataan alusta lukien.

Ulkomaan etuuden jatkaminen ei oikeuta eläkelaitosta pienentämään työeläkkeen määrää ilman, että se hakee päätöksen poistamista tai saa asianomaisen suostumuksen.

EU-perhe-eläkkeen määräytyminen Julkaisuaika: 04.05.2010 Voimassaoloaika: 23.09.2009 - toistaiseksi

Tässä soveltamisohjeessa kerrotaan yleiset periaatteet perhe-eläkkeen määräytymisestä EU-säännöin. Tämä ohje korvaa pääosin Eläketurvakeskuksen yleiskirjeen A 12/2004.

EU-perhe-eläkkeen hakemista ja hakemuksen käsittelyä ei käsitellä tässä ohjeessa, koska siitä on kerrottu ohjeessa EU-eläkkeen hakeminen ja käsittely . Lisäksi EU-perhe-eläkkeen hakemisen osalta on edelleen voimassa yleiskirjeen A 12/2004 ohjeet soveltuvin osin. Perhe-eläkettä koskeva muutoksenhaku määräytyy ohjeen Muutoksenhaku EU-eläkepäätökseen mukaisesti.

Sekä EU-eläkkeen hakeminen että muutoksenhaku EU-eläkepäätökseen tulevat muuttumaan uuden EU-asetuksen 883/2004 ja sen toimeenpanoasetuksen myötä. Asetukset tulevat todennäköisesti sovellettaviksi vuonna 2010, ja niitä koskeva ohjeistus tullaan tuolloin päivittämään. Ohjeessa ei ole myöskään käsitelty lapsen eläkkeen myöntämistä teoreettisena eläkkeenä ja erotusetuutena, vaan tältä osin ohjeistus perustuu edelleen yleiskirjeen A 12/2004 kohtaan 3.2. Tämä osuus tullaan uusimaan vasta siinä yhteydessä kun uusi EU-asetus 883/2004 ja sen toimeenpanoasetus tulevat sovellettavaksi, koska uudet asetukset tuovat myös tähän muutoksia.

Asetuksessa 1408/71 leskeneläkettä koskevat säännökset ovat sen III osaston 3 luvussa. Lapseneläkkeet määräytyvät pääsääntöisesti samojen EU-säännösten mukaan kuin leskeneläkkeet, jos edunjättäjä on kuollut 1.9.1999 tai sen jälkeen. Eläkkeen määräytymistä koskevia EU-säännöksiä sovelletaan perhe-eläkkeisiin, jos edunjättäjä oli ollut vakuutettuna kahdessa tai useammassa EU-/ETA -maassa tai Sveitsissä. Tällöin ei ole merkitystä, vaikka edunsaajat asuisivat EU-/ETA -maiden tai Sveitsin ulkopuolisessa maassa. Perhe-eläkkeen saamisen edellytykset määräytyvät kunkin maan kansallisen lainsäädännön perusteella sen mukaan, missä edunjättäjä oli ollut vakuutettu.

Tässä ohjeessa EU-maalla tarkoitetaan EU-/ETA-maata tai Sveitsiä.

Kun lasketaan EU-perhe-eläkettä, sovelletaan myös kaikkia kansallisen perhe-eläkkeen määräytymiseen liittyviä ohjeita.

Kansallisen ja pro rata –perhe-eläkkeen laskeminen

Jos henkilö on työskennellyt Suomen lisäksi muussa EU-maassa, eläke on laskettava kahdella eri tavalla: kansallisena (puhtaan kansallisena tai asetuksen mukaisena kansallisena) sekä pro rata-eläkkeenä. Näistä suurempi myönnetään. EU-eläkkeen määräytymisen yleisistä periaatteista on kerrottu tarkemmin ohjeessa EU-eläkkeen määräytyminen.

Laskettaessa Suomen työeläkettä kansallisena eläkkeenä, sovelletaan Suomen työeläkelainsäädäntöä. Perhe-eläkkeen määräytymisestä on kerrottu tarkemmin ohjeessa "Perhe-eläkkeen määräytyminen".

Kansallisten säännösten lisäksi sovelletaan EU-säännöksiä, jotka rajoittavat kansallisen eläkkeen yhteensovittamista. EU-säännösten mukaan kansallisessa eläkkeessä saa yhteensovittaa muun EU-maan työeläkkeestä vain tulevan ajan osalta lasketun eläkkeen osan.

EU-säännökset rajoittavat yhteensovittamista, jos etuus otetaan huomioon kahdessa tai useammassa EU-maassa. Katso tarkemmin yhteensovittamisesta EU-säännösten mukaan ohjeesta EU-eläkkeen määräytyminen .

EU-tilanteessa perhe-eläke määräytyy seuraavalla tavalla (tilanteessa, jossa leskeneläkkeen vähennystä ei vielä tehdä):

• lasketaan edunjättäjän kansallinen eläke (puhtaan kansallinen tai asetuksen mukaan), jos edunjättäjä ei ollut eläkkeellä kuollessaan
• lasketaan kansallinen perhe-eläke leskelle ja lapsille
• lasketaan edunjättäjän teoreettinen eläke
• lasketaan pro rata -eläke leskelle ja lapsille
• LITA-korvaus vähennetään siitä eläkkeestä, joka on suurempi (kansallinen tai pro rata -eläke)

Jos edunjättäjä oli eläkkeellä kuollessaan, perhe-eläke määräytyy edunjättäjän eläkkeen perusteella (vanha pohja).

EU-tilanteessa perhe-eläke määräytyy seuraavalla tavalla (tilanteessa, jossa leskeneläkkeen vähennys tulee tehtäväksi):

• lasketaan edunjättäjän kansallinen eläke (puhtaan kansallinen tai asetuksen mukaan)
• lasketaan kansallinen perhe-eläke leskelle
• tehdään leskeneläkkeen vähennys (myös suhteellinen vähennys)
• lasketaan teoreettinen edunjättäjän eläke
• lasketaan teoreettinen leskeneläke, johon tehdään leskeneläkkeen vähennys
• lasketaan pro rata -leskeneläke
• LITA-korvaus vähennetään siitä eläkkeestä, joka on suurempi (kansallinen tai pro rata -eläke)

LITA-korvaus vähennetään valmiiksi lasketusta eläkkeestä. Leskeneläkkeessä tämä tarkoittaa sitä, että myös leskeneläkkeen vähennys on tehty ennen LITA-korvauksen vähentämistä. LITA-vähennys tehdään edunsaajien eläkkeistä samana suhteellisena osuutena LITA-korvauksesta kuin mitä perhe-eläkkeen edunsaajien osuudet ovat edunjättäjän eläkkeestä. Lopputulos on yleensä sama kuin, jos tehtäisiin kokonaisperhe-eläkkeestä LITA-vähennys. LITA-vähennys tehdään siitä eläkkeestä, joka on suurempi (kansallinen tai pro rata -eläke).

Esimerkki perhe-eläkkeen laskemisesta lapselle ja leskelle ja LITA-vähennys tulee tehtäväksi.

Tulevan ajan osittaminen

Tulevan ajan osittamisesta on kerrottu tarkemmin ohjeessa EU-eläkkeen määräytyminen.

Eläkkeen karttuminen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä

Pääsääntöisesti kaikesta eläkkeen rinnalla tehdystä työstä on karttunut eläkettä 1.1.2005 alkaen vuoden 2005 säännösten mukaisesti 1,5 prosenttia vuodessa riippumatta siitä milloin eläke tai työnteko on alkanut.

Perhe-eläkkeen perusteena olevaan edunjättäjän eläkkeeseen lisätään edunjättäjän eläkkeen rinnalla karttunut eläke. Kansallisen ja pro rata -eläkkeen vertailua ei tehdä.

Jos edunjättäjä oli työskennellyt eläkkeen rinnalla ja leskeneläkkeen vähentäminen tulee tehtäväksi, verrataan kumpi kansallisesta ja pro rata -eläkkeestä on suurempi.

Esimerkki. Edunjättäjälle on myönnetty työkyvyttömyyseläke täydellä tulevalla ajalla. Edunjättäjä on työskennellyt Suomen eläkkeen rinnalla. Edunjättäjän kuoleman jälkeen toisesta EU-maasta myönnettävässä perhe-eläkkeessä on tulevan ajan osuus. Perhe-eläkkeen tuleva aika ositetaan. Eläkkeen rinnalla karttunut eläke lisätään tulevan ajan osituksen jälkeen kansalliseen eläkkeeseen ennen leskeneläkkeen vähennystä. Pro rata -eläkkeen laskennassa eläkkeen rinnalla karttuneeseen eläkkeeseen tehdään kansallinen leskeneläkkeen vähennys ja näin saatu määrä lisätään lesken vähennettyyn pro rata -eläkkeeseen.

Esimerkki perhe-eläkkeen laskemisesta leskelle, kun edunjättäjällä on ollut eläkkeen rinnalla työskentelyä.

Edunsaajien määrän muutos

Perhe-eläkkeen pohjaa ei lasketa uudelleen, jos eläkkeensaajien määrä muuttuu. Perhe-eläke jaetaan kuitenkin uudelleen edunsaajien kesken. Koska lasten lukumäärä vaikuttaa sekä lesken- että lapseneläkkeen määrään, saattaa edunsaajien määrän muutos suurentaa lesken- tai lapseneläkettä.

Perhe-eläkkeen peruste, kun edunjättäjä oli eläkkeellä (ns. vanha pohja)

Perhe-eläke määrätään edunjättäjän eläkkeen perusteella, jos edunjättäjä oli kuollessaan eläkkeellä.

Jos edunjättäjä sai kuollessaan EU-säännöin laskettua eläkettä, lesken- ja lapseneläke määrätään edunjättäjälle myönnetyn eläkkeen perusteella joko kansallisena tai pro rata -eläkkeenä. Tällöin perhe-eläkkeen pohjaa ei lasketa uudelleen. Kun leskeneläkkeen vähentäminen tulee tehtäväksi, perhe-eläkkeen pohja lasketaan uudelleen ja perhe-eläkkeen kansallisen ja pro rata -eläkkeen edullisuusvertailu tehdään.

Perhe-eläkkeen peruste määrätään siten kuin se olisi määrätty ennen 1.1.1994, jos edunjättäjä oli jo eläkkeellä, josta edunjättäjän oma eläkepäätös oli annettu ennen 1.1.1994. Perhe-eläkkeen perusteena on tällöin edunjättäjän kansallinen eläke. Edunjättäjän eläke tarkistetaan EU-säännöin lasketuksi, jos edunsaaja pyytää edunjättäjän eläkkeen tarkistamista. Tästä on kerrottu tarkemmin ohjeessa EU-eläkepäätöksen tarkistaminen, oikaiseminen ja poistaminen.

Vanha pohja ja tuleva aika

Perhe-eläke käsitellään yhtenä kokonaisuutena, kun sovelletaan asetuksen 1408/71 III osaston 3 lukua. Näin ollen on perusteltua, että tulevan ajan ositus määräytyy sen mukaan, myönnetäänkö leskelle toisesta maasta perhe-eläke, johon sisältyy tuleva aika. Lapseneläkkeen osalta ei erikseen tutkita, sisältyykö siihen tuleva aika.

EU-säännöin lasketun edunjättäjän eläkkeen tulevan ajan ositus poistetaan, jos edunjättäjän eläkkeen tuleva aika oli ositettu, mutta leskellä ei ole tulevan ajan sisältävää perhe-eläkeoikeutta toisesta maasta. Perhe-eläkkeen pohjana on silloin sellainen edunjättäjän eläke, jossa on osittamaton tuleva aika.

Jos edunjättäjän eläkkeen tulevaa aikaa ei ollut ositettu ja toinen EU-maa myöntää perhe-eläkkeen, jossa on tulevan ajan osuus, Suomen perhe-eläkkeen tuleva aika ositetaan.

Edellä mainituissa tilanteissa perhe-eläkkeen pohja lasketaan tulevan ajan osituksen osalta uudelleen.

Tulevan ajan osittamisesta on kerrottu tarkemmin ohjeessa EU-eläkkeen määräytyminen.

Tulevan ajan ositusta ei poisteta silloin, jos toisen maan perhe-eläkkeen maksaminen lopetetaan esimerkiksi alkueläkkeen jälkeen. Ositus poistetaan kuitenkin, jos leski hakee osituksen poistamista. Eläkelaitoksen ei omasta aloitteestaan tarvitse poistaa tulevan ajan ositusta.

Ruotsin työkyvyttömyyseläke on ollut vuoden 2003 alusta alkaen vakuutuskausiin perustumaton sairauskorvaus, jossa ei ole tulevan ajan osuutta. Tämän jälkeen myönnettävässä perhe-eläkkeessä voi kuitenkin olla tulevan ajan osuus.

Jos edunjättäjälle on ennen 1.1.1994 myönnetty eläke, jossa on tuleva aika ja leskelle myönnetään Suomesta ja toisesta EU-maasta perhe-eläke tulevalla ajalla, leski saa tällöin kahdesta maasta tulevan ajan eläkkeen. Suomen tuleva aika ositetaan kansallisen lainsäädännön perusteella, vaikka eläkettä ei tarkistetakaan EU-säännöin lasketuksi.

Jos edunjättäjälle on myönnetty EU-säännöin Suomesta työttömyyseläke lepäävällä tulevalla ajalla, ja toisesta EU-maasta työkyvyttömyyseläke, perhe-eläkettä myönnettäessä kysymyksessä on vanha pohja. Suomen perhe-eläkkeen pohjana voi olla edunjättäjän kansallinen eläke ositetulla tulevalla ajalla, jos toisen EU-maan eläkkeeseen sisältyy tuleva aika. Perhe-eläkkeen tulevan ajan ositus poistetaan, jos toinen maa ei myönnä tulevan ajan sisältävää perhe-eläkettä.

Jos Suomen työkyvyttömyyseläke tai työttömyyseläke on muuttunut vanhuuseläkkeeksi ja eläkkeessä on ollut tulevan ajan osuus, perhe-eläkettä määrättäessä ei mahdollista tulevan ositusta poisteta eikä sitä myöskään lisätä. Toisen maan perhe-eläkkeen tulevan ajan osuudella ei tällöin ole enää vaikutusta.

Edunjättäjän eläkkeen tulevan ajan ositusta ei myöskään poisteta, jos edunjättäjä sai kuollessaan vanhuuseläkettä toisesta EU-maasta.

Ruotsin vanhuuseläke on alun perin myönnetty työkyvyttömyyseläkkeenä (ennen vuotta 2003 voimassa olleiden säännösten mukaan förtidspension, sjukbidrag), jos edunjättäjän eläkkeen tuleva aika on Suomessa ositettu.

Vanha pohja ja leskeneläkkeen vähentäminen

Leskeneläkkeen vähentäminen tehdään edunjättäjän kansallisen eläkkeen perusteella, jos edunjättäjä oli kuollessaan eläkkeellä, josta eläkepäätös on annettu ennen 1.1.1994. Pro rata -laskentaa ei siis tehdä.

Kuitenkin lesken eläkkeen vähentämisessä otetaan lesken oma ulkomaan etuus huomioon. Samoin vähennyksen perusteessa ja erotuksen puolikkaan jakamisessa otetaan huomioon myös ulkomaan etuus.

Jos edunsaaja on pyytänyt edunjättäjän eläkkeen tarkistamista EU-säännösten mukaiseksi, myös leskeneläkkeen vähentämisen yhteydessä verrataan kumpi kansallisesta ja pro rata -leskeneläkkeestä on suurempi.

Jos edunjättäjä sai jo kuollessaan EU-säännöin laskettua eläkettä, leskeneläkkeen vähentämisen yhteydessä verrataan kumpi kansallisesta ja pro rata -leskeneläkkeestä on suurempi. Ennen vähentämistä myönnetty perhe-eläke on saatettu myöntää kansallisena, mutta vähentämisen jälkeen myönnettäväksi voikin tulla pro rata -leskeneläke.

Esimerkki perhe-eläkkeen laskemisesta leskelle tilanteessa, jossa edunjättäjä ja leski olivat eläkkeellä ennen 1.1.1994.

Esimerkki perhe-eläkkeen laskemisesta leskelle tilanteessa, jossa edunjättäjä ja leski olivat eläkkeellä, joka myönnetty 1.1.1994 jälkeen.

Perhe-eläkkeen peruste, kun edunjättäjä ei ollut eläkkeellä (ns. uusi pohja)

Perhe-eläkkeen pohjana oleva edunjättäjän eläke lasketaan EU-säännösten mukaan, jos edunjättäjä ei kuollessaan ollut eläkkeellä. Tällöin lasketaan perhe-eläkkeen kansallinen eläke (puhtaan kansallinen tai asetuksen mukainen kansallinen) ja pro rata -eläke, joista perhe-eläkkeenä myönnetään suurempi.

Uusi pohja ja tuleva aika

Perhe-eläke käsitellään yhtenä kokonaisuutena, jolloin kansallisen ja pro rata -eläkkeen edullisuusvertailua ei tehdä erikseen lesken- ja lapseneläkkeeseen. Tulevan ajan ositus määräytyy sen mukaan, myönnetäänkö leskelle toisesta maasta perhe-eläke, johon sisältyy tuleva aika. Lapseneläkkeen osalta ei erikseen tutkita, sisältyykö siihen tuleva aika.

Perhe-eläkkeen tuleva aika ositetaan, jos toinen maa myöntää leskelle perhe-eläkkeen, joka sisältää tulevan ajan.

Jos edunjättäjälle on myönnetty Suomesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti työttömyyseläke (joka on mahdollisesti muuttunut jo vanhuuseläkkeeksi) ja perhe-eläke on ensimmäinen eläke, joka myönnetään ulkomailta, kysymyksessä on uusi pohja. Perhe-eläkkeen pohjana oleva edunjättäjän eläke lasketaan uudelleen ja verrataan kumpi kansallisesta ja pro rata -perhe-eläkkeestä on suurempi. Jos työttömyyseläke on myönnetty täydellä tulevalla ajalla, perhe-eläkkeen tuleva aika ositetaan, jos toinen maa myöntää perhe-eläkkeen tulevalla ajalla. Jos työttömyyseläke on muuttunut vanhuuseläkkeeksi, tulevaa aikaa ei ositeta.

Uusi pohja ja leskeneläkkeen vähentäminen

Kun leskeneläkkeeseen tehdään vähentäminen, verrataan kumpi kansallisesta ja pro rata -leskeneläkkeestä vähentämisen jälkeen on suurempi, vaikka edullisuusvertailu olisi tehty jo laskettaessa perhe-eläkettä ensimmäisen kerran.

Leskeneläkkeen vähentäminen

Leskeneläkkeen vähentäminen voi ensi kertaa tulla tehtäväksi

• heti leskeneläkkeen alkaessa
• edunjättäjän kuolemaa seuraavan seitsemännen kalenterikuukauden alusta
• nuorimman vähennyksen estävän lapsen 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta
• sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona viimeinen vähennyksen estävä lapsi on annettu ottolapseksi perheen ulkopuolelle tai lapsi on kuollut.

Leskeneläkkeen vähentäminen voi vaikuttaa sekä kansalliseen että EU-säännöin lasketun eläkkeen suuruuteen. Vähentämisessä lesken omat työeläkkeet voivat pienentää leskeneläkettä.

Leskeneläkkeen vähentämisen ajankohdasta, vähentämisen perusteesta ja vähentämisessä huomioon otettavista lesken tuloista kansallisen lainsäädännön mukaan on kerrottu tarkemmin ohjeessa "Lesken eläkkeen vähentäminen."

Leskeneläkkeen vähentämisessä tarvittavien tietojen pyytäminen

Leskeneläkkeen vähentämistä varten tarvitaan muusta EU-maasta tiedot

• edunjättäjän vakuutuskaudet (E205),
• edunjättäjän työeläkkeen määrä,
• lesken vakuutuskaudet (E 205) ja
• lesken oman eläkkeen määrä (tai eläkearvio toisessa maassa karttuneesta eläkkeestä).

Pyynnössä tulee mainita, että tarvitaan ainoastaan työeläkkeen määrä ja työskentelykaudet.

Lesken eläkkeen vähentämistä varten tarvittavat tiedot pyydetään hakemuksen käsittelyn yhteydessä, jos eläkkeen vähentäminen tulee tehtäväksi vuoden kuluessa edunjättäjän kuolemasta.

Leski asuu Suomessa

Kun leski asuu Suomessa, edunjättäjän teoreettinen laitos pyytää eläkkeen vähentämisessä tarvittavat tiedot muista EU-maista Eläketurvakeskuksen ulkomaisten eläkeasioiden osastolta suojatulla sähköpostilla ensisijaisesti tai täyttämällä lisätiedustelulomakkeen (ETK 2210, ETK 2211, ETK 2219). Eläketurvakeskuksen ulkomaisten eläkeasioiden osasto toimittaa pyynnön toiseen EU-maahan. Saatuaan vähentämisessä tarvittavat tiedot teoreettinen laitos toimittaa jäljennökset seurannaislaitokseen, jos kysymyksessä ei ole VILMA-tilanne.

Eläketurvakeskuksella on suojattu sähköpostiyhteys Ruotsin (Försäkringskassan) ja Viron (Sotsiaalkindlustusamet) yhteyslaitoksiin. Edunjättäjän ja lesken eläkkeen määrää koskevat tiedot voidaan pyytää näistä maista sähköpostitse Eläketurvakeskuksen ulkomaisten eläkeasioiden osaston välityksellä. Suojattuun sähköpostiin ei voi liittää liitetiedostoja. Sähköpostipyynnön on oltava riittävän yksilöity ja siitä pitää ilmetä sekä edunjättäjää että leskeä koskevat tiedot: lesken ja edunjättäjän Suomen ja Ruotsin henkilötunnukset sekä edunjättäjän kuolinpäivä.

Kun toinen maa ilmoittaa pyydetyt tiedot, ulkomaisten eläkeasioiden osasto välittää tiedot edelleen tiedot pyytäneeseen eläkelaitokseen. Jos toinen maa toimittaa pyydetyt tiedot suoraan teoreettiseen laitokseen, sen on ilmoitettava Eläketurvakeskuksen ulkomaisten eläkeasioiden osastolle tästä, jotta tiedustelun vireilläolo voidaan poistaa.

Saksan osalta lesken eläkkeen vähentämisessä tarvittavia tietoja voidaan selvittää sähköisen, ns. EOA-palvelun kautta. Deutsche Rentenversicherungin (DRV) eurooppalainen online-tietopalvelu on palvelu, jolla Saksan eläkevakuutuslaitos tarjoaa kyseltäviksi henkilön saksalaiset vakuutuskaudet sekä Saksasta eläkettä saavan henkilön eläkemäärätiedot.

Leski ei asu Suomessa

Kun leski ei asu Suomessa, vaan asuu muussa EU-maassa, edunjättäjän teoreettinen laitos pyytää Kelan ulkomaanyksikön välityksellä leskeneläkkeen vähentämisessä tarvittavat tiedot riittävän yksilöidysti tai tiedustelulomakkeella (ETK 2210, 2211, 2219). Eläkelaitos täyttää myös EU-lomakkeen E 001.

Kelan ulkomaanyksikkö voi pyytää Ruotsia koskevat tiedot myös suojatulla sähköpostilla. Tällöin eläkelaitoksen tietopyynnön tulee olla sellaisessa muodossa, että Kela voi välittää sen suojatulla sähköpostilla suoraan Ruotsiin muokkaamatta sitä.

Sähköpostimalli: Leskeneläkkeen vähentämisessä tarvittavien tietojen pyytäminen Ruotsista.

Saatuaan vähentämisessä tarvittavat tiedot teoreettinen eläkelaitos toimittaa jäljennökset seurannaislaitokseen, jos kysymyksessä ei ole VILMA-tilanne.

Leski ei ole työskennellyt Suomessa

Edunjättäjän teoreettinen laitos pyytää muusta maasta lesken oman eläkkeen arvioidun karttuneen määrän, jos leski ei ole työskennellyt Suomessa. Teoreettinen laitos voi pyytää myös leskeä itseään hankkimaan muussa EU-maassa karttuneen lesken oman eläkkeen määrän.

Ruotsi lähettää vuosittain kaikille Ruotsissa eläkettä kartuttaneille henkilöille tiedotteen siellä karttuneesta eläkkeestä ns. ”Orange kuvert". Tiedote lähetetään kaikille, joiden osoite on vakuutuskassan tiedossa.

Vähennyksen peruste

Kansallinen leskeneläke

Kansallisen leskeneläkkeen (puhtaan kansallisen tai asetuksen mukaisen kansallisen leskeneläkkeen) vähennyksen peruste määrätään edunjättäjän Suomen työeläkkeen taikka eläkekertymän sekä edunjättäjän EU-maista saaman työeläkkeen perusteella. Edunjättäjän työeläkkeenä käytetään samaa eläkettä kuin perhe-eläkettä määrättäessä. Vuoden 2010 alusta voimaantulevan lainmuutoksen jälkeen käytetään kuitenkin ainoastaan yhtä vähennyksen perustetta. Katso tarkemmin ohjeesta "Lesken eläkkeen vähentäminen."

Leskeneläkkeen vähennyksen perusteessa otetaan huomioon Ruotsista työkyvyttömyyden perusteella myönnetty ansioperusteinen sairauskorvaus (inkomstrelaterad sjukersättning, ISA), jos edunsaaja sai sitä kuollessaan.

Jos edunjättäjä ei ollut kuollessaan eläkkeellä, mutta hän oli työskennellyt myös muussa EU-maassa, hänen työeläkkeenään pidetään sellaista eläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hänen ulkomailla työskentelynsä olisi ollut Suomen työeläkelakien mukaista työskentelyä (laskennallinen eläke).

Edunjättäjän laskennallinen eläke lasketaan toisen EU-maan vakuutuskausitodistuksen (E 205) tietojen perusteella samoin kuin laskettaisiin yleensä EU-eläkkeen teoreettinen eläke. Katso ohje EU-eläkkeen määräytyminen.

Teoreettinen eläke

Teoreettisen leskeneläkkeen vähennysperuste määrätään LITA-vähentämättömän edunjättäjän teoreettisen eläkkeen perusteella. Teoreettisen leskeneläkkeen vähentämisen peruste voi olla eri kuin kansallisen leskeneläkkeen vähentämisen peruste. Vuoden 2010 alusta voimaantulevan lainmuutoksen jälkeen käytetään kuitenkin ainoastaan yhtä vähennyksen perustetta, jota käytetään myös teoreettisen leskeneläkkeen vähennyksen perusteena.

Lesken omien tulojen huomioiminen vähennyksessä

Leski on eläkkeellä

Lesken ansiotyön perusteella saamat työeläkelakeihin ja niihin rinnastettaviin lakeihin perustuvat eläkkeet vähentävät leskeneläkettä. Lisäksi leskeneläkettä vähennettäessä otetaan huomioon näitä eläkkeitä vastaava etuus, joka maksetaan tai olisi maksettava leskelle ulkomailta tai Euroopan yhteisöjen toimielimen taikka kansainvälisen järjestön palveluksen perusteella (TyEL 88 § 1 mom.).

Lesken omana eläkkeenä otetaan vähentämisessä muusta EU-maasta saatava työeläke tai vastaava etuus silloin, jos leski on vähentämishetkellä eläkkeellä.

Ruotsi sairauskorvaus (inkomstrelaterad sjukersättning ISA) otetaan huomioon eläkkeen vähentämisessä Suomen työeläkettä vastaavana etuutena.

Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan lesken leskeneläkkeen vähennys voidaan tehdä joko laskennallisen täyden työkyvyttömyyseläkkeen mukaisena tai hänen todellisten tulojensa perusteella. Jos puolestaan toisesta EU-maasta on myönnetty osatyökyvyttömyysetuus esimerkiksi ½ suuruisena, kerrotaan se kahdella ja jos työkyvyttömyysetuus on myönnetty 1/3 suuruisena, kerrotaan se kolmella jne.

Jos toisesta EU-maasta ei ole myönnetty leskelle omaa eläkettä sen vuoksi, että hän ei ole työskennellyt kahtatoista kuukautta kyseissä maassa, myönnetään Suomesta leskelle teoreettinen eläke. Suomesta myönnettävässä eläkkeessä on siis mukana alle kahdentoista kuukauden työskentely toisessa EU-maassa. Tällöin vähentämisessä käytetään lesken omana eläkkeenä teoreettista eläkettä. Katso myös kohta alle vuoden pituiset kaudet toisissa EU-maissa ohjeessa EU-eläkkeen määräytyminen.

Jos leski saa omaa eläkettä Suomesta, mutta ei saa eläkettä toisesta EU-maasta, ulkomaan työskentely otetaan huomioon siten kuin leski ei olisi vielä eläkkeellä.

Toisen maan eläkehakemus on esimerkiksi hylätty sen vuoksi, ettei leski ole eläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvytön tai leski ei ole vielä täyttänyt vanhuuseläkeikää ko. maassa

Leski ei ole eläkkeellä

Lesken eläkkeen vähentämisessä käytetään lesken omana eläkkeenä laskennallista eläkettä, jos leski ei ole vielä eläkkeellä. Lesken laskennallisena eläkkeenä pidetään sitä eläkettä, joka leskelle olisi myönnetty, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi edunjättäjän kuolinpäivänä. Jos leski on työskennellyt ulkomailla tai EY:n toimielimen tai kansainvälisen järjestön palveluksessa, lesken työeläkkeenä pidetään sitä laskennallista eläkettä, joka leskelle olisi myönnetty, jos hänen ulkomailla, EY:n toimielimen tai kansainvälisen järjestön palvelukseen perustuvaan vakuutusaikaan luettava työskentely olisi Suomen työeläkelakien mukaista (TyEL 88 § 2 mom.).

Jos leskeneläkettä vähennetään ensimmäisen kerran vasta perheen nuorimmaisen lapsen täyttäessä 18 vuotta, lesken laskennallinen eläke lasketaan olettaen, että leski olisi tullut työkyvyttömäksi tänä ajankohtana.

Jos leski on työskennellyt ulkomailla, mutta hän ei saa vielä eläkettä tästä työskentelystään, hänelle lasketaan tämän työn osalta lesken laskennallinen eläke. Lesken laskennallinen eläke lasketaan toisen EU-maan vakuutuskausitodistuksen (E 205) tietojen perusteella samoin kuin laskettaisiin yleensä EU-eläkkeen teoreettinen eläke.

Lesken eläkkeen vähentämisessä otetaan huomioon myös lesken oman, ulkomaisen eläkkeen arvioitu määrä, jos leski ei ole työskennellyt Suomessa. Lesken omana eläkkeenä käytetään samaa euromäärää sekä teoreettisen että kansallisen leskeneläkkeen vähentämisessä.

Esimerkki perhe-eläkkeen laskemisesta leskelle ja lapselle.

Lesken eläkkeen vähentäminen uudelleen lesken omassa eläkkeessä tapahtuneiden muutosten vuoksi

Jos leski saa laskennallisen eläkkeen perusteella vähennettyä leskeneläkettä ja hänelle myönnetään oma muu eläke kuin osa-aikaeläke, leskeneläke tarkistetaan ja vähennys tehdään todellisen, myönnetyn eläkkeen perusteella. Leskeneläkettä tarkistettaessa käytetään samaa vähennyksen perustetta kuin leskeneläkettä ensimmäisen kerran vähennettäessä.

Myös ulkomainen eläke voi olla sellainen uusi eläke, jonka perusteella vähentäminen tulee tehtäväksi uudelleen.

Kun vähentäminen on aikanaan tehty ja ulkomaan eläke on otettu huomioon vähentämisessä laskennallisena eläkkeenä, tehdään uusi vähentäminen, kun leskelle myönnetään oma eläke Suomesta. Ulkomaan eläkkeenä käytetään laskennallista ulkomaan osuutta aikanaan määritellystä lesken laskennallisesta eläkkeestä. Tämä saadaan siten, että lesken laskennallisesta eläkkeestä vähennetään lesken puhtaan kansallinen, laskennallinen oma eläke. Näin määriteltyä ulkomaan laskennallista osaa (indeksillä korjattuna) käytetään aina uusissa lesken eläkkeen vähentämisissä siihen saakka kunnes saadaan tieto ulkomaan eläkkeestä.

Esimerkki perhe-eläkkeen laskemisesta leskelle tilanteessa, jossa leski ja edunjättäjä eivät ole eläkkeellä.

Jos leskelle on Suomesta myönnetty työttömyys- tai työkyvyttömyyseläke, joka muuttuu vanhuuseläkkeeksi, kysymyksessä ei ole tilanne, jolloin vähentäminen tehtäisiin uudelleen. Jos tällöin toisesta EU-maasta myönnetään leskelle ensimmäistä kertaa eläke, esim. vanhuuseläke, vähentäminen tehdään uudelleen. Suomen vanhuuseläke huomioidaan leskeneläkkeen vähennyksessä ilman tulevaa aikaa, jos työttömyyseläke on myönnetty lepäävällä tulevalla ajalla.

Jos leskelle on Ruotsista myönnetty sairauskorvaus (inkomstrelaterad sjukersättning ISA), jonka jälkeen hänelle myönnetään vanhuuseläke Ruotsista, uutta vähentämistä ei tehdä.

Suhteellinen vähennys

Kun leskeneläkkeen vähentäminen tehdään lesken oman eläkkeen perusteella, vähennyksen perusteen suuruinen määrä vähennetään lesken omasta työeläkkeestä. Jos lesken oma eläke ylittää vähennyksen perusteen, puolet erotuksesta vähennetään leskeneläkkeestä.

Jos leskellä on oikeus saada TyEL:n mukaisen leskeneläkkeen lisäksi muun työeläkelain mukaista leskeneläkettä, TyEL:n mukaisesta leskeneläkkeestä vähennetään määrä, joka on yhtä suuri osa edellä tarkoitetusta vähennyksestä kuin TyEL:n mukainen leskeneläke on kaikista työeläkelakien mukaisista leskeneläkkeistä (TyEL 90 § 3 mom.). Toisen EU-maan leskeneläke rinnastetaan työeläkelakien mukaisiin leskeneläkkeisiin.

Jos leskellä ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen toisesta maasta, ulkomaan osuutta ei oteta huomioon. Ulkomaan osuus otetaan huomioon myös, jos leskellä on oikeus ainoastaan alkueläkkeen tyyppiseen eläkkeeseen (esim. Ruotsin omställningspension).

Jos toisen EU-maan perhe-eläkettä ei makseta sen vuoksi, että lesken omat tulot vähentävät perhe-eläkettä siten, että vähennyksen jälkeen perhe-eläkettä ei jää maksettavaksi, ulkomaan osuus otetaan huomioon leskeneläkkeen suhteellisessa vähennyksessä. Tällöin katsotaan, että leskellä on edelleen oikeus toisen maan perhe-eläkkeeseen, mutta sen määrä on nolla.

Vakuutusoikeus on ratkaisussaan 10292/97 todennut, että leskeneläkkeen eläkesovituksesta johtuva vähennys (ylitteen puolikas) tulee jakaa Suomen leskeneläkkeen ja Ruotsin laskennallisen leskeneläkkeen (puolet edunjättäjän Ruotsin eläkkeestä) suhteessa.

Kansallinen eläke

Leskeneläkettä vähentävä erotuksen puolikas jaetaan toisen EU-maan laskennallisen leskeneläkkeen ja Suomen leskeneläkkeen suhteessa, jos EU-leskeneläke määrätään kansallisena eläkkeenä. Suomen leskeneläke otetaan huomioon joko asetuksen mukaisena kansallisena tai puhtaan kansallisena riippuen siitä, kumpaa määrää käytetään kansallisen ja pro rata - eläkkeen vertailussa.

Laskennallisena ulkomaan leskeneläkkeenä pidetään sitä osaa edunjättäjän toisen maan eläkkeestä, joka olisi lesken osuus siitä Suomen lainsäädännön mukaan laskettuna.

Esimerkki: Edunjättäjän toisen maan eläke on 100 €. Leski on yksin edunsaajana. Tällöin erotuksen puolikkaan jakamisessa huomioon otettava laskennallinen muun maan leskeneläkkeen määrä on 6/12 edunjättäjän eläkkeestä eli 50 €.

Suomen leskeneläke on 250 € ja toisen maan laskennallinen leskeneläke on 50 €. Erotuksen puolikas on 80 €. Suomen osuus erotuksen puolikkaasta on 250/300 x 80 = 66,67 €. Suomen vähennetty leskeneläke on 250 - 66,67 = 183,33 €/kk.

Jos edunjättäjä ei kuollessaan ollut eläkkeellä, erotuksen puolikkaan jakamisessa edunjättäjän ulkomaan työeläke määritellään siten, että lasketaan hänen laskennallisen eläkkeen määrä ikään kuin laskettaisiin teoreettinen eläke. Näin saadusta eläkkeestä vähennetään edunjättäjän joko asetuksen mukainen kansallinen tai puhtaan kansallinen eläke riippuen siitä, kumpaa määrää käytetään edunjättäjän eläkkeenä. Näin saatua erotusta pidetään edunjättäjän ulkomaan eläkkeenä.

Edunjättäjä oli työskennellyt Suomessa 30 vuotta ja Ruotsissa 10 vuotta. Edunjättäjän Suomen eläkkeen määrä on 700 €. Edunjättäjän laskennallisen eläkkeen määrä 40 / 30 x 700 € = 933,33 €. Näin saadusta laskennallisen eläkkeen määrästä vähennetään edunjättäjän Suomen eläkkeen määrä eli 933,33 € - 700 € = 233,33 €/kk. Erotusta pidetään edunjättäjän ulkomaan eläkkeen määränä erotuksen puolikkaan jakamisessa.

Pro rata -eläke

Kun lesken pro rata -eläkettä lasketaan, vähentäminen tehdään teoreettiseen leskeneläkkeeseen. Vähentämisen jälkeen eläkkeestä lasketaan pro rata – osuus. Tässä vaiheessa ei tehdä enää suhteellista vähentämistä, koska se on huomioitu jo vakuutuskausien suhteessa.

Esimerkki perhe-eläkkeen laskemisesta leskelle

Päätös lesken laskennallisesta eläkkeestä

Leskellä on pyynnöstä oikeus saada valituskelpoinen päätös siitä laskennallisen eläkkeensä määrästä, jota leskeneläkettä vähennettäessä käytetään hänen eläkkeenään silloin, kun perhe-eläke myönnetään julkiselta puolelta ja leski on työskennellyt yksityisellä puolella. Sama koskee sitä tilannetta, että perhe-eläkkeen myöntää yksityisen puolen eläkelaitos ja leski on työskennellyt julkisella puolella (TyEL 88 § 3 mom.). Tätä koskevasta menettelystä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Lesken eläkkeen vähentäminen kohdassa: Päätös lesken laskennallisesta eläkkeestä.

Ulkomaan eläkkeen muuntaminen leskeneläkkeen vähentämisessä

Asetuksen 574/72 artiklassa 107 on yksityiskohtaiset säännökset käytettävistä valuuttakursseista. Etuuden maksupäivän virallisen kurssin ohella voi tulla käytettäväksi EU:n virallisessa lehdessä neljännesvuosittain julkaistut Euroopan komission laskemat valuuttojen keskikurssit. Keskikurssit julkaistaan Työeläkelakipalvelun osiossa tiedotteet ja aikasarjat.

Valuutan muuntamisessa huomioon otettava päivä on päivä, jonka mukaisina vähentämisen peruste ja lesken tulot otetaan huomioon. Se on siis joko

• edunjättäjän kuolinpäivä,
• lapseneläkkeen lakkaamispäivä tai
• muu vähentämisen ajankohta.

Vähentämisen perustetta määrättäessä huomioon otettava päivä on aina edunjättäjän kuolinpäivä. Tämän päivän perusteella määrätään, mitä keskikurssia käytetään. Kun ulkomaan valuutta on muunnettu euroiksi, euromäärä korotetaan tarvittaessa työeläkeindeksillä vähentämishetken tasoon.

Jos leski on jo eläkkeellä, lesken oman eläkkeen osalta huomioon otettava päivä määräytyy vähentämishetken mukaan, joka voi olla

• lesken eläkkeen alkamisajankohta (edunjättäjän kuolemaa seuraavan kuukauden alku)
• nuorimman lapsen täyttäessä 18 vuotta tai
• uuden eläkkeen myöntämisajankohta.

Leskeneläkkeen vähentämisen perusteen, lesken oman eläkkeen ja lesken laskennallisen eläkkeen indeksoinnista ja siinä merkityksellisistä ajankohdista on kerrottu ohjeessa Eläkkeiden ja eläkkeen perusteena olevien ansioiden tarkistaminen kohdassa: Indeksitarkistukset perhe-eläkkeitä määrättäessä.

Lesken oman ulkomaaneläkkeen määrä täytyy selvittää toisesta maasta silloin, kun vähentäminen tulee tehtäväksi nuorimman lapsen täyttäessä 18 vuotta tai jos tehdään uusi leskeneläkkeen vähentäminen.

Muun ulkomaan eläkkeen kuin EU/ETA-maan tai Sveitsin eläkkeen huomioon ottaminen Suomen perhe-eläkkeessä

Leskeneläkkeen vähentämisen avulla leskeneläke mitoitetaan vastaamaan edunjättäjän kuolemasta aiheutunutta menetystä. Näin ollen myös ulkomaan eläkkeet otetaan huomioon tässä kokonaisarvioinnissa. TyEL:n säännösten mukaan huomioon otetaan myös muut kuin EU/ETA-maiden tai Sveitsin eläkkeet (TyEL 88 § ja TyEL 90 §). Ulkomaan eläkkeiden huomioimisesta on kerrottu ohjeessa Leskeneläkkeen vähentäminen.

Kun kysymys on muusta kuin EU/ETA-maasta tai Sveitsistä tulevan eläkkeen huomioimisessa perhe-eläkkeessä, leskeneläkkeen vähentämisessä ei noudateta EU-säännöksiä. Tällöin leskeneläkettä pienentävä vähennys (puolet erotuksesta) vähennetään kokonaisuudessaan Suomen leskeneläkkeestä. Erotuksen puolikasta ei jaeta Suomen leskeneläkkeen ja sosiaaliturvasopimusmaan tai ei-sopimusmaan suhteessa ennen vähentämistä.

Suomen EU/ETA -alueen ulkopuolinen sosiaaliturvasopimus (esimerkiksi USA:n sopimus) voi vaikuttaa myönnettävän perhe-eläkkeen määrään. Tällaista sopimusta ei oteta huomioon sosiaaliturvasopimuksen mukaista kansallista eläkettä tai pro rata -eläkettä laskettaessa. Perhe-eläke kuitenkin myönnetään ko. sosiaaliturvasopimuksen mukaisena, jos se niin laskettuna on suurempi kuin EU-säännösten mukainen eläke. Tällöin lasketaan (sosiaaliturvasopimuksen mukainen) kansallinen eläke, Suomen ja USA:n sosiaaliturvasopimuksen mukainen eläke ja pro rata-eläke.

Ruotsin eläke ja tuleva aika

Ruotsissa perhe-eläkettä (efterlevandepension) voidaan maksaa alle 65-vuotiaalle nais- ja miesleskelle alkueläkkeenä (omställningspension) ja jatkettuna alkueläkkeenä (förlängd omställningspension). Lapselle maksetaan lapseneläkettä (barnpension).

Ruotsissa maksetaan alle 65-vuotiaalle mies- ja naisleskelle lesken alkueläkettä (omställningspension). Eläkettä maksetaan 12 kuukauden ajan. Jos leski asuu yhdessä alle 18-vuotiaan lapsen kanssa, hän voi saada ns. jatkettua alkueläkettä (förlängd omställningspension) vielä toiset 12 kuukautta. Tätä eläkettä maksetaan aina sen kuukauden loppuun saakka, jonka aikana nuorin lapsi täyttää 12 vuotta.

Vuonna 1944 tai aikaisemmin syntyneille naisleskille maksetaan ensisijaisesti leskeneläkettä (änkepension), leskeneläke myönnetään aina toistaiseksi. Vuonna 1945 ja sen jälkeen syntyneille naisleskille myönnetään ensisijaisesti alkueläke (omställningspenson), mutta heille voidaan tietyissä tilanteissa myöntää samanaikaisesti myös leskeneläke (änkepension). Vuonna 1945 ja sen jälkeen syntyneen naislesken leskeneläke (änkepension) lasketaan edunjättäjän 31.12.1989 asti kertyneiden ATP-pisteiden perusteella.

Ruotsin perhe-eläkkeeseen voi liittyä tuleva aika. Tuleva aika voi olla sekä työ- että takuueläkkeessä tai vain toisessa. Työeläkejärjestelmän kannalta merkitystä on vain työeläkkeen tulevan ajan tiedolla. Eläketurvakeskus rekisteröi tulevan ajan tiedon työeläkkeen osalta. Tieto Ruotsin eläkkeen tulevasta ajasta tai sen puuttumisesta on merkittynä eläkepäätökseen, lomakkeelle E 210 tai E 205 SE lisälehdelle (esim. ”med antagande”, ”med framtida beräkning”, ”utan antagande”, ”beräknad med faktiska år”).

Jos leskelle myönnetään alkueläke (omställningspension), tulevan ajan edellytyksenä on, että edunjättäjälle on karttunut eläkettä vähintään kolme vuotta viiden viimeisimmän vuoden aikana. Tulevan ajan eläke lasketaan kolmen eläkkeen perusteena olevan vuositulon keskiarvona. Eläkettä on voinut karttua työansioiden perusteella tai esim. ansioperusteisen sairauskorvauksen perusteella.

Leskeneläkkeen (änkepension) osalta tulevan ajan edellytyksenä on, että edunjättäjällä on eläkkeen perusteena olevia tuloja eläketapahtumavuotta edeltäneen neljän vuoden aikana kahdelta vuodelta.